Heippa kaikille!

Minulla on pian edessä sama mikä monella teistä takana: muutto Saksaan miehen luokse, parin vuoden tiiviin Suomi-Saksa-reissaamisen jälkeen. Olen aluksi menossa vuodeksi, jonka aikana ajattelin ottaa kielen hyvin haltuun ja yrittää löytää jotain hyödyllisiä kontakteja. Nyt saksankielentaitoni on keskitasoa (Goethe-instituutin Mittelstufenprüfung plakkarissa). Ton vuoden jälkeen mun on kuitenkin otettava paperit ulos suomalaisesta korkeakoulustani, ja alettava hakea ns. kunnon töitä... luultavasti siis Saksata. :shock:

Kuulisin tosi mielelläni kaikkien Saksaan miehen (niin, tai naisen;) perässä muuttaneiden kommentteja ja kokemuksia työnsaannista! Mistä saitte ekan työpaikan, millä kokemuksella, koulutuksella ja kielitaidolla? Miten olette edenneet työpaikkojen suhteen? Olen itse vielä nuori (< 25v.), joten kotirouvaelämä ei tosiaan kiinnosta. Työkokemusta mulla on vain Suomesta, ns. hanttihommia ja pari oman alan lyhyttä duunia olen ehtinyt tehdä. En ole kaupallisella/IT/toimisto/hoitoalalla, (joilta töiden löytyminen Saksassakin on kai vähän helpompaa), vaan oman alan töiden saaminen ei ole Suomessakaan helppoa... onko ihan toivotonta yrittää saada työuraa käyntiin Saksassa? :roll:

Hei Puolukka!

Samalla tavalla minäkin tulin aikoinani tänne Saksaan, vuosi reissattiin näiden maiden väliä (kahden-kolmen viikon välein, palkan olisi voinut siirtää suoraan Finnairin tai Lufthansan tilille), kunnes tehtiin päätös muuttamisestani tänne.

Olin käynyt Suomessa iltalukiossa pari-kolme pitkän saksan kertauskurssia, joten kielitaito ei alussa ollut juuri guten tagia enempää (ainakaan omasta mielestäni). Itse löysin töitä Adecco -vuokratyöfirman kautta ja kolmen kuukauden jälkeen Deutsche Post otti omille palkkalistoilleen ja vakinaisti. Olen edelleen samassa duunissa, vaikka välillä asuttiin toisessa kaupungissakin, 500 kilsan päässä (firma piti kaksi vuotta etätyöntekijänä). Itse arvelen, että sain työpaikan hyvän kielitaidon (koulutodistukset englannista, ruotsista, venäjästä, saksasta), suht hyvien atk-taitojen sekä ulospäin suuntautuneen luonteeni ansiosta. Siinä ei puuttuva saksan kielitaito paljoa tuntunut haittaavan. (Myös se, että olen Suomesta tuntui tuovan positiivisessa mielessä "eksotiikkalisää".) Hyvää tuuria vai mitä, mutta töiden saanti oli suht ongelmatonta (vuonna 2001). Englannilla tein töitä ensimmäiset vuodet, nyt mm. Goethe instituutin kurssin käyneenä elämä sujuu saksaksi. Arjessa kielitaito karttuu ihan puolihuomaamatta. Sulla on työnhaussa Goethen kurssitodistus pelkkää plussaa, se auttaa työnhaussa ja saannissa varmaan paljon.

Töitä löytää ehkä parhaiten suurista kaupungeista. Kannattaa käyttää kaikkia kanavia: vuokratyöfirmoja (heille kannattaa rekisteröityä työnhakijaksi), lehtien avoimet työpaikkailmoitukset, netin työpaikkapalvelut, isoille firmoille avoimia hakemuksia sekä ottaa suoraan yhteyttä niihin firmoihin, joissa haluaisi tehdä töitä. Mulla on sellainen mielikuva, että joku on löytänyt työpaikan tämänkin foorumin kautta, joten reilusti vaan kertomaan, mihin kaupunkiin olet muuttamassa ja mitä työtä haet.

Hakemukseen kannattaa panostaa. Saksalaiset arvostavat siistiä (suomalaisen mittapuun mukaan pilkuntarkkaa hienosäätöä!), nidottua, laadukkaalla värivalokuvalla (ei missään nimessä passikuva-automaattikuvia!!!) ja cv:llä varustettua, sujuvaa hakemusta. Avomiestä tai kielenkääntäjää kannattaa käyttää tekstin viimeistelyssä, niin minäkin tein. Olen sitä mieltä, että hyvän hakemuksen tekeminen on pieni uhraus, mutta iso sijoitus.

Onnea matkaan ja tervetuloa!

Hakemukseen kannattaa panostaa

Tulee väkisinkin mieleen kun pari viikkoa sitten meille käveli hotelliin kolmekymppinen nainen joka etsi töitä. Kokemusta turistialalta oli, käynyt koulujakin sitä varten, siisti olemus jne.. sanoin sitten että jospa ois Bewerbung mukana niin voisin antaa sen sitten johtajalle. Kaivoi käsilaukustaan A6-kokoon taitetun ruutupaperin johon oli käsin kirjoittanut ilmeisesti lebenslaufinsa. Kuvana oli kapakassa otettu bailukuva jossa kandidaatti poseerasi minihameessa.
Tää nyt oli aika extrem mutta kaikkea sitä näkee siis. :roll:

Ei saanut töitä mutta oli ihan muista syistä riippuva juttu (kai?).

Juu, siihen hakemukseen kannaattaa oikeesti panostaa.

Kun toisen koulutukseni täällä kävin niin viimesen 6 kuukauden aikana oli kerran viikossa 2 tuntia varattu aiheelle: "Kuika teen kunnollisen Hakemuksen".

Eipä silti, tähän mennessä on siitä ollut pelkästään hyötyä kun on töitä hakenut, vaikkakin silloin tuntui tosi tylsältä ja pilkun... ^^

Mikähän on käytäntö silloin kun lähettää eng. kielisen hakemuksen & CV:n? Englantilainen/ amerikkalainen vai saksalainen CV-formaatti?

Kantapään kautta tullut opittua että jos lähetät saksalaisen standardin mukaisen komplett bewerbungin dritte seitea myöten (kirjakaupoissa oppaita näihin) ja katsot ettei jää yhtään kielivirhettä, niin sitten pitää suullisen kielitaidon yltää lähes samalle tasolle haastattelussa... :( Useinhan selviää jo ekan puh. keskustelun aikana onko saksan taito samaa luokkaa kuin hakemus indikoi.

Mulla on pisimmillään ollut cv 17-sivuinen täällä saksassa. Kun useimmat haluavat "ausführliche" CV:n.

Nyttemmin olen lähettänyt aina sekä 10-sivuisen englanninkielisen positio-pohjaisen cv:n sekäk 7-sivuisen saksankielisen projektilistaustyylisen cv:n.

Se 17 sivua kyllä herätti usein huomiota. Mutta ei kyllä töitä sen helpommin ole tuonut.

abe

Kiitoksia Satu Johannalle hyvästä viestistä. Siinä oli paljon hyviä vinkkejä miehelleni, joka on lähdössä Saksaan työnhakuun. Itse lähden sinne vaihtoon.

Kiitos Satu Johannalle vastauksesta! :) Voi kun kävisi itsellekin noin hyvä tuuri työnsaannin kanssa... Ja tosiaan, hyvä tietää toikin, että hakemuksiin noin paljon panostetaan! Vähän eri meininki Suomessa, kun ei se nyt niin tarkkaa täällä oo.

Pieni vinkki; ystäväni, joka työskentee HR:ssä sanoi, että CV ei saisi olla kahta sivua pitempi :D

No tuo CVn koko on ihan alasta riippuvaa. Jos on tehnyt paljon projekteja eri firmoille eikä vain pysynyt yhdessä paikassa, niin ei sitä voi tiivistää kahteen sivuun.

abe

Pieni vinkki vielä, vähän myöhempää ajankohtaa varten eli työhaastatteluun:
sinne tulee pukea "kunnollisesti", ei farkkuja + t-paitaa tms. (alasta tietysti myös vähän riippuen :D ) IT-alalla esim. puku on ihan ok, Kravatti täytyisi ainakin olla.

Vastaavassa tilanteessa Suomessa en ollut uskoa korviani kun kuulin ettei mieheni sovi pukea pukua / kravattia (IT-ala) haastatteluun. Sukulaiset saivat kuorossa hokea hänelle ettei niitä saa pukea, kompromissina miehellä oli muistaakseni parhaat farkut, paita ja Jackett. :-D

Vastaavassa tilanteessa Suomessa en ollut uskoa korviani kun kuulin ettei mieheni sovi pukea pukua / kravattia (IT-ala) haastatteluun. Sukulaiset saivat kuorossa hokea hänelle ettei niitä saa pukea, kompromissina miehellä oli muistaakseni parhaat farkut, paita ja Jackett. :-D
"Never trust a techie that wears a tie." Mulla on asiakkaita jotka eivät laske ainuttakaan kravattipelleä konehuoneeseen. Siis Saksassa. Toisaalta taas pankkialalla tuo kuristussuikale saattaa kuulua pakolliseen varustukseen.

No mun kokemus on vähän... erilaista.

Ei kukaan halua adminin taikka muuten vain säätäjän pitävän krakaa. Se menee enempi pelleilyn puolelle. Saksassakin.

Sitten on erikseen projektinvetäjät, joilla on ongelma laittaako tumma puku vaiko casual puku. Eli irtohousut/takki krakalla.

Mutta, helvetti, ei it-säätäjäksi haluta jotain rippipuvunnäyttäjää. Koska tuollainen kertoo myös paljon siitä, että henkilö uskoo johonkin epäolennaiseen kaavaan eikä omaa mitään käytännönläheisyyttä.

Mulla itsellä työtilanteissa on ollut päällä kyllä kaikenlaista. Siis työtilanteessa, ei työhaistattelussa. Itse käyn haistatteluissa vain tummassa puvussa, mutta en haekaan projekteja säätökulina.

Sen jälkeen pitääkin vielä valita ottaako arki-tummanpuvun vaiko limunaatipuvun. Noilla on erona että arkipuku on Boss tai YSL villapuku ja limunaatipuku on kiiltävämpää laatua (silkkiä). Liituraitoja ei atk-alalla edes megapaaveilta toivota. Sekun viittaa politiikkaan tahi toimitusjohtajaan. Ja pikkufirman tj ei ole liituraitatasoa.

Sen mitä olen kiertänyt kouluttamassa ja saarnaamassa saksalaisten firmojen ja kaupunkien/kuntien atk-väkeä turvallisuusasioissa muutaman vuoden, niin päällä on aina ollut tumma arkipuku. Useimmiten ylilyönti ja ylipukeutumista, mutta mun mielestä ylipukeutuminen on kivaa. :)

Mä toisaalta haluaisin nähdä Tuukan krakassa ;)

Eikun hetkinen, olenkos mä perverssi vaiko lammas.

abe

Tuli vielä mieleen haistattelusta.

Jos on kova jätkä, voi mennä mozillan t-paidassa ja kolmen päivän sängessä huonosti istuvissa farkuissa.

Mutta vain jos oikeasti on se kova jätkä, joka tunnetaan kansainvälisesti. On tutuissa tällaisiakin tyyppejä, jotka ovat tehneet tätä 100k firman CEOn puheille mennessä. Mutta näitä ihmisiä on aika rajallinen määrä :)

Ja eivät ne CEOt tuohon mitään kommentoineet. Vaan ostivat jutut. Ainakin mitä olen mukana ollut.

Vaan.... kun katselee noita asiakasfirmojen profiileja. Siellä duunissa jengillä on päällä ihan mitä sattuu. Ja jalassa tossuhärvelit vuosikertaa -79.

Eli pikkaisen sen päälle kun pukeutuu haistattelussa - sikäli kun haetaan atk-ässän paikalle - niin ainakaan pukeutuminen ei vaikuta. Kyllä se on se

1) alan osaaminen

ja

2) rentous

mikä ratkaisee.

Minä työnantajana mieluummin halua mukavan tyypin duuniin, vaikkei se ihan kaikkea osaisikaan. Kuin listan mukaan kaiken osaavan, mutta jota kukaan ei kestä 4,2 minuuttia kauempaa työpaikalla.

Kyllä ne mukavat tyypit koulutetaan hommiinsa. Ei se ole ongelma.

Ikäviä tyyppejä ei voida kouluttaa mukaviksi.

abe

Niin ja jos toivomuslinjalle lähdetään, niin ei se Ahti krakassa myöskään mikään kaukaa haettu omituisuus olisi.

Aben dialogit pitäis kyllä saada myyntiin cd:lle ja dvd:lle.

Riittäis vihjeettömille elämää ja mulle metukkaa.

abe

Ja jotta tästä saataisiin tarpeeksi hölökohtainen ja muutenkin elämänmukainen, niin ilmoitan koiranleuoille, että helvetti, sehän onkin monologi eikä dialogi.

Niinettä pitäkää vaan sen tunkkinne.

abe

No, en mä kyllä varmaan kravattia ja tummaa pukua tuu laittaan, vois herättää vähän outoja assosiaatioita tälleen naisena :wink:

Itse haen myös töitä Saksasta ja naisena olisi mukava kuulla millainen on naisen pukukoodi Saksassa työhaastattelussa. Jakkupuku taitaa olla hieman ylimitoitettua, kun en ole pomon paikoille hakemassa. Riittääkö siistit farkut ja jakku? Tietysti tuohonkin vaikuttaa haettava työ ja ikä. Mutta kertokaahan kokeneemmat vinkkejä työhaastatteluun.

Naisten (ja miesten) pukeutumiskoodi näyttää riippuvan firman kulttuurista. Eli jos pelaat varman päälle, menet etukäteen vakoilemaan miltä näyttää aamulla. Ääriesimerkit: lääkefirmoissa samoissa duuneissa koodi on smart casual, porukkaa juoksee jopa lenkkarit jalassa ympäriinsä. Konservatiivisessa firmassa lähes kaikilla tumma puku, talonmiehestä ylöspäin.
Tosin kysymys vielä auki: mitä pukea kun menee smart casual firmaan haastatteluun???

Ja hyvät miehet, puku on todellakin kiiltämätöntä villakangasta, ei mitään suomalaisten perusjuhlapukua päälle työhaastatteluihin!! Liituraita on brittien perussuosikki, mutta vähän outo valinta haastatteluun. Muutenhan ei kai periaatteessa väliä onko yksivärinen (varmin valinta tumman harmaan sävy, ei missään tapauksessa ruskeaa eikä vaalea harmaata! Sinisen suosio vaihtelee muodin mukaan.

Ja ei sitten niitä äidin ostamia polyesterikravatteja joissa ankankuvia. Näitäkin olen nähnyt yhdistettynä tyylikkääseen pukuun. Hauska ilmestys on ollut myös eräs suomalainen ex-kollegani pankissa: muuten lähes tip top mutta omalla suljetulla osastolla aamutohvelit on mukava asuste töpsötellä ympäri käytäviä... vaihtuvat tietty kenkiin ennen asiakastapaamisia. :wink:

Tuota. Ei se niin firmasta ole kiinni. Vaan positiosta.

Ja hiukan alasta.

Sveitsin suurimmassa pankissa (UBS) meillä oli maksuliikenteen it-osastolla jengillä lökäfarkkuja suurin osa jengiä. Ei silti kyllä kannata lökafarkuissa just haastatteluun mennä.

Oli siellä kans yksi nahkahomo, ylpeä sellainen :) Joka päivä duunissa viimosen päälle pukeutuneena aiheen mukaisesti. Mukava mies, ei siinä mitään. Enemmän kuin pukeutuminen nauratti sen nimi... Suomennettuna Ahven.

Itse olin yleensä kanttihousuissa, toisinaan jos oli edes firman sisäisiä palavereja, tummassa puvussa. Se kuului siellä kuvaan.

abe

Jos IT supportin perusporukka olisi muussa kuin lökäfarkku tms. uniformussaan, kukaan ei tunnistaisi heitä!! ja näin jäisi usampia IT-ongelmia ratkomatta... kun ei voisi enää repiä hihasta.

Jos tiedät suht. varmuudella, että haastattelijat on korkeintaan siisteissä housuissa ja villapaidassa, laitatko itse tumman puvun ja solmion?

Mulle ainakin on tullut hieman hölmö olo tällaisessa tilanteessa, vaikken edes laittanut pankkiirin univormuani päälle esittäytyessäni rennommassa firmassa. Tosin univormun takana on aina ihminen, ja sen huomaa jos kemiat eri maailmasta. Eli pankkiirista ei välttämättä saa farkkutyyppiä työaikana vain asustetta vaihtamalla. Ja toisinpäin. Johtajan nimekkeellä oleva Ex-investointipankkikollegani esiintyi t-paidassa ja silkkisissä kukkapöksyissä asiakaspalaverissa. :roll: Oli tosin nainen eikä mies. :-D Jo kättelyssä selvää miksi ko. pankki ei (voinut) laskutttaa yhtä korkeita palkkiota kuin ns. uskottavammat kilpailijat.

Olihan se arvattavissa mihin tämä johtaa 8)

No, työhaastattelussa ainakin sopii olla kunnolla pukeutunut, tämä on yleinen sääntö. Jos on jotain "Wir-sind-ja-so-verdammmmmt-cool"-Firmoja, ok, mutta pääsääntö on olla kunnolla pukeutunut ja basta.

Meillä töissä esim. Chefin ottaa takuulla kahdesta osaamiseltaan samanlaisesta hakijasta sen Jackett-tyypin eikä Mötörhead-t-paidan omistajaa. Viikonloppuna saa meillä olla vapaammin puettu, ma-pe aikana ei (paitsi tietysti yövuoroon), koska voi tulla vierailijoita.

Itse en laittaisi työhaastatteluun varmaan edes farkkuja vaan kangashousut ja Jackettin (Vakuutus-Callcenter).

PS: Ei se minunkaan mies töissä kulje kravattipellenä (vaikka muuten mukava mies onkin) eikä puku päällä, kysehän oli haastattelusta :wink:
Eikä meillä tietysti voida mistään 100k palkoista puhua, me ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja sen takia pukeudutaan haastatteluun so-wie-es-sich-gehört...

Niin ja jos toivomuslinjalle lähdetään, niin ei se Ahti krakassa myöskään mikään kaukaa haettu omituisuus olisi.

Juu ei. Vaikka IT-retku olenkin, on tässä jäykässä konservatiivisessa organisaatiossamme kravattipakko. Nytkin strangulation device kuristaa kurkusta ja valkoinen silkkikauluspaita säilyi nippa nappa puhtaana, vaikka äsken tuli möyrittyä konesalin lattian alla kaapeleita vetämässä. :shock:

Ääriesimerkit: lääkefirmoissa samoissa duuneissa koodi on smart casual, porukkaa juoksee jopa lenkkarit jalassa ympäriinsä.

Tosin kysymys vielä auki: mitä pukea kun menee smart casual firmaan haastatteluun???

Hauska ilmestys on ollut myös eräs suomalainen ex-kollegani pankissa: muuten lähes tip top mutta omalla suljetulla osastolla aamutohvelit on mukava asuste töpsötellä ympäri käytäviä... vaihtuvat tietty kenkiin ennen asiakastapaamisia. :wink:

Lääkefirmassa todentotta välillä näkee lenkkareita - itsekin olen pistänyt jalkaan joskus perjantaisin, bisnesmatkoilla ja ulkoisissa tapaamisissa aina kraka ja tumma puku. Johtoportaalla on koko puvut, hyvin kiillotetut kengät, arvokellot ym aina.

Sandaaleja en sentään ole Saksassa käyttänyt (enkä nähnyt) töissä, Suomessa kyllä. Tuotekehitysorganisaatiot on sellaisia kampuksen jatkeita, joten niissä on vähän rennompaa.

Haastatteluun laittaisin itse vähintään suorat housut, takin ja kravatin. Niissä ei pitäisi voida mennä pieleen. Koko puku on vähän niillä rajoilla.

//jussi

Keskustelu on polveillut aika paljon, mutta Riikan esittämä kyssäri smart casualista taitaa olla vielä auki.

Turvallinen valinta, ainakin naisilla, on työhaastattelussa täydellisesti istuvat suorat housut, ja paitis + ehkä jakku. Asuun sopivat kengät ja laukku, niin ei ole mitään sanomista. On toiminut joka työhaastattelussa, Suomessa ja Saksassa.

Hame on vähän arveluttava, kun silloin antaa itsestään helposti liian feministisen kuvan, eikä se ole aina paras mahdollinen juttu.

Kiitos, kyllä vastauksia tuli kysymykseeni. Ehkä kuitenkin Pradan laukku ja Chanelin jakku kannattaa jättää kaappiin... ja laittaa jotain mainstreamia päälle :wink:

Jos miehet on puku päällä niin hame toimii Pohjoismaiden ulkopuolella mainiosti haastattelutilanteessa, kunhan ei ole liian lyhyt tai pieni. Suomessa sopii lähinnä (vanhemmille) rouville, peiliin katsoen. Ainakin mun kokemus & näkemys, tosin viime vuosina vapausaste kasvanut housupuku vai jakkupuku -kysymyksessä.