Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut saksalaisen (tai muutoin nicht-suomalaisen) miehen/vaimon/Freund/Freundin/kaverin suomenkielenopiskelusta? Kuinka on mennyt, kuinka on oppinut, mikä on vaikeaa, mikä helppoa, onko jopa sattunut jotain hauskaa tai noloa :-D Kaikenkarvaiset kokemukset kiinnostavat uteliasta...

Meillä mies alkaa suomenkurssin yliseuraavalla viikolla ja on jo tosi innostunut. Itse on opetellut juuri numerot 1-100 (kai menisi myös bis 999) ja ymmärtää ne puheesta tosi hyvin; korjaa jo minun väärinpäinvirheeni (sanon 68 kun tarkoitan 86). Samoin sanojen kirjoitusasun mies osaa erottaa hyvin, kuulee siis esim. yleensä selvästi eron kaksoiskonsonanttien ja/tai -vokaalien kohdalla.
Ihan noviisista muuten on kyse eli on jännää seurata kuinka baijerilaisen suomioppinnot sitten sujuvat. Motivaatio ainakin on korkealla. :D

Moi Sanna,
varmasti nopsaan oppii kun kuulee kieltä koko ajan. Oma ex-siippa opiskeli aikoinaan Hampurissa useammankin vuoden, mutta kun kieltä ei juurikaan missään kuullut oli homma aika turhanpäiväistä. Sen verran se kuitenkin oppi, että Suomen lomalla pystyi kaupassa asioimaan ja suurinpiirtein tajusi mistä keskusteluissa on kyse.

Eli jos motivaatiota riittää ja kieltä kuulee koko ajan, uskon että edistys on varmaan aika hyvä :-)

Baijerilainen ex-vaimoni näki ensimmäisellä suomenmatkallaan kyltin "HYVINKÄÄ". Totesi että onpa vaikean näköistä eikä sitten seuraavina viitenä vuotena suostunut opettelemaan sanaakaan suomea.

Olimme yhden kesän yhdessä avomieheni kanssa Suomessa ja hän kävi Hesan yliopistolla suomen kielen intensiivikurssin. Hän oppi suomen alkeet nopeasti, tosin nyt kieli on taas päässyt unohtumaan hieman. Harjoittelimme puhumista kurssin alusta lähtien paljon ja se oli mielestäni hyvä juttu, koska silloin hän oppi lausumista heti alusta lähtien. Kun motivaatiota on, niin ei suomen kielen oppiminen ylivoimaista ole! :D

Harjoittelimme puhumista kurssin alusta lähtien paljon ja se oli mielestäni hyvä juttu, koska silloin hän oppi lausumista heti alusta lähtien.

Tämä voikin meillä olla ongelma, mies kuulee varmaan äkkiä äkäisen Hau-ab-mit'm-Graffl jos yrittää minun kanssani iltasella suomea harjoitella :twisted:
Uskokaa tai älkää, minulla on ollut nyt ylä- ja alaleuan lihaksissa Muskelkater kun olen puhunut päivän aikana paljon suomea! :shock: Niin erilaiset ovat suun liikkeet suomeksi...

Minun aviomieheni aloitti naimisiinmentyämme Suomenkielen opiskelut,
linjaa "sana tai pari päivässä" - ja siihen se jäi, nimittäin sanaan tai pariin.
Motivaatiota ei ollut, kun kuitenkin "sitä tarvitsisi vain lomalla", kotona meillä puhutaan vain saksaa. Siitä huolimatta minusta tuntuu, että Hän pärjää Suomessa ihan hyvin eikä Häntä Suomeksi myymään pääsisi, -
ihmeellisesti Hän aina tietää mistä on kyse - ja asiat hoituu sujuvasti.
Kerrankin minun oltuani poissa, nousi kova myrsky ja naapurin kallis moottorivene oli upota. Hän toimitti viestin perille ja apua paikalle.
Kysymykseeni miten se onnistui umpisuomalaisen naapurin kanssa, Hän näytti dramaattista piirrosta, jossa hyökyaallot peittivät hukkumaisillaan ollevan veneen, hyvin oli naapuri ymmärtänyt.
Kyllä Hän tietenkin nämä vakiot, kuten kiitos,ei kiitos jne..
hallitsee ja hyvin on pärjätty 35 vuotta Suomen lomilla.
Hänen mielestään siitä on myös etua, kun ei hallitse kieltä, eipä ole tullut koskaan riitaa anopin kanssa.

Ukkeli ja minä olemme seurustelleen reilut seitsemän vuotta ja häät häämöttää päivää vaille vuoden päässä. Suurin osa ajasta ollaan vietetty Saksassa, kesälomia ja yhtä puolen vuoden keikkaa lukuunottamatta. Tuon puolen vuoden aikana hän kävi yhden pikakurssin ja jatkokurssin. Siellä jäi päähän melkoisesti kielioppia ja jonkin verran sanoja, sitä seuranneiden vuosien aikana on mun vanhempien kanssa juttelusta, lasten höpinöistä (minun sisarusten lasten - omia ei vielä ole) päähän tarttunut melkoisesti sanastoa. Päätteet menevät sekaisin, mutta hyvin hän höpöttelee anoppinsa kanssa puhelimessa, juoruilee naapuripöydän porukasta ravintolassa ja jutustelee välillä kotonakin huviksensa suomeksi.
Yllättävän hyvin on oppinut, täällä kaukana muista suomalaisista.

joka syksy alottaa kumppanini suomen kielen alkeet työväenopistolla ja joka kerta koko homma kaatuu viikon parin peräkkäiseen poissaoloon. viime kesänä ollessamme mökkilomalla kuopiossa oppi mies lauseen "hauki on kala" Kova on mies kalastelemaan mutta suomen kielen kirjasesta ainoastaan musta kissa istuu pöydällä on iskostunut tajuntaan. ehkä pitää alottaa kotona aktiivinen kielikylpy niin eiköhän se siitä lähtisi mutta kun täällä ei niin usein tule suomen kieltä käytettyä tuntuu "kielikylpeminen" ajan haaskaukselta. ehkä lasten saamisen myötä tilanne muuttuu .... ensi vuonna toivon mukaan ! :D

Mä opin suomea noin 1,5 - 2 vuodessa sen verran, että puhuin suomalaisten kanssa enää pelkkä suomea. Erityisesti alussa tapahtuivat kyllä hauskojakin tapauksia:

* Töissä tarvitsin kirjekuoren eräälle lähetykselle ja menin sihteerin luo ja sanoin: "Tarvitsen kuoron!"

* Sanat "perhe" ja "perse" on mulle aina vaikea erottaa. Aina kun haluan puhua perheestä, tulee mulle automaattinen varoitus sisälläni, että: varo, nyt se tulee; älä valitse sitä väärää!

* Yliopistokaveri tekee väitöskirjaa, jonka mulla oli tapa kutsua "väestökirjaksi"

* Helsingin Botta-yökerhosta olen kuulemma sanonut: "Mennään potalle!"

* Vielä Saksassa elätessä sanoin kerran "Voi, pinkele!" (perkelen sijaan)

* Töissä soittelessa toisen firman tyypille: "Soitan esimiehesi pyynnöstä" (esimieheni sijan)

Mun poikaystava haluaisi alkaa opiskelemaan nyt suomea muutaman vuoden seurustelun jalkeen ja juuri viettamanne suomenloman innoittamana.

Kysymys olis etta osaisiko joku neuvoa etta mitka suomenkielen oppikirjat olisivat hyvat?
Itse sita meinaa olla aina vahan hukassa kun kirjasarjasta ei ole mitaan ennakkotietoa..

Moi!

Yksinopiskelu jää monella alkumetreille (tyttöystävästä huolimatta), ja siksi suosittelisinkin kansalaisopiston kurssia tai yksityistä pienryhmää. Mutta meitä on moneksi ja toiset opiskelevat mieluiten itsekseen.

Suomen oppikirjoista ja yksinopiskelun eduista keskustellaan silloin tällöin www.deutsch-finnische-gesellschaft.de foorumissa.

Minä tykkään opettaa pienryhmiä Senja Riekkisen "Yksi, kaksi, kolme" kirjan mukaan, koska siinä johdatetaan nopeasti puhumaan ja käyttämään kieltä rohkeasti - Olen saanut oppilailtani suomenkielisiä sähköpostiviestejä jo parin ensimmäisen kaksoistunnin jälkeen.

Kirja on hinnaltaan kohtuullinen ja erillistä harjoituskirjaa ei tarvita. Kielioppi on alussa varsin vaatimatonta, mutta kaikki tärkeät säännöt löytyvät kirjan lopusta. Kirjaan liittyy CD, joka itseopiskelijan kannattaa ilman muuta hankkia.
Hiukan esittelyä löytyy sivulta www.finnischbuecher.de

Koska en ole erityisen lahjakas piirtämään, käytän rinnalla Suomessa pakolaisopetukseen tarkoitettua "Huomenta Suomi" kirjaa. Siinä on hyvät kuvat ja sanasto koostuu arjen perussanoista. Tähän tarkoitukseen kelpaavat mainiosti myös lasten kuvakirjat ja vaikkapa Richard Scarryn "Pupen sanakirja".

Mutta riippuu oppimistyypistä, mikä kirja tuntuu hyvältä. Kielioppipainiotteiselle "älykölle" sopii paremmin Langenscheidtin "Praktisches Lehrbuch".

Kolmas Saksassa myynnissä oleva kirja on Hei, Suomi! Siinä seuraillaan suomalais-saksalaisen perheen lomamatkaa Suomeen, eli sanasto sopii juuri lomareissuille. Ensivaikutelma ei ollenkaan hullumpi. En ole käyttänyt sitä opetuksessa, enkä tunne sitä kovin tarkasti. Siihen liittyy erillinen harjoituskirja, johon en ole tutustunut.
Onko muilla kokemuksia?

Olen kokeillut moniakin kirjoja ja käytän niitä opetuksesa rinnakkain, sillä monet kirjat (esim. Langenscheidt) vaikeutuvat liian nopeasti ja sanasto toistuu liian vähän. Tarvitaan lisäharjoituksia alkeistasolla.

Minun mieheni kävi aikanaan muutaman kurssin kansalaisopistossa. Silloin käytössä olivat Olli Nuutisen Suomea Suomeksi ja vanha kunnon Finnisch für Sie. Molemmat ovat hyvin kielioppipainotteisia ja Finnisch für Sie on sanastoltaan jo vähän vanhahtava. (Otatko kahvia - kernaasti). Nuutisen kirjaa saa edelleen Suomesta, ja siihen on saatavana suomi-saksa sanasto. Se on yksinopiskelevalle vähän hankala, koska selitykset ovat vain suomeksi.

Netissäkin on harjoituksia (www.yle.fi Opinportti / Supisuomea), mutta siihen liittyvä materiaaali (kirja ja video) on kuulemma kallista.

Hyvällä onnella "Finnisch für Sie"-kirjan löytää kirjastosta, ehkä näitä muitakin.

t. Liisa
harrastelija-suomenopettaja

Kaikki nämä Liisan mainitsemat oppikirjat ehkä tuota vanhinta painosta lukuunottamatta ovat viimeisen 15 vuoden aikana päätyneet meidänkin kirjahyllyyn. Joka kesä oppikirjat ovat olleet, alkuaikana varsinkin lomien aikana käytössä ja täytyy sanoa että tulosta on tullut ilman ainuttakaan kurssia. Saksalainen mieheni selviää nykyään kaikista keskusteluista tosi hyvin. Lapsien synnyttyä suomenkielen käyttö on lisääntynyt huimasti.

Mutta kyllä se tietysti miehen päästä hiukan kiinni on- kuin helposti sinne tieto jää ja kuinka tosissaan kyseinen henkilö kielen haluaa oppia. Tässä meidän tapauksessa riitti kumminkin itseopiskelu. Minä muuten olen alusta saakka tehnyt selväksi mielipiteeni , että kaksikielisessä avioliitossa on tärkeää että molemmat osaavat toisen puolison äidinkielen. Olisikohan sillä ollut (ainakin alussa!) vaikutus opiskeluinnokkuuteen?