Siankylkisiivua
Runsaasti sipulia
Vehnäjauhoja
Maustepippureita, Suolaa
(Laakerilehtiä)

Siankylkeä saapi joka marketista, mutta kylkisiivua ei, Jos kaupassanne on lihatiski tai ehditte poikkeamaan Metzgerillä niin voitte kuvailla, miten haluatte siivunne tehtäväksi. Mahdollisimman ohuista tulee optimaalinen lopputulos.
Minun lähiökauppani lihatiski aikoinaan ihmetteli, että mitä minä oikein meinaan tehdä tällä tavaralla. Selostin, että tästä syntyy varsinainen itämainen erikoisherkku. Myöhemmin jopa kyseltii, oliko tuotos hyvää?
Itse ostin kylkeni kokonaisina paloina (noin 800gr). Jos meinaatten kokeilla veistenne terävyyttä, kannattaa olla tarkka noiden luunsirujen kanssa, sillä ne kylkipalat sahataan, jolloin kylkiluista tulee aikamoista silppua.

Käytin valmistuksessa valurautaista wokkiani, koska läskisoosia tulee hauduttaa pitkään ja hartaasti.

Sipuli silputaan, ei tarvitse olla mitään erityisen hienoa silppua. Käytin 7 keskikokoista sipulia, josta tuli 1,2L sipulisilppua.

Tässä vaiheessa kannattaa laittaa kattilallinen vettä kiehumaan (noin 3L).
Siansiivut pannuun, tarkoitus on sulattaa rasva pois lihoista. Jäljelle jäävä aines tulisi olla rapeaa, joten käyttäen mietoa lämpöä ja käännellen silloin tällöin rasva irtoa, eivätkä lihat pala pohjaan.

Kun siansiivu on rapeaa, nosta lihat pois pannusta ja kaada sinne sipuli. Anna paistua hetki ja kaada sitten ropaus jauhoja (noin 3-4 rkl). ruskista sipuli & jauhot sianrasvassa.

Sekoita lihat & ruskistuneet sipulit ja lisää kauhallinen kiehuvaa vettä, jolla voi tarkistaa, onko pannun pohjaan tarttunut mitään.

Tämän jälkeen lisätään kourallinen maustepippureita, suolaa oman maun mukaa (minulla kourallinen karkearakeista merisuolaa). Laakerinlehteä olen käyttänyt, vaikka se ei ole maustepippurin ja suolan tavoin ikiaikainen mauste läskisoosissa. Lisää myös loppu vesi ja sekoita hyvin.

Kiehauta seos, sitten hautumaat hiljaiselle lämmölle, siten että seos ei kiehu vaan hiljaisesti kuplii. Läskisoosia tulee hauduttaa vähintään se kolme tuntia, joten varaa ajoissa pari hyvää DVD:tä & olutta, välillä voi käydä sekoittamassa, jotta soosi ei tartu pohjaan.

Tarjoillaan keitinperunoiden, hienoksi hakatun sipulin ja hyvien suolakurkkujen kera (jos sattuu noita löytymään, itselläni ovat vielä hakusessa). Ruokajuomaksi lager-tyyppinen olut tai lähdevesi.

Suomestakaan ei vissiin enää mistään saa venäläisiä suolakurkkuja. Ne ovat ne ainoa oikea olleet.

Tuossa pari vuotta sitten olin Linzissä käymässä ja siellä hotlassa sain aikalailla samanlaisia ja hyvänmakuisia, mutta ei ihan samaa. Pyysin kyllä keittiöstä tietoa mitä kurkkuja olivat, mutta oli jotain suurkeittiökamaa eikä metrossakaan näkynyt olevan samanmerkkisiä purkkeja.

Lähinnä nyt tulee kotona syötyä sitten noita Moskauer Gurkeja, vaikka ei niillä ole mitään tekemistä venäläisten kanssa.

abe

Kävin muutama viikko sitten Helsingissä koulutuksessa ja söin illallisen Saslikissa. Siellä tilasin alkupaloiksi zakuskan, jonka mukana tuli sitten myös niitä ainoita oikeita suolakurkkuja. En ole vastaavia täältä löytänytkään, Spreewaldin hapankurkut ovat lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Lieneekö syynä säilytys pienessä lasipurkissa ja vähässä nesteessä...
Löysin WalMartista Dovganin tekemiä (venäläistä valmistetta) olevia kurkkuja, mutta nämä olivat vain maustettuja etikkakurkkuja, tosin hyviä.
Lieneekö tässä ainoa mahdollisuus alkaa tekemään niitä itse?
Vaimoke voisi tosin alkaa hermostumaan....

Lähinnä nyt tulee kotona syötyä sitten noita Moskauer Gurkeja, vaikka ei niillä ole mitään tekemistä venäläisten kanssa.
abe

Täällä Münchenissä on (ainakin yksi) venäläinen ruokakauppa, josta luulisi löytyvän ihan aitoja venälöisiä kurkkuja (ja smetanaa ym.). En nyt muista missä se on (en ole koskaan käynyt).

En ole mikään kurkkuhullu, mutta kyllä nuo eri merkeillä myytävät maitohappohapatetut kurkut ovat mielestäni ihan hyviä.

Hmm.... Hyviä, mutteivat täydellisiä

nimim. kurkkuhullu

Öh, milläs loitsulla ne maitohapotetut on merkitty? Kun olen sitäkin yrittänyt vaimolle selittää niin se ei ole ymmärtänyt koko maitohapotusta :)

abe

Milchsäuresta kyllä siis olen puhunut, mutta mikähän täällä mahtaa olla prosessin nimi..

abe

Varmin konsti on, että tuoteselosteessa ei lue, että tähän on lisätty etikkaa. Tällöin happamuus saadaan aikaan maitohappokäymisen avulla. Toinen konsti on etsiä sanaa "Natürliches" jne nöistä töpsistä. Milchsäurea en oo minäkään nähnyt....

Röyhkenen kommentoida.
Siankylkeä saapi joka marketista, mutta kylkisiivua ei...Mahdollisimman ohuista tulee optimaalinen lopputulos.
Eika tule. Yleisen elamankokemuksen mukaan perinteinen 0,5-1cm paksuus maksimoi nautinnon. Liian ohuista tulee koppuroita. Tavoitteena tulisi olla miellyttava, lihaisa puruelamys.

Käytin 7 keskikokoista sipulia, josta tuli 1,2L sipulisilppua.
Aika persoonallista...Eikos tuon pitanyt olla laskisoosi eika sipulikeitos?

Tässä vaiheessa kannattaa laittaa kattilallinen vettä kiehumaan (noin 3L).
:shock:

...kaada sitten ropaus jauhoja (noin 3-4 rkl). ..
... sähän et kait selvänä kokkailekaan? :wink:

Tämän jälkeen lisätään kourallinen maustepippureita, suolaa oman maun mukaa (minulla kourallinen karkearakeista merisuolaa).
Herra Isä!!!

Tjoo. Tuolla reseptilla syntyy jonkinlainen laiha, myrkkysuolainen sipulikeitto. Riittaahan tuosta(n.4L) isolle perheelle, mutta tulevat vihaisiksi moisesta!

Kokeilkaapa läskisoosia:
600g siankylkea
1sipuli
1 dl vehnäjauhoja
1 l vettä
(suolaa)
lihaliemikuutio josta tulee 0,5L lienta
mustapippuria
1 sokeripala
Hiukan kermaa

Ennen kuin leikkelet vajaan sentin vahvuiset kylkisiivut noin tuuman paloihin, poista niista nahka. Hienonna sipuli.

Laita lihat kylmaan paistinpannuun, pannu kylmalle levylle ja kytke virta. (Nain lihat eivat tartu pannuun, etka tarvitse muuta rasvaa avuksi) Anna lammeta ja karistele ajan kanssa miedohkolla lammolla mukavan ruskeiksi kummaltakin puolen.

Nosta lihat pannulta ja kuullota tai perati ruskista sipulisilppu lihoista kihonneessa rasvassa.

Poista sipulisilppu pannulta, alaka emmi lisata reilusti voita, mikali rasvan maara tuntuu vahaiselta. Ruskista vehnajauhot ahkerasti sekoitellen tummahkon toffeenruskeiksi. Tahan hommaan teraksinen kierrevispilä on mita mainioin! Älä kayta metallivispilaa non-stick-pintaisten(teflon ym.) pannujen ja kattiloiden kanssa!

Ota pannu tulelta ja lisaa rutkasti kylmaa vetta, tarmokkaasti vispilalla sekoittaen. Siirra soosi pannulta kattilaan, lisaa paria desia vaille loppu vesi, laita tulelle. Lisaa sokeripala(hiven sokeria ei maistu kastikkeessa, mutta mutta tasoittaa ja pehmentaa makua). Anna kiehua pari minuuttia, vispaten antaumuksella. Vispaaminen tekee kastikkeesta sileaa ja kiiltavaa. Lisaa vahitellen veden jaannosta, kunnes soosi on mielestasi sopivan paksua.

Tarkista jonkin ajan paasta soosin paksuus. Mikali tuli sittenkin liian ohutta, voit suurustaa tahi keitella kokoon. Jos taasen turhan paksua, lisaa ruokalusikalla vetta , kunnes miellyttaa. Maizenan valmissuurustejauheet ovat helpoin tapa valttaa kokkareita.

Mausta maun mukaan ensin murentamalla joukkoon liemikuutiota vahan kerrassaan, ahkerasti maistellen ja vispaten, kunnes maku on mielestasi hyva. Jos tuntuu etta maku on muuten kohdallaan, mutta kaipaa suolaa, lisaa sita hyvin varovasti. Kun suola on taspainossa, lisaa mustapippuria. (Pippurin aromi voimistuu keitoksissa ajan kanssa, joten on viisasta laittaa saasteteliaasti ja vartin paasta tarkistaa maku jne).

Laita lihat ja sipulit kastikkeeseen ja anna hautua kannen alla miedolla lammolla niin etta juuri ja juuri kuplii, ainakin tunti, mielellaan kaksi. Tarkista aika ajoin maku ja paksuus. Liian pitka haudutus murentaa lihoja.

On hyva jattaa vispila kattilaan ja sekoitella pohjalta silloin talloin, silla kastikkeilla on taipumusta sakkautua pitkaan haudutettaessa ja lihatkin tuppaavat joskus tarttumaan pohjaan.

Kun soosi on valmis, ota tulelta ja lisaa pieni luraus kermaa. Ala hölvää, vahainen maara riittaa. Tassakin on varovaisuus valttia: lisaa vahan kerrassaan ja maista.

Mikali mahdollista, tee kastike edellisena paivana ja laita jaakaappiin. Maku on seuraavana paivana entistakin herkullisempi.

Tarjoillaan keitinperunoiden, hienoksi hakatun sipulin ja hyvien suolakurkkujen kera (jos sattuu noita löytymään, itselläni ovat vielä hakusessa). Ruokajuomaksi lager-tyyppinen olut tai lähdevesi.

Pers.kohtaisesti suosittelen laskisoosin kera jauhoisia hietamaan perunoita(esim Bintje) ja oheen raikasta kaalipuolukkasalaattia,tai appelsiini- tahi ananasmehulla terastettya porkkanaraastetta, rukiisen leivan kera. Ruokajuomaksi kay parhaiten kylma maito tai kirnupiima.

Hmm... Taitaa reseptejä olla yhtä monta kuin tekijöitä....
Jotkut jopa tekevät soosin erikseen ja syövät sian "sippurat" ilman soosia...
Tuohon suolan määrään kommentoisin, että äitimuori on savolainen ja isäukko karjalainen. Ruoka on silloin suolaista, kun veri tihkuu huulista.
Ja oikeassa olet, en juurikaan kokkaile selvänä. Pari kalskua tai lasi-pari punaviiniä auttavat mielestäni oikean, luovan olotilan aikaansaamiseksi, varsinkin työpäivän jälkeen....
Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti, minäpä kokeilen...

Hmm... Taitaa reseptejä olla yhtä monta kuin tekijöitä....
Jotkut jopa tekevät soosin erikseen ja syövät sian "sippurat" ilman soosia...
Laskisoosin maailmaan jossain maarin perehtyneena nyokyttelen myontavasti.

Tuohon suolan määrään kommentoisin, että äitimuori on savolainen ja isäukko karjalainen. Ruoka on silloin suolaista, kun veri tihkuu huulista.
Toit esiin huomionarvoisen seikan: makuja on monia suolankin suhteen, itse olen vahasuolaisen ruoan ystava. Noilla liemikuutioilla turmelee helposti laskisoosin maun, mikali pitaa suolaisemmasta ruoasta. Taytynee hiukan editoida ohjettani.

Kohtuullinen suolankaytto on sikali suositeltavaa ruoanlaitossa, etta siina missa hiven suolaa korostaa ja tukee makua, runsaana se latistaa sita peittaen vivahteita ja aromeja.

Lihapiirakkaohjeesi myota hoksasin, etta myos vedenkayton osalta on tarkennus paikallaan. Jauhojen karkeusasteet nimittain vaihtelevat maittain ja niinollen niiden turpoamisominaisudet. Kuta hienompaa jauho on sen voimakkaammin turpoaa, on kokemukseni.

Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti, minäpä kokeilen...
Olen imarreltu.

Ne liemikuutiot ovat vaarallisia, kerran kokeilin läskisoosiin Vantaalla asuessani ja lopputuote meni täysin päin prinkkalaa.....
Itsellä vain suu on sen verran tuohesta, että maut tulevat "oikealla" tavalla esille, kun muona on suolattu oikealla tavalla. Olen joutunut tätä titraamaan kuitenkin alaspäin, muijani on Italiasta, eikä ymmärrä suolaisen päälle.
Tein eilen lihapullat kermakastikkeessa, suolaa oli vain ripauksen verran. Kastikkeen tosin söin itse ja siihen lisäsin sitten vähän enemmän...