Onkos hauskoja kokemuksia saksalaisesta "palvelualttiudesta" ja palveluhenkilökunnan joustavuudesta? :lol:

Tässä muutama omakohtainen:

Oltiin leffateatterissa ja ostettiin siinä ennen leffan alkua sitten nachoja ja limsaa. Soosiksihan saa tunnetusti valita joko salsan (maistuu kyllä lähinnä ketsupille...) tai juuston. Lisäannos kastiketta maksaa 1 €. Pyysin nachot juustokastikkeella, ja lisäannoksena salsaa. Meni myyjällä pasmat ihan sekaisin, ja sanoi ettei se käy, kun lisäannos tarkoittaa nimenomaan lisäannosta samaa soosia. Pyysin tekemään poikkeuksen kun kaveri halusi toista kastiketta ja minä toista, ja sanoin että kun se lisäannoshan maksaa kastikkeesta riippumatta aina sen euron. Ei onnistunut... :roll:

Toinen: Oltiin eräässä pienehkössä kaupungissa yhdessä hallinomaisessa mikä-lie-halpis-Markt:ssa, jossa myytiin kattiloita, kynttilöitä, puutarhajuttuja yms. krääsää. Kaupan vieressä sijaitsi myös Aldi. Kaupassa oli suht paljon asiakkaita ja tietenkin vain yksi kassa auki. Kassan eteen alkoi kerääntyä jonoa, joka piteni pitenemistään, kunnes eräs rouva kysyi kassanaiselta josko he voisivat avata toisen kassan kun jono on niin pitkä. Kassan vastaus: "Kun kerran Aldissakin suostutte jonottamaan, voitte hyvin jonottaa täälläkin! " :shock:

äh, tätä 'palvelualttiutta' löytyy mielestäni kyllä kahden maan vertailussa enemmän Suomesta. Tai siis ei palvelua ollenkaan.

Mä olen saanut täällä saksanmaalla ihan normaalia ja hyvää palvelua. (Poikkeuksiahan aina on, ts ihmisiä jotka eivät kuulu palvelualalle, mutta sellaista se elämä nyt vaan on :? ) Luonnollisesti jos esim. jossain tietyssä kaupassa/ravintolassa on toistuvastu huono palvelu niin sittenhän sitä äänestää jaloillaan/kukkarollaan.

Tuota kassajonojuttua on tullut mietittyä: eihän se aina ole niistä työntekijöistä kiinni ettei voi avata toista/kolmatta/.. kassaa. Jos on liian vähän porukkaa töissä kauppiaan toimesta (kustannukset..) niin minkäs sille mahtaa. Mutta miten kassaihminen tällaisessa (tai vastaavassa) tilanteessa reagoi, esim ystävästi, hymyillen, anteeksipyytävästi on se mikä minusta erottaa hyvän palvelun (ammattilaisen) huonosta.

Huonon asiakkaan tunnistaa taas siitä että mitkään ystävälliset selitykset/anteeksipyynnöt eivät kelpaa ja ruvetaan kovaäänisesti möykkäämään. (minun kokemukseni palveluammatista rajoittuvat opiskelujen aikoina tehtyyn pankin tiski/puhelinpalveluhommiin, siellähän näitä vasta vastaan tulikin :) )

Suomalainen palvelukulttuuri on loistava muistuttaja siitä, että geopoliittisesti katsottuna maa on idässä. Venäjällä on samansuuntainen palvelukulttuuri, mutta nyrpeys ja asiakkaalle viisastelu on jalostettu vieläkin pidemmälle.

Viime viikkoina on käyty firman sisällä ankaraa keskustelua siitä miten asiakasta kohdellaan. Kaukana härmälän pääkonttorissa on vissiin päässyt jo unohtumaan se, että se on tyytyväinen maksava asiakas joka meidän palkat loppupelissä maksaa. Tämän yksinkertaisen ravintoketjun oivaltaminen näyttää Suomessa olevan käsittämättömän haasteellista monelle asiakaspalvelussa työskentelevälle. Esimerkkinä käykööt vaikka 99% Helsingin ravintoloista.

Heikko asiakaspalvelu tai laajemmin ajateltuna kyvyttömyys kommunikoida ystävälliseen sävyyn tuntemattomien kanssa on yksi hyvä motivaatio pysytellä ulkomailla - vaikkapa Saksassa jossa xenofobia ei ole ole kansantauti.

Saksasta löytyy sekä huonoa että tosi hyvää palvelua.

Kauhulla muistelen koillissaksalaisen kaupungin, jossa olin vaihdossa, palvelukulttuuria kun DB:n virkailijat ja Schleckerin tädit eivät muuta osanneet kuin huutaa ja tiuskia (ilman syytä) ja Burger Kingin rasistimyyjä ei koskaan suostunut muka ymmärtämään meikäläisen saksaa (vaikka 99% saksalaisista sitä kuitenkin ymmärtää). Pahimpia tapauksia Saksassa ovat mun kokemusten mukaan olleet H&M:n sovituskoppeja valvovat naiset, jotka luulevat olevansa maailman valtiaita ja tositärkeitä kun saavat ojennella asiakkaille niitä numerolappuja ja järjestää hurjan esityksen jos joku haluaa sovittaa jopa neljää vaatetta.

Toisaalta olin pari viikkoa sitten käymässä toisella puolella Pohjois-Saksaa ja palvelu oli aivan loistavaa Realissa, Aldissa, vaatekaupoissa yms.

Mielestäni suomalainen huono asiakaspalvelu on tylsää piitaamattomuutta, mutta Saksassa taas monesti viihdyttävän teatraalista.

Mielestäni suomalainen huono asiakaspalvelu on tylsää piitaamattomuutta, mutta Saksassa taas monesti viihdyttävän teatraalista.
Juu, totta. Muistan kyllä kun taksikeskuksen täti rupesi puhelimessa huutamaan kun ei saanut osoitteesta ensi yrittämällä selvää. Suomessa todnäk oltais laitettu luuri kiinni ja pirssi olisi yksinkertaisesti jäänyt tulematta...

Hyvää sekä huonoa palvelua saa mun mielestä ihan kaikkialla - niin Saksassa kuin Suomessa. Ja jopa ystävällisyydestä kuuluisassa UKssa!

Valitettavan usein se huonon palvelun saamisen syy on myös asiakkaassa itsessään. Monelleko tulee mieleen, että se oma naama voi olla jo ties kuinka mones sadas ko. päivänä kun se kassa näkee? Ja jos kaikki sadat naamat on yhtä rypyllä kuin sun oma naamas, niin ei ihme jos kassakin on vähempi ystävällisen näkönen ja olonen.
Tietysti asiantunteva asiakaspalvelija pitää tunteensa ja v*****ksensa omana tietonaan, mutta joskus voi keittää yli keltä tahansa.
Kyllä mua ainakin tuppaa suorastaan v*****aan, jos koko päivän täytyy nähdä ruttunaamoja...

Tästä syystä olen yrittänyt skarpata asioidessani missä tahansa kaupassa, pankissa etc sekä Suomessa että Saksassa (että muualla). Ja yllättävän usein olen saanut hyvää palvelua jopa paikoissa joilla on huonon asiakaspalvelun maine!!!

Mutta joskus sitä saa huonoa palvelua omasta hymystä huolimatta. Täällä Saksassa huonot kokemukset ovat ensin tyrmistyttäneet, sitten hämmästyttäneet ja myöhemmin naurattaneet - yleensä kun ne on ollut samaa luokkaa Piparin leffateatterikokemus. Kummaa joustamattomuutta esiintyy yllättävän usein, ja useimmiten ne on just tollasia käsittämättömiä 'ei voi antaa juustoo kun otit salsaa'-tapauksia.

Jaa-has, saksalaista palvelukulttuuria. Aluksi arvelin että artikkeli oli tarkoitettu vitsipalstalle, mutta jos nyt sitten kuitenkin.

Munchenissä kassa sai kohtauksen alkoi haukkua ja kirkumaan "Ausländer Schwein" kun en osannut sanoa kiitos hänelle annettuaan vaihtorahat käteen.

Munchenin Kaufmanissa, henkilökunta kerta toisensa jälkeen käänsi selkänsä ja lähtivät pois, kun yritin jotain kysyä heiltä englanniksi.

Paikallisessa leipäkaupassa tosin henkilökunta ei lähtenyt pois, vaan kaikki muut asiakkaat kun aloin puhuttelemaan henkilökuntaa englanniksi.

Tämän lisäksi pitää sanoa, että aina kun olen Saksassa ollut tekemisissä turkkilaisten tai muiden ulkolaisten kanssa, heidän tuottama palvelu on ollut moitteetonta ja ystävällistä. Siinä jotain arjalaisille opittavaksi.

Hmmm... Kummaa, kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että suomessa saa huonoa palvelua. Minä puolestani suomessa käydessäni saan yleensä iloista ja joustavaa palvelua ja usein kassatädit jopa vaihtavat pari sanaa kanssani. Lomalla Savonlinnassa isäni "jäi suustaan kiinni" jonkun liikkeen omistajan kanssa ja vaihtoivat kalavinkkejä etc. varmaan puoli tuntia... :D No, itäsuomalaiset ovat tietty ihan oma luppoisa lajinsa... Mutta olen tosiaan yleensä saanut iloista ja auttavaista palvelua myös kotikaupungissani länsirannikolla, vaikkei länsirannikon ihmiset niin kuuluisia ystävällisyydestään ja avoimuudestaan ehkä olekaan...
Toki olen huonoa palvelua saanut Suomessakin, no question about it! Mutta jotenkin nää saksalaiset on musta jäykempiä... Myös saksalainen poikaystäväni pitää saksan palvelukulttuuria huonona.

Niin suomessa kuin saksassakin voi aika paljon vaikuttaa saamaansa palveluun ihan omalla naamanilmeellä.

Varsinkin jos suomessa oikealla p...akelillä hymyilee leveästi, kumartaa ja sanoo "Toivotan hyvää ja aurinkoista päivää!" niin yleensä palvelu on heti äärettömän ystävällistä ja henkilökohtaista. Joskus joku huomauttaa että eipä aurinko paista mutta vastaan siihen että silläpä minä nimenomaan toivotan. Kerrankin en meinannut enää päästä Alkon kassalta eteenpäin lainkaan kun rouvaa jututti yhtäkkiä niin...

Etelämaalaisten asiakaspalvelu on aivan eri luokkaa mutta hepä olivat kovia kauppamiehiä jo pari tuhatta vuotta sitten, kun saksassa ja suomessa vain kyhättiin kuusen juurella ja mulkoiltiin. Mitä pohjoisemmaksi euroopassa mennään, sitä myöhemmin on kulttuuriin tullut säännöllinen kaupankäynti ja toisten palveleminen.

Toisaalta juuri siksi suomessa ei ole totuttu siihenkään että palvelua saa. Usein hyvään palveluun vastataan ylimielisyydellä mikä taas saa asiakaspalvelijat olemaan alunperinkin "varuillaan" ja varmuuden vuoksi välttämään ylenmääräistä ystävällisyyttä.

Olisipa mielenkiintoista tietää, miten Suomessa asuvat ulkomaalaiset kokevat asiakaspalvelun... luulisin että tämäkin saataa vaikuttaa (varsinkin jos kielitaito ei ole täydellinen) kummassakin maassa.

Muuten en osaa asiaan ottaa kantaa - sekä hyvää että huonoa palvvelua olen saanut molemmissa maissa.

Saksasta löytyy sekä huonoa että tosi hyvää palvelua.

Kauhulla muistelen koillissaksalaisen kaupungin, jossa olin vaihdossa, palvelukulttuuria kun DB:n virkailijat ja Schleckerin tädit eivät muuta osanneet kuin huutaa ja tiuskia (ilman syytä) ja Burger Kingin rasistimyyjä ei koskaan suostunut muka ymmärtämään meikäläisen saksaa (vaikka 99% saksalaisista sitä kuitenkin ymmärtää). Pahimpia tapauksia Saksassa ovat mun kokemusten mukaan olleet H&M:n sovituskoppeja valvovat naiset, jotka luulevat olevansa maailman valtiaita ja tositärkeitä kun saavat ojennella asiakkaille niitä numerolappuja ja järjestää hurjan esityksen jos joku haluaa sovittaa jopa neljää vaatetta.

Toisaalta olin pari viikkoa sitten käymässä toisella puolella Pohjois-Saksaa ja palvelu oli aivan loistavaa Realissa, Aldissa, vaatekaupoissa yms.

Mielestäni suomalainen huono asiakaspalvelu on tylsää piitaamattomuutta, mutta Saksassa taas monesti viihdyttävän teatraalista.
Mä pystyn vertailemaan pohjois-Saksan ja nyt keski-Saksan palvelutasoa ja voin sanoa että Flensburgissa missä asuin pari vuotta sain aina hyvää palvelua vaikka en pahemmin saksaa osannut. Täällä Kölnin lähellä ei myös ole mitään moittimista, ainoa mikä on silloin tällöin on vituttanut on mc donaldsin kommentti jos halua ekstra sipulia. "Das gibt nicht in Deutschland"...olen saannut jokapuolella Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa, Hollanissa ja jopa Norjassa niin paljon lisä-sipulia kuin vain toivoin..mutta ei yhdessäkään SakuMc Donaldissa....

Enpä osaa yhtään vertailla pohjois-, keski- ja eteläsaksan eroja tässä asiassa mutta Flensburg on tietty siinä mielessä aivan eri asia mihin tahansa seutuun verrattuna että se on aivan Tanskan rajalla ja sen asukkaistakin melkoinen osa on äidinkieleltään tanskalaisia. Rajaliikenne on siellä myös melkoista.

Suvaitsuvaisuus huonosti saksaa puhuvia kohtaan on siellä ehkä parempi kuin "umpisaksalaisilla" seuduilla.

Dodiih... kolmen kuukauden kokemuksella saksalaisesta asiakaspalvelusta voin sanoa, että se on keskimäärin perseestä.

Täällä on paikkoja, josta saan suomalaisella mittapuulla normaalia (tai jopa hyvää) palvelua ja sitten siitä alaspäin. Loistavana esimerkkinä voisin kertoa vakuutusyhtiön asiakaspalvelijasta, joka ei suostunut kertomaan englanniksi myymänsä vakuutuksen yksityiskohdista A5-arkin tiivistelmän verran, koska "tämä yritys on saksalainen ja täällä asioidaan saksaksi". Muuten kaveri kyllä puhui englantia ihan ok toisin kuin muu toimiston henkilökunta (n. 7-10 ihmistä). A5-arkin kääntämisessä olisi mennyt noin viisi minuuttia.

Ja tosiaan, sen kuvan olen täällä saanut, että jos asiakas ei itse ole asiakaspalvelijan perseessä kiinni, asiakaspalvelija sujuvasti unohtaa asiakkaan olemassaolon. Ja tämä kokemus ei ole ainoastaan ulkomaalaisen pellen (= minun) vaan myös perisaksalaisen suusta tullut toteamus. Eräs työkaveri tilitti rakennusurakoitsijasta, joka ei ilmestynyt paikalle sovittuun tapaamiseen, koska "hänen täytyi mennä katsastuskonttoriin aamulla". Asiasta - joka varmasti tuli aamulla täytenä yllätyksenä - ei voinut ilmoittaa asiakkaalle edes samana aamuna, saati sitten edellisenä iltana.

Normaalia tai hyvää palvelua pidän täällä Saksassa poikkeuksena ja mittarina on kokemukset suomalaisesta asiakaspalvelusta. Sen olen kyllä huomannut, että mitä kalliimpaa tavaraa on hankkimassa, sen parempaa palvelua saa.

- Perttu

Tämän saksalaiset kamut vannoo seuraavan sanonnan nimeen:
"Germany is THE desert of service".... itse siteeraan tuota kommentilla: "Harvoin löytää saharasta vettä." :wink:

Oman kokemuksen perustan moniiiiiin kokemuksiin, en vain muutamaan kokemaani ääritapaukseen. Arjalainen kansanluonne ei vaan ole ideaali palvelutehtäviin, eikä siinä mitään. Nykyään ei enää hirveesti hetkauta vaikka joku myyjä/"asiakaspalvelija" vähän vittuilisikin. On sellai karaistunut jo :-D

Vaan eipä minustakaan ole myyjäksi/asiakaspalvelijaksi. Mut ainakin tiedostan tämän ja pyrin urasuunnittelulla ohjautumaan toisaalle :lol:

Suomessa asuva expatti (jenkki) hehkutti vallan innoissaan 2 kk Suomessa asumisen jälkeen jotta loistava paikka, ihmiset ystävällisiä, palvelu pelaa. Hän siis muutti Suomeen suoraan Dusseldorfista. Se että joku myyjä ei osaa englantia ei hänen mukaansa ole suurikaan onglema. Asiakasta ei yritetä ignoorata, vaan koitellaan sitten elekielellä, paperin ja kynän kera saada asia selväksi sen sijaan että :dontknow: =;

Vajaa neljä vuotta tuli Saksanmaalla asuttua, Dusseldorfissa. Itsekin ensin luulin kyllä että onko tämä tosiaan väärälle palstalle laitettu...saksalaista palvelua....tosiaan saharassa on enemmän vettä kuin saksassa palvelua.

Itse olen usein kokenut että kun englannin kielellä koettaa selvitä joskus, niin jos myyjä ei sitä osaa niin saattaapi vain kääntää selkänsä ja lähteä lompsimaan muualle.

Paljon auttaa jos osaa edes hiukan saksaa ja koettaa aloittaa sillä, ja sitten koettaa vaihtaa englanniksi. Maassa maan tavalla, kannatan tätä itsekin. Mutta edes yritystä palvella voisi olla joskus enemmän.

Oma saksani on sen verran huono, ja kuuloni sitäkin huonompi (ja valikoivampi) että minulta on mennyt varmaan useampikin kommentti ohi korvan jossa toimintaani, käyttäytymistäni, tietämättömyyttäni tms. on moitittu.

Ei suomessakaan aina parasta palvelua saa, mutta mielestäni parempaa keskimäärin kuin saksassa. Ja suomessa sentään ulkomaalaista varmasti koetetaan edes palvella paremmin vaikka ei kieltä osattaisikaan.

Juuri hiljan sain seurata varsin seikkaperäistä tarinointia englanniksi kun joku ulkomaalainen asioi postissa suomessa...koetapa asioida Deutsche Postissa muulla kielellä kuin saksalla ! Kerro jos onnistut?

Se englannin kielen ei-osaaminen on aika hauska juttu, voisi testata että kuinka nopeasti saisi saksalaisia juoksemaan karkuun kun sanoo jotain englannin kielellä. Olin eräässä juhlassa missä sakut nauro tyhmille suomalaisille, ruotsalaisille ja niin edelleen. Mitä siinä muuta kuin sitten saksasi päästää ilkeän sarkasmin " Perhana kuin ollaan maailmanmestareita ja poppamiehiä (en sanonut Poppenmann)..mutta elokuvissa ja telkkarissarjoissa pitää olla kaikki käännetty saksaksi...ja niin edelleen." Ne hämmästy siitä että puhuin saksaa, ja siitä että vedin sarkasmin ja siitä että osasin humalassa kertoa/näyttää niille miten JR. Ewing texaskielellä puhuu...sitten täytty lasit, tyhjeni lasit ja oltiin kavereita. Sitten en siitä juhlasta enää lisää muista.

Kun hain autoa huollosta viikko sitten tapahtui seuraavaa: astuin toimistoon, toivotin hyvät päivät ja kun mekaanikot keskustelivat keskenään niin istuin odottamaan. Keskustelivatkin sitten noin 15 minuuttia, minun eli maksavan asiakkaan odottaessa autonsa noutoa vieressä. Lisäksi puhelimeen ehti toinen heistä vastata 3 kertaa, sitten aina taas jatkoivat jutustelua. Mietin jo että pitäiskö ottaa kännykkä taskusta ja soittaa siihen toimiston numeroon ja kysyä että saisko palvelua. No onneksi vartin odottelun jälkeen sitten sain vuoroni ja ehdin juuri ja juuri seuraavaan tapaamiseen, mihin tuli kyllä hieman kiire.

Kun olemme juuri rakennuttaneet talon niin siitä on kyllä uskomattomia kokemuksia. Ihan lyhyesti: mikään suullisesti sovittu ei pidä vaan Handwerkerit ovat hyvin epäluotettavia. Varsinkin tulevat duuniin kun muistavat. Ihan pahimmista tapauksista olisi jo ainesta kirjaksi. Voi olla niin, että monessa muussa maassa on samanlaisia ongelmia, mutta ainakaan rakennusalalla eivät saksalaiset ole järjestelmällisiä eivätkä luotettavia. Olen jutellut myös naapuritonteille rakentaneiden kanssa. Eräässä talossa oli kuulema esim sisälattia valettu noin 5cm liian korkeaksi, jolloin JOKAINEN sisäoven aukko piti leikata korkeammaksi jotta ovet mahtuivat paikalleen. Uusi valu kun olisi kuivunut viikkoja ja koko rakennusprojekti sitä myöten myöhästynyt.

Tässäpä vastapainoksi pari (yllättävää kyllä) positiivista kokemusta:
- viime Suomen lomalla kohdalleni osui suhteellisen suuressa marketissa YSTÄVÄLLINEN ja PUHELIAS kassatäti! Ihmetteli ensin ääneen ostoksiani (melkein 800g irttaripussi ja pari levyä Fazerin sinistä (uusi Marianne Crisp...ihanaa.. :tongue8: ) mutta siis asiaan.. :oops: ) ja päädyin selittämään lähes koko elämäntarinani siinä, en meinannu päästä lähteen ollenkaan. Tämä on kyllä ainut kerta, että näin on käynyt ruokakaupassa..
- tänne Friedbergiin lähes ummikkona muutettuani sain kaikissa liikkeissä palvelua hyvällä englannin kielellä, kauppiaat vaihtoivat automaattisesti kieltä kun huomasivat änkyttämiseni/haparointini. Tietenkin täällä on amerikkalaisten tukikohta, mikä varmasti vaikuttaa asiaan/asenteisiin.

Olin viemässä filmiä valokuvaliikkeeseen kehitettäväksi Frankfurtissa. Liikkeen pihalla oli kyltti, jossa luvattiin valokuvat kehitettävän tunnissa. Astuin sitten liikkeeseen sisään, pistin filmin tiskille ja kerroin (silloisella) huonolla saksan kielen taidollani haluavani kehityksen filmille. Myyjä vastasi pokkana "Geht nicht.". Jäin kysyvänä odottamaan jatkoselitystä, jota ei sitten tullut. 15 sekunnin hiljaisuuden jälkeen kysyn sitten "Warum nicht?". Vastauksena "ist nicht möglich". Kyseessä siis täysin normaali kinofilmi, ISO 100. Sanoin sitten "tschüs" ja menin seuraavaan liikkeeseen. Jäi vähän surrealistinen olo tuossa liikkeessä asioinnista.. :shock:

Vastaanvanlaisia esimerkkejä on lukuisia, omituista kyllä kaikki Frankfurtista. Nykyään Düsseldorfissa asuessani ei ole tullut liiemmin ongelmia vastaan. Suurimpana syynä varmaan parantunut kielitaito - jos saksaa ei osaa kunnolla, ei tulee palveluakaan.

Kyllähän noita esimerkkejä huonosta palvelusta olisi vaikka kuinka paljon...

Yksi asia mikä minua hieman ihmetyttää on se, että lauantaisen ostoskierroksen jälkeen, on iltapäivällä lähes mahdotonta löytää ravintolaa, joka olisi auki ja että voisi syödä hieman hiukopalaa... ravintolat aukeavat vasta klo. 18 jälkeen.

Toinen asia on pankkien "siesta" päivällä... asiakas saa palvelua 9-13 ja 14.30-16... siis 5 1/2 tuntia päivässä. Tällaisen siestan kyllä ymmärtää kuumissa etelänmaissa, mutta että näilläkin leveysasteilla semmoista tarvitaan, kummastuttaa suuresti.

Suomessa huoltoasemilta saa polttimoita ja sulakkeita autoon 24H, mutta yritäppäs täällä löytää edellämainittuja tarvikkeita autoosi kulman Shelliltä lauantai-iltana.

Huono palvelu on jo tarttunut myös turkkilaisiin maahanmuuttajiinkin, sillä alakerran kebab imbiksestä on lähes mahdotonta ostaa kebabia iltaisin klo. 20 jälkeen vaikka paikka on auki klo. 23:n asti... viimeiset tunnit siellä myydään vain ei-oota.

Pian varmaan pankissa käydessäsi, silloin kun se on auki, rahat ovat lopussa, huoltoasemalta bensiini on päässyt loppumaan ja McDonaldsissa on hampurilaiset on finito. :D

TaBe

Ei minulla paljon valittamista ole, käyn asioilla samoissa paikoissa joten
siellä kanta-asiakkaana saan (melkein) aina hyvää palvelua.
Virastoissakin on ihan hyvin mennyt kun oppi ensin tavoille. Kysyin aina ensimmäiseksi virkailijan nimen ja kirjoitin sen myös ylös, tiesin siten että kenen käytöksestä voi valittaa jos on aihetta ( sen myös tiesi virkailija).
Ja onhan se niin, että miten metsään huutaa....
Kassoilla minua kyllä joskus hermostuttaa se iänikuinen "Hallo" - ja vastaankin siihen aina päivänajasta riippuen "guten Tag - Abend "
Tännään kyllä menin Ikealla hiljaiseksi ( hullu ajatus mennä lauantaina Ikeaan - mutta kun ei muulloin ehdi) hakiessani suurkokoisia ostoksiani
sieltä Warenausgaben´ista, sain kuulla kunniani kun en heti huutanut että "hier" miehen sanottua hakunumeroni - vaikka olin sekuntia myöhemmin siellä tiskillä. Hämmästyin niin, että jäi protesti tekemättä vaikka muuten en kuulu niihin ihan ujoimpiin.
Suomessa minua hermostuttaa eniten juuri se että kassalla jäädään juttelemaan - vaikka kyllä sitten aina ajattelen että ehkä se on monelle ainoa mahdollisuus päivisin edes jonkun kanssa jutella - ja eihän minulla loppujen lopuksi mihinkään niin kiire ole.
Kemikaalikauppojen ja "parempien " butiikien myyjät ovat sitten asia erikseen, siellä kun palvelu riippuu siitä, miten olet pukeutunut - ja se minua ainakin todella suututtaa.

Kemikaalikauppojen ja "parempien " butiikien myyjät ovat sitten asia erikseen, siellä kun palvelu riippuu siitä, miten olet pukeutunut - ja se minua ainakin todella suututtaa.

Siisti pukeutuminen on tärkeätä missä tahansa asioidessa. Joskus oikein huvittaa seurata palvelun ja kielenkäytön laatua joka riippuu aivan siitä oletko pukeutunut farkkuihin vai pukuun.

Kerran takavuosina kävin pankissa tekemässä talletusta. Pankin tarjoama korko oli mielestäni aivan liian alhainen mutta "ei voi mitään - nämä ovat talletusehtomme". Talletus jäi tekemättä ja matkalla kotiin ihmettelin että mitäpä nyt. Sitten älysin että olin pukeutunut farkkuihin ja nahkatakkiin.

Ei kuin pikaisesti kotiin ja puku päälle. Samaan pankkiin toiselle virkailijalle - prosenttiyksikkö lisää irtosi heti.

" Siisti pukeutuminen on tärkeätä missä tahansa asioidessa. Joskus oikein huvittaa seurata palvelun ja kielenkäytön laatua joka riippuu aivan siitä oletko pukeutunut farkkuihin vai pukuun."

- tietysti siististi !
Mutta tarkoitin juuri tuota, että se, mitä on päällä vaikuttaa asiaan.

Kyllä vain saat paremman palvelun kun olet jakku- (puvussa) kuin että jos olet farkuissa - tai sitten niissä farkuissa täytyy olla hintalappu vielä
roikkumassa - kallis tietenkin !
Ja se on todellakin usein huvittavaa ja joskus ottaa päähän,
sillä haluaisin itseäni kohdeltavan hyvin, vaikken minkkiturkkia omistakaan.
Minä en aina jaksa olla "hienona" ja siten saankin kuulla monesti esim. ostaessani naudanfilettä tai muuta hinnakasta ruokatavaraa, myyjältä joka ei minua tunne, että " tämä kyllä maksaa niin ja niin paljon kilo" - olen kai niin köyhän näköinen että he ystävällisesti siitä minulle vielä ilmoittavat, tämä jos mikä on palvelua.:-D
En kyllä enää siitäkään välitä - kaikkeen tottuu, enkä aio muuttaa vaatetottumuksiani moisen takia. Tietysti on tilanteita joissa on pakko laittaa parasta päälle , mutta ei kovin usein, taivaan kiitos.

Olen saanut sekä suomessa että Saksassa hyvää ja huonoa palvelua. Selkeä ero maiden välillä on kuitenkin kohteliaisuudessa kanssaihmisiä kohtaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Saksassa ollaan paljon kohteliaampia toista ihmistä kohtaan kuin Suomessa.

Varsinkin pienten lasten äitinä eron huomaa. Saksassa oli tavallista, ettemme lasten kanssa tehneet yhtäkään ulkoilu- tai kauppamatkaa ilman, että joku vastaantulija olisi vähintäänkin tervehtinyt, hymyillyt tai jutellut muutaman sanan minulle ja lapsille. Saksalaiset ovat todella paljon lapsirakkaampia kuin suomalaiset ja se tietysti lämmittää äidin mieltä. On ihanaa, kun lapset ovat aina tervetulleita ravintoloihin (vaikkeivat jaksaisi koko illallisen aikaa paikoillaan pysyäkään), heille jutellaan jne. Samoin shoppaillessa myyjät tai muut asiakkaat suorastaan riensivät aukaisemaan ovet ja jopa nostamaan rattaat portaissa. Tähän samaan kanssaihmisen huomiointiin olen törmännyt joka puolella Saksaa, niin Kölnissä, Berliinissä kuin etelän ja pohjoisen pikkukaupungeissakin. Lapsille myös annetaan kaikenlaista: sämpylä leipomomyymälässä, makkara- tai juustosiivu kaupassa tai torilla, makeinen, tikkari tms monissa kaupoissa. Suomessa en ole koskaan törmännyt vastaavaan.

Olinkin järkyttynyt, kun muutin lasten kanssa Suomeen ja jo Helsinki-Vantaalla joku omasta mielestään tärkeä businessnainen kailotti kovaa käytävällä: "kuka antaa täällä lasten juosta vapaana?" lasten leikkipaikan välittömässä läheisyydessä. Puolentoista vuoden kokemuksella voin sanoa, että ovi on minulle ja lapsilleni aukaistu pari hassua kertaa, kukaan ei ole auttanut saamaan rattaita liikkeisiin, vaan ne on kehotettu jättämään kadulle, lasten liikehtimistä ns. perheravintoloissa kuten Rosso katsotaan karsaasti jne. Suomessa lapsiin suhtaudutaan siten, että niitä toki saa olla, mutta heidän tulee osata olla heille osoitetuissa paikoissa, äänettömästi. Ei ihme, että suomalaiset ovat hiljainen ja juro kansa, jota ei ainakaan rohkaista sosiaalisuuteen. Itsellänikin meni monta vuotta Saksaan muutettuamme rohkaistua olemaan sivistyneen sosiaalinen.

Sen olen huomannut molemmissa maissa, että oma pukeutuminen ja jopa auto, jolla ajaa vaikuttaa palveluun. Olen nykyään niin vaativa asiakas, että ilmoitan kyllä välittömästi, jos palvelu ei vastaa odotuksiani. Tavallinen suomalainen yleensä vain on hiljaa ja manaa sitten kotona. Voi sitä palautetta sitten antaa toisinkin päin ja yleensä se saakin aikaan yllättyneen reaktion ja hämmentyneen kiitoksen myyjän toimesta. Kuka asiakas Suomessa toivottaa esim. myyjälle hyvää viikonloppua kaupan kassalla? Aivan liian harva.

minä ihmettelen ja olen hämmästynyt jos joku palvelee ystävällisesti , mutta oikeesti sen pitäis olla varmaan toisin päin. :roll:

Kun lukee tarinoitamme, ajattelee että kyllä on ihana paikka tämä Saksa, jotta. Tämä on muutoin 500s viesti. Raja paukkuen poks.

Ihana paikkapa hyvinkin.

Lauantaina sain viimeks tosi hyvää palvelua juu...
Tietty oma tyhmyys oli osasyyllinen, kun en tajunnut keneltä mitäkin asiaa kenkäkaupassa voi kysyä... Mutta aiempi kokemus oli opettanut, että myyjät ei osaa sanoo hinnoista mitään, joten päätin kysästä kassalla...

Mitä siis tapahtu, oli että huomasin että toisessa kengässä oli jo valmiiks raappuja ja kysyin kassalla, että onkohan tämä viimenen pari tätä kokoo kun tässä on raappujakin. Ennen kuin ehdin ees viittaamaan mahdolliseen hinnanalennukseen, setä sai hepulin ja alko lähes huutaa mulle, että mitäs siinä multa kyselet, kysysit myyjiltä!!! Kun sitten aattelin lähtä ettiin sitä myyjää, joka mulle kengät anto, setä alko huutaa että mihis nyt siitä aiot häipyä???!!! Sitten se huuteli niin että kauppa raiku, että kukas tätä tyttöä palveli ja oliko tätä kokoo vielä tallella toista paria. Eipä ollut.

No, julkisen nöyryytyksen lisäksi sain kylläkin 7 ekee alennusta, mutta enpähän silti toiste mene siihen liikkeeseen.

What if... Olisit heittänyt kengät huutelijaa päin ja sanonut pari valittua sanaa asiakkuudesta, ja kuka liikkeessä on rahojen kanssa, ja ketä pitäisi palvella jne

What if... Olisit heittänyt kengät huutelijaa päin ja sanonut pari valittua sanaa asiakkuudesta, ja kuka liikkeessä on rahojen kanssa, ja ketä pitäisi palvella jne

Tuli kyllä mieleen, mutta kun ne kengät oli niin hyvän näköset ja pakko saada... :?
Mutta kuten sanottu, seuraavalla kerralla äänestän jaloillani (joissa on muuten tosi kauniit kengät!! :) ) enkä mene siihen kauppaan.

me oon asunut taalla yhteensa 5 vuotta, enka koskaan voi lakata ihmettelemasta saksalaista toykeytta, siihen naes tormaa paivittain. Toki olen tavannut ihania ja kohteliaitakin..pari kertaa...Jopa Helsingessa saa parempaa palvelua!

Olen nyt asunut noin kuukauden Berliinissä. Mulla on kaksi lähikauppaa: Kaiser´s ja Plus. Aluksi käytin lähinnä Kaiseria, mutta nyt olen siirtynyt kokonaan Plussan asiakkaksi; syynä vain ja ainoastaan se, että Plussan myyjät ovat todella paljon ystävällisempiä kuin Kaiserissa.

Onko muilla vastaavaa kokemusta kuin mulla, vai onko tämä tämän kulmakunnan erikoisuus?

Asiaan voi myös vaikuttaa se, että olen työskennellyt viimeiset viisi vuotta Suomessa kaupassa; voi olla, että kiinnitän eri asioihin huomiota kuin perus-pertti.

Et kerro missä päin Berliiniä majailet mutta kyllä ainakin omilla nurkilla (Lichtenbergin ja Friedrichshainin rajoilla) saa ihan samanlaista palvelua kuin mihin Tampereella on tottunut. Eli välillä hyvinkin töykeää :wink:

Enemmän minua häiritsee täällä kaupassa käydessäni se että a) liian usein et saa kaikkea haluamaasi yhdestä kaupasta ja b) saksalainen tapa että kassalla maksaessa lompakkoa aletaan kaivella taskusta/laukun pohjalta kiireettömästi siinä vaiheessa kun myyjä on ilmoittanut hinnan ja sen jälkeen vielä kaivetaan kaikki pikkukolikot mahdollisesti erillisestä kolikkokukkarosta samalla kun jono takana venyy uskomattomiin mittoihin. :evil:

b) saksalainen tapa että kassalla maksaessa lompakkoa aletaan kaivella taskusta/laukun pohjalta kiireettömästi siinä vaiheessa kun myyjä on ilmoittanut hinnan ja sen jälkeen vielä kaivetaan kaikki pikkukolikot mahdollisesti erillisestä kolikkokukkarosta samalla kun jono takana venyy uskomattomiin mittoihin. :evil:
En tuohon ole Saksassa (Düsseldorfissa/Frankfurtissa) juurikaan törmännyt, luulin tuon olevan lähinnä suomalaisten mummojen tapa. :shock:

Miulla on taas puolestaan todella positiivisia kokemuksia asiakaspalvelusta saksassa. Miun saksan kieli on mitä on, eli kun joku puhuu ymmärrän, mutta kun miun pitäs puhua ni se jää aika pitkälti muutamaan sanaan. eli englannilla olen hoitanut lähes kaikki asiani. Muutamassa liikkeessä(kuten puhelinmyymälät ym..) tervehdin ensin kohteaasti ja sen jälkeen kysyn saksaksi että puhutteko englantia. yleensä vastaus on "a little bit" sit sanon et hyvä ja alan sönköttää :-D
tähän mennessä miua on aina ymmärretty ja palveltu, kohteliaasti. Ja jos englanti ei riitä ni sit pitää ottaa ruumiinkieli käyttöön, se toimii joka maassa :D
kyl miä oon saanu joka paikassa kaikki asiani hoidettua. pääasiahan tosin on saksan kielen oppiminen, ja kyllä miä sitä joskus jossain käytänkin. kaverit yrittää opettaa kovasti kaikkia "tosi tarpeellisia" sanoja ja sanontoja ym. aina leipomoissa, kaupoissa, baareissa(lukuunottamatta irkkuja :shock: ) ja ravintoloissa tilaan saksaksi. eli kyllä tää tästä.
ja palvelu on loistavaa, ollu ainaki koko tän reilun puol vuotta. :-D
toivotaan että se pysyykin sellaisena.

lisäys: yleensä kaikki miua palvelleet ovat olleet miehiä, eli ehkä se sit johtuu myös sukupuolesta :lol:
tai, siis... miehet ainakin yrittää hoitaa palvelualoilla palvelujen tarjoamisen myös englanniksi. :D
tiiä sitten mistä se johtuu, ehkä näytän vaan nii avuttomalta suomalaiselta :-D

Palatakseni tähän vanhaan aiheeseen, jota on lähestytty moniiissaaaa muissakin ketjuissa.. Taas meinaan kiehuu... Tänään tunnin sisään 2 perin kettumaista saksalaista "palvelu"tilannetta:

1. Vakuutusyhtiö: Saan laskun vakuutusyhtiöltä, summana 133 € normaalin 43 € sijaan. Tätähän sitten hetken kummastelen, laskun mukana kirje jossa sanotaan, että joku maksu ei löydy heidän systeemistään, ja kysytään että onko tämä kenties virhe... Noh, mistäs hitosta minä voin tietää onko joku virhe jossain tapahtunut kun ei edes kerrota mistä laskusta on kyse?!? Sinne sitten kilauttamaan että a) olis helpompi todentaa omassa päässä mitä on tapahtunut jos vakuutusyhtiö tuttavallisesti kertoisi mistä laskusta/laskuista on kyse. Ja b) toimivampaa (ja asiakasystävällisempää..) olis lähettää muistutuslasku ENNEN jättivelkomista jos tosiaan on niin että joku suoritus puuttuu.... Sitähän ei voi tietää mitä on tapahtunut, ottaen huomioon että postikin on inhimillinen ja hävittää kannettaviaan. No, ei mitään kaveri oli oikeen ystävällinen ja sanoi poistavansa tämän 133 egen laskun systeemistä. Hän myös selvitti että minun pitää ottaa pankkiini yhteyttä jos on niin, että olen sen laskun maksanut. Minä siihen että EHEI, jos mun tiliä on veloitettu ni mä en asian eteen tee muuta kun faxaan kopsun teille, ja te jäljitätte sen puuttuvan 43 egeänne. Kysyin myös tuota a) ja b) kohtaa ja hän siihen että "niin no se tulee systeemistä automaattisesti". Minä siihen että eikös olisi parempi että se systeemi ensin lähettäis muistarin siitä pendaavasta laskusta?? Johon hän, että "kai se joo olisi"... Huomioitavaa vielä: Hän ei vieläkään voinut todentaa, että mikä lasku puuttuu, esim. pvm perusteella... Tämä keskustelu jatkunee ensi viikolla.. :x

2. Die Bahn: Hommasin vuosi sitten BC25'n, eikä mulla ole tarvetta uusia sitä. Noh, aattelin että vaikkakin vuodesta 2003 BC toimii vain ja ainoastaan ABO-periaatteella (uusi tulee automaattisesti+lasku siitä) niin kai ne nyt voi sen verran asiakasta palvella että voivat poistaa ko BC-numeron systeemistä jos soitan asiakaspalveluun ja kerron tilanteen. WRONG AGAIN! Mun pitää postittaa se prkln kortti niille takasin kirjeen kera jossa selvitän että en siis halua ko korttia enää, kirjeen ja kortin saatuaan he sitten poistavan laksun ja ko BC-numeron systeemistään. Jos tätä ei tee ni se lasku tulee uudestaan ja uudestaan.... Kysyin tätsyltä että mitä mun olisi pitänyt tehdä välttyäkseni vastaanottamasta laskua ja korttia: Vastaus, mun olisi pitänyt lähestyä heitä kirjeitse min 2 vkoa ennen kortin umpeutumispäivämäärää ja kertoa etten kaipaaa sitä uutta korttia... Kuka helvata enää nykypäivänä lähettää kirjeitä, tai postia ylipäätään yhtään minnekään?! Puhsoitto ei kuulema ole toimiva ratkaisu ja meiliä niillä ei tälläsiin ole tarjolla. Kysyin sitten enkö voi palauttaa sitä korttia lähimpään DB pisteeseen. Vastaus (yllättäen): Voin kyllä. He sitten lähettävät sen etiäpäin. Saas nähä miten tää onnistuu, oon hiukka epäileväinen...

Tähän nyt joku varmasti kommentoi, että "oletpas kamalan Saksa-vastainen" mutta sanon kuitenkin :wink: : En ole eläissäni moiseen sontaan Suomessa törmännyt. En kuitenkaan yritäkään väittää etteikö sellaista Suomessa-kin tapahtuisi, tahi että Saksa on palvelussa se kaikista paskin mitä löytyy. Sanon vaan, että melkosta sontaa tää on ja että iloitsen + toivon, että nää tapaukset olis viimeiset mitä tarvii Saksassa miekkailla.. :) Ensimmäiset ne nimittäin ei ole. :!:

Johan helpotti kun sai vuodattaa :D Vertailun vuoksi viimesin asiakaspalvelutilanne Suomesta: Suomessahan pankit käytännössä pyrkivät ottamaan asuntolainahakemukset vastaan netistä. Noh, mä törmäsin moninaisiin ongelmiin tämän toiminnon käytössä koskapa asun ulkomailla (esim. kotikonttoritoiminto ei toimi kun ohjelma ei läydä oikeaa postinumbaa jnejne). Eipä hätää, kolmen pankin kanssa hoidettiin koko homma puhelimessa. Soitot tulivat juuri siihen aikaan kun oli sovittu. Tämän jälkeen varsinainen lainatarjous vahvistettiin vielä kirjallisesti postitse. Ja palvelu kerta kaikkiaan loistavaa, erittäin ystävällistä ja "yksilöllistä" :)

Joo, Saksassa on tiettyjä etuja Suomeen verrattuna jotka ainakin meikäläisen pitävät tiiviisti Berliinissä ainakin toistaiseksi. Mutta kyllä useampaan kertaan on noussut mieleen kysymys että miten ihmeessä tämä germaaninen kansa on edes selvinnyt 2000-luvulle asti!?!

heh:)
olin kaupassa ja myyjä kysy jotai saksas ja sanoin englanniks etten ymmärtäny, sit he rupes toisen saksalaisen myyjän kanssa juttelemaan vaikka mitä luullen etten osaa sitten sanaakaan saksaksi. huvittavaa oli kun sanoivat mulle että housut näyttävät hyvältä päälläni ja toisilleen sitten "ei sovi ollenkaan" .. :-D
sanoin sitten saksaksi ; en halua näitä kiitos ja näkemiin :-D :-D

Joo, saksalainen palvelukulttuuri on aivan oma lukunsa. Mutta joskus saa todella hyvääkin palvelua pienen uhkailun jälkeen :wink:
Meidän piti yhden toisen suomalaisen kanssa avata Saksaan tullessamme pankkitili. Marssimme sitten Deutsche Bankiin, joka on lähinnä kotiamme ja sanoimme että haluamme avata siellä tilin. Täti sitten siinä tiskillä sanoi että sitä varten pitää varata aika ja ensimmäinen vapaa aika on seuraavan viikon tiistaina (halusimme avata tilin perjantaina). Tähän sitten kaverini totesi tädille että menemme sitten toiseen pankkiin, koska tarvitsemme tilinumeromme Studentenwerkille annettavaksi jo maanantaina aamulla. Sitten meille sanottiin että pieni hetki ja yhtäkkiä kummasti löytyikin heti peruutusaika tilin avaamista varten :D :D

Suurin osa näistä kirjoituksista on juuri samantyylisiä mielipiteitä, jota pelonsekaisin tuntein luin juuri ennen saksaan muuttoani toukokuun 1. päivä. Ilmeisesti mulla on sitten käynyt todella hyvä tuuri, sillä en itse ainakaan huomaa suuria puutteita paikallisten palvelussa. Itse tosin pyrin aina asioimaan saksaksi, ja jos tulee oikosulku: "Tut mir Leid, dass mein deutsch nicht noch perfekt ist", niin aina on ollut vastaus: "Kein Problem!".

Saan usein sellaisen kuvan, että ovat tyytyväisiä, että ulkomaalainen edes yrittää tulla heidän kielellään toimene. Toiseksi; ei sitä saksaa opi englantia puhumalla! :)

Yksi pointti tuli vielä mieleen: silläkin on varmasti merkitystä, missä päin Saksaa asuu. Uskon myös, että Savonlinnasta saa keskimäärin parempaa palvelua kuin Helsingistä. Itse asun Frankfurtin liepeillä.

Joskus kun tätä palstaa lukee, ei voi välttyä ihmettelemästä... Niin kuin nyt tämäkin asiakaspalvelukeskustelu. Tuntuu, että aika moni tämän palstan kirjoittajista peilaa kaikkea Suomeen. Suomessa niin ja näin, Suomessa ei kyllä koskaan tehdä näin ja niin jne...

Eikö kannattaisi jättää ne Suomivertailut omaan nojaansa? Kun on kerran vieraaseen maahan lähtenyt, niin niillä ehdoilla on opittava elämään, oli asiakaspalvelu, byrokratia, teknologian käyttöönotto, vieraiden kielten taito tms. sitten miten erilaista tahansa kuin itsellä tai tutussa koti-Suomessa. Ymmärrän kyllä, että tämä palsta on monelle ainoa purnaamispaikka, mutta silti joskus tuntuu, että homma menee yli tai keskustelusta on kaikki suhteellisuuden taju hävinnyt. Suomi on niin pieni maa ja vähäväkinen maa, että täällä hurjan moni asia on paljon helpompi hoitaa ja rekisteröidä jo senkin takia. Jokainen asukas luokitellaan pelkällä sotulla ja siltä ei pakoon pääse. Saksassa edes sellaista vastaavaa systeemiä ei ole (syitä riittää osavalitorakenteesta vaikeaan konseksukseen jne), siksi todella moni asia pitää varmistaa muilla keinoin, oli kyse sitten asiakkuudesta tai laskun perinnästä. Miksi esim. luulette, että Saksassa suoraveloitus on niin yleinen käytäntö tai miksi liki jokaisen sopimuksen tai palvelun irtisanominen on niin hankalaa? ei se mistään pirullisuudesta tai byrokratian ihannoinnista johdu, vaan on käytännön saneleman pakko

Itse roikun tällä palstalla siitä syystä, että tämä on suunnilleen ainoa henkireikä maahan, jota kaipaan päivittäin. En kuitenkaan olisi nyt Suomessa, jos Saksa olisi kaikilla mittareilla parempi paikka asua ja elää. Kaipa olen sitten sielultani kuitenkin enemmän saksalainen, koska sitä maata jaksan aina puolustaa, myös silloin kun asuin vielä siellä.

Hear Hear !

Veit osittain sanat suustani. On hauska muuten huomata, että ulkomailla asuvat saksalaiset toimivat samoin. Olen usein kuullut kommentteja, "ei meillä saksassa voisi" tai "kyllä meillä saksassa..." kun heihin törmää....

Joskus kun tätä palstaa lukee, ei voi välttyä ihmettelemästä... Niin kuin nyt tämäkin asiakaspalvelukeskustelu. Tuntuu, että aika moni tämän palstan kirjoittajista peilaa kaikkea Suomeen. Suomessa niin ja näin, Suomessa ei kyllä koskaan tehdä näin ja niin jne...

Eikös se nyt ole päivänselvää? Sivoston nimi on "Suomalaiset Saksassa", ja täten voisi kuvitella vertailun Suomeen olevan ainoa yhteinen mittari kaikille forumin käyttäjille; ja täten mielekäs tapa omaksua toisten ihmisten mielikuvat.

Eikö kannattaisi jättää ne Suomivertailut omaan nojaansa? Kun on kerran vieraaseen maahan lähtenyt, niin niillä ehdoilla on opittava elämään, oli asiakaspalvelu, byrokratia, teknologian käyttöönotto, vieraiden kielten taito tms. sitten miten erilaista tahansa kuin itsellä tai tutussa koti-Suomessa.

Tämä on keskustelupalsta. Itse substantiivi kertoo tarkoituksensa. Kukaan ei väitä, etteikö eläisi vieraan maan toimintapolitikan puitteissa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö samansuuntaisista kokemuksista puhuminen vertaistensa kanssa olisi silloin tällöin mukavaa.

Ymmärrän kyllä, että tämä palsta on monelle ainoa purnaamispaikka, mutta silti joskus tuntuu, että homma menee yli tai keskustelusta on kaikki suhteellisuuden taju hävinnyt.

Suhteellisuudentajua, joka on muuten yhdyssana, pyritäänkin pitämään yllä keskustelemalla muiden kanssa kokemuksia vaihtaen; jopa verraten Suomeen, jotta mittakaavatkin pysyisivät hallussa.

Suomi on niin pieni maa ja vähäväkinen maa, että täällä hurjan moni asia on paljon helpompi hoitaa ja rekisteröidä jo senkin takia. Jokainen asukas luokitellaan pelkällä sotulla ja siltä ei pakoon pääse. Saksassa edes sellaista vastaavaa systeemiä ei ole (syitä riittää osavalitorakenteesta vaikeaan konseksukseen jne), siksi todella moni asia pitää varmistaa muilla keinoin, oli kyse sitten asiakkuudesta tai laskun perinnästä. Miksi esim. luulette, että Saksassa suoraveloitus on niin yleinen käytäntö tai miksi liki jokaisen sopimuksen tai palvelun irtisanominen on niin hankalaa? ei se mistään pirullisuudesta tai byrokratian ihannoinnista johdu, vaan on käytännön saneleman pakko

"Käytännön sanelema pakko" on siis yhtä kuin Saksassa vallitseva järjestelmä? Asiat voi tehdä monella eri tavalla, eikä näistä välttämättä mikään ole toista parempi; Saksan järjestelmä mukaan lukien. Miten se kuitenkaan liittyy tähän keskusteluun? Vai halusitko kenties vain päästä "purnaamaan" ;)

Itse roikun tällä palstalla siitä syystä, että tämä on suunnilleen ainoa henkireikä maahan, jota kaipaan päivittäin. En kuitenkaan olisi nyt Suomessa, jos Saksa olisi kaikilla mittareilla parempi paikka asua ja elää.

Juu, ja näitä eroja on kiva vertailla palstalla, eikös?

Kaipa olen sitten sielultani kuitenkin enemmän saksalainen, koska sitä maata jaksan aina puolustaa, myös silloin kun asuin vielä siellä.

Saksa on hieno maa. Suomi on hieno maa. Jotkin Saksan käytännöt ovat luonnollisesti suomalaisille outoja, eikä sitä tarvitse sen kummemmin puolustella järjestelmän välttämättömyyksillä.

Heh, pakko tuumia "mitä mä sanoin.."

Jos olisin unkarilainen, niin vertaisin varmasti Saksaa Unkariin. Jos joskus muutan vielä Saksan (ja siis Suomen) lisäksi toisaalle, vertaan tätä maata varmasti Suomeen JA Saksaan. Simppeliä, eikö totta :wink:

Samalla lailla mun ulkkiskamut Suomessa vertaa Suomea omaan kotimaahansa, ja kyllä: he myös "purnaavat" -lainatakseni tätä verbiä. Ei tämä minua tahi muita millään lailla hetkauta, täysin normaalia. Minkäpä takia kummastelen kun täällä niiiiin monet tuntuvat mieltävät negatiivisen palautteen/mielipiteen Saksasta mm. "Saksan vihaamiseksi" - mikä on IMHO varsin kapeakatseista...

Ihminen varsin mielellään käyttää aikaisempaa kokemuspohjaa mittarina vertaillessaan asioita. Kun kerta ollaan suomalaisia niin se aikasempi mittati on siis Suomi. Edelleen melko simppeliä. Se, että monet asiat kuitataan sillä, että "Saksa on iso maa, ei asiat voi toimia samalla lailla" on toki pätevä kommentti monessa kohdin - mutta kai sitä saa ilmaista mielipiteensä ja toivoa parannusta... :)

On hyvä päästää purnaukset ulos, ja juuri tämän foorumin kautta voi jakaa ne mokat ja nolatuksi tulemiset, jotka johtuvat vaikka puutteellisen saksan takia.
Kai jokainen on joskus jäänyt sanattomaksi kun palveluammattilaiset ovat olleet töykeitä täällä Saksassa. Täytyy ottaa huomioon, ettei Saksassa moni myyjä/tär yksinkertaisesti osaa englantia kunnolla. Eikä esimiestä/-naista, joka ehkä osaisi muuta kuin saksaa, uskalleta hakea apuun tulkkaamaan. Siksi on helpompaa olla asiakkaale tyly, jottei se tulisi uudestaan häiritsemään.

Pukeutuminen vaikuttaa kokemuksieni perusteella nimenomaan vain Saksassa palvelun tasoon. Etenkin muka fiinimmeissä putiikeissa, joissa henkilökunta ansaitsee vähän, mutta on sitäkin enemmän olevinaan. Mutta ach, etenkin kielitaidon (ja ansioiden) kohotessa voi sellaisiinkin lampsia vaikka farkuissa ja venyttyneessä t-paidassa, -ja palvelu pelaa, jos itse on asiallisen itsevarma. Suomessa ei katsota pitkään, vaikka lähtisi mökiltä kaupungille suoraan marjametsästä. Tai jos katsotaan, en ole huomannut.
Jos/kun lähden täällä Saksassa vaikka nopeasti asioimaan cityyn ja päälläni on -kuten usein onkin, jos olen juuri juossut koiran kanssa lenkin - vanha ja kulunut mutta mukava fjällräven-takki, saan pitkiä katseita jopa tutuilta. Mutta pyh sellaisesta. Vuosien varrella kasvaa itsetuntokin.

Nii, eivät nuo mun 2 vimosinta ketutusta saa lievennystä kielimuurin olemassa olon takia. Ihan hyvin tuntuivat mun saksansönkötystä ymmärtävän, hyvä niin :) Sehän täst hommasta viel oliskin puuttunut...

Suomi on niin pieni maa ja vähäväkinen maa, että täällä hurjan moni asia on paljon helpompi hoitaa ja rekisteröidä jo senkin takia. Jokainen asukas luokitellaan pelkällä sotulla ja siltä ei pakoon pääse. Saksassa edes sellaista vastaavaa systeemiä ei ole (syitä riittää osavalitorakenteesta vaikeaan konseksukseen jne), siksi todella moni asia pitää varmistaa muilla keinoin, oli kyse sitten asiakkuudesta tai laskun perinnästä. Miksi esim. luulette, että Saksassa suoraveloitus on niin yleinen käytäntö tai miksi liki jokaisen sopimuksen tai palvelun irtisanominen on niin hankalaa? ei se mistään pirullisuudesta tai byrokratian ihannoinnista johdu, vaan on käytännön saneleman pakko

Mun alalla järjestelmiltä vaaditaan yleensä skaalautuvuutta. En jaksa hyväksyä tätä "täällä on niin paljon porukkaa, että kaikki saa toimia kehnosti" -asennetta. Kun kerran jo asioita rakennettaessa tiedetään porukkaa olevan pirusti, se pitää ottaa huomioon järjestelmää suunniteltaessa. Itse voisin helposti optimoida saksalaisesta järjestelmästä tuhansia ihmisiä työttömäksi pelkästään Suomen hyvin pitkälle optimoidun järjestelmän oppien mukaan. En ole asunut muualla kuin Suomessa ja Saksassa, mutta koska Saksaa pidetään insinöörimaiden mallivaltiona toimivuutensa perusteella, Suomen täytyy olla toimivuudessaan über-insinöörimaa.

Asiat voi tehdä paremmin ja ilman kritiikkiä sekä siitä seuraavaa toimintaa mikään ei kehity. Iso laiva tietty kääntyy hitaammin, joten odottamaan joutuu.

- Perttu

Itse voisin helposti optimoida saksalaisesta järjestelmästä tuhansia ihmisiä työttömäksi pelkästään Suomen hyvin pitkälle optimoidun järjestelmän oppien mukaan. En ole asunut muualla kuin Suomessa ja Saksassa, mutta koska Saksaa pidetään insinöörimaiden mallivaltiona toimivuutensa perusteella, Suomen täytyy olla toimivuudessaan über-insinöörimaa.


HYI Doopy! Minä PIDÄN täällä siitä, että väkeä on töissä, vaikkeivät kaikki niin hirveästi tuotakaan.
Esimerkki:
Lasteni koulussa on vahtimestari. Takuulla setä vetää lonkkaa osan aikaa, mutta samalla pikkukorjaukset hoituvat heti, lapsilla on yksi ylimääräinen "valvoja" ja jos joku sattuu käymään koululla, ei tarvitse palloilla yksin ihmettelemässä mistä kanslia löytyy. Ohikulkijat eivät käy tyhjentämässä naulakoista takkien taskuja.

Kun minä olin pikkanen vielä, oli koulussa talonmies ja vahtimestari. Emme me lapset ymmärtäneet, miksi, sillä he kulkivat aina parivaljakkona ympäriinsä - mutta 90-luvun alussahan kaikki moiset saneerattiinkin pois. Nykyään ostetaan huoltopalveluita kouluille, ja siitäkin rahasta nipistetään joka budjettiväännön yhteydessä osa pois. Tehokasta on, ja rahaa säästyy? Paitsi että irronneet ruuvit jäävät silleen, kunnes koko roska hajoaa (porraskaide, pulpetti, naulakko). Kukaan ei tiedä, keitä käytävillä liikkuu tuntien aikana, joten takit pidetään luokissa (sisäilman laatu? mikä se on?) ja jos ovilasi menee rikki, pitää soittaa huoltoyhtiöön josta joku tulee keräämään lasinsirut pois noin kahden tunnin päästä - uutta lasia odotellaankin pari viikkoa.

Älä tuo suomalaista tehokkuutta tänne, ethän? ;)

Kai jokainen on joskus jäänyt sanattomaksi kun palveluammattilaiset ovat olleet töykeitä täällä Saksassa. Täytyy ottaa huomioon, ettei Saksassa moni myyjä/tär yksinkertaisesti osaa englantia kunnolla. Eikä esimiestä/-naista, joka ehkä osaisi muuta kuin saksaa, uskalleta hakea apuun tulkkaamaan. Siksi on helpompaa olla asiakkaale tyly, jottei se tulisi uudestaan häiritsemään.
Tätä keskustelua seuratessa tulee mieleen, että osaavatko kaikki Suomessa hyvin Englantia?
Tai jopa, että he osaavat paremmin Englantia kuin Suomea.
Eihaä saksalaisten tarvitse opetella Englantia kun puolessa Euroopassa pärjätään saksankielellä (tai melkein).
Ehkä ne jotka asuvat täällä ovat opiskelleita, ja sen vuoksi kielitaitoisia
( saksa vain näkyy monella olevan se ongelmakieli),
ja meidän suomalaisten onkin hyvä opiskella kieliä, tällä omalla kun emme
kovin kaukana rajan takana pärjää.
Mutta mielestäni oma kielitaito ei ole mikään syy vähätellä toisten kielitaidottomuutta- kaikilla kun ei ole mahdollisuutta opiskeluun.
Enkä tiedä onko se syy siihen, ettei palvelu täällä Saksassa toimi niin sujuvasti kuin suomalainen on tottunut sitä saamaan.
:-D
Mutta purnatahan tietysti saa, se kun kummasti helpottaa.

Ymmärrän kyllä, että tämä palsta on monelle ainoa purnaamispaikka, mutta silti joskus tuntuu, että homma menee yli tai keskustelusta on kaikki suhteellisuuden taju hävinnyt.

Olbe vastasi:

Suhteellisuudentajua, joka on muuten yhdyssana, pyritäänkin pitämään yllä keskustelemalla muiden kanssa kokemuksia vaihtaen; jopa verraten Suomeen, jotta mittakaavatkin pysyisivät hallussa.

Minä kysyn:
Pitääkä tällä foorumilla nyt pelätä ja varoa kielipoliisia???

Minä kysyn:
Pitääkä tällä foorumilla nyt pelätä ja varoa kielipoliisia???

Ei. Itse pelkään englantilaisia futisfaneja. Ne on hulluja :shock:

Minä kysyn:
Pitääkä tällä foorumilla nyt pelätä ja varoa kielipoliisia???

Raapustus peruskoulun vessan seinällä: TAPAKKA LUKIHÄRÖISET!

Marschumin ja Savolaisen kirjoituksiin viitaten, täytyy sanoa että missäänpäin Eurooppaa en ole tavannut näin huonosti englantia taitavia ihmisiä! Järkyttävää katsella vierestä kun esim. saksalainen kämppikseni yrittää etsiä vaikkapa jotain ohjelmaa netistä, eikä löydä, kun keskellä näyttöä lukee hamsterin kokoisilla kirjaimilla CLICK HERE tai DOWNLOAD HERE. Sitten kun sille sano että klikkaas vaikka tosta kun siinä lukee että download, se on ihan huuli pyöreänä että oho kun osaatkin englantia hyvin.

Suomalaisten englanninkielen taito on (jos ajatellaan vaikka työikäisten kielitaidon keskiarvoa) tuplasti parempi kuin näiden saksalaisten. Suurin osa suomalaisista sentään kykenee jotenkuten ymmärtämään englantia vaikkei puhetta nopeasti pystyisikään tuottamaan.

Asiakaspalveluun liittyen toteaisin, että palvelualan asenne ulkomaalaisia (ja heidän kieliään) kohtaan on mielestäni hiukan erikoinen täällä Saksassa. Suomessa olisi ylpeys liikkeen omistajalle/johdolle, jos hänen työntekijänsä pystyvät palvelemaan esim. turisteja englanniksi, ehkä jopa hiukan saksaksikin, täällä ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta. Onko mun rahapussin sisällössä jotain vikaa, kun se ei kaikkiin kauppoihin tunnu kelpaavan? Tai kelpaa kyllä, mutta hymy ei ilmeisesti kuulu hintaan. Jos omistaisin minkä tahansa liikkeen tai yrityksen, olisin kyllä tyytyväinen jokaisesta kassaan kilahtavasta eurosta, ihan sama kenen rahapussista se on peräisin...

Kielitaito ei ole sama kuin englannin kielen taito. Olen kuullut esim. molempien naapurieni puhuvan ranskaa vieraittensa kanssa... ;) Vihanneskauppiaani vaihtoi saksan sujuvasti italiaan taannoin :D vissiin koemielessä. Lastenlääkärimme puhuu saksan lisäksi englantia ja arabiaa.
Minäkin puhun suht sujuvasti ruotsia, mutten kuvittele että kenenkään velvollisuus olisi saksassa sitä ymmärtää ;) täältä katsoen ruotsi on vähintään yhtä lähellä kuin englanti.
NIin, muuten täällä on edelleen kaikki ihkua! Ihmiset ystävällisiä ja sää kaunis. Mun kuherruskuukausi sen kun jatkuu ;)

Marschumin ja Savolaisen kirjoituksiin viitaten, täytyy sanoa että missäänpäin Eurooppaa en ole tavannut näin huonosti englantia taitavia ihmisiä! Ohhoh, et edes Ranskassa, Espanjassa, Italiassa?

Suomalaisten englanninkielen taito on (jos ajatellaan vaikka työikäisten kielitaidon keskiarvoa) tuplasti parempi kuin näiden saksalaisten. Suomalaisten on ollut PAKKO opetella vieraita kieliä päästäkseen tekemään kauppaa muiden kansojen kanssa. On pidetty itsestään selvänä, että pelkästään äidinkielellä ei elämässä pärjää. Minimivaatimuksena on ollut ruotsin kielen opettelu.

Saksalaiset (työikäiset) ovat puolestaan opiskelleet kouluaikoinaan (pakko) latinaa.

Lisäksi tv:llä on hurja vaikutus kielitaidon ylläpitäjänä. Kun täällä ei muita kieliä kuule missään, niin äkkiä hyväkin kielitaito unohtuu. Itsellä kävi näin englannin kanssa. Olin melkein kaksi vuotta puhumatta englantia ja kun sitä piti ruveta puhumaan uudestaan, niin se oli yllättävän vaikeaa. En olisi itsekään uskonut!

NIin, muuten täällä on edelleen kaikki ihkua! Ihmiset ystävällisiä ja sää kaunis. Mun kuherruskuukausi sen kun jatkuu ;)

Kiitos kaunis taas ihanan sympaattisesta ja positiivisesta kommentistasi Nannyogg. Sun kirjotelmia on aina kiva lukea.
Ihana elämänassenne!

Saara

Suomalaisten englanninkielen taito on (jos ajatellaan vaikka työikäisten kielitaidon keskiarvoa) tuplasti parempi kuin näiden saksalaisten. Suurin osa suomalaisista sentään kykenee jotenkuten ymmärtämään englantia vaikkei puhetta nopeasti pystyisikään tuottamaan.

Siellä missä olen itse ollut töissä, kaikki on kyllä puhuneet suht. sujuvaa englantia. (Firman työkieli siis oli kuitenkin saksa, ei englanti).

En tiedä, miten määrittelet "työikäisen" - voi olla, että englannin taito on vähän heikompaa vaikkapa yli viiskymppisillä (ja Osseilla, niillä kun piti ykköskieleksi ottaa venäjä), mutta kyllä nuo 30-40 vuotiaat sitä yleensä osaa (ei ehkä bussikuskit jne. mutta ei nämä savolaiset bussikuskit täällä Puumalassa, jossa nyt olen, osaa myöskään kuin yhtä kieltä - savoa, suomikin tuottaa vaikeuksia ja ulkopaikkakuntalaiset kaipaavat tulkkia paikalle :-D )

Ja niinkuin joku tuossa sanoi, kielitaitoa on muutakin kuin englanti. Aika monet saksalaiset osaavat ranskaa, ainakin jotenkuten; ainakin täällä Münchenissä usein italiaakin (paikallisen postimme perikuvabaijerilaisen näköinen kaljamahainen virkailijakin).

NIin, muuten täällä on edelleen kaikki ihkua!

Olen törmännyt tähän ihkuun moneen otteeseen enkä ole tiennyt mitä se tarkoittaa - tai mistä se tulee.

Piti siis sivistää itseäni ja löysin tämmöisen keskusteluketjun. Oli hauska.

http://www.ilosaarirock.fi/teemz/teemz.cgi?board=_master&action=opentopic&forum=Kaikkea_maailmassa&topic=457

Niinpä... savolaiset bussikuskit eivät ehkä osaa muuta kuin savoa, mutta ystävällisiä ja lupsakoita he ovat.
Ja täytyy vielä puolustaa myös entisiä itä-saksalaisia, joille toki oli enkkua tarjolla, mutta koska he eivät voineet käyttää sitä missään - riemulomatkin he saivat viettää korkeintaan itä-blokin maissa -, niin ei kukaan oppinutkaan sitä luokkavihollisen kieltä.
Naapurimme kertoi naurusta melkein tikahtuen, kuinka hän oli saanut pari vuotta sitten järjestettyä perheelleen hotellihuoneet Lontoossa, vaikka englantia ei osaakaan:" Wi will too separees foor trii pipöls." Ja onnistuihan se. Rohkeutta ja huumoria vaan enemmän joka maailmankolkkaan.

Marschumin ja Savolaisen kirjoituksiin viitaten, täytyy sanoa että missäänpäin Eurooppaa en ole tavannut näin huonosti englantia taitavia ihmisiä! Ohhoh, et edes Ranskassa, Espanjassa, Italiassa? !

En edes Ranskassa, Espanjassa Italiassa. Perustuu tietysti mun omiin kokemuksiin, koko kansaa en ole haastatellut. Siksi kirjoitinkin "en ole tavannut."

Valitetaan nyt vielä, kun muutama päivä on aikaa valittaa :-D

Kävin Strassenverkehrsamtissa poistamassa moottoripyöräni rekisteristä. Ensin kysyin infotiskiltä (englanniksi), että missä voin poistaa pyörän rekisteristä. Minulle annettiin jonotuslappu ja ohjattii odottelmaan toiseen huoneeseen. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen pääsin toimistotädin juttusille. Aloitin kysymällä, että josko täti puhuisi englantia. Vastaus oli perinteinen: "Tämä on saksalainen virasto ja täällä puhutaan saksaa". Vastasin tähän, että voisiko tällä kertaa kuitenkin yrittää englanniksi ja homma etenikin tästä eteenpäin ilman mitään ongelmia englanniksi. Alkuun täti kyllä totesi, että tulit ihan väärään paikkaan ja rekisteristä poisto hoidetaan tuolla toisaalla. Onneksi ei tarvinnut lähteä odottelemaan toisaalle.

Tämä oli varmaan taas semmoinen kulttuurien yhteentörmäys. Minua vähän ihmetytti virkailijan tyly aloitus, koska hän kuitenkin puhui englantia ihan tarpeeksi hyvin. Onneksi virkailija oli kuitenkin niin ältsin mukava, että suostui puhumaan muutaman sanan englantia, vaikka ei hänelle siitä varmasti mitään lisää makseta. Asiakkaana ymmärsin, että tämä oli häneltä suuri henkilökohtainen uhraus. Jään kaipaamaan tällaista uhrautuvaa palvelua Suomessa.

Ai niin, kävin samalla reissulla vakuutusyhtiössä. Vakuutusyhtiön (HUK) asiakaspalvelija sanoi ensin, ettei osaa yhtään englantia, mutta sujuvalla englanti-saksa-sekoituksella - molemmat siis käyttivät sekakieltä - homma hoidettiin hyvässä yhteishengessä. Minulle jäi hyvä mieli ja todennäköisesti myös asiakaspalvelijalle.

Joopa... muutama päivä vielä eli TJ 4.

- Perttu

Ensin kysyin infotiskiltä (englanniksi), että missä voin poistaa pyörän rekisteristä. Minulle annettiin jonotuslappu ja ohjattii odottelmaan toiseen huoneeseen.
...
Alkuun täti kyllä totesi, että tulit ihan väärään paikkaan ja rekisteristä poisto hoidetaan tuolla toisaalla.


Tätä mä en vieläkään tästä maasta ymmärrä. Että miten noille infotiskeille istutetaan aina tyyppejä, jotka eivät tiedä mistään mitään, tai vähintään ohjaavat väärille tiskeille. Niin kaupunginvirastoissa kuin pankeissakin. Ja vaikka virastorakennuksessa sijaitsee myös ulkomaalaisvirasto, ei tyypillä ole tietoakaan englannin alkeista.


Joopa... muutama päivä vielä eli TJ 4.


Näyttää pahasti siltä, että oma TJ on myös määräytynyt, ja kantaa lukua 53.

Minä en osaa enää vertailla palveluja ollenkaan, kun nyt 13 vuotta olen Saksassa ollut ja viimeksi 97 käynyt Suomessa (äiti muistutti, kun sen häissä viimeksi olin "kotona" ja nyt olisi pakko mennä 10-vuotis-hääpäivää viettämään...).

Mutta noista palvelu/infotiskeistä: Sitä minäkin aina ihmettelin, kunnes aloitin nykyisessä firmassa. Vastaanotossa istuu 2 tytteliä, jotka vastaavat yli 10 firman (konserni ollaan joo) puheluihin, soittajia on joka hätään. Minä en siellä vieläkään, 4 vuoden jälkeen, tajuaisi mistään mitään. Ei aavistustakaan, kuka jossain tytäryhtiössä mitäkin tekee. Ja siinä sivussa sitten vielä kahvia kiikutetaan, laskuja lähetellään, tavaraa tilataan jne. ja autarmias jos jompikumpi niistä kehtaa lähteä lomalle tai sairastua.

Onkos hauskoja kokemuksia saksalaisesta "palvelualttiudesta" ja palveluhenkilökunnan joustavuudesta? :lol:

No niin... palvelu ja sen taso hyvin erilaista eri puolilla maata ja eri henkilöiden toteuttamana niin Suomessa kuin Saksassakin. Palvelu on aika vakioimaton asia ja usein sitä on vaikeahkoa mitata.

Esim. Juuri viikonlopun Hesarissakin oli matkailusivuilla kirjoitus, joka käsitteli Berliiniä. Siinä todettiin, että ei pidä säikähtää berliiniläisten tarjoilijoiden töykeyttä. Se on eräänlainen "preussilainen erikoispiirre", joka tulee aina kaupan päälle. No onneksi Saksa on on hyvin vaihteleva maa, josta löytyy onnellisiakin esimerkkejä.
Ajattelin kertoa yhden onnellisen esimerkin ns. jäyhemmäksi väitetystä Pohjois-Saksasta.

Olimme Hampurin viehättävässä kaupungissa ja menimme kaverin kanssa erääseen monttubaariin "iltakaljoille" (Hauptbahnhofin takana oleva Bremer Reihen alue).
Valitsemamme baari EI mitenkään eronnut - ainakaan edukseen - muista baareista, mutta tavoitteemme olikin päästä ottamaan vain yhdet. No baarin ovi oli auki, valot välkkyivät, mutta muita asiakkaita ei näkyny missään. Onneksi löysimme flipperin baarin nurkasta ja aloimme ajankuluksi pelaamaan sitä. Hetken päästä kysyin kaverilta: "kuulitko saman kuin minä"? Meinaan kuulin aivan selkeätä, kovaäänistä kuorsausta tiskin takaa. Paikan baarimestari oli ilmeisesti vähän "väsähtänyt" omista eväistään ja "rauhoittunut" tiskin taakse nukkumaan (ns. täysi vaaka-asento lattialla, ilman kierteitä).

Ei hätiä mitiä, jatkoimme flipperipeliämme. Hetken kuluttua kuului jumalaton kolina portaissa, kun ilmeisesti baarimestarin emäntä tuli portaista alas yöpaitasillaan baarin puolelle miestään katsomaan. Noin 30 sek. sisällä meidän flipperin vieressä oli "ilmaiset" oluet - vaikka emme edes ehtineet tilata mitään. Tomera emäntä kävi herättämässä poikansa ylös, jolta kesti n. 3 min tulla tiskin taakse palveluksiaan tarjoamaan. Kaiken lisäksi emäntä herätti tyttärensäkin, jotta he saisivat kannettua "väsyneen baarimestarin" nukkumaan.

No hetken kuluttua alkoikin baari täyttymään myös muista asiakkaista, mutta jostain syystä meidän juomista "ei haluttu laskuttaa", mutta tarjoilu vaan pelasi - jopa liian hyvin. Ainut asia, jota ne halusivat tietää oli "mistä maasta me olemme kotoisin" - jonka luonnollisesti kerroimme. Itse en ehtinyt hakea tiskiltä koko illan aikana kertaakaan juotavaa, mutta jatkuvasti flipperimme reunat oli täynnä omistajan pojan ja tyttären kantamia olutlaseja. Loppuillasta päätimme kaverini kanssa tehdä ns. "itsenäisen arvion juomiemme arvosta", koska laskun saaminen vaikutti lähes mahdottomalta (juomiamme ei kirjattu edes juoma-alustaan).

Lopulta kun teimme kaverini kanssa lähtöä - olikin baari aivan täynnä muitakin asiakkaita. Vielä tässäkin vaiheessa baarin omistajan poika tuli täpötäyden baaritiskin takaa luoksemme, kätteli ja oikein erikseen kiitti meitä käynnistämme. Kaiken lisäksi hän lupasi maksaa ensi kerralla ensimmäisen flipperipelimme.

Tämä on elämäni ainoa kerta, jolloin baarin henkilökunta on tullut oikein erikseen kättelemään ja kiittämään, kun käytin heidän ravintolansa palveluita lievässä juopumistarkoituksessa.

Mielestäni tämä oli ylitsevuotavan palvelualtista, joustavaa ja asiakaslähtöistä toimintaa... vaikka seuraavana päivänä oli allekirjoittaneella aika heikko olo.