Maija Ampiainen ehdotti Saksan miinus ja plussapuoli-threadissa että kertoisimme miksi lähdimme Suomesta - minustakin olisi kiva kuulla mikä teidät muut on tänne "angstilaan" (näin Ahti 8) ) on tuonut.

Itse lähdin au-pairiksi ja jäin - tuntui kun olisi tullut kotiin :smt054
Täällä oli helpompi hengittää kuin Suomessa, sitä ei varmaan moni ymmärrä koska monet haukkuvat esim. byrokratiaa; minä kuitenkin tunsin itseni täällä vapaammaksi. Ehkä nuo kaikkialla olevat rajat (mitä kuuluu ja ei kuulu tehdä, se byrokratia, Mittagsruhe, etc) auttavat :D
Minulle on myös helpompaa ilmaista itseäni Saksaksi (vaikka ihan suomalaisesta kodista tulenkin) ja baijerilainen luonne ("Rumgebelle") on omaani kovin lähellä :-D

Kuinkas te muut?

Mä lähdin karkuun pimeää, kylmää, märkää yhdenasianverososialidemarikieltolaa.

Ja hiukan töidenkin perässä.

Alunperin lähdin Zürichiin, sieltä vajaan kahden vuoden jälkeen Müncheniin. Täällä on kivaa.

Ja jopa saksa on suomeen verrattuna veroparatiisi. Tosin sveitsiä voittanutta ei omissa kokemuksissa vielä ole. Tosin tämä verojuttuhan myös vaatii että on jotenkin mahdollisuuksia tehdä verosuunnittelua oman talon, työjuttujen sun muiden puolesta. Ei apuhoitajan ja bussikuskin perhe ilman muita varoja mitään verosuunnittelua voi tehdä.

Mua vain ei kiinnosta maksaa pitkälle yli puolta palkasta demarille, joka sitten jakaa sen puolet itselleen ja puolet työttömälle jotta tämä voi syöttää rahansa hedelmäpeliin.

Suomen markkinat muutoinkin ovat niin pienet ja täysin suhdannevaihteluiden armoilla. Ei ole toimivia sisämarkkinoita. Ja nykytrendi tytäryhtiötaloustuvassa suomessa on täysin katastrofaalinen.

No, eipä saksakaan näillä näkymin kestä kuin kolme vuotta enää olemassa. Sen jälkeen eläkejärjestelmä ajaa tän maan konkurssiin. Mutta tämä ei ole tämän ketjun aihe..

abe

Kelvotonta keskiolutta :smt076

Ja sen jälkeen Saksassa tarjolla mielenkiintoisempi työnkuvaus ja parempi liksa. Muutenkin - jos en ois silloin reilu kaks vuotta sitten lähtenyt, niin olisin varmaan jäänyt "paikallisen" nurkkaan loppuiäkseni mutisemaan että olisin minäkin silloin nuorempana voinut sitäjatätä....

Suomessa ei kolme vuotta sitten ollut oikein töitä tarjolla. Kaikki firmat haki IT-miehiä tai vielä parempi insinöörejä. Kaupallisella alalla kukaan ei halunnut henkilöä kuka pystyy myymään tai markkinoimaan. Tai enpäs valehte, markkinointi ja myyntihekilöitä kyllä rekrytoitiin, mutta piti olla insinööri. Suomessa on mielestäni outo himo insinöörejä kohtaan. 8-[

Kehtaanko tunnustaakaan?
Miehen perään tulin tukka putkella :oops:
Enkä kadu - viihdyin alusta alkaen täällä todella hyvin, taitaa olla miun maa, omituinen kun olen.

Aupairina ensimmäinen vuosi, paluu suomeen ja sieltä vuoden kuluttua takaisin saksaan. Täällä oli niin jännää ja erilaista, kielen oppiminen oli hauskaa jne.
Näin ajattelimme parikymppisinä.

Karkuun kaksinumeroista inflaatioprosenttia...

Että milloinko Suomen inflaatio oli noin korkea? No ainakin 70-luvulla... :-D

Suomesta lähdin lamaa karkuun -94 keväällä. Sain työtarjouksen Amsterdamista kahdeksi vuodeksi, jonka ajattelin siellä olla. Jo vuoden jälkeen tiesin, että suomeen tuskin koskaan muutan takaisin. Niin paljon mukavampaa oli elämä Hollannissa. Löysin vielä paremman duuniin ja Amsterdamissa viihdyin lopulta reilut viisi vuotta, kunnes ajattelin muuttaa jonnekin etelän lämpöön.

Hain duunia Singaporesta keväällä -99 ja sainkin hakemani työpaikan. Kyseinen headhunter firma kuitenkin tarjosi myös paikkaa Frankfurtista. Sanoin, ettei vois vähempää kiinnostaa Saksaan muuttaminen. Tarjosivat kuitenkin lennot haastattelua varten, niin ajattelin, että mikäs siellä, käydäänpä Frankfurtissa käväisemässä kun kerran ilmainen reissu tarjotaan.

Haastattelun jälkeenkin olin vielä sitä mieltä, että Saksaan en kyllä ikinä muuta. Mietiskelin kuitenkin muuttoprosessia jonkin aikaa. Amsterdamista ajaa Frankfurttiin muutamassa tunnissa ja Singaporeen ei. Pitkän mietiskelyn jälkeen valitsin Frankfurtin, kun sieltä pääsee niin helposti takaisin Damiin moikkamaan kavereita :D

Täällä sitä ollaan nyt oltu taas reilut viisi vuotta ja suht mukavasti on viihdytty. Taitaa Frankfurt olla Amsterdamia hieman etelämpänäkin :-D Hollanti on kyllä maana paljon mukavampi (meri aina lähellä, ei dubbattua televisiota, rento elämäntapa, ihmiset eivät nipota, jne), mutta työpaikka täällä on parempi. Noh, kaikkea ei voi saada.

Saas nähdä minne seuraavaks, vai jämähdänkö lopullisesti tänne... #-o

mekin tänne muutimme pari vuotta sitten.
Suomessa alkoi tympiä neljännesvuosittaiset YT-neuvottelut duunipaikalla, samoin törkeä veroprosentti. Suomessahan ei mitään perheverotusta tunneta, vaan kolmen lapsen vanhemmat maksavat saman verran veroja kuin lapseton pariskuntakin. Lisäksihän kaikki tietävät kuinka surkea palkkataso Suomessa on.
Pitkä talvi ja jäätiköllä lipsuminen alkoivat ottaa jatkuvasti kovemmalle, joten ei tarvinnut kauaa miettiä kun tarjottiin työtä täältä :D

Minä lähdin aikoinaan työn perässä tänne. Saksassa oli ainakin -95 suuri pula hoitoalan työntekijöistä, joten värväsivät paljon suomalaisia hoitajia tänne. Siinäkin sairaalassa, jossa olin alkuun töissä vilisi suomalaisia hoitsuja joka puolella. Itselläni oli ajatuksissa olla täällä vuosi ehkä kaksikin...
Lienee tuttu juttu. Nyt on vuosia pian kymmenen takana (ens kesäkuussa) ja eikä meininkiäkään lähteä takaisin päin. Suomesta kaipaan tosin tiettyjä asioita, mutta tuon kaipuun kanssa voi vielä elää. Silloin tällöin olemme kaavailleet lähtöä Suomeen pariksi vuodeksi, mutta ensin mieheni pitäisi oppia kieltä, voidakseen tehdä töitä siellä. Lääkäreille on tällä hetkellä hyvin töitä Suomessa ja olen nähnyt täällä paikallisissa lääkärilehdissäkin Suomen sairaaloiden työpaikkailmoituksia. Mutta kuten sanottu, kielitaito jarruttaa. Mutta jospa hän vielä vaikka kielen oppisikin!!!
Matkani on ajautunut Bayerista Hessenin puoelle ja kaipaan kyllä suunnattomasti takaisin Bayeriin. Siellä tunsin olevani enemmän kotona. Ihmisetkin tuntuivat ystävällisemmiltä. Vaikka yleistää ei sasisi, niin kyllä se tuli vaan taas todettua viime viikonloppuna, jonka vietimme Bayerissa. Ravintoloissa ventovieraat ihmiset tervehtivät toisiaan ja toivottavat Guten Appetit ja muutenkin palvelu on ystävällisempää.
:cry:

Joo lekureilla tuo maasta toiseen on vaikeampaa. Ei siksi, että ei saisi papereita hyväksytettyä, vaan siksi että pitäähän niiden potilaiden kanssa keskustella, pisteleekö, poltteleeko, kuumotteleeko, kutiaako jnejne...

Paitsi patologit. Ja jossain määrin sydänkirurgit tms.

Nimim. vaimo yleislääketieteen erikoislääkäri

Lähdin Suomesta, koska Saksassa oli tarjolla erittäin kiinnostava työpaikka. Jos olisi Suomesta löytynyt jotain edes vastaavaa, niin olisin jäänyt Suomeen. Ulkomailla olen ollut aiemminkin, eikä mitään hinkua Suomesta pois ollut (eikä ole edelleenkään). Paluu kotomaahan on siis erittäin todennäköinen, aikataulu vaan hyvinkin avoin.

Kehtaanko tunnustaakaan?
Miehen perään tulin tukka putkella :oops:
Enkä kadu - viihdyin alusta alkaen täällä todella hyvin, taitaa olla miun maa, omituinen kun olen.

Niinhän sitä minäkin ja mitä olen kuullostellu aika moni muukin :oops:
Tosin olin jo ennen miestä ollu täällä ja Itävallassa, vannoin sillon kyllä, että Frankfurtiin en palaa..Noh, koskaan ei saa sanoa ei ikinä...

Uskoisin, että voisin Saksassa viihtyäkin paremmin - jos asuisin jossain muualla. Tottakai täällä on työmahdollisuudet huisin paremmat - tuskin suomessa olis opintojen keskeyttämisen jälkeen päässy näin 'korkealle' paikalle, missä täällä hetkellä olen. Tosin mielessä käy aina takaisin palaamisen vaihtoehto tai ainakin parin vuoden työskentely Suomessa. Mutta, kuten myös edellä mainittiin, siipan kielitaito mättää..Tosin hän nyt laitto yhden hakemuksen paikkaan, jossa olis Suomikomennus tiedossa, mutta tämän työmarkkinatilanteen tuntien...Ei taida onnistua..

Viihtyvyyteen vaikuttaa kaikkein eniten ystäväpiiri. Ihan sama missä asuu, jos ei ole sitä omaa rinkiä, niin ei viihdy..ellei ole ihan erakko..
Ja täällä Frankfurtissa on mielestäni vaikea oppia tuntemaan ihmisiä, vaikka meillä onkin Suomikantis, mikä hieman oloa helpottaa, mutta harvemmin sielläkään kukaan kysyy mitä menoa on viikonloppuna. Kaikilla on ilmeisesti omat piirinsä. Onneksi kuitenkin on muutama tuttu, jotka ei (ainakaan vielä) ole ajautuneet vakavaan suhteeseen, muutamasta kamusta olen täällä sillä tavalla vieraantunut..

No nyt meni vähän asian vierestä ja ohi, mutta so what :D

...vannoin sillon kyllä, että Frankfurtiin en palaa...
Uskoisin, että voisin Saksassa viihtyäkin paremmin - jos asuisin jossain muualla...
... Frankfurtissa on mielestäni vaikea oppia tuntemaan ihmisiä, vaikka meillä onkin Suomikantis...


Hei Mariia!
Sun kirjoitus sai mut aika mietteliääksi. Ensinnäkin siksi, että tunnut olevan aika yksin. Toiseksi siksi, että et viihdy mun syvästi rakastamassani Frankfurtissa.
Voin todella sanoa, että rakastan Frankfurtia sydämestäni. Tai en nyt tietenkään kaikkia kaupunginosia (mikä tuli eilen mieleen seurakunnan joulumarkkinoilla; Niederrad ei oikein iske), mutta etenkin Bockenheim, Ginnheim, Eschersheim, Hausen, Sachsenhausen, Oberrad ja tietysti City. Nykyisin olen todella harvoin kaupungissa, mutta aina kun noille kulmille pääsen, täyttyy mun sydämeni mukavasta lämmöstä. Saksassa on tietysti muitakin loistavia kaupunkeja ja ei varmasti mikään pärjää esim. Münchenille mahtipontisuudessa ja rikkaudessa, mutta mikään muu kaupunki (ei edes Helsinki!) ei saa mun sydäntäni lämpenemään niin kuin Frankfurt. Frankfurtissa voi tehdä niin monia asioita; voit käydä mahtavissa museoissa (esim. uusitussa Senkenbergissä), loistavissa elokuvateattereissa, oopperassa, baletissa, konserteissa, on tuhat ja sata eri urheiluseuraa, kirjastoja, aina tapahtuu jotain erityistä, ihanat shoppailumahdollisuudet, julkinen liikenne toimii niin, että pääset milloin tahansa kaupungin sisällä jonnekin, hyviä kneipeja ym. viinitupia, joissa voi istuskella jne. jne.
Tietysti mun muistot kultaa se nuoruusaika, jonka vietin Frankfurtissa, mutta myös kaikille muille ja varsinkin nuorille, lapsettomille ihmisille Frankfurt on loistava kaupunki elää.
Viimeistään lasten kautta pääset tähän elämään sisälle, mutta ennen sitä, neuvoisin Sinua ottamaan vapaudestasi kaiken irti: ota selvää, mitkä seurat toimivat lähelläsi, joista olisit kiinnostunut je mene niihin aktiivisesti mukaan. Saksalaiset on seuraihmisiä (Vereinsmeier) ja jos työpaikalla ei tutustu, niin sitten seuratoimintaan mukaan. Siellä ei voi olla tutustumatta.
Mariia, toivotan Sinulle parempaa aikaa Frankfurtissa, tutustu kaupungin historiaan (Nikola Hahn: Die Detektivin on loistava kirja tähän tarkoitukseen) ja yritä identifisoitua sen kanssa.

Btw. kuka muuten eilen (toissapäivänä) kävi seurakunnan joulumarkkinoilla (Frankfurtissa)?
Kävin eilen vaimokkeen ja tyttären kanssa, syötätin paremmalle puoliskolle Suomalaisen joululautasen, eli peruna-, porkkana- , lanttulaatikkoa, rosollia (ilman sillia) sekä kinkkua. Jouduin viimeistelemään ainoastaan lanttulaatikon ja sillin. Kommentiksi vielä tuli, että "näin monta vuotta ollaan yhdessä olut, ja miksi en ole koskaan tämmöistä ruokaa tehny?" Häpeillen tunnusti, että en tiiä olisiko maistunut....

Hyvä kolleegani nauroi joitakin vuosia sitten suomalaisen joulupöydän antimille: "Ootteko te ihan laatikkohulluja" ja samaan hengenvetoon epäuskoinen nyrpistys: "Lanttulaatikkoa?? Igitt!"

Kuinka ollakkaan tein sitten joulupäivänä yllätysivisiitin töihin kolleegan luo suomalaisen joululautasen kera : Kaikkia laatikoita ja rosollia.

Kylläpä muuttui ääni kellossa.
"Siis mitä tää olikaan?" "Hei täähän on hyvää.." "Miten tätä tehdään?"

Nii-in! Kyllä me suomalaiset TIIETÄÄN! :wink:

Duuni duuni. Se miehen tiellä pitää.

Miehen perään lähdin suoraan lukion käytyäni :-D

Niinhän sitä minäkin ja mitä olen kuullostellu aika moni muukin :oops:
Tosin olin jo ennen miestä ollu täällä ja Itävallassa, vannoin sillon kyllä, että Frankfurtiin en palaa..Noh, koskaan ei saa sanoa ei ikinä...

Uskoisin, että voisin Saksassa viihtyäkin paremmin - jos asuisin jossain muualla.

Niinkuin sanoitkin, niin kyllä se on usein niistä kavereista kiinni... mä pääsin nyt vihdoin tänne pohjoiseeni, ja heti iski koti-ikävä, sinne Göttingeniin :shock: minne kaveritkin jäivät... mutta olivat kaikki jo muutkin vähitellen lähtöä tekemässä... nyt vain kova yritys päälle ja ihmisiä etsimään - ei vaan oikeen sovi mun hipiälle sellanen väkisin tutustuminen, saas sitten nähdä kökötetäänkö seuraavat kaksi vuotta kahdestaan soffalla :roll:

Karkuun pohjoisen ilmastoa, huonoa palkkatasoa ja parempien duunien perään.

Mama Wrote:
samoin törkeä veroprosentti. Suomessahan ei mitään perheverotusta tunneta, vaan kolmen lapsen vanhemmat maksavat saman verran veroja kuin lapseton pariskuntakin


Miten kehtaa edes sanoa noin? Ensinnäkin sinkkuus ei ole monellekaan oma valinta, kuten vanhemmuus ja perhe on. Täällähän on ihan kamala veroprosentti Suomeen verrattuna, onneksi liksa on sitten vähän isompi.
Suomen verotus on ehdottomasti rehellisempää kuin täällä. Täällähän tuetaan sitä, että nainen pysyy kotona kukkia kastelemassa ja sinkkuja sitten törkeästi rengaistaan.
Enkä nyt tarkoita itseäni, kuten sinä, vaan puhun yleisellä tasolla.

m

Finnmarie ja Mariia, liityn joukkoonne: minunkin armaani on germaani :D Opiskeluaikoina tavattiin ja valmistumiseni jälkeen pakkasin laukut ja suuntasin kohti saksanmaata. Toimii toi parisuhde vähän helpommin kun välistä puuttuu ne muutaman tuhatta kilometriä :smt057

Täytyy kyllä myöntää että alussa oli aika rankkaa kun en juurikaan saksaa osannut ja alussa asuimme ERITTÄIN pienessä kaupungissa (suomessa varmaan luokiteltaisiin jonkunsortin kirkonkyläksi...). Saksalaiset ei myöskään tunnu olevan niitä kaikkein nopeimmin ystävystyviä, eli jokseenkin orpo olo oli ekan vuoden. Nyt (2v takana) helpottaa jo, mutta kyllä sellaista (suomeen jäänyttä) kaveriporukkaa kyllä vielä kaipaa... Muuten alkaa nyt kyllä tuntua siltä että eipä tässä mitään kiirettä takaisin Suomeen ole... Paitsi nyt jouluksi tietty! :smt111

Mitäs se Bochumer siellä oikein huutelee? Täällä on oikein mukava verotus, kiitos vain. Täällä sentäs on mahdollista tehdä verosuunnittelua.

Enkä minä väittäisi että meidän verotuksemme on kohtuuton suomeen verrattuna (taikka oikeastaan, voihan sen niinkin sanoa).

Me olemme molemmat työssäkäyviä ja lopullinen veroprosenttimme viime vuodet on ollut noin 14. Sitten kuvitellaan miten tuollainen suomessa onnistuisi?

Ainiin mut suomessa on niin pienet palkat, ehkä se onnistuisikin mitenkään suunnittelemattakin... ;)

abe

Miten kehtaa edes sanoa noin?
Enkä nyt tarkoita itseäni, kuten sinä, vaan puhun yleisellä tasolla.

Kehtaanpa hyvinkin - eikös tämä ole keskustelupalsta, jossa saa kertoa omia subjektiivisiakin mielipiteitään ja kokemuksiaan?
Mutta jos näin ei ole, turha tänne on sitten kirjoitella ja pahoittaa mieltään.

Joo älä ota nokkiisi tuollaisesta. Tärkeintä täällä on vaihtaa ajatuksia, keskustella mielipiteistä - ja mikä tärkeintä - ei käydä henkilökohtaisuuksiin. Riippumatta kirjoittajan iästä, sukupuolesta, uskonnosta, poliittisesta puolesta jne.

Eli on tahditonta sanoa "sinä it-insinööri olet täysi paska".

On myös tahditonta sanoa "mielipiteesi on perseestä". Ei siksi, että sanoo jollekulle suoraan, vaan siksi että käyttää loukkaavaa kieltä jollekulle suunnatussa puheenvuorossa.

Oikeammin on sanoa "mielestäni tämä on väärin, koska xxxyyyynnnmm".

Tuo viimeisin pointtini esittelee myös yhden tärkeä keskustelua eteenpäin vievän pointin. Perustellaan ne omat sanomiset! Eikä vain jänkätä ja sönkötetä ilman perusteita "ei ole".

Samaten saman copy-paste tekstin lisääminen aina samanlaisena joka paikkaan ei ole hyväksi. Sellaisesta kirjoittajasta tulee pian helposti ignoroitu henkilö, jonka kirjoituksiin vastaavat vain ne, jotka eivät vielä tiedä ko. henkilön harrastavan saman asian jämppäämistä ja änkyröintiä.

En tässä kuitenkaan ala kirjoittamaan koko nettietikettiä ja käytöstapoja äkkiseltään, vaan kunhan halusin hiukan kommentoida tuohon, että ei pidä ottaa nokkiinsa jonkun yhden henkilön töksäytyksen takia.

Jos tuollainen henkilö ei opi paristakaan kerrasta, niin sitten hänet on parempi ignoroida suoraan. Jos liian moni töksäyttelee eikä opi, niin silloin kyllä ymmärrän halun tehdä omalla ajallaan jotain muuta kuin kärsiä.

abe

Tuo viimeisin pointtini esittelee myös yhden tärkeä keskustelua eteenpäin vievän pointin. Perustellaan ne omat sanomiset! Eikä vain jänkätä ja sönkötetä ilman perusteita "ei ole"

Hienosti sanottu abe! Uskomattoman fiksuja ja filmaattisia miehiä tällä forimulla. Jankkaan minäkin näköjään tätä samaa asiaa aina uudestaan. Mutta en voi kuin ihmetellä. Tekee hyvää lukea Teidän kommenttejanne!

Hyvää Joulua kaikille Foorumin, etenkin näille miehielle!

Minulle on ihan sama, että millainen verotus täällä on, maksan sen mitä pitää. En puhunut itsestäni, kuten mainitsin, kuulun moneen ryhmään.

Onko oikein, että valtio tukee esimerkiksi naimisiinmenoa? Eikö ihmiset osaa muuten sitoutua, vaan pakko on mennä naimisiin. Eli et voi elää parisuhteessa, tai menetät aika paljon rahaa. Jollakin voi olla vaikka vakaumus, että ei mene naimisiin.

Sinkkuus ei todellakaan ole kaikille oma valinta, saatika sitten lapsettomuus. Siinä on varmasti monelle jo muutenkin tarpeeksi harmia, jos ei vaikka saa lasta ollenkaan. Onko käynyt mielessä, että sellaistakin on aika paljon maailmassa.

Onko tarkoitus, että jokainen hakeutuu nopeasti naimisiin ja hankkii lapsia ja valtio pitää huolen, että vaimo pysyy myös kotona. Jos halutaan varrata Suomeen, niin siellä annataan kummallekin sukupuolelle mahdollisuus (melkein ainakin samat edut) kouluttautua ja kehittää itseään uralla.

Mutta tarkoitus ei olekaan verrata mihinkään, vaan katsoa asiaa toiseltakin puolelta. Joskus voisi ajatella asioita vähän laajemmenkin, ei vain mennä massan mukana eteenpäin.

Naimisiin menostahan ei ole juurikaan hyötyä (siis verotuksellisesti), jos molemmat tienaa edes karkeasti ottaen saman verran-

Järkevämmältä tuntuisi kuitenkin verohelpotusten kohdistaminen nimenomaan lapsiin, kun täälläkin valitetaan vähäistä syntyvyyttä. Lapsettoman kotirouvan (tai kotiherran) tukeminen ei vaikuta järkevältä.

Ajattelin kehittää hieman motivaatiota palata joululomilta takaisin Frankkien maahan. Kävin lauantaina katsomassa Hyrylän Camellissa Urpo ja Ana Show:n.

Uskomatonta. Aivan uskomatonta :shock:

Tuukka on siis käynyt tutustumassa totiseen taiteeseen!

Heheh, oikein! Niin sitä pitää! Parempaa showta tuskin kuvitella voisi, paitsi ehkä Matti laulamassa/strippaamassa :-D

PS. Päivän palindromi:

Ujo pop-runo: "OK, Kuuban Anan Abu-ukko on Urpo-poju."

PS2. Päivän vitsi:

- Kuka on ekologisin Suomessa koskaan ollut ministeri?
- Urpo Leppänen. Hän on pistänyt kaksi entistä vaimoaan kiertoon ja hänen nykyinen vaimonsa on valkaisematon.

Suomen kielessä on ihana sana "myötähäpeä". Se varmaankin kuvaa tilaa mihin ihminen vaipuu seuratessaan Anaa & Urpoa lavalla taikkapa Matti-Showta :D

öööööööööö

Mitä ne siellä shöyssä sitten tekivät? Lauloivat ja strippasivat?

eikös urpo ole jo, mitä, 70v?

abe

Urpo näpräsi jotain kelanauhurin kanssa ja astui mikkiin: "Hyvää iltaa arvoisat ravintolan asiakkaat, kohta Teille esiintyy Ana Leppänen esittäen <jotain tansseja>. Nyt kun vuosi on vaihtunut tulee mieleen ajat jolloin mietin ettei vuosi 2000 tule koskaan. Nyt tuostakin on kulunut jo viisi vuotta, paljon on tapahtunut mutta ei tuosta sen enempää."

Tämä oli siis hänen kevennys tilaisuuden alkuun. Sitten se urpo laittoi jonkun nauhan pyörimään, istui jakkaralla lavan takaosassa ja tuijotti tyhjyyteen, kun hänen vaimonsa (jonka parhaat vuodet ovat rajusti takanapäin) tuli joihinkin muoviröyhelöihin pukeutuneena estraadille hetkuttamaan. Ja Ana piti huolen siitä että kaikki kultahampaat varmasti näkyvät.

Väliajalla Urpo ilmoitti että kohta Ana laulaa. Ei jääty asiaa todistamaan, ei makeaa mahan täydeltä :-D

Ei tainnut olla ruokahalua keikan jälkeen :lol:

Ei, mutta jano oli valtava :!:

Joo, ymmärrän miksi lähdit (taas) suomesta.

Missäs MPG?! AVI?! Edes JPGGIFFFI?!

abe

Huvittavaa sinällänsä, koko iso seurue oli matkassa ilman minkäänlaisia tallennusvälineitä. Ei edes yhden yhtä kamerapuhelinta matkassa! Omanikin jätin visusti kotiin, näille retkille otetaan ns. kännipuhelin mukaan.

Urpo ja Ana? Siis eikös Leppänen joskus ollut jonkun sortin ministeri (minä lähdin 19-vuotiaana Suomesta, eli politiikkatietoisuuteni siellä on lähes nolla)? Nyt tulee kyllä jonkun mainitsema myötähäpeä - onpahan Nykäsestä kiinnostuneelle työkaverille taas kerrottavaa hulluista suomalaisista julkkiksista... :-D

Minä lähdin Suomesta ylioppineena au pairiksi ja tiesin alun perin etten takaisin lähde. Vaikka välillä on elämä potkinut päähän ja persukseen, niin en enää äidin helmoihin halua. Enkä muutenkaan.

Nyt on 11 vuotta tullut oltua, kolmas (ja viimeinen) saksalainen aviomieskandidaatti taitaa olla ihan tosissaan menossa pimeän pimunsa kanssa naimisiin, työpaikka on ainakin vielä olemassa ja hyvä, eli mihinkäs minä tästä lähtisin.

U. Leppänen oli männävuosina Suomen Maaseudun Puoleen työministerinä.

Oikeesti ollaanko me ansaittu tuommoiset poliitikot? Sitä saa mitä äänestää. :evil:

Ensimmäisenä tuli mieleen hämmennys, kun luin läpi syitä Suomesta Saksaan muuttamiselle. Teksti rönsyili laidasta laitaan, mutta tuli mieleen, onko todellakin suurimmalla osalla syynä muuttoon vain ja ainoastaan taloudelliset tekijät? Vertailtiin verotusta ja sotumaksuja jne. Mitä se hyödyttää?

Suoraan sanottuna en todellakaan ymmärrä, miten viitsitään vaivautua moiseen? Molemmissa maissa on hyvät ja huonot puolensa eikä kaikkea voi todellakaan vertailla taloudellisesti. Oma kokemukseni on, että Saksassa ollaan selkeämmin sillä linjalla, että annetaan kansalaisille enemmän rahaa käyttöön, jonka he sitten itse käyttävät kuten haluavat. Suomessa taas panostetaan huomattavasti enemmän yhteisiin, kaikille tarjottaviin palveluihin. Ero ilmenee olennaisimmin kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluissa.

Lähdimme mieheni kanssa aikoinaan Saksaan köyhinä opiskelijoina siitä syystä, että miehelle tarjottiin niin uskomattoman hyvää sopimusta. Näin vuosien jälkeen on vaikea sanoa, olisimmeko saavuttaneet saman elintason asumalla ja tekemällä töitä Suomessa. Olemme kuitenkin kiitollisia kaikesta siitä kokemuksesta, tuttavuuksista ja elämänkatsannon laajentumisesta, jotka Saksassa asuminen ovat tuoneet. Olemme eläneet jokaista päivää täydellä sydämellä eikä mikään tehty kaduta.

Olennaista ulkomailla (tai kotimaassakin) asumisessa mielestäni on, että viihtyy ja kokee sen hetkisen oikeaksi ratkaisuksi. Syyllistyin itsekin vuosien ajan jatkuvaan vertailuun, josta seurasi ainoastaan alituinen piina ja epätietoisuus siitä tekeekö oikein vai ei. Kun vapauduin jatkuvasta vertailusta ja jossittelusta, moni asia vain loksahti paikoilleen ja saattoi alkaa keskittyä olennaiseen.

Kävin lauantaina katsomassa Hyrylän Camellissa Urpo ja Ana Show:n.
Uskomatonta. Aivan uskomatonta :shock:

Hyrylän Camellissa!!! Sydän pompahti kurkkuun tuota lukiessani. Seisooko se vielä? Tuo korkeatasoinen kulttuurinkehto... Ja että Tuukkakin ihan sieltä Stadista asti käy Hyrylän (tai siis paremminkin Riihikallion) Camellissa???

Meidän ex-au-pair kehui käyneensä katsomassa Matin ja Merjan showta. Luulenpa, että se vetaa vertansa jopa Urpolle ja Analle. Ainakin kamaluudessaan...

Nim. "Matti on Syytön"

Olennaista ulkomailla (tai kotimaassakin) asumisessa mielestäni on, että viihtyy ja kokee sen hetkisen oikeaksi ratkaisuksi. Syyllistyin itsekin vuosien ajan jatkuvaan vertailuun, josta seurasi ainoastaan alituinen piina ja epätietoisuus siitä tekeekö oikein vai ei. Kun vapauduin jatkuvasta vertailusta ja jossittelusta, moni asia vain loksahti paikoilleen ja saattoi alkaa keskittyä olennaiseen.

Tätä sanomaasi minun täytyy yrittää pitää mielessä jos/kun muutamme Suomeen. :D Olisikohan mitään rokotetta "Daheim-war-des-und-des-besser"-vertailua vastaan?

Tätä sanomaasi minun täytyy yrittää pitää mielessä jos/kun muutamme Suomeen. :D Olisikohan mitään rokotetta "Daheim-war-des-und-des-besser"-vertailua vastaan?

Vertailu on mielestäni normaalia ihmisen toimintaa. Huomaatte varmaankin tuon kun olette ulkomailla lomalla: vertaillaan ravintoloiden antimia, uimarantoja, pukeutumista, käyttäytymistä, rakennuksia, ylipäänsä kaikkea. Vertailuun käytetään luonnollisesti omaa aiempaa kokemusta. Ihmisen luontoon kuuluu myös paikalleen jämähtäminen ja uskottelu siitä, että täällä missä olen on asiat hyvin. Vaikkakin pari kaljan nousukkaassa taas ruvetaan narisemaan siitä miten kaikki on hanurista.

Otetaas esimerkki. Entisen avovaimoni pikkuveli tuli Kuopiosta käymään Helsingissä. Päivä kierreltiin kaupungilla ja tultiin kotio. Sitten se kysyi että "missäs täällä on se tori?" Mä mietin että mitä hemmetin toria se tarkoittaa ja tarjosin kauppatoria, Hakaniemen toria, töölöntoria, Senaatintoria ja mitälietoria mutta ei käynyt. Katsos, Kuopiolaisen mielestä keskellä kaupunkia pitää olla tori. Kaupunki pitää olla rakennettu The Torin ympärille. Kuopiossa on Suomen suurin tori, joten siellä asia on tehty oikein. Conclusion: Helsinki on hanurista, koska täällä ei ole kunnon toria. Toista se on sentään Kuopiossa!

Ja nyt se on asunut pari vuotta Helsingissä opintojen perässä, ei ole haikallut takasin Savonmaalle.

Otetaas esimerkki. Entisen avovaimoni pikkuveli tuli Kuopiosta käymään Helsingissä. Päivä kierreltiin kaupungilla ja tultiin kotio. Sitten se kysyi että "missäs täällä on se tori?" Mä mietin että mitä hemmetin toria se tarkoittaa ja tarjosin kauppatoria, Hakaniemen toria, töölöntoria, Senaatintoria ja mitälietoria mutta ei käynyt. Katsos, Kuopiolaisen mielestä keskellä kaupunkia pitää olla tori. Kaupunki pitää olla rakennettu The Torin ympärille. Kuopiossa on Suomen suurin tori, joten siellä asia on tehty oikein. Conclusion: Helsinki on hanurista, koska täällä ei ole kunnon toria. Toista se on sentään Kuopiossa!

:lol: :P :-D Tuukka, mä kuolen nauruun!!! :-D :lol: :P

Nim. MiikaP-Fanista Tuukka-faniksiko?

Katsos, Kuopiolaisen mielestä keskellä kaupunkia pitää olla tori.

No tottakai! Kuopiohan on mualiman napa ja Kuopion napa on tori! Ettekö te hyvät ihmiset nyt käsitä ollenkaan... :-D :-D :-D

Nimim. savolainen

Miehen perässä

[No tottakai! Kuopiohan on mualiman napa ja Kuopion napa on tori! Ettekö te hyvät ihmiset nyt käsitä ollenkaan... :-D :-D :-D

Nimim. savolainen

No kyllä Turustakin tori löytyy keskeltä kaupunkia! Takuulla vanhempi ja parempi. Baarit keskittyneet torin toiselle puolelle jottei tarvi juosta korkkareissa torin poikki (tarttuu menomono kiinni koloihin). Nimikin sen jo kertoo. Tietämättömille suomennos: turku = tori. Nää stadilaiset vasta harjoittelee kaupunkikulttuuria. Ilman keskustoria. Kuten minäkin. 8)

Nimim. entinen turkulainen

Äännetään tsadilainen.

Alunperin yritin päätyä Saksaan puolivakituisesti töihin kun huomasin vaihtarivuonna ilmapiirin avarammaksi...verrattuna kauniiseen ja upeaan Turkuun!! Väliin tuli heitettyä usemman vuoden lenkki Siperiaan. (= Helsinki turkulaisen näkökulmasta). Uskon että myöhemmin kiitän onnea siitä että suomalainen työkulttuuri tuli tutuksi. Ei tule pian ikävä takaisin muka korruptiovapaasen ja tasa-arvoiseen maahan. :(

Täällähän tuetaan sitä, että nainen pysyy kotona kukkia kastelemassa ja sinkkuja sitten törkeästi rengaistaan.
tasolla.

Rikkaaksihan täällä tulee kukkia kastellessa!
Älä ikinä hanki lapsia!!

Miehelleni tarjottiin töitä täältä ja näin meille aukesi tilaisuus lähteä Saksaan seikkailemaan: tutustumaan sen kulttuuriin ja ihmisiin, oppimaan kieltä, näkemään uusia paikkoja (Saksan sisällä ja naapurimaissa) jne... Ja jos tällä reissulla jotenkin "viisastuu", kasvaa ihmisenä, niin mikäs sen mainiompaa. Ei sillä rahalla niin väliä...

Miehelleni tarjottiin töitä täältä ja näin meille aukesi tilaisuus lähteä Saksaan seikkailemaan: tutustumaan sen kulttuuriin ja ihmisiin, oppimaan kieltä, näkemään uusia paikkoja (Saksan sisällä ja naapurimaissa) jne... Ja jos tällä reissulla jotenkin "viisastuu", kasvaa ihmisenä, niin mikäs sen mainiompaa. Ei sillä rahalla niin väliä...

Vähän noin meilläkin..mies on siellä jo töissä ja minä ja lapset ja koirat seuraamme heti kun asiat antavat myöten.
Jelppis, osasitko jo saksaa mennessäsi, vai miten opettelit? Ilmeisesti helpompi opetella saksan kieli, jos pitää puolison kanssa yrittää puhua samaa kieltä :wink: , mutta sinäkin olet ilmeisesti suomalaisen kanssa naimisissa???

Vuonna 2000 syksyllä miehelleni tarjottiin töitä Saksasta. Yhdessä päätettiin, että hän ottaa sen vastaan ja minä seuraan mukana, vaikka ilman töitä. [Sain töitä heti tokasta haastattelusta joka oli about viidentenä päivänä Saksaan saapumisestamme. Vaihdoin kylläkin duunipaikkaa sitten parikin kertaa.]

Vuonna 2005 syksyllä miehelleni tarjottiin töitä Suomesta. Yhdessä taasen päätettiin, että hän ottaa sen vastaan. Tällä kertaa tosin reunaehtona oli se, että minä saan neuvoteltua oman duunini mukaani Saksasta Suomeen - ja se onnistui.

Eli mun vastaus on myös - miehen perässä. :oops: Ja vielä kahteen kertaan ja molempiin suuntiin!!!


Tohon verotukseen ja palkkatasoon ja niiden eroihin mun on ihan pakko kommentoida:
Kuten edeltä voi ymmärtää, teen täsmälleen samaa työtä samassa kansainvälisessä firmassa nyt täällä Suomessa kuin tein Saksassa.
Palkka samasta työstä on kuitenkin noin 400 euroa pienempi Suomessa kuin oli Saksassa.
Kuitenkin Suomessa käteen jäävä osuus on suurin piirtein sama kuin mitä jäi Saksassa käteen.
Kuinka tämä on selitettävissä??? Mielestäni mm. sillä, ettei täällä tarvi maksaa mitään Solidaritetzuschlagia [ja arvatkaa kuin lujaa taistelen sitä vastaan, että Karjala liitettäis takas Suomeen???? kiitos ei kaikille solidaarisuusmaksuille - pitäköön ryssä Karjalan. ja maksut myös.]

Totanoin paula, mikä veroluokka sulla oli saksassa? Ja tuliko vuosittain isot palautukset?

abe

Savolaiselle ;
Savolainen filosofia on hyvin varteenotettava; siteraan : ( jos ei ihan osu, niin sori, mie oon muualta)
SUATTAA OLLA ,ETTÄ ON JA SUATTAA OLLA, ETTÄ EI OUKKAAN.

Saksan lähtöön ammoisina aikoina vaikutti just tuo "mie oon muualta" ja silloin oli kiire pois. Se oli vuonna 1969 ja täällä edellenkin ( välillä USA:ssa) olen ja nyt ruikutan työttömyyttä. Olen elänyt pitkälti yli puolet elämästäni (2/3) poissa Suomesta, muuta juuret ja siteet on siellä. Onneksi kieli ei ole päässyt unohtumaan ja sinnikkäästi olen opettanut huolellisen Suomen kielen tyttäreni, joka puheesta ei huomaa, että on muualta niinkuin ( Suomen kieltä koskien) äiti. Onkos täällä ylipäänsä meikätytön ikäluokkaa foorumissa ? Muutto, pelottaisi vähän, vaikka lomat vietän Suomssa sikäli kun pystyn. Voisi tulla ilmiö "Outona omassa maassa".
Joskus tulee modernin kielen kanssa tenkkapoo, kuten ULKKARIKYNNYS.
pari päivää meini, ennenkuin tajusin. Onneksi. Se on vain näyttöä, että peli ei ole vielä pelattu.

Häh, mitä Nipu haluaa sanoa?

No, jos ei tullut perille, niin OK. Se oli vain esimerkki savolais-filosofiasta.

Totanoin paula, mikä veroluokka sulla oli saksassa? Ja tuliko vuosittain isot palautukset?

abe

Molemmilla veroluokka 4.
Eka vuonna palautus oli jotain parin tuhannen euron luokkaa, kun siihen otettiin huomioon muuttokustannukset yms.
Sen jälkeen palautukset olikin huomattavasti pienempiä, vain muutaman satasen luokkaa.

Mutta mua noi veronpalautukset - tulipa ne sitten Saksassa tai Suomessa - ei paljoo lämmitä, sillä sehän on ollut vain korotonta lainaa valtiolle. Mieluiten maksaisin täsmälleen sen mitä pitää kerralla. Mutta sehän lienee mahdottomuus.

Mutta mua noi veronpalautukset - tulipa ne sitten Saksassa tai Suomessa - ei paljoo lämmitä, sillä sehän on ollut vain korotonta lainaa valtiolle. Mieluiten maksaisin täsmälleen sen mitä pitää kerralla. Mutta sehän lienee mahdottomuus.

Ainakin Suomessa ystävämme verokarhu maksaa tuolle "lainalle" korkoa, ei tietenkään mitään massiivista, mutta selvästi normaalin talletustilin koron ylittävää (ja tuo korko on verotonta :-).

-Antti

Tarkoitinkin lähinnä sitä, että vasta lopullisessa verotuksessa näkee mitä se verotus oikeasti on ollut. Notta maksaako suomessa ja saksassa lopullisesti ottaen vähemmän vai enemmän veroja.

Me maksamme joka tapauksessa jatkuvasti saksassa huomattavasti paljon pienempiä veroja kuin suomessa maksaisimme.

abe

Ainakin Suomessa ystävämme verokarhu maksaa tuolle "lainalle" korkoa, ei tietenkään mitään massiivista, mutta selvästi normaalin talletustilin koron ylittävää (ja tuo korko on verotonta :-).
Täällä ei korkoja makseta, mutta palautukset tulee nopeasti (paikkakuntakohtaista, mutta mulle tulee ainakin n. 2 viikossa). En ole noita korkotappioita surrut..

Itse ainakin maksan paljon vähemmän veroa Saksassa selvästi suuremmasta palkastani. MUTTA, sitten kun otetaan huomioon veroluonteiset maksut, maksan huomattavasti enemmän veroa kuin Suomessa. Palautuksia saisi tulla aikas perkeleesti, että pääsisin Suomen tasolle. Ekoja palautuksia odotellessa (veroneuvojan arvion mukaan ei paljoa ole tulossa).

Juuri jokin aika sitten postasin linkin muistaakseni OECD:n tutkimukseen, joka totesi Saksan olevan Euroopan toiseksi kovin sinkkuverottaja. Tässä tutkimuksessa oli otettu huomioon myös veroluonteiset maksut (eläke, työttömyysturva, sairausvakuutus, Itä-Saksan tuki, jne.). Suomi sijoittui jonnekin puoliväliin, jos oikein muistan. Belgia oli "voittaja".

- Perttu

Olen aina ollut todella impulsiivinen ja seikkailunhaluinen henkilö ja vaihdan maisemaa mielelläni. Näin tälläkin kertaa. Olen ihastunut Saksaan, kulttuuriin ja ihmisiin. Siellä on ystävät, miesystävä ja hyvät bileet. Ja HALPAA.

Kukaties, ehkä sitä viiden vuoden päästä asuu taas jossain toisessa maassa ottamassa selvää, että millaista siellä sitten on. :wink:

Minä lähdin Saksaan, koska havaitsin henkisen kotimaani olevan siellä. Tämä havainto syntyi lukemattomilla käynneillä ja pitemmillä oleskeluilla. Pakenin kylmää, pimeää, märkää mutta ennen kaikkea kaikialle lonkeroitaan ulottavaa sosiaalidemokratiaa, jonka olin luullut ainakin vähenevän itänaapurin luhistumisen myötä. Halusin myös opiskella ammatin Saksassa ja teinkin sen.

Voi voi, siellä se minun henkinen kotimaani on vieläkin.

lähdin, koska en saanut opiskelupaikkaa. Päätin että haluan johonkin saksankieliseen maahan, jotta voin kielitaitoani parantaa(haen opiskelemaan saksan kieltä ja kulttuuria), ja näin käyttää välivuoden hyödyksi.

saksa muutenkin tuttu maa, joten oli helppo lähteä.

Lähdin seikkailunhaluaisena tänne töihin. Taisi olla purppuranväriset rillit päässä; nuorelle nais-insinöörille olis luullut löytyvän parempikin kolkka maailmassa kuin Saksa. Tänne olen kuitenkin jäänyt, kaikesta selviää ja kaikkeen tottuu. Kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa tosissaan.

Täällähän menee tuo verotus sen mukaan, montako asuu taloudessa ja moniko käy työssä. Sinkun verotus on 1, mutta naimisissa olevan 3, jos puoliso ei ole töissä.
Kun aviomieheni tuli tänne vuodeksi ensin edeltä, hänet katsottiin yksinasuvaksi ja hän maksoi veroluokkaa 1. Kun muutin perässä, ilmoittauduin paikalle ja näytin avioliittotodistuksemme, mieheni veroluokka putosi luokkaan 3.

Sinkkujen mielestä se on tietenkin väärin, että he tekevät saman työn ja verotus on silti kovempi. Mutta toisaalta, he eivät ruoki toista suuta. (Eli tällaista siivelläeläjää kuten minä. :))

Minä tulin tänne siis aviomieheni perässä, kun hän tuli ensin työn perässä. Mieheni alalla Suomessa on kovin vähän töitä, yksi ainoa mahdollinen paikka Helsingissä (jonne tietenkin sitten kova tunku) ja työkokemustakin on hyvä hakea ulkomailta. Saksassa taasen alan töitä riittää paljonkin. Joten täällä siis olemme. :-)

*korjattu veroluokat oikein

Täällähän menee tuo verotus sen mukaan, montako asuu taloudessa ja moniko käy työssä. Sinkun verotus on 5, mutta naimisissa olevan 3, jos puoliso ei ole töissä.
Kun aviomieheni tuli tänne vuodeksi ensin edeltä, hänet katsottiin yksinasuvaksi ja hän maksoi veroluokkaa 5. Kun muutin perässä, ilmoittauduin paikalle ja näytin avioliittotodistuksemme, mieheni veroluokka putosi luokkaan 3.

Sinkkujen mielestä se on tietenkin väärin, että he tekevät saman työn ja verotus on silti kovempi. Mutta toisaalta, he eivät ruoki toista suuta. (Eli tällaista siivelläeläjää kuten minä. :))

Minä tulin tänne siis aviomieheni perässä, kun hän tuli ensin työn perässä. Mieheni alalla Suomessa on kovin vähän töitä, yksi ainoa mahdollinen paikka Helsingissä (jonne tietenkin sitten kova tunku) ja työkokemustakin on hyvä hakea ulkomailta. Saksassa taasen alan töitä riittää paljonkin. Joten täällä siis olemme. :-)

Taitaapi olla toisin päin nuo steuerklasset, eli
steuerklass 1. =lapseton sinkku, ja
5. se alhaisin verotusluokka.

Mitä tulee tuohon "toisen suun ruokkimiseen"... Tulkitsen tämän niin, että teidän huushollissa vain mies käy duunissa? Jos näin niin saanen korjata tuota kommenttia: Saatte siitä pelkästä naimisissa olosta verohelpotuksen vaikka te molemmat kävisitte duunissa -eli kumpainenkin elättää itsensä. Tässä nimenomaan on se epäkohta saksalaisessa verotuksessa, josta on jo niin moneen otteeseen täälläkin turistu.. :!:

Ei se mun mielestä ole ollenkaan epäkohta, kun vertaa Suomeen, jossa lapsista et saa minkäänlaista helpotusta missään muodossa. Aivan sama onko yksi vai kaksi elättäjää tai käykö vanhemmista yksi, kaksi tai nolla töissä. (Älkää alkako jostain vauvojen kotiohoidontuesta - lapsia saa nykyisin elättää vähintään parikymppisiksi, kun opintotuki on mitä on.)

Sinkut suomeen ja naineet saksaan, niin kaikki on onnellisia ;)

Taitaapi olla toisin päin nuo steuerklasset, eli
steuerklass 1. =lapseton sinkku, ja
5. se alhaisin verotusluokka.

Totta muuten, se olikin veroluokka 1. Muisti petti.. taas. (Korjaan sen tuonne viestiinkin.)

Mutta mä olen sen verran uusi tällä palstalla, etten tiedä kaikkea mitä tällä on paljon aiemmin turistu. En taida puuttua koko asiaan, kun en tarpeeksi tiedä. Niin on parasta. :-)

Minä ja tyttöystäväni asutaan avoliitossa ja veroluokkamme on 1. En tiedä miten täällä menee sinkku/avoliitto asiat, mutta äkkiseltään vähän oudolta tuntui.

Tämmösissä asioissa ei avoliittoa tunnusteta, aina täytyy kirjottaa joka paikkaan ledig, vaikka olisikin avoliitossa. Mutta hassusti sitten kyllä avoliitto otetaan huomioon, jos on yli vuoden työttömänä. Silloin tietääkseni lasketaan koko talouden tulot ja sen verran vähemmän sitten saa tuloa/juuri mitään, jos toinen tienaa tarpeeksi.

Ei se mun mielestä ole ollenkaan epäkohta, kun vertaa Suomeen, jossa lapsista et saa minkäänlaista helpotusta missään muodossa. Aivan sama onko yksi vai kaksi elättäjää tai käykö vanhemmista yksi, kaksi tai nolla töissä. (Älkää alkako jostain vauvojen kotiohoidontuesta - lapsia saa nykyisin elättää vähintään parikymppisiksi, kun opintotuki on mitä on.)

Sinkut suomeen ja naineet saksaan, niin kaikki on onnellisia ;)

Asiaan vihkiytymättömänä on kysyttävä: Eikö Suomessa jaeta enää lapsilisää..?

Täysikäinen "lapsi" voi käsittääkseni tehdä osaaikaduunia elättääkseen itsensä. Vanhempien tehtävä se EI ole.. Itse + suurin osa kamuista teki näin. Ja onhan vielä opintolaina- Suuri Nälän Karkoittaja :)

EDIT, lisäys: Epäkohtana tää on niin räikeä että itse ajattelen yksiseletteisesti Saksan verotuksen niin että sinkut kustantavat verotuksellaan muiden ihmisten lisääntymisen. Noin kärjistettynä siis.

Siinä missä Suomessa KAIKKI maksavat siviilisäädystään/lapsistaan riippumatta samaa veroa, joka puolestaan jaetaan opintotukien/lapsilisien (?)/sossutukien jne muodossa on ehdottomasti tasa-arvoisempi ratkaisu :!: Miten tämän voi kieltää hyvin perustellusti? Perusteluksi ei riitä se, että "hyödyn Saksan verotusmallista koska mulla on lapsia"..

Todettakoon vielä ettei tästä voi pelkästään Saksaa morkata, tämä malli on käsitääkseni käytössä ympäri Keski-Eurooppaa.

Ja totta tosiaan, verottajan kusetustoiminta on 1 syy miksi poistuin Saksasta..

Ja totta tosiaan, verottajan kusetustoiminta on 1 syy miksi poistuin Saksasta..

Tässä asiassa pitääkin olla aktiivinen ja kääntää kusemisen suunta toisinpäin!

abe

Meillä miehen verotus oli aluksi kovinta luokkaa, kun hän lähti Saksaan töihin ja minä ja lapset jäimme Suomeen. Saksalaiset ovat kuitenkin tehneet hienon lomakkeen, sekä suomeksi että saksaksi, joka piti täytättää Suomen veroviranomaisilla. Ja se oli se vaikein juttu! Täällä paperia pyöriteltiin pari viikkoa, sitten se lähetettiin Helsinkiin kansainväliseen yksikköön ja takaisin paikallistoimistoon. Lopulta saatiin leimat. Ja nyt miehen verotus on Saksassa perheellisen tasolla vaikka perhe vielä toistaiseksi asuukin Suomessa. Ja onhan niitä kulujakin nyt, kahdessa maassa, ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

EDIT, lisäys: Epäkohtana tää on niin räikeä että itse ajattelen yksiseletteisesti Saksan verotuksen niin että sinkut kustantavat verotuksellaan muiden ihmisten lisääntymisen. Noin kärjistettynä siis.

Niinpä kait.. toisaalta Saksassa lasten puuttuminen (ja vaikka sitä ei ääneen sanota, oikeanlaisten vanhempien lasten puuttuminen erityisesti) alkaa olemaan jo melkoisen kovan luokan ongelma. Huomaahan sen nyt jo siitäkin että asia on noussut pitkästä aikaa otsikoihin. Nyt yritetään sitten väen väkisin saada kansaa lapsitalkoisiin, jottei eläkepommi räjähdä aivan täydellisesti käsiin.

Tässä mielessä ymmärrän kyllä että lasten saantia tuetaan ihan tuntuvasti. Tuen kohdistamisen kanssa vain on vaikeaa, jos tuet enemmän pienituloisia (jotka jo muutenkin saavat enemmän lapsia) jäävät akateemisten paljon kaivatut lapset syntymättä. Jos taas tuetaan samalla tavalla kaikkia (niin kuin tässä uudessa mallissa) tulee kritiikkiä että hyvin toimeentulevat saavat lapsistaan enemmän rahaa... suo siellä, vetelä täällä.

Se mikä on totista totta on että Ehegattensplitting joutaisi jo romukoppaan auttamattoman vanhanaikaisena ja perhepolitiikan uudistuksia hidastavana tukimuotona.

Se mikä on totista totta on että Ehegattensplitting joutaisi jo romukoppaan auttamattoman vanhanaikaisena ja perhepolitiikan uudistuksia hidastavana tukimuotona.

Anteeksi MITÄ?

Juuri tuohan mahdollistaa, että äiti voi jäädä pidemmäksikin aikaa pienemmille tuloille hoitamaan lapsia. Niitä lapsia, joita tarvitaan lisää!

Eihän siitä tulisi mitään, jos olisi suomen malli, perheen nettotulot putoaisivat lujasti. Putoavat ne nytkin kun yhdeltä jää tulot pois, mutta eivät niin radikaalisti kuin suomessa.

Ja tässä nimenomaan kannustetaan omaehtoiseen rahanhankintaan töillä, eikä heittäytymiseen valtion elätettäväksi (eriväriset valtion/kunnan tuet) kuten suomessa.

abe

Anteeksi MITÄ?

Ei nyt tarvi heti pelihousuja repiä :D koitan selittää mitä tarkoitin:

a) mielestäni on järjenvastaista tukea (ts. tarjota toiselle puoliskolle mahdollisuutta vetäytyä työelämästä) lapsettomia pariskuntia vain aviostatuksen perusteella.

b) mielestäni on ehdottoman oikein ja hienoa että toinen vanhemmista voi halutessaan hoitaa lapsia ilman että perheen taloudellinen tilanne romahtaa.

Lienee itsestäänselvää että em. tukimuoto voitaisiin toteuttaa monella muullakin tavalla, yksinkertaisimmillaan ehesplittingin sijaan kindersplittingillä. Tosin tätähän ei tämän maan kristillinen vanhoillispuolue millään sulata, sittenhän isojen pomojen statusvaimon pitäminen tulisi nykyistä paljon kalliimmaksi...

Toinen tätä asiaa sivuava seikka on suunniteltu alle 3-vuotiaiden lasten hoitotarjonnan raju kasvattaminen, josta on viime viikot keskusteltu ahkerasti Saksassa. Keskustelussa on käyty läpi miltei kaikki kannat, naisten aseman ja valinnanmahdollisuuksien parantamisesta perinteisen perheidyllin murenemiseen.. jännä nähdä minne teutoonit tässä asiassa suuntaavat!

Ja tässä nimenomaan kannustetaan omaehtoiseen rahanhankintaan töillä, eikä heittäytymiseen valtion elätettäväksi (eriväriset valtion/kunnan tuet) kuten suomessa.

Tukihan tuo veroetu on siinä missä muutkin tuet. Ja voisihan sitä niinkinpäin ajatella että Saksassa viedään äitien into työntekoon veroluokka 5:lla ja n. 50% veroilla, ja kannustetaan/ohjataan johonkin 400e-basis hommaan, eikö..?

Ei tänne todellakaan kannata lapsellisen työssäkäyvän äidin jäädä asustelemaan. Laskutoimintaa kun vääntää miten päin tahansa niin nainen jolla on edes jonkunmoisia duuniambitioita on suomessa ehdottomasti paremmassa paikassa kuin täällä saksassa. Lastenhoitosysteemi on ihan hanurista ja työpaikoilla olen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana seurannut hommaa sen verran tarkkaan sivusta, että olen todellakin oppinut arvostamaan suomalaista, työssäkäyvää äitiä hyväksyvää, tukevaa ja arvostavaa työilmapiiriä.

Ja ei täällä saksassa jää kotirouviksi ainoastaan naiset joiden miehet tienaa ns. hyvin, vaan kaikki ne naiset joiden lapsille ei löydy hoitopaikkaa ts. hoitopaikka maksaa hyvänkokoisen kaksion vuokran verran tai työpaikka ei jousta mihinkään suuntaan.

Juuri tämä fiilis minullakin oli, mutta omakohtaisten kokemusten puuttuessa en osannut artikuloida aivan noin tarkasti :D Eli Saksan nykyinen systeemi tukee niitä aviollisia perheitä, joissa toinen puolisko tienaa verrattain hyvin ja toinen puolisko jää pitämään huolta huushollista sekä mahdollisesti lapsista. Kaikki muut perhemuodot ovat sitten selvästi vähemmän tuettuja(/toivottuja??).

Näin ollen pidän edelleen kiinni kannastani että Ehegattensplitting on pepusta ja yhteiskunnan tuki lapsille tulisi ulottaa tasaisemmin niin aviottomien perheiden kuin kahden työssäkävijän perheidenkin osalle.

Tukihan tuo veroetu on siinä missä muutkin tuet. Ja voisihan sitä niinkinpäin ajatella että Saksassa viedään äitien into työntekoon veroluokka 5:lla ja n. 50% veroilla, ja kannustetaan/ohjataan johonkin 400e-basis hommaan, eikö..?

Verovähennyksissä on se puoli, että ihmiset ansaitsevat itse sitä rahaa töillään.

Kunnan/valtion avustuksilla elävät taasen vastaanottavat vastikkeetonta rahaa.

abe

Saksassa on mielestäni parempi mahdollisuus saada valita, kasvattaako lapset ite (puolipäivätarhan lisäksi) vai jatkaako täyspainoisesti ansiotyössä.

Meillä on kolme lasta, - täyttä työtä se kasvattaminenkin on. Ja siinä sivussa jelppaan firmamme kirjanpidossa. En voi kuvitellakaan, miten pystyisin käymään kokopäiväansiotyössä ja silti saamaan aikaan KODIN.

Verovähennyksissä on se puoli, että ihmiset ansaitsevat itse sitä rahaa töillään.

Kunnan/valtion avustuksilla elävät taasen vastaanottavat vastikkeetonta rahaa.

No jos otetaan ihan normi tilanne perusoletuksin: perheen isä tienaa rahaa ja pysyy töissä lasten synnyttyä.

Tässä tilanteessa on minusta täysin yhdentekevää tuleeko perheen tuki alhaisempien verojen kautta, kodinhoidon tukena, ilmaisina lastenhoitopaikkoina, lapsilisinä tai erilaisina komboina. Tietty tulorajat, sockel-betragit ja verojen/tukien progressiot vaikuttavat siihen miten perheen tulot (sen hetkiset/edellisten vuosien) vaikuttavat tukien suuruuteen, mutta eivät muuta sitä tosiasiaa että yhteiskunnan tukea tuo kaikki on.

Eli en siltikään allekirjoittaisi sitä että verovähennykset yllä kuvatussa tilanteessa poikkeaisivat merkittävästi muista tukimuodoista.

Tietysti jos haluaa saivarrella ja spekuloida että mieskin jää pos töistä saadakseen tukia, olet toki oikeassa...

[quote="Savolainen"]Saksassa on mielestäni parempi mahdollisuus saada valita, kasvattaako lapset ite (puolipäivätarhan lisäksi) vai jatkaako täyspainoisesti ansiotyössä.

[quote="Savolainen"]Saksassa on mielestäni parempi mahdollisuus saada valita, kasvattaako lapset ite (puolipäivätarhan lisäksi) vai jatkaako täyspainoisesti ansiotyössä.



Onko?
Vaihtoehto kasvatat lapset itse: Jos olet kolme vuotta poissa työmarkkinoilta ja yrität sitten uudestaan alaa vastaaviin töihin, niin mitenkähän mahtaa käydä? Saa tietysti olla onnellinen, jos on vakipaikka töissä. Kuinka monella on?
Hieman kärjistäen, homma toimii, jos sekä molemmat tai ainakin äiti on Beamte tai perheellä on oma firma. Tunnen useita nuoria perheitä, joissa vaimo on esim. peruskoulun opettaja. Helppoahan se on, elinikäinen irtisanomissuoja, voit itse päättää milloin menet töihin ja teetkö puolta päivää yms., beamtet ei maksa soskumaksuja, eli rahaa alkaa virrata perheeseen taas nopeasti. Samaten jos mies on beamte. Aikaa perheelle löytyy.
Jos taas mies on yksityisellä sektorilla töissä, niin kyllä se perheestä huolehtiminen näyttää olevan 99,5%:sti äidin harteilla. Useat (nyt jo entiset) saksalaiset työkaverit miehet kertoivat näkevänsä lapsiaan vain viikonloppuisin. Eli tämä on se saksalainen Hausfrau malli joka istuu aika syvällä ihmisten päissä. Suomessa kun isät lähtee 16.00 hakemaan lapsia tarhasta ja vaimoa töistä, niin täällä tehdään vielä 18.00 - 19.00 asti täysillä töitä. Tämä on henk koht kokemukseni useammasta kuin yhdestä saksalaisesta firmasta joissa olen ollut töissä.

Jos taas jatkat/luot uraa, olettaen, että olet naisena yleensäkään saanut saksassa luotua uraa, niin mistäs päivähoitopaikka ennenkuin lapset täyttää kolme vuotta? Ja vaikka löytyisikin, niin ei niitä lapsiaan ihan mihin tahansa halua hoitoon viedä. On nimittäin täällä Kölnissäkin aika karuja asuinalueita. Itse tiedän yhden esimerkin, jossa äidillä oli ura ja korkea asema. Hän hankki lapselleen yksityisen päivähoitopaikan, johon äidin koko palkka käytännössä hupeni. Tyttöystäväni työhaastatteluissa on lapsien suunnittelu aina ollut teema. Eikä varmasti olisi päässyt mihinkään töihin, jos olisi myöntänyt haluavansa lapsia.

Aika negatiivinen tästä taas tuli, mutta mutta kyllä tämä perhepolitiikka ja etenkin yleinen ilmapiiri ja firmojen asenteet ovat täällä aika perhevastaiset. Nämä asiat on mielstäni Suomessa paremmin. Turha se on Van Der Leynen mitään etuja myöntää, jos ihmisten asenteet eivät jousta mukana.

Sitten minulla olisi vielä muutama mielipide tästä saksan Krankenkassen systeemistä jos vaikka joskus uskaltaísi aloitaa ketjun...

Sitten minulla olisi vielä muutama mielipide tästä saksan Krankenkassen systeemistä jos vaikka joskus uskaltaísi aloitaa ketjun...

Sairasvakuutusjärjestelmä olisi todella surkuhupaisa keskustelunaihe.... :roll:

Sitten minulla olisi vielä muutama mielipide tästä saksan Krankenkassen systeemistä jos vaikka joskus uskaltaísi aloitaa ketjun...

Sairasvakuutusjärjestelmä olisi todella surkuhupaisa keskustelunaihe.... :roll:
No eikun rohkeasti uusi topikki pystyyn vaan.

Jahha, ja mites se suomalainen terveyskeskussysteemi onkaan...
Yksityiselle meidän on pitänyt Suomessa mennä akuuteissa tilanteissa. Saksassa sentään saa lääkärin käsiinsä, jos on kipeä. Tohtori tulee jopa kotikäynneille viikonloppuisinkin.

... ja siis omaksi topiciksi. Tämä ketju on jo rönsyillyt ihan tarpeeksi :)

Tutustuin saksalaisiin ´killer gamesien´ kautta (unreal tournament) :shock: Tulin kesällä moikkaamaan virtuaali kavereita, ja tapasin elämäni naisen :D Oli aika alottaa kaikki alusta, ja onhan ilmapiiri täälä melkosen paljon rennompaa kun Helsingissä...ainakin näin puolen vuoden kokemuksella...

Moi Eke!

Tervetuloa foorumille!

onhan ilmapiiri täälä melkosen paljon rennompaa kun Helsingissä...ainakin näin puolen vuoden kokemuksella...

Sinulla taitaa olla tuo "ihastus-vaihe" menossa.... ;-)

http://www.suomalaiset.de/forum/viewtopic.php?t=2902

Vaihtoehto kasvatat lapset itse: Jos olet kolme vuotta poissa työmarkkinoilta ja yrität sitten uudestaan alaa vastaaviin töihin, niin mitenkähän mahtaa käydä?

Eiköhän Savolainen tarkoittanut vähän pidempää "kasvatusjaksoa" kuin vain kolmea vuotta? Eli sitä, että äiti on kotona ainakin 10-15 vuotta. Sen jälkeen on täällä Saksassa varmasti helpompaa päästä takaisin töihin kuin Suomessa. Suomessa ikärasismi on paljon raaempaa mitä täällä. Täällähän on totuttu siihen, että naisia palailee työelämään kun lapset ovat lentäneet pois kotoa.

Tulin tänne 10 vuotta sitten töiden perässä. Silloin ei löytynyt sairaanhoitajille töitä suomessa. Osasin vain muutaman sanan kieltä mutta äkkiä se siitä alkoi sujua. Kun tapasin nykyisen mieheni joka on saksalainen niin opin nopeammin kieltä. Töissäkin alkuhankaluuksien jälkeen sujui hyvin. Meillä on 5-vuotias poika ja olin äitiyslomalla vain puoli vuotta. Sen jälkeen aloitin yövuorossa joka oli ajoittain rankkaa kun nukkuminen jäi vähiin mutta poika ei tiennyt että äiti on poissa kotoa. Nukkui onneksi jo yöt läpi heräämättä. Isä oli tietysti kotona. Eli näin meillä onneksi hoitui hoito-ja työasiat kerralla.

Lisätäänpä tähän Päte:n hyvään vinkkiin nyt sitten tarkkennus, jonka ongin viranomaisilta kun alkoi Euron kuvat kiiltämään minullakin silmissä ja ajattelin samaa tempua eli veroluokan muuttamista I -> III tai IV.

Meillä miehen verotus oli aluksi kovinta luokkaa, kun hän lähti Saksaan töihin ja minä ja lapset jäimme Suomeen. ... Ja nyt miehen verotus on Saksassa perheellisen tasolla vaikka perhe vielä toistaiseksi asuukin Suomessa.

Ja hommahan toimii kyllä, jos alla olevat ehdot täyttyvät:

Wenn Sie alleine in Deutschland wohnen und arbeiten, wird Ihr Arbeitslohn nach Steuerklasse 1 versteuert, da Ihre in Finnland lebende Ehefrau nicht unbeschränkt steuerpflichtig ist. Steuerklasse III kann für EU-Bürger nur erteilt werden, wenn die Ehefrau auf Antrag als unbeschränkt steuerpflichtig zu behandelt ist (§ 1 Abs. 3 EStG). Hierzu ist jedoch Voraussetzung, dass mindestens 90% der Gesamteinkünfte der deutschen Besteuerung unterliegen und die ausländischen Einkünfte nicht mehr als 6.136 € betragen. Diese Einkünfte sind durch die ausländischen Steuerbehörde zu bescheinigen.

Että onnea vaan niille joilta homma onnistuu.

Itse lähdin au-pairiksi ja jäin - tuntui kun olisi tullut kotiin. Täällä oli helpompi hengittää kuin Suomessa

Jes, en ikinä uskaltaisi noin sanoa, mutta lainata ehkä kuitenkin. Eli suurinpiirtein näillä eväin itsekin jäin Saksaan, ja ehkä neljä-viisi vuotta olisi ainakin edessäpäin, sen jälkeen tie vie minne vie. Tuskin kuitenkaan Suomeen.