Oletteko törmänneet usein siihen että saksalaiset unohtaa vähän väliä mikä on suomaisen etu- ja mikä sukunimi?

Saksalaisen logiikan mukaan nimen voi kääntää satunnaisesti väärinpäin, esim. ekat 5 e-meiliä / tapaamiskertaa Hi Riikka ja sitten seuraava meili Hi xxx (sukunimi). Onko vastaavia kokemuksia? Mitenkä tähän suhtaudutte? (etenkin naiset)

Mun suomalainen ajattelutapani toimiin näin: kun nimi on kerran opittu (väh. muutama toisto) niin se on opittu. Jos yht'äkkiä kääntää väärin päin kollegoiden nimiä niin osoittaa mun mielestä välinpitämättömyyttä...
Saksalainen logiikka tuntuu olevan toinen: "kun on kiire niin ei muista kumpi nimi on kumpi"...tarjottiin selityksesi. Eikä siihen pitäisi sen kummenpaa reagoida. :shock: :evil:

Kiinalainen kollegani on ottanut länsimaisen etunimen itselleen, pitäisköhän harkita samaa, vai olla välittämättä siitä miten kutsutaan? Osa miehistä tietty tottunut tähän Suomessa, mutta eihän siellä naisia kutsuta pelkässä sukunimellä. Onko Saksassa korrektia kutsua pelkällä sukunimellä, jättäen "Frau" pois?

Kiinalainen kollegani on ottanut länsimaisen etunimen itselleen, pitäisköhän harkita samaa, vai olla välittämättä siitä miten kutsutaan? Osa miehistä tietty tottunut tähän Suomessa, mutta eihän siellä naisia kutsuta pelkässä sukunimellä. Onko Saksassa korrektia kutsua pelkällä sukunimellä, jättäen "Frau" pois?

Ei tosiaankaan! Mutta itse en ole vastaavan törmännyt. Aika kummalliselta kyllä kuullostaa :roll:

Onko Saksassa korrektia kutsua pelkällä sukunimellä, jättäen "Frau" pois?

Ei missään tapauksessa!!! Kyllä siinä on ollut kyseessä virhe, eli on luullut sukunimeä etunimeksi. Kun kerran on aloitettu käyttämään etunimeä, sitä käytetään aina eikä vaihdeta takaisin sukunimeen. Jos tämä sekaannus jatkuu, "sekaannu" itsekin. Eli käytä myös hänen sukunimeään. Sitten hän kyllä älyää että on ehkä käyttänyt väärää nimeä ja tarkistaa asian. Jos hän kirjoittaa nimesi väärin - kirjoita ensi kerralla hänen nimensä väärin. Näin asia hoituu ilman että siitä erikseen mainittaisiin.

Uusia tuttavuuksia, varsinkin liiketuttuja, teititellään aina aluksi. Sinuttelusta sovitaan erikseen (tähän on moninaiset käyttäytymissäännöt: kuka ehdottaa ja kuinka pian se on sopivaa).

Takaisin teitittelyyn siirtyminen on erittäin harvinaista. Näin tehdään vain jos ollaan loukkaannuttu erittäin verisesti eikä oikeastaan ole tarkoitus puhua kyseisen henkilön kanssa enää ikinä. Tämä on todella äärimmäinen menettelytapa. Mies esimerkiksi voisi alkaa teititellä parasta kaveriaan sen jälkeen kun tämä on pokannut häneltä vaimon joka sitten häippäisi tyypin kanssa vieden lapset ja omaisuuden mukanaan. Mutta paljon vähemmästä ei takaisin teitittelyyn siirrytä.

Sukunimen käyttäminen tarkoituksella ilman puhuttelua Herr/Frau on halveksivaa. Jos joku käyttää sinusta tai jostakusta kolmannesta sukunimeä ilman puhuttelua, esimerkiksi pelkkä "Müller", siitä voi huomauttaa sanomalla "FRAU Müller - so viel Zeit muß sein." Lähde kuitenkin aina siitä että kyseessä oli vahinko ja hymyile imelästi huomauttaessasi.

Ja jos toisella on akateeminen titteli (tohtori tai professori) niin se on mainittava joka kerta. Jos jollakulla on tohtorin titteli niin hän on Herr/Frau Doktor Müller eikä enää ikinä pelkkä Herr/Frau Müller. Vastaavasti Herr Professor Müller / Frau Professor Müller.

Minulla on saksalaisille vaikeasti muistettava sukunimi mutta on erittäin harvinaista että se kirjoitetaan väärin - jos kontakti on jatkuva. Ensi kerralla tulee toki mitä hassuimpia tulkintoja jos nimi on vain sanottu eikä kirjoitettu.

Kiinalainen kollegani on ottanut länsimaisen etunimen itselleen

Tämähän on aika tavallista kiinalaisille jotka ovat eurooppalaisten tai amerikkalaisten kanssa tekemisissä. He ovat kyllä erittäin otettuja kun joku viitsii opetella heidän kiinalaisen nimensä.

Siinäkin täytyy kyllä pitää varansa koska joskus nekin nimet on sovitettu eurooppalaisia varten. On siis paikallaan kysyä ensi kerralla, puhuttelitko oikein.

Jos nimi on siis vaikka Chen Li Wen on puhuttelu "Mr. Chen" tai "Herr Chen" riippuen kielestä.

Kun on päästä parempaan tuttavuuteen, käytetään koko nimeä ilman titteliä "Chen Li Wen".

Läheistä ystävää nimitellään sitten vain etunimillä "Li Wen" mutta sitten suhteen pitää olla jo varsin sydämellinen tai toisen esittää läheistä puhuttelua.

Näin minulle on asia opastettu. Voiko kollegasi vahvistaa?

Mulla on perin omituinen ja vaikea etunimi saksalaiseen suuhun. Siinä kun on kaksoiskonsonantti. Ei auta vaikka joku kirjoittaa etunimi.sukunimi@sejase.com osoitteeseen sähköpostia. Siltikin aloittavat mailin kirjoittamalla etunimeni siihen alkutervehdykseen väärin.

Minusta tämä osoittaa joko ylimielisyyttä tai tyhmyyttä. Tyhminä en kuitenkaan kaikkia työkavereitani tai muita saksalaisia voi pitää, joten vain ylimielisyys jää vaihtoehdoksi. Itse lähden siitä, että opettelen kirjoittamaan jokaisen paremmin tuntemani henkilön nimen. Kätevimmin tämän oppii, kun kirjoittaa etu.suku -sähköpostiosoitteet aina käsin, eikä kopioi muista maileista/osoitekirjasta.

Kaikille sakemanneille ei auta edes asiasta toistuva huomauttaminen (piruilun kyllä tunnistan, tätäkin jotkut harrastavat nimeä kirjoittaessaan :)). Eikä kyseessä ole tietenkään vain minä, jonka nimeä ei osata kirjoittaa. Ulkomaiset nimet vain eivät mene jakeluun. Että selittäkääpä tämä.

Se saksalainen tapa tunkea Dr joka paikkaan on lähinnä huvittava. Hauskinta on seurailla, kun Dr-titteli on hankittu jollain muulla kuin osaamisella. Dr nimen edessä kun ei paranna työn jälkeä (vaikkei kyllä huononnakaan).

- Perttu <-- tuo on se vaikea etunimi. Kyllä on mahoton...

Sukunimen käyttäminen tarkoituksella ilman puhuttelua Herr/Frau on halveksivaa. Jos joku käyttää sinusta tai jostakusta kolmannesta sukunimeä ilman puhuttelua, esimerkiksi pelkkä "Müller", siitä voi huomauttaa sanomalla "FRAU Müller - so viel Zeit muß sein." Lähde kuitenkin aina siitä että kyseessä oli vahinko ja hymyile imelästi huomauttaessasi.


Kiitos kommenteista kaikille!
lähimmiltä (saksalaisilta) kollegoilta kyselin miten pitäisi suhtautua, ja he jaksavat väittää aina että kyse on vahingosta... alan kallistua siihen että lähes joka kerta on ollut tarkoituksellista ivasta (tilanteet huomioiden) ja kollegani yrittävät vain lepyyttää mua etten lähde kävelemään konsernista... :?
Jos näin on, niin pikku "huomautukseni" ei ollut liian paha (tosin sai vähän turhan paljon huomioita aikaan...mua neuvottiin laittamaan anteeksipyyntö perään) Laitoin koko naapuriosaston jakelulistalle meilin otsikolla " länsi-eurooppalaiset nimet"... kirjoitetaan etunimi.sukunimi ja " if you still prefer using last names, I kindly ask you to write "Dear Ms. xxx".
Palautteesta päätellen huomautus meni turhan laajalle joukolle.. mutta tämän jälkeen kukaan ei voi väittää vahingossa kirjoittaneensa pelkän sukunimen. Jos ei muista mikä on henkilön etunimi niin olisi parasta olla heittäyttymättä tuttavalliseksi tyyliin Hi xxx :twisted: :lol:

Pitäisköhän paneutua Dr. tittelin hankintaan.. jos silloin kohtelevat yhtä epäkunnioittavasti niin olisin paremmassa asemassa näpäyttää. Tosin en ole nähnyt kenenkään olevan turhan tarkka Dr tittelistään...jos minä pelaan varman päälle ja kirjoitan " Dear Dr. xx " niin vastausmeili tulee etunimellä allekirjoitettuna (kieli englanti).

Suomalaiset nimet saattaa olla aika eksoottisia paikallisille.. itse olen töissä ollut aika monien kansallisuuksien kanssa tekemisissä, ja vaikka yrittäisi, niin homma ei ole aina helppoa.

Monissa maissa on tapana kirjoittaa sukunimi ensin (esim. Unkari) ja kun nimet on täysin outoja niin vaikea sitä on tietää.

Tuo tohtorihomma kyllä aina jaksaa hymyilyttää, mutta mitäs siitä... maan tapa. Kyllähän sitä Suomessakin käytetään, mutta lähinnä erittäin virallisessa kielessä.

Nimim. Prof. Dr. Dr. Nichtsnutz :-D

Pitäisköhän paneutua Dr. tittelin hankintaan.. jos silloin kohtelevat yhtä epäkunnioittavasti niin olisin paremmassa asemassa näpäyttää. Tosin en ole nähnyt kenenkään olevan turhan tarkka Dr tittelistään...jos minä pelaan varman päälle ja kirjoitan " Dear Dr. xx " niin vastausmeili tulee etunimellä allekirjoitettuna (kieli englanti).

Saksalaiset arvostavat tohtorin titteliä aivan uskomattomissa määrin. Kyllä sitten yhtäkkiä pysyy se nimikin mielessä.

En tiedä missä asemassa olet firmassasi mutta jos olet tasolla jossa ei muita tohtoreita ole, saattaa titteli aiheuttaa hankaluuksiakin. Siitä voisi tulla paine ylentää mutta jos se ei sovi firman suunnitelmiin....varaudu hankkimaan uusi työpaikka.

Tietysti käytännöissä on eroja kunkin yrityksen oman kulttuurin mukaan. Kansainvälisessä yrityksessä voi hyvinkin olla tapana sinutella, myös saksalaisten kesken.

Ruotsalainen H&M osti aikanaan saksalaisen kauppaketjun ja irtisanoi kaikki johtohenkilöt jotka eivät suostuneet sinuttelemaan alaisiaan - aika moni lähti.

Olin aikanaan töissä umpisaksalaisessa yrityksessä joka kuitenkin myi vientiin yli 80% tuotteista. Pomon kanssa teititeltiin, kollegojen kanssa sinuteltiin (yhtä demonstratiivisesti teitittelin koska hän oli mielestäni aika ääliö ja tahdoin pitää etäisyyttä häneen). Kun paikalla oli jenkkejä tai skandinaaveja, sinuttelimme pomon kanssa. Ja teitittelimme heti kun nämä olivat häipyneet. Asiasta ei koskaan puhuttu kun kumpikin varsin hyvin tiesimme että nämä pitäisivät teitittelyä älyttömänä.

Pärjäsin tämän pomon kanssa erittäin hyvin ja tapaamme edelleen silloin tällöin, vuosienkin jälkeen. Sen jälkeen kun hän lähti firmasta, teimme ensimmäisessä puhtaasti privaatissa tapaamisessa sinunkaupat, seitsemän vuoden teitittelyn jälkeen. "Sinähän tiedät ettei se aikaisemmin olisi käynyt päinsä..."

Juuri tämä Erich kirjoittaa edelleen sukunimeni väärin....

Käyttäytymis- ja tahdikkuuskysymyksissä vaikeinta on se, kuinka voi sopivasti huomauttaa jos toinen tekee virheen. Suoraan sitä ei pitäisi sanoa. Siksi mielestäni on juuri nimikysymyksissä näppärää toistaa toisen virhe. Jos toinen tervehtii sukunimellä "Hi Virtanen", vastataan samalla tavalla "Hi Rübennasenhausen". Minähän vain oletin että pidät tätä puhuttelua sopivana... 8)

Monissa maissa on tapana kirjoittaa sukunimi ensin (esim. Unkari) ja kun nimet on täysin outoja niin vaikea sitä on tietää.


Joo, ja sitten kun he hyvää hyvyyttään kirjoittavat nimensä "normaalisti" on sekasorto täydellinen.

Eikös lähtökohta ole se, että Länsi-Eurooppalaiset nimet kirjoitetaan etunimi.sukunimi? perussääntönä myös Itä-Eurooppalaiset "oikein perin" ? esim. urheilijat ainakin nimetään näin.
Unkarilaiset tietävät hyvin oman poikkeussääntönsä, ja ainakin ne 2 unkarilaista joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat kääntäneet heti eurooppalaiseen asuun Saksassa.

Eniten ymmärrysvaikeuksia mulle aiheuttaa tämä saksalaisten asenne "mikä kuulostaa enemmän etunimeltä, käytetään sitä etunimenä". Siitä huolimatta että täällä on jonkin verran naita "Jorma Tapani" -tyyppisiä nimiä. Olen jo sen verran saksalaistunut että odotan IT-helppien, vakuutusmyyjien yms. kutsuvan mua sukunimellä aina kun yhteinen kieli on saksa.

Tässä päivittäisessä englanti-saksa sekamelskassa ja "modernissa kv. kulttuurissa" nimet on toki esittelytilanteessa yms. sekavia.
Työympäristössäni monilla esimiehistäni on Dr titteli - ja satunnaisesti muutamilla (nuorilla) saman tason puurtajilla. Pahennusta aiheuttaisi ehkä opintovapaan tms. otto - "ahaa, toi akka haluaa turvata urapolkunsa".
Auttaisi kummasti kielen haltuun ottoon - pelkällä englannilla ei koko konsernissa selviä, kun kotimaa sattuu olemaan iso markkina-alue.

Mulla ei varsinaisesti oo tullu vastaan kertaakaan, että jollain muun maalaisella olis menny etu- ja sukunimi sekasin, mutta muistamisvaikeuksia on kyllä ollu monella, varsinkin kun oma sukunimi on vielä pitkähkö, sisältää kaksoiskonsonantin, jne.. Muuten meidän opiskelijaporukasta (on opiskeltu yhdessä jo kolme vuotta) jotkut osaa kirjottaa mun koko nimen ulkomuistista ilman yhtäkään virhettä! Respekt.. :wink: (en kai mää niin monta kertaa oo pyytäny kirjaan läsnäolevaks.. :shock: )

Parin harjottelun perusteella sanon vielä, että lapset oppii tällasen "oudon" nimen paljon nopeammin kuin aikuiset. Ei ehkä kirjottaan, mutta lausumaan suunnilleen oikein. Yhden EKAN luokan lapsoset osas jo pitkään sanoo Frau Sejase kun mentorini eli luokan opettaja tuskaili vielä.. "Mikäs se teidän nimi nyt olikaan..?" Halus sinutellakin aika pian.. No, oli aika nuori opettaja, mutta ehkä tuo sukunimikin oli osasyy.. :-D

Entisessä työpaikassa hampurilaisravintolassa minua kutsuttiin monellakin nimellä, esim. Frau Saijaksi tai Frau Häkkiseksi (oli kai mun nimeä tutumpi/helpompi) En kyllä kokenut tuota kuitenkaan loukkauksena, koska paikan ilmapiiri oli aika rento. Se oli vielä sitä aikaa, kun en ollut tottunut teitittelyyn ja kerran jos toisenkin sinuttelin sumeilematta pomoanikin.. :oops:

Minäkin pidin aluksi hauskaa vakuutusmyyjien yms. kustannuksella - juuri Saksaan muuttaneeni oli kivaa kun soittelivat Frau Riikalle.

Vasta n. 5 puhelun jälkeen kun piti lomakkeita täyttää paljastin että on muuten etunimi... :-)
Funtsin että osaan sekaannuksesta olen itse syyllinen kun tuttuun tapaan vastaan työpuhelimeen ja kännyyn koko nimelläni - Suomessahan vain perheen lankapuhelimeen rouvat vastaa pelkällä sukunimellä (?) tai jos pitkä ja harvinainen nimi. Täällä on sen verran rentoa että osa saksalaisista naiskollegoistani poimii työpuheluitaan (pelkällä) etunimellä vastaten. Erään kollegani avaussanat " Ich bin's,..Katja " työpuheluihin on aika huvittava... kun ei edes päivittäin soitella :roll:

On olemassa vielä versio, jossa puhutellaan etunimellä, mutta teititellään.
Näin teki oma pomoni ja se oli määrätynlainen kunnianosoitus - vaikka en minä sitä oikein ymmärtänyt - mutta tiesin kyllä arvostaa kun tiesin kuinka se oli tarkoitettu.
Vaikeaa oli minullekin sinuttelu/teitittely eri tilanteiden mukaan esim. asiakkaiden kanssa joiden kanssa olin paljon tekemisissä,
työasioissa teititeltiin ja privaatisti sinuteltiin kunnes sanoin että nyt täytyy
tehdä päätös joko/tai. Sinutteluksi meni.
Muuten pidän työpaikalla teitittelyä työpaikalla ihan hyvänä,
useimpien kanssa kyllä sinuttelen, jopa pomoni kanssa , mutta on ihan hyvä kun voi pitää ne vähemmän mukavat tietyn etäisyyden päässä teitittelyllä.
(Olen jo sen verran vanha, että saan itse ensin niitä sinunkauppoja ehdottaa jos haluan)
Sukunimen kanssa ei ole ollut vaikeuksia, saksalainen kun on, en silloin aikoinani ottanut tyttönimeäni käyttöön - kaksoisnimi, siinä se olisikin ollut tavaaminen.

niin kai sitten minunki nimeni on vaikea - riikka

sitä ei kirjota KUKAAN oikein! Anopista alkaen ja kaverit mukaan lukien... en ole viitsinyt välittää asiasta. Mutta onhan se aika loukkaavaa, kun ei sen verran viitsitä vaivaa nähdä, että tarkistettais jostain se oikea kirjoitusasu. Sen huomaa aina esim. synttärikorteissa.

Naapuri totes tyttären Alicia-nimestä että "Zungenbrecher" :shock: , mutta ei sen nimen kanssa mitään ongelmia oo ollu.

Ollaanhan täällä tarkkoja omista nimistä, mutta onko se sallittua olla välittämättä noista kummallisista ulkomaalaisista nimistä? Pitäiskö ottaa pulttia? :?

Oma mies sentään osaa kirjottaa mun nimen oikein...

Kokemusta tästä väärin kirjoituksesta on:
Nimeni Sinikka on saanut seuraavia muotoja:
Sinnika
Sinicca
Seneca (!)
Sinika
and so on.... :lol:
Olen lopettanut oikaisut kun siitä ei ole mitään hyötyä. Ääntämisestä puhumattakaan. :roll:

Hei Unelma,
onnittelut!

mä en ole viitsinyt tarkkailla etunimen oikein kirjoitusta, mutta joskus HARVOIN se on ollut peräti oikein! very impressive!

työpaikan sähköpostiohjelmisto vaihtaa joka toinen viikko osoitteet (ei ainoastaan mun) sukunimi.etunimi@x ja välillä taas etunimi.sukunimi@x
joten tämän temppuilun jälkeen olen jo hyvin tottunut pelkän sukunimien käyttöön. Oikaisut ei tuota tulosta, joten en viitsi enää välittää millä nimellä uudet ihmiset oppii mut tuntemaan engl. kielellä.

Toisaalta aika huvittavaa kun (saksalaisessa) konsernissa mut tunnetaan yleisesti parhaiten Riikkana, esim. kaikissa IT yms. tilauslomakkaissa lukee näin: Kundenname: Riikka :D

IT-helpeille jaksoin jonkun kerran hokea " Hier gibt's keine Frau Riikka, ich bin Frau xx " mutta polot eivät voi lukea muuta kuin yhden nimen lomakkeestaan... Toisaalta arvaavat syntyperän aina lähes nappiin

Tuota suku- ja etunimenvaihtelua en ole koskaan kokenut. Minulle ongelman taas aiheuttaa etunimeni, joka vaikuttaa olevan aivan mahdoton saksalaisille. Viime vuosien aikana olen kuullut/lukenut nimestäni (Outi) seuraavia vaihtoehtoja:
-Uti, Utti
-Urti
-Otti (lyhenne Ottiliasta)
-Odie (Karvisen koira Osku saksalaisittain)
-Audi
-Odin
Yleisin vaihtoehto on kuitenkin Oudi - ilmeisesti suomen /t/ kuulostaa saksalaisten korvissa /d/ltä. Suomalaiset diftongitkin ovat jotenkin mahdottomia lausua - ja kaikki varmaan tuntevat kaksoiskonsonanttien ja /r/:n lausumisen ongelmat.

Myöskin tuplavokaalin sisältävät nimet on aika vaikeita saksalaisille....oma nimeni Eero...ja muita..Teemu, Leevi, Tuula...

Tuota suku- ja etunimenvaihtelua en ole koskaan kokenut. Minulle ongelman taas aiheuttaa etunimeni, joka vaikuttaa olevan aivan mahdoton saksalaisille. Viime vuosien aikana olen kuullut/lukenut nimestäni (Outi) seuraavia vaihtoehtoja:
-Uti, Utti
-Urti
-Otti (lyhenne Ottiliasta)
-Odie (Karvisen koira Osku saksalaisittain)
-Audi
-Odin
Yleisin vaihtoehto on kuitenkin Oudi - ilmeisesti suomen /t/ kuulostaa saksalaisten korvissa /d/ltä. Suomalaiset diftongitkin ovat jotenkin mahdottomia lausua - ja kaikki varmaan tuntevat kaksoiskonsonanttien ja /r/:n lausumisen ongelmat.

Juu, näin on! Mulle on toi Uti/Utti kaikista tutuin Saksalaisilta kollegoilta, Audi jenkkiläisiltä, ja muilta mitä millonkin :-D

Kun 1990-luvun alussa jouduin asioimaan ulkomaalaisvirastossa oleskelu- ja työlupa-asioissa niin yritin aina kirjoittaa nimeni suht' selkeästi lomakkeisiin ym.

Sain heiltä sitten kirjeen, johon oli merkitty etunimikseni: Kummo Sukka :-D :-D ...jokainen voi nyt tuosta arvailla oikeita nimiäni :-D

Muutaka saksalainenkin on keksinyt elvistellä englannin ääntämyksellä ja kääntänyt Riikka = Raikka. Yleisempää jenkkien taholta :-D

Kun 1990-luvun alussa jouduin asioimaan ulkomaalaisvirastossa oleskelu- ja työlupa-asioissa niin yritin aina kirjoittaa nimeni suht' selkeästi lomakkeisiin ym.

Sain heiltä sitten kirjeen, johon oli merkitty etunimikseni: Kummo Sukka :-D :-D ...jokainen voi nyt tuosta arvailla oikeita nimiäni :-D


Kimmo Jukka?

Kun 1990-luvun alussa jouduin asioimaan ulkomaalaisvirastossa oleskelu- ja työlupa-asioissa niin yritin aina kirjoittaa nimeni suht' selkeästi lomakkeisiin ym.

Sain heiltä sitten kirjeen, johon oli merkitty etunimikseni: Kummo Sukka :-D :-D ...jokainen voi nyt tuosta arvailla oikeita nimiäni :-D


Kimmo Jukka? Ten points :-D

Suomessa asuessani saksalaisperäinen etunimeni yleensä kirjoitettiin ja lausuttiin väärin.

Olihan sentään vaihtelua kun yhtäkkiä etunimi oli oikein mutta sukunimi tuskin tunnistettavissa.

Tein Praktikumin saksalaisessa firmassa jossa tietysti sitten jouduin tavaamaan kaikille sukunumeäni. Mäntyaho ei meinannut jäädä kenenkään mieleen kunnes joku valopää keksi että sehän lausutaan tietenkin samoin kuin se hakukone "yahoo".

Mentjahuu - turha siitä oli sitten yrittää pyristellä.

Karoliina ei myöskään koskaan tule missään virallisessa kirjeessä oikein kirjotettuna. Ihmettelen kuinka nämä Beamtet eivät voi suosiolla uskoa ulkomaalaisten nimien kirjoitusasua vaan jättävät aina tuon toisen "i"n pois. Parempi sekin kuin versio jossa kaksi iitä tulkitaan Karolünaksi. Näitäkin on tullut tasaiseen tahtiin. :lol:

jossa kaksi iitä tulkitaan Karolünaksi.
:lol:
Tuohan on hauska versio :lol: Ei ole tullut vielä mulle vastaan.
Vokaalien tiputtelu ja konsonanttien tuplaus (!) pitää nimet sentään ymmärrettävinä ääntämystasolla. Kohtuullinen saavutus!

Muutamat sinuttelutason kollegani sitkeästi puhuttelee (suullisesti) mua sukunimellä tuttavalliseen sävyyn. Kun siitä on tullut arkipäivää niin enää tuskin edes huomaan etunimi-sukunimi kääntöä. Paitsi virallisissa dokumenteissa.

terv. Rikka

tuo Karolüna oli aika hauska! Ja Rikka, tuon 'hauskuuden' ymmärtää vaan toinen suomalainen...

terv. Sear Co

Mulla on onneks niin lyhyt etunimi ja pitkä sukunimi että ne ei mee sekasin mutta Ari etunimestäkin saa aika hauskoja aikaan. Saksalaiset sanoo sen aika hyvin mutta,p-amerikkalaisille se on vähän vaikeempaa. Yks jännä pointti on,että jenkit luulee juutalaiseksi tollasella etunimellä, tätä on kysytty parikin kertaa?!?
Mulla oli yhdessä vaiheessa työkaverina vanhempi herrasmies nimeltä Yrjö, sitä nimeä sitten käsiteltiin kaltoin ulkkisten toimesta :-D Sukunimikään kun ei ollut paljoa helpompi niin loppujen lopuksi mies tunnettiin ulkomailla "kavereiden kesken" yksinkertaisesti nimellä George 8)

Mun etunimi on 5/10 tapauksessa Solie tasapuolisesti kaikkien ei-finskien toimesta. En tästä jaksa hikeä ottaa, muutahan mä en kerkeis tekemäänkää...

Tosin joskus kun joku toistuvasti skriivailee "Hi Solie", tympäännyn sen verran että vastaus on esim "Hi Taymm" Tammy'n sijasta. Tämä useimmiten korjaa ongelman...

1 uus skottikolleega, Gary nimeltään, huumorimiehenä rekisteröi käyttämäni sarkastisen vastikkeen joka kuului "Hi Gayr". Päättelen näin koskapa seuraavan kerran hän minuun viitaten käytti fraasia:

"You should contact Madame SOILE XXXXXX re CFM's... " Tätä lukiessa hieman hymyilytti.

:-D

Mullakin on ollut ongelmaa ja koomisia tilanteita hankalista nimistäni. Virbi, Verbi, Vimpi ovat yleisimpiä :D Aina uusia ihmisiä tavatessa pitää keskustella kuinka vaikea nimi minulla on ja sitten harjoitellaan lausumaan sitä, väsyttää välillä. Olen helpottanut tätä esittäytymällä vähänkin epävirallisissa tilanteissa lempinimellä ja useimmat duunikaveritkin ovat siirtyneet siihen, kun ei aina tarvii miettiä mites se nyt lausutaankaan... Onneksi duunissa sentään kaikki sinuttelevat toisiaan automaattisesti :-)

Krankenkassesta tuli sairausvakuutuskortti, jossa nimi oli parillakin tavalla väärin kirjoitettu. On lisätty väliviivaa etunimien väliin, jätetty ää-pisteet pois jne. Kun soitin sinne muiden asioiden takia ja kysäisin sitten sivussa, onkohan mahdollista korjata nimeni oikeaan muotoon, vastattiin töykeästi että vain työnantajani voi korjauttaa nimeni ja muutenkaan "meillä Saksassa ei näitä ää-pisteitä käytetä" :shock: (tarkoitti siis ilmeisesti ettei heidän tietokonejärjestelmänsä hyväksy tms.) Justjoo. Kun käväisin siellä myöhemmin ja mainitsin tästä, toinen virkailija sanoi, että juujuu, voidaan toki korjata nimesi vaikka heti tänne tiedostoihin... Gesundheitszeugnista hakiessa sain myös venailla, kun rouva virkailija oli tavannut hartaasti nimen passistani ja silti näppäillyt sekä etu- että sukunimen väärin :roll: Pankin puhelinpalvelussa tyttö ei saanut loputtomasta tavaamisesta huolimattakaan selvää, joten piti mennä konttoriin käymään ja Arzthelferin-parka luovutti heti alkuunsa ja sanoi ettei sen nimen nyt tarvitse olla niin tiedossa, kunhan hän tietää että joku on siihen ja siihen aikaan tulossa...

En kyllä yleensä jaksa hikeentyä, sattuuhan sitä virheitä, mutta sitten v***ttaa, jos ollaan inhottavia kun ystävällisesti pyydän korjaamaan, jos kyse on esim. tärkeästä paperista.

Toisesta nimestäni (Marjaana) on ollut hauskuutta, se kun tuppaa vääntymään huumorityyppien suussa Marihuanaksi... :smt033

Mielenkiinnosta kysyn, että oletteko joutuneet selittämään sukunimienne tarkoitusta? Minulta kysyttiin heti, että mitä se tarkoittaa. Karhunen on suht helppo selittää. Englanniksi kylläkin. Kaveri kyllä selitti mitä se voisi olla saksaksi, mutta en enään kuollaksenikaan muista miten se meni :-k

Kaveri kyllä selitti mitä se voisi olla saksaksi, mutta en enään kuollaksenikaan muista miten se meni :-k

No Karhunen on tietysti Bärchen - melko yleinen lempinimi miehenpuolikkailla täällä päin.

Miehillä? :shock:
Sitä se ei mulle kertonut! :D

Heh, kaksoiskonsonantit tuntuvat todellakin olevan hankalia, itsen tottelen nykyään nimeä "Henaa." Viikonloppuna saksalainen tökaveri soitti mun kännyyn eikä tajunnut että olen itse puhelimessa kun lausuin nimeni oikein, kahden N:n ja yhden A:n kanssa :-D

Tuo pelaa kyllä toisinkin päin, bittttte schön!

Kyllähän ne sen osaa, kun sanoo miten se menee.

Oletteko törmänneet usein siihen että saksalaiset unohtaa vähän väliä mikä on suomaisen etu- ja mikä sukunimi?

Saksalaisen logiikan mukaan nimen voi kääntää satunnaisesti väärinpäin, esim. ekat 5 e-meiliä / tapaamiskertaa Hi Riikka ja sitten seuraava meili Hi xxx (sukunimi). Onko vastaavia kokemuksia? Mitenkä tähän suhtaudutte? (etenkin naiset)

Mun suomalainen ajattelutapani toimiin näin: kun nimi on kerran opittu (väh. muutama toisto) niin se on opittu. Jos yht'äkkiä kääntää väärin päin kollegoiden nimiä niin osoittaa mun mielestä välinpitämättömyyttä...
Saksalainen logiikka tuntuu olevan toinen: "kun on kiire niin ei muista kumpi nimi on kumpi"...tarjottiin selityksesi. Eikä siihen pitäisi sen kummenpaa reagoida. :shock: :evil:

Kiinalainen kollegani on ottanut länsimaisen etunimen itselleen, pitäisköhän harkita samaa, vai olla välittämättä siitä miten kutsutaan? Osa miehistä tietty tottunut tähän Suomessa, mutta eihän siellä naisia kutsuta pelkässä sukunimellä. Onko Saksassa korrektia kutsua pelkällä sukunimellä, jättäen "Frau" pois?
Minua kutsutaan Risten Laxen -nimellä.... Koitaan selittää että nimeni on Risto..."wie Ristorante...aber ohne Rante".. Ahaa, alles klar Herr Resto... Silloin tällöin tulee hauskoja kirjeitä missä kutsutaan Frau Ristiksi ja niin edelleen. Ei se tee mitään, ei se helppoa ole näitä suomalaisia nimiä muistaa...aika hauskaa paitsi silloin jos nimi tulee muovikortikorteille väärin. // Risto

Hmm.. taitaa tosiaan olla sittenkin ihan hyvä, että yliopistolla vaativat syntymätodistuksen (eli Suomesta sen virkatodistuksen apostillalla), ettei vaan vahingossakaan mee nimi väärin päättötodistukseen.. Täytyy vaan toivoa, että osaavat siellä myös kopioida sen nimen oikein niistä papereista.. :roll:

Hmm.. taitaa tosiaan olla sittenkin ihan hyvä, että yliopistolla vaativat syntymätodistuksen (eli Suomesta sen virkatodistuksen apostillalla), ettei vaan vahingossakaan mee nimi väärin päättötodistukseen.. Täytyy vaan toivoa, että osaavat siellä myös kopioida sen nimen oikein niistä papereista.. :roll:

Positiivinen yllätys: Juuri soitettiin Vodafonilta ja häp, lausuttiin etu ja sukunimi aivan oikein. Mun mielestä se merkitsee paljon kuin huomaa jos joku yrittää lausoa nimen oikein, suomalaiset nimet OVAT muille vähän vaikeita lausoa, huomasin sen jo kuin asuin ruotsissa. Se siitä...// Risto

Hmm.. taitaa tosiaan olla sittenkin ihan hyvä, että yliopistolla vaativat syntymätodistuksen (eli Suomesta sen virkatodistuksen apostillalla), ettei vaan vahingossakaan mee nimi väärin päättötodistukseen.. Täytyy vaan toivoa, että osaavat siellä myös kopioida sen nimen oikein niistä papereista..

Mulla menee nimi väärin (etunimi enemmän), vaikka se kopioidaan mistä tahansa virallisesta paperista. Jos kyse on tärkeästä asiasta, tarkastan aina mitä henkilö on kirjoittanut. Yleensä vaan se eka näppäily ei loppujen lopuksi mene viimeseen paperiin ja siihen joku viksu nimen vääntää uuteen muotoon...

Musta kyse on edelleen siitä, että näitä paikallisia ei voisi vähempää kiinnostaa miten muiden nimet kirjoitetaan. Ei mene edes saksalaiset nimet oikein saksalaisilta, sikäli kun olen asiaa töissä seurannut.

- Perttu

Ehkäpä minun nimeni osataan ulkomailla paremmin. Suomessa sitä ei ainakaan osata.
Jos se jokus jossakin onkin kirjoitettu oikein tai lausutaan oikein, kulmakarvat lentävät meikäläisen päästä. :shock:
"Alleviivaa puhuttelunimi."
Ei mitään vaikutusta vaikka sen ympyröisi, alleviivaisi, huomiokynällä yli pyyhkisi...
Taru Susan, okej. JOS kuitenkin käy niin, että papereissa lukee joku muu kuin Taru,
niin se on todennäköisesti sitten Susanna.
Kyse on sentään ihmisen nimestä ja minä ainakin haluan tulla kutsutuksi oikealla nimelläni.
Tykkääkö 'Marja' jos häntä kutsutaan 'Marjaanaksi'? Tuskin. Kaksi täysin eri nimeä.
Jos jossakin lausun nimeni, siitä tulee kirjoitettuna aina Susanna.
Ja kun pyydän, että viitsisitkö pyyhkiä siitä lopusta sen 'än-aan' pois tai,
että etunimi loppuu siihen ensimmäiseen 'ännään', menevät aivan sekaisin.
"Mitä? Susan?" "Ööö..sanoinko kenties jotakin muuta..?" :smt075
Ja se lausuminen! :smt096 'Suusan' menettelee. Hyvin moni Nina on 'Niina'. Mutta että vielä 'Syysän'..?
Sukunimi ei juuri Suomi-juntimmaksi voi muuttua.(se on se Bärchen..)
Ei tarvihe teititellä, kiitoksia vain...

:occasion9:

pakko kommentoida sen verran, että koen outona sen, etteivät saksalaiset käytä toista nimeään, jos heillä edes sellainen on, missään virallisissa papereissa. suomessahan se on edellytys! tämän vuoksi, omasta innokkuudestani käyttää myös toista nimeä, kirjoitetaan se etunimen kanssa usein väliviivalla, ikäänkuin kaksiosaisena nimenä. ihmetyttää myös, kun koko saksasta löytyy varmasti miljoona klaus mülleria niin miten ne erotetaan toisistaan kun ei käytetä toista nimeä, eikä sosiaaliturvatunnusta. sitäkin suomessa tottui aikoinaan joka paikassa ääneen lausumaan. ihmettelen vaan.

Siis tarkoitatko toista etunimeä? En ole omaani koskaan Suomessa käyttänyt/joutunut käyttämään. Saksassa aikoinaan muistaakseni jotain oleskelulupapapereita piti allekirjoittaa koko nimellä.

Suomessa vaaditaan suunnilleen kaikkiin virallisiin papereihin koko nimi ja sosiaaliturvatunnus. Eli kaikki etunimet (joillainhan niitä on jopa kolme) ja sitten sukunimi. Allekirjoitukseen ei tarvi laittaa kun ensimmäinen etunimi ja sukunimi. Ainakin Kela ja pankki myöskin lähettävät kaikki postit koko nimellä vartustettuna.

Toinen nimi Saksassa ei ole välttämätöntä tai edes kovin yleistä...
Näin minua on asiasta informoitu paikalliselta taholta. :)

(... ) Sitten hän kyllä älyää että on ehkä käyttänyt väärää nimeä ja tarkistaa asian. Jos hän kirjoittaa nimesi väärin - kirjoita ensi kerralla hänen nimensä väärin. Näin asia hoituu ilman että siitä erikseen mainittaisiin.


Hehee, sain maistaa tätä juuri tänään. Kutsuin ensin itse vahingossa Herr Spingeriä Springeriksi ja mitä luki vastausmailin puhutteluna: Hallo Herr Räikkönen :roll: :-D :smt005 :-D :-D :-D !!!

Sukunimeni on kyllä nen-loppuinen, mutta Kimin kaima en ole. Enkä edes Herrakaan. En ole koskaan tavannut kirjoittajaa, ihan vain työasioissa on eilen ja tänään pari mailia vaihdettu.

tuo Karolüna oli aika hauska! Ja Rikka, tuon 'hauskuuden' ymmärtää vaan toinen suomalainen...

Niin, varsinkin kun omat mailini alkavat säännöllisesti "Hi Tukka". Paitsi eräästä paikasta, johon kyseisen sanan tarkoituksen tulkkasin. Seuraavaksi tulikin sitten "Hi Toukka"...

Etunimi ja sukunimi ovat aina väärinpäin, mikä on toisaalta hyvä. Sukunimeni on sitä luokkaa, että ihmiset eivät meinaa uskoa sitä nimeksi ollenkaan, joten "Herra Tukka" tms on ainakin helpompi muistaa. Viimeisin tapaus autoliikkeessä, auton myyjä ylpeänä esitteli rekisterikilpeä, jonka oli minulle varannut nimikirjaimien mukaan. Itse en sitä ollut tajunnut, koska laatassa luki VT. Mutta ehkä muut saksalaiset ymmärtävät tämän, suomalaisille TV olisi ollut loogisempi.

:shock:

Minua ärsyttää aika paljon olla Eino, kirjoitettuna ja puhuttuna. Ja ihan totta, vaikka korjaisi ystävällisesti virheen, sama toistuu viiden minuutin päästä. Sukunimestä en edes viitsi valittaa, siinä on kaksois-r, jota kukaan ei osaa sanoa. Mutta onhan se ihan hauska katsoa, kun joku kiemurtelee ja yrittää miettiä, miten sen sanoisi. :-)

Minua ärsyttää aika paljon olla Eino, kirjoitettuna ja puhuttuna. Ja ihan totta, vaikka korjaisi ystävällisesti virheen, sama toistuu viiden minuutin päästä.
Ihan sama mulla. Sakut kirjoittavat aina Athi, lausuvat samansuuntaisesti. Englantiapuhuvat (britit yms) ääntävät usein Artie. Ihan sama kuinka monta kertaa yritän korjata heitä, aina menee ketuiks.

*huokaus*

Pitäs varmaan vaihtaa nimi Güntheriks :lol:

Toinen nimi Saksassa ei ole välttämätöntä tai edes kovin yleistä...
Näin minua on asiasta informoitu paikalliselta taholta. :)

Minulla on tuossa asiassa taas aivan päinvastaisia kokemuksia. Olen nainut sukuun, jossa jokaisella on vähintään kolme etunimeä, joista yksi usein kummin mukaan.

Kaikilla muillakin saksalaisilla kavereilla on vähintään kaksi etunimeä. Ja usein on sen toisen etunimen kanssa niin kuin Suomessakin; sen kuullessaan tulee usein huvittuneelle tuulelle...

Mutta mielestäni mitä enemmän nimiä, sen paree. Jos yhteen kyllästyy, voi myöhemmin siirtyä käyttämään toista.
Vai onko tää taas liikaa naisenlogiikkaa?

Niin, varsinkin kun omat mailini alkavat säännöllisesti "Hi Tukka"
Kaima?! KOHTALOTOVERI!!!

Muita variantteja tähän asti:
Tuuka
Tuukaa
Thukka
Toukko
Juka (?)

Niin se vaan on: saksan sanarakenteen mukaan samassa sanassa ei vain voi olla 2x u ja 2x k. Aina kun tavaan nimeä sakemanneille erikseen vielä lopussa korostan että kyllä, nimessä on siis kaksi uuta ja kaksi koota koska se on hassu suomalainen etunimi (ja sinun nuijan mielestäsi se on varmaankin väärin tavattu).

Niin se vaan on: saksan sanarakenteen mukaan samassa sanassa ei vain voi olla 2x u ja 2x k.

Sama sääntö pätee tod. näk. myös 2x i ja 2x k. Tosin viitsin harvemmin laskea mikä on kirjaimien määrä tekstissä tai lausuttaessa. Kun on lausuttaessa kuunnellut "rikka" useita kymmeniä kertoja niin sitä pitää ihan normaalina. Ja sattumoisin Riika on ihan oikea nimi Suomessa.

Sukunimi-etunimi ympäripyöritykseenkin olen jotenkin tottunut, mutta eipä siitä suurempaa haittaa ole sen jälkeen kun kaikki vakuutukset, todistukset, sähköpostit, yms. olen korjannut oikein päin. Jos jään tänne Saksan maalle asumaan, niin olisi ehkä helpompaa kääntää nimi passissa toisin päin :-D Eipä siitä käytännön haittaa ole tällä hetkellä, mutta olisi mukavaa saada sit joskus eläkkeet yms.. :-)

JEE! Tänään tuli Saksassa olo aikani ensimmäinen ns. virallinen kirje, jossa oli koko nimi oikein kirjoitettuna ja ihan ekalla kerralla jopa.. Tähän mennessä on ollut kaikissa virallisissa jutuissa, alkaen pankkikorteista sun muista, nimi järjestäen väärin kirjoitettu.. On ollut Rikkaa, Riikaa, Rikaa sun muuta ja toinen nimi Kristiina aina Kristina, mutta nyt oli aivan koko nimi ensimmäisesti nimestä kolmanteen sekä sukunimi (joka nyt tosin muutenkin useimmiten oikein on ollut) oikein :-D ! Jotenkin tämä ilahdutti minua niin suuresti tänään :)

Köyhillä on halvat huvit, idiooteilla ilmaset :smt044 :happy6: :toothy7:

Olen muuten ihmetellyt miten kirjeisiin tulee vääriä nimiä, vaikka itse varmistaa, että firman asiakasjärjestelmään on naputettu nimi täysin oikein. Naputteleeko joku ihminen nimet kirjeisiin vai kuinka? Ei kai saksalaisten tietokoneetkaan näitä virheitä tee (asikaspalvelijalta kysyttäessä tietenkin tekee :))?

- Perttu

Näitä nimiä tällä listalla tavaillessa voi vaan todeta, että todennäköisyys muuttaa Saksaan asumaan taitaa olla suoraan yhteydessä etunimeen. Kaikki tuntuvat olevan toistensa kaimoja?...

:shock:

Olipa hauska havainto Touko! :lol:

sen perusteella mitä olen saksaisia järjestelmiä ja asiakaspostin tehokkuutta nähnyt (pankki, puhelin, jne..) enpä yhtään ihmettelisi jos todellakin joku kirjoittaä käsin nimiä massapostituksiin..

Saksalainen logiikka nimien kohdalla on " tämä kuulostaa liian hullulta ollaakseen oikein systeemissä" , jos siellä lukee (esim.) Riikka Heelka. Postiin lähtee kirje nimellä Helga Rikka. :lol: Etenkin manuaalisiin sähköposteihin. Logiikan ymmärtäisin hyvin jos olisin Saksan ensimmäinen ja ainoa ulkomaan asukki. Kyllähän Suomessakin nimiä "korjataan" mutta vain kotimaisia. Hämmentää vähän tämä ulkkarien "saksalaistaminen" :roll:

No jos minäkin ottaisin tähän osaa.
En millään tahdo uskoa, että teillä on tällaisia vaikeuksia täällä nimienne kanssa.
Minun kokemukseni ovat aivan päinvastaisia. Ihmetelen joka kerta, kun esim. kadulla tulee vastaan joku, jonka olen tuntenut joskus 25-30 vuotta sitten ja tämä samassa silmänräpäyksessä muistaa nimeni. Ja aina aivan oikein ohne zu stammeln. Samoin on työpaikalla, jokainen muistaa aina heti nimeni, mutta minulla on vaikeuksia muistaa sellaisten nimiä, joita tapaa vain harvemmin. Tosin joudun tietysti uusissa paikoissa aina tavaamaan nimeni, sehän on aivan luonnollista. Mutta sen jälkeen nimi kirjoitetaan oikein. Nimeni joudun tavaamaan myös aina Suomessa ja siellä etunimeni kirjoitetaan siitä huolimatta AINA VÄÄRIN, kun ihmisten päähän ei mahdu, että nimeni ei ole se tavanomainen vaan olen ein Unikum, Suomessa lisäkseni ei ole ketään samannimistä. Sukunimeni on myös siitä harvemmasta päästä, meitä samannimisiä ei ole kuin sisarukseni ja heidän perheensä.

Hauska keskustelu. Oma etunimeni Klaus ei varmaankaan tuota Saksassa ongelmia. :-D Saas nähdä miten sukunimen kanssa... Tyttöystäväni Niinan nimi varmaan tulee lyhentymään Ninaksi monessa yhteydessä.

Kirjoittelen lähes työkseni sähköposteja saksalaisten kanssa. Etunimeni on suunnilleen maailman kansainvälisin ja löytyy Raamatusta yms. mutta jostain syystä noin puolet firmamme asiakkaista puhuttelee minua herraksi.
Johtuneeko sitten siitä, että olen vähän teknisellä alalla?

Tuota suku- ja etunimenvaihtelua en ole koskaan kokenut. Minulle ongelman taas aiheuttaa etunimeni, joka vaikuttaa olevan aivan mahdoton saksalaisille. Viime vuosien aikana olen kuullut/lukenut nimestäni (Outi) seuraavia vaihtoehtoja:
-Uti, Utti
-Urti
-Otti (lyhenne Ottiliasta)
-Odie (Karvisen koira Osku saksalaisittain)
-Audi
-Odin
Yleisin vaihtoehto on kuitenkin Oudi - ilmeisesti suomen /t/ kuulostaa saksalaisten korvissa /d/ltä. Suomalaiset diftongitkin ovat jotenkin mahdottomia lausua - ja kaikki varmaan tuntevat kaksoiskonsonanttien ja /r/:n lausumisen ongelmat.

Juu, näin on! Mulle on toi Uti/Utti kaikista tutuin Saksalaisilta kollegoilta, Audi jenkkiläisiltä, ja muilta mitä millonkin :-D


Näitä nimiä tällä listalla tavaillessa voi vaan todeta, että todennäköisyys muuttaa Saksaan asumaan taitaa olla suoraan yhteydessä etunimeen. Kaikki tuntuvat olevan toistensa kaimoja?...

Hmm.... pitäisi varmaan oikeasti lopettaa näiden hieman vanhempien keskustelujen selailua iltasella... :-k mutta jotenkin tällä kertaa vaan osui ja upposi. :)

nimim. Audi, Odie, Od tai Oudi, mutta varsin harvoin Outi :wink:

Niin, varsinkin kun omat mailini alkavat säännöllisesti "Hi Tukka". Paitsi eräästä paikasta, johon kyseisen sanan tarkoituksen tulkkasin. Seuraavaksi tulikin sitten "Hi Toukka"...


tää oli huippu :lol:
ja oma nimeni sanotaan usein "sana" sannan sijasta..sukunimen kanssa on täälä helpompaa kun suomessa kun omistan isän sukunimen,joka taas sattuu olemaan saksalainen :D

Sitä on tullut itsekin monesti ihmeteltyä miten 5-kirjaimisen nimen voi saadakin niin monella tapaa väärin kirjoitettua. Terhi-nimestä on tullut niin montaa väännöstä että jo välissä omaa nimeä lukiessani luulin olevani intialainen.
muutamia esimerkkejä
tyypillisin Tehri,
Teri, Terki, Tekri, Terry, Derhi, Terhe, Derhe, Derhy, usw...

Sukunimi on sitten pitkä ja sisältää paljon pehmeitä äänteitä ja erityisen paljon n-kirjaimia. Useimmiten se tulee oikein kirjoitettuna mutta lausua sitä ei uskalla monikaan yrittää. Jenkeissä opiskellessani tiesin aina milloin olen seuraavana osallistujalistalla kun proffat pitivät merkittävän tauon ja alkoivat katsella ympärilleen. Yksikin proffa sanoi suoraan olevansa vain valtion virkamies, jota ei voi edellyttää tuollaista nimeä lausua. :D

Sukunimi on sitten pitkä ja sisältää paljon pehmeitä äänteitä ja erityisen paljon n-kirjaimia.
Hänninen...? :wink:

Jenkeissä opiskellessani tiesin aina milloin olen seuraavana osallistujalistalla kun proffat pitivät merkittävän tauon ja alkoivat katsella ympärilleen. Yksikin proffa sanoi suoraan olevansa vain valtion virkamies, jota ei voi edellyttää tuollaista nimeä lausua. :D

Toisaalta allekirjoittanut on myös suomalaisessa yliopistossa päässyt kaverinsa kanssa vapaaehtoisiksi, koska "olimme assarin mukaan ainoat henkilöt laskariluokassa, joiden nimet hän osasi lausua". :) Kaikki muut kyseisessä tilassa olivat siis ulkomaalaisia vaihtareita.

Jenkeissä opiskellessani tiesin aina milloin olen seuraavana osallistujalistalla kun proffat pitivät merkittävän tauon ja alkoivat katsella ympärilleen. Yksikin proffa sanoi suoraan olevansa vain valtion virkamies, jota ei voi edellyttää tuollaista nimeä lausua. :D

:-D :-D :-D

Tuttu juttu, yleensä tuossa tilanteessa jo tietää epätoivoisesta katseesta, että oma nimihän se taas on kyseessä ja yleensä ilmoittaudun vapaaehtoisesti, ennen kuin toisella menee kieli solmuun.. ;-) Varsinkin Uudessa-Seelannissa vaihto-oppilaana mulla oli NIIN monta kertaa tuollaisia tilanteita. Kerran eräässä koulun tilaisuudessa, jossa jaettiin urheilujoukkueisiin kuuluville palkintoja ja todistuksia ("kuuluin" koulun tyttöjen krikettijoukkueeseen, pelasinkin itse asiassa yhdessä harjoituspelissä :D) oli juontaja parka juuri selvinnyt tuskan hiki otsalla muutamasta hieman eksoottisemmasta nimestä (Uudessa-Seelannissa kun elää immeistä vaikka mistä maailman kolkasta vaan) kun hän lopetti, huokasi SYVÄÄN.. :smt107 :smt119 :smt087 ja oli selvää, että kaiken sen vaivannäön jälkeen suomalainen nimi katkaisi kamelin selän. Kunnioitettavaa on, että hän kuitenkin lopulta sai koottua itsensä ja lausuttua myös tuon oudon suomalaisen nimen, tilanne oli vaan ehdottomasti parhaita tätä lajia, ja jäi mieleen ehkä varsinkin siksi, kun pöytämme herätti huomiota leikkimällä koristeena olevilla helium-palloilla ja saamalla koristekurpitsalyhdyn käryämään.. :shock: (siis en minä, mutta ne muut..)

Sitä on tullut itsekin monesti ihmeteltyä miten 5-kirjaimisen nimen voi saadakin niin monella tapaa väärin kirjoitettua

Itselläni on tällainen ongelma suomessa, sukunimen kanssa :D Saksankielisissä maissa ei ole mitään ongelmia, koska isoisäni jolta sukunimi on peräisin on Sveitsistä. Sukunimessäni on 4 kirjainta, ja harvassa ovat ne kerrat kun nimi on oikein kirjoitettu. Yleensä olen tottunut siihen, että kun sanon sukunimeni luettelen sen perään vielä kirjain kirjaimelta miten kirjoitetaan, silti lähes poikkeuksetta sitä on lyhennetty yhdellä kirjaimella tai lisäilty. Jouduin kerran Lippupalvelussa vaikeuksiin kun olin puhelimitse varannut liput ja kun menin ystäväni kanssa lippuja hakemaan, eivät he suostuneet niitä minulle antaa koska vaikka varausnumero minulla oli niin sukunimi ei täsmännyt koska he olivat kirjoittaneet väärin(tässä yhteydessä vain yksi kirjain oli oikein), ystäväni joutui vakuuttelemaan että kyllä minä olen tämä ihminen. Hauskinta oli se että kun olin soittanut lippupalveluun, kysyin vielä saitko nimen oikein ylös ja henkilö toisessa päässä vakuutteli ärtyneenä että kylä minä nyt kirjoittaa osaan.

Hauskaa on sekin, että vaikka sukunimeni on yksinkertainen niin monet kysyvät miten se äännetään. Entisellä biologian opettajallani oli tapa väännellä nimeä aika paljon. G muuttuui aina J:ksi jne.

Toisaalta on helpotus omistaa sellainen nimi, joka ei tuota ongelmia juuri missään maassa, mutta toisaalta se on harmi, koska kukaan ei automaattisesti tunnista miksikään kansalaisuudeksi eikä saa kokea mitään hassuja kömmähdyksiä.
Vaikka siis olen totaalisen suomalainen, minulle on sattunut hyvin kansainvälinen nimi. Tyttönimeni oli läpisuomalainen, mutta naimisiin mennessäni koko nimestäni tuli kansainvälisesti helppo. Googlen mukaan mulla on täysikaima ainakin Usa:ssa sekä täällä Saksassa, Suomessa ei sen sijaan yhtään, vaikka voisi kyllä olla sielläkin.

Sukunimi on siis suomalainen, mutta se sama on käytössä muissakin maissa. Etunimet on Laura Maria, jotka molemmat tunnetaan/käytetään useimmissa maissa ja ainakin ne tunnetaan joka puolella ja osataan kirjoittaa oikein.

Täällä Saksassa kaikki osaa kirjoittaa meidän sukunimen oikein, mutta Suomessa joskus joku vaikeastiajatteleva saattaa kysyä "onko se G:llä?" "Ei, vaan ihan suomalaisittain ja tavallisesti K:lla."

Mutta annan kaiken myötätuntoni ulkomaalaisia kohtaan, jotka joutuvat lausumaan/kirjoittamaan suomalaisia tavallisia nimiä kuten "Hämäläinen", "Lähdekorpi", "Väänänen" jne.
Olen itse parhaillaan kielikurssilla, jossa on mukana yhtätoista eri kansallisuutta. Ja auta armias, kun joudun lausumaan bangladeshilaisen, kenialaisen tai turkkilaisen sukunimen. Vaikka voin lukea ne paperista, niin tämän tytön kieli on auttamattoman solmussa ja ilmeeni tämä: 8-[

Niin, joo, on niillä suomalaisillakin vaikeuksia saksalaisten nimien kanssa. Tästä esimerkkinä keskustelu, joka meni suurin piirtein näin:
"Ja poikaystäväsi sukunimi on...?"
"Brückmann."
"Ah, Stockmann!"
"Ei ihan, vaan Brückmann."
"Niin, Fryckmann."
"BRÜCKMANN!"

Täytyy myöntää, että keskustelupaikassa oli taustahälyä, mutta kuitenkin...

:roll:

Mullakin on ollut ongelmaa ja koomisia tilanteita hankalista nimistäni. Virbi, Verbi, Vimpi ovat yleisimpiä :D Aina uusia ihmisiä tavatessa pitää keskustella kuinka vaikea nimi minulla on ja sitten harjoitellaan lausumaan sitä, väsyttää välillä. Olen helpottanut tätä esittäytymällä vähänkin epävirallisissa tilanteissa lempinimellä ja useimmat duunikaveritkin ovat siirtyneet siihen, kun ei aina tarvii miettiä mites se nyt lausutaankaan... Onneksi duunissa sentään kaikki sinuttelevat toisiaan automaattisesti :-)


Joo, tuo Verbi on kyllä yleisin... :D Esittelytilanteissa aina vetää naaman jo valmiiks virneeseen, kun tulee aika miun sanoa nimeni. Miulla kun ei varsinaista lempinimeä ole, se on vaan mentävä originaalilla... Yleensä, jos paikalla on joku saksalainen, annan sen hoitaa nimen lausumisen, muutoin tavataan ja toistellaan vähintään se puolenkymmentä kertaa. Tavauksesta huolimatta eka i vääntyy yleensä e:ksi, en sit tiedä, puhunko niin epäselvästi vai mikä on ongelma. (Ollaan muuten toiseltakin nimeltä lähes kaimoja Virpin kanssa. :-D )

Luojalle kiitos miun sukunimi on lyhyt ja "saksalaisittain" lausuttavissa, vaikka oudolta kuulostaakin. Siis ei diftongeja, ei geminaattoja eikä kaksoiskonsonantteja. Vaan kas: saksalaiset yleensä on tuplaamassa nimeni keskellä olevaa l-kirjainta. Että joskus näinkin päin.

Tämä threadi tuli kaivettua vahingossa jostain syvyydeltä Kiinan takaa, kun yritin googlettaa ohjetta saksalaisen e:n lausumisesta.

No, enivei. Oma nimeni, Tuukka Ryyppö aiheuttaa usein kummastusta. Useampi ihminen (taisiis saksalainen) on spontaanisti hämmästynyt samasta: "Du heißt Zuckerrübe?!"
Töissä olen joillekin Dukan, joillekin Tshukhaa.
Tarhantäti kun olen, niin lapset oppivat nimeni kertalaakista oikein. Ja sitten työkavereiltani korjasivat sen vääräksi melko nopeasti.
Jeij.
Tarjoaa tosin hyvän mahdollisuuden osoittaa lapsille, että joissain asioissa he ovat aikuisia taitavampia. Saavat kokea ylpeyttä itsestään :)

Nykyään ei kyllä meinaa edes muistaa omaa nimeään. Suomessa käydessä esittäytyessäni joillekin kavereidenkavereille ilmoittauduin Thukaeikuntuukaksi. Samaten sukunimen R korahtaa nykyään komiasti kurkusta usein.

No, enivei. Oma nimeni, Tuukka Ryyppö aiheuttaa usein kummastusta. Useampi ihminen (taisiis saksalainen) on spontaanisti hämmästynyt samasta: "Du heißt Zuckerrübe?!"
Töissä olen joillekin Dukan, joillekin Tshukhaa.
Tarhantäti kun olen, niin lapset oppivat nimeni kertalaakista oikein. Ja sitten työkavereiltani korjasivat sen vääräksi melko nopeasti.
Jeij.
Tarjoaa tosin hyvän mahdollisuuden osoittaa lapsille, että joissain asioissa he ovat aikuisia taitavampia. Saavat kokea ylpeyttä itsestään :)


Huomasin saman aupparina ollessani. Lapset korjasivat usein väärinlausutun nimeni. :)

Mutta etunimi kun on Marjo niin arvatkaapa kuinka usein olen Herr xxx. Paras oli viimeinen tilaus. Tilaus kaavakkeessa oli rastiruutuun tehtävä Herr/Frau kohdassa ja sinne Frauhunhan minä sen laitoin. Paketti tuli kyllä Herr aloitteella ja paketin tuojalla oli ihmeteltävää, että mitenkäs se minä olen. Ilmeisesti ei tuo viiksikarvojen ahkera kasvatus tuota tulosta. :D

Hahah. Näitä oli hauska lukea. Musta on hauskaa, kuinka neljäkirjaimisesta sukunimestäni on onnistuttu parhaillaan kirjoittamaan kolme väärin - Rätystä vääntyy Radi, ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Liekö kuulleet Sepon kommentit maasta, ja todenneet että hylkivät sitten kaikkia...

Itse olen Saksassa asuessani huomannut, että etunimeni Antti muuttuu ulkomaalaisten toimesta kirjoitettuna melko usein muotoon Antii, ja mikä huvittavinta, se on useampaan kertaan tulkittu naisen nimeksi kun olen sähköpostia jonnekin lähettänyt ja vastaus on alkanut sanoilla Sehr geehrte Frau... :D
Jälkimmäinen sekaannus lienee seurausta siitä, että nimeni muistuttaa saksalaista naisen nimeä Antje. Myös ääntämyksen kanssa suunnilleen kaikilla tuntuu olevan jonkinasteisia ongelmia mutta se nyt ei niinkään haittaa.

Välillä kun töissä joku ensin vähän änkyttää, sitten nolostuu, kun ei muista tai osaa sanoa nimeäni, niin saan tilanteen suunilleen pelastettua toteamalla:

"En minäkään muista millään ulkomaalaisten nimiä."

Ja Frau Juha on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. :-)

Hauskoja juttuja taalla luettavana!

Siita tohtorin tittelin tarkeydesta... mista oli aiemmin kyse tassa ketjussa. Meidan tutut saivat juuri lapsen. He ovat molemmat tohtoreita... Sitten antoivat sellaisen vauvakortin kaikille tutuille tai heita onnitteleville. Siina kortissa on viela allekirjoituksena sitten Dr Herr ja Dr Frau.

Ma mieheni kanssa kylla vahan mietin etta oh my god. Kylla se Dr tittelin viela toissa ymmartaa, mutta sitten jossain vauvakortissa!

Jos ma oisin tooohtori, niin varmasti soittasin mummollenikin etta taalla Dr. Kukkaliini paivaa!

Tuo tohtorintitteli on jotenkin monisyinen asia. Jotkut vaalivat sitä huolellisesti ja vaativat, että se näkyy joka paikassa. Toisaalta mm. liittokansleri Angela Merkelistä puhuttaessa, joka on siis väitellyt tohtoriksi, harvemmin käytetään muotoa Frau Dr. Merkel. Saman olen havainnut muutamissa työryhmissä, joissa olen mukana. Osa osallistujista on tohtoreita, mutta aniharvoin ketään kutsutaan Herr Dr. NN tai Frau Dr. NN.

Mutta osataan sitä maailmallakin. Kävin viime kesänä Australiassa työskentelevän ystäväni luona vierailulla. Australia on periaatteessa "rennompi" maa kuin Saksa, siellä kaikkia puhutellaan yleisesti kavereiksi (mate). Muutenkin ilmapiiri on jollakin tapaa välittömämpi. Ystäväni kertoi, että asuttuaan Australiassa jonkin aikaa, hän kävi asioimassa jossakin - sanotaan vaikka pankissa - ja virkailija pyysi häntä näyttämään henkilöllisyystodistuksen. Ystäväni kaivoi esille passin ja siinä luki tietysti vain Matti Meikäläinen [nimi muutettu]. Virkailija puhutteli ystävääni "Mr Meikäläinen, blah, blah...", kunnes joutui tarkistamaan tietoja asiakastietokannasta. Siellä oli kirjattu titteliksi Doctor - ystäväni on tosiaan tohtori. Ystäväni kertoman mukaan virkailija suorastaan punastui ja alkoi pyydellä anteeksi sitä, ettei ollut osannut huomioida ystäväni oppiarvoa. Ystäväni oli vain hämillään tästä episodista, joka ei hänen mielestään oikein sopinut mielikuvaan Australiasta.

Edellä kuvattu ei enää toistunut, mutta yllättävän tarkkoja tittelin suhteen kuulemma kuitenkin oltiin. Ketjun alkuperäiseen aiheeseen palatakseni voisin todeta, ettei hänen nimeään osattu juuri missään kirjoittaa oikein - kaksoiskonsonantit ovat niin vaikeita.

Kirjeet ja muut viralliset paperit ovat kumma kyllä aina olleet ensiyrittämällä oikealla nimellä, mutta muuten etunimeni (riina) kirjoittaminen ja etenkin lausuminen tuntuu olevan monille saksalaisille ihan ylivoimaisen vaikeaa :D yleensä se on rhina tai rena. Välillä saan jotain ihan uusia lempinimiä, töissä äijät kutsuu mua Mausiksi :D Sukunimi taas on ihan toivoton, sitä ei kukaan missään virastossa ole pelkästä tavaamisesta ymmärtänyt, aina pitää itse kirjoittaa malliksi. Sanotaan nyt sen verran, että siinä on a-v-u-a peräkkäin, ja yleensä sen lausuminen saksalaisen suusta kuulostaa humalaiselta mongerrukselta... Poikaystävän äiti totesi koko nimeni kuultuaan, että eikös sen tytön pitänyt olla suomalainen eikä mikään japanilainen :smt103

Kaverillani on kohtalaisen saksalaistyylinen nimi, hieman eri tavalla vain kirjoitettu (suomalaisittain kaksoisvokaali). Toinen nimi Aili muuttuu kuitenkin herkästi muotoon Ali, ja kun sukunimen Y vielä vaihdetaan Ü:ksi, on kaverini muuttunut silmänräpäyksessä suomalaisesta tytöstä turkkilaiseksi mieheksi :D Tästä onkin jaksettu repiä huumoria...

Hei vaan kaimani ;) Voit kuvitella että mullakin on saksassa aina melkosen mielenkiintoista tilanteissa jossa nimi pitää sanoa. Etunimi + sukunimi jossa on melkosen monta ä-kirjainta ;D

Mistäspäin se Lotta-tyttö Radi on ? Sukututkimuksen Räty nimisille pitäisi kaiken todennäkoisyyden perusteella löytyä yhteisiä juuria. Joo. Sanoppas Räty, niin kaikki katsoo monttu auki että ai miten. Asian helpotukseksi saksalainen nimeni on Reti. Sen ymmärtää. Joudun roikkumaan päivät puhelimessa asiakkaiden kanssa. Siinä jos pitäsi alkaa opettamaan oikea lausuntatapa, niin pian olisi ilta käsillä. Kyllä vähän itsekin vieroksuu, mutta kaikkeen näyttää tottuvan.

On se kumma, kun on jo niin lyhyt etunimi, mutta sitä saksalaiset ei vaan osaa kirjoittaa. Sukunimi tulee jo automaattisesti Kaufmann Otto Richard Paul Ida ja usein sekin on väärin. Vaikka kirjoittaisin toisen nimenikin papereihin niin siitä puuttuu sitten tavaamisen jälkeenkin se toinen i. Usein siitäkään ei ole apua sukupuolen tunnistamisessa.

Terv. Herr Arno Koobe

On se kumma, kun on jo niin lyhyt etunimi, mutta sitä saksalaiset ei vaan osaa kirjoittaa. Sukunimi tulee jo automaattisesti Kaufmann Otto Richard Paul Ida ja usein sekin on väärin. Vaikka kirjoittaisin toisen nimenikin papereihin niin siitä puuttuu sitten tavaamisen jälkeenkin se toinen i. Usein siitäkään ei ole apua sukupuolen tunnistamisessa.

Terv. Herr Arno Koobe

Saksalaisille esim. kaksi i:tä peräkkäin on melkein mahdottomuus. Mulla on usein käynyt niin, että eri virastoissa asioidessani ne ovat multa usein kysyneet ;kumpi on sukunimi?, kumpi on etunimi ja miksisi teillä on kaksi etunimeä? Sitten kun ovat nimeni kirjoittaneet, huomaan jälleen sen että se on kirjoitettu taas väärin...

Sitä miksi Arno on muka melkein Anu, en ole vielä tajunnut. Ehkä saksalaiset eivät itse tajua lausumaansa...

Heh,

Kolmen vuoden taistelun jälkeen olen luopunut esittelemästä itseni Kallena. Sen sijaan kerron nimeni olevan Karl-Heinz, jonka "hellittelyversio" saksassa näyttää olevan "Kalle". Tällä tavalla vastaanottaja saa itselleen tutun muistisäännöön ja lopputulemana osaa käyttää oikeaa etunimeäni, samalla päästään yli teitittely/sinuttelu -vaiheesta. Tekniikka tuntuu toimivan ainakin rennossa ja epämuodollisessa Berliinissä - etelä-saksassa oli ihan pakko selventää että koko nimi on Dr Karl-Heinz Von Grausam :D

Sitä miksi Arno on muka melkein Anu, en ole vielä tajunnut. Ehkä saksalaiset eivät itse tajua lausumaansa...

Arnon lempinimi on ainakin joskus "Ani", onhan toi aika lähellä. Ja mun mielestä toi Arno sanotaan välillä melkeinpä ilman ärrääää.

Minusta taas on huvittavaa seurata Suomessa, miten suomalaiset eivät osaa yksinkertaisiakaan saksalaisia nimiä kirjoittaa oikein. Lausumista he eivät edes yritä...

Mun mielestä taas on erikoista miten monet saksalaiset muistavat kaverin enon pikkuserkun kumminkaiman nimen vielä vuosien päästäkin. Tosin itselläni lienee ihan universaalistikin ajatellen huono nimimuisti, mutta silti. Itse esim. tapaan usein, mutta siis harvoin :D miehen työhön liittyen sellaisia ihmisiä, joita näen vain muutaman vuoden välein, enkä silloinkaan keskustele juuri tervehtimisiä syvällisempää. Ja silti monet näistä muistavat joka tapaamisella nimeni.

Itsellä ei myöskään ole ollut ongelmia etu- ja sukunimen kääntämisen kanssa, ikinä ei kukaan ole niin tehnyt, joskin etunimeni on myös melkein saksalainen etunimi (Pauliina). Ainoa mikä ärsyttää on, että koska saksalaisessa versiossa ei tietenkään voi olla kahta iitä, kysytään minulta usein kirjoitetaanko nimi tosiaan näin tai onko siinä virhe. Aika harvoin aikuiset ihmiset nyt kuitenkaan kirjoittavat etunimeään väärin...

Etu- ja sukunimi on tavallinen pohjoissaksalainen nimi , mutta oli aina vaikea mualle kirjoita sen ja minun täytty aina kertoa miten sukunimeni kirjoitetaan.
Etunimeni on väärin kirjoitettu esim. bussikortilla ja ulkomailla kysytään mistä maasta sukunimeni tule ja omasta maasta (Niedersachsenin ulkopuolella) nimi on todella tuntematon.