Oletteko te Saksassa asuvat suomalaiset suurimmaksi osaksi naimisissa/kimpassa saksalaisen kanssa? Mita kielta puhutte kotona?

Jos teilla on lapsia mita kielta kaytatte yhdessa ja erikseen?

Ma olen suomalainen, mies ruotsalainen, asumme siis saksassa, ja puhutaan saksaa, englantia ja ruotsia keskenamme... Jos joskus lapsia tulee (toivottavasti) niin mikahan soppa naiden neljan kielen yhdistamisesta tulee... :)

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia. Itsella tuo kielisekamelska toimii loistavasti ainakin talla hetkella, kun ei ole lapsia.

No joo, minä olen suomalainen, isäntä saksalainen ja kotona puhutaan ihmisten välillä saksaa, eläimille suurimmaksi osaksi saksaa, paitsi kun suutun niin elukatkin ymmärtää hyvin suomea.

Lokakuun lopussa ilmaantuvalle Matoselle puhuu isäntä saksaa, minä suomea ja jos vaan jotenkin onnistuu niin kolmas kieli (englanti) tulee lastentarhassa.

Hei, Kukkaliini!

Tämä on mielenkiintoinen aihe, ja olisi kiva kuulla mahdollismman monen kokemuksia perheen kielenkäytöstä ja lasten kaksi- tai monikielisyydestä.

Tästä aiheesta on ainakin yksi ketju tässä foorumissa nimellä "Kielenkäyttö". Sieltä löytyy jo jokunen mielipide ja "tunnustuskin".

Kolmen kielen puhumisesta lapselle keskustellaan parhaillan myös foorumissa www.expatrium.fi (ja aikaisempiakin ketjuja löytyy). Kannattaa kurkistaa.

t. Liisa

Vaimon kanssa puhun saksaa ja pojalle puhun suomea. Poika ei kyllä vielä vastaa kuin yleismaailmallisella vauvojen kielellä. Koko muu ympäristö puhuukin sitten saksaa pojalle.

abe

Kotosuomessa meillä oli 70-luvun lopulla paikallisessa seurakunnassa pappi jonka vaimo oli saksalainen.

Papille paukku maistui ja kerran kun hän ei juhlista tahtonut vaimon maanitteluista huolimatta lähteä, tiuskaisi tämä hänelle jotakin saksaksi.

Pappi sai heti vauhtia ja pariskunta lähti.

Muuan paikallinen isäntä totesi siihen että "hyvä ettei meidän emäntä osaa saksaa. Se ei mitään muuta puhuisikaan." :lol:

Meilläkin on kunnon kielten sekametelisoppa :-D Minä olen suomalainen, mieheni tunisialainen. Puhumme keskenämme saksaa, mutta vauvalle puhumme kumpikin omaa äidinkieltämme, minä suomea, mies arabiaa. Eli vauvaparalla on kolme kieltä mitä kuulee :shock: :lol:

Meilläkin on kunnon kielten sekametelisoppa :-D Minä olen suomalainen, mieheni tunisialainen. Puhumme keskenämme saksaa, mutta vauvalle puhumme kumpikin omaa äidinkieltämme, minä suomea, mies arabiaa. Eli vauvaparalla on kolme kieltä mitä kuulee :shock: :lol:Miten niin parka? Rikashan tämä vauvasi on, kun saa kuulla ja oppia kolmea kieltä yhtäaikaa!

Yahoon palstalla Kaksikielisyys keskustellaan myös maailmanlaajuisesti suomeksi aiheesta
http://groups.yahoo.com/group/kaksikielisyys/

Oletteko te Saksassa asuvat suomalaiset suurimmaksi osaksi naimisissa/kimpassa saksalaisen kanssa? Mita kielta puhutte kotona?

Jos teilla on lapsia mita kielta kaytatte yhdessa ja erikseen?

Ma olen suomalainen, mies ruotsalainen, asumme siis saksassa, ja puhutaan saksaa, englantia ja ruotsia keskenamme... Jos joskus lapsia tulee (toivottavasti) niin mikahan soppa naiden neljan kielen yhdistamisesta tulee... :)

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia. Itsella tuo kielisekamelska toimii loistavasti ainakin talla hetkella, kun ei ole lapsia.Tunnen erään nuoren perheen, jonka isä on saksalainen, äiti suomalainen ja he asuvat kolmen lapsen kanssa Ruotsissa. Perheen isojen yhteinen kieli on suomi ja lapset puhuvat aivan puhtaasti kolmea kieltä. Se että tähän päästään, vaatii vanhemmilta Konsequent puhua lapsille aina vain sitä yhtä omaa kieltään.

Hei :)

Sen verran tahdon minäkin kommentoida asiaa, että kannattaa puhua kotona lapsille eri kieliä. Nimenomaan siten, että toinen vanhemmista vain toista ja toinen toista kieltä. Esimerkkinä voisin kertoa tämän: Tätini asuu Ranskassa ja hänellä on ranskalainen mies. Heillä on kaksi lasta joista kumpikaan ei puhu yhtään suomea. Tätini mies on 'orpo' joten sukulaisia hänen puoleltaan ei ole. Sen sijaan meidän puolelta meitä serkuksia on yhteensä 14 ja pidämme tiiviisti yhteyttä. Kaksi serkuista on ruotsalaisia, mutta puhuvat ja ymmätävät suomea, samoin kuin me loput osaamme ruotsia. Siis: ranskalaiset serkkuni ovat jo isoja, vanhempi kirjoittaa ylioppilaaksi. JA HEITÄ ITSEÄÄN HARMITTAA KUN EIVÄT OSAA SUOMEA! Ja niin harmittaa koko perhettä nyt jälkikäteen. :( Jos vanhemmat puhuvat lapsilleen eri kieltä, tulee se oppi ikäänkuin ilmaiseksi. Myöhemmin se on aina hankalaa. Serkkuni ovat tulossa kesällä luokseni kylään ja onneksi he puhuvat hyvää englantia sillä muuten ei juuri voisi keskustella kun itse en osaa ranskaa. Kielellinen sekamelska on rikkaus!
-susan-

Yleensä kaksikielisyys tarkoittaa jonkin asteista puolikielisyyttä molemmissa kielissä. Muistan lukeneeni suomenruotsalaisista tehdystä tutkimuksesta, jossa todettiin, että suomenruotsalaiset eivät pärjää kummallakaan kielellä yhtä hyvin (keskimääräisesti) kuin natiivina yhtä kieltä puhuva.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vanhemmat ovat äidinkieleltään eri kieltä puhuvia, molempien pitäisi puhua lapsille omaa kieltään. Vaikka lapsi oppisi molemmat kielet vähän huonommin, niin ei meistä kaikista runoilijoita/kirjailijoita kuitenkaan tule. Hyvä kirjallinen/suullinen itseilmaisu on toki tärkeää, mutta parempi osata kahta kieltä hyvin kuin yhtä täydellisesti.

Kolmen kielen yhdistämisestä tulee sitten varmasti enemmän ongelmia ja näistä olen kuullut enemmän negatiivista kuin positiivista.

- Perttu

Yleensä kaksikielisyys tarkoittaa jonkin asteista puolikielisyyttä molemmissa kielissä. Muistan lukeneeni suomenruotsalaisista tehdystä tutkimuksesta, jossa todettiin, että suomenruotsalaiset eivät pärjää kummallakaan kielellä yhtä hyvin (keskimääräisesti) kuin natiivina yhtä kieltä puhuva.

Rehellinen Suomessa puhuttava Suomenruotsi on puoleksi suomea. Sillä ei ole juuri mitään tekoa 'oikean' Ruotsin kanssa. Tuli koulussa tappelu opettajan kanssa sanasta 'meikata'. Minä sanoin, että se on 'sminka' ja ope väitti että 'meikka'. Kysyin siltä, että opetatko Ruotsia vai toista kotimaista kieltä? Lukujärjestyksessä kyllä sanotaan, että pitäisi olla Ruotsin tunti. Opettaja ei puhunut minulle mitään koko kurssin aikana ja antoi kiitettävän.

jääkukka, se "parka" oli tarkoitettu vitsinä, minusta on hienoa jos osaa useampaa kieltä :D

doopy, kuinka sinä ratkaisisit sellaisen tilanteen, jos asutte Saksassa, mutta olette kumpikin jostain muista maista, on väkisinkin kolme kieltä? Parastahan olisi kielen kannalta asua toisen vanhemman synnyinmaassa, mutta se ei aina onnistu. Minä tunnen muutaman kolmikielisen perheen, toisissa se on onnistunut, toisissa vähän huonommin.

doopy, kuinka sinä ratkaisisit sellaisen tilanteen, jos asutte Saksassa, mutta olette kumpikin jostain muista maista, on väkisinkin kolme kieltä? Parastahan olisi kielen kannalta asua toisen vanhemman synnyinmaassa, mutta se ei aina onnistu. Minä tunnen muutaman kolmikielisen perheen, toisissa se on onnistunut, toisissa vähän huonommin.

Mahdoton yhtälö, en osaa ratkaista :D

Toivottavasti ei ikinä tarvitse miettiä asiaa. Ai mutta... arvailu on aina niin hauskaa: ehkä kannattaisi alkuun tyytyä kahteen kieleen, paikalliseen ja toisen vanhemman, ja sitten myöhemmin lisätä kolmas kieli, kun lapsi tajuaa paikallisen ja toisen vanhemman höpinät - ei kai sillä toisella olekaan väliä :-D

- Perttu

Kuuntelin taannoin suomalaista radio-ohjelmaa, jossa kielitieteilijät ja muut asiantuntijat puhuivat monikielisyydestä. Heidän mukaansa lapsi pystyy oppimaan kolme kieltä yhtäaikaa, siis tulemalla monikieliseksi eikä tällä ole mitään tekemistä puolikielisyyden kanssa. Jos joku lapsi oppii puhumaan myöhään tai huonosti, sillä ei ole (välttämättä) mitään tekemistä useamman kielen kanssa, myöhään/huonosti puhumaan oppivia lapsia on myös yksikielisissä lapsissa.
9-vuotias tyttäremme ei osannut vielä tarhaan mennessään saksaa kuin muutaman sanan, noin puolen vuoden jälkeen alkoi saksa sujua ja nyt kolmannella luokalla on yksi luokkansa parhaita saksan kielessä. Puhumme kotona suomea ja valitettavaa on, että tällä hetkellä tyttäremme puhuisi kotonakin mieluummin saksaa...
Onko teillä kenelläkään kokemusta Kotiperuskoulusta? Olen jo monta vuotta puhunut, että aloitan tyttären kanssa suomen opinnot ja ehkä myöhemmin historian, mutta se on aina jäänyt puhumisen asteelle. Onko suomen lisääminen opetukseen liian rankkaa tuon ikäiselle?

Minä en ole mikään lielitieteilijä, enkä varmasti mikään huippu viisaskaan, mutta epäilen sen "puolikielisyyden" johtuvan siitä että kun vanhempi ( ihan sama nyt mistä kielestä puhutaan) asuu tarpeeksi kauan ulkomailla ja käyttää pääsääntöisesti itselleen vierasta kieltä niin sitä "unohtaa" osittain oman äidinkielensä. Ainakin itselle on käynyt niin että 10 vuoden saksanoleskelun jälkeen toisinaan haen sanoja suomeksi. Varsinkin kun mennään siitä "tavallisesta" käyttökielen osasta joihinkin vähän erkoistuneempiin alueisiin.
Toinen syy saattaa olla ettei ole tarpeeksi "konsequent" siinä yhden kielen puhumisessa, jolloin lapsi automaattisesti vaihtaa siihen kieleen jonka paremmin osaa ja ymmärtää.

Nykyään tietääkseni suositellaan, että kummatkin vanhemmat puhuisivat lapselle omaa äidinkieltään. Tähän on monta syytä:
1) Vanhemman on helpompi puhua omaa äidinkieltään. Se tulee useimmiten selkäytimestä ja virheettömästi. Äidinkielellään osaa myös lastenlaulut ja -lorut.
2) Kielen kautta välittyy puheen lisäksi koko kulttuuri ja ajatusmaailma. Suomalainen kirjallisuus, teatteri, musiikki jne. avautuvat parhaiten juuri suomeksi.
3) Useampi kieli ja kulttuuri on rikkaus! Olen tavannut opiskelujeni aikana useita puoliksi suomalaisia (suurin osa saksansuomalaisia), jotka surkuttelivat sitä, ettei heidän vanhempansa (usein äiti) puhunut heille suomea. Suomen kieltä oli sitten vaikeampi oppia parikymppisenä...

Olin itse pitkään Suomessa lapsenvahtina perheessä, jossa isä puhui lapsille ranskaa ja äiti ruotsia. Vanhempien yhteinen kieli oli ranska. Vanhemmat puhuivat johdonmukaisesti lapsille omia äidinkieliään ja nykyään tytöt puhuvat sujuvasti ruotsia ja ranskaa (perheessä myös luetaan paljon kummallakin kielellä). Suomea lapset oppivat minulta, myöhemmin muilta suomenkielisiltä tutuilta, koulusta jne.

Eli johdonmukaisuus on a ja o. Vaikka lapsi vastaisi saksaksi, pitää puhua suomea takaisin. Helppoa se ei kyllä aina ole, pitää myös antaa paljon aikaa, etsiä suomenkielisiä kirjoja jne. Lapsille saattaa myös tulla jossain vaiheessa sellainen kausi, etteivät he halua puhua toista kieltä, mutta siitä päästään kyllä yli. Vaikka olisi kuinka monikielinen, niin yksi kieli on yleensä aina vahvimmilla. Tämä vahva kieli voi myös vaihdella, riippuen siitä missä maassa milloinkin oleskellaan.

Tosin nämä kysymykset ovat sellaisia, ettei niihin ole yksiselitteistä vastausta. Kaikki riippuu siitä, mitä perhe itse haluaa ja mikä on sille parasta. Suosittelen kuitenkin pitäytymistä omassa äidinkielessä - lapset kiittävät sitten aikuisena! Ja on sitten itselle myös keskustelukumppani, kun haluaisi puhua vanhempana suomea jonkun kanssa. Vaikka suomi tuntuisikin unohtuneen, niin kyllä se sieltä takaisin tulee!

P.s. Olen kuullut myös sellaisesta perheestä, jossa äiti on italialainen, isä suomalainen, asutaan Espanjassa ja vanhempien yhteinen kieli on englanti! Isä oli paljon matkoilla, joten eipä ihme, ettei lapsi juuri suomea oppinut. Muutenkin lapsi oli vähän sekaisin, mutta siihen saattoivat myös vaikuttaa vanhempien huonot välit...

Kylla mulla itsella tulisi tosiaan kolme kielta kayttoon tuleville lapsille, suomi, ruotsi ja saksa. Kyllahan lapset saksan vakisinkin Saksassa oppivat.

Tiedan jopa kaksi perhetta missa on nelja kielta kaytossa ja lapset haskaavat kaikki nelja.

Niinkuin sanoitte olen itsekin lukenut etta johdonmukaisuus kielen puhumisessa on kaiken A ja O. Eikohan se siita sitten ajallaan jollain tavalla loksahda kohdalleen ja tulee monikielisia lapsia! :-D Onhan se kiva etta voisivat myos Suomen mummon ja Ruotsin mummon kanssa myos jutustella - he kun eivat puhu saksaa sanaakaan...

Moi!

Kaikille ei-johdonmukaisille lohdutukseksi:

Niin kuin tuolla "kielenkäyttö"-ketjussa tunnustin, puhuin lapsille vain kahdeksan ensimmäistä vuotta suomea. Luki-vaikeudet ja lisääntyvä saksalainen kaveripiiri saivat meidät vaihtamaan kieltä aivan käytännön syistä. Sen jälkeen olemme käyttänet suomea lähinnä vain Suomessa, suomikoulussa, suomalaisessa seurakunnassa ja silloin kun meillä on suomalaisia vieraita.
Molemmat tytöt pärjäävät tästä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta varsin hyvin suomeksi, lukevat suomalaisia lasten- ja varhaisnuorten kirjoja ja katselevat suomalaisesta telkkarista eläinfilmejä ja jopa uutisia. Ja suomen käyttö on perheessä kuin itsetään taas lisääntymään päin.

Vanhempi tyttöni (15 v.) aikoo omasta vapaasta tahdostaan lähteä realiikoulun jälkeen vuodeksi Suomeen, joten en ole onnistunut "pilaamaan" häntä.

Nostan hattua kaikille jotka jaksavat olla johdonmukaisia kouluiässäkin. Liika tiukkapipoisuus saattaa kuitankin luoda vastarintaa varsinkin murkkuiässä!

Suomikoulut ja kesälukioseuran kesäleirit (www.kesalukioseura.fi) ovat hieno tuki kaksikielisessä kasvatuksessa.

Terveisin
puoli-luopio Liisa

KOTIPERUSKOULUN äidinkielestä:

Kotiperuskoulun suomenkirjat on laadittu "suomi äidinkielenä" -opetussuunitelman mukaan (eli lähinnä niille, jotka ovat 1-2 vuotta komennuksella ja palaavat sitten Suomeen).
Ainakin meidän perheessä ja suomikoulussakin kirjat ovat liian raskaita. Pidän enemmän Aamu- ja Sisu-sarjoista, jotka on tarkoitettu "suomi toisena kielenä" opetukseen.
Netissä on kyllä kotiperuskouluryhmiäkin, ehkä se innostaisi pysmään mukana.

Kielikoulua tukeva nettiopetuskin on suunnitteilla... taidanpa tietää keltä kysyn lisätietoa.

Olemme käyttäneet kielikoulussa kotiperuskoulun ympäristöopin kirjoja ja ohjaajan oppaita, ja ne sopivat opetukseen aika hyvin.

Meidän perheessä on lisäksi käytetty kotiperuskoulun seiskaluokan ruotsinkirjaa ja matskuja (ihan vaan iloksi ja huviksi). Matskut on kivoja ja yhdysopettajalta tulee rakentavaa palautetta. Ruotsi on nimittäin helppoa ja hauskaa, koska lasten vahvin kieli on saksa.

t. Liisa

Kaikille epäiliville tiedoksi seuraavaa kokemuspohjaista tietoa:
On käsittääkseni ihan turha pelätä mitään kielimetelisoppaa kotona, jos vanhempien äidinkieli ei satu olemaan ihan sama. Lapsi on ihmeellinen otus. Kykenee kyllä hyvin nopeasti omaksumaan kielipolitiikan joka on kaikessa neroudessaan aivan uskomaton.
Minun ystävilläni on seuraavanlainen tausta. Äiti on Unkarista ja isä Iranista. Ja lapsi syntynyt Suomessa. Ja ei mitään ongelmaa. Lapsen ollessa pieni, puhumaan oppinut ihmisen alku, ei hänellä ollut koskaan mitään epäselvyyttä millä kielellä asioita hoidetaan. Äidilleen puhui aina unkaria ja isälleen persiaa. Ja meille aina suomea. Hämmästyttävintä tuosa oli se että ei koskaan erehtynyt kielivalinnoissaan. Ja sama lapsi oppi myös englannin kielen televisiosta alle puolen vuoden. Muuttivat Unkariin vuodeksi ja siellä lapsi tosiaan oppi sujuvan englannin kielen Cartoon Networksiä katsellessa.
Ja tänäpäivänä Suoemessa asuessaan puhuu aivan loistavaa suomea. Joten lapsista ei kaiketi kannata olla huolissaan tuon kielen suhteen.

Tosi mukava kuulla miten hyvin kolme kieltä voi onnistua :D Voin kertoa sitten parin vuoden päästä miten meillä kielet sujuu :-D

Äiti on Unkarista ja isä Iranista. Ja lapsi syntynyt Suomessa. Ja ei mitään ongelmaa. Äidilleen puhui aina unkaria ja isälleen persiaa.

Pieni kuriositeetti: eiköhän Iranissa puhuta farsia?

//jussi

Äiti on Unkarista ja isä Iranista. Ja lapsi syntynyt Suomessa. Ja ei mitään ongelmaa. Äidilleen puhui aina unkaria ja isälleen persiaa.

Pieni kuriositeetti: eiköhän Iranissa puhuta farsia?

//jussi
En tiedä. Kaverini on kuitenkin ilmoittanut äidinkielekseen juuri tuon persian.

Molemmat oikein:

Farsi - Persian Language
Persian Language, also known as Farsi, is the most widely spoken member of the Iranian branch of the Indo-Iranian languages, a subfamily of the Indo-European languages. It is the language of Iran (formerly Persia) and is also widely spoken in Afghanistan and, in an archaic form, in Tajikistan and the Pamir Mountain region.

Total numbers of speakers is high: over 40 million Farsi speakers (about 50% of Iran's population); over 7 million Dari Persian speakers in Afghanistan (25% of the population); and about 2 million Dari Persian speakers in Pakistan

//jussi

Olen niin negatiivinen luonne, että pakko lyödä vielä kapuloita rattaisiin. En tippaakaan epäile sitä, etteikö lapset oppisi vaikka viittä kieltä ja käyttäisi niitä sujuvasti arkikäytössä. Ongelma tulee enemmän esiin koulussa, kun kieltä pitäisi lukea ja kirjoittaa ja sillä pitäisi vaihtaa tehokkaasti monasti abstrakteja ajatuksia.

Onnea matkaan kuitenkin. Edellä mainittua neljää kieltä sujuvasti hallitsevaa kielineroa tuskin joka perheeseen syntyy, mutta yrittänyttä ei laiteta :wink:

- Perttu

doopy, kuinka sinä ratkaisisit sellaisen tilanteen, jos asutte Saksassa, mutta olette kumpikin jostain muista maista, on väkisinkin kolme kieltä? Parastahan olisi kielen kannalta asua toisen vanhemman synnyinmaassa, mutta se ei aina onnistu. Minä tunnen muutaman kolmikielisen perheen, toisissa se on onnistunut, toisissa vähän huonommin.

Mahdoton yhtälö, en osaa ratkaista :D

Toivottavasti ei ikinä tarvitse miettiä asiaa. Ai mutta... arvailu on aina niin hauskaa: ehkä kannattaisi alkuun tyytyä kahteen kieleen, paikalliseen ja toisen vanhemman, ja sitten myöhemmin lisätä kolmas kieli, kun lapsi tajuaa paikallisen ja toisen vanhemman höpinät - ei kai sillä toisella olekaan väliä :-D

- Perttu

Täällä on yksi pariskunta jolla on tuo tilanne. Asustellaan siis täällä Wansbekissä Hampurissa, minä puhun turkua ja vaimo liettuaa (keskenämme siis tietty saksaa :P)

Mutta sitten kun/jos jälkikasvua tulee, niin mitäköhän me sille sitten puhutaan? Jos minä puhun sille suomea ja vaimo liettuaa ja sitten se päiväkodissa/koulussa puhuu saksaa? Oma pelko on, että lapsi ei opi mitään kieltä "kunnolla". Voikohan tuollaista tapahtua?

Toisaalta sitten kun haikara käy, voisi olla ihan asiallista muuttaa Suomeen tai Liettuaan. Ei tietysti pelkästään tuon kielijutun takia.

- Olli

Mä puhun tyttärellemme (nyt 2v3kk) aina suomea ja isä puhuu englantia eli myös äidinkieltään. Keskenämme miehen kanssa puhumme englantia. Saksa tulee ympäristöstä tottakai sekä ystäviltä ja saksalaisesta leikkiryhmästä, sillä tyttö ei ole vielä tarhassa.

Tähän saakka on tämä "kielisoppa" toiminut. Tyttö puhuu suomeksi ja englanniksi paljon (lauseita) ja osaa loruja ja lauluja molemmilla kielillä. Saksaan hän vaihtaa automaattisesti tilateen mukaan, saksan sanavarasto luonnollisestikaan ei vielä ole yhtä hyvä kuin kahden muun kielen.
Uskon että tilanne kääntyy ympäri tarhaan mennessä ja sen jälkeen saadaankin tehdä enemmän töitä suomen ja englannin puolesta. Olen paljon monikielisyydestä lukenut ja eri ihmisten kanssa jutellut. Aina on joku, joka tuntee siskonveljenkaiman ystävän lapsen joka on mennyt täysin sekaisin monikielisyydestä ja ei vielä 5-kymppisenäkään puhu mitään kieltä kunnolla ja on tunnevammainen jne. - mutta toivon ja epäilen että ne ovat enemmän urbaanileganda tyyppisiä tarinoita. :shock:
Tiedän myös ihan eläviä esimerkkejä ja tavannut 2,3 - ja 4 kielisiä onnellisia ja iloisia lapsia ilman kouluvaikeuksia. Toivottavasti meidän tyttö tipahtaisi viimeksi mainittuun ryhmään :)

Meillä kotona jutellaan, lauletaan ja luetaan todella paljon. Dvd filmejä ja musiikkia on suomeksi ja englanniksi. Jos Saksaan jäädään ja tyttö täällä kouluun menee, niin luonnollisesti saksankielen sisäistämistä tuemme myös kaikin mahdollisin keinoin.