1. ihastus
2. vihastus
3. normalisointi...

Onko tuttua?

//jussi

On :D
Pätee joskus lyhyempäänkin vierailuun :smt028

Juu, ma allekirjoitan etta noin se vaan kay on maa kuin maa. Taitaa olla normaalin sopeutumisteorian vaiheet.

Se on kiva kun paasee normalisoituneeseen vaiheeseen!

:D

Tuo sateiden saari Britannia vain on sellainen, että onneksi olen kokenut sitä vain "turistina" noin 30-40 reissun muodossa.

Ihastus kesti ehkä kuukauden, vihastus on kestänyt lähes kymmenen vuotta. Näillä näkymin menee näissä merkeissä loppuikä. Pahuksen itseriittoinen ulkoilmamuseo...

//jussi

Hih, niin on Jussi. Allekirjoitan vaittamasi. Asuin UKssa 5 vuotta ja Irkussa vuoden. Irkussa laskin yksi kesa sadepaivia 23. toukokuuta alkaen ja 53 paivana satoi perakkain... Lopetin 53 paivan jalkeen laskemisen ja muutin Saksaan paremman ilman toivossa. Irkussa siis satoi viela paljon enemman kuin Etela-Englannissa :-D

Muistan lukeneeni aikoinani paljonkin ulkomaille muuton ihanuudesta ja kamaluudesta: se Honeymoon-vaihe kestää yleensä n. kolmisen kuukautta, ja sitten rävähtää arki silmille :-D Vihastusvaiheen pituus taas on enimmäkseen suoraan riippuvainen ihmisen halusta sopeutua, luonteella sekä monella muulla variaabelilla höystettynä. Sitten joko jää, tai lähtee takaisin sinne mistä on tullut, tai siirtyy eteenpäin.

Mun veren on aina saaneet kiehumaan ihmiset, jotka ulkomailla asustellessaan vertaavat ihan kaikkea siihen miten asiat Suomessa on, ja nimenomaan kuinka paljon by default paremmin ne asiat Suomessa ovat. On jotenkin ummistettu silmät siltä tosiasialta että asioita nyt vain tehdään eri maissa eri tavalla, ja vaikkei se ole ihan prikulleen kuin kotipitäjässä niin homma toimii silti. Nämä ihmiset on muuten lähestulkoon aina myös niitä jotka sen muutaman vuoden ulkomaankomennuksensa päätteeksi Suomeen palattuaan retostelevat sillä kuinka maassa x (missä sitten ovatkaan olleet) asiat tehdään niin paljon paremmin. *huokaus* koskaan ei tunnuta olevan tyytyväisiä...

Tuosta Englannista sen verran vielä että mulle taisi sattua maailman ihanin englanninvuosi sääolosuhteiden puolesta ja muutenkin :D Muuttaisin Lontooseen HETI jos työasiat saiain järjestettyä samalle mallilleen kuin mitä ne nyt ovat !

Nain on etta maassa maan tavalla! Kiva etta tykkasit asua Englannissa Sirkku. Ma olin Lontoossa nelja vuotta siita Englannin ajastani ja vaikka siella silloin viihdyin itse en taas muuttaisi niille saarille millaan hinnalla takaisin. Ei siis niissa saarissa mitaan vikaa ole, tietenkaan, mutta mulle sopii vaan itselleni paremmin taa Saksan elama :D

Se on muuten hassua tosiaan etta jotkut aina valittaa paikallisia tapoja. Eihan sita voi mihinkaan muuttaa jos ei halua elaa niinkuin maassa eletaan. Tottahan se on etta joskus on hassuja tapoja joissain maissa, mutta kyllahan kaikki oudollekin tuntuvat asiat toimii.

Mika kaikista hassuinta on mun mielesta kommentit ulkomaista suomi-kavereilta jotka ei oo koskaan asuneet missaan ulkomailla. He keskustelee ja vaittelee viinien hinnoittelusta "Euroopassa" ja keskustelee Irlannin sateista ihan siina missa muutkin, kuitenkaan voivatta tietaa asiastaa juurikaan mitaan faktaa... :P

Onko muilla tallasia kokemuksia?

Jootuota, ei noita vihastumisvaikeuksia kai ole kuin täysin sopeutumattomilla ja heikkoitsetuntoisilla?! ;)

On mullakin olleet turhautumishetkeni, etenkin saksalaisten esimiesten kanssa, mutta en mä sanoisi että olisin vihastunut tähän ympäristöön missään vaiheessa.

Ei tässä toisaalta enää kuherruskuukaudellakaan olla, mutta kaikkien suomiriippuvaisten kiusaksi sanon kuitenkin asioiden isolta osalta - minun eläämääni vaikuttaen - paremmin täällä olevan kuin suomessa.

abe

He keskustelee ja vaittelee viinien hinnoittelusta "Euroopassa" ja keskustelee Irlannin sateista ihan siina missa muutkin, kuitenkaan voivatta tietaa asiastaa juurikaan mitaan faktaa... :P



Sellaista se on ihmismieli. Jos jostakin asiasta on mielipide - olkoonkin se itse koettu taikka muiden luoma - niin kyllä siitä keskustellaan taikka pahimmillaa paasataan ja saarnataan.

Yksi esimerkki esimerkiksi on lasten kasvatus. Kuinka lapsettomillakin aina on selkeät (ja paremmat) mielipiteet siitä kuinka Lapsi Kasvatetaan Oikein.

Kaikki on ihan ok siihen asti jos keskustellaan - mutta sitten menee väärille raiteille jos mielikuvien perusteella aletaan väittämään, riitelemään ja käännyttämään. (no, minkä muunkaan perusteella sitä riideltäis...)

abe

Muistankin omalta kohdaltani ensimmaisen vastaantaistelun kun lahdin 16 vuotiaana USAan vaihto-oppilaaksi. Soin aina alussa pizzaa veitsella ja haarukalla ruokapoydan aaressa kun perhe soi sita kasin sohvalla istuen. No, kylla makin sitten alkukankeuden jalkeen relasin ja otin huvin irti sohvalla pizzaa mossuttaessani! (Kotona Suomessa kun ei saanut kuljeskella ruuan kanssa tai syoda kasin!) :P

Silloin aikoinaan kun tajusin etta ei vastaantaisetlu mitaan auta, eika mulle suurta iloa tuo, niin on hommat sujunut sitten paljon paremmin!

Ei tässä toisaalta enää kuherruskuukaudellakaan olla, mutta kaikkien suomiriippuvaisten kiusaksi sanon kuitenkin asioiden isolta osalta - minun eläämääni vaikuttaen - paremmin täällä olevan kuin suomessa.

Mulla on ihan samanlainen fiilis, mikään ei ota kaaliin, tykkään asua ja tehdä töitä tässä maassa. Lisäksi: en enää muuttaisi takaisin Suomeen.

Kai minun täytyy sitten sanoa vastakkainen mielipide about 10kk kokemuksella :)

Jotenkin perussaksalaiset (tai siis tietenkin olen tavannut vain ikäviä siirtolaisia) tuntuvat epäkohteliailta ja ikäviltä ulkkareita kohtaan. Palvelua ei näy missään ja sopimuksista tai lupauksista (kyse ei ole kirjallisista vaan suullisista) ei pidetä kiinni. Täsmällisyys on tuntematon käsite. Tämä siis vain keskimääräinen mielipide. Toki olen tavannut lukemattoman määrän yksilöitä, jotka vaikuttavat mukavilta ja kaikelta muulta kuin edellä kuvaamani joukko. Saksassa olen aina positiivisesti yllättynyt, kun asiat menevät niin kuin on luvattu.

Jos verrataan saksalaisia vaikka hollantilaisiin, niin ystävällisyydessään ja fiksuudessaan hollantilaiset voittavat 100-0. En tosin ole ko. maassa asunut, joten voi olla, että olen tavannut vain mukavia ihmisiä. Hollanti maana tosin tuntuu liian vapaalta minun makuuni, mutta ihmiset ovat mukavia.

No mutta, minkäs sille tekee, kun on tottunut toisenlaiseen kulttuuriin. Minä olen muuttamassa takaisin Suomeen myöhemmin ja kenties sieltä sitten jonnekin muualle muita maita ihmettelemään. Mielestäni pystyn näkemään Saksan ja Suomen hyvät puolet kohtuullisen objektiivisesti omasta perspektiivistäni katsottuna. Suomi voittaa minun kohdallani aivan selkeästi.

Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena: luin ennen Saksaan muuttoa, että ulkomaille mennessä 6kk kohdalla tulee pahin vihastus ja takaisin haikailu vaihe. Näin kävi minullekin. Kesän tullessa elämä näyttää taas valoisammalta, mutta ei mitenkään ihastukselta. Ihastusvaihetta ei ole oikeastaan missään kohtaa ollut. Lähdin Saksaan mielestäni positiivisella ja joustavalla asenteella, mutta en olisi ikinä kuvitellut, että positiivisuutta ja joustavuutta olisi pitänyt olla roppakaupalla enemmän.

- Perttu

Kai minun täytyy sitten sanoa vastakkainen mielipide about 10kk kokemuksella :)

Jotenkin perussaksalaiset (tai siis tietenkin olen tavannut vain ikäviä siirtolaisia) tuntuvat epäkohteliailta ja ikäviltä ulkkareita kohtaan. Palvelua ei näy missään ja sopimuksista tai lupauksista (kyse ei ole kirjallisista vaan suullisista) ei pidetä kiinni. Täsmällisyys on tuntematon käsite. Tämä siis vain keskimääräinen mielipide. Toki olen tavannut lukemattoman määrän yksilöitä, jotka vaikuttavat mukavilta ja kaikelta muulta kuin edellä kuvaamani joukko. Saksassa olen aina positiivisesti yllättynyt, kun asiat menevät niin kuin on luvattu.

Jos verrataan saksalaisia vaikka hollantilaisiin, niin ystävällisyydessään ja fiksuudessaan hollantilaiset voittavat 100-0. En tosin ole ko. maassa asunut, joten voi olla, että olen tavannut vain mukavia ihmisiä. Hollanti maana tosin tuntuu liian vapaalta minun makuuni, mutta ihmiset ovat mukavia.

No mutta, minkäs sille tekee, kun on tottunut toisenlaiseen kulttuuriin. Minä olen muuttamassa takaisin Suomeen myöhemmin ja kenties sieltä sitten jonnekin muualle muita maita ihmettelemään. Mielestäni pystyn näkemään Saksan ja Suomen hyvät puolet kohtuullisen objektiivisesti omasta perspektiivistäni katsottuna. Suomi voittaa minun kohdallani aivan selkeästi.

Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena: luin ennen Saksaan muuttoa, että ulkomaille mennessä 6kk kohdalla tulee pahin vihastus ja takaisin haikailu vaihe. Näin kävi minullekin. Kesän tullessa elämä näyttää taas valoisammalta, mutta ei mitenkään ihastukselta. Ihastusvaihetta ei ole oikeastaan missään kohtaa ollut. Lähdin Saksaan mielestäni positiivisella ja joustavalla asenteella, mutta en olisi ikinä kuvitellut, että positiivisuutta ja joustavuutta olisi pitänyt olla roppakaupalla enemmän.

- PerttuJa minä yli 35 vuotta täällä asuttuani, en mistään hinnasta muuttaisi takaisin Suomeen. Missään en ole niin vähän ja hidasta palvelua kokenut kuin Suomessa. Missään ei kanssaihmiset niin vähän välitä toisista ihmisistä kuin Suomessa. Siis nämä tuntemukseni ovat turistina Suomessa käydessä. Piittaamattomuus näkyy jo liikenteessä, ei välitetä suojateistä ja niillä liikujista. Kohteliaisuutta ei osata eikä opita. Kysymyksiin ei saa vastausta, ei suoraan kadulla tehtyihin tai sähköpostitse esitettyihin. Esimerkkejä voisin tuoda roppakaupalla.

Mutta kuitenkin kaikesta huolimatta olen ylpeä suomalaisuudestani.

Ja minä yli 35 vuotta täällä asuttuani, en mistään hinnasta muuttaisi takaisin Suomeen. Missään en ole niin vähän ja hidasta palvelua kokenut kuin Suomessa. Missään ei kanssaihmiset niin vähän välitä toisista ihmisistä kuin Suomessa. Siis nämä tuntemukseni ovat turistina Suomessa käydessä. Piittaamattomuus näkyy jo liikenteessä, ei välitetä suojateistä ja niillä liikujista. Kohteliaisuutta ei osata eikä opita. Kysymyksiin ei saa vastausta, ei suoraan kadulla tehtyihin tai sähköpostitse esitettyihin. Esimerkkejä voisin tuoda roppakaupalla.

Mutta kuitenkin kaikesta huolimatta olen ylpeä suomalaisuudestani.

Tää on niin subjektiivista, niin subjektiivista, tää tästä asiasta puhuminen.

Mulla ittelläni on ollu palvelusta Saksassa taas tollaset kokemukset kuin jääkukalla - vähän (jos ollenkaan) ja sekin vähä erittäin hidasta. Mulle ei koskaan Saksassa tullu tunnetta, että asiakas ois kingi.

Suomen liikennekulttuuri nyt vaan on erilainen, ei tartte pysähtyy suojatien eteen jokaisen sen reunassa seisovan takia, vaan vasta kun selkeesti joku on ylittämässä tai ilmassu aikeensa ylittää. Saksassa mua otti pattiin se, että sun täyty sakon uhalla pysähtyä suojatien eteen jos joku norkoili sen kohdalla. Vaikkei sillä ois ollu mitään aietta ylittää tietä...
Mut tää on taas tätä maassa maan tavalla -juttua.
Kai sitä sit tolla perusteella vois sanoo, että italialaiset ne vasta piittaamattomia onkin, kun siellä ei tahdo uskaltautua suojatielle millään. Vaikka tunnen monia italialaisia, ja eivät taatusti muuten ole piittaamattomia kanssaeläjistään. Se vaan on niiden liikennekulttuuria...

Ja tohon kysymyksiin vastaamiseen ja kohteliaisuuteen mun on ihan pakko kommentoida.
Muutettiin siis Turkuun vuoden vaihteessa, ja jopa itse turkulaiset sanovat, että he ovat vähän kummaa kansaa. :)
Mutta kertaakaan en oo jääny ilman vastausta, koskaan ei kukaan oo ollu epäkohtelias mulle, ja kaupoissa on palveltu viimesen päälle ja jos ei oo ollu kiirettä on myyjä jopa jääny rupatteleen kaikkee muuta...

Mutta siis siihen alkuperäseen aiheeseen...
Mulla vaiheet oli tyyliin: totuttelu - vihastus - ihastus - normalisointi.
Mut mä oonki aina ollu vähän erilainen... Toi totuttelu oli neutraalia, ei oikein tunteita mihinkään suuntaan (paitsi ikävä kavereita Suomessa). Ja vihastuskin varmaan tuli vaan v****maisesta duunipaikasta. Kun siitä pääsin eroon, tuli ihastus - kaikki oli näppärästi enempi vähempi lähellä: alpit, Italia, Espanja, Ranska.... ja se sit tuli normaaliks niin ettei sitä enää ees tajunnu kuin etuoikeutetussa asemassa oli esim. matkustelun helppouden suhteen.

Että näin.

Mulle Saksan vuodet uudelleen opetti jo kertaalleen aiemmin opitun: pitäis osata kulkee mieli avoinna, eikä koskaan sanoa ei koskaan.

Tää ois hyvä pitää mielessä niiden, jotka on ulkomailla komennuksella/opiskelemassa (kohdemaan suhteen), kuin niiden, jotka asuu pysyvästi ulkomailla (Suomen suhteen). Kuin myös niiden, jotka asuu Suomessa.
Negatiiviset ennakkoluulot ja -asenteet yleensä tappaa menestyksellisesti kaiken sen positiivisuuden, joka koti-/ulko-/asuinmaassa on.

Kuinka ollakaan, juuri tänään hesari uutisoi tuosta liikennekäyttäytymisestä..

http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Tutkimus+Punaisia+p%C3%A4in+ajetaan+surutta/1135219822215

abe

Mulle tulee mieleen etenkin Pertun viestiä lukiessa, että ehkä kyse on myös kielitaidon puutteesta ja siihen reagoimisesta.

Saksalaiset eivät pärjää englannilla, sitä ei täällä kuule missään ja koulussa opitut perusteet on monelta unohtuneet. Voin kuvitella että hävettää ja tuntevat huonommuutta sujuvasti englantia puhuvien ulkomaalaisten edessä - ehkä siitä tulee se huono palvelu ja töykeä käytös...?

Itse olen ratsastanut suomalaisuuden (lue: hyvän ulkomaalaisuuden) aallonharjalla viimeiset viisi vuotta täällä. Joka paikassa kysytään, että mistä olet; oletko Suomesta ja kun siihen vastaa että kyllä, niin jopa palvelu pelaa. Toinen kommentti on melkein automaattisesti, että "puhutpa hyvää saksaa", vaikka alkuun mun saksantaidot oli ihan hyvänpäivän tervehdysten asteella. Nykyään toki kielitaito on ihan ookoo (ei läheskään täydellinen). Monesti on tullut mieleen, että onpa onni, että olen Suomesta, enkä esim venäjältä tai puolasta... kohtelu olisi ihan erilaista.

Mun kohdalla toi ihastuminen ja vihastuminen on vähän vaihdellu maittaittain. Vuosi Englannissa ja 6 kk Espanjassa ei mulla aiheuttanu mitään vihastumisia, Saksaan muuttaessa vihastus iski päälle aika nopeasti... Vaikka Englannissa ja Espanjassakin oli huonot puolensa, tuntui että niitä positiivisia puolia oli niin paljon, ettei ne negatiiviset niin haitannu. Saksassa taas usein tuntui, että huonot puolet ylittää ne vähäiset hyvät... Toisaalta uskon että tänne sopeutumista vaikeutti huomattavasti se että alussa en osannut saksaa. Ja täällä kun englannilla ei useinkaan pärjää (paitsi suurimmissa kaupungeissa). Ja ihmiset on usein niiiin jäykkiä! Jopa länsisuomalaisessa kotikaupungissani saan ystävällisempää ja "rennompaa" palvelua kuin täällä, vaikkei länsisuomalaiset avoimuudestaan kyllä kuuluisia ole :lol:

Pian on kuitenkin jo 4 vuotta täällä saksassa tullu asusteltua, ja meininkiin on tottunut. Ja saksan oppiminen helpotti sopeutumista HUOMATTAVASTI. Mielestäni pystyn nykyään näkemään suht objektiivisesti niin Saksan kuin Suomenkin hyvät ja huonot puolet. Suomeen paluu ei houkuttele, jotain uutta maata voisin kyllä mielelläni kokeilla :-D Mutta uskon että täällä tulee vielä jokunen vuosi pysyttyä. Ja jollei koulusysteemi muutu, täytyy lapsia hankkiessa miettiä tota suomeen paluuta uudelleen... :?

Tulin saksaan väliaikaiselle työkomennukselle. Tänne jääminen ei ollut vaihtoehto ennen komennusta eikä ole nytkään kun komennusta on noin 6kk jäljellä. Ei voi sanoa etteikö täälläkin viihtyisi,mutta muutamat jutut rassaa senverran,että johonkin toiseen maahan on päästävä.

Sanonkin aina kun täällä johonkin pettyy,että "liian hyvään/helppoon on tottunut,kun on suomessa saanut kasvaa" :D

"liian hyvään/helppoon on tottunut,kun on suomessa saanut kasvaa" :D

Suomessa oppii elämään kuin pellossa. Tavoista/käyttäytymissäännöistä ei olla kuultukaan. Hyvänä esimerkkinä Latvian jääkiekkoturistit. Eläköön Suomi ja suomalaiset! (hävettää lukea niitä juttuja omista maanmiehistä)

"liian hyvään/helppoon on tottunut,kun on suomessa saanut kasvaa" :D

Suomessa oppii elämään kuin pellossa. Tavoista/käyttäytymissäännöistä ei olla kuultukaan. Hyvänä esimerkkinä Latvian jääkiekkoturistit. Eläköön Suomi ja suomalaiset! (hävettää lukea niitä juttuja omista maanmiehistä)

Iltasanomat/Iltalehti ynnämuut laatujulkaisut antaa ehkä hieman väärää kuvaa tapahtumista, en epäile etteikö suomipojat ole sikailleet,mutta kannattaa joskus käydä vaikka Neste Rallissa katsomassa kun latvian ja viron miehet on vähän ulkomaan reissulla... Viime vkl meni belgiassa ja se sikäläinen tapa mennä kaksi askelta sivuun pubin ovelta ja tehdä tarpeensa siihen ei sekään kovin hienolta näyttänyt, suomalaiset kiekkoturistit latviassa oli kuitenkin menneet lähimpään puskaan.

Ei suomalaisilla ole sen huonompia tapoja kuin muillakaan, heikko itsetunto vaan (kauhistutaan ja kauhistellaan jos nyt joku hieman haukkuu suomea tai suomalaisia)

Ei suomalaisilla ole sen huonompia tapoja kuin muillakaan, heikko itsetunto vaan (kauhistutaan ja kauhistellaan jos nyt joku hieman haukkuu suomea tai suomalaisia)

Argh! Sekä huonot tavat että heikko itsetunto (omasta kansallisuudesta) ovat kyllä molemmat niiiiin suomalaisia piirteitä että!

Hauskoja kokemuksia muuten ihmisillä Saksasta ja muistakin maista!

vaikkei länsisuomalaiset avoimuudestaan kyllä kuuluisia ole

Kommentti menee ihan off-topic, mutta oli pakko laittaa. Oletko kenties Satakunnasta? Siellähän sitä jäyhyyttä ja avoimmuutta (vai olikohan ennakkoluuloisuutta) riittää. Kokemusta on...esim oma isä.

Ja palveluun vielä...en tiiä mistä se on sitte kiinni, et joidenkin mielestä saa täällä Saksassa huonoa tai ei niin ystävällistä palvelua. Omasta mielestä oon pääasiallisesti saanu oikein ystävällistä ja hyvää palvelua täällä, ja muutamisaa paikoissa juuttuu höpöttelemäänkin myyjien tms. kanssa. Voi olla jonkun verran alueellista ja toisaalta varmaan itestäkin kiinni.. :?

Ihmisellä on sellainen (paha) taipumus yrittää yleistää ja luoda sääntöjä kaikkiin asioihin. Jos käyt saksassa ensimmäistä kertaa ravintolassa syömässä ja saat huonoa palvelua, on takuuvarmasti seuraavalla ravintolakäynnillä odotus "että onkohan täälläkin huonoa" palvelua. Kaksi tai kolme käyntiä jo riittää luomaan säännön "että saksassa on huonoa palvelua". Asiasta tulee jo jumalan laki jos jollain suomalaisella tutulla on samankaltaisia kokemuksia.

Eiköhän tuo hyvä palvelukin ole ihan vaan sattumasta kiinni. Pelkästään säällä on jo merkitystä kuinka iloisia ihmiset on.

Juu Satakunnastahan minä :-)
En minäkään sitä sano, etteikö täällä saksassa KOSKAAN saisi hyvää palvelua. Tuleehan sitä silloin tällöin iloisesti yllätyttyä kun joku on oikeasti palveluhenkinen (esim. viime viikolla Gartencenterissä). Ja totta on että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan: ei ole mikään ihme jos saa huonoa palvelua jos itse on tyly. Itse kuitenkin yritän aina olla ystävällinen ja siksi niin ärsyttääkin kun omaan hymyyn ja ystävälliseen kysymykseen saa välillä niin tylyn tiuskaisun vastaukseksi... :? Voi kyllä olla että alueella on vaikutusta: itse on tullut asuttua pidempiä aikoja vain Nürnbergissä ja Düsseldorfissa, ja ainakin noi frankit tunnustaa jopa itse olevansa vähän "mölö" kansa :-)
Ei kuitenkaan ole vain omista ennakkoluuloista kiinni: saksalainen poikaystäväni joka on asunut myös muutamassa muussa Euroopan maassa, valittaa myös saksan palvelukulttuurin puutetta...
Mutta kuten sanoin: ei täällä saksassakaan kaikki niin mörkkejä ole, välillä tulee itsekin hölistyä myyjien kanssa :D

Tämä Suomi - Saksa väittely on aikas vaikea...mutta nyt alkaa kohta olla kokemusta...olin Saksassa n. 4v, sitten 8 kk Suomessa ja nyt takas Saksassa (tosin vasta n. 2 vkoa).

Hmmm...miten näitä nyt sanoisi.

Byrokratia on kyllä yksi Saksan kompastuskivi josta ei pääse mihinkään kuinka vaikeaa ja hankalaa kaikki valtionvirastojen kanssa asioiminen on.

Vaikka jopa 4v aikaisemmin jo täällä oleilin, niin kielitaito on valitettavasti jäänyt tuolle koulustaopitun muistamiselle...tämä tosin johtuu paljon siitä että työssä virallinen kieli on englanti ja kun ollaan ATK maailmassa, niin minulla ei töissä edes monista käytännön syistä ole mitään intohimoa vaihtaa sitä Saksaan. Ja työssä matkustelun takia, en koskaan oikein kerennyt noille Volkhochschuhle kursseille....nyt kun on vähän vähemmän reissua hommassa niin tarkoitus olisi.

Kielitaidon puute kyllä pistää pinnat helpommin kireälle monesti.

Palvelu on Saksassa useimmin perseestä mielestäni, hyvääkin joskus saa, mutta harvemmin, voipi olla että muukalaisviha täällä on niin korkealla että jos kielitaito ei taivu tarpeeksi, niin palvelun taso laskee vähintään samassa suhteessa kielitaitoon...vaikka Saksakin minulta sentään jotenkin taipuu.

Mutta aioin opetella kielen vaikka vain sen takia että osaan suuttuessani palveluun seuraavan kerran aukoa päätäni tarpeeksi kamalasti ;)
Se vasta syö miestä kun saa todella huonoa palvelua tai muuten huonoa kohtelua niin en raukka osaa varsinkaan oikein kunnolla laukoa takaisin...

Kaikki autoiluun liittyvä tuntuu pelaavaan Saksassa paremmin :)

Onhan täällä halvempaa, etäisyydet moniin hyviin Euroopan kohteisiin on vain automatkan päässä, ei tarvii lentämällä lähteä...sitä kyllä kaipailin Suomessa. Se tosin ei ole kulttuurin vika, vaan enemmänkin vain huonoa tuuria että Suomi sijaitsee niin hankalasti.

Samoten tuo Suomen pitkä talvi rupesi jurppimaan, vaikka en tästä Dusseldorfin sade säästäkään pidä, mutta kyllä minulle jatkossa riittää 2-4 vkoa lomaa sydäntalvella Suomessa, eikä mitään loska ja kurakelejä.

Tykkään kyllä Dusselin seudulla, että kevät alkaa usein jo varsin aikaisin ja lämmintä riittä pitkään syksyyn.

Mutta ei tämä Saksa mikään paratiisi ole....miksi sitten palasin???
- löysin emännän täältä
- täällä tienaa paremmin
- autot ovat intohimoni

Onko tänne jotain syytä jäädä, mielestäni ei, jos vain löytyy jossain vaiheessa töitä molemmille vaikka jostain Aasian suunnalta niin sinne voisi lähteä katsomaan....palvelu siellä on ainakin aivan toiselta planeetalta, asiakas on todellakin kuningas...

Suomeen paluu ei houkuttele, jotain uutta maata voisin kyllä mielelläni kokeilla :-D Mutta uskon että täällä tulee vielä jokunen vuosi pysyttyä. Ja jollei koulusysteemi muutu, täytyy lapsia hankkiessa miettiä tota suomeen paluuta uudelleen... :?

Saako tyhmänä kysyä: miksi ei? Olen samassa tilanteessa - täällä kaikki hyvin, enkä vielä muutamaan vuoteen halua muuttaa - mutta viikoittain iskee tunne "kyllä vielä joskus varmasti muutetaan Suomeen, pidemmäksi aikaa tai loppuiäksi". Oonko poikkeus? Kaverit täällä on sitä mieltä etteivät halua enää Suomessa asua. Mulle on selvää että viimeistään perhettä perustettaessa muutetaan. Siksi ehkä oonkin ikään kuin lomalla/seikkailulla, vaikka (nyt 18kk täällä asuneena ja töitä tehneenä) muutamaksi vuodeksi lisää aionkin jäädä.

etäisyydet moniin hyviin Euroopan kohteisiin on vain automatkan päässä, ei tarvii lentämällä lähteä...sitä kyllä kaipailin Suomessa. Se tosin ei ole kulttuurin vika, vaan enemmänkin vain huonoa tuuria että Suomi sijaitsee niin hankalasti.


Silloin kun maita jaettiin, niin suomalaiset oli vessassa. :lol: :lol:

... ja kun säitä jaettiin, suomalaiset oli nukkumassa? ;)

Mutta aioin opetella kielen vaikka vain sen takia että osaan suuttuessani palveluun seuraavan kerran aukoa päätäni tarpeeksi kamalasti ;)
Se vasta syö miestä kun saa todella huonoa palvelua tai muuten huonoa kohtelua niin en raukka osaa varsinkaan oikein kunnolla laukoa takaisin...




Nyt on pakko tunnustaa, että telkkari opetti mulle joitain eri hyviä sanontoja... Mm. MediaMarktin 'Ich bin doch nicth blöd!' oli kerran käytössä, kun kävin Opelin merkkikorjaamolla. Hävetti kyllä jälkeen päin... :oops:

Korjaamosedällä oli muutenki vähän antiikkinen asenne (juu, juu, nainen tulee korjaamolle... heh heh) ja sit se piti mua oikeesti tyhmänä.
Valitin nimittäin, että moottorista kuuluu kummaa klonketta. Auto piti käynnistää ja sitten kuunneltiin. Ohjauksentehostin päästi omaa ääntään ja tietty sitä saamarin klonketta ei kuulunu just sillä minuutilla (mut kyllä sit kun lähin pois huollosta!). Setä totes sitten, että 'kuulkaas pikkurouva, kun tuo ääni tulee ohjauksentehostimesta'. Saakuti siinä vaiheessa setä sai kuulla että 'kyllä minä tuon äänen tunnen ja tiedän mistä se tulee - ich bin doch nicht blöd'.

No, autolle ei sillä kertaa tehty mitään. Samainen korjaamo/autoliike meni muutaman kuukauden päästä konkkaan.

Jonkun ajan päästä käytin Opelia toisella merkkikorjaamolla, jossa vaihdettiin joku saapskutin hihna - ja kolke loppu.


Tarinan pointti: tuntu ihanalta pystyä antaan takas... :oops:

Saksalaiset, ruotsalaiset yms gootit ja hunnit, nehän ovat vain viimeaikaisia maahanmuuttajia siihen aika-akseliin nähden jolla olemme jänkää polkeneet. Ja nämähän kansakunnat ovat vain paikallisia ihmetyksiä Suomen laajaan kielivaltakuntaan nähden. Suomenkielen sukuhan kattaa Lapista Unkariin ja Tyrväältä Tyynelle Valtamerelle.

Mutta, aiheeseen. Olen pitkään ihmetellyt, että kun Suomenniemi n. 10,000 vuotta sitten asutettiin Fenneillä, niin ... Miksi ihmeessä tämä kansakunta seurasi jäätikköä ja huonoa sateista ja kylmää säätä pohjoiseen. Valittavana oli koko Euroopan lääni (Kreikkaa, Etruskiaa, Baskilandiaa ja Kelttilää lukuunottamatta)... Miksi tämä viheliäinen paikka? Onko jääkaappi sittenkin suomalainen keksintö?

Sitten olen lisää ihmetellyt sitä, mitä ihmettä tämä kansakunta on tehnyt viimeiset 10,000 vuotta. Keksi sukset ja saunan. Kalasti. Joi viinoo... Kun kreikkalaiset, mesopotamialaiset, epygtiläiset, roomalaiset sun muut kasasivat kiviä kauniiksi pinoiksi... niin, mitä me tehtiin? No, ehkä suomalainen graniitti on sen verta kovaa ettei siihen mikään oikein purrut - ehkä niin, mutta kyllä se vähiin olisi jäänyt ellei tuota Nokian kännykkää olisi keksitty ja Nykänen alkanut laulamaan karaokea.

Niin ja mitä sakemanneihin tulee, niin, jos joskus tulevaisuudessa keksitään teleportteri, niin taatusti Saksassa. Nämä jo nyt vauhtihullut hunnit varmasti tuottavat valoakin nopeamman autobahnan...

Saako tyhmänä kysyä: miksi ei?
Emmä oikein itsekään tiedä, ei vaan tällä hetkellä tunnu siltä. Olen ollu täällä pian 4 vuotta, ja jotenkin suomessa käydessä kuviot tuntuu niin pieniltä... Tuntuu että täällä on paljon enemmän mahdollisuuksia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.

Yhtenä syynä on myös se, että poikaystäväni on saksalainen. Uskon että sitä integroituu maahan ihan eri tavalla kun on "perhettä". Poikakaverin perhe ja suku on ottanut mut tosi hyvin vastaan ja anoppikin toimii vähän niinkuin äidin korvikkeena :-)

Jouluisin ja kesällä tulee aina ikävä Suomeen, mutta siihen auttaa sitten parin viikon loma siellä. Perhe ja kaverit on hajallaan ympäri suomea, eli kotikaupunki ei enää oikein toimi täydellisenä "tukikohtana" suomenreissuilla. Ja koti on nykyään kuitenkin meidän kämppä Düsseldorfissa :-)

En ole yleensäkään kovin paikallanpysyvää tyyppiä, säännölisin väliajoin tulee sellainen fiilis että johan tää on nähty, tarttisko taas vaihtaa maisemaa ja nähdä ja kokea jotain uutta... Tuntuisi ajan haaskaukselta palata jonnekin missä on asunut jo yli 20 vuotta :wink: No jaa, never say never: niinkuin jo aiemmin kirjoitinkin, lapsia saadessa voi fiilikset olla jo ihan toiset...

Palvelu on Saksassa useimmin perseestä mielestäni, hyvääkin joskus saa, mutta harvemmin..

Tänään kävin DM:ssä ja postissa. Kummassakin sain niin mahtavaa palvelua osakseni, että oksat pois. DM:ssä ihmettelin uutta Payback Punkt - konetta ja eikös kohta ollut joku myyjä neuvomassa miten kone toimii. Enkä ollut edes vielä pälyillyt ympärilleni, kunhan silmät pyöreinä tuijotin koneen toimintapainikkeita.

Postissa jätin äitienpäiväpaketin kuljetettavaksi. En tiennyt, minkälaiseen pakettiin hajuvesipullo olisi parasta pakata, saati että mikä olisi halvin tapa lähettää se Suomeen. Postimies pakkasi paketin puolestani, minun ei tarvinnut kuin kirjoittaa osoitekortti valmiiksi.

Olen ollu täällä pian 4 vuotta, essa käydessä kuviot tuntuu niin pieniltä... Tuntuu että täällä on paljon enemmän mahdollisuuksia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.

Samoilla linjoilla! Elokuussa 5 vuotta Saksaa täynnä, eikä ainakaan just nyt (tahi lähitulevaisuudessa) mitään hinkua takaisin. Miulla on täällä kaikki mitä tarvitsen, ja kun (suomalainen) poikaystäväkin on reissaavaa ja kokemuksille avointa sorttia niin mistäs sitä tietää minne tie seuraavaksi vie :D
Tuo Suomen 'piirien pienuus' häiritsee meikäläistäkin. Sellaisia ne on pienen maan ja pienen kansan ongelmat varmaankin joka puolella mapalloa. itse kotimaassa käydessä ahdistaa mm. se, että TV-"uutisista" puolet on täytettä ja samoja asioita ja aiheita pyöritellään vuodesta toiseen medioissa. Valinnanvapautta on tietysti lisännyt netin kautta tilausmahdollisuudet muualta maailmasta mutta muuten on kuluttaja-paroilla valittavissaan todella suppeista valikoimista. Tosin tämä suppeus alkaa täällä Saksassakin pikkuhiljaa häiritä - jälleen yksi plussapiste Englannille (vaikken nyt siis todellakaan ole sinne muuttamassa :wink: )

Yhdyn myös edellisiin mielipiteisiin kielitaidon tärkeydestä integraatiotekijänä ! olen myös täysin varma että tässäkin ketjussa kuulutettu saksalainen huono palvelu johtuu suurimmaksi osaksi juuri tästä -höystettynä omalla käytöksellä. itse olen siis sitä mieltä että palvelu täällä on huo-mat-ta-vas-ti parempaa kuin Suomessa.

Itse olen saanut välillä hyvää palvelua täysin englanninkielentaidottomilta myyjiltä (ja itsehän en osaa saksaa muutamaa sanaa enempää). Välillä tulee heti eioota, kun yrittää englanniksi, välillä pakkopullapalvelua - ja joskus toki hyvää palvelua, sitä en kiistä.

MUTTA, pitääkö meidän kieltä osaamattomien tyytyä siihen, että olemme kielitaidon takia 2. luokan kansalaisia, joita ei tarvitse palvella? Eikö asiakaspalvelun ammattilaisen kuulu yrittää auttaa asiakasta niillä eväillä, joita on tullut hankituksi? Saksalaisilla on ihme asenne ulkkareita kohtaan: keskivertosakemanni odottaa automaattisesti jokaisen opettelevan heidän uskomattoman hienon kielensä ja jopa turistin on parempi osata Saksaa. Olemmehan tänne työn ja elintason perässä muuttaneet ja integroituminen on meidän ongelmamme.

En minä odota kuuta taivaalta, vain asiallista palvelua ja lupauksista kiinni pitämistä. Pari esimerkkiä vielä saksalaisesta myyntiosaamisesta:

Miinuksia:
- Olin ostamassa näyttöä ja tilasin sen liikkeeseen. Liikkeestä luvattiin soittaa näytön saapuessa, mutta soittoa ei kuulunut. Kävin lopuksi liikkeessä ja ostin näytön pois, koska olisin joutunut tilaamaan sen taas muualle enkä viitsinyt odottaa lisää => melkein menetetty asiakas

- Olen ostamassa uutta mopoa. BMW:n liikkeestä lupasivat soittaa tarjouksen "seuraavalla viikolla", mutta eipä ole kuulunut. Onneksi BMW:n liikkeitä on lähettyvillä tarpeeksi monia => menetetty asiakas

- Olin ottamassa sairausvakuutusta ja vakuutusyhtiöstä luvattiin aina välillä soittaa asioiden nytkähdettyä eteenpäin. Eipä juuri soiteltu ja itse joutui hoitamaan asioita yksi kerrallaan (eivät tietenkään kertoneet kaikkia puuttuvia dokumentteja kerralla) => olisin vaihtanut vakuutusyhtiön heti alkuunsa, mutta arvelin saman paskan jatkuvan muuallakin ja homma oli koko ajan "melkein valmis"


Plussia:
- Ostin tietokoneen eri liikkeestä kuin näytön. Liikkeestä soitettiin aina, kun oli jotain asiaa ja sovittuna aikana. Myyjä oli tosin intialainen eikä saksalainen => asioin liikkeessä jatkossakin (itse asiassa olen jo asioinut)

- Ostin viime kesänä Hondan liikkeestä mopon (joo, joka vuosi vaihtamassa :)) ja palvelu oli kerrassaan loistavaa. Ei mitään ongelmia heidän kanssaan => jos Honda myisi jotain ostettavaa, kävisin varmaan jatkossakin shoppailemassa

- Liikenne/kaskovakuutuksen kanssa vakuutusyhtiö jousti mukavasti, vaikka Suomesta tullut vakuutustodistus seikkaili postissa luvattoman kauan => noo... tämä oli ko. vakuutusyhtiön palvelun tähtihetkiä, joten se siitä

Ihan sama miten asiaa pyörittelee, miinusesimerkkejä tulee enemmän vastaan kuin plussia. Uskoisin palvelumentaliteetissa olevan alueellisia eroja runsaasti. Olen esimerkiksi Frankfurtissa muutaman kerran käydessäni saanut yleensä aina hyvää palvelua. En tosin ole Frankussa tosissani shoppaillut tai mitään kovin vaativaa yrittänyt. Suomessa Helsinki on jättänyt todella negatiivisen kuvan itsestään.

Jos vielä arvioitte palvelutasoa, niin laittakaa arvionne paikkakunta/alue mukaan. Kolme negatiivissävytteistä arviota on nyt Düsseldorfin (minä, Millenium ja Pipari) suunnalta, mistä ne positiiviset ovat tulossa? :-)

- Perttu

Savossakin saa parempaa palvelua, jos saa savoa.

Minkäkönhänlaista palvelua Suomessa saa, jos ei osaa suomea, eikä mahd. edes englantia?

Ei minulla ole palvelun kanssa suurempia ongelmia täällä ollut.

Eräs puolisuomalainen tuttavani puhuu aina esim. ravintoloissa englantia, koska palvelu on huomattavasti parempaa englanniksi kuin suomeksi. Tämä siis Helsingissä.

Eräs puolisuomalainen tuttavani puhuu aina esim. ravintoloissa englantia, koska palvelu on huomattavasti parempaa englanniksi kuin suomeksi. Tämä siis Helsingissä.
Voipa hyvinkin olla mahdolllista.

Näitä juttuja kun täällä lukee, niin muistuttaa hyvin paljon Suomessa asuvien ulkkisten juttuja. Lueskelin kerran heidän englanninkielistä foorumiaan (en tallentanut linkkiä) - samat valitukset huonosta palvelusta, huonosta ruuasta, byrokratiasta jne. Tietysti hyviäkin puolia löytyy.

Postissa jätin äitienpäiväpaketin kuljetettavaksi. En tiennyt, minkälaiseen pakettiin hajuvesipullo olisi parasta pakata, saati että mikä olisi halvin tapa lähettää se Suomeen. Postimies pakkasi paketin puolestani, minun ei tarvinnut kuin kirjoittaa osoitekortti valmiiksi.

Ahaa siis Saksan kaikki postimiehet on paketoimassa paketteja koska posti täällä ei tunnu oikein kulkevan, ei sitten millään :evil: . Mikähän p****le siinä on ollut kuten yksinkertaisia asioita kuten jalkapallolippuja posti ei voi tuoda naapurikaupunkiin (kyllä osoitteet on ollut oikein). Puhumattakaan muista kirjeistä joita on hukkunut matkalla, välillä ne on hukkunut firman osoitteeseen lähetettäessä, välillä kotiosoitteeseen lähettäessä, saksalaisilla ystävillä tätä ongelmaa ei ole kuulemma ollut. Pitäisikö siis vaihtaa nimeä, jos ongelma ratkeaisi ( enhän toki DP:tä mistään epäile, on vaan ollut todellatodella paljon huonoa säkää).

-Antti

Jos vielä arvioitte palvelutasoa, niin laittakaa arvionne paikkakunta/alue mukaan. Kolme negatiivissävytteistä arviota on nyt Düsseldorfin (minä, Millenium ja Pipari) suunnalta, mistä ne positiiviset ovat tulossa? :-)

Itse minulla on kokemusta vain Münchenistä, Mainzista/Wiesbadenista sekä Frankusta, siis kun puhutaan pidemmisä oleskeluajoista. Ei nyt tule mieleen yhtään sellaista kertaa että olisi jääny palvelusta paha maku suuhun..

Tuosta NRWstä sen verran että useampi saksalainen ystäväni (etelä- JA pohjoissaksasta) valittelevat alueelaisten asennetta, työ- ja palvelumielessä. Olen aina suhtautunut näihin varauksella kun tiedän että joka maassa on eri alueiden kesken kinaa ja panettelua, mutta jos suomalaisetkin tämän huomaavat niin kenties aisassa on jotain perää :shock:

Jos vielä arvioitte palvelutasoa, niin laittakaa arvionne paikkakunta/alue mukaan. Kolme negatiivissävytteistä arviota on nyt Düsseldorfin (minä, Millenium ja Pipari) suunnalta, mistä ne positiiviset ovat tulossa? :-)

Itse minulla on kokemusta vain Münchenistä, Mainzista/Wiesbadenista sekä Frankusta, siis kun puhutaan pidemmisä oleskeluajoista. Ei nyt tule mieleen yhtään sellaista kertaa että olisi jääny palvelusta paha maku suuhun..Minulla on kokemuksia hyvästä palvelusta Hannoverista, Oldenburgista, Münsteristä ja Frankfurtista asuinpaikkoinani. Turistina ollessa sitten vielä paljon muualtakin. Huonoa palvelua olen saanut vain Suomessa, liekö sitten syynä, että olen yrittänyt puhua siellä vain suomea :lol:

No onhan tän nyt laitettava lusikkansa soppaan... :wink: Teutoonit eivät vaan ole palvelualtis luonne, ei sille mahda mitään. Pitäis kai nyt tarkentaa että NRW-teutoonit.. Tässä kovin varmasti vaikuttaa yksilölliset odotukset. Itse esim. en ole ollenkaan sitä tyyppinen ihminen että haluasisin turista niitä näitä jonkun myyjän kanssa jossain liikkeessä, yhtään millään kielellä (toisin kuin täällä moni on maininnut) :? Peruspalvelu: ystävällinen asenne, asiantunteva hlökunta, vastaukset kysyttäessä. Nää riittää mulle ja on kiven D'dorfissa.

Esimerkkitilanne: Olen ostamassa stereoita ja eka ziigailurundi meneillään. Eikö sieltä hyökkää myyjä niskaan hengittämään ja selittämään ominaisuuksia, johon minä että kiitoksia, mutta mä nyt eka kattelen ja kysyn sitten kun lempparit löytyy - YSTÄVÄLLISESTI ja hymyillen. Tästä myyjä ei selvästikään pitänyt lainkaan, naama oli sen verran norsun vi**lla. Tuli fiilis että:

siinä-saakelin-asiakas-otat-vastaan-palvelua-kun-sitä-kerran-tarjotaan :-D

Tällasiin tilanteisiin joudun silloin tällöin, tämä nyt vain esim. Pointti onkin se, että useimmat muut asiakkaat mielellään ottavat jo tuossa kohdin myyjän geimiin mukaan, ja ovat kovin hyvillään tällaisesta palvelusta ostopäätöstä tehtäessä. Minä en... On niin kivaa olla erilainen 8)

Tähän liittyen, mä oonkin kai niin perustyypillinen suomalainen, ärsyttää suunnattomasti kun pitäs jokatoisen ventovieraan kanssa pölistä sporapyskällä jotain, tai tervehtiä lekurin vastaanotolla kaikkia tuntemattomia. Tästä kohdin *tykkää* Suomesta kovasti!! Prkl, jos ei ole muuta puhuttavaa kuin sää ni on paras olla hiljaa.. :)

Jotenkin on sellainen fiilis, että tiedostava ostaja, joka tietää suhtkohtalaisesti tuotteista mitä haluaa ostaa, mutta on vielä katselemassa, ei vain tykkää jos joku myyjä alkaa surista perusominaisuuksista. Ja suomalaiset fiiliksen mukaan ovat valistuneempia kuin muut kakkosluokan kansalaiset täällä saksassa.

Mutta piti sanomani... onko siellä NRW:ssä on edelleen sakemanneja palveluammateissa? Tai etenkin länsisellaisia?

Meillä on tarjoilijat sun muut matalapalkkajutut ulkoistettu jo itäsaksalaisille ja muille itäeurooppalaisille....

Sinällään, just esimerkiksi tarjoilijan hommissa onkin luontevinta antaa se paikka sellaiselle jolta työ luontuu, eikä sellaiselle joka tekee sitä väkipakosta. Tarjoilijan palkka kun on kovasti riippuvainen tipeistä ja jos työtä tekee väkipakosta, sitä tipintuovaa hymyä ja palvelua nyt vain ei niin luontaisesti tule.

abe

Saksalaisilla on ihme asenne ulkkareita kohtaan: keskivertosakemanni odottaa automaattisesti jokaisen opettelevan heidän uskomattoman hienon kielensä ja jopa turistin on parempi osata Saksaa. Olemmehan tänne työn ja elintason perässä muuttaneet ja integroituminen on meidän ongelmamme.- Perttu

Tulee pakostakin mieleen, että olisi kiva napsia vain rusinat pullasta: kovaa palkkaa (ei mielellään mitään veroja), halvat autot ja mopot. Kurja juttu se vehnätaikina rusinoiden ympärillä: saksankieli Saksassa...

Maassa maan tavalla, Perttu. Jos haluat palvelua englanniksi, niin pitäisi varmaan muuttaa Englantiin... Ranskassa sinä vasta helisemässä olisitkin. Tai Espanjassa. Eiköhän suomalaisilla saksankieltä taitamattomilla ole kuitenkin aika hyvät oltavat täällä Saksassa?

Lisäksi: tulee mieleen suomalaisten asenne inkerinsuomalaisia kohtaan; vaihdapa omaan tekstiisi inkerinsuomalainen suomalaisen kohdalle ja saksalainen keskivertosuomalaiseksi....

Saksalaisilla on ihme asenne ulkkareita kohtaan: keskivertosakemanni odottaa automaattisesti jokaisen opettelevan heidän uskomattoman hienon kielensä ja jopa turistin on parempi osata Saksaa. Olemmehan tänne työn ja elintason perässä muuttaneet ja integroituminen on meidän ongelmamme.- Perttu

Tulee pakostakin mieleen, että olisi kiva napsia vain rusinat pullasta: kovaa palkkaa (ei mielellään mitään veroja), halvat autot ja mopot. Kurja juttu se vehnätaikina rusinoiden ympärillä: saksankieli Saksassa...

Maassa maan tavalla, Perttu. Jos haluat palvelua englanniksi, niin pitäisi varmaan muuttaa Englantiin... Ranskassa sinä vasta helisemässä olisitkin. Tai Espanjassa. Eiköhän suomalaisilla saksankieltä taitamattomilla ole kuitenkin aika hyvät oltavat täällä Saksassa?

Lisäksi: tulee mieleen suomalaisten asenne inkerinsuomalaisia kohtaan; vaihdapa omaan tekstiisi inkerinsuomalainen suomalaisen kohdalle ja saksalainen keskivertosuomalaiseksi....

Itse olen saksassa noiden Satu Johannan mainitsemien erilaisten "rusinoiden" takia ja pelkästään vain niiden vuoksi. En osaa kieltä juurikaan, oletin tänne tullessani pärjääväni englannilla paljon paremmin kuin mitä todellisuus on.

Mä luin ton Pertun tekstin niin että hänkin on pettynyt saksalaisten asenteeseen ulkomaalaisiin,ei niinkään siihen,että palvelua ei saa englanniksi. Minäkään en ymmärrä sitä,että miksi minuun suhtauminen, vaikkapa kaupan kassalla,pankissa,postissa, muuttuu lähes AINA sen jälkeen kun vastapuoli tajuaa olevansa tekemisissä ulkomaalaisen kanssa. Melkein joka kerta huononpaan/vaikeampaan suuntaan. Muutamat poikkeukset tosin sitten pelastavat aina päivän.

Mä luin ton Pertun tekstin niin että hänkin on pettynyt saksalaisten asenteeseen ulkomaalaisiin,ei niinkään siihen,että palvelua ei saa englanniksi. Minäkään en ymmärrä sitä,että miksi minuun suhtauminen, vaikkapa kaupan kassalla,pankissa,postissa, muuttuu lähes AINA sen jälkeen kun vastapuoli tajuaa olevansa tekemisissä ulkomaalaisen kanssa. Melkein joka kerta huononpaan/vaikeampaan suuntaan. Muutamat poikkeukset tosin sitten pelastavat aina päivän.

Se on se molemminpuolinen vieraanpelon reaktio.

Monelle kun tulee vastaan jotain mistä ei ymmärrä mitään, niin iskee hiljaisuus ja ei halua sanoa mitään tai mokata. (se, että jotkut toiset samassa tilanteessa alkavat huutaa täysillä tarzan-huutoa on eri asia)

Eikä siinä kassalla taikka palvelutiskillä ole yleensä ketään kaikkien alojen moniosaajaa joka rakentaa mcgyveriäkin taitavammin kaljapullonavaajan purkkapaperista. Vaan ihan normaali ihminen siellä on, joka alkaa varovaiseksi kun suuri vaarallinen muukalainen saapuu.

abe

sitä,että miksi minuun suhtauminen, vaikkapa kaupan kassalla,pankissa,postissa, muuttuu lähes AINA sen jälkeen kun vastapuoli tajuaa olevansa tekemisissä ulkomaalaisen kanssa. Melkein joka kerta huononpaan/vaikeampaan suuntaan. Muutamat poikkeukset tosin sitten pelastavat aina päivän.

Mutta eikö teilläkin käy niin, että kun kaupan kassa jotain kautta (vaikka kysymällä) saa selville, että olette Suomesta, niin (palvelu)asenne muuttuu heti ylen ystävälliseksi? Mulla näin käy melkein joka kerta (jos palvelu on ollut vähän nuivaa aluksi). Vai pelkäävätkö saksalaiset teitä suomalaisia uroita niin kovin? Teitä villejä suomalaismiehiä... Ehkä teitä luullaan englantilaisiksi. :wink:

Jos tuo suomalaisuus käy ilmi, niin ei minulla ainakaan ole palvelu missään huonontunut, usein vain parantunut. Aina se vaan ei käy ilmi ellei ota puheeksi (tai jos asia on sellainen, jossa nimikin käy ilmi).

Tulee pakostakin mieleen, että olisi kiva napsia vain rusinat pullasta: kovaa palkkaa (ei mielellään mitään veroja), halvat autot ja mopot. Kurja juttu se vehnätaikina rusinoiden ympärillä: saksankieli Saksassa...


Hmm.... ehkä Satu Johannaankin on tarttunut Saksan vuosien aikana saksalainen asenne: maassa maan tavalla ja Saksassa saksaksi. Jos et osaa saksaa, olet huono ihminen ja sinua pitää kohdella sen mukaan. Vielä pahempi, jos olet asunut Saksassa jo jonkin aikaa ja et sittenkään osaa saksaa. Se on SUURIN VIRHE ikinä! Juuri muutama päivä sitten eräs neljä vuotta Saksassa asunut jenkki sanoi, että valehtelee Saksassa asumansa ajan sitä kysyttäessä, koska vastapuoli loukkaantuu, kun hän ei osaa puhua saksaa.

Suomessa asenne on paljon joustavampi tässä suhteessa. Tunnen parikymmentä Suomessa asuvaa ulkkaria ja vain yksi on valittanut sitä, että suomalaiset odottavat hänen osaavan Suomea kahdeksan Suomen vuoden jälkeen. Muuten englannilla kuulemma pärjää ja huonoitsetuntoiset suomalaiset auttavat mielellään ulkkareita - siis noin keskiarvoisesti.

Minkä takia vertaatte Saksaa Ranskaan tai Espanjaan? Ranska on tunnettu älyttömyyksistä ranskankielen suhteen ja ranskalaisten kusipääasenteesta ranskaa osaamattomien ihmisten kanssa. Espanja ei turistialueilla ole niin paha, mutta toki olen sieltä kuullut yhtä huonoja uutisia. Mitä jos vertaisitte Saksaa vaikka Belgiaan, Hollantiin, Tanskaan, Norjaan, Ruotsiin tai Suomeen? Kaikissa näissä maissa englanti lienee koulussa opetettava kieli ja perimmäinen asenne ulkkareita kohtaan kenties jotain muuta kuin täälllä iki-ihanassa saksanmaassa. Olen mielestäni täällä foorumillakin jo moneen kertaan todennut, että ulkkarit ovat Saksassa ok, jos he a) näyttävät saksalaisilta, b) käyttäytyvät kuin saksalaiset ja c) osaavat saksaa.

Oli muuten aivan mainio päivä tänään saksalaisen palvelun suhteen, Ensin Bussikuski käytti oma-aloitteisesti englantia (noo... sanoi 3,8e englanniksi), sitten hotellin kokki kertoi puhui kielitaitonsa rajoissa englantia minulle ja lopuksi keilaradan tarjoilijat a) palvelivat ulkkaria kuten muita ja b) hyväksyivät englannin palvelukieleksi. Aivan uskomaton päivä tässä suhteessa! Me happy :-D

- Perttu

Vielä pahempi, jos olet asunut Saksassa jo jonkin aikaa ja et sittenkään osaa saksaa. Se on SUURIN VIRHE ikinä!
---clip---clip---
Mitä jos vertaisitte Saksaa vaikka Belgiaan, Hollantiin, Tanskaan, Norjaan, Ruotsiin tai Suomeen? Kaikissa näissä maissa englanti lienee koulussa opetettava kieli ja perimmäinen asenne ulkkareita kohtaan kenties jotain muuta kuin täälllä iki-ihanassa saksanmaassa.



Keskustelua seuranneena on herännyt yksi iiiso kysymys: miksi paikallista kieltä ei haluta oppia, vaikka siihen olisi ainutlaatuinen mahdollisuus??
Itse lähdin tänne parin korkeakoulukurssin ja kahden vuoden peruskoulupohjilla. Reilun puolen vuoden jälkeen kieltä ymmärtää ihan kivasti ja pystyy jo auttavasti keskustelemana natiivien kanssa. Varsinkin Kneipedeutsch on helppo oppia, pitää vaan alkaa puhumaan!! Radiosta, telkkarista ja sanomalehdistä sanavarasto karttuu ihan vahingossa.

Duunissa kielenä on 80% englanti, 15% ruotsi ja vaan 5% saksa. Musta on oikeasti ihan hemmetin mukavaa oppia kommunikoimaan vierailla kielillä ja nykyiseen kielipalettiin haluaisin lisätä vielä italia/espanjan (periaatteessa sama kieli).

"Englanti _lienee_ koulussa opetettava kieli." Lienee on sinänsä oikein että nykyään kyllä penskat opettelevat koulussa enkkua ja ehkä 20-30 vuoden päästä myös Kaufhofin kassalla tädit vääntää englantia. En tiedä miten pitkään tuota opetusta on ollut, tuskin kovin pitkään, viisammaat oikaiskoon. Muistan TV Totalissa herra Raabin ihmetelleen vieraana ollutta n. 13 vee poikaa, joka oli lukenut "jo" 2-3 vuotta englantia. Raab ei itsekään ole mikään ikäloppu, joten oletin että nykyiset 30-40 vuotiaat ei välttämättä ole lukeneet peruskoulussa kuin pari vuotta englantia. Tohon soppaan kun vielä lisää kaiken mahdollisen englanninkielisen viihteen dubbaamisen, niin eipä ole ihme ettei Helgat ja Hansit jaksa alkaa englannin kanssa pelaamaan.
Kuinka moni suomalainen puhuu mielellään ruotsia? Sitä jokainen on kuitenkin opiskellut 3-6 vuotta??

T: Sami

Mä en kanssa ymmärrä miksei sitä kieltä edes haluta oppia. Mulle on itsestään selvää, että jos muutan johonkin maahan, yritän oppia kielen koska

A) hyvä kielitaito (muukin kuin englanti) on rikkaus
B) paikallisen kielen osaaminen helpottaa päivittäistä elämää
C) maan kulttuuriin pääse paremmin sisälle kun puhuu ko. kieltä

Eri asia on tietty jos on vain vuoden parin komennuksella ja tietää palaavansa Suomeen sen ajan jälkeen, eikä tulevaisuudessa tule ko. kieltä tarvitsemaan. Mutta 8 vuotta maassa eikä vieläkään osaa kieltä - musta aika noloa. Eikä se suomenkielikään nyt NIIIN vaikeaa voi olla: pari ulkomaalaista tuttuani oppivat sujuvan Suomen vuodessa, ilman suuria ponnisteluja... :shock:

Anyway, itse tosiaan tulin tänne saksantaidot tasolla "Ich heiße Minna". Oli mielettömän hyvä fiilis kun jossain vaiheessa huomasin et "hei, mähän pystyn komminukoimaan saksaksi, ja ihan sujuvasti vielä!". Mielelläni muuttaisin muutamaksi vuodeksi vielä vaikka espanjaan tai ranskaan, niin saisin vähän verestettyä mitä siellä koulun penkillä tulikaan opittua :-)

Täytyy kuitenkin myöntää, että itseäkin vitutti alkuaikoina rankasti täkäläisten olematon kielitaito. Englannintaidottomuus nykypäivänä on mun mielestä ihan yhtä noloa kuin asua jossain maassa vuosikausia oppimatta paikallista kieltä.

Jos maailmassa olisi yli 100 miljoonaa suomea äidinkielenään puhuvaa ihmistä, niin luulenpa, että suomalaistenkaan kielitaito ei olisi sitä, mitä se tänään on.

Kulttuurishokki on jotain josta puhutaan paljon ja jota on todella vaikea tajuta ennen kuin itse sen on kokenut. Usein vielä sanotaan että kotiinpaluu on se suurin shokki - kun tajuaa ettei mitään ole muuttunut vaikka itse on ehkä henkisesti valovuosien päässä siitä henkilöstä joka joskus hamassa menneisyydessä pakkasi laukkunsa ja suuntasi kohti suurta maailmaa..

Itse asun nyt neljättä kertaa ulkomailla (Belgia, Ruotsi, Ranska ja nyt Frankki). Olen asunut joka maassa noin vuoden ja takataskuun on aina jäänyt kieli, jonka katson osaksi kulttuuria. Eli nyt on sitten ranska, ruotsi ja saksa hallussa (heh ja tietty enklanti). Joka kerta kielen opettelu on ollut kivinen tie ja nyt tänne Saksaan lähtiessäni mietin päätöstä kauan ennen kuin hyväksyin työtarjouksen.

Olen sitä mieltä että joka kerta pois lähteminen on vaikeutunut. Se johtuu ehkä juuri siitä että näiden kertojen jälkeen tietää ettei ulkomailla asuminen ole missään nimessä "helppo nakki" vaan kovaa työtä.

Täytyy kuitenkin todeta että olen äärettömän onnellinen siitä että olen lähtenyt, muuten en varmasti olisi edes puoliksi sama ihminen kuin nyt olen.

Kielikeskustelusta viellä sen verran, kuten jo totesinkin; kieli on suuri osa kulttuuria - se ei ole vain sitä että ymmärtää kaupan kassalla miten toimia. Kieli heijastaa kansan tapoja, ajatuksia ja niitä syviä syövereitä joita ei ilman kielen oppimista ymmärrä.

Maassa voi pärjätä ilman kielen oppimista, mutta täydellinen integraatio ja kulttuurin ymmärtäminen vaativat tätä.

Aurinkoista viikonloppua!

ma

Samaa mieltä edelläkirjoittaneen kanssa, kun aikoinaan oli selvää, että tänne jään loppuelämäkseni, oli ensimmäinen ajatus, että kieli on opittava niin hyvin, että pärjään tilanteessa kuin tilanteessa.
Ekat 2 vuotta olivat avioliitossa mukavia kun en osannut riidellä saksaksi- eikä mieheni suomea ymmärrä!
Paikallisen kielen hallitseminen on A ja O !
Se on muutakin kuin palvelujen vaatimista ja saamista,
en voi kysyä uudelta tapaamaltani ihmiseltä etukäteen osaako han englantia jos meistä vaikka kaverit tulisivat, ja jos ei osaa - vahinko vain!
Kirjallisuus alkukielellä ja vaikkapa vain päivittäisen sanomalehden lukeminen - televisio-ohjelmien seuraaminen, työpaikan "smaltalk" -
huulenheitto - ja paikallisen huumorin tajuaminen , kaikki nämä ovat
tärkeitä asioita siihen, miten täällä viihtyy ja miten nopeasti "sopeutuminen" tapahtuu.
Ja tosiaankin, mikä rikkaus se on kun osaa muutakin kieltä kuin Suomea ja
englantia ( joka minulta kyllä on ajan mittaan ikävä kyllä päässyt ruostumaan) ja missäpä sitä uuden kielen paremmin oppii kuin paikan päällä.
Hampurista en kyllä lähde minnekkään, on tämä senverran hieno, mukava, kaunis, kansainvälinen ja aika lähellä Suomea !

Oli muuten aivan mainio päivä tänään saksalaisen palvelun suhteen, Ensin Bussikuski käytti oma-aloitteisesti englantia (noo... sanoi 3,8e englanniksi), sitten hotellin kokki kertoi puhui kielitaitonsa rajoissa englantia minulle ja lopuksi keilaradan tarjoilijat a) palvelivat ulkkaria kuten muita ja b) hyväksyivät englannin palvelukieleksi. Aivan uskomaton päivä tässä suhteessa! Me happy :-D

- Perttu

Oisko futiksen MM-kisoilla tähän mitä vaikutusta? Düsseli kun kuitenkin on mukavasti Kölnin, Dortmundin ja Gelsenkirchenin 'liepeillä' ja varmaankin jonkun verran turisteja saattaa jopa majoittua sinne.
Ainakinhan noissa varsinaisissa kisakaupungeissa alotettiin viime syksytalvesta mm. bussikuskien englannin kielen kurssit.

Minulla ei ole erityistä valittamista saksalaisten palvelualttiudesta. Vaihtelee tietysti vähän henkilön, tilanteen ja itse kunkin mielentilan mukaan.

Mitä ulkomaalaisiin suhtautumiseen tulee, ongelmia lienee jossain määrin lähes kaikissa maissa. Minusta on kuitenkin aina mukavaa, jos alunperin epäluuloinen henkilö alkaa lyhyen jutustelun jälkeen sulaa ja osoittaa positiivista uteliaisuutta. Siihen asti on kuitenkin vaikea päästä, jos ei ollenkaan osaa kieltä. Kommunikointitapa on täällä vähän erilainen kuin Suomessa - ainakin minä yliasiallinen ja hiljainen hyssykkä olen joutunut opettelemaan olemaan itsekin avoimempi, aloitteellisempi ja rohkeampi. Toisinaan minusta tuntuu, että (saksalainen) siippa on turhankin puhelias kaikkien ventovieraiden kanssa, itse kun helposti vain nyökkäisin ja painuisin menemään... Olen yrittänyt ottaa vähän esimerkkiä ja nykyisin löydän jo jutunjuurta muidenkin kuin tuttujen kanssa. Jos on kovin etäinen ja lyhytsanainen, tekee melko varmasti töykeän vaikutuksen.

Huonoimmat kokemukset minulla ovat alkuvuosilta reilun kymmenen vuoden takaa, jolloin kokeilin jossain välissä lisäliksan hankkimista ravintolan keittiöapulaisena. Paikan omistaja ei ikinä oppinut edes nimeäni ja kommunikaatio rajoittui käskytykseen. Osasin jo silloin ihan hyvin saksaa, joten kielitaidon puutteesta se ei johtunut. Aluksi yritin saada aikaan ystävällistä smalltalkia, mutta se loppui lyhyeen - "nicht schwätze, schaffe". Pitkään en siinä paikassa viihtynytkään...

Lea

Tämä oli varmaan jossain tuolla "schaffe, schaffe, Häusle baue"-alueella?

Joo, silloin vaikutin Stuttgartin lähistöllä.

Ihastus-vihastus-normalisoituminen/sopeutuminen... Reilun vuoden jälkeen tuntuu, että olen käynyt nuo kaikki läpi ja nyt ollaan uudella rundilla. En ole ensimmäistä kertaa ulkomailla asumassa, joten joihinkin asioihin osasin jo varautua - suoraan sanoen joinain aamuina olen halunnut lyödä jokaista henkilöä, joka puhuu saksaa eikä ymmärrä minua, mutta se on mielestäni normaalia ja kun ymmärtää mistä se johtuu, pystyy sen hyväksymään (enkä oikeasti ikinä löisi ketään). Ja nämä aamut ovat hyvin harvassa, viihdyn tässä kaupungissa loistavasti ja olen ollut positiivisesti yllättynyt Saksan suhteen, en tullut tänne suurin odotuksin.

Kielitaito on mielestäni erittäin tärkeää sopeutumisen kannalta ja vaikka itse olen täällä näillä näkymin vain kahden vuoden komennuksella, on koko ajan tavoitteeni ollut se, että osaan puhua saksaa sujuvasti pois muuttaessani. Ihan pelkästään sen takia, että kun jatkossakin haluan asua ulkomailla, osoittaa kielitaitoni sen, että pystyn sopeutumaan uuteen maahan ja kulttuuriin sekä haluan oppia uusia asioita jatkuvasti. Ja kielitaito on myös tärkeää siinä mielessä, että jos en saa haluamaani palvelua, haluan pystyä antamaan palautetta kielellä, jonka myyjä varmasti ymmärtää. Tänään viimeksi sitä pankissa harjoittelin :oops:

Jos ei nyt väännettäisi keskustelua siihen suuntaan, ettenkö minä tai muut haluaisi oppia kieltä. Olen tällä hetkellä saksankurssilla ja lueskelen kielitaidon rajoissa mitä ilmaisjakeluita tms. sattuu eteen osumaan. Tavoitteenani olisi saavuttaa semmoinen käytännön kielitaito, jolla pärjää arkielämän tilanteissa. En haaveile ikinä oppivani yhtä hyvää saksankielentaitoa kuin mitä englanninkielentaitoni.Ja kielitaitoa ei todellakaan saa ilmaiseksi - ei varsinkaan, kun aloittaa läheltä nollaa.

Minä en valita ihmisten kielitaidottomuudestakaan niin paljoa, vaan palveluhaluttomuudesta ja ulkkareiden väheksymisestä. Mielestäni ihmiset voivat olla mukavia, vaikka eivät kieltä osaisikaan. Tulen mainiosti juttuun harrastuksen parissa tapaamani sisilialaisen häiskän kanssa, joka osaa englantia yhtä hyvin kuin minä saksaa. Kyse on vaan halusta yrittää ja sekasaksaenglannilla ollaan jopa saatu jotain puhuttua. Jostain syystä tulen muutenkin kyllä keskimääräistä paremmin toimeen ulkomaalaistaustaisten ihmisten kanssa (siis ei saksalais), vaikka nämä olisivat mielestäni perinjuurin saksalaistuneita tai täällä syntyneitä, mutta ulkkarialkuperää olevia. Tiedä sitten mistä tämä johtuu (itse asiassa Suomessakin ollessa ulkkareitten kanssa tuli liikuttua vähän väliä).

- Perttu

Lienee iso ero siinä, onko ajautunut jonnekin sattumalta (tai kun tarjottiin parin vuoden pestiä) - vai onko tietoisesti etsiytynyt jonnekin. Itse suunnittelin muuttoa nimen omaan Saksaan, vuosia (no ei niin aktiivisesti mutta kuitenkin) - kieltä tuli luettua jo historian aamuhämärissä koulussa, ja jonkinlaista tasoa olen ylläpitänyt kaikki vuodet. TIesin varautua siihen, että puhuminen on vaikeaa 8-[ (ja kyllä onkin! iik!) - mutta tähän mennessä olen oppinut paria muutakin kieltä, kyllä se saksakin alkaa sujua jossakin vaiheessa.

Jos kielenoppiminen olisi minulle tavallista hankalampaa, en ehkä uskaltaisi ikinä muuttaa maahan jonka kielestä ei etukäteen ole hajuakaan: minulle kieli on niin tärkeä juttu. Kaikille ei ole. Tässäkin asunnossa on asunut meitä ennen japanilaisia, jotka eivät 5 vuoden aikana opetelleet saksaa eivätkä puhuneet naapureitten kanssa. :smt087

Palvelutasoa en osaa arvioida, kun kaikki tähän asti on ollut paremmin kuin Suomessa - Bauhausin myyjistä koulujen opettajiin, kaikki ovat sulaa ystävällisyyttä. Tai sitten se on tää mun asenne, jota ei voi vastustaa ;-) :smt061

Mielestäni tätä ei kuitenkaan kannattaisi jumittaa henk.koht. tasolle, olisi kiva luodata onko tämä Frankfurtin seutu suvaitsevampaa kuin muut kaupungit, tai onko pikkukylissä eri meno? Olen ymmärtänyt, että täkäläinen ulkomaalaisosuus on 30% tienoilla, niin että ehkä täällä on karaistuttu?

Laitetaan nyt kysyttäessä vertailukohdaksi yksi kokemus pikkukaupungista Oberfrankenista. Olen asunut Bayreuthissa kohta yhdeksän kuukautta ja pestistä kuulin noin vuosi sitten, joten valmistelulle jäi aikaa pari hassua kuukautta. Kielitaitoa mulla oli ennestään kahden työväenopistokurssin verran, joten pientä harrastuneisuutta löytyy, mutta työväenopistojen alkeiskursseilta ei kummoista käytännön kielitaitoa saa haalittua. Täällä onneksi olen saanut käydä yliopiston alkeiskursseja, mutta niilläkin edetään toivottoman hitaasti, kun oppilasmateriaali on - nätisti sanoen - laaja. Kursseista on toki hyötyä, mutta enemmän olen oppinut televisiosta ja lounaskeskusteluja kuuntelemalla - työasiat kun on selkeintä setviä englanniksi.
Asiakaspalvelua olen saanut laidasta laitaan. Joskus vajavainen kielitaitoni ajaa myyjät karkuun, joskus se tuntuu hiukan närkästyttävän heitä, toisinaan saan yrityksistäni sympatiapisteitä, jos kuitenkin saksassa pitäydytään, toisinaan myyjät innostuvat kovin keskustelemaan englanniksi. Kaikenkaikkiaan kaupoissa asioinnista minulla ei ole juurikaan valittamista. Joissain muissa tilanteissa, kuten busseissa, kirjastoissa ja virastoissa, mahdollisen tylyn palvelun voi usein selittää sillä, että virkailijan työnkuvaan kuuluu valvoa ihmisten toimintaa ja mikäli teet jotain vastoin paikan sääntöjä, saatat joutua yllättävänkin tiukan käskytyksen uhriksi, vaikka virkailija ei itse henkilönä niin kovin kammottava olekaan.
Pelkästään suomea ja savvoo puhuville vanhemmilleni varoittelin ennen heidän vierailuaan, ettei vihaisista kommenteista kannata välittää, vaan pitää koettaa totella, jolloin tilanne menee todennäköisesti ohi. Heitä palveltiin kuitenkin kaikkialla todella hyvin ja opastettiin kädestä pitäen kaupoissa ja museoissa. Ravintolassakin selvisivät, kun olivat netistä printanneet listan, josta löytyivät sanat: syödä, bratwursti, olut ja vesi :) Ystävällistä palvelua sai myös täällä vieraillut ystäväni - välillä suorastaan ylitsepursuavan ystävällistä, vaikkei yhteistä kieltä aina löytynytkään. lmeisesti täällä kohdellaan turisteja oikein hyvin, varsinkin jos he ovat vähän vanhempaa väkeä, kuten suurin osa kaupungin asukkaistakin tuntuu olevan. Nämä täällähän ovat turisteihinsa tottuneet jokakesäisten oopperafestariensa takia.
Mun kohdalla tunnutaan toisinaan ajattelevan, että tuota pitää vähän kouluttaa ja ohjeistaa maan tavoille. Luultavimmin pitävät minua opiskelijana, kuten suuri osa muistakin ulkkiksista täällä on. En tosin tiedä miksi opiskelijaa pitäisi kohdella muita huonommin, mutta statukseni selvittyä kanssaihmisille, kohtelu usein normalisoituu.
Suomeen verrattuna hyvinä puolina pidän peruskohteliaisuutta, jonka ansiosta kaikki avaavat ja pitävät ovet auki kaikille ja kiittävät tästä, junassa on aina joku auttamassa painavien matkalaukkujen kanssa, pyöräilijät ja jalankulkijat eivät pikkuteillä ja kaupungeissa kuulu alimpaan kastiin, vaan peräti ylimpään, koska autoilijat voivat toteuttaa itseään autobahneilla, ihmisiä tervehditään, eikä heitä muutenkaan karteta... Varsinkin tuo liikennekulttuuri on Helsinkiin verraten järkyttävän paljon mielyttävämpää.
Tämä siis ainakin on ihan hyvä paikka asua ja elää, vaikka Suomeen takaisin aionkin pestin päätyttyä. Ihmisten huumorintaju, jota vähitellen olen alkanut hahmottaa, tuntuu jotenkin tutunomaiselta, tai sitten tunnistan vitseiksi vain ne savolaisen kierot jutut. Arjen vitutuksista selviää parin nyrkkisäännön turvin: a) urputtajalla on usein joku pointti, joka saattaa ensialkuun tuntua aivan älyttömän pikkumaiselta b) jos pointtia ei ole, on urputtaja idiootti.

Tiina

Palvelutasoa en osaa arvioida, kun kaikki tähän asti on ollut paremmin kuin Suomessa - Bauhausin myyjistä koulujen opettajiin, kaikki ovat sulaa ystävällisyyttä.


Selvästi vasta honeymoon menossa ;)

Palvelutasoa en osaa arvioida, kun kaikki tähän asti on ollut paremmin kuin Suomessa - Bauhausin myyjistä koulujen opettajiin, kaikki ovat sulaa ystävällisyyttä.


Selvästi vasta honeymoon menossa ;)

Miksi tämän pitäisi olla honeymoonista riippuvainen kokemus?? en allekirjoita.

Samalla mitä pidemmälle tätäkin ketjua lueskelen niin herää todellakin ajatus siitä miten suuri merkitys omalla asenteella on. Täällä jyllää myös kauheat yleistykset: En esimerkiksi ymmärrä ajatusta että " (kaikkia)ulkkareita väheksytään". Tietenkään kaikista ulkomaalaisryhmistä ei pidetä mutta näihin mielipiteisiin on yleensä muut syyt kuin pelkästään se että on ulkomaalainen (vesimerkiksi turkkilaiset ja Harmaat Sudet tms).

(olen myös koko ketjun ajan yrittänyt muistella kokemaani negatiivista palvelua Saksassa ja näin monen päivän pähkäilyn päätteeksi muistin MainTaunus Zentumin mediamarktin pölynimurimyyjän olleen muutama kk takaperin todellinen *******. Tämä on todellakin ainoa kerta jonka saan mieleeni.)

:D
Totta munassa mulla on kuhertelukausi. On tätä sen verran pitkään odotettu - ja vuodenaikakin on mitä ihanin ;)

Toki kulttuurishokki tulee joskus, en minä siltä säästy kun ei muutkaan. Toisaalta luulisin, että tässä iässä (täytän muuten heinäkuussa TAAS 25!) ei enää iske ikävä mämmiin tai talkkunaan, kun niitä ei ole suomessakaan tullut syötyä vapaaehtoisesti sitten lapsuuden...

tunnistan vaiheet, mutta skaala on ollut eri elämäntilanteissa ja maissa on niin erilainen ettei voi oikein samoista mielen liikkeistä puhua. Yksin hollannissa opiskelijana heiluessa kaikki oli joko mahtavaa tai päin helvettiä. Sylki lensi suusta kun piti aina kommentoida kaikkea sopivasti erilaista. Puoliskon ja myöhemmin penskojen kanssa englannissa ja saksassa kaikki on muotoutunut jotenkin siedettäväksi, ihan muuton alusta lähtien. Ei jaksa enää niin jumalattomasti innostua, vaikka pankkikortti yhtäkkiä kävisikin jossain kioskissa eikä ylläty vaikka horsti kävelee yli taksijonossa. Niin kauan kun kukaan ei ole saranapuolelta tunkemassa pirttiin ja omat lähiympyrät ovat siedettävät niin ei jaksa napata. Muutaman paikallisen tuttavan kun löytää ja vähän on kärryillä mitä maassa tapahtuu niin loppukansan meihin tai suomeen suhtautuminen tai ns. "yleinen" palveluasenne ei merkkaa huitulan kuitua.

Tämä tietysti expatti-rusinat-pullasta-perheen vinkkelistä. Arvaan että ne meistä jotka ovat suuremmin integraatioambitioin liikkeellä, ovat paljon syvemmin kiinnostuneita että onko tämä sittenkin sellainen maa josta Seppo Räty puhui.

Minulle ainoa oikeasti erilainen tai ainakin yllättävä asia Saksassa vs muut aiemmat maat on ollut se että nämä ovat melkein yhtä pessimistejä ja epävarmoja itsestään ja muiden omaan maahansa suhtaumisesta kuin me Pekat.