Pohdiskeleeko kutaan teistä koskaan takaisin Suomeen muuttamista? Tai onko kenties joku jopa joskus siirtynyt sinne ja kokemuksesta viisastuneena tullut taas takaisiin 'koti-saksaan'? :wink:

Ajatus paluumuutosta tulee muutaman kerran vuodessa, mutta jää yleensä kuitenkin vain spekuloinnin tasolle. Pelkuruutta varmaan :roll: Olen tänne niin nuorena tullut, opiskellut ja duuniin siirtynyt, että taitaisi tulla aikamoinen kulttuurishokki jos yhtäkkiä Helsinkiin rantautuisin. Kun täällä kuitenkin on koko elämä, koti, kaverit, aikuiselämä sun muut.

Ja entäs sitten kun siellä Hesassa ollaan ja alkaa kaduttamaan? Vai alkaisiko?

Comments?

Aina kun käyn kotonani Helsingissä, ekat pari päivää on sellainen "Ai kuinka ihanaa" -fiilis. Nostalgiaa, kivaa, vanhoja kavereita, perhettä, jne.
Kolmen neljän päivän jälkeen iskee arki - voi kuin pääsis jo takaisin Frankfurttiin :-D

Vanhat kaverit ovat ajautuneet omille teilleen, huonompi palkkataso, kamala verotus, nopeusrajoitukset, ylikalliit autot, naapurikateus sekä mieletön kommunismimeininki ovat syitä, joidenka takia en usko ikinä muuttavani takaisin Suomeen pysyvästi asumaan.

Mulla on taas muutama hyvä ystävä jotka ovat pitkän saksan putken jälkeen siirtyneet suomeen työtarjouksen perässä ja ovat super tyytyväisiä. Toinen kehuu duunielämän ihanuutta (matala hierarkia, päätösprosessien nopeus) ja toinen arjen mukavuutta (vihdoinkin omistusasunto alla, perhe lähellä).

Realiteetti on minullakin se, että kuulun tod.näk. siihen sarjaan joka eläkeikäisenä myy pullaa paikallisen suomalaisen merimieskirkon joulumyyjäisissä ja kulkee DFG naispiireissä. :wink:

Olisi kuitenkin kiva tietää - jos jollain kokemusta on - minkälaista on se paluumuuttajan arki.

Ahti unohti kelit.

Vaikka täällä mynssenissä jo lunta tulikin tiistaiaamuna hiukkasen. Muutoin mulla on samantapainen miinuslista suomesta. kavereita tosin kyllä riittää ympäriinsä edelleen... hyvä että hengissä selvisin viime viikonlopun suomenkeikalta, joka ilta hirvittävä määrä kaiffareita eri puolilla baareja....

abe

Joo, on mullakin kavereita paljonkin suomessa. Ei vaan meinaan niitten vaimot päästää heitä ulos leikkimään, kun sen kerran kaks vuodessa.

Tosin, yllättävän moni vanha kaveri on muuttanut ulkomaille. Seuranneet perässä...

Mitä, kavereiden vaimot tuntee sinut?! (kun eivät leikkimään päästä...)

abe

Mitä, kavereiden vaimot tuntee sinut?! (kun eivät leikkimään päästä...)


Joo, kuulema kaverit ovat liian huonossa hapessa aina kun ovat minun kanssani ollet ulkona leikkimässä :lol:

Pohdiskeleeko kutaan teistä koskaan takaisin Suomeen muuttamista? Tai onko kenties joku jopa joskus siirtynyt sinne ja kokemuksesta viisastuneena tullut taas takaisiin 'koti-saksaan'? :wink:

Ajatus paluumuutosta tulee muutaman kerran vuodessa, mutta jää yleensä kuitenkin vain spekuloinnin tasolle. Pelkuruutta varmaan :roll: Olen tänne niin nuorena tullut, opiskellut ja duuniin siirtynyt, että taitaisi tulla aikamoinen kulttuurishokki jos yhtäkkiä Helsinkiin rantautuisin. Kun täällä kuitenkin on koko elämä, koti, kaverit, aikuiselämä sun muut.


Pari vuotta sitten kun olisit kysynyt, olisi vastaukseni ollut megajyrkkä EI.
Esikoisen syntymästä lähtien ajatukset ovat kummasti muuttuneet :?
Tuntuu kovasti siltä että lapselle olisi "kivempaa" asua Suomessa (esim. luonto ja kesämökki, hiihtoladut nurkan takana) ja suomalainen koulusysteemi (jos se ei ole aivan totaalisesti muuttunut viimeisten 15v aikana) tuntuu 10x paremmalta kuin saksalainen.

Myös tuo asumisjuttu houkuttaa, täällä (Münchenin seutu) kun emme missään tapauksessa voi koskaan ostaa mitään omaa, hinnat kun ovat niin korkeat. Emme halua muuttaa Saksan sisälläkään, koska ainoa tukiverkkomme ovat ystävät, jotka taas asuvat juuri täällä.

Pelottavinta ajatuksessa Suomeen muutossa on se kulttuurishokki. Olen myös asunut koko aikuisikäni Saksassa enkä usko osaavani arvioda kummoisesti, millaista elämä arkisessa Suomessa on. Toinen huolenaihe on kieli, itse totun varmaan nopeasti mutta mies ja lapset ovat saksankielisiä, varsinkin miehellä kielen oppiminen kestäisi aika kauan...

Vaikeinta näin käytännön asioista on työpaikan haku - meillä ei ole edes paljon hajua siitä missä etsiä :roll:

Viimeistään 2,5v päästä täytyisi muuttaa, jos muutetaan, niin että esikoinen ehtii olla päiväkodissa ennen koulun alkua ja opetella suomea ja suomalaista elämää.

Joo, on mullakin kavereita paljonkin suomessa. Ei vaan meinaan niitten vaimot päästää heitä ulos leikkimään, kun sen kerran kaks vuodessa.

Suomen kavereilla on sama ongelma: perheellisiä, on vaimoja sun muita riippakiviä, jotka rajoittavat hauskanpitoa juuri noihin valikoituihin hetkiin. Mutta kun ne ovat keksineet laukata tänne kylään! Täällä sitten saa ihmetellä onko Suomesta viina loppunut kun kattoo vierestä sitä touhua.... Jatkoa seuraa taas ens kuussa, kun herrat ovat tulossa "jouluostoksille". Viime vuonna tuo puoli hoidettiin Getränkemarketissa.

Myös tuo asumisjuttu houkuttaa, täällä (Münchenin seutu) kun emme missään tapauksessa voi koskaan ostaa mitään omaa, hinnat kun ovat niin korkeat. Emme halua muuttaa Saksan sisälläkään, koska ainoa tukiverkkomme ovat ystävät, jotka taas asuvat juuri täällä.

Omistusasunto olis kyllä hieno juttu. Varsinkin kun Münchenin vuokrat on niin korkealla että sillä rahalla maksaisi jo vaikka minkälaista omistusasuntoa pois alta :evil: Ostopuuhat on kuitenkin aika epärealistisia koska asun todella mielelläni keskustan kupeessa ja vähänkään kivempien asuntojen hinnat pyörii Münchenissä lähellä miljoonaa euroa :( .

Helsingissä taas tilanne on aivan toinen. Käyn aina silloin tällöin unelmoimassa www.oikotie.fi:ssä asuntotarjouksien kuten "kolme huonetta, parketti, parveke, oma sauna" äärellä :)

Omistusasunto olis kyllä hieno juttu. Varsinkin kun Münchenin vuokrat on niin korkealla että sillä rahalla maksaisi jo vaikka minkälaista omistusasuntoa pois alta :evil: Ostopuuhat on kuitenkin aika epärealistisia koska asun todella mielelläni keskustan kupeessa ja vähänkään kivempien asuntojen hinnat pyörii Münchenissä lähellä miljoonaa euroa :( .

Helsingissä taas tilanne on aivan toinen. Käyn aina silloin tällöin unelmoimassa www.oikotie.fi:ssä asuntotarjouksien kuten "kolme huonetta, parketti, parveke, oma sauna" äärellä :)

Aika kovat vaatimukset, jos ei halvemmalla löydy kämppää... rivitalonkin saa jo reilulla 300 tonnilla. Kyllähän sillä vajaalla miljoonalla saa jo aika kivan. Subjektiivisesti Hesan kämpät vaikuttaa kyllä kalliimmilta.

Suomeen paluumuutosta näin kesällä hyvän dokumentin.

FennoUgriaan paluun A ja O (välissä L ja K) on onko sinulla duuni siellä odottamassa, ja minkälaisessa yrityskulttuurissa olet toiminut täällä vs siellä. Jos olet nainen, ilman duunia - helppoa sen löytäminen paikan päältä ei ole. Samaten jos haluat edetä urallasi, tai hyödyntää ulkomailla opittua. Perussääntö paluumuuttajalle on että sinun oletetaan rikastuneen huomattavasti ulkomailla ollessasi, ja että sinusta on tullut todellinen besserwisser - ja vastaanotto on useimmiten sen mukainen.

Hyvä huomio tuo "sinun odotetaan rikastuneen ulkomaillaollessasi".

Kokonaisverotus ulkomailla yleensä on aivan mitätön suomeen verrattuna. Mutta se on eri asia laittaako kukaan sitä rahaa oikeasti talteen.... Niin.

On kaiffareita ketä ovat *joutuneet* takaisin suomeen firman komennettua eivätkä uskaltaneet lähteä muualle, ei mitään mihin palata 11v jälkeen, ei varmuutta kohtelisiko paikallinen tarjoaja yhtä varmaa paikkaa, ei mitään kontaktia ihmisiin, ei palkkaakaan kuin kolmasosa.

Khrm.

Kyllä minä voisin muuttaa suomeen takaisin jos tarve ynnä tarjous tulisi. Mutta en voisi nähdä että joku firma tässä maailmantaloudellisessa tilanteessa uskaltaisi sijoittaa keskieuroopan bisneksen, kielien ja käytöstapojen osaajaan keskieurooppalaisilla palkkaehdoilla.

Tai onhan mulla jo sellainen suomalainen firma. Jonka eteen teen tällä hetkellä aikas kovastikin duunia.

Mutta kyse olikin muuttaaa suomeen kaiken tämän takia. Ei kiitos näillä reunatarjouksilla.

abe

Ihan samaa mieltä Samlundin kanssa. Duuni kannattaisi olla ennenkuin maata lähdetään muuttamaan, lisäksi ei olisi pahitteeksi osata maan kieltä ja tietää suurinpiirtein minne ollaan menossa ennenkuin astutaan koneesta ulos.

Jos olet nainen, ilman duunia - helppoa sen löytäminen paikan päältä ei ole.

En nyt missään nimessä halua aloittaa mitään sukupuolten välistä taistoa, mutta - mitä ihmettä sukupuolella on tekemistä mastamuuton tai maahanpaluun ja duunipaikan löytämisen kanssa? Omakohtainen kokemukseni on, että täällä ulkomailla tapaa enemmänkin (sorry!) menestyviä, itsenäisiä naisia kuin (vastaavia) miehiä. Tästä johtuen en voi kuvitella että nämä tytöt maan vaihdon yhteydessä saksasta suomeen täysin yllättäen menettäisivät koulutuksensa, työkokemuksensa ja powerinsa?

Minä muutin Suomeen takaisin kesällä lähinä opiskelun takia. Silloin muutto tuntui hyvältä 2 vuoden reissun jälkeen. Mutta nyt kun katson ulos niin lunta tulee ja on pakkasta on niin se ei tunnu enään niin mukavalta kuin 4 kuukautta sitten....

Njaa, siis jos harkitset paluumuuttoa Suomeen, niin silloin tilastollisesti katsoen nimenomaan naispuolisilla työhakijoilla on ollut vaikeuksia saada 2 vuoden sisällä duunia (ainakin ao. dokumentin mukaan).

Sinänsähän sukupuolella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mitä nyt vain suomalaista miespuolista johtajaa voi pänniä kompetentimman kansainvälistä kokemusta omaavan naiskandidaatin ottaminen haastatteluun.

Onko se sitten niin, että miehillä on ihmeellisisä konkurenssi-ongelmia naisten suhteen mitä niillä ei keskenään syntyisi? Eli jätkien kesken kakun voi jakaa mielellään mutta auta armias jos naiset tulee reviirille.

Olen itse alalla jossa aika vähän naisia pyörii kentällä ja melkeinpä vakio on, että joka työkeikalla ainakin yksi äijä tulee lässyttämään jotain typerää navanalusjuttua ja yrittää lokeroida jutuillaan paikalla olevat naiset ainoastaan seksi-objekteiksi. Vaihtoehtoisesti joukko nuoriamiehiä yrittää toinen toisensa jälkeen todistella olevansa pelkästään sukupuolestaan johtuen kaikinpuolin erinomaisempi. :roll:

Tapoja on monia, jotkut suoria ja törkeitä, jotkut hienovaraisempia ja "päälle taputtelevia" ... mutta yhtä kaikki maskuliinisia "et kuulu tänne", " luovuta ajoissa", "mene muualle" viestejä. Yrityskulttuurista riippuen nämä voivat olla joko asianomaisten omia turinoita, tai sitten jopa johtamiskulttuurin osia. Firmasta ja maasta riippuen ok tai sitten ei.

Joka tapuaksessa psykologinen defenssi - alemmuuden tuntohan siellä kolkuttaa. Ja siihen pitää siten suhtautuakin. Ymmärtäen nyökyttää ja väläyttää kolmea sormea ja kannustamaan lukemaan rivien välistä (keskisormen näytöstähän voi Saksassa joutua rosikseen).

Tasa-arvojen maassa Ruotsissa, jotkut yritykset ovat alkaneet jopa "auditoimaan" HR ja yrityspolitiikkaansa tasapuolisen kohtelun suhteen. Tästä oli joku juttu viikko pari sitten.

Lehtiartikkeli ei kertonut oliko tarkoitus karsia epäkurantteja menettelyjä kokonaan vaiko kannustaa tasapuoliseen päälle taputteluun.

Tämä keskustelu pyörähti nyt vähän asian viereen, mutta olkoon.

Jos tämän keskustelun vetää vaikka ihan vain saksaan ja vähän provosoi, niin uskon että taustalla ovat myös kulturelliset erot. Saksalaisen kotiäidin ja yli-isän kasvattaman miehen (kotosalla 'joo-joo' tyttökaveri, saman käytösmallin oppinut ja unelmoi niinikään kotiäiti urasta) on ehkä vaikeaa yllättäen löytää käytösmallit tilanteeseen naisen kanssa joka on 'tosissaan'. Ihan ymmärrettävää.

Onhan tämä vähän klischee, mutta uskon että savua ei ole ilman tulta ja mullakin tätä empiriikkaa täällä saksanmaalla on takana jo nelisentoista vuotta. Sukupuolten välillä ja ihmisten käytösmalleissa on mielestäni eroja verrattuna pohjoismaihin.

Eli vaikka se suomalainen pomo ei ulkkis-naista ota haastatteluun niin syynä on edes osittain reipas konkuressi henki ja tytöt ja pojat on kutakuinkin samalla viivalla.

Saksassa syynä voisi olla yksinkertaisesti se, että pomo pitää miehiä kaikenpuolin pätevämpänä sukupuolena.

Alkuperäiseen kysymykseen viitaten:
Kyllä, pohdiskelen takaisin muuttamista, ja edelleen reilun kahden vuoden pohdiskelun jälkeen(kin) tuntuu, että se myös totetutuu joskus tulevaisuudessa. Ajankohta riippuu useammastakin asiasta, kuten juuri työn löytymisestä Suomessa.

On tietysti ihan omista intresseistä kiinni, että kuinka houkuttelevalta Suomessa eläminen tuntuu; itselleni siellä tuntuu olevan enemmän hyviä kuin huonoja puolia, eikä rahakaan ole minulle se tärkein asia, vaikka Saksassa melko noviisina paljon paremmin tienaankin kuin mitä Suomessa ehkä koskaan. Ja toisaalta, jos sitten Suomeen palattuani vuoden-parin jälkeen tuntuisikin, ettei siellä kestä olla, niin ainahan sitä pääsee taas pois jos niikseen tulee. Sillä meiningillähän tänne Saksaankin on lähdetty, että katsellaan, ja jos on ihan kauheaa niin sitten takaisin Suomeen. No ihan kauheaa täällä ei ole, joten vielä nyhjätään Berliinissä.
Vähän eri asia voi tietysti olla esim. kouluikäisten lasten kanssa, mutta kyllähän lastenkin kanssa muuttaminen on mahdollista, vaikkei ehkä aina niin helppoa.

Itse olisin siis sitä mieltä, että paluumuuttamisen onnistumiseen pätevät ihan samat asiat kuin ulkomaillekin muuttamiseen: positiivinen ja avoin mieli, ja maassa maan tavalla (ainakin tietyt asiat :wink: ).

Hei kaikki! Vasta nyt huomasin tämän palstan ja kiinnostus heräsi heti! Lukiessani näitä maastamuuttajajuttuja voin kertoa olevani yksi sellainen; tosin paluumuutosta on jo kohta 2 vuotta aikaa.. Mutta uskookaa tai älkää, niin ikävä takaisin Saksaan on yhä vielä kova: yhdeksän vuotta maailmalla ei hevin unohdu!

Itse asiassa olisin todella kiinnostunut kuulemaan tarinoitanne, miksi lähditte Saksaan: palattuani takaisin Suomeen lähdin päivittämään tietojani koulun penkille ja nyt teen lopputyötäni - kuinka ollakkaan - Saksassa asuvista suomalaisista, jolla on pitempiaikainen maa- / työkokemus kuin pelkkä expantti-keikka.

Onko kellään tietoa, mistä saisin tilastotietoa Saksaan muuttaneista suomalaisista pääasiassa vuosina 1999-2004?

Iloista alkanutta vuotta ja terkuin Pohjolasta!
PS. Paluumuutto takaisin Suomeen oli todella raskas kokemus; kulttuurishokki oli tuplasti isompi, mitä Saksaan muuttaessani ikään!

Kysyppäs Saksan Suomalaisilta seurakunnilta. Niissä tuntuu olevan paljon "senioreja," jotka ovat asustaneet pitkään saksassa. He varmaan myös mielellään höpöttelevät, jos joku jaksaa vain kuunnella :)

Kysyppäs Saksan Suomalaisilta seurakunnilta. Niissä tuntuu olevan paljon "senioreja," jotka ovat asustaneet pitkään saksassa. He varmaan myös mielellään höpöttelevät, jos joku jaksaa vain kuunnella :)
Onneksi en ole missään seurakunnassa, muuten varmaan syytettäisiin höpöttelystä :-D

Kysyppäs Saksan Suomalaisilta seurakunnilta. Niissä tuntuu olevan paljon "senioreja," jotka ovat asustaneet pitkään saksassa. He varmaan myös mielellään höpöttelevät, jos joku jaksaa vain kuunnella :)

Höpöttelevät kyllä mielellään, ja ei haittaa vaikka ei jaksaiskaan kuunnella, ne höpöttää silti. :-D Tosin v-käyrä alkaa nousta aika nopeasti, kun niitä kuuntelee. Tai ainakin alkaa ahistamaan. Näin siis otoksella 2/2.

Meille paluu jossain vaiheessa Suomeen oli aina tiedossa. Niin hyvin kuin Saksassa viihdyinkin, oli aina ajatus paluusta taustalla. Lopullisesti ajatus kristallisoitui, kun perheeseen tuli jälkikasvua. Lasten kanssa oli ihana olla kotona vajaa kolme vuotta, mutta kyllä sen jälkeen alkoi tällaisella akateemisella kolmekymppisellä skandinaavisella naisella poltella jo oman urankin perään. Hyvin pian ymmärsin, että oman uran saisi Saksassa unohtaa. Ihan mihinkään call centertyöhön en sentään itseäni kuutta vuotta yliopistossa kouluttanut. Kyllästyin myös siihen alituiseen syyttelyyn, miten huonoja ja itsekkäitä omaa uraa tavoittelevat äidit ovat.

Niinpä sitten otin ja muutin, työhaastattelu puhelimitse, pojat mukaan ja aluksi vanhempien luokse asumaan. Työpaikassa aloitin välittömästi. Pari kuukautta meni ennenkuin löytyi kiva rivitalo ja 8 kuukautta että sain uuden, unelmieni työpaikan. Mieheni ei vielä ole Suomeen palannut, maaginen ajankohta pitäisi olla huhtikuussa.

En todellakaan usko, että asumme loppuikämme Suomessa. Talvi tuntuu järjettömältä, kaikki on tosi kallista ja varsinkin verotus on suorastaan raakaa, kun ei saa mitään perhevähennyksiä. Vero% on korkea, kun on kertynyt sen verran omaisuutta Saksasta, ettei ole tarvinnut ottaa lainaa. Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta maksaa kaikesta korkeimman kaavan mukaan vain sen takia, että on saanut kerrytettyä säästöjä. Täällä on kuiitenkin hyvä olla nyt, kun lapset ovat pieniä ja itselleni on tärkeää saada tehdä koulutusta vastaavaa työtä lapsiystävällisessä ympäristössä.

Mitään työnsaantiin Suomesta tulee, niin se vaatii hyviä kontakteja, suhteita ja hyvää tuuria. Koulutetulla väellä ei ole vaikeuksia saada työtä, mutta harva työnantaja on halukas palkkaamaan ketään ulkomailta. Oma työnsaantini on perustunut suhteisiin ja oikeiden henkilöiden tuntemiseen. Kun pystyin osoittamaan olevani riittävän hyvä ja valmis sitoutumaan työhöni, ei sillä ollut mitään merkitystä, että olen kahden pienen lapsen (käytännössä yh)äiti ja melko vähäisen työkokemuksen omaava.

Itsellä ei varmaan koskaan ollut tarkoitus tänne Saksaan jäädäkään, joten siinä mielessä toistaiseksi ei ole pahemmin tullut mietittyä että pitäisikö palata, vaan pikemminkin että milloin.

Ja en minä tätä Saksassa asumista niin kovi ihmeellisenä pidä, tai löydä siitä mitään niin erikoisen hyvää että tänne jäisin.

Itsellä tuo työpaikan löytäminen ei ole varsinaisesti ongelma, siirtyisin vain fiman sisällä takaisin Suomeen. Itseasiassa käyn parhaillaan neuvotteluja paikasta Suomessa.

itseäni ainakin Suomessa viehättää luonnon läheisyys ja kesäisin varsinkin kesämökkeily.

Tuli myös ostettua tontti Tampereen kupeesta viime joululomalla ja pitäisi alkaa rakentamaan, tuo oman asunnon (varsinkin omakotitalon) edullisuus Suomessa on selkeä etu minulle.

Nuo nopeudet hiukan naurattaa täällä Saksassa, tokihan sitä joskus kovaakin pääsee, mutta mittaapa keskinopeus jos ajelet jotain n. 100 km matkaa, eri asia jos ajat 400-600 km pätkää niin sitten sitä hyötyä syntyä, mutta kyllä minä uskallan esim. Suomessa ajaessani paremmin luvata olevani perillä johonkin tiettyyn aikaan, ja tod.näk. myös olen, täällä sitä ei koskaan tiedä mihin juuttuu.

Saksalaisesta jäykkyydestä, joustamattomuudesta ja byrokratiasta en viitsi edes mainita.

Jos Suomessa minulla on jo nyt omistusasunto tälläkin hetkellä, ja silti maksan myös vuokra-asuntoa Saksaan. Vaikka tulotasoni hiukan tippuukin, niin minulta jää pois täysin ylimääräinen n. 500e/kk vuokran maksu, kyllä se kummasti kompensoi sitä nettopalkan erotusta jo.

Ja mitä tulee Saksalaiseen verotukseen, niin kauan kuin olet sinkkuna, niin perseestä se on tässäkin maassa.

Saksan eduiksi lasken hintatason edullisuuden jossain määrin, ja ainakin kevät tulee varsin aikaisn täällä Dusseldorfin seudulla. Kyllä minulla tuntuu nykyään tuo Suomen talvi riittävän sen talviloman verran.

Eniten jään kuitenkin ehkä kaipaamaan täällä sitä kuinka lähellä kaikki on, tarkoitan lähinnä matkustamista, esim. Amsterdam, Bryssel, Luxemburg on vain joidenkin tuntien ajomatkan päässä. Ja halpalentoyhtiöitä riitää joka suuntaan. Suomessa sitä on taas niin perkeleen jumissa.

Aika paljon samanlaisia aatoksia kuin milleniumilla. Eli tarkoitus ei ole koskaan ollutkaan jäädä ikuisesti Saksaan, vaan paluumuutto on ollut päivästä yksi lähtien takaraivossa, ajankohta on vielä vaan edelleenkin auki.

Ei sen puoleen etteikö Saksassakin voisi viihtyä, varmasti voi, mutta ainakin tällä hetkellä arvostan kyllä monia suomalaisia asioita paljon korkeammalle kuin niitä plussia mitä tämänhetkinen Saksassa asuminen tuo (eli lähinnä korkeampi tulotaso + joitain vähempiarvoisia plussia). Lisäksi tämä nykyinen "koti"kaupunki Berliini ei ihan vastaa ihanteitani; jossain muualla Saksassa voisin mahdollisesti viihtyä ehkä paremminkin? Berliini on jees sukulaisten ja tuttavien visiittien kannalta, ja tietysti kulttuuri- yms tarjontansa puolesta, mutta ei musta kyllä muuten oikein suurkaupungin asukiksi ole...

Mulle on muodostunut Saksassa ihan kiva tuttavaverkosto, enkä tunne itseäni sen puoleen mitenkään ulkopuoliseksi tms, ja on paljon harrastuksia yms, mutta silti en voi olla säännöllisesti ärsyyntymättä tietyistä käytännön elämääni liittyvistä asioista, jotka ainakin mielikuvieni mukaan ovat Suomessa paljon paremmin. Toisaalta tiedostan kyllä senkin, että palattuani Suomeen luultavasti ajattelen joistain asioista ihan samoin, eli kaipaan niitä tiettyjä asioita mitä Saksassa tehdään fiksummin kuin siellä.

No, sitä paluumuuttoa suunnitellessa jatkan töiden paiskimista ja yritän unohtaa ne miljoonat muut ihmiset joiden kanssa tähän kaupunkiin pitää ahtautua + ne miljoonat säännöt joiden mukaan täällä pitäisi elää. Vaikka toisaalta tänään olen vähän positiivisemmalla tuulella, koska lunta on puissa ja maassa ihan kunnolla (eli ei näytä ihan niin lohduttoman synkeältä kuin normaalisti) ja aamulenkillä tuli puistossa vastaan jopa hiihtäjä. :-D

Vero% on korkea, kun on kertynyt sen verran omaisuutta Saksasta, ettei ole tarvinnut ottaa lainaa. Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta maksaa kaikesta korkeimman kaavan mukaan vain sen takia, että on saanut kerrytettyä säästöjä.

Eihän tuo ole ongelma. Kämppä myyntiin ja uusi alle lainarahalla, pakkoko sitä lainaa on poismaksaa jos sen kanssa eläminen olisi edullisempaa kuin ilman :o

Asuntolainassa vähennyskatto tulee vastaan jo aika pian, joten sen veroprosenttihyöty on suhteellisen rajallinen. Muistaakseni vain n. 2000 euroa korkoja sai vähentää pääomatuloista (per nuppi). Ellei pääomatuloja ollut niin tuosta 1/4 suoraan veron määrästä eli 500 euroa. --> vaikutus nettotuloisin siis vajaa 50e/kk. Suomessa ei juurikaan tehdä eroa verotusluokissa. Lähes kaikki maksavat korkeimman mukaan - poikkeus on yrittäjät, joille mielikuvitus on rajana :D

//jussi