Pamela, Linda ja Doris tulevat autolle.
Linda: Voi ei, tässä tuulilasissa on taas tällanen lappu. Tämä on jo kolmas tänään.
Pamela: Ne on jotain joutavia mainoksia. Pistetään se tuohon viereiseen autoon.
Linda: Laita nää loputkin laput siihen, niin mä pääsen niistä eroon.

Sitten lähetään, tytöt. Oops, mikäs siellä rysähti?
Doris: Mä luulen, että sä peruutit tohon takana olevaan autoon. Siinä peruutuspeilissä on varmaan jotain vikaa. Mulla oli ihan sama juttu viime vuonna. Linda: Hyvä että se selvis. Mä oon ihmetelly, miks mulle käy joka
kerta Prisman parkkipaikalla tälleen. Huomenna mä otan peilin mukaan
ja vien sen huoltoon.
Pamela: Ota samalla öljytikku mukaan ja vaihda se uuteen.
Linda: Minkä takia? En mä ole ikinä tullut ajatelleeksi, että se pitäis vaihtaa.
Pamela: No sen verran mäkin tiedän autoista! Öljytikut kuluu
nopeesti. Ne ei sitten enää yletä öljyyn ja sä et tiedä, miten paljon sitä on.

Doris: Kyllä autot on sitten hankalia kapistuksia. Mutta mä oonkyllä
edistyny kovasti niiden kanssa. Mä saan meidän mersun ajetuksi talliin
jo melkein kokonaan.

Linda: Hitsi, nyt rupee satamaan lunta! Lumisateessa on tylsää ajaa.
Ja tässä autossa ei kuulemma pala edes jarruvalot.
Pamela: Sun pitää ostaa ens kerralla punaista öljyä. Sitten näkyy jarruvalot ja vilkut paremmin.
Doris: Esko sanoo mulle aina, että jos lumisateessa ei nää ajaa, niin on parasta seurata lumiauraa. Sitten kerran mä aloinkin seurata yhtä
lumiauraa, kun pyrytti niin sakeesti. Mä seurasin sitä varmaan tunnin
verran, kun se sit pysähty ja se kuski tuli kysyyn, et mikä mulla oli hätänä. Se oli saanu aurattua Citymarketin parkkipaikan ja oli sit menossa
Prisman parkkipaikalle. Oli se hyvä, et mä sain selville, missä mä oon.
Pamela: Toi on muuten hyvä neuvo.

Doris: Prismasta puheen ollen mä kävin eilen siellä etsimässä Eskolle
joululahjaa. Se haluais sellaset autoilijan hanskat. Myyjä kysy, mikä Eskon numero on ja onneks mä muistin, että se on HFK-766. Mutta kyllä oli surkee valikoima, kun en mä sit kuitenkaan löytänyt oikeeta kokoo.

Linda: Kauheeta, hiljennä vähän! Nyt oltiin vähällä ajaa tuon rekan kylkeen!
Pamela: Linda, sinähän olet itse ajamassa!
Linda: Ai niin olenkin! Miten mä en yhtään huomannut!

Tossa on muuten poliisi. Kai mun pitää pysähtyä.
(Blondi)Poliisi: Jaaha päivää, saiskos sitten ajokortin ja rekisteriotteen.
Linda: Mikä se sellanen kortti on? Täällä olis kirjastokortti, pankkikortti,
synttärikortti (Dorikselle) sulta ja Eskolta?
Poliisi: Se on kortti, josta löytyy sun kuvasi.
Linda: Tässä on mun kuva (antaa peilin).
Poliisi: Ai anteeksi! Olisitte heti sanonut, että olette poliisi, niin en olisi pysäyttänyt teitä! Hyvää matkaa!
Linda: Kiitos samoin! Olipa mukava poliisi!

Doris: Mullekin sattui viime viikolla tosi ihanat poliisit. Ne pysäytti mut ja sanoi, että ne kuvasivat minut kun ajoin ylinopeutta. No mä tietysti pyysin, että ne lähettäis mullekin niitä kuvia, jos ne onnistuis. Ja ne kirjoittikin heti mulle laskun mukaan.

Blondit rakennustyömaalla

Linda: Voi ei, Pamela on taas myöhässä. Me ei ikinä saada
tätä urakkaa valmiiks ennen Jouluu.

Doris: No, eihän täs enää paljon puutu. Seinät ja katto
vaan. Joko sä oot ostanu joululahjat?

Linda: En mä kaikkii.

Doris: Mä tiedä yhtään, mitä mä ostasin Eskolle, kun se
isänpäivälahjakin meni myttyyn. (Heittelee puhuessaan
nauloja pois laatikosta)

Linda: Miten niin?

Doris: No, mä ostin sille solmion, mutta se piti viedä akas
kauppaan.

Linda: Eikö Esko tykänny sen väristä?

Doris: Ei siinä värissä ollu mitään vikaa, mutta se oli
Niin ahdas,ettei me saatu Eskon päätä siitä läpi.

Linda: Voi kauheeta. Kaikkee ne myyvät. Miks sä muuten
viskot niitä nauloja pois? Onko niissäkin jotain vikaa?

Doris: Kato nyt, näissähän on nuppi ihan väärässä päässä.

Linda: Äh, et sä tajuu. Ne tulee tietysti seinän toiselle
puolelle.

Doris: Niin tietysti! Voi että mä oon joskus hölmö! Mä
panen toiseen pinoon ne, mitkä menee toiselle puolelle.

(Pamela tulee.)

Pamela: Moi, sori että mä oon myöhässä! Ette arvaa mitä
sattu?

Doris ja Linda: No?!

Pamela: No multa valu ne e-pillerit taas ulos. Mun täytyy
mennä uudestaan lääkäriin ja sanoo, että se määräis vähän
isompia pillereitä. Nää minipillerit ei kerta kaikkiaan
pysy.

Linda: Voi jestas. Onneks mulla ei oo tollasta ongelmaa.
(Taputtaa vatsaansa).

Pamela: Ja sitten kun mä lähdin ajaan tänne duuniin, mä
huomasin, että bensa on melkein loppu, ja ajoin tietenkin
oikein kovaa, ettei se ehdi loppuu ennen bensistä, ja
poliisi kehtas sakottaa mua vaikka mä selitin sille tän
tilanteen

Doris: No eihän miehet tommosta tajuu. Mäkin vein mun autoo
täs yks päivä huoltoon yhelle Ilkalle ja se kysy että
tehdääks kymppitonnin huolto. Mä sanoin sille, ett eihän
mulla sellaisia rahoja oo ja lähdin veks sieltä.

Pamela: Mä lähen nyt maalaamaan sitä saamarin käytävää.
Aatelkaa: ekapäivänä mä sain maalattua yli 10 metrii,
tokapäivänä joku 8 metrii, eilen vain 5 metrii. Nyt tulee
varmaan vaan pari metrii, kun on niin hiivatin pitkä matka
maalipurkille.


Doris. No ei voi mitään. Se kuuluu tän työn luonteeseen.
Katoitteko tytöt muuten eilen sitä lätkän pronssiotteluu ?

Pamela: Joo. Ja tänään tulee kultaottelu, aika jännää vai
mitä ?

Linda: Joo, mut sitä mä vaan ihmettelen, et koska ne pelaa
sen hopeaottelun, kun siitä ei ole mitään mainintaa
telkkarin ohjelmatiedoissakaan

Pamela: No jos se tulee vaikk digiboksista.

Linda: Kyllä siinä taas meitä tavallisen telkkarin katsojia
syrjitään, onhan se nyt ainakin paljon jännempi matsi
kun joku pronssiottelu.

Pamela: Joks te ootte muuten ostaneet joulukinkut ?

Doris: Mä panin sen jo kaks päivää sitten uuniin.

Pamela: Mitä ihmettä varten? Mä laitan vasta aattona.

Doris: No kyllähän sun vielä ehtii. Mulla on vähän eri
juttu. Siinä luki että paistoaika 1 tunti ensimmäiselle
kilolle ja 45 minuuttia seuraaville ja Eskokin on aika
tuhdissa kunnossa.

Pamela: Sit mä ymmärrän! Mä meen nyt maalailee. Tässä
lapussa sanotaan, että pitäs maalata seinät ja ikkunat
valkoseks. Pitääkö mun maalata ikkunanpieletkin?

Linda: Paras että maalaat vain ikkunat, ettei tuu
sanomista!

Pamela: Okei. Nähdään ruokatunnilla. (Lähtee pois)

Linda: Viittitkö antaa vasaran?

(Doris ojentaa haalarin taskusta tamponin.)

Linda: Doris, eihän tää mikään vasara oo, tää on tampaksi,
kato nyt!

Doris: Voi jestas! Anteeks. Missähän mun vasara sit on! Mut
oota, mä haen toisen! Tiätsä, mä oon jo monena yönä nähny
sellasta unta, että mä oon jossain kukkaniityllä ja mä oon
korviani myöten rakastunu yhteen
hevoseen.

Linda: Onko se tamma vai ori?

Doris: Ori tietysti! En kai mä mikään epänormaali ole!

Linda: Et tietenkään! Onhan sulla Esko. Naulataan tää
sitten. Mä pidän naulaa ja sitten kun mä nyökäytän päätä,
lyö sitä niin lujaa kuin jaksat!

Doris: Okei!

(Doris lyö Lindan tainnoksiin.)

Doris: Voi herrajumala! Sattuko suhun? Pamela tuu apuuuuun
!!!