Ajattelin kysellä, josko täältä foorumilta löytyisi äitejä, jotka ovat synnyttäneet lapsensa Geburtshausissa? Laskettu aika lähenee vauhdilla, ja tuo Geburtshausissa synnyttäminen alkaa tuntua aina vaan paremmalta vaihtoehdolta, varsinkin kun oma kätilö on hoitanut raskauden seurannan viime kuukausien ajan.

Olen kiitollinen jo etukäteen kokemuksista!

Favolina rv 34+2

Aikoinani kävin tutustumassa vaikka minkälaisiin synnytyslaitoksiin, mutta päädyin kuitenkin synnyttämään kaikki kolme lastani yliopiston klinikalla, sillä siellä on aina lääkäreitä komplilaatioihin, joita saattaa tulla. Sinnekin voi ottaa mukaan oman Hebammen. Ja siellä oli jo silloin vuosia sitten ihan "kiva" synnyttää, vaikka ei ollut niin kauhean söpö sisustus kuin Geburtshauseissa. Mutta just kilpailun takia yliopiston klinikatkin pehmentävät palveluaan.
Geburtshauseissa synnyttäneet ystävättäreni toki ovat myös olleet tyytyväisiä, mutta minä valitsisin taas uudelleen ison klinikan. Siellä on joka kellon aikaan myös lastenlääkäri, joka tekee sen ekan Untersuchungin. Ja tosiaan myös kaikki muutkin lääkärit, jos tulee ennenarvaamattomia ongelmia. Geburtshausista pitää lähteä ambulanssilla saamaan apua. Mutta tavallisestihan synnytykset sujuvat ongelmitta, joten mene sinne, missä on kivoin tunnelma. Olet varmaan käynyt katsomassa eri klinikkoja/Geburtshauseja.
Ai niin, vielä yksi juttu: minä en saanut omaa Hebammea mukaan, en muistaakseni edes kysynyt, mutta klinikan kätilöt olivat luonani koko ajan, -esikoista synnyttäessä sain tutustua kolmen eri vuoron kätilöihin, ja he olivat kaikki todella ihania ja osasivat työnsä. Eräskin paljastui suomalaiseksi. Oli iloinen yllätys.

Minuakin kiinnostaisi kuulla kokemuksista niin Geburtshaus- kuin kotisynnytyksistä. Meillä jompikumpi edessä piankin (rv 37+3), ellei sitten jotain yllättävää ilmene ja joudumme sittenkin hurauttamaan klinikalle.

Viimeistään 5 viikon päästä mulla on sitten oma tarina kerrottavana :-)

Geburtshaussissa synnyttäminen soveltuu niille äideille, joiden kohdalla voi kaiken olettaa menevän "oppikirjojen mukaan", ja heille tämä synnyttämisen muoto onkin varmasti yksi pehmeimmistä ja mukavimmista, (Ok, kotisynnytys on varmaan se kaikkein "luonnollisin") varsinkin jos on tarkastukset ja seurannan tehnyt sen Kätilön kanssa. Ja mikäli kuitenkin komplikaatioita esiintyy/ilmenee, pääsee sieltäkin Ambulanssilla nopeasti sairaalaan.

Minun ei edes tarvitse valitettavasti tätä vaihtoehtoa miettiä, mutta mikäli asiat olisivat toisin niin luultavimmin olisin itse jonkun geburtshaussin "asiakas". Omassa tilanteessani tulen luultavimmin synnyttämään yliopistollisessa sairaalassa kaikkien mahdollisten apparraattien kanssa... mutta parempi niin kuin ei ollenkaan.

Meri

tähän aihepiiriin ei tietysti saisi miehet ottaa kantaa, mutta kerron nyt kuitenkin.

Jos haluaa luonnonmukaisen synnytyksen, ilman aparaatteja ja aineita, se onnistuu kyllä synnytyssairaalassakin. Kävimme 4 kk sitten kolmannen onnellisen perhetapahtuman toimittamassa sairaalassa; kätilö tutki sairaalaan tullessa tilanteen 5 minuutissa, ohjasi omaan huoneeseen jossa vaimo puhisi ja kuunteli radiota, allekirjoittanut luki dekkaria ja yritti mukamas olla jotenkin avuksi. Kätilö kävi kurkkaamassa kaksi kertaa ovelta puolentoista tunnin aikana, jonka jälkeen otti syntyvän tytön kopiksi. Huone näytti lähinnä hieman romanttisemmin väritetyltä hotellihuoneelta ja siellä sai kyllä olla juuri niin rauhassa kuin haluaa. Vielä rauhallisemmat meiningit kuin Kätilöopistolla Hgissä. Voin kyllä varauksetta suositella. Lisäksi kaikki lapsen testit ja kuvaukset sujuvat näppärästi seuraavina päivinä - jotka näyttävät olevan vielä perusteellisemmat kuin Suomessa (mm. ultrakuvaus lonkkien osalta)

En ole ikinä ymmärtänyt halua lähteä ehdoin tahdoin johonkin muualle synnyttämään kuin sinne missä tarvittava apu on lähellä jos sellainen tilanne tulee. Jos toivoo kotoisan tunnelman luomiseksi jotain tiettyä tavaraa ympärilleen, nehän voi roudata mukanaan. (ainakin olemme nähneet suitsukkeiden polttelijoita joka lasareetissa) Olennaisesti vaikeampaa taitaa olla leikkaussalin roudaaminen kotiin jos loppupeleissä menee jotakin radikaalisti mönkään. Sitäkään en miehen logiikalla ymmärrä että voisi jotenkin ennustaa että meneekö oma synnytys nyt jotenkin oppikirjan mukaan vai ei. Jos pystyisi niin kai ne sen kertoisi. Ainakaan kätilövaimo ei pari sataa synnytystä nähneenä suostuisi ennustamaan kovin paljoa omien synnytyksien kulusta etukäteen, puhumattakaan muista. Lisäksi tämä tuleva lapsihan ei ymmärrä hevon helvettiä siitä missä ympäristössä hänet on maailmaan tuotu - ainoa kiinnostava asia on se lähellä oleva äiti. Vanhempia taas tämä synnytysasian tunnelmapuoli kiinnostaa jotenkin suhteettomasti verrattuna siihen kuinka äkkiä koko kokemus painuu unholaan sitten kun on se lapsikin mielenkiinnon kohteena.

Suosittelen tutustumista muutamaan lähellä olevaan synnytyssairaalaan - jenkkisarjojen sairaaloiden piipitys ja härdelli on aika kaukana todellisuudesta.

AK kirjoitit kyllä asiaa.

Mä synnytin itse ihan perussairaalassa, kaipasin lääkäreitä ja laitteita lähelle, jos jokin menee vikaan. Kaikki voi olla sekunneista kiinni vaikka normiraskaus olisikin ollut ja halusin olla ihan varma, että avun saa viereisestä huoneesta jos jokin menee ei-suunnitelmien-mukaan.Toki suurimmaksi osaksihan kaikki menee hyvin mutta silti, tahdoin leikkaussalit ja vempeleet itselleni ja vauvalleni oven taakse.
Sain olla ihan rauhassa miehen kanssa, tunnelma oli mielestäni rauhallinen ja kaunis (oli yö) eikä minua häirinnyt ollenkaan että olin laitoksessa. Tunsin oloni tosi turvalliseksi. Onneksi mitään ei sitten tarvittu, kaikki meni hyvin. Yksi juttu oli kyllä, mitä Geburtshausissa ei saa, on antenni vauvan päähän, että näkee saako hän tarpeeksi happea toimituksen ajan. Mulla oli rauhallinen olo sen takia, kun tiesin että sen huomaa heti jos hapenpuute iskee pienelle. En ottanut mitään kivunlievityksiä.
Mä en itse tapettien värejä tai verhoja katsellut, oli muuta tekemistä. Toiset voivat tuntea kauniissa ympäristössä ym. itsensä paremmaksi, mutta mulla oli silmät kyllä kiinni :-D

Jos joku synnyttää synnytystalossa niin tulkaa toki sitten kertomaan millainen se oli kokemuksena, olisi kiva tietää :D

Onko kukaan synnyttänyt kotona? Minua tämä vaihtoehto kiinnostaisi.

joo, kaverini juuri synnytti Geburtshausissa. Kaikki ok, mutta mitään varsinaisia kivunlievityksiähän ei saa, joten kivut oli järkyttävät. Siksi ja tosiaan myöskin mahd. komplikaatioiden takia menisin kyllä vaan sairaalaan. Voin suositella babyfreundliches Krankenhaus:ia. Siellä saat lapsen heti rinnallesi, keisarinleikkauksenkin jälkeen, jos leikkaus on tarpeen ja tosi paljon apua imetykseen. Huoneetkin oli tosi mukavat. Ja jos haluat tutun kätilön, niin valitse Beleghebamme, he tulevat sairaalaan mukaan synnytykseen...

Mä kävin synnyttämässä vielä kaksi lasta samassa tavallisessa sairaalassa. Kaikki meni mainiosti mutta en vain halunnut ottaa riskiä sellaisessa synnytystalossa. Ihana kun on kaikki koneet ja leikkurit seinän takana, jos apua sattuukin tarvitsemaan! :D

Mullakin oli jossain vaiheessa raskautta toiveena synnytys kotona tai Geburtshausissa. Gyne oli sitä mieltä että sairaala on komplikaatioiden vuoksi paras paikka, mutta sain silti itse valita. Tai näin ainakin luulin....

25.12.2010 poika tuli monien ongelmien jälkeen keisarinleikkauksella maailmaan neljä viikkoa etuajassa ja joutui välittömästi 9 päivää kestävään tehohoitoon (joka onneksi oli samassa rakennuksessa). Eli vaikka raskaus sujuisikin täysin ongelmitta, ei silti ole varmaa että lapsen syntymä sujuisi ongelmitta.

Olen kuullut kotisynnytyksistä täkäläisiltä tuttaviltani. Osalla on jäänyt erittäin positiivinen vaikutelma, osa valitsisi seuraavalla kerralla sairaalan.

Synnytykset on niin erilaisia. Itse en koskaan edes ajatellut kotisynnytystä.

Muutama päivä sairaalassa on ok. Ei tartte laittaa ruokaa eikä siivota (varsinkaan vaihtaa heti verisiä lakanoita).

Ensimmäinen synnytys teki niin kipeää, että sain oksentamisen ja monen tunnin yrityksen jälkeen epiduraalin. En tiedä miten esikoisen synnytys olisi onnistunut kotona. Kuopus tuli niin äkkiä ilman kipulääkitystä, että hänen synnyttäminen olisi varmasti onnistunut kotonakin.

Meillä on kokemusta niin Suomesta kuin Saksastakin. Olin Suomessa ensisynnyttäjä ja minulla oli kokoajan sellainen olo, että jätettiin yksin huoneeseen kärsimään. Sitten, kun viimein sain sen epiduraalin niin johan alkoi kämpässä vilistä kaikenmaailman lääkäri- ja hoitsuopiskelijaa ja itse synnytyksessä taisi olla 5 henkilöä vahtaamassa.
Saksassa synnytyksessä ei ns. omakätilöä olut, mutta sairaalan kätilökin osasi tosi hyvin hommansa. Oli paljon rauhallisempi ja yksityisempi olo, kun oltiin vaan mies ja minä - mutta myös joku "asiantuntija" paikalla tukemassa.

Synnytyksen jälkeen molemmilla lapsilla oli bilirubiiniarvot todella korkealla. Parempi oli olla sairaalassa tarkkailtavana!

sairaalaa tärkeämpää taitaa olla kellonaika. Tai no minä puhun vain suomalaisista sairaaloista mutta pätee varmaan Saksaankin.

Vaimoni ensisynnytyksessä keskellä yötä ei meinannut anestesialääkäriä keskussairaalasta löytyä mistään ja se kävi iskemässä vaan nopeasti piikin selkänikamaan ja poistui, ja sitten kun homma lähti liikkeelle kätilökin häipyi toista synnytystä valvomaan ja minä sain kunnian olla käytännössä kätilönä esikoisellemme. kätilö tuli sitten toteamaan "jaahas, täällähän näyttäisi olevan valmista", vaimo henkitoreissaan ja lääkäri kutsuttiin vasta lopuksi paikalle katsomaan vieläkö eukossa ja perillisessä henki pihisee. Minulta ei kukaan kysellyt sen kummemmin vointia ja sitten kun napero todettiin elinkelpoiseksi se pistettiin sellaiseen happilaatikkoon josta se piti minua sormesta kiinni seuraavat pari tuntia hiljaa silmiin tuijottaen kunnes aamu valkeni ja keskussairaalaan perusmiehitys saapui töihin.

Toinen kerta olikin täydellinen vastakohta, keskipäivällä kaksoset putkahtivat nauraen maailmaan (yksikään meidän lapsista ei siis itkenyt kuten elokuvissa), huoneessa oli väentungos, pari lääkäriä, anastesialääkäri koko ajan mukana, muutama kätilö, ja tukku vaihtuvaa miehitystä ja opiskelijoita tarkkailemassa. Minut jopa lähetettiin pois kun pahin oli ohi kun lopputoimenpiteissä ei kuulemma huoneeseen enää sopinut.

Sen siis vain sanon että onhan se semmoinen operaatio että vaikka siihen miten valmistuisi niin kaikenlaista odottamatonta varmaankin tapahtuu. Pelko siis pois ja mahdollisimman modernin lääketieteen osaajien/laitteiston pariin uusi elämän alku toimittamaan.

sairaalaa tärkeämpää taitaa olla kellonaika. Tai no minä puhun vain suomalaisista sairaaloista mutta pätee varmaan Saksaankin.
Esikoisesta (FI) menin synnyttämään kahdeksan aikaan maanantai-aamuna.
Kuopuksesta (D) menin yöllä yhden aikaan sairaalaan. Ei siis ainakaan meidän kohdalla päde ollenkaan.

Itse opiskelin netistä asiaa, ja näemmä kotisynnytys on täällä mahdollinen, vaikkakin raskauden pitää olla "normaali", ennen kuin sitä suositellaan. Eli masuasukkeja saa olla korkeintaan yksi, kääntymisen täytyy tapahtua ajallaan jne. Wanda: saako kysyä/tiedätkö miksi osa kavereistasi valitsisi seuraavalla kerralla sairaalan?

Ja korostan vielä lopuksi, että:
- jos joskus raskaudun ja raskaudesta tulee riskiraskaus, noudatan lääkäreiden ohjeita ja hakeudun sairaalaan tarpeen mukaan.
- en ole lyömässä lukkoon kotisynnytyssuunnitelmiani etukäteen, haluan vain saada tietoa kaikista vaihtoehdoista etukäteen.
- pohtimalla kotisynnytykseen liittyviä asioita en missään nimessä tarkoita, että muualla kuin kotona synnyttäneet olisivat jotenkin tehneet "huonon" tai "väärän" ratkaisun.

Myös tuo Geburtshaus vaihtoehtona kiinnostaa. Jos joskus onnistun raskautumaan (vasta yritetään), pitää käydä tutustumassa.

Ei todellakaan ollut tarkoitus syylistää tai ihmetellä muualla kuin sairaalassa synnyttäneitä. Itse en vaan turvallisuus- ja hygieniasyistä harkinnut koskaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin sairaala. Mielestäni se on myös mukavin ja helpoin vaihtoehto. Ennenkaikkea turvallisin. Eikä se maksa mitään.

(vaikka meidän molemmilla lapsilla oli vauvana keltaisuuttaa niin raskaudet olivat ns. normaaleja eikä näitä bilirubiiniarvoja voi tietää etukäteen - eli ns. riskiraskaus ei liity tähän kommenttiin mitenkään)

Jatketaas samaan. En vieläkään ole saanut Kelalta päätöstä, kuulunko vielä Suomen sos.turvaan vai en. Homman piti olla läpihuutojuttu, kun mies on lähetetty työntekijä ja kuuluu Suomen sos.turvaan, mutta niin vain vastaus viipyy... Gynellä tarvitsisi käydä, mutta onnistuuko tuommoinen kiireetön hoito ongelmitta, kun on tämmöinen epäselvä tilanne? Kelassa kohauttelevat vain hartioitaan ja käskevät odottelemaan, käsittelyjonot ovat kuulemma jostain syystä venyneet.

No tulihan se päätös, vihdoin. Kuulun vielä Suomen sosiaaliturvaan, joten tältä pohjalta toimitaan sitten.