Onko kellään kokemusta Suomesta perityn omaisuuden verotuksesta Saksassa? Suomihan ottaa jotain, jos tarpeeksi perii (3400e rajana), mutta yrittääkö Saksan ruma ja ilkeä verokarhu (no ei kai se kauniskaan voi olla :-D) päästä vielä osingolle? Jossain päin nettiä luki, että Saksassa ei juuri perintöveroja harrasteta, mutta ei siellä mitään tarkkaa tietoa ollut.

Vai pitääkö tässäkin tapauksessa olla vain ihan hissukseen ja unohtaa kertoa asiasta?

- Perttu

Monipiippuinen juttu, mutta periaatteessa joutuisit kai maksamaan Saksassa perintöveroa vain jos Saksan perintövero olisi korkeampi kuin Suomen (jota se ei ole). (Veroa menisi tietysti vain se erotus).

Joo täällähän perintöveroa kai kannetaan jos perintö on yli 125k€ tms?

(ennen 250kDEM)

Vai muistankohan kuinka tarkasti. Voi olla että tuo raja koskee vain lähisukulaisia.

abe

Aviopuolisolle raja on 307.000 €, lapselle 205.000 €, lapsenlapselle 51.200 € jne.

Tämä on tavallaan mielenkiintoista....ainakin jonkinlainen tapa kiertää tuota perintöverotusta Suomessa.

Vai miten tämä menee, eli jos nyt olisi perintöä tulossa Suomesta ja asuu ja työskentelee pysyvästi Saksassa, niin kumpi maa soveltaa saatuun rahaan perintöveroa vai molemmat?

Eli kiinnostaako saamani raha vain Saksan verottajaa, vai haluaako Suomen verottaja myös osansa?

Tietoa: Saksassa asuvan suomalaisen Suomesta saadusta perinnöstä Suomi perii perintöveron.

Mutua: Jos tulot ilmoittaa Saksan verottajalle, tämä todennäköisesti tutkii millä perusteella sitä voisi verottaa. Oletan, että tulot lasketaan kokonaistulojen progressioon, joka määrää kokonaisveroasteen.

Veroneuvojani mielestä Suomessa olevaa kiinteää omaisuutta on vaikea piilottaa Saksan verottajalta pitkän päälle.

Vilkaiskaapa tuonne:

http://www.bjl-legal.com
TietoForum: kansainväisen perinnön verotus

Liisa

Kiitos linkistä!

samaa sanoi asiaa jonkin verran tonkinut saksalainen veroneuvoja: pahimmassa tapauksessa voi joutua maksamaan tuplaverot, koska kaksoisverotuksen estävää sopimusta Suomen ja Saksan välillä ei ole perintöveroasisoissa, toisin kuin tulo (palkka)veroissa.

" 3. Perinnönjättäjä ja perillinen asuvat eri maissa:
Mikäli perillinen ja perinönjättäjä asuvat eri maissa, on koko perinnöstä maksettava veroa molemmissa maissa. " ... eikä mitään takuita siitä että Saksan verokarhu huomioi Suomessa samaisesta perinnöstä maksetun veron :x :evil: :shock:

Tunteeko kukaan lahjaverolainsäädäntöä? toimiiko sama periaate Suomi-Saksa välillä?

Jos isoista summista on kyse niin sitähän voisi miettiä ottavansa Saksan kansalaisuuden ja luopua Suomen passista.

Ja sitten kun perintöveroasiat on hoidettu, ottaa taas se Suomen kansalaisuus esim. tuplakansalaisuutena.

Olisi tosin aika kikkailua.... :roll:

Moi!

Eivät taida kansalaisuus-kikkailut auttaa:
BJL:n artikkelissa puhutaan perintöverotuksen kohdalla vain perinnön jättäjän ja perinnönsaajan kotipaikasta ja perittävän omaisuuden sijaintipaikasta, ei kansalaisuuksista...

Se, kumman lain mukaan perintö jaetaan, onkin sitten eri juttu. Ratkaisuun vaikuttavat BJL:n mukaan sekä vainajan viimeinen asuinpaikka että kansalaisuus. Perinnön saajan kansalaisuudella ei ole minun käsittääkseni merkitystä.

t. Liisa,
jolla ei taida olla huolia liian suurista perinnöistä :wink:

Veroneuvojasetä sanoi, että etäisesti perittävän kohdalla perintöä kohdellaan kuten lahjaa ja 5400e asti on verotonta. Tosin tässä sitten huomioidaan kaikki ko. henkilöltä saadut lahjat 10v aikana (kuka niitä kertoisi, jos olisi saanutkin?!).

Mulle riittää toi tieto todennäkösesti. Kiitoksia aktiivisille vastaajille. Tämmöset lakijutut ilman hyvää kielitaitoa on perkuleen hankalia.

- Perttu

Aamulehti (www.Aamulehti.fi) 29.07.2006

"Professori ajaa poliitikkoja rukkaamaan perintöveroa


Asiantuntija Aulis Aarnio pitää kohtuuttomana, että verojen maksamiseksi on otettava velkaa tai myytävä omaisuutta
Perintö- ja lahjaveron tuotto on kasvanut 20 vuodessa (vuosina 1986–2006) yli kaksikymmenkertaiseksi. Nykyisin perintö- ja lahjavero kartuttaa valtion kassakirstua jotakuinkin 500 miljoonalla eurolla vuodessa. Summa riittäisi esimerkiksi kalliiksi arvioituun Suomen maamiinojen korvaamiseen muilla aselajeilla tai Stockmann-konsernin parissa vuodessa myymien tavaroiden ostamiseen.

Vuonna 1970 perintö- ja lahjavero tuotti valtiolle euroiksi muunnettuna vajaat 9 miljoonaa euroa, ja sen tuotto oli 0,3 prosenttia valtion kaikkien verotulojen yhteismäärästä.

Professori Olli Ikkala totesi tuolloin, että perintöveron fiskaalinen merkitys on vähäinen. Kun olin Ikkalan vetämän perintöverotoimikunnan jäsenenä, olikin tapana verrata perintö- ja lahjaveroa merkitykseltään virvoitusjuomaveroon.

Nykyään perintöverotuksen piirissä on runsaat 55 000 jäämistöä, ja niiden varojen yhteisarvo on neljän miljardin euron luokkaa. Se summa vastaa suomalaisyritysten vuotuista satsausta tutkimus- ja kehityshankkeisiin.

Mistä kummasta sitten johtuu, että perintö- ja lahjaveron tuotto on noussut näin rajusti?

Kysymys ei ole yhdentekevä. Juuri verotulojen määrähän estää monen poliitikon mielestä verotuksen radikaalin alentamisen.

Kasvun syy ei ainakaan ole lainsäädännössä. Perintö- ja lahjaverolakia ei ole tältä osin olennaisesti muutettu. Veroasteikot (PerVL 13 ja 14 §:t) ovat pysyneet samana. Veroluokat (I-III, 11§) ovat niin ikään vähäisin muutoksin entiset. Myöskään varallisuuden arvostussääntöön (10§) ei ole muutoksin kajottu. Tavallisten ihmisten hyväkseen saama perusvähennys on muutettu markoista euroiksi. Aviopuoliso sai ennen vähentää 3 750 markkaa, nyt 6 800 euroa. Valuutankääntötemppu!

Verotuoton lisääntyminen johtuukin verotettavan omaisuuden kasvusta. Ihmiset ovat yksinkertaisesti vaurastuneet. Se ei kuitenkaan selitä koko kasvua.

Osasyynä näyttäisi olevan KHO:n ratkaisu vuodelta 1993. Ylin hallintotuomioistuin katsoi, että perintöjä ei tule arvostaa verotusarvoon vaan käypään arvoon.

Perustelut KHO löysi vuoden 1924 tulo- ja omaisuusverolaista. Siihen asti siedettävä vero muuttui kerralla rasitukseksi.

Verohallitus ohjeisti heti 1994 muistiollaan arvostuskäytäntöä, ja uudisti ohjeistusta vuonna 2004. Kansalaisten taskuja on toisin sanoen tyhjennetty soveltamiskäytäntöä ohjailemalla.

Sen verran lainsäätäjäkin on saanut aikaan, että perintö- ja lahjaverolakiin on sisällytetty erityinen yritysvarallisuuden sukupolvenvaihdosta koskeva huojennussääntö (55§). Se on peräisin jo vuodelta 1979. Vuonna 2004 huojennuksen määrää merkittävästi kasvatettiin. Yrityksen sukupolvenvaihdoksessa siirtyvä varallisuus arvostetaan 40 prosenttiin verotusarvosta.

Järjestelyn peruste on kiistaton: halutaan turvata työpaikkojen säilymistä. Toisaalta huojennussääntely repäisee yrittäjän ja tavallisen kansalaisen väliin kuilun.

Esimerkki: Rintaperillisettä kuolleelta perittävältä jää leski ja käyvältä arvoltaan 200 000 euron omakotitalo. Avio-oikeutta ei ole. Leski saa vähentää 6 800 euroa eli verotettava varallisuus on 193 200 euroa, vero 16 prosenttia. Yrittäjän huojennus samansuuruisesta varallisuudesta on 120 000 euroa, ja hän maksaa veroa 13 000 euroa, leski 31 000 euroa.

Perintö ei kasvata lesken käteisvaroja, joten mitä todennäköisimmin hänen on myytävä omaisuutta veron maksamiseksi.

Juuri tässä piilee perintö- ja lahjaverolainsäädännön ammottavin sudenkuoppa. Perintö tai lahja ei useimmiten lisää saajan maksukykyä, vaikka varallisuus kasvaa. On myytävä omaisuutta tai mentävä pankkiin, että saa veron maksettua. Mikä pahinta, vero voi käytännössä tyhjentää pesän.

Esimerkki: Iäkkäät sisarukset tekevät keskinäisen testamentin, joka mukaan jälkeen elävä saa omaisuuden täysin omistusoikeuksin. Molempien kuoltua se menee heitä vuosia hoitaneelle ja sisaruksia hiukan nuoremmalle serkulle. Toinen sisaruksista kuolee vuonna 2000. Veroa menee II veroluokan mukaan 32 prosenttia. Kun eloon jäänytkin sitten kuolee vuonna 2003, serkku maksaa veroa 48 prosenttia. Kolmen vuoden aikana veroa kertyy valtiolle siis 80 prosenttia. Pienellä lisäkärjistyksellä veron määrässä mennään liki sataan prosenttiin.

Toinen esimerkki koskee opiskelijapoikaa, joka on isänsä ainoa perillinen ensimmäisestä avioliitosta. Perintönä jää arvokas rivitalo-osake ja tavanomainen koti-irtaimisto. Leski käyttää hyväkseen oikeuden pitää pesä jakamattomana. Poika maksaa perinnöstään veron, ja koska varoja ei ole, ei tulojakaan, hänen on mentävä pankkiin saadakseen maksuun kymmenien tuhansien veron.

Totta kai poika osuutensa saa, kun leskestä aika jättää, mutta lesket ovat nykyään virkeitä ja odotus voi venyä pitkäksi.

Eikä siinä mitään järkeä ole, että vero on maksettava velalla.

Esimerkit ovat kaikuneet tähän saakka kuuroille korville. Fiskaaliset syyt ovat olleet tärkeämmät kuin järjestelmän oikeudenmukaisuus.

Nyt näyttää siltä, että jokaisen äänistään kiinni pitävän poliitikon on otettava kanta asiaan. Huutokaupassa rohkeimmat lupaavat poistaa veron, toiset lieventää sitä ja vanhakantaisimmista ideologioista kiinni pitävät pysyttää veron.

Jospa lupausten sijasta otettaisiin perintö- ja lahjavero kerrankin tosiasiat tunnustavaan yhteiskunta- ja talouspoliittiseen keskusteluun. Suomi voisi siirtyä perintö- ja lahjaverotuksen takapajulasta kerralla eurooppalaisten oikeusvaltioiden joukkoon.

Aulis Aarnio

Kirjoittaja on oikeustieteen emeritusprofessori, kirjailija ja yhteiskunnallinen keskustelija."

Tietääkö kukaan,paljonko saksassa joutuu maksamaan perintöveroa?Perintö tulossa suomesta,jääkö verojen jälkeen mitään käteen?

Hieman hassu ketju kysyä moista, mutta perintöverotuksesta on keskusteltu ainakin parissa aiemmassa ketjussa:

http://www.suomalaiset.de/forum/showthread.php?t=3119

http://www.suomalaiset.de/forum/showthread.php?t=3704

Siirsinpä tänne. :)