Koulujen alku lähestyy ja olen taas uuden pulman edessä.

Millaisia eväitä kouluun laitetaan? Onko lapsilla siis mahdollisuus saada kylmään ruokia, lämmitettyä jotain, vai onko ihan leipälinja??? Miten lapset jaksavat sillä koulussa :roll:

Millaisia juomisia laitatte? Emme saaneet mitään ohjeita kouluista.

Laittakaa äiteet jotain esimerkkieväitänne tänne, etten lapsiani mokaa täysin tai laita liian vähän tai liian paljon eväitä tai juomista...koulukiusaaminen kun voi alkaa niin pienestäkin asiasta kuin eväät tai vaatteet.

Kiitos :D

Riippuu koulusta ja paikkakunnasta, onko koulun lähellä joku ruokala, joka on yksityisyritys, ei koulun kanssa missään tekemisissä. Tai kysele lastesi koulusta, ehkä koulussa onkin ihan oma ruokala. Luin, että sellaisiakin jossain on.
Meidän kolme koululastamme ovat tulleet toimeen jopa kahdeksan koulutunnin verran eväillä, jotka ovat koostuneet hedelmistä, juusto- tai makkaraleivästä, puolenlitran mehu- tai vesipullosta, joskus mukana myslipatukka, jugurtti tai vaikka korvapuusti.
Monissa kouluissa on oppilaiden organisoima koulukanttiini, josta voi ostaa sämpylöitä, juomia jne. Pitemmän koulupäivän varalle olen antanut rahaa ostaa sieltä jotain. Ja koulujen lähellä on usein myös joku kioski tai Döner-Bude.
Parhaat tiedot saa naapureilta, joiden lapset ovat siinä koulussa, jonne lapsesi ovat menossa.

Saavatko lapsesi saksan tukiopetusta koulusta?

Kiitos nopeasta vastauksesta :-) tämä foorumi jaksaa hämmästyttää minua positiivisesti!

Lapset käyvät yksityisesti saksankielenopinnoilla, tai kävivät pari viikkoa, kun tulimme tänne ja huomenna jatkuu koulun alkuun. Mutta rikka rokassahan tuo on...

En tiedä yhtään onko kanttiineja ja kolmen lapsen kanssa voi tulla kanttiinielämä arvokkaaksi.
Meille ei ole kerrottu oikein mitään. Lukion aloittava tyttölle ei edes annettu kirjoista mitään vinkkiä. Pienemmät saivat jonkun listan mukaan, mitä vihkoja pitää olla milläkin tunnilla. Matematiikan kirjat pienille maksoimme, mutta muusta ei ollut puhetta. Kun tapaamiset jännittivät muutenkin, niin ei tullut mieleen kysyä mitään lapsen ja eipä tullut miehellekkään siinä mieleen, eikä kyllä koulullekkaan :-(. Luulin että he saavat jotain infoa mukaan. Itse en ollut paikalla. Ja kun lapset menevät kahteen eri kouluun, niin tämäkin aiheutti pientä hämminkiä kesän alussa.

Koulut halusivat vain nähdä lapset ja katsoa todistukset...

Eli eväsrasiaan sellaista, mikä kestää lämmintä? Ja mehulinja :-(

En tiedä missä naapurin lapset käyvät koulua, eikä lapsia edes näe missään. Eikä vanhempia. Ei ole ketään, keltä kysyä, eikä yhteistä kieltäkään välttämättä.
Tiedän, että naapureilla on lapsia, mutta hyvä kun vanhemmatkaan päivää sanovat, niin enhän minä nyt eväistä uskalla mennä kysymään :shock:. Lapset katsovat vain epäillen meitä...silloin kun ovat sattuneet kadulle samaan aikaan.

Jassoo, varmaan ottaisin uudelleen yhteyttä kouluun ja kyselisin vaikka lapun kanssa asioista, jotka ovat tulleet mieleen. Ja tinkaisin heiltä lähellä asuvien koulukaverien osoitteet. Olisi tosi hyvä lapsille, jos heillä olisi edes näöltä tuttu kaveri sinne kouluun mentäessä.
Tiedän hädän, sillä me muutimme tänne itään, kun lapset olivat 4/6/8. Mutta juuri siksi olin udellut ja tiedustellut (ja kiristänyt koululta) osoitteita, tietoja ja täkäläisiä tapoja. Pitää vain mennä rohkeasti kyselemään. Ja tosi tärkeää on saada kouluista sitä saksan tukiopetusta. Länsi-Saksassa on ihan sitä varten opettajia koulun jälkeen.
Gymnaasissa kirjat saa koulusta, mutta ne voi kyllä ostaa itekin. Ja joissain kouluissa jo ekaluokkalaiset joutuvat riipustamaan täytekynällä...
Jumppaan ja ulkourheiluun on myös omat asunsa, kysele sitäkin koulusta.

Meillä on kehittynyt rutiiniksi "Clic-Box" . Siiihen mahtuu leivän viereen pienempi "Click-Box" jossa on sitten hedelmänpaloja. Tahtoo mielikuvitus loppua, kun makea välipalakaan ei ole kovin järkevä ratkaisu. Lisävinkkejä kaivataan!!!
Jugurtti on pakattava kunnolla vaikka tuon Click-Boxin sisään, muuten voi tulla vähemmän kiva ylläri!

Juomaksi annan ihan tavallista vettä kevyessä muovipullossa (vaikkapa Aldin kertakäyttöpulloissa - jotka käydään aina silloin tällöin vaihtamassa uusiin).

Niissäkin kouluissa, joissa on ruokala ruokatunti alkaa yleensä vasta 6. oppitunnin jälkeen. useimmat lapset syövät ruokalassa vain niinä päivinä, jolloin heillä on iltapäiväopetusta. Meidän tyttöjen kouluissa ruoka maksaa n. 3 e / annos ilman ruokajuomaa.

Koulu hommaa kirjat, mutta niistä joutuu Nordrhein-Westfalenissa maksamaan omavastuuosuuden (Lernmittelfreiheit mit Eigenanteil).

Samaa mieltä kuin Savolainen: Yritä saada yhteys tulevaan opettajaan ja sitä kautta luokkakavereihin!

Suomikoulun kautta voit saada yhteyden armasta äitinkieltämme puhuvaan äitiin, jolta voisit saada tietoja paikallisista tavoista.

Kiitos sinullekkin vastauksesta :) Vesi kuulostaa paremmalta, kuin mehu, jota meillä juodaan aika vähän.

Jogurtti ei varmasti maistu lämpimänä meidän lapsille, kun ei tahdo maistua muutenkaan.

Tuohon koululta osotteiden kysymiseen...en ainakaan itse haluaisi, että kukaan antaa minun osoitettani kenellekkään lupaa kysymättä...enkä usko että siihen on oikeuttakaan. Tai toivottavasti ei ole.

Ovatko koulut sitten jo auki? Sen takia täällä kyselenkin, kun luulin, että koulut avaavat ovensa sitten kun oppilaat sinne saapuvat. Niin ja onhan se aina mukava kuulla toisten vinkkejä, ettei nyt ihan kaikkea kantapään kautta...Pitääkin kysyä niistä jumppavaatteista. Meidän lastemme koulussa Suomessa lapset olivat verkkarit päällä ulkona ja sisällä, aamulla ne jalkaan laitettiin ja illalla pois, varsinkin pojat. Erillisiä liikuntavarusteita ei enää niin vaadittu ja itse luovuin tappelusta.

Suomikoululla Hän varmaankin tarkoitti Suomalaisen seurakunnan "Suomikoulua" .
Renkaassa - Suomalaisen Seurakunnan lehdessä on osoitteet missä päin lähin "Suomikoulu" löytyy - itselläni ei ole hajuakaan
missä Troisdorf on. "Renkaan" löydät googlettamalla "Rengas" ihan suomenkielisenä - jospa sieltä löytäisit äitejä jotka voisivat antaa vinkkejä.
Vaikka kyllä minä Sinuna aivan rohkeasti kyselisin koululta kaiken mikä
päässä pyörii - täällä ovat osallistuvat vanhemmat kortilla ja sitähän Sinä osoittaisit kun selvittelisit juurtajaksain kaiken mikä lastesi koulunkäyntiä koskee. Kai sitä sentään koulusta englanninkielentaitoista väkeä löytyy!
On Saksassa ihan mukaviakin ja auttavia ihmisiä, usko pois !

Vanhempainillassa tosiaan kysyttiin lupa osoitelistan laatimiseen ja jakeluun. Todella kätevää, että kaikilla on kaikkien osoiteet. Kumallakaan tytöllä ei ole yhtään luokkakaveria omasta kylästä ja yhteydenpito olisi muuten hankalaa.

Eli jos teidän lapset jo lasketaan luokkaan kuuluviksi, niin osoiteet pitäisi voida antaa. Tai sitten toisinpäin: pyynnöstä ehkä teidän osoiteenne voidaan antaa lähellä asuvalle perheelle...

Ei verkkareita jalkaan aamulla! Ainakaan täällä meilläpäin ei kukaan käy verkkareissa koulua, vaan voikkavaatteet vaihdetaan pukuhuoneessa.
Riippuu opesta tarvitaanko voikkatossut vai hallikengät. Meillä ei ainakaan olla voikkatuneilla juurikaan ulkona :roll:
Poikien vaatteista minulla ei ole niin tietoa, mutta tytöillä on lyhyet tai pitkät legginsit ja tavallinen t-paita voikkapussisaan ja siisteimmillä puhtaat sukatkin :wink:

Voihan sitä ainakin kokeilla, onko koululla joku. Suunnittelupäivä on yleensä päivää ennen koulun alkua.

Mutta kyllä nuo varustejutut äkkiä selviävät. Ei kysyvä tieltä eksy. Eka viikko tahtoo mennä kaupoissa juoksemiseen, kun joka aineeseen tarvitaan erilainen vihko tai useampiakin. Joissakin kouluissa tehdään sentään yhteishankintoja.

Meillä naapurit ovat mielellään kertoilleet, kun on mennyt kysxelemään - ehkä se lyhytsanaisuus on ujoutta :)

Kaupoissa myydään myös UHT-kuumennettua maitoa pikkuisissa 2dl pakkauksissa, esim. kaakao-, mansikka- tai vaniljamaitoa. Hedelmäsokerilla makeutettua. Myslipatukat ovat kova sana. Pienimmillä koulupäivä tahtoo loppua 12 maissa, ei siinä paljon eväitä ehdi tarvita... ;)

Välillä tuli lapsilta huommautuksia, että KAIKILLA kavereilla on karkkia eväänä :shock: En antanut periksi, ja lähemmisäs kuulusteluissa selvisi kyllä että on viellä joukossa niitä sämpylänpurijoitakin :lol:

Oman poikani kouluajasta on jo iäisyys, mutta jotain muistuu mieleen. Kirjat sai koulusta (oli tosin privaattikoulu, joten en tiedä valtion kouluista), mutta kaikki muu tilbehööri piti ostaa, tarkat ohjeet sai opettajalta. Ekaluokkalaiset kävivät jo keväällä lastentarhasta päin tutustumassa kouluun ja nuo ohjeet, mitä piti hankkia alkuun, saatiin joko siinä tilaisuudessa tai sitten postissa ennen koulun alkua. Jos lapsesi aloittaa ensimmäisellä luokalla, niin tärkeätä on ensimmäisenä koulupäivänä se Schultüte. Voimistelutunneilla ainakin peruskoululaisilla pojilla oli lyhyet urheiluhousut ja lyhyt T-paita ja puhtaat urheilukengät. Koulu alkoi aina kello 8 ja ensimmäisellä luokalla kahtena päivänä viikossa loppui kello 12:25, muina päivinä jo 11:25. Välipalana leipää ja jotain hedelmää tai porkkana yms, juomana mehua tai kaakaota täyttettävässä pienessä pullossa.

Kiitos kaikille vastauksista.

No, tuli vielä mieleen,että koululta saa ainakin Klassen- ja Schulelternratin jäsenten yhteystiedot.
Per lukuvuosi on tavallisesti vain yksi ainoa vanhempainkokous (syksyllä), joten sinne kannattaa mennä. Kokouksen jälkeen voit jäädä jututtamaan opettajaa, jos et halua/osaa kysellä omaa lastasi koskevista asioista yleisön kuullen.
Et tunnu olevan arkalasta, joten kieliongelmasta riippumatta päässet perille Saksan koulusysteemistä.
Niin, ja naapurit tuskin tulevat esittäytymään, he odottavat sitä sinulta. Useimmiten naapurit ovat hyväntahtoisia, ystävällisiä ja avuliaita. Ok-alueella naapurit ovat erityisen tärkeitä.

No niin, piti siirtää ongelmien ratkaisu hetkeksi Suomeen, kun siellä päässä on hässäkkätä :cry:

Jep. En ole mikään hyssykkänyssykkä, mutta kielitaidoton olen ja arka kuitenkin selvittelemään asioita juuri siksi. Ja kuten sanottu, olen täältä kätevästi saanut apuja, kiitos kaikille.
Sellaiselle, joille asiat ovat jo itsestäänselviä, kysymykseni ovat varmasti hassuja..ja joitakin ehkäpä ärsyttääkin, mutta olen kuitenkin ajatellut mielummin kysyä neuvoa etukäteen jo asiat selvittäneiltä.

Voin tietysti laittaa mieheni kyselemään koulusta ja virastoista asioita, mutta ajattelin tämän foorumin olevan hieno keino selvittää yhtä sun toista. Ja kaikki tuo on sitten pois mieheni pitkistä työpäivistä, kun minä yritän selvitellä omalla tavallani asioita.

Kyllä minä vanhempainkokoukseen tietysti menen :-) ja raahaan miehenikin, niin jotain ehkä irtikin saamme. Minä kammoan tilanteita, joissa kaikki huomio kohdistuisi yksin minuun kai minulla sitten on joku paniikkihäiriön poikanen. Ja siksipä myöskään en ole suoraan ollut vielä kouluun yhteydessä.

Naapurit sanovat hei ja menevät nopeasti ohi, en viitsi hihasta nykiä. Ehkäpä olisi pitänyt tehdä se heti alkuun, olet oikeassa. En taida ollakkaan kuitenkaan niin rohkea, minkä kuvan olette saaneet :? tai sitten luulin heidän oikeasti kaipaavan rauhaa. Olen yrittänyt hymyillä rohkaisevasti, ei ole auttanut. Olin itsekkin toivonut seuraa jostain naapurustosta, mutta *kuiskaa* taitavat olla hienostoa ja minä en :-D

No, tämä aihe on varmaan nyt kaluttu jo.

Hyvää jatkoa kaikille teille ja iloista koulun alkua lapsillenne!

No, tämä aihe on varmaan nyt kaluttu jo.



:-D Ei VARMAAN ole! Kyllä sen kohta joku jälleen kaivaa esiin ;) Meillä koulu alkaa vasta kuukauden päästä, niin että siirrän omat angstaukseni parilla viikolla :wink:

Minä en ole enää niin nuori, että voisin angstata, minä vaan valitan ja panikoin :-D

Missä koulu alkaa kuukauden päästä :shock: , olenkohan minä nyt tajunnut oikein, että se alkaa 9.8 täällä meillä???

Se tästä vielä puuttuisi, että kiikuttaisin lapset kouluun kuukautta liian aikaisin :oops:

Nyt panikoin. (vitsi)

Aivan oiva sivusto, jolta löytyy loma-aikoja eri osavaltioissa - siis koulujen lomat, pyhäpäivät jne.
http://ferien-planer.de/


Sieltä selviää mm. että NRW:ssä kesäloma on 26.06. - 08.08.2006 ja Hessenissä 17.07. - 25.08.

Ensi kesänä taas NRW lomailee 21.06. - 03.08. ja Hessen 09.07. - 17.08.....
Baijerin koululaiset lomailevat ensi vuonna 30.07. - 10.09.!

Eli eroja on :D

HUOM: paikallisia vapaapäiviä saattaa olla pari kpl vuoden mittaan vielä lisäksi. Revin keväällä pelipöksyjäni, kun tuntui että vähän väliä on ylimäräinen perjantaivapaa... AIVAN yllättäen. "Totta kai", kun torstai oli pyhä, niin perjantaina vapaa myös.

Hei äitileppis!
Kaikkihan me samassa tilanteessa olemme olleet, eli Suomesta on tänne Saksaan muutettu, ja kysymyksiä oli alkuun monenlaisia... Tuo ihmessä lapsesi suomalaiseen kielikouluun (Kölniin tai Bonniin), osoitteet löytyvät täältä: www.rengas.de / kielikoulut. Voit kysellä muilta äideiltä neuvoa kaikkiin asioihin esim. kahvilassa sillä aikaa kun lapsesi osallistuu suomen kielen opetukseen kerran yhtenä iltapäivänä viikossa 1,5 tuntia (näin ainakin Kölnissä). Kielikoulussa järjestetään opetuksen lisäksi juhlia, kulttuuritapahtumia, retkiä ja alueellisia leirejä. Totta kai lapsenne jo osaavat suomea, mutta kielikoulu on lapsille tärkeä ennen kaikkea kavereiden takia. Ja kun lapsenne ovat käytännössä kielitaidottomina tulleet tänne, heille tekee hyvää kokea välillä onnistumisen iloa - saksalainen koulu tulee olemaan heille rankka.
Bonnin kielikoulu on Troisdorfista lyhyemmän matkan päässä kuin Köln, mutta Kölnissä on isompi koulu, ja meille tulee joitakin oppilaita myös Bonnin seudulta (myös Bergisch Gladbachista, Dürenistä ym.). Tulkaa huviksenne tsekkaamaan kielikoulu 17.8. klo 16, Berrenrather Str. 213, 50937 Köln (Sülzin viehättävässä kaupunginosassa; kahviloita, kaikki kaupat ja palvelut vieressä). Tuolloin alkaa syyslukukausi 7-10-vuotiaille sekä yli 10-vuotiaille. Tai ottakaa yhteyttä Bonnin kielikouluun, jos matka Kölniin tuntuu pitkältä. Myös joka toinen viikko voi käydä.

Kiitos :-).

Kyllä minulle on kovasti tuota suomikoulua tarjottu ja olen sitä harkinnutkin. Kyse on vain juuri siitä, että se olisi taas yksi velvollisuus lapsille lisää :-( ja tänään nuo fiilikset ovat laahanneet muutenkin alhaalla.

Lisäksi täytyy ensin katsoa, mihin aikaan lapsilta koulut loppuvat, lähinnä kai tuolta isoimmalta tytöltä.
Autoa en uskalla täällä ajaa ja olemme siis julkisissa kiinni. Täytyy selvittää, miten edes ehtisimme sinne kello kuudeksitoista...

Olen ajoittain myös harkinnut, että lapset käyvät suomalaista koulua tässä sivussa kotona, kun jotenkin tuntuisi tuo saksalainen koulukulttuuri olevan ylivoimaista. Saksankielen opettaja vain tänään hoki, miten vaikeaa lapsilla tulee olemaan ja vaikken helppoa ole odottanutkaan, niin jotenkin tuo opettaja sai mieleni apeaksi.
Ottakoon sitten vaikka paikallisen koulun kielikouluna, viis numeroista ja käyköön suomalaisen koulun arvosanoilla, jotka oikeuttavat heidät pääsemään niihin ammatteihin mihin haluavat. Mietin tässä oikeasti, että lapseni ovat fiksuja ja pärjänneet koulussa hyvin, joten tuhoanko minä nyt jotain arvokasta heiltä viedessäni heidät pois Suomesta ja laittaessani heidät täysin vieraaseen kouluun, vieraalla kielellä, vieraat tavat...

Tulee ihan sellainen olo, että lapsilla ei täällä tulevaisuutta ole. Eihän ole lasten vika, jos saksalainen koulu on erikoi..erilainen. Ja kieli vaikea. En ole luovuttanut, mutta ensimmäistä kertaa asia ei todellakaan hymyilytä. Ja koulu ei ole edes vielä alkanut.

Ja se joka uskaltaa sanoa, että olisit pysynyt kotona, niin...saa köpölöylyä :D.

Mutta kaipa tällaisetkin ajatukset voivat kuulua asiaan? Minua vaan harmittaa, kun lapset ovat oppineet saksaa vähäsen nollapisteestä tosi lyhyessä ajassa, niin kiitoksen sijaan tulee vaan: kyllä teillä tulee olemaan vaikeata..Hiisi, nuorin on vasta seitsemän ja on kohta paniikissa kun joutuu tuollaista kuuntelemaan.

No, kyllä tästäkin selvitään ja otan selvää tuosta matkasta sinne Kölniin. Mies voisi sitten tulla samaa matkaa kanssamme pois :-).

Voin hyvin kuvitella, missä tunteissa olette, mutta voin tosiaan vakuuttaa ainakin lasten oppivan saksaa vaikka nyt jouluun mennessä niin paljon, että tulevat toimeen koulussa ja kavereiden kanssa. Ja ekan kouluvuoden jälkeen ensi kesänä he puhuvat saksaa melkein kuin natiivit. Olen kokenut tällaisen kehityksen jo monta kertaa. Vaan tuskaisiahan ne ekat koulukuukaudet ovat.

Jos et heti lukukauden alkuun sinne suomikouluun pääse, niin yritä saada suomikoulun opettajien ja äitien e-mail-osoitteita tai puh.numeroita, jotta voit jutella ja kysellä enemmän kuin tässä foorumissa viitsit. Saat varmaan hyviä neuvoja vaikka siihen, miten lasten koulujen tulee järjestää kielitukiopetusta (aavistan, ettei koulut ite ehdota sitä=se kun maksaa niille).

Kiitos kannustuksesta :-).
Tuli vain sellainen olo tänään, että mitäköhän olen tekemässä ja oli ihana kuulla jonkun sanovan välillä, että kyllä se siitä!

Nyt keksin!!!

Tämä on se kulttuurishokki :lol:

Nyt keksin!!!

Tämä on se kulttuurishokki :lol:


Heippa äitileppis,

Muistan edelleen ajat noin 8 vuotta sitten kun lähtin esikoiseni lähes saksankielen taidottomana eppuluokalle. Ajattelin silloin itsekin niin, että kielikurssistahan se käy ja niin kävikin. Suomessa sitten kunnolla kouluun. Meidän suunnitelmat vain muuttuivat.

No se on sivuseikka. Ensimmäiset kuukaudet kuluivat sitten siinä kun teimme yhdessä kotiläksyjä ja opettelimme sanakirjan avulla saksaa. Välillä itkien ja välillä riemuiten. Koulu alkoi syyskuun puolivälissä silloin. Jouluun mennessä kielitaito oli jo niin kehittynyt, ettei tukiopetusta enää tarvittu ja lapsi oppi lukemaan sekä suomea että saksaa.

Helppoa aika ei ollut ja äidin sydän oli kyllä monta kertaa verillä. Toisaalta itsekin oppi siinä sivussa.

Suomikouluhin kannattaa olla yhteydessä ihan jo sen vuoksi, että sieltä löytää muita äitejä ja hurjan paljon neuvoja. Kyllä se pallo on aina välillä hukassa ja juttuseuraa tarvitsee toiset enemmän toiset vähemmän. Ja se kulttuurishokkikin pehmenee.

Olisi kiva tavata perhettäsi esim Kölnin Suomikoululla.

Hei äitileppis!

Kölnin kielikouluun pääsee Troisdorfista niin, että ajaa ensin junalla Kölnin rautatieasemalle. Sieltä pääsee - rautatieaseman alakerrasta - ratikalla (=metrolla) numero 18 tai 19 pysäkille SÜLZBURGSTRASSE/KÖLN-KLETTENBERG, matkan kesto 12 min. Ratikkametron suunta on länteen päin. 18-linjalla päättäri kuulostaa vähän oudolta, se nimittäin on Brühl tai Bonn, ja linjan 19 päättäri on Klettenbergpark.

Sülzburgstr. -pysäkiltä kävellään sitten McDonaldsin ohi (se on Sülzburgstrassella) ja sitten isosta risteyksestä oikealle, ja siinä se numero 213 onkin jo heti Minimalin jälkeen (Berrenrather Str. 213)/summeri "Finnische Gemeinde". Eli toimimme suomalaisen seurakunnan tiloissa.

Kannattaa tutustua www.bahn.de -sivuistoon aikatauluineen; se ottaa huomioon junien lisäksi bussi- ja ratikkapysäkit. Huom. sivustossa on annettu vaihtoehdoksi myös pysäkki "Sülzburgstr./Berrenrather Str.", mutta se on väärä (teille), koska se on poikittaislinjan bussipysäkki (ei ratikka/metropysäkki).

Luin kaikki edellä olevat viestisi ja olen ihan varma, että lapsesi pärjäävät koulussa ja että he oppivat saksaa todella nopeasti. :D

Minulla on 11-v. poika, ja kokemuksesta voin kertoa, että kaikki on mennyt koulussa hyvin, vaikka emme ole tehneet asioita tietyn kaavan mukaan. Poikani ei syö koulupäivien aikana yhtään mitään, vaan juo pelkästään vettä pienestä muovipullosta. Hän käyttää miel. tauon leikkimiseen muiden kanssa. Ei ole kuollut nälkään ja todistus oli hyvä.

Jumppapussiin laitan hänelle shortsit, t-paidan (vaihtopaidan) ja hallikengät (ei mustia pohjia). Vaatteet vaihdetaan ennen jumppatunnin alkua pukuhuoneessa.

Saksalaiset eivät ole helposti lähestyttäviä, joten en ihmettele naapureittesi käytöstä. Ehkä koulusta löytyy kuitenkin joku äiti, jonka kanssa ajan kanssa voit jutella asioista. Ystävystyminen kestää oman aikansa myös täällä, vaikka olisit saksalainenkin. Koska et puhu saksaa paljon, kysele suomalaisilta, se on helpompaa.

Älä stressaa joka asiasta (huumoria tuntuu sinusta löytyvän), luota omaan maalaisjärkeesi.

Asioilla on tapana järjestyä.

Hei Sisko,
ihan uteliaisuudesta on pakko kysyä: minkä ikäisenä poikasi tuli saksalaiseen kouluun, ja missä ajassa alkoi kieli sujua? Ja mitä koulua hän nyt käy? :)

Kun olis edes kunnon sanakirja :-). Tässä minä hyödyttömänä kirjoittelen, kun iskäleppis auttaa lasta matikassa...ovat sitten sanallisia, nuo tehtävät.

Jeps. Kiitos Sisko (en muuten osaa saksaa kuin pari sanaa, oikeasti ja sillä ei keskustella. Odotan telkkaria Suomesta tänne melkein enemmän kuin pesukonetta, tv:stä kuulemma oppii hömppää katsomalla :-)) ja kiitos (voih huono muistini..) Marianne? joka laitoit ne ohjeet koululle. Nyt en voi vedota enää mihinkään? Katsellaan, kun nuo lukujärjestykset selviävät.

Nyt olen aivan puulla päähän lyöty. Eilinen aamu oli kamala :cry: mutta iltapäivällä kyyneleet olivat vaihtuneet hymyiksi. Vanhin tytär oli jo tänään iltapäivällä kavereiden kanssa koululla leikkimässä. Kyllä tämä tästä. Kun saan lasten asiat itkettyä täällä, aloitan omista huolistani... :twisted:

Tuosta maalaisjärjestä muuten. Minulla on sitä (no on, on) mutta sotilaan tyttärenä luen pilkkuja paremmin kuin pisteitä. Kaiken pitää olla pilikun päälle oikein. Ärsyttää itseänikin. Mutta elämä on :-D

Hei äitileppis,

en tiennyt, laittaisinko privana vai miten...
Meillä on sanakirjoja, joka lähtöön. Tehdään treffit joku päivä/ilta, niin lainaan ne teille. Ehkä jo tulevana viikonloppuna?

Olisiko lähellä Kansanopiston kurssia "Deutsch für Ausländer"?
TV on hyvä keino, myös populäärilehdet, joissa kieli ei niin korkealentoista.

Satu Johanna, tämä viikonloppu ei käy, kun poika Suomesta tulee TÄNÄÄN :laughing8: ja tuo sanakirjankin mukanaan, jonkinmoisen. Kiitos tarjouksesta kuitenkin, ehkä käännyn puoleesi uudestaan, jos tälläkään sanakirjalla en pärjää. Laittavat mokovat ainoastaan niitä sanoja, mitä en tarvitse, noihin kirjoihinsa :( .

Mutta tervetuloa muuten koska vaan kylään!

Savolainen, katselin kansalaisopiston kursseja, mutta totesin, että olen nyt jo kun joku vieteriukko, joka ei tiedä minne mennä. Jotenkin haluaisin lapset nyt ensin vauhtiin ja sitten keskityn itseeni. Vaikka ajattelin myös, että auttaisi lapsia, jos minä osaisin kieltä. Uuden tulva on ollut kaikinpuolin valtava ja minun pikkuruiset nallepuhin aivoni eivät tahdo pysyä perässä :lol: . En usko, että jaksaisin illalla keskittyä enää mihinkään.
Olen tilaamassa Suomesta saksankielenkurssia itselleni.

Äitileppis, älä vielä tilaa saksankielen kurssikirjoja mistään, sillä mulla on kolme erilaista (tehtäväkirjoineen) kotona. Yksi on lukion aloittavan saksan kurssikirja, yksi kauppiksessa käytetty vastaava ja yksi liiketalouteen painottuva. Aika samoja asioita on kaikissa, niillä pääset hyvin alkuun. Saat ne ilomielin lainaksi ja käyttöösi, pitemmäksikin aikaa, en tarvitse niitä itse. (En voi sanoa, että en tarvitse niitä siksi, kun osaisin saksaa jo niin hyvin; en ole vilkaissutkaan niitä viimeisen kolmen vuoden aikana.)

=D> Hyvä, hyvä! Kirjat kelpaavat minulle kyllä lainaksi, mutta sitä markkinointia ei varmasti ole pakko opetella, hih. Vai meinasitko, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla :shock:

Nähdäillään!

Vai meinasitko, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla :shock:


Juu, mikäettei! :D Tuonko samalla kirjanpito ykkösen ja kakkosen - kun kerran aloitat, niin aloita sitten kunnolla... :-D

Hei äitileppis,


Ei ne matikantehtätävät siis ne kirjalliset oikein aukea minullekkaan. Ja nyt 8 vuoden jälkeen minun suomenkielisillä selityksillä lapsosilleni ei pitkälle pötkitä. Heidän kielitaitonsa kun on muuttunut saksapainotteiseksi.
Viime vuona löysin kirjakaupasta (olen kirjafriikki) DUDEN MATHEMATIK I Lexikon zur schulmathematik für das 5-10 schuljahr. Se on auttanut minua ja tyttöjani eteenpäin. Ja silti tarvitaan niitä sankirjoja!!!!!!!!!!!!!

Itse en ole käynyt kansalaisopiston kursseja, koska tähän saakka minulla on ollut aina vähintään 1 lapsi kotona kokopäivän. Ja 2 aamupäivänä viikossa + kotitehtävät olivat/on minusta liian paljon. EI yksinkertaisesti lyödy aikaa muiden tehtävien lomassa...... Ja sitten vielä ihmetellään mitä ne kotiäidit oikein puuhaavat. :lol:

Mutta aika aikaa kutakin ja kaikilla meistä on onmat tavoitteet, pääaisia, että arjesta selvitään :D .Satu Johanna, tämä viikonloppu ei käy, kun poika Suomesta tulee TÄNÄÄN :laughing8: ja tuo sanakirjankin mukanaan, jonkinmoisen. Kiitos tarjouksesta kuitenkin, ehkä käännyn puoleesi uudestaan, jos tälläkään sanakirjalla en pärjää. Laittavat mokovat ainoastaan niitä sanoja, mitä en tarvitse, noihin kirjoihinsa :( .

Mutta tervetuloa muuten koska vaan kylään!

Savolainen, katselin kansalaisopiston kursseja, mutta totesin, että olen nyt jo kun joku vieteriukko, joka ei tiedä minne mennä. Jotenkin haluaisin lapset nyt ensin vauhtiin ja sitten keskityn itseeni. Vaikka ajattelin myös, että auttaisi lapsia, jos minä osaisin kieltä. Uuden tulva on ollut kaikinpuolin valtava ja minun pikkuruiset nallepuhin aivoni eivät tahdo pysyä perässä :lol: . En usko, että jaksaisin illalla keskittyä enää mihinkään.
Olen tilaamassa Suomesta saksankielenkurssia itselleni.

Noita Schülerduden-kirjoja voin minäkin lämpimästi suositella, etenkin, jos pitää löytää nopeasti yksinkertainen ja selkeä selitys jollekin käsitteelle. Varsinkin nuo matikan, mutta myös biologian ja maantiedon Schülerdudenit ovat olleet kovassa käytössä koko opiskelun ajan. Opiskelen siis täällä ala-asteen opeksi. Matikka on muuten pääaineeni, eli opiskelen sitä myös yläastetasolla. Jos jonkin esim. matemaattisen sanan käännös on epäselvä, saatan ehkä tietää käännöksen. :D

Työväenopiston kursseja voin myös suositella, tietenkin aikaa pitää olla, koska hinnat ovat kieltämättä (näin köyhän opiskelijan näkökulmasta) osin aika huimia. Ja kannattaa ottaa etukäteen hyvin selvää, mikä kurssi sopii parhaiten. Muistaakseni ainakin täällä Friedbergissä on joka syksy sellainen kokoontuminen, johon kaikkien tasoryhmien vetäjät tulevat, ja jossa voi saada tuntumaa kurssien vaikeustasoista. Tää on kyllä nyt ihan mutua.

Yleisesti ottaen parhaiten kieltä oppii mielestäni sitä käyttämällä. Minulla oppiminen tapahtui kätevästi varsinkin alkuaikana "käytännössä", koska muutin poikaystäväni luokse asumaan tänne tullessani, ja hän ei puhunut kuin saksaa (nykyään myös vähän englantia ja pari sanaa suomea :wink: ). Olin alussa myös lähes ummikko, vaikka takana oli 5 vuotta saksaa koulussa. Puhumaan arkitilanteissa ei vaan koulun penkillä oikein opi. Koska tavoitteena oli alusta asti alkaa opiskella, niin hammasta purren käskin poikaystävän korjata joka ikisen virheen puheesta, minkä vain ehti löytää. Lisäksi opiskelin saksaa Työväenopistossa. Tuoreessa muistissa on vielä monta turhauttavaa tilannetta, kun sanat loppuivat kesken. Tai kun teki saman mokan jo miljoonatta kertaa. Mutta kun pyrkii säännöllisesti ja sinnikkäästi käyttämään kieltä, niin taso paranee aivan huomaamatta. Kuvaavaa oli esim. että aloitin lukemaan saksan kielelistä kirjaa ensimmäisen vuoden alussa. Luin sitä kirjaa ainakin puolen vuoden ajan silloin tällöin, alussa lukeminen oli todella turhauttavaa, koska joka toinen sana olisi pitänyt tarkistaa ja paljon meni varmasti aivan ohi. Mutta ajan kuluessa lukeminenkin helpottui. :D Niin, ja tietenkin katsoin myös paljon telkkua, varsinkin amerikkalaissarjoja, joita oli nähnyt Suomessakin, ja joista suurin piirtein tiesi juonen. :wink: Mahtava tunne oli, kun ensimmäisen kerran pysyi jopa uutislähetyksessä kärryillä!! :-D

Nyt selitin pitkät pätkät (lage Rede, kurzer Sinn), kun oikeastaan halusin vain sanoa, että kannattaa yrittää sisällyttää joka päivään hieman kielen oppimista, vaikka yrittää opetella yhden uuden sanan tai virkkeen päivässä, hankkiutuu tilanteisiin, missä pitää puhua saksaa, jne. Koska jos aikoo pidemmän aikaa oleskella tässä maassa, helpottuu elämä huomattavasti jos osaa kieltä. Ja varsinkin suullinen kielitaito on tärkeää arjessa.

Hauskaa kesän jatkoa (vai syksykö tänne on jo tullut??)
Terveisin Saija :-)

Olimme eilen kolme tooooodella pitkää tuntia vanhempainillassa (lukiossa olevan tyttären), voi jesta. Menkääpä itse kuuntelemaan täysin vieraskielistä sepostusta ja kaikkien silmätikuksi. Hyvä kun hengissä selvisin.

Tyttären luokanvalvoja on englanninopettaja ja yhden lauseen sanoi meille englanniksi. Ei yhtään enkunkielistä paperia ja kun koko ajan kiersi joku lappu, ei kertaakaan selitetty, mitä ne ovat. Eikä niihin kerinnyt tutustumaan. Joihinkin toiset kirjoittivat nimiään..en tiedä mihin.

Olemme nyt molemmista kouluista pyytäneet tukioppetusta, ei onnistu kuulemma. Meidän pitää vaan ostaa kielikoulutusta lapsille.
Ensin ei pitänyt tosiaan olla mitään ongelmaa koulujen kanssa, mutta kyllä molemmissa kouluissa vaan päivitellään ja käsketään ostamaan kielikursseja tai yksityisopetusta. On ihan sellainen olo, että anteeksi että lapsistamme on nyt vaivaa.

Kotiin ei saa mitään viestejä, eilen en edes tiennyt, monelta lapseni pääsee, kun ei päässytkään enää samaan aikaan kun muina päivinä. Ja lukkari tuli sitten koulun jälkeen. Tytärkään ei tiennyt, onko koulu ohitse, vaan tuhersi itkua, kun osa oppilaista oli pihalla ja osa lähti pois.
Kyllä minusta paikalliset opettajat ovat nihkeitä. Ihan kuin tahallaan tehtäisiin meille vaikeat olot :-(. Uimaan menostakaan ei tullut mitään infoa. Aamulla kyselin muilta äideiltä, pitääkö minun viedä lapsi uimaan ja hakea, vai tapahtuuko se koulun puolesta. Kirjoitimme useita kirjeitä opettajalle koulutavaroista, mutta vastausta ei tullut.

Kannustus olisi kiva, mutta edes alkeellinen käytös olisi odotettavaa. Lapset ovat hiiskatti sentään lapsia, olivat sitten minkä maalaisia tahansa.

Voihyvänenaika, Troisdorfissa ei todellakaan kukaann näytä piittaavan uusmuuttajaperheestä. Ota ihmeessä yhteyttä Suomi-koulun äiteihin, he tietävät, mitä tulee tehdä.
Joka osavaltiossa on omat koululakinsa, mutta just saksaa heikosti osaavia koululaisia tuetaan tukiopetuksella varmaan joka osavaltiossa. Nähdäkseni koulujen tarttee vain anoa lisätunteja. (Oletushan tämä on, mutta ainakin minä vaatisin sellaista!).
Kannattaisi kysyä alueesi Schulamtsleiterilta, jota joskus kursutaan Schulratiksi, sillä hän on se, joka pestää opet ja on kai muutenkin vastuussa alueensa kouluista. Tietenkin ottaisin sitä ennen yhteyttä koulun rehtoriin ja kertoisin hänelle, että haluat tiedustella myös siltä Schulamtsleiterilta, mitä Fördermaßnahmeja on olemassa.
Ja mitä siihen luokanvalvojaan tulee, niin hänellä ei ole valtuuksia tukiopetukseen, jos ei ole saanut siihen ylhäältä lupaa, mutta tosi inhottavaa se sen meininki on, kun kerran enkkuakin osaa. Mutta ehkä häntä vain pelotti...
Olen varma asiantuntevampien äitien puuttuvan asiaasi, sillä teki ihan pahaa kuvitella lastasi siellä uudessa koulussa.

Ota ihmeessä yhteyttä koulun rehtoriin. Opettajat harvoin ovat kovinkaan kiinnostuneita oppilaistaan (kokemukseni) :?

Kummallista etteivät lapset saaneet lukujärjestyksiä heti kättelyssä. Meillä (2 lukiossa ja yksi alkoulussa) ne annettiin jo ensimmäisenä päivänä. Valitettavasti monilla lukion opettajilla on se asenne, että nyt ollaan isossa koulussa ja ollaan isojen ihmisten kanssa tekemisissä. Ei oppilaista tarvitse huolentia ne huolehtivat itse itsestään, mutta ovat ne silti pirun pieniä ne lapsukaiset siellä lukiossa ja kyllä niillä sekoaa konseptit, jos kaikki ei suju lukujärjestyksn mukaan tai odotetulla tavalla.

Tiedän myös, että eräässä läheisessä lukiossa järjestettiin suomalaislapsilla tukiopetusta ja jopa ns kouluavustaja. Se kyllä ei ole kovinkaan yleistä, mutta on mahdollista. (jos koululla on tahtoa...)

Kaikki nämä järjestelyt ja pyynnöt vaativat vaan hirveän paljon omaaloitteisuutta ja työtä. Ota yhteyttä muihin Suomi-koulun äiteihin.

Kiertäneet paperit olivat todennäköisesti; läsnäololistoja, kirjatilauksia, laskintilauksia yms. Yleensä ym. asioista tulee vielä kirjallinen tiedote, jolla sitten rahat kerätään ja annetaan tarkempia ohjeita. Tähäön olen ainakin tottunut.

tsemmpiä -kolmikkoOlimme eilen kolme tooooodella pitkää tuntia vanhempainillassa (lukiossa olevan tyttären), voi jesta. Menkääpä itse kuuntelemaan täysin vieraskielistä sepostusta ja kaikkien silmätikuksi. Hyvä kun hengissä selvisin.

Tyttären luokanvalvoja on englanninopettaja ja yhden lauseen sanoi meille englanniksi. Ei yhtään enkunkielistä paperia ja kun koko ajan kiersi joku lappu, ei kertaakaan selitetty, mitä ne ovat. Eikä niihin kerinnyt tutustumaan. Joihinkin toiset kirjoittivat nimiään..en tiedä mihin.

Olemme nyt molemmista kouluista pyytäneet tukioppetusta, ei onnistu kuulemma. Meidän pitää vaan ostaa kielikoulutusta lapsille.
Ensin ei pitänyt tosiaan olla mitään ongelmaa koulujen kanssa, mutta kyllä molemmissa kouluissa vaan päivitellään ja käsketään ostamaan kielikursseja tai yksityisopetusta. On ihan sellainen olo, että anteeksi että lapsistamme on nyt vaivaa.

Kotiin ei saa mitään viestejä, eilen en edes tiennyt, monelta lapseni pääsee, kun ei päässytkään enää samaan aikaan kun muina päivinä. Ja lukkari tuli sitten koulun jälkeen. Tytärkään ei tiennyt, onko koulu ohitse, vaan tuhersi itkua, kun osa oppilaista oli pihalla ja osa lähti pois.
Kyllä minusta paikalliset opettajat ovat nihkeitä. Ihan kuin tahallaan tehtäisiin meille vaikeat olot :-(. Uimaan menostakaan ei tullut mitään infoa. Aamulla kyselin muilta äideiltä, pitääkö minun viedä lapsi uimaan ja hakea, vai tapahtuuko se koulun puolesta. Kirjoitimme useita kirjeitä opettajalle koulutavaroista, mutta vastausta ei tullut.

Kannustus olisi kiva, mutta edes alkeellinen käytös olisi odotettavaa. Lapset ovat hiiskatti sentään lapsia, olivat sitten minkä maalaisia tahansa.