Löytyisiköhän täältä tietoa seraavaankin kysymykseen?

Poikani kirjoittaa yo:ksi keväällä 2008, jolloin hän on juuri täyttänyt 18 vuotta. Hän on sekä Suomen että Saksan kansalainen, joten kummankin maan armeijat lähtettänevät kutsun.

Tällä hetkellä poikani haluaa kieltäytyä aseista, ja minunkin mielestäni siviilipalvelussa esim. sairaalassa tai vanhainkodissa oppii tuntemaan tosi elämää paremmin kuin armeijassa. (Vaikka toisaalta pojalleni tekisi hyvää oppia myös pitämään kaappinsa kunnossa ja silleen.)

Jos poika kieltäytyy asepalvelusta, päteekö tämä kieltäytyminen myös Suomessa? Ja voiko hän tehdä sivaripalvelunsa Suomessa?

Onko kellään kokemuksia ja tietoa? Haluaisin jo nyt tietää, mitä papereita jne. tarvitaan, ettei sitten tule hoppu. Prosessi lienee kimurantti...

Sivarin ainakin voi tehdä Suomessa, mutta en tiedä riittääkö Saksan viranomaisille.

Kannattaisi varmaan kuitenkin kysyä suoraan kutsuntaviranomaisilta. Aikanaan Suomessa vapautettiin asevelvollisuudesta jos oli tuplakansalaisuus ja oli suoritannut toisessa maassa asevelvollisuuden.

Ollessani vuonna 1990 varusmiestoimikunnan varapuheenjohtaja tuli Suomeen monia varusmiehiä Saksasta (kaksoiskansalaisia). Se oli heille mukava mahdollisuus parannella kielitaitoa ja tutustua paremmin suomeen ja sukulaisiin. Sen lisäksi asepalvelus suomessa oli lyhyempi. Nämä sitten vapautettiin Saksassa asevelvollisuudesta.

Yksikin kaveri tuli Hampurista aivan ummikkona mutta kyllähän hänestä tykkimies silti tehtiin. :-)

Jonkin verran tuli väkeä myös maista joissa ei asevelvollisuutta ole lainkaan. Näiden oli suoritettava suomessa asevelvollisuus. Eräs varusmies joutui tulemaan Australiasta.

Mutta ajat ja määräykse muuttuvat, olisi kyllä mielenkiintoista jos joku ottaisi selvää tämän hetken tilanteesta ja kertoisi siitä täällä.

DFG:n foorumilla oli muistaakseni keskustelua tästä aiheesta.

Googlaaja iskee:
Asevelvollisuus ja kaksoiskansalaisuus
Suomen kansalainen, joka on myös Saksan kansalainen, on asevelvollinen Suomessa. Hän voi kuitenkin anoa vapautusta Suomen armeijasta kaksoiskansalaisuuden perusteella, mikäli hän haluaa suorittaa asepalveluksensa Saksassa. Kaksoiskansalaisen on huolehdittava, että molempien valtioiden viranomaisilla on tieto kaksoiskansalaisuudesta.
lähde: http://www.finnland.de/doc/fi/konsuli/kansal.html

KAKSOISKANSALAISUUS

Suomen kansalaiseksi otetun ulkomaan kansalaisen, joka on entisessä kotimaassa suorittanut asevelvollisen rauhanaikaisen palvelusvelvollisuutensa tai osan siitä, Pääesikunta voi hakemuksesta kokonaan tai osittain vapauttaa varusmiespalveluksesta rauhan aikana.

Samoin edellytyksin Pääesikunta voi hakemuksesta kokonaan tai osittain vapauttaa varusmiespalveluksesta rauhan aikana Suomen kansalaisen, jolla on myös toisen valtion kansalaisuus.
lähde: http://www.mil.fi/varusmies/varusmieheksi2002/00009d.dsp


KÄsitän nämä niin, että toisessa valtiossa suorittaminen riittää. Sivarihan on Saksassa huomattavasti lyhyempi kuin Suomessa... ja mutu-tietoa: muistelisin, että saksalaisen sivarin voi suorittaa myös kehitysyhteistyötehtävissä.

SUURKIITOS KAIKILLE! Alankin heti googlata.

en ole kuullut DE/FI kaksoiskansalaisuustilanteesta, se kai aika hiljattain tuli ylipäätään mahdolliseksi. Ainakin ruotsin ja suomen kaksoiskansalaiset ovat asevelvollisia asuinmaassaan, mutta voivat halutessaan suorittaa palveluksen myös toisessa maassa. Esim aika moni ruotsinsuomalainen käy edelleen suomessa armeijassa jostain syystä.
Mikäli poikasi tulkitaan/hän haluaa asevelvolliseksi Suomessa niin prosessi on ainakin yksinkertainen: syntymäajan mukaan tulee "ystävällinen kutsu" kutsuntoihin, joihin on pakko mennä paikalle (tai haetaan). Tässä tilaisuudessa täytyy kutsuntoja pitäville nappikauloille ilmoittaa minkä neljästä vaihtoehdosta valitsee:
1) asepalvelus (voi myös esittää toiveen palveluspaikkakunnasta jota ei yleensä huomioida mitenkään) Kutsuntojen tarkoitus kun on jakaa lapiomiehet ja ylioppilaat tasaisesti joukko-osastoihin, ei kuunnella nuorison lomatoiveita. :lol:
2) aseeton palvelus (muuten normaaliarmeijakuviot, mutta pyssyä ei tarvitse kantaa - en tiedä tarviiko jotain erityisperusteita)
3) siviilipalvelus (eettiset tai uskonnolliset perusteet, käytännössä kuka tahansa voi halutessaan valita tämän vaihtoehdon, josta penalttina yli kaksi kertaa pidempi palvelusaika vs lyhin asepalvelusaika)
4) totaalikieltäytyminen josta penalttina pääsee suomessa edelleen linnaan.

Valintoja voi myös muuttaa asepalveluksen aikana, esim siirtyä varusmiesaikana siviilipalvelukseen.

Saksassahan tämä asevelvollisuuskysymys on ollut kiihkeässä keskustelussa. Sillä Bundeswehr ei voi ottaa kaikkia alokkaita jotka olisivat tulossa. Sen sijaan sivareille on aina käyttöä.

Tämä on johtanut siihen että Bundeswehr ei enää kutsu yli 23-vuotiaita lainkaan ja raakkaa kutsunnoissa aivan naurettavin perustein. Ihan vain etteivät joudu sanomaan "sori, ei tilaa sulle".

Jos on siis vain Saksan kansalainen, kannattaa ilmoittautua aseelliseen palvelukseen, mahdollisuudet ovat hyvät että raakataan ja asia on sillä selvä.

Ymmärsinkö oikein, siis että Saksassa saa hyvällä lykyllä/helposti paperit, joissa lukee "untauglich", ja sitten ei tarvitse suorittaa edes sivaria? Päteekö Saksan "untauglich" silloin myös Suomessa?

Jes, näin on. "Untauglich" ilmestyy paperiin vähimmästäkin syystä ja sitten ei tarvitse suorittaa sivariakaan. Sillä on olemassa vain asevelvollisuus josta voi saada vapautuksen jos suorittaa sivarin. Mutta siviilipalvelusvelvollisuutta ei ole.

Voi myös yrittää keplotella sen 23-vuotisrajan yli erilaisilla verukkeilla.

Suomen asevelvollisuuden suhteen tämä ei varmaankaan auta, siellä lienee "syyni" erikseen.

Tällainen kikkailu olisi tietysti moraalisesti tuomittavaa: Hankkia "untauglich" saksasta, luopua Suomen kansalaisuudesta ja ottaa se takaisin kun on täyttänyt 30 vuotta (joka ainakin aikanaan oli suomessa yläikäraja palvelukseen astumiselle).

...ja tässä se obligatorinen Wikipedia-linkki:

http://de.wikipedia.org/wiki/Wehrgerechtigkeit

Onneksi on vielä aikaa miettiä, ottaako riskin saada vapautus tai sitten ei.

Tällä hetkellä poika on NIIN periaatteissaan kiinni, ettei sille tulisi mieleenkään tehdä jotain mielestään (...) väärää, saadakseen lopputulokseksi haluamansa päämäärän. Tämä on sitä murkkuaikaa.

Minun mielestäni olisi kaikkein fiksuinta tehdä siviilipalvelu Suomessa. Mutta Saksan sivariajan verran.
Opiskeluaikoinani (siitä on piitkä aika) oli eräs saks. kommilitooni tehnyt sivarinsa Suomessa, vaikka hänellä ei ollut mitään siteitä sinne. Hän oli autokuskina SPR:llä, oppi ainakin tuntemaan Helsinkiä. Hän oli kai vain sen saksalaisen sivariajan, joka on lyhyempi kuin Suomessa. (Tänä aamuna olenkin oppinut paljon uutta teiltä!)

Näitä kansalaisuusasioita tutkiessa sain tietää, että Suomeen kannattaa ilmoittaa kaksikansalaisten poikien Saksan osoite, sillä esim. jos armeijan kutsuntoja ei saa tai ei reagoi niihin, tulee sotapoliisi hakemaan. (Mutta mistä osoitteesta?...) Se katsotaan karkaamiseksi.

en ole kuullut DE/FI kaksoiskansalaisuustilanteesta, se kai aika hiljattain tuli ylipäätään mahdolliseksi.

Saksaan muuttaneelle suomalaiselle se tuli vasta äskettäin mahdolliseksi. Mutta jo koko ajan oli mahdollista ottaa lapselle kaksoiskansalaisuus jos toinen vanhemmista oli saksalainen ja toinen suomalainen.

Lapsi piti vain ilmoittaa aika pian syntymän jälkeen molempien maiden kansalaiseksi, myöhemmin se ei käynyt.

Onneksi on vielä aikaa miettiä, ottaako riskin saada vapautus tai sitten ei.

Eiköhän sivariksi voi mennä syynin jälkeenkin, otapa selvää. Ainakin Suomessa voit mennä vaikka kesken asepalveluksen sivariksi.

Luulisi että asia on näin sillä eihän Saksa tahdo alokkaita vaan sivareita.

Mielestäni pojalle tekisi hyvää just tuo sivaripalvelu Saksassa ja vaikka se puuttuva loppuaika Suomessa. Otan selvää, käykö se.
Ja saattaa olla, että hän saa koko vapautuksenkin, sillä penska kaatui skeittilaudallaan tehdessään salton ja kyynärpää murtui pahasti, -siitä on aikaa, mutta eiköhän lääkärillä ole kaikki tiedot mapissaan. Että edes jotain hyvää sellasesta onnettomuudesta voisi olla.

asun 10 vuotta jo saksassa ja jouduin 2004 suomen armeijaan, olin 6kk santahaminassa. voin vain suositella....

Saksan "untauglich" ei riitä suomalaisille, heillä on omat kriteerinsä.

Mutta tiedän tapauksen, jossa Saksasta lähetetty lääkärintodistus riitti palveluksesta vapauttamiseen Suomessa eikä syyniin tarvinnut mennä.

en ole kuullut DE/FI kaksoiskansalaisuustilanteesta, se kai aika hiljattain tuli ylipäätään mahdolliseksi. ...Mutta jo koko ajan oli mahdollista ottaa lapselle kaksoiskansalaisuus jos toinen vanhemmista oli saksalainen ja toinen suomalainen. Ei koko ajan, mutta jo jonkin aikaa. Vuonna 1976 syntynyt poikani olisi voinut saada vasta 10-vuotiaana myös Suomen kansalaisuuden, vain ilmoittamalla, mutta ei tuo sitä vain halunnut, juuri siitä syystä, että jo silloin pelkäsi, että joutuisi myös Suomen armeijaan. Hänet vapautettiin totaalisesti (siihen tarvittiin kyllä asianajajaa ja paljon seteleitä tälle), mutta kyllä poika pelkäsi armeijaan joutumista ihan 28-vuotiaaksi saakka.

Ihan pakko :D

"Moi, mä oon hippi."
"Turpa kii, tukka pois, älä ajattele
mene armeijaan. Tottele!
Toteltavaa on vaikka tyhmät komentaa
ja kaverit vieressä katuun oksentaa.
Yks mokaa, kaikkia rangaistaan
sitä kai fasismiksi kutsutaan.
Siin ei tarvii järkee, eikä terävää nuppia
kun suomalainen tekee vihollisesta ketsuppia.

Kotonen on homo, ei mene armeijaan.
Minä menen sieltä naisen saan.
Tule armeijaan me teemme susta miehen.
Älyllinen puoli taitaa jäädä puolitiehen.
Se suomalaisen vie vaikka läpi kiven harmaan.
Ainakin tykistössä aivan varmaan.
Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää.
Ei taida riittää, johonkin se tyssää.

(kerto:)
Koti uskonto ja isänmaa (x2)
Siinä kolme asiaa (x2)
Joiden nimissä ihmistä tappaa saa (x2)
Tätä paskaa ne sinulle jauhaa (x2)

Isompi voi aina nappulaa painaa.
Silloin meistä jokainen on mutantti tai vainaa.
Siitä huolimatta täällä tarvii armeijaa
ja meistä jokainen sen maksaa saa.
Mutta verothan on täällä jo muutenkin kevyet.
Tyhmä olet jos sitä tajua et.
Seuraa siis isääsi armeijaan
sehän parantaa tuhansien sulojen maan

(kerto)

Kannattaako puolustaa sellaista maata,
joka ei sano mihinkään juuta eikä jaata.
Eduskunnassa on liian monta kusipäätä,
josta kukaan ei mitään uutta päätä.
Jos puolesta tälläisen isänmaan olet valmis tappamaan,
siitä vaan, mutta päätän rappini sanaan harkittuun:
Moinen armeija voi painua vittuun!!"

http://www.lyricsdownload.com/raptori-armeija-lyrics.html

- Perttu

Ja lisää googlausta
Pääesikunta voi lisäksi erityisestä syystä hakemuksesta vapauttaa varusmiespalveluksesta rauhan aikana Suomen kansalaisen, jolla on myös toisen valtion kansalaisuus, jos asianomaisen varsinainen asunto ja koti ei ole Suomessa eikä hänellä ole tosiasiallisia siteitä Suomeen.
lähde: http://www.pvtt.mil.fi/perustietoa/julkaisut/varusmieheksi2003/kutsuntoihin.dsp?printable=1&

- eli jos sota tulisi, riviin vaan... (ihan kuin kellään olisi intressiä käydä hakemassa ulkosuomalaisia mistään?)

Mutta samahan koskee myös sivareita!
--- vapautetaan hakemuksesta sen suorittamisesta rauhan aikana ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta --- (sama sivu)

Toi biisi oli niin totta :) :flower: :hippy2:

Mitähän sitten tehtäis, jos olis kaksoiskansalaisuus sen maan kanssa, jota vastaan sota syttyisi ?!? :shock:

Mitähän sitten tehtäis, jos olis kaksoiskansalaisuus sen maan kanssa, jota vastaan sota syttyisi ?!? :shock:

Varmaan otettais kokovartalopeilit peliin, arvottais kansallisuudet aidolle ja peilikuvalle, ja katottais kumpi jää henkiin... :wink:

Ei vaan oikeesti aika mielenkiintonen kysymys. Tästä voi saada viriämään hyviä pöytäkeskusteluja kaveripiirissä.

Nykyään euroopan sotilaille opetetaan, ettei se mahdollinen vihollinen tule lähimaista... Eikä vihollisena pidetä vaan niitä, jotka hyökkäävät. Riittää kun massat uhkaavat kansan hyvinvointia.

Voisitko, Kalle1983, kertoa, onko sinulla tuplakansalaisuus ja kävitkö kummassakin maassa syynissä, siis Musterungissa? Ja joutuvatko ulkosuomalaiset aina Santahaminaan vai pääsisikö lähemmäksi sukulaisia, sillä muutenhan pitää asua lomillakin kasarmissa tai hankkia asunto. Kuinka usein pääsi käymään Saksassa perheen luona, kuka maksoi viulut? saiko siellä Suomen kielen opetusta?
Ja tota noin, oliko siellä ulkosuomalaisten simputusta? Pitikö palella talvella märässä teltassa?

Mitähän sitten tehtäis, jos olis kaksoiskansalaisuus sen maan kanssa, jota vastaan sota syttyisi ?!? :shock:

Niin, on mahdoton etukäteen tietää miten sellaisessa tapauksessa kävisi.

Toisen maailmansodan aikana USA internoi jopa omia japanilaissyntyisiä kansalaisiaan (jenkithän eivät tuplakansalaisuutta hyväksy lainkaan).

Toisaalta taas joistakin japanilaissyntyisistä koottiin myös oma joukko-osasto joka ei tosin taistellut Japania vaan Saksaa vastaan.

jenkithän eivät tuplakansalaisuutta hyväksy lainkaan
En tiedä mikä oli tilanne 2. maailmansodan aikoihin, mutta kyllä ne nykyään hyväksyy ongelmitta. Suomelta sen sijaan kesti kauan taipua tähän asiaan..

Oho. Tuttuni joka on (saksalaissyntyinen) jenkki väittää että hänen on joka kerta passia uusittaessa juhlallisesti vakuutettava ettei hänellä ole toista kansalaisuutta. Muuten ei passia tulisi.

EDIT: no juu, olisi pitänyt ensin kuuklata. Kyllähän se käy päinsä ja jopa helpottui vuonna 2000....

Niin kai pitääkin, mutta se on vain muodollisuus...

Of particular relevance to the dual citizenship issue is that, as part of the oath, a new citizen must pledge "to renounce and abjure absolutely and entirely all allegiance and fidelity to any foreign prince, potentate, state, or sovereignty of whom or which the applicant was before a subject or citizen."

In practice, it is unclear what if any true legal significance this statement has any more. The US does not require a new citizen to take any formal steps to renounce his old citizenship before officials of the "old country"; and when the other country continues to claim a naturalized US citizen as one of its own, current US policy recognizes that such a person may have to use a passport from the other country in order to visit there, and such an action does not put the person's US citizenship in jeopardy.

http://www.richw.org/dualcit/law.html

ei ole tuplakansalaisuutta, suomi makso vuokran. ainahan sitä pientä vitt**lua sai kuunnella,saksalais vitsejä sun muuta. ja niitä öitä riitti ihan tarpeeksi kylmässä märässä teltassa talvella. marsseja ja harjoituksia yöllä 48 tuntia. niin kauan kun luovutti tai oksensi. mutta sitä se on se armeija, muuta olen iloinen että kävin. ja ei sitä suomea siellä opeteta, siellä huudetaan vaan helvetisti jos et ymmärrä. ja yleensä kyllä saat valita minne haluat, itse halusin santahaminaan.

En tiedä, itkeä vaiko nauraa...
Jännä menetelmä muuten, kuinka armeijassa opetetaan kieltä: huudetaan helvetisti. Minä vain aina kehumalla opetan ja innostan. Niin, mammat on sellasia, ja armeijassahan kai niitä miehiä tehdään...

Voisitko, Kalle1983, kertoa, onko sinulla tuplakansalaisuus ja kävitkö kummassakin maassa syynissä, siis Musterungissa? Ja joutuvatko ulkosuomalaiset aina Santahaminaan vai pääsisikö lähemmäksi sukulaisia, sillä muutenhan pitää asua lomillakin kasarmissa tai hankkia asunto. Kuinka usein pääsi käymään Saksassa perheen luona, kuka maksoi viulut? saiko siellä Suomen kielen opetusta?
Ja tota noin, oliko siellä ulkosuomalaisten simputusta? Pitikö palella talvella märässä teltassa?

Aikoinaan kun asuin Jykylässä, niin Tikkakoskella oli Saksan-Suomalainen kaveri armeijassa. Hänen mummo asui Jyväskylässä, missä hän vietti lomansa. En tiedä vaikuttiko se palveluspaikan valintaan.

Koskaan ei tullut puhetta miten ja miksi hän oli Suomessa armeijassa. Hän kuitenkin asuu vakituiseen Saksassa. Voin kysyä, josko hän kommentoisi omaa juttuaan tänne foorumille, kun olen juttusissa hänen kanssan seuraavan kerran.

- Mika U -

Hienoa, omakohtaisista kokemuksista armeijassa olisi hyötyä varmaan monelle.

Expatriumin (http://www.expatrium.fi/) forumille [vaatii rekisteröitymisen] oli joku kans pari tyyppiä kirjoitellut kokemuksistaan/lastensa kokemuksia. Haulla löytyy.

Asiaa liipaten armeijakielestä tietäville:

Jos suomalainen mies "raakataan" kutsunnoissa, hänet vapautetaan palvelusta rauhan aikana ja siirretään "nostoväkeen".

Tietääkö joku mitä tämä "nostoväki" on nykysaksaksi. Sanakirjan tarjoama "Landwehr" kalskahtaa aika historialliselta... niin kyllä minun korviini "nostoväkikin".

PV:n aina yhtä viisas elektroninen sanakirja antaa nostoväelle käännökseksi Landwehr tai Landsturm.

Australiassa koko elämänsä asunut, suomen kansalaisuuden omaava serkkupoika tuli miehen ikään ja muutaman vuoden lykkäysten jälkeen astui palvelukseen Santahaminassa - ja tuli pois kolmen päivän jälkeen. Hän kun ei missään tapauksessa olisi Suomen puolesta taistellut - miksi olisikaan, kun oli tasan kolmatta kertaa elämässään Suomessa (viimeksi 16 vuotta sitten), ei puhunut sanakaan suomea, eikä hänellä muutenkaan ollut mitään tosiasiallisia siteitä Suomeen. Vietti kuitenkin useamman viikon Suomessa, kun lentojen järjestelyyn meni aikaa, ja tutustui sukulaisiinsa. Alkuperäinen päätös astua palvelukseen osoittautui enemmänkin äitinsä ideaksi, joka kaiken järkesteleikin ... sinänsä hieno idea, nyt serkkupoika tietää ja tuntee sukulaisensa.

Eli vapautus ei nykypäivänä ole mikään ongelma, ei etukäteen eikä palveluksen jo alettua. Kutsuntojen ollessa ajankohtaisia kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä ja ilmoittaa asuvansa ulkomailla, kyllä sieltä autetaan. Santahaminaan kai sijoitetaan suurin osa ulkosuomalaisista, eipä tarvitse olla yksinään siellä, ja siellä on eniten kokemusta mm. asuntojärjestelyissä auttamisessa jne. Omasta kokemuksesta (yksi aika ensimmäisistä vapaaehtoisesti palvelukseen astuneista naisista) voin kyllä sanoa, ettei lykkääminen kannata jos sinne kuitenkin joskus joutuu, sillä oman ikäluokan kanssa on eniten yhteistä. Tietysti jos vielä 28-vuotiaana, jo valmistuneena tykkää kuunnella sunnuntai-iltaisin 18-kesäisten viikonlopun seikkailuja, niin mikäs sen parempi paikka :lol:

Asiaa liipaten armeijakielestä tietäville:

Jos suomalainen mies "raakataan" kutsunnoissa, hänet vapautetaan palvelusta rauhan aikana ja siirretään "nostoväkeen".

Tietääkö joku mitä tämä "nostoväki" on nykysaksaksi. Sanakirjan tarjoama "Landwehr" kalskahtaa aika historialliselta... niin kyllä minun korviini "nostoväkikin".

Joo, aika vanhaa ja ensimmäisenä tulee vielä kaiken lisäksi "Volkssturm" mieleen.

"Nicht wehrdienstfähig" on käytössä oleva käsite.

http://de.wikipedia.org/wiki/Tauglichkeit

No ehdottomasti ilmoittaa suomen viranomaisille ensin että tarkoitus on suorittaa asevelvollisuus Saksassa, ja tämän jälkeen odottaa Saksan kutsuntojen tuloksia... jos siis ylipäätään nakki käy.

Alkaa jutut lentää tornarin tapaan, joten kerrotaan omien kokemuksien pohjalta.

Itse palvelen tällä hetkellä Parolannummella panssarijääkärikomppaniassa. Yksi kaveri tuli inttiin Calgarysta, osasi vain tervehtiä Suomeksi. Hyvin pärjää, parhaan taistelijanpalkinnonkin taisi saada, eivätkä skapparit ole asettaneet mitään kielivaatimuksia tms.

Savolainen kirjoitti:
En tiedä, itkeä vaiko nauraa...
Jännä menetelmä muuten, kuinka armeijassa opetetaan kieltä: huudetaan helvetisti. Minä vain aina kehumalla opetan ja innostan. Niin, mammat on sellasia, ja armeijassahan kai niitä miehiä tehdään...

No ei se noinkaan ole, kova äänenkäyttö kuuluu armeijaan, mutta mitään huutamista en ole kohdannut. Rasismi ja simputus pitäisi ainakin olla historiaa, itse en ole siihen myöskään törmännyt. Toki palvelustovereihin mahtuu monenlaistakin idioottia, mutta kaikkeen puututaan jos siihen on tarvetta. Nythän itseasiassa pv on kamppanjoinut erilaisuuden puolesta, "we need each others" teemalla.

Tottakai marssit ja leirit on kädestä, mutta kyllähän ne voi sluibaa jos välttämättä haluaa. Olen nähnyt tapauksia jotka eivät vielä leiriyötäkään viettäneet, vapautuksia irtoaa aika helposti. Ja jos kokee niin hirveäksi noi metsäyöt, voi hakea esim. kirjuriksi,tai huoltokomppaniaan etc.

Intti maksaa 6kk palveleville 2 lomamatkaa Eurooppaan, vuoden palveleville 3. Pohjoismaihin 4 ja 6 matkaa, muualle maailmalle 1-2. Ja ainahan niitä voi anoa lisää, mutta on eri asia irtoaako. Itse anoin juuri yhden loman Saksaan (5pvä), jouduin maksamaan lennot tietty koska en vielä virallisesti siellä ole kirjoilla.
Ja jos sieltä ulkomailta palvelukseen astutaan, intti maksaa myös vuokrat omasta asunnosta kuten siitä väliaikaisesta "suomen asunnostakin".

Hmm, mitäs muuta. Itseähän tuo sotiminen ei kiinnosta paskan vertaa, ja vituttaa todellakin. Mutta ajattelin sen 6kk sinnitellä, kuitenkin lyhempi kuin siviilipalvelus, ja uskon että aika muistot kultaa..
Huomattavasti rankemmaksi sen tekee se että tyttöystävä asuu siellä Saksassa, päivärahat, lomien ja lentojen sumpliminen tuottaa tuskaa. Ja se ikävä. Hajoan. A man gotta do what a man gotta do.

Kiitos väliaikatiedoistasi siellä armeijassa, Mark!
Yritä nyt vain kestää sitäkin, ettet näe tyttöystävääsi tarpeeksi usein. Vaan onhan se kamalaa, -muistan omaa nuoruuttani. Mutta kyllä se rakkaus kestää, jos olette toisillenne juuri ne oikeat.

Muistan että itseäni v....tti intissä siinä määrin että päätin ettei minua sen jälkeen enää mikään elämäntilanne v....ta.

Minua ei myöskään enää ikinä armeijan jälkeen ole paleltanut. Aina kun tuntuu kylmältä muistelen miltä tuntui se kahden viikon telttaleiri -25 asteen pakkasessa....heti tuntuu keli aurinkoiselta. :D

Vaikka silloin otti päähän rankasti niin täytyy kyllä sanoa että niistä kokemuksista on ollut myöhemmin paljon hyötyä.

Okei, yksi hylsy on pakko lisätä tähän ketjuun.

Kun siellä kryteenissä vietti viikon aivan vitun kylmässä...

Tein päätöksen itselleni, että en ikinä valita jos on liian lämmin/kuuma. Ja se päätös on pitänyt.

Kun tuli nimittäin ryhmänjohtajana johdettua etutiedustelupartio kaukoretkille sinne jonnekin pitkin lappia ja pakkasta oli -35° ja kaivoimme aina iltaisin oman teltan jonnekin jänkhälle. Perkele että oli kylmä.

eikä se kaminakaan oikeasti lämmittänyt kuin sen lyhyen ajan. Sitten piti taas eteenpäin, ja yleensä oli pimiä.

Ja mainitsinko, että oli -35°?

Saatana että se viikko oli miestäkasvattava. Eikä mun oikeasti olisi tarvinnut näin isoksi kasvaa. Ainakaa keskivartalon kohdalta.

abe

Moi
Itse palvelin Lapin Ilmatorjuntarykmentissä Rovaniemellä sotilaspoliisina.
Armeijan on mahtava kokemus, mutta jos poikasi meinaa käydä sen suomessa, niin hänen palveltava vähintään 9 kuukautta että Saksalaisetkin ovat tyytyväisiä.

Armeija EI ole rankkaa, vaan ja ainoastaan hastavaa ja varmasti tuhat kerta parempi ja arvostetumpi (ainakin Suomessa) kokemus kun sivari-palvelu.

Sivariasioista en tiedä, mutta soittakaa joko Suomen suurlähetystöön (Berliini) tai konsulaattiin (Hampuri) numerot löytyy osoitteesta www.finnland.de
tai ottakaa yhteyttä omaan sotilasläneen (tiedot osoitteesta www.mil.fi linkki Pääesikunta/Esikunnat).
Saksassa sivariin meneminen on helppo asia, Suomessa mielellään panevat armeijaan.

Sanokaa pojallanne terveisiä ja että kannattaa harkita päätöstä!!
Jos on muita kysymyksia voitte ottaa sähköpostin kautta yhteyttä!!
Terveisin
Juhani Korn

Kuullostipa hyvältä, sillä olen jo miettinyt, miten kamalaa siellä armeijassa saattaakaan olla: kylmyys, simputus jne., mutta jos Lapin joukoissakin on armeijapalvelus tuntunut mielekkäältä, niin äitinä tuen poikani päätöstä vaikka lähteä sitten Suomeen. Hän on vasta 16 v. ja 11. luokalla, valmistuu koulusta siis 2008, eli kutsunnat on juuri sinä vuonna. Nyt pojalla on vielä aikaa miettiä päätöstään.
Kiitos paljon tiedoista ja avuntarjouksesta!

jos Lapin joukoissakin on armeijapalvelus tuntunut mielekkäältä, niin äitinä tuen poikani päätöstä vaikka lähteä sitten Suomeen.

ruuti haisee hylsyistä mutta pakko lisätä että palvelus voi tuntua nimenomaan jossain Lapissa enemmän mielekkäältä, jos nyt halua armeijaan on ja ulkoilmaelämä yhtään kiinnostaa. Siellä kun ympäristö tekee siitä jotenkin eräretkimäisempää, alokkaiden kouluttajat (kantahenkilökunta) ovat vähän varttuneempia lappalaisia karhunkaatajia jotka eivät ihan samaan tahtiin jaksa nysvätä ja kimittää kasarmilla kuin etelän varuskuntien innokkaat nuoret leijonat.

Liki 20v sitten Sodankylässä oli olo kuin jollain pidennetyllä partioleirillä ja Haminassa taas mietti että onko näitä ihmisiä vielä oikeasti olemassa. En tiedä onko niillä sellaista eroa tänä päivänä. Joka tapauksessa hermot tulee menemään, mutta on vitutuksellakin aste-eroja. Vielä se vinkki lisäksi että päivääkään yli 19 vuotiaana armeijaa ei kannata harkita, koska aikuisiällä voi olla vielä pikkasen raskaampi kuunnella alokkaana finninaama-alikersanttia joka kertoo suht kuuluvalla äänellä että herralla on hammasharja on väärässä kädessä.

Mielestäni pojalle tekisi hyvää just tuo sivaripalvelu Saksassa ja vaikka se puuttuva loppuaika Suomessa. Otan selvää, käykö se.
Ja saattaa olla, että hän saa koko vapautuksenkin, sillä penska kaatui skeittilaudallaan tehdessään salton ja kyynärpää murtui pahasti, -siitä on aikaa, mutta eiköhän lääkärillä ole kaikki tiedot mapissaan. Että edes jotain hyvää sellasesta onnettomuudesta voisi olla.

Suosittelesin sivaria täällä Saksassa. Asiat on sivarille paljon paremmin hoidettu Saksassa kuin Suomessa.

Itse (syntynyt 1980) olin sivari, jouduin lähtemään Suomeen palvelukseen, vaikka olen asunut saksassa vuodesta 83 lähtien. (Olen vain Suomen kansalainen niin en voinut Saksassa palvella...)

Sivareita vihataan Suomessa...ollaan kuulemma isänmaan pettureita, s**tanan kusipäitä, homoja... Sivareita rangaistaan Suomessa. Armeijan voi suorittaa 6ssa kuukaudessa, mutta sivarina palvelet 13 kk. Lisäksi sivarina joutuu oleskelemaan Lapinjärvellä (keskellä ei mitään) kuukauden verran, tekemättä mitään järkevää. tylsiä luentoja koko päivä. (tosin voi tehdä niinkuin minäkin, kertoo kaverille että laittaa puolestasi nimesi paperille (että "olet" paikalla) ja läksit porukan kanssa Helsinkiin! ;

Sitten kun on löytänyt palveluspaikan, parin sadan puhelun jälkeen, pitäisi lain mukaan palveluspaikan hoitaa majoitus ja ruokkiminen. Suurimmat osat palveluspaikoista juuri EIVÄT tätä hoida. Usein sivarin täytyy itse yrittää kaikki hoitaa. sitten onkin hauskaa mennä sossulle pyytää avustusta, ja hankkia Kela korttia (jota et saa, multakin hylättiin), ja mennä leipäjonoon hakee leipää. Ah, ihanaa Sivari elämää....mun hyvällä säkällä oli vielä talvi 99-00 suomen kylmin... -32 hesassa, ja merituuli kasvoihin, lapissa oli silloin -55 astetta! Sit kerran menin hesassa irkku-pubiin, joka oli täynnä koska oli konsertti ilta. yhdessä pöydässä oli vapaata, niin kohteliaasti kysyin että anteeksi olisiko tämä paikka vapaa? vastaus oli et "painu vi**uun kusipää". et sellasta. toisissa paikoissa melkein tuli turpiin kun kuuli seuraavassa pöydässä että olen sivari.

No, tuli Suomi koettua, jonkä jälkeen huomasin että siihen maahan en sopeudu. Oli hyviäkin puolia (kesä, paitsi itikat), mutta kyllä saksalainen yhteiskunta on paljon ystävällisempi.

Eli, jos haluat että poikasi säästyy ikäviltä kokemuksilta, kannattaa ehdottomasti hoitaa sivari Saksassa!

Kauhiaa! Mutta oli hyvä saada tietoa Suomen sivarien olosta. Kiitos, Jukkis.

Suosittelesin sivaria täällä Saksassa. Asiat on sivarille paljon paremmin hoidettu Saksassa kuin Suomessa.

Itse (syntynyt 1980) olin sivari, jouduin lähtemään Suomeen palvelukseen, vaikka olen asunut saksassa vuodesta 83 lähtien. (Olen vain Suomen kansalainen niin en voinut Saksassa palvella...)

Sivareita vihataan Suomessa...ollaan kuulemma isänmaan pettureita, s**tanan kusipäitä, homoja... Sivareita rangaistaan Suomessa. Armeijan voi suorittaa 6ssa kuukaudessa, mutta sivarina palvelet 13 kk. Lisäksi sivarina joutuu oleskelemaan Lapinjärvellä (keskellä ei mitään) kuukauden verran, tekemättä mitään järkevää. tylsiä luentoja koko päivä. (tosin voi tehdä niinkuin minäkin, kertoo kaverille että laittaa puolestasi nimesi paperille (että "olet" paikalla) ja läksit porukan kanssa Helsinkiin! ;

Sitten kun on löytänyt palveluspaikan, parin sadan puhelun jälkeen, pitäisi lain mukaan palveluspaikan hoitaa majoitus ja ruokkiminen. Suurimmat osat palveluspaikoista juuri EIVÄT tätä hoida. Usein sivarin täytyy itse yrittää kaikki hoitaa. sitten onkin hauskaa mennä sossulle pyytää avustusta, ja hankkia Kela korttia (jota et saa, multakin hylättiin), ja mennä leipäjonoon hakee leipää. Ah, ihanaa Sivari elämää....mun hyvällä säkällä oli vielä talvi 99-00 suomen kylmin... -32 hesassa, ja merituuli kasvoihin, lapissa oli silloin -55 astetta! Sit kerran menin hesassa irkku-pubiin, joka oli täynnä koska oli konsertti ilta. yhdessä pöydässä oli vapaata, niin kohteliaasti kysyin että anteeksi olisiko tämä paikka vapaa? vastaus oli et "painu vi**uun kusipää". et sellasta. toisissa paikoissa melkein tuli turpiin kun kuuli seuraavassa pöydässä että olen sivari.

No, tuli Suomi koettua, jonkä jälkeen huomasin että siihen maahan en sopeudu. Oli hyviäkin puolia (kesä, paitsi itikat), mutta kyllä saksalainen yhteiskunta on paljon ystävällisempi.

Eli, jos haluat että poikasi säästyy ikäviltä kokemuksilta, kannattaa ehdottomasti hoitaa sivari Saksassa!
Huh!

Aika rankkaa tekstiä, mutta en epäile lainkaan.

Hienoa että foorumilla kuulee tällaisiakin kokemuksia! Ei voi muuta sanoa, kuin että uskomatonta, mutta varmastikin totta!! :shock:

Kiitos todellakin kommentistasi - pistää ihan oikeasti ajattelemaan..

Jos niin sattuu, että suomessa hakee töitä ja on vähän patrioottisempi työnantaja, niin sivari voi olla negatiivinen asia. Toisaalta, sivarissa saa työkokemusta, mikä taas voi olla positiivista.

Suosittelesin sivaria täällä Saksassa. Asiat on sivarille paljon paremmin hoidettu Saksassa kuin Suomessa.

En millään lailla halua vähätellä ikäviä kokemusksiasi Suomen siviilipalvelusjärjestelmästä, ja olen samaa mieltä siitä, että homma kannattanee hoitaa Saksassa. Suomessa valitettavasti suhtautuminen siivilipalvelukseen on vielä melko aataminaikaisella tasolla, jopa jotkut työnantajat karsastavat siviilipalvelusta, vaikka siviilipalveluksessa voi jopa tehdä huomattavasti hyödyllisempiä asioita kuin armeijassa.

Toivottavasti asenteet piakkoin muuttuvat, nykyinen meno on mielestäni typerää. Nythän ainakin siviilipalveluksen pituutta ollaan lyhentämässä 12 kuukauteen, eli vastaamaan armeijan maksimipituutta.

Pahoittelen huonoja kokemuksiasi, mutta on kuitenkin pakko heittää muutama kommentti, sen verran alkoi huvittamaan.


Lisäksi sivarina joutuu oleskelemaan Lapinjärvellä (keskellä ei mitään) kuukauden verran, tekemättä mitään järkevää. tylsiä luentoja koko päivä.

Onneksi armeijan palveluspaikat sijaitsevat aina kaupunkien keskustoissa hyvien liikenneyhteyksien äärellä. Lisäksi päivät ovat täynnä mielenkiintoista tekemistä ja luentoja ainoastaan mielenkiintoisista aiheista.


Ah, ihanaa Sivari elämää....mun hyvällä säkällä oli vielä talvi 99-00 suomen kylmin... -32 hesassa, ja merituuli kasvoihin, lapissa oli silloin -55 astetta!

Onneksi armeijassa ollaan talvella vain sisällä tai lämmitetyissä ajoneuvoissa, ettei tulisi liian kylmä. Lappiin ei tietenkään mennä missään nimessä.


Sit kerran menin hesassa irkku-pubiin, joka oli täynnä koska oli konsertti ilta. yhdessä pöydässä oli vapaata, niin kohteliaasti kysyin että anteeksi olisiko tämä paikka vapaa? vastaus oli et "painu vi**uun kusipää". et sellasta.

Tällä ei varmaankaan ole mitään tekemistä siviilipalveluksen kanssa, Suomessa vain ei yleensä kysytä onko pöydässä tilaa, saati sitten mennä toisten pöytään istumaan. Typerää tämäkin, mutta suomalainen ravintola on täynnä, jos jokaisessa pöydässä istuu yksi henkilö :)

Sit kerran menin hesassa irkku-pubiin, joka oli täynnä koska oli konsertti ilta. yhdessä pöydässä oli vapaata, niin kohteliaasti kysyin että anteeksi olisiko tämä paikka vapaa? vastaus oli et "painu vi**uun kusipää". et sellasta.

Tällä ei varmaankaan ole mitään tekemistä siviilipalveluksen kanssa, Suomessa vain ei yleensä kysytä onko pöydässä tilaa, saati sitten mennä toisten pöytään istumaan. Typerää tämäkin, mutta suomalainen ravintola on täynnä, jos jokaisessa pöydässä istuu yksi henkilö :)
:lol: :lol: :lol:
Tämä on niin totta!