Oletteko koskaan "jääny kiinni" suomen puhumisesta? Eli ootteko sanonu jotain noloa suomeksi olettaen, että lähistöllä ei ole ketään suomalaista ja hups... :oops: joku on kommentoinu asiaa suomeks tms?

Voi olla, että tästäkin on ollu aikasemmin juttua, mut oon uusi täällä.

Oletteko koskaan "jääny kiinni" suomen puhumisesta? Eli ootteko sanonu jotain noloa suomeksi olettaen, että lähistöllä ei ole ketään suomalaista ja hups... :oops: joku on kommentoinu asiaa suomeks tms?

Voi olla, että tästäkin on ollu aikasemmin juttua, mut oon uusi täällä.

En minä mutta muut. :-D

Joskus kauan sitten kävin kebap-kioskilla eräässä kaupungissa ja seisoin jonossa ja tilasin annoksen, saksan kielellä tietenkin. Pari kaveria tuli taakse ja alkoi lässyttämään, että "piruako tuo jätkä tuossa notkuu" jne. Kaveri odotti autossa ulkona ja teimme pienen ympyrän ja huusin ovesta kavereille: "Osaa täällä muutkin suomea". Jäbät oli aika nolon näköisiä. :oops:

Tämä moka kävi saksan kielellä juuri muutettuamme. Kävelin paikalliseen kirkkoherranvirastoon kysymään, josko tyttäremme voisi suorittaa Suomessa kesken jäänyttä rippikouluaan saksalaisten nuorten kanssa. Olin katsonut kotoa lähtiessä seurakuntauutisista, että alueemme pappi on kirkkoherra Fray eli Pfarrer Frey. Kävelin siis varmoin askelin seurakuntasisaren pakeille ja kysyin kuin kysyinkin Pferd Freytä :lol: Ilmekään ikäneitosen kasvoilla ei paljastanut mokaani ja vasta kotona huomasin, minkä tittelin olin papillemme antanut.

Joskus jään kiinni Suomessa saksan puhumisesta, varsinkin jos olen sattunut olemaan vähän ajatuksissani..

Kerran olin nostamassa pankkiautomaatilla rahaa...olin vähän ajatuksissani ja kun automaatti lykkäsi rahat ulos sanoin kiitos:) Onneksi ei kukaan tainnut olla kuulemassa.

Itsellä on ainakin sellainen kielellinen sillisalaatti töissä n. puolen porukasta ollessa saksalaisia, puolen saksaa osaamattomia ulkomaalaisia. Kun vielä itse yrittää puhua saksaa aina silloin, kun ei kukaan ulkkari ole paikalla, ja vaihtaa keilen heti kohteliaisuussyistä heidän ilmestyessään, että väkisinkin tulee puhuttua kieliä ristiin ja rastiin. Enkä pelkästään minä, vaan useampi ihminen on aloittanut keskusteluja sujuvasti saksaksi kieltä osaamattomien kanssa.

Pikkuhiljaa on oppinut jo kahden kielen kanssa luovimaan, mutta viime aikoina ovat ihmiset aloitelleet keskusteluja käytävillä ruotsiksi. Ja silloin meinaa mennä sormi suuhun. :-k

Itse minimoin nuo nolot tilanteet muiden työkavereiden suunnalta ilmoittamalla jo ensimmäisenä päivänä, että vaikka pääosin silloin englantia puhuinkin, osaan myös saksaa huomattaavsti paremmin, kuin sitä puhun, että kannattaa huomioida se ollessani kuuloetäisyydellä. Olivat näet jättäneet kyseisen rivin huomioitta lähettämässäni CV:ssä.

Suomalaisiin törmää yllättävän useasti vaikka missä maailmankolkassa, Afrikan savanneillakin. Saati täällä Keski-Euroopassa.
Kun lapsemme olivat 1/3/5, tein heidän kanssaan lyhyen junamatkan huvipuistoon, sillä he eivät olleet sitä ennen matkustaneet junassa. Kun olimme kotimatkalla, menimme sellaiseen 6:n hengen osastoon, jossa istui jo eräs nuori pari.
Lapset narisivat väsyneinä ja nälkäisinä, minulla ei ollut enää muuta evästä kuin Gummibärcheneitä. Jakelin niitä muutaman joka sumppiin, ja tiesin, että jo parin minuutin päästä olisimme asemalla ja siitä vain viisi minuuttia autolla kotiin, jossa odotti jo aamulla kokkaamani ruoka.

Tämä nuori pari katseli sivusilmällä namupussin rapisteluani, ja sitten nainen tokaisi partnerilleen suomeksi: "Kato tota saksalaista akkaa, se työntää lapsilleen karkkia suuhun, vaikka niillä on nälkä!" Minä en hievahtanutkaan, lapset eivät kai edes kuulleet naisen puhetta. Minuutin verran mietin, miten reagoisin, ja sitten sanoin herttaisesti lapsilleni selvällä suomella: "Haluaako joku vielä yhden karkin?"
Nuori pari jäykistyi, tuijotti eteensä, naisen kasvoille nousi puna. Ja sitten olimmekin asemalla.

Joskus jään kiinni Suomessa saksan puhumisesta, varsinkin jos olen sattunut olemaan vähän ajatuksissani..
Tätä tapahtuu. Tyypillisimmillään kun epähuomioissaan törmää johonkuhun tulee automaattisesti "entschuldigung" ja ravintolan tilauksia hoidetaan toisinaan totutusti saksaksi...

Suomalaisiin törmää yllättävän useasti vaikka missä maailmankolkassa, Afrikan savanneillakin.

just eilen kahdeksan aikaan illalla Zeililla juostessani kuulin takaani kuinka joku mieshenkilö selitti tankeroaksentilla jotakin saksalaiselle kollegalleen (mutta siis kuitenkin saksaksi) - olisin pistänyt vaikka pääni pantiksi että kyseinen herrasmies oli suomalainen, ulkonäkökin sopi kuvaan. :D

Eli mitä tällä halusin sanoa on se että suomalaisia on kuin sieniä sateella, joka halvatun maailmankolkassa. En tiedä onko se mielestäni hyvä vai huono asia, mutta esim tuollaiset Savolaisen kertomat tilanteet saa verenpaineen nousemaan, mä olisin varmaankin reagoinut ihan eri tavalla :roll: (--> Anger management-kurssille...)

pitää paikkaansa, suomalaisiin törmää kaikkialla. En ole vielä yhdessäkään maassa ollut etten olisi törmännyt suomalaisiin ja melkein kaikissa Saksan kaupungeissa käydessäni olen suomea kuullut kadulla tms.
Mitä mieltä olette, jos näkee/kuulee suomalaisia maailmalla (muualla kuin Ruotsissa tai Virossa) pitäisikö sanoa jotain vai vaan antaa olla ja mennä omia teitään?

Joskus jään kiinni Suomessa saksan puhumisesta, varsinkin jos olen sattunut olemaan vähän ajatuksissani..
Joo, näitä tahattomia kielenvaihtoja sattuu silloin tällöin.

Muutamia viikkoja sitten olin kesälomalla Suomessa, tuli siinä sivussa taas käytyä kavereita tapaamassa ja tarinoitua suomeksi vähän enemmänkin. Saksalaisen tyttöystäväni oli mukana reissussa - olimme matkanneet autolla Saksasta ja kiertelimmekin kohtuullisen ahkerasti kotimaatani. Siinä sitten jossain päin Suomea keskustelun lomassa tyttöystäväni alkoi hykerrellä sangen huvittuneena. Minä tiedustelin häneltä, mikä sanomassani oli niin huvittavaa. Hän totesi, että olin hyvän aikaa paasannut hänelle suomeksi tätä lainkaan havaitsematta, eikä hän luonnollisesti ollut ymmärtänyt juuri mitään. :oops:

Mitä mieltä olette, jos näkee/kuulee suomalaisia maailmalla (muualla kuin Ruotsissa tai Virossa) pitäisikö sanoa jotain vai vaan antaa olla ja mennä omia teitään?

en mä nyt ymmärrä miksi pitäisi eritoten sanoa jotain.. Ei ne ihmiset yhtään sen tutummiksi muutu vaikka ovatkin suomalaisia? Jos nyt jotenkin tilanteeseen sopii/pitää kommunikoida niin sitten kai kuitenkin kotimaisella..

(tähän liittyen en voi olla hymyilemättä muistellessani parin viikon takaista Salzburgissa: mies odotteli minua muutaman kymmenen metrin päässä, kun häneltä tuli kaksi vaaleaa reilaajatyttöstä kysymään saksaksi navigointiohjeita kaupungille. Vastaus oli jo tulossa saksaksi, kun paikalle saapuessani huomasin toisella tytöllä olevan kädessään kangaskassin jossa oli suomalaista tekstiä. Tyttöset eivät olleet ilmeisesti todellakaan varautuneet suomalaiseen vastaukseen, ja näyttivät silminnähden vaivautuneilta. Eli ehkä heimoveljien ja -sisarien kohtaaminen ei ole aina toivottua, varsinkin jos on elämänsä ensimmisellä reilausmatkalla kokeilemassa siipiään isossa Euroopassa :D )

Mitä mieltä olette, jos näkee/kuulee suomalaisia maailmalla (muualla kuin Ruotsissa tai Virossa) pitäisikö sanoa jotain vai vaan antaa olla ja mennä omia teitään?

Riippuu tilanteesta, jos huomaan täällä, että kielitaidottomalla Suomalaisella on ongelmia tms, niin tietenkin menen kysymään voinko auttaa.
Kerrankin hankin mukavalle vanhemmalle pariskunnalle yösijan sopuhinnalla kun he eivät Hampurin asemalla sellaista osanneet etsiä ja satuin keskustelun kuulemaan. (-olivat muuten Interrail-Matkalla- mitä silloin kovastikin ihalin , että vielä tuossa iässä.. junamatkalle Euroopan ympäri ja vielä aivan ummikkona)
Muuten kyllä kuuntelen suomalaista keskustelu antamatta itseäni ilmi, joskus kuulee hyvinkin mielenkiintoisia asioita.
En tiedä pitääkö paikkansa , mutta tuntuu siltä että aina kun tapaa suomalaisen jossakin ja menee juttusille, niin kyllä löytyy edes joku yhteinen tutun tutun tuttu . Onko meitä Suomalaisia sitten niin vähän ?
Ainoa paikka jossa en neljään viikkoon tavannut yhtään suomalaista oli Kiina.

Joskus jään kiinni Suomessa saksan puhumisesta, varsinkin jos olen sattunut olemaan vähän ajatuksissani..
Joo, näitä tahattomia kielenvaihtoja sattuu silloin tällöin.

Muutamia viikkoja sitten olin kesälomalla Suomessa, tuli siinä sivussa taas käytyä kavereita tapaamassa ja tarinoitua suomeksi vähän enemmänkin. Saksalaisen tyttöystäväni oli mukana reissussa - olimme matkanneet autolla Saksasta ja kiertelimmekin kohtuullisen ahkerasti kotimaatani. Siinä sitten jossain päin Suomea keskustelun lomassa tyttöystäväni alkoi hykerrellä sangen huvittuneena. Minä tiedustelin häneltä, mikä sanomassani oli niin huvittavaa. Hän totesi, että olin hyvän aikaa paasannut hänelle suomeksi tätä lainkaan havaitsematta, eikä hän luonnollisesti ollut ymmärtänyt juuri mitään. :oops:

Heh, just pari vkoa sitten oltiin workshopissa pekingissä. Ekana aamuna (jetlägin kourissa) eräs suomalaisen asiakkaamme edustaja pupatti mun brittikollegalle suomea.. Ja toisti saman asian 2 kertaa kun ei saanut hämmentyneeltä britiltä vastausta :lol: Tilanne laukesi vasta kun kollegani tuumi ystävällisesti että "Mari; it's me, Dave". Sit vasta Mari hokas esittäneensä asiaansa suomeksi. Saatiin makeet naurut koko sakki, oikeen hyvä alottaa 2 pvä palaveri asiakkaan kanssa moisella :) ! Lisää tälläsiä :wink:

Itselleni ei ole (!) sattunut mitään kovin noloa kielten sekottamisen rintamalla.. Noh, vielä sitä ehtii...

Mulle kävi joskus vuosia sitten näin: oltiin miehen kanssa Suomessa kesälomamatkalla. Poikettiin johonkin paikalliseen ruokakauppaan ja puhua pulputettiin keskenämme. Yht äkkiä havahduin ja nykäisin miestäni käsipuolesta ja hihkaisin: "hei, noi puhuu suomea!". Mies katsoi mua ihmeissään, että mitä hourailen. Keski sekunnin tajuta, että oltiin Suomessa, suomalaisessa ruokakaupassa - tottakai väki siellä puhuu suomea keskenään. :D

Mitä mieltä olette, jos näkee/kuulee suomalaisia maailmalla (muualla kuin Ruotsissa tai Virossa) pitäisikö sanoa jotain vai vaan antaa olla ja mennä omia teitään?
Onhan toki niitäkin jotka tuntee asiakseen ruveta neuvomaan heti kun kuulee jonkun puhuvan suomea. Esimerkki: oltiin kaupassa ostamassa ruokaa, mietittiin mitä kaikkea tarvitaan - ja eikös joku täti äkännyt että me siinä hyllyjen välissä puhutaan suomea ja tuli hössöttämään siitä mitä missäkin purnukassa lukee. :roll:

Suomalaisen kollegan saksalainen vaimo on lakonisesti todennut, että suomalaiset ovat kuin syöpä - leviävät kaikkialle. :lol:

Saksassa asuessa ei ollu kovinkaan tavatonta, että aloin puhumaan miehelleni enkuks tai saksaks, niitä kun kuuli ja puhu töissä kaiket päivät. Ja mies on sentään suomalainen...

Nyt Suomessa asuessa alkuun mä hämmästelin kaupungilla kulkiessani, kuinka paljon ympärillä liikkuukaan Suomea puhuvia... :oops:

'Gesundheit' tulee yhä edelleen jonkun aivastaessa. 'Terveydeksi' ei oo koskaan istunu mun suuhun.

Ja pihalla tulee moikattua 'Hallo' (pidennetyllä oo:lla tietty) ja porukka ihmettelee, että mitä halloottelet kun et ees oo puhelimessa... :roll:

Hyvälle ystävälle selitin tässä elokuussa jotain jonkun aikaa Helsingissä suomeks - kunnes Susanne sano: 'Tut mir leid, aber ich verstehe dich nicht.' :roll:

Näähän ei nyt ollu mitään noloja - paitsi se eka kerta Turussa, kun ääneen miehelle päivittelin, miten paljon kuulee Suomen kieltä...


Sen sijaan nolompi oli tapaus, kun sattui mun vanhempien tutuille.
Pariskunta oli etelänmatkalla jossain Kanarialla tms.
Menivät sitten hotellin altaalle arskaa repimään, frouvakin bikineissään vaikka olikin kovin runsasmuotoinen.
Lekottelivat siinä lavitsoilla ja frouva päätti kääntyä mahalleen.
Mies katteli siinä vaimoansa hetken ja tokaisi: 'Sulla ne nuo pillukarvat tursottaa tuolta bikineistä.'
Siihen vaimo ensin motkottamaan, että mitä nyt tollasta puhut - ja totes: 'Onneks täällä eivät ymmärrä suomee.'
Ja tietysti vierestä kuului hetken päästä:
'No niinhän nuo näyttää tursottavan.'
:shock:

Kyllä näitä sattuu, pari mojovaa tarinaa olis kavereillekin sattunut, mutta kerrotaan nyt omista kokemuksista.

Suomalaisia on valitettavasti melkein kaikkialla, niin hyvä kun tämä kieli olisikin joskus turista vapaasti vaikka naapuripöydän neidon hinkeistä, niin aina ei arvaa... :)

Mutta kaveri oli kylässä pari vuotta sitten ja käytiin Kölnissä, paluumatkalla ajettiin pysäkistä ohi, no päätettiin käydä Wuppertalissa kaljalla sitten. Sieltä Dusseliin matkalla puhuttiin junassa MTV Ozzy Osborno showsta ja muuta turhaa. Siitä meidän edestä vapautui penkki ja viereisin rivin 60-70v vanha rouva siirtyi meidän eteen ja kysyi että "Mitäs paskaa täällä jauhetaan?"
:shock:

Siinä sitten katsottiin hetken toisiimme eikä sanaa suusta saatu, sen verran oli räväkkä tämän muorin keskustelun aloitus :)

No juteltiin loppumakta hänen kanssaan niitä näitä...hauska kokemus sinällään...ei ole ennen vanhemmat ihmiset tuolla lailla minulle puhuneet :)

Vaikeinta on yleensä messuilla. Kun paapottaa neljä-viisikin päivää aamusta iltaan jatkuvasti kieltä vaihtaen (saksa-englanti-suomi-ruotsi) niin lopulta tuntuu siltä ettei saa millään kielellä enää järkevää lausetta aikaiseksi.

Berliinissä kuulee usein suomea yleisissä kulkuneuvoissa ja usein poistuessani junasta tai bussista sanon hämmästyneille turisteille;
"Terveisiä Suomeen ! " tai " Kiva kuulla Suomea näin kaukana kotoa !".

Kerran kävi moka junassa.Iso perhe monine lapsineen ja isovanhempineen istui vaunun toisessa päässä.Kuulostaa suomelta melun seassa ajattelin.Ja tietty tervehdin lähtiessäni,mutta kukaan ei mua ymmärtänyt.Selittelin sitten englanniksi erehdykseni koko vaunun kuunnellessa kiinnostuneena.Porukka oli Norjasta.Oli vähän nolo olo

Melina,minusta on kiva jutustaa suomalaisten kanssa.Suomi on pieni maa
eli vedetään yhtä köyttä kun ollaan ulkomailla.

Joskus lukioikäisenä kun oltiin "ensimmäistä kertaa ulkomailla" ja oikein tukholmassa asti ei tullut mieleen,että siinä kaupungissa asuu vähän hitosti suomenkielen taitoista porukkaa.

No se oli lauantai aamupäivää ja koko porukka naamat kalpeena (merellä tuuli :D ) kierreltiin vanhaa kaupunkia. Yhdessä isommassa levykaupassa sitten tiskillä piti käydä spekuloimaan myyjättären rintojen aitoutta, pois lähtiissä nainen sitten iski silmää ja totesi selvällä suomenkielellä. "kyllä ne on ihan aidot". Nolotti senverran ettei tajunnut edes jäädä kyselemään sen enempiä...

Samalla reissulla mc donalssissa, meikäläinen joutui,mukamas ainoana ruotsia osaavana,tilaamaan. "Kan jag fo 4 big mac meals,PLEASE!" Heppu tiskin takana meinas pudota polvilleen kun sitä alkoi naurattaa ja sanoi jotain suomalaisista... Tota mä en oikeestaan tajunnut mikä siinä oli niin hauskaa :)

Mitä mieltä olette, jos näkee/kuulee suomalaisia maailmalla (muualla kuin Ruotsissa tai Virossa) pitäisikö sanoa jotain vai vaan antaa olla ja mennä omia teitään?

Itse kuulun sarjaan "räpättävät tädit" ja niinpä melkein aina avaan suuni kuullessani puhuttavan suomea täällä maailmalla.

Kailotan myös kovaääniseen tyyliin lapsilleni suomea ihan missä tahansa :twisted:. Tästähän ei ihan aina kaikki tykkää; paras tapaus oli mielestäni yksi suomalainen isä Frankfurtin leikkikentällä, joka tekeytyi puhumattomaksi kuultuaan kailotukseni. Siinä sitten lapsukainen ihmetteli iskälleen: "isä, isä mikset sä sano enää mitään"...

Melina,minusta on kiva jutustaa suomalaisten kanssa.Suomi on pieni maa eli vedetään yhtä köyttä kun ollaan ulkomailla.

Hieno asenne! En minä ainakaan loukkaannu tai närkästy jos ulkomailla ollessani törmään suomalaiseen, joka haluaa vähän jutustella. Se on ihan mukavaa vaihtaa kuulumisia tuntemattomankin kanssa. Tietty kun ulkomaan matkalla ollaan, sitä toivoo saavansa olla paikallisten kanssa (ainakin minä), mutta pieni poikkeus silloin tällöin voi olla ihan virkistävää.

Meille kävi suomalaisten kavereitten kanssa nolosti ostoskeskuksessa.
Keskusteltiin ihmisten ulkonäöstä, että mitä eroavaisuuksia on eri kansalaisuuksien ulkonäössä. Hekin sitten sanoivat, että saksalaisen tunnistaa kyllä kanssa jotenkin. Yleensä niillä on kapeat kasvot, matalat poskipäät ja isohko nenä, silmätkin on jotenkin erilaiset.
No suomalaisetkin tunnistaa yleensä ulkonäöstä. Suomalaisilla on yleensä pyöreähköt kasvot, korkeat poskipäät, pyörähköt silmät jne.
Sitten alettiin katella ihmisiä ja todistaa teoriaamme.
Toden totta! Saksalaiset näyttivät saksalaisilta. Sitten kaverini huudahti:
(ohi kulki kaksi nuorta tyttöä)"Noi on kyllä ihan suomalaisen näkösiä!"
Tytöt katsoivat meitä hämmätyneinä ja alkoivat kikattamaan ja puhuivat keskenään suomea.

Mitä mieltä olette, jos näkee/kuulee suomalaisia maailmalla (muualla kuin Ruotsissa tai Virossa) pitäisikö sanoa jotain vai vaan antaa olla ja mennä omia teitään?

Minulle kävi itseasiassa muutama viikko sitten niin että eräs nainen tuli hieman änkyttäen kysymään satunko olemaan suomalainen. Olivat miehensä kanssa hieman epäilleet koska minulla oli Marimekon Jussi-paita ja englanti murtaa hieman skandinaavisesti.
Ilahduin tästä tapaamisesta kovasti, minulla ei käytännössä ole mahdollisuutta puhua suomea kenkään kanssa täällä.
Vaihdoimme lopuksi puhelinnumerot.

Kerran pienien festien aikana olin iltapäivällä U-bahnassa saksalaisten kavereideni kanssa ja he sitten keksivät, että opetappa niitä suomalaisia kirosanoja nyt meille. no pojat oppi nopeasti ja muutaman kerran kun olivat melko kovaäänisesti täydessä bahnassa hokeneet v...u, p.......e, s.......aa, niin tulin ajatelleeksi että ei kai vaan olis ketään suomalaista äänietäisyydellä. Huudahdin sitten että onkohan ketään suomalaisia ja samantien kaksi kättä nousi muutaman metrin päästä ja hauskaa näytti olevan.

Suomalaisiin voi todellakin törmätä lähes kaikkialla. Kaveri oli kölnissä ja ihan törmäsi toiseen mieheen. Kohteliaana hän esitti tietysti anteeksipyynnön mikä tosin tuli vahingossa suomeksi "anteeksi". Ongelmaa ei syntynyt kun vastapuolen kaveri tokaisi heti perään että "ei se mitään".

Maailma on pieni ainakin suomalaisille.

Suomalaisiin voi todellakin törmätä lähes kaikkialla. --
Maailma on pieni ainakin suomalaisille.

Olen joskus miettinyt että onko se tosiaan niin, että suomalaisia on joka paikassa (niinkuin vaikuttaa), vai onko pikemmin niin, että suomalaiset tapaavat suosia joitain paikkoja - joitain maita - ja näissä suomalaisten konsentraatio on sitten korkeampi.

Oletteko muuten panneet merkille saman kuin minä, eli että ruåtsalaisia ei kohtaa juuri missään ulkomailla, vai onko tämäkin vain illuusio?

Oletteko muuten panneet merkille saman kuin minä, eli että ruåtsalaisia ei kohtaa juuri missään ulkomailla, vai onko tämäkin vain illuusio?
Näin yhden Teneriffalla viime vuoden joulukuussa. :toothy6: Olis pitäny ottaa ihan valokuva!

No kyllä niitäkin minusta näkee pilvin pimein.. niillä on enemmän rahaa matkusteluun kuin suomalaisilla, ja vähän enemmän niitä on muutenkin.

No kyllä niitäkin minusta näkee pilvin pimein.. niillä on enemmän rahaa matkusteluun kuin suomalaisilla, ja vähän enemmän niitä on muutenkin.

No joo ja ainakin lyhyempi matkakin tuosta noin vain hurauttaa autolla tänne "Eurooppaan". Suomalaisten pitää aina ylittää iso lammikko kalliilla rahalla.

Itse olen ainakin törmäilly aika paljon myös ruotsalaisiin mm. yliopistoni vaihtareina, mutta siitä lähtien, kun yksi niistä totesi, että suomalaiset on enemmänki kun venäläisiä, eikä näe mitään yhteistä ruotsalaisten kanssa en oo enää kauheesti jaksanu ruotsalaisista kiinnostua. Vietettyäni puoli vuotta Tukholmassa on alkanu ottaa päähän ruotsalaisten ylimielinen suhtautuminen suomalaisia kohtaan. Tästä kommentista tulee varmaan kunnon kritiikkiä :-D

Ai niin, MM- kisoissahan oli asukasmääräänsä verrattuna eniten ruotsalaisia. Esim. Berliinin fani alueella oli joka toinen Ruotsista...ja joka toinen niistä kommentoi ystäväni Suomi- paitaa...

Eipä muistu mieleen, että olisin itse ainakaan pahasti mokannut puhumalla suomea Saksassa. Kaksi muuta tapausta muistuu kuitenkin mieleen, molemmat Stuttgartin lentokentällä joskus vuonna 1998.

Siihen aikaan Suttgartista ei päässyt suoralla lennolla Suomeen, vaan yleensä mentiin Köpiksen kautta. Kerran olin hyvissä ajoin kentällä ja istuskelin tyhjässä isossa aulassa. Paikalla oli yksi ainoa toinen ihminen, mies joka puhui erittäin kovaa ja voimakkaasti kiroten suomea kännykkään. Kun puhelu oli loppunut, tuumasin hänelle hetken päästä: "eikö ole outoa, että meitä on vain kaksi ihmistä paikalla ja olemme molemmat suomalaisia?" Mies hämmentyi totaalisesti ja pyyteli anteeksi kielenkäyttöään.

Toinen kerta samassa paikassa, odottelin lentoa täpötäydessä hallissa. Vastapäätä asettuu istumaan kaksi miestä, jotka puhuivat ensin ruotsia. Sitten he kiinnittivät huomionsa minuun ja vaihtoivat kielen suomeen. Luulivat kai olevansa turvallisilla vesillä, koska keskustelu jatkui tyyliin: "kato miten hyvännäköinen nainen! Minkähän maalainen se on? Nimi viittaa ainakin Jenkkeihin..." (Meikkiboxissani oli nimi Kylie ja taisin lukea New York Timesia). Keskustelun taso oli tällä tasolla ja jatkui vuolaana. Minun oli todella vaikea pitää pokkaa, oli pakko piiloutua lehden taakse ja yrittää olla nauramatta ääneen. Sillä kertaa en kertakaikkiaan voinut paljastaa ymmärtäneeni heidän puheensa, koska he olisivat takuulla hävenneet silmät päästään.

Nämä kaksi kertaa ovat osoittaneet, että paras pitää suunsa kiinni, myös suomeksi.