Ja taas suomalaisten kansallista itsetuntoa nostettiin toisen PISA-tutkimuksen tuloksilla! Varsinkin täällä Saksassa asia on uutisissa isosti esillä. Muistan itse vielä kansakoulun ja (osin) keskikoulun käyneenä, kuinka peruskoulun tuloa kovasti vastustettiin. Suomalainen peruskoulu on paikkaansa puolustanut hyvin tuloksin. Mitä mietteitä teillä muilla on koulusysteemeistä (saksalainen vs. suomalainen)?

Hienoa, että suomalainen koulutus on noin korkeaa luokkaa.
Kävin aikoinani Suomessa ns. kurssijärjestelmässä peruskoulun. Ainakin matikka ja kielet oli jaoteltu a-, b- ja c-kursseihin. Ilman a-kursseja ei lukioon ollut menemistä.
Nykyään taitaa olla täysin erilaista?
Lasten koulusta huomaa kuinka saksalainen koulusysteemi perustuu siihen, että äidit ovat kotona ja kaiket iltapäivää pänttäävät lastensa kanssa läksyjä. Eli äidit opettavat opettajien ohella lapsiaan. Eipä ihme, että sosiaalinen tausta ratkaisee tässä maassa lasten koulumenestyksen.
Tämän koen olevan suurin ero suomalaiseen kouluun verrattuna.

Saksalainen koulusysteemi on yksi pääsyistä, miksi harkitsemme Suomeen muuttoa :? . Saksassa erotetaan lapset niin aikaisin toisistaan, 5. luokallahan mennään Gymmiin ja jos et silloin ole vielä parhaasta päästä, juna meni ohi... Tämä on tosi huono juttu "hitaastilämpiävien" lasten kannalta; itselläni oli kaksikin luokkakaveria jotka olivat ala-asteella häntäpäästä luokkaa ja vasta yläasteella yhtäkkiä kuuluivat luokan parhaisiin (ja menivät lukioon ja opiskelemaan). He olisivat täällä varmaan päätyneet Real- tai Hauptschuleen.
Usein minut on myös yllättänyt mitä koulussa opitaan - tai pikemmin vielä mitä siellä ei opita... Tosi usein on tullut eteen joku asia josta mieheni ei ole koskaan kuullutkaan, minä taas olen sen oppinut/kuullut koulussa. Useimmiten kyse on luonnosta tai historiasta. Käden taitoja ei taideta Saksassa myöskään oppia koulussa - ei mikään ihme kun ihmiset katsovat suurin silmin kun kertoo osaavansa ommella ja kutoa tms... :wink:
Niin ja kirjat... Tosi kamalaa, niitä ei saa omaksi! Ja ne ovat usein todella kärsineitä ja myös vanhentuneita - ja tästä lystistä saa vielä maksaakin, oikein kunnolla; syksyllä luin lehdestä että meillä (lkr STA) muistaakseni poistettiin juuri Lehrmittelfreiheit (vai uhattiinko sillä vain) :evil:

Myös koulupäivän pituus tuntuu mikkihiirihommalta; isotkin lukiolaiset ovat kotimatkalla jo puolilta päivin; pienimmät tulevat kotiin jo vähän yli 11h - eihän tuossa ajassa ehdikään oppia mitään!

No tulipa valitettua... :oops:
Minulla on varmaan aika ruusuiset ajatukset koulusta ja koulunkäynnistä Suomessa, itse kun kävin todella mielelläni koulussa :D ja siitä on vain hyviä muistoja.

Kävin aikoinani Suomessa ns. kurssijärjestelmässä peruskoulun. Ainakin matikka ja kielet oli jaoteltu a-, b- ja c-kursseihin. Ilman a-kursseja ei lukioon ollut menemistä.

Minunkin kouluajoillani (78-90) oli kielissä ja matikassa a/b bzw. a/b/c-kurssit - mutta luulen kyllä muistavani että b-kurssilaisetkin "pääsivät" lukioon :wink:

Mutta Saksassa kaikki sentään oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, kun ovat käyneet peruskoulun läpi?
:?
Ruotsissa tämä nimittäin ei ole tilanne, vaan 15% :lla on nämä taidot vielä kadoksissa... :shock:

Puhumattakaan matematiikasta, joka jää lähes kolmanneksella sorminäppäryyden varaan - kirjaimellisesti!

Usein minut on myös yllättänyt mitä koulussa opitaan - tai pikemmin vielä mitä siellä ei opita... Tosi usein on tullut eteen joku asia josta mieheni ei ole koskaan kuullutkaan, minä taas olen sen oppinut/kuullut koulussa. Useimmiten kyse on luonnosta tai historiasta.


Mulle on tullut aivan sama vastaan! Mies kertoi, että ei heillä ole koulussa opeteltu esimerkiksi mitään kasvien tai lintujen nimiä tai muuta. Yritin joskus kysellä joistain itselle vieraista puista, että mitä ne ovat nimeltään, mutta eipä tosiaan tiennyt ja arvoitukseksi jäi. Ja takapihalla pomppii jatkuvasti sellaisia lintujakin, joista tykkään, mutten tiedä mitä ne ovat, kun en ole Suomessa moisia nähnyt.

Lukiosta muuten: ei ole peruskoulun ainevalinnoista kiinni, pääseekö lukioon. Karsinta tehdään keskiarvon perusteella. Lukiossa voi sitten valita, minkä tasoisina jatkaa matematiikkaa ja kieliä ja tason voi itse valita ylioppilaskokeessakin (= pitkä/lyhyt matematiikka, kielet A/B/C -tasoisina). Suomessa on myös koko ajan enemmän ja enemmän erikoislukioita, jotka tarjoavat kuka mitäkin musiikki-, taide-, ATK- tai muuta painotteisuutta (ja asettavat erikoistumisensa perusteella ehkä keskiarvon lisäksi joitain muita pääsyrajoitteita). On yksi ratsastuslukiokin :D. Erikoislukiot tarjoavat lisäkursseja omalta alaltaan, erikoistuminen ei siis ole muusta pois.

Tuo PISA-tutkimus on kyllä tuonut Suomelle ihan mittaamattoman hyvää peeärrää etenkin juuri Saksassa. Siitä on tullut yksi vakkariaiheista ja assosiaatioista, jotka nousevat esiin Suomesta puhuttaessa. Paljon kivempi kertoa Mika Häkkisestä ja PISA:sta kuin pelkästään itsemurhatilastoista. Kerran ajauduin PISA-keskusteluun ihan kotikylän kadulla, kun multa kysyttiin tietä ja en edes osannut neuvoa. Se täti luuli mua ensin englantilaiseksi (en tajua, puhuin saksaa, ja onhan mulla aksentti, mutta että se englantilaiselta kuulostaisi... :roll: ) ja sitten kun sanoin että eikun Finnland, niin syttyi lamppu saman tien, "blink! Suomi, se PISA-maa" ja ei ollut jutusta tulla loppua...

Kyllä huomaa, että saksalaisilla on hieman tuo koulusivistys kateissa.
"Rakastamani" Bild-Zeitung tänään:

Pisa-Studie
Warum sind die Asiaten soviel besser als wir?

Von TOBIAS LOBE

Neuer PISA-Schock! Laut Bildungstest 2003 unter 40 Nationen sind deutsche Schüler wieder nur Mittelmaß. Ganz vorn: Finnland, Südkorea, Japan, Hongkong, Singapur!

Warum schneiden die Asiaten so gut ab?

Mistä lähtien SUOMI on ollut AASIASSA...

Nokia kuulostaa vähän samalta kuin Kia joka taas on Korealainen auto.

Mä en kans ymmärrä tuota Saksan kolmejakoista koulusysteemiä. Se on todella epäreilu esim. niitä oppilaita (yleensä poikia) kohtaan, jotka löytää oppijan itsestään vasta teini-iässä. Sellaiset laitetaan täällä Hauptschuleen ja sieltä et varmaan monessakaan osavaltiossa ponnista Gymnasiumiin ja sieltä yliopistoon opiskelemaan.
Omia kokemuksia opettajanpöydän kummaltakin puolelta sekä saksalaisten opettajakaverien kertomuksia vertailemalla olen tullut myös siihen johtopäätökseen, että suomalaiset opettajat kantaa todella paljon vastuuta oppilaistaan. Heikompia oppilaita kannustetaan tosissaan, ja kotona vielä pohditaan, että "mitenkähän sen Matin sais paremmin motivoitua opiskelemaan englantia".
Kun täällä Saksassa muuten sanoo olevansa ammatiltaan opettaja, saa aina tosi hyväksyvää ja ihailevaa nyökyttelyä osakseen. Ihan kuin se olisi MINUN ansiotani, että Suomen nuoret on menestynyt niin hyvin Pisa-tutkimuksissa :wink:
Mutta all in all, Suomessa on hyvä koulusysteemi, ja itse ainakin nostan hattua opettajille siitä, että niin naurettavalla palkalla tehdään hienoa työtä tulevien sukupolvien hyväksi. Ja sanoisin tämän, vaikka en opettaja olisikaan. Kai.

Tämä opettajien palkkaus on vähän sama juttu kuin terveydenhuollon ongelmat.

Aina kun karsitaan kuluja, ne rapsastaan kenttäväestä - ei väliportaan hierarkiasta tai edustusjuhlista.

Siksi olen ehdottomasti sitä mieltä että sekä terveysala että koulutus pitää yksityistää. Se poistaa vääristymät, ja ohjaa investoinnit oikeisiin kohteisiin (palkka, palvelut ja välineet). Ei kukaan privaattipraktiikka pidä hierarkiaa olemassa kulufaktorina, vaan kyllä eurot siirtyvät hyvin tehokkaasti kentälle.

Ruotsissa muutoin tuli juuri lakiesitys joka kieltää yksityiset sairaalat.

Tunnen kaksi saksalaista opettajaa ja ainakin heidän mieliaiheisiinsa kuuluu koulujärjestelmänsä puutteiden julkituominen...

Hämmästelin taas tänä aamuna kun paikallisissa lehdissä oli taaskin ilmoituksia "Schülerhilfe"stä. Kysyin sitten kaveriltani että onko hänkin käynyt tälläisessä lisäopetuksessa. Oli kuulemma saanut tukiopetusta matematiikassa joskus muinoin. Aloin vaan ihmetellä että mitä siellä koulussa sitten opitaan jos pitää jo iltapäivällä mennä maksulliseen tukiopetukseen. Kun itse olin Suomessa koulussa oli kaikenlaista tuki- ja puheopetusta tarjolla, kunnes lama tuli ja vei rahat.

Mutta Saksassa kaikki sentään oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, kun ovat käyneet peruskoulun läpi?
:?
Ruotsissa tämä nimittäin ei ole tilanne, vaan 15% :lla on nämä taidot vielä kadoksissa... :shock:


En tiiä mikä on asian oikea laita, mut ainakin töllössä pyörii niitä aflahilfe-säätiön (tai jotain sinnepäin) mainoksia. Ainakin niissä mainoksissa sanotaan, että Saksassa olis noin 4 Miljoonaa lukutaidotonta aikuista. Sitä vaan sitten miettimään, että kuinka ne on mitään kouluja läpipäässy. Vai onko täällä kaikki kokeet suullisia? Yikes, jos niin on. En nimittäin keksi mitään miten pääsis kirjallisesta kokesta läpi ilman kysymyksen ymmärtämistä... Tai noh, jos en väärin ole lehdestä ymmärtäny, niin ne aikoo poistaa täällä luokalle jäämisen :shock:

En tiiä mikä on asian oikea laita, mut ainakin töllössä pyörii niitä aflahilfe-säätiön (tai jotain sinnepäin) mainoksia. Ainakin niissä mainoksissa sanotaan, että Saksassa olis noin 4 Miljoonaa lukutaidotonta aikuista. Sitä vaan sitten miettimään, että kuinka ne on mitään kouluja läpipäässy.

Tää on kiinnostavaa! Kuinkahan tuo 4 miljoonaa on laskettu? Ja mitenhän esim. sellainen ryhmä kuin maahanmuuttajat? Nehän varmaan ovat yksi osuus tuosta määrästä, esim. kehitysmaista tulevat kouluja käymättömät pakolaiset. Ja mitenhän lukutaito tuossa määritellään, tarkoitetaanko sillä nimenomaan saksan lukutaitoa? Moni varmasti osaa erinomaisesti arabiaa tai muuta vastaavaa, muttei saksaa/länsimaista kirjoitusta? Volkshochschuleissa ja muuallahan järjestetään sellaisiakin DAF-kursseja, joissa opetus alkaa ihan kirjaimiin tutustumisesta.

Saksan opettajaliiton puheenjohtaja sanoi eilen Bildissä näin:

Kraus: „Wir sind besser, als es scheint. Das deutsche PISA-Ergebnis hat sich gegenüber 2000 um fünf internationale Rangplätze verbessert. Ohne das eine Fünftel Problemschüler mit sehr schlechten Sprachkenntnissen wären wir in der Spitzenliga.

Jossain toisessa jutussa puhuttiin siitä, miten on kauheaa, kun maahanmuuttajaäidit puhuu lastensa kanssa omaa kieltään, eikä opeta lapsilleen saksaa tai lähetä lapsia kielikurssille. Siis haloo! Jos mun käskettäis puhua lasteni (joita ei kyllä ole) kanssa vaikkapa ruotsia, niin kylläpä niillä varmaan olisi sitten loistava äidinkielen taito. Tottakai äideillä on oikeus puhua lapsilleen omaa äidinkieltään kotona, ilman että sitten sanotaan että HEIDÄN takiaan Saksa menestyy niin huonosti PISA-tutkimuksessa.

Luulen, että täällä Saksassa pitäisi panostaa nimenomaan alkuopetukseen ja kouluttaa opettajat mahdollisimman hyvin. Ei varmaan haittaisi, vaikka alkuopettajat opiskelisivat osana opintojaan saksan opettamista vieraana kielenä. Mutta maksaahan se tietysti...

Tottakai pennuille puhutaan niiden äidinkieltä, kuka kehtaa tuollaista edes kyseenalaistaa?
Äidin vastuu onkin kai sitten vaan katsoa että muksu osaa riittämin sitä kieltä jolla oppi päntätään päähän. Tässäkin on sitten eroja että onko maahan muutettu minkä ikäisenä vai onko jopa saksassa synnytty.
-> Ei muutakuin lautasantennit hiiteen ja pentu telkkarin eteen oppimaan saksankieltä. Varmaan ainoita positiivisia asioita dubatuissa TV-ohjelmissa.

Tottakai äideillä on oikeus puhua lapsilleen omaa äidinkieltään kotona, ilman että sitten sanotaan että HEIDÄN takiaan Saksa menestyy niin huonosti PISA-tutkimuksessa

Ei tästä PISA-tutkimuksesta tässä ollut varmaan kyse, vaan siitä, että siirtolaiset täytyisi saada paremmin kotoutumaan tänne Saksaan. Ei ole ihme, että viidennes koululaisista on "ongelmatapauksia", kun suuri osa esim. turkkilaisten lapsista ei osaa niin hyvin saksan kieltä, että oppisi, saatikaan pärjäisi hyvin, koulussa. Siitähän on ollut mediassa nyt paljon puhetta, ja ihan aiheellisesti. Integraation on toimittava paremmin ja sitä on kehitettävä, paljon.

Tuo lasten huono saksankielentaito ei koskenut vain siirtolaislapsia, vaan samassa OECD:n tutkimuksessa oli tullut ilmi, että joka kolmannella saksalaisella (äidinkieleltään) lastentarhassa olevalle lapsella oli selviä vaikeuksia puhua, ymmärtää saksan kieltä. Eli mitkä ovat edellytykset koulunkäynnille, jos ei ole omassa äidinkielessä vahva? Suuri syy ovat juuri omasta mielestäni nämä ns. kotiäidit (ei missään tapauksessa halua yleistää, enkä ketään loukata), jotka istuttavat lapsensa television, tietsikan sun muiden elektronisten pelien ääreen ja näin totuttavat lapsensa pienestä pitäen passiiviksi.
Nämä Pisa-keskutelut välillä pistää todella vihoiksi (en osaa enää itsekään kirjoittaa, suuttumukseltani) täällä Saksassa, kun aina vain puhutaan ja puhutaan ja kaikkia mahdollista luvataan, mutta mistään ei pidetä huolta, että myöskin luvatut asiat toteutetaan. Paras esimerkki on täällä Hessenissä ns. Unterrichtsgarantie eli opetustakuu. Viime vuonna, kun poikani oli ensimmäisellä luokalla, parhaimpina viikkoina 21 viikkotunnista toteutui 15-16 tuntia ja kouluvuoden lopussa laskiessani puuttuvat tunnit, päädyin 25 tuntiin eli yli yhden kouluviikon. Meille annettiin ymmärtää, että puuttuvat tunnit korvataan ja luultavasti näin on myös tapahtunut, mutta minkä kustannuksella?: musiikin, liikunnan ja piirustuksen. Minä olen aina ymmärtänyt, että kehittyvä lapsi tarvitsee myös jotakin luovaa pystyäkseen sisäistämään teoreettiset aineet, mutta sitä täällä ei kunnioteta vaan näistä juuri karsitaan. Ja siihen samaan sitten ihmetellään, että lapset ovat niin lihavia ja apaattisia.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta täytyylähteä viemään lapsia jalkapallotreeneihin. :D

Joo, joko nyt sitte itsekkin päästäis turhaantumistaan ulospäin.

Kävin Suomessa Peruskoulun, testattiin ka vatkattiin 5. Luokalla jos jonkinnäkösissä testeissä joistan tuloskseksi saatin mun kohdalla että olen sitten kuulemma keskitasoa lahjakkaampi kielten parissa.
6. Luokalla testtiin uudelleen ja kun tulos ei ollu huonontunut lykättiin sitten "Kielikouluun" yläasteen ajaksi...
En oikein lämmenny sille idealle ja päätin olla menemättä lukioon. Hain Persuskoulupuhjaiselle linjalle Terverydenhoito-oppilaitokseen ja pääsin kertaheitolla läpi. Sitten jäi opiskelut kesken kun tuli muutto tänne saksan maalle.

Meikätyttö teetätti sitten Käännööksen kaiken maailma todistuksista ja odotteli kun han virastot sais aikanaan päätettyä mitähän tmämä mun koulutaso sitten vastaa...
Tuloksena tuli "Realschule, Fachoberschulreife" Ajattelin silloin vuonna 95 että ei auta itkee markkinoilla ja että tän maan koulutaso taitaa sitten olla todella kovaa luokkaa.

Nyt kun kuuntelen tätä koulukeskustelua ja vertailen sitä koulutuksen tasoa niin monta kertaa voisisn raivarin saada kun sitä omaa tulostani ajattelen.
Varsinkin kun tiedän että vaikka EU-Lait sanoo että joikaisella tattee olla mahdollisuus opiskella (myös ilman Abia), ja kuinka monta kertaa mä kölnin Yliopiston kanssa keskusteluja kävin siitä että olisin tahnout sisään pääsykokeen perusteella ja aina kuulin vastaukseksi että:
"Sie haben kein Abitur, darausfolgend sind Sie nicht an die Aufnahmetest zugelassen"...
Nyt 2 Kuukautta sitten hain Etäyliopistoon, ajattelin että Realschulabschluss ja kaksi päätettyä Ausbildung riittää sitten varmasti ...
Halusin opiskella Lääketieteellistä Tietotekniikkaa ( kun on koulutus sairaanhoitjaksi ja Fachinformaatikeriksi") ja taas tuli smal vanha laulu eteen
"Da sie keine Abitur haben sind sie nicht zugelassen"...

Ja taas harmittaa ^^

"Da sie keine Abitur haben sind sie nicht zugelassen"...

Nykyäänhän voi Suomessa käydä suorittamassa yo-kirjoitukset, vaikkei lukiota olisi käynytkään. Sittenhän sulla olisi se saksalaisten palvoma Abitur.

Tää on kiinnostavaa! Kuinkahan tuo 4 miljoonaa on laskettu? Ja mitenhän esim. sellainen ryhmä kuin maahanmuuttajat? Nehän varmaan ovat yksi osuus tuosta määrästä, esim. kehitysmaista tulevat kouluja käymättömät pakolaiset. Ja mitenhän lukutaito tuossa määritellään, tarkoitetaanko sillä nimenomaan saksan lukutaitoa? Moni varmasti osaa erinomaisesti arabiaa tai muuta vastaavaa, muttei saksaa/länsimaista kirjoitusta? Volkshochschuleissa ja muuallahan järjestetään sellaisiakin DAF-kursseja, joissa opetus alkaa ihan kirjaimiin tutustumisesta.

Muutapa mie en aiheesti tiiäkkään kuin mitä noissa mainoksissa on ollut, mut ainakin noissa mainoksissa on kohderyhmänä ollut lukutaidottomat äidinkieleltään saksalaiset aikuiset. Noissa mainoksissa aina on esitelty joku saksalainen joka ei kykene lukemaan ja siitä on sitten tullut (yllättäen) ongelmia. Hetkeen aikaan ei noita mainoksia ole kyllä näkyny, vaan kukapa nyt ikäviä asioita näin joulun kynnyksellä töllöstä haluais kattoa.

Kyllähän tuo 4 miljoonaan lukutaidotonta aikuista aika karulla kuulostaa noin äkikseltään kuultuna, mut miten tuo on laskettu tai muuten saatu selville ei mitään havaintoa..

"Da sie keine Abitur haben sind sie nicht zugelassen"...

Nykyäänhän voi Suomessa käydä suorittamassa yo-kirjoitukset, vaikkei lukiota olisi käynytkään. Sittenhän sulla olisi se saksalaisten palvoma Abitur.

Juuh. Meriseth voi ainakin periaatteessa suorittaa Suomessa yo-tutkinnon. Oli pakko ottaa selvää, kun oli sellainen muistikuva, että vain suoritettuaan lukion oppimäärän saa osallistua yo-kokeeseen. Ote lukiolaista:


Muu henkilö kuin lukion oppimäärää suorittava opiskelija saa osallistua ylioppilastutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin, jos hän on suorittanut:

1) lukion oppimäärän tai vastaavan ulkomaisen lukion oppimäärän;

2) vähintään kaksi ja puolivuotisen ammatillisen tutkinnon;

Lähteenä tuossa toimi http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040766

Jos ylioppilastutkintoa ei pääse suoraan suorittamaan, on hyvä vaihtoehto mennä suomalaiseen aikuislukioon. Monet aikuislukiot tarjoavat nykyään etäopiskelua vaihtoehtona, ja ammatillisista opinnoista ym. luetaan aika paljon hyväksi. Aikuislukiossahan oppimäärä on 44 kurssia, kun se nuorisoasteella on 75 kurssia. Eli mikäli muita tutkintoja on takana, lukion oppimäärä tulee varsin helposti täyteen. Ja sitten vaan ilmoittautumaan yo-kirjoituksiin.

Kiitos vinkeistä, tota Aikuislukiota tarttee oikein tosissaan harkita.
Vaikka tällä hetkellä ne tulevaisuuden suunnitelmat onkin enempi käytännön puolella, mutta eipä sitä koskaan tiedä kuinka innostuu ;)

Tuosta on muutoin hyviä esimerkkejä, kuinka vanhemmillakin päivillä voi innostus kantaa pitkälle.

Eräs tuttumme innostui eläkkeelle päästyään hankkimaan sen valkolakin, jonka sotavuodet hältä veivät. No hän opiskeli pari kolme vuotta, ja niin valkolakki tuli. Tämän jälkeen hän mietti vuoden parin, että joskos hän kuitenkin jatkaisi tästä lukemaan yliopistossa niitä aiheita, jotka aina ovat kiinnostaneet. Ja niin hän valmisteli itsensä sisäänpääsykokeisiin, ja kuin pääsikin opiskelijaksi yliopistoon. Siinä pikku hiljaa hän suoritti kurssin jos toisenkin, ja niin vuosi toinen siinä kulki niin hänestä tuli maisteri. Tässä vaiheessa sitä jo ystäväpiirissä kiiteliinkin jo että loisto homma, eläkepäivillä maisteriksi. Mutta hän ajatteli että kun nyt on näin tiedon alkuun päästy, ja itse asiassa elämänkokemusta - ja myös näkemystä on, niin miksipä ei voisi alkaa tätä ottamaan todella vakavasti, ja tähdätä vaikkapa lisensiaatiksi, jottei jopa tohtoriksi. Ja niin 85 vuotiaana tämä leskirouva väitteli itsensä filosofian tohtoriksi.


En tällä tarkoita Meriseth että hommaa tarvitsee lykätä, mutta enemmänkin sitä, että sitä ei kannata unohtaa. Bumaga bumaga, praktika praktika, sanoi venäläinen tullimies. Paperi on paperi ja käytäntö käytäntö. Eli aktiivielämän aika kuluu nopiaan, ja sitä harvoin riittää - mutta kun silti pitää mielessä, niin jossain välissä voi tarpeellinen rako löytyä, ja uusi "harrastus" siinä ohessa.

Aikuislukion tarjontaa kannattaa käyttää hyväksi muutenkin, vaikkei yo-todistukseen tähtäisikään. Minä kävin lukemassa, ennen tänne Saksaan muuttoa, saksan kieltä iltalukiossa, opetus oli tosi hyvää ja edullista. Ei mitään kansalaisopiston "kerratanpa taas"-mentaliteettia, vaan kappaleita mentiin eteenpäin reipasta tahtia. Lisäksi kurssin oppilaat olivat kaikki erittäin motivoituneita, joten opetustilanne oli siltäkin osin tosi miellyttävä. (Mulla on yo-todistus, mutta se ei estänyt "lukemasta lisää".)

En tällä tarkoita Meriseth että hommaa tarvitsee lykätä, mutta enemmänkin sitä, että sitä ei kannata unohtaa. Bumaga bumaga, praktika praktika, sanoi venäläinen tullimies. Paperi on paperi ja käytäntö käytäntö. Eli aktiivielämän aika kuluu nopiaan, ja sitä harvoin riittää - mutta kun silti pitää mielessä, niin jossain välissä voi tarpeellinen rako löytyä, ja uusi "harrastus" siinä ohessa.

Mitäs Samlund tuolla sitten tarkoittaa? Tilaa diplomi internetistä? :lol:

...Että ehkäpä Meriseth ei ole vielä 65... :-D

*lol*
joo ei ihan vielä eikä edes vähään aikaan ;)

Kuulin tämä aamuna lennolla Münchenistä Zürichiin kun Saksalainen setä selitti aasialaista syntyperää olevalle jenkille kuinka Suomessa osataan opettaa. *Heh* olisin muuten ottanut kantaa mutta kun lento lähtee niin aikasin niin täytyy kasvavan porsaan ZZZZ

http://www1.n-joy.de/njoy_pages_std/0,3044,SPM2196,00.html

Tosi hauska itse naureskella saksalaisille kun ei tarvitse vastailla moisiin kysymyksiin...

Pisasta kuulee Saksassa kyllä puhuttavan uskomattoman usein.. usein kuulee kysyttävän, "Mitä teillä siellä Suomessa on niin erikoista, että pärjäätte Pisassa niin hyvin?"

Tosin muutkin maat ovat kiinnostuneet suomalaisten menestyksestä.. englantilaiset suomalaisten menestyksen salaisuuksista ovat todenneet muun muassa seuraavaa:

1) suomalaiset oppivat lukemaan hyvin, koska aina on pimeää eikä ole muuta tekemistä..

2) suomalaisten koulumenestys johtuu siitä, että kaikki on Suomessa ilmaista mm.kouluruoka ja opiskelu

Niinpä niin... ;-)

Joo sakemanneille kannattaa vastata tuosta pisa:sta "me olemme kopioineet DDR:n meiningin. Sillä meistä tuli niin hyviä."

abe

Tietääkseni sitä on osin kopioitu myös Ruotsista (niinkuin monet muutkin asiat...), mutta mistä johtunee, että rakas naapurimme ei pärjää sitten Pisassa?

Ehkä he eivät osaa (edes) kopioida? Tai kopioivat vain *soveltavasti* :)

abe

Tietääkseni sitä on osin kopioitu myös Ruotsista (niinkuin monet muutkin asiat...), mutta mistä johtunee, että rakas naapurimme ei pärjää sitten Pisassa?

Jostain luin, että Ruotsissa annetaan liikaa positiivista palautetta ja ollaan liian lepsuja. Eikä lapsilta vaadita tarpeeksi.

Eipä voi muuta sanoa kuin että saksalaisten lukutaito on hakoteillä: muuttoni jälkeen EI YKSIKÄÄN saksalainen ole osannut lukea tai kirjoittaa uutta osoitettani oikein. Ei lääkärin vastaanottoapulainen, ei edes pankinjohtaja. Kaikki sanat ovat kuitenkin vain tavallista saksaa!!!

Suomen ja Saksan koululaitosten ero on mielestäni tämä: Suomessa lasta ja nuorta opetetaan selviämään maailmassa siten, että heille annetaan sekä taito löytää tietoa että käden taidot. Saksassa oppilaan tehtävä on kerrata sanasta sanaan se, mitä opettaja on sanonut. Auta armias, jos lapsi ajattelee omilla aivoillaan. Tämän olen saanut kokea kolmen lapseni (kahden nyt aikuisen ja yhden nyt seitsemäsluokkalaisen) kohdalla satoja kertoja, ja tämän niin kovin kehutussa Baden-Würtembergissä.)

Saksassa, jostain ihmeen syystä nimeni kirjoitetaan ja äännetään!!! aina:
Mikka.
Minä sitten valistan kansaa ja sanon: "Tälläistä nimeä ei ole Suomen kielessä, meillä on Mika, Miikka JA Miika".
Tämän jälkeen tietenkin paikallinen menee lopullisesti sekaisin.....

Mitä suotta Miika huolit, kerrot vaan miten nimesi äännetään.
Ole onnellinen, ettei nimesi ole Soile - saksalainen käsittää, että se olisi alemannien murretta, joka sana kirjoitetaan "Säule", ja joka siis tarkoittaa pikkusikaa. (Paitsi tietenkin myös pylvästä.)
Varaudu kuitenkin siihen, että postisi tulee aina "An Frau Miika..." kun a:han päättyvät sanat ovat naispuolisia ja o:hon miespuolisia saksalaisen käsityksen mukaan, eikä ne mitenkään käsitä, että voisi olla toisinkin.

Mikähän siinä sitten on, että *kaikki* saksalaiset kirjoittavat minun nimeni Athi. Jopa virallisissa papereissa, jäsenkorteissani yms nimeni on tosiaan Athi.

Oleto ehkä kotoisin Lathista?

Totta kai tekevät, sillä tuo kirjoitusasu vastaa saksalaisen käsitystä nimesi puhutusta muodosta. Mutta sanopa heille vertailun vuoksi, että nimesi on kuin Lahti ilman ällää, niin johan alkavat osata kirjoittaa oikein..
Minä kyllä menen aina sanomaan, että ettekö TEKÄÄN osaa lukea kirjaimia ja pyydän korjaamaan virheet, jos on nimistä tai asiapapereista kyse. Eihän se tykkäis saksalainenkaan, jos sen nimi kirjoitettais miten sattuu.

Olinpa kerran kesätöissä saksalaisessa ravintolassa. Myöhemmin saksanopettajani laski, että sieltä saamassani työtodistuksessa (tavallinen A4-arkki) oli 15 kirjoitusvirhettä... Tosi kiva näytellä tuota todistusta ylpeänä taas kesätöitä hakiessa!

Mun oikea etunimeni on Riikka. Ei ole tainnut kertaakaan tulla Saksassa tai muuallakaan ulkomailla kuullun perusteella kirjallisesti oikeaan muotoon. Nykyään aina tavaan sen suoraan tai pyydän paperin ja kirjoitan itse - ei tunnu kovin helpolla onnistuvan vaikka tavaisikin. Aina saa toistaa, että joo, kyllä, kaksi iitä ja kaksi koota. Yleensä olen siis Rika, mutta kaikki muutkin vaihtoehdot on nähty: Riika, Rikka, Rijka, Rijkka, Rieka ja jopa Rükka. Rükka tuli siis siitä, kun olin johonkin laittanut nimeni kaunokirjoituksella tai siis huolimattomalla tekstauksella.

Minä olen käytännössä jokapaikassa Frau Bragge.

ja vaimon mielestä hauskinta on kun toisinaan tulee postia frau bragge & frau dr. bragge -osoitteella.

hyi mikä perverssi lepakko!

ja vielä täällä katolisen perisiveellisyyden keskellä.

Tai, no, ei just nyt siellä, tällä hetkellä genevessä hotel holiday inn expressissä. Juon kaljaa aulabaarissa, irkkaan julkisessa internetissä, irkkaa firman sisäisessä jutussa, selaan julkista webiä sekä asiakkaan webiä että firman intranettiä ja samaan aikaan katson livenä welsh open snookeria oirosportilta.

Ja tää wlan on "no questions asked" vapaata mallia. Hienoa.

abe

Joo ton nimi jutun tunnen minäkin. Onneksi etunimeni on Hanna (sen ne nyt kaikki tuntee jopa täälläkin, vaikka usein sinne erehtyy se h perään), mutta sukunimeni kans joka on Hiltunen niillä on jo aikalailla ongelmia. Yleensä musta tehdään Hiltmann... :evil:
Ja jos mä esim. puhelimessa yritän sitä sanoo, ei ne sitä yleensä ymmärrä...aina se pitää tavata.
No joo ja tohon koulu juttuun on mullakin vähän sanottavaa. Mä kun olin viidenteen luokkaan asti alaasteella suomessa ja sitten minut vaihdettiin suoraan alaasteen penkiltä tänne Gymnasiumiin (tosin ilman yhtään saksan taitoja). Istuin siellä sitten ekan vuoden niinkuin ö aapisen reunassa, mutta sen jälkeen kieli rupeskin jo ainakin vähän luistamaan. Tein nyt sitten keväällä tämän "Abiturin" jopa 2,2:en keskiarvolla ja voin sanoa että nämä koko 13 vuotta oli aika turhaa. Ei saksalainen koulu elämää varten valmista. On vaan tosi teoreettista paskaa joka vielä on usein tosi huonosti ja "schluderig" opetettu. Monet asiat mitä suomessa silloin melkein 10 vuotta sitten opettelin on vielä täänänkin hyödyllisiä.

Niinpä. Mäkin olen jo tässä miettinyt koskahan mun nimi on viimeksi oikein lausuttu. Sukunimi, siis Kettunen on jo muuntunut Kaittuuseksi, ja Mervi mielletään yleensä miehen nimeksi (lieneekö Marvin taustalla?)
Alkaa tässä pikkuhiljaa identiteettikriisi iskemään... 8-[
:geek:

Mervi mielletään yleensä miehen nimeksi (lieneekö Marvin taustalla?)
Alkaa tässä pikkuhiljaa identiteettikriisi iskemään... 8-[
:geek:

Sama juttu täällä, minunkaan nimi ei sitten ilmeisesti kuulosta kovin feminiiniseltä saksalaisten korvaan, kun usein tulee kirjeitä Herr... :smt019 :roll: :shock: :wink:

Munkin on ihan pakko liittyä tähän nimi keskusteluun. Kiia. Ehkä vähän vieraampi nimi, mutta kyllähän kaikki on joskus nimen Kiia kuullut, eikös?!? No, saksalaisille oon useimmiten Kira, Kita, Pia, tms. josta päästään aiheeseen... nein, Kiia mit K, wie das Auto aber mit zwei ii.... mähän oon siis itseasiassa korealainen...nyyh :shock:

Joo, nimen kanssa ongelmia täälläkin. Kun sanon, että nimi on Satu, se yleensä kirjoitetaan Sato. Ja kaikki kirjeet kuntosalia myöden (jossa siis olen kaikki tavannut henk-koht!) tulee herra Satulle. Blääh. Syksyllä lääkärin vastaanottoapulainen kirjoitti lääkärintodistuksen Frau Satu Annelille, ja jätti sukunimen pois. :D Mun suomalainen työnantaja sai makeat naurut sitä lukiessaan.

Saksalaisille muuten nuo kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit (kirjoitettaessa) ovat mielettömän vaikeita, kun omassa kielessä niitä ei ole. Omaa miestä olen yrittänyt opettaa tunnistamaan eron esim. sanojen Sanna ja sana välillä, mutta hurjan vaikeaa tuntuu olevan. Tästä samasta syystä saksalaiset eivät muuten koskaan osaa puhua italiaakaan natiivin lailla. Pana cota ja late machiato paljastaa kyllä viimeistään puhujan ulkomaalaiseksi...

Nimiongelmista täälläkin on kokemuksia. Kun etunimeni sattuu olemaan kaksiosainen, ei sitä tietenkään kukaan opi millään. Yleensä Kaisa tulkitaan Kaiseriksi, varsinkin entisessä työssäni Expo2000 maailmanäyttelyssä! Kävijät luulivat ilmeisesti meistä messuemännistä vaikka mitä. Etunimiproblematiikka vaikutti omien lastenkin ristimiseen olennaisesti.

Toiseksi sukunimen loppuosa roth kirjoitetaan poikkeuksetta saksalaisittain rodt. Korjailtavaa siis riittää.

[back on topic] Kaveri juuri spämmäsi Saksan pisa-tutkimuksen tuloksia :D

http://redirect.streaming.szm.de/redirect/redirect.php?type=vod&codec=wm&stream=Sat1/09_TV_Magazine/blitz/videos/1204/missost201204mid.wmv

[/return from topic, back to offtopic]

Tämä oli kyllä tosi hauska! Työkavereiden kanssa naurettiin vedet silmissä. Etenkin kohta "no mutta sittenhän Puola sijaitsee ihan Saksan keskellä" sai koko työhuoneellisen repeämään!

Tämä oli kyllä tosi hauska! Työkavereiden kanssa naurettiin vedet silmissä. Etenkin kohta "no mutta sittenhän Puola sijaitsee ihan Saksan keskellä" sai koko työhuoneellisen repeämään!

Vanhaa tietoa? Tuo lienee peräisin vuoden 1942-1943 kartasta? :D

//jussi

Vielä tuohon hauskaan OT-nimikeskusteluun...

Minulla taas oli todella onnea nimieni kanssa, virheitä ei ole juuri sattunut. Joskus harvoin Sannasta on tosin tullut Sanne.
Kivointa on oikeastaan ollut että tuo tusinanimeni on täällä sopivan eksoottinen, ja "des-ist-aber-ein-schöner-Name-wo-kommt-er-denn-her?"-kysymyksiin vastaan (vieläkin) ihan mielelläni :D
Paras kommentti etunimeeni tuli kuitenkin USAssa "Wow, Sanna [sä:na] like Santa [sä:na] Claus?!?" :-D

Vanhaa sukunimeänikään (haa-ee-und-lander) ei tarvinnut enempää selittää kuin nykyistä saksalaistakaan. Puhelimessa (olin Callcenterissä) nimestä vääntyi kyllä joskus Highlander, mutta kollegat tiesivät heti kenestä oli kysymys...

Uudet PISA-tulokset tihkuvat pikkuhiljaa julkisuuteen, kärjessä yllättäen ... Suomi. Saksakin oli parantanut sijoitustaan ja on nyt kolmastoista. Tällä kertaa testattiin osaamista luonnontieteissä.

HS:n uutinen (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomi+taas+ykk%C3%B6nen+OECDn+Pisa-tutkimuksessa/1135232200951)
Süddeutschen uutinen (http://www.sueddeutsche.de/,tt5l3/jobkarriere/artikel/776/145444/)

Tuohon ala-asteikäisille 35 OECD maassa tehtyyn IGLU-tutkimukseen Suomi ei ilmeisesti ole osallistunut, tai ei ainakaan näy olevan kahdenkymmenen parhaan joukossa.

Nämä tulokset tarkoittanevat ainakin sitä, että jatkossakin taksikuskit ynnä muut hyvänpäiväntutut alkavat suomalaisuudesta kuultuaan keskustella PISA-tutkimuksesta...

Omia Saksan kouluaikoja muistellen olisi mielenkiintoista nahda kuinka suuria eroja muodostuu "kantavaeston" ja siirtolaisnuorten valilla Saksassa?

Suomessahan tuo siirtolaisten integroiminen yhteiskuntaan on vasta alkamassa inkerilaisten, somalien, venalaisten ja muiden suurempien nuorten ryhmien myota.

Jos sattuisi tulemaan vaikka 500.000 - 1.000.000 maahanmuuttajaa lisaa niin kuinkahan tuo PISA-sijoitus muuttuisi? Olisi seka enemman huippuja etta valtaosaltaan keskimaaraista huonompiin suorituksiin pystyvia kuten Saksassa?

Keskimääräistä huonompia voi tulla lisää, mutta nykyisellä koulusysteemillä Suomessa tulee hyvin vähän huippuja. Ei lahjakkuus riitä, jos koulussa ei ole tilaisuutta sitä hyödyntää. Ja kun on iso luokka ja paljon tukea tarvitsevia, opettajalta ei riitä aikaa lahjakkaiden sparraamiseen.

Suomen koulujärjestelmässä on paljon hyvää, mutta siitä ei pääse mihinkään että se on tasapäistävä. Ja ilmeisesti PISA antaa pointseja juuri siitä, että joukossa ei ole kamalan huonoja.

PISA mittaa 15 vuotiaiden akateemista koulumenestystä. Minulle tärkeämpää olisi, että lapset viihtyisivät koulussa. En tiedä oletteko tietoisia, että suomalaislapset ovat kansainvälisessä vertailussa siinä suhteessa aivan jossain muualla kuin huipulla. (ks. linkki WHO:n koululaistutkimukseen alla). Toki tästä voi syyttää suomalaista mielenlaatua ja sitä, ettei meidän, tai ainakaan meidän lasten kulttuurissa koulu voikaan olla kiva paikka. En kuitenkaan usko yksin sen saavan niin suurta eroa aikaiseksi. En tiedä mikä se sitten on, mutta ihan ajatuksena, että olisiko tasapäistämisellä jotain tekemistä sen kanssa? Itävallassa työskennellessäni eräs opettajakollegani käytti suomalaisesta koulusta nimitystä "Gleichmacherei", pitämäni esitelmän jälkeen. Koulutuksellisella tasa-arvolla ei kai välttämättä tarkoiteta sitä, että oma ja naapurin kuudesluokkalainen saavat saman opetuksen välittämättä heidän kyvyistään ja haluistaan. Sehän on vähän sama, kuin jos erikokoisille lapsille pakotettaisiin kouluissa yhden koon koulu-univormu ylle. Anteeksi, nyt alkaa mennä paatokseksi...

http://www.hbsc.org/publications/reports.html "2001/02 International Report: Young People's Health in Context" klikkaa part 2 ja selaa sivulle 44.

Viralliset tulokset julkaistiin juuri.

Suomalaiskoululaisten menestys tuoreimman Pisa-tutkimuksen luonnontieteiden testissä rikkoi aiempien tutkimusten kaikki ennätykset.

Suomen tulos oli myös merkitsevästi parempi kuin minkään muun 56 osallistujamaan. Ykkössija tuli 563 pisteellä, kun toiseksi tullut Hongkong jäi 21 pisteen päähän.

HS:n uutinen aiheesta. (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomi+rikkoi+Pisa-tutkimusten+piste-enn%C3%A4tyksen/1135232328567)

Hyvä Suomi! :)

Aika hassua: Tyttäreni näytti minulle matikankirjaansa - suomalaisen lukion ekan vuoden lyhyttä matematikkaa.
Siinä ei ole vielä esimerkiksi toisen asteen yhtälöpareja, joita hän laski täyttä päätä viime vuonna realschulen viimeisellä luokalla. Tuntuu että koko kirjassa ei ole hänelle mitään uutta.

Ehkä hitaasti kiiruhtamalla päästään parempiin tuloksiin...

Saksan osalta, löytyvät alla olevasta linkistä:
http://pisa.ipn.uni-kiel.de/zusammenfassung_PISA2006.pdf

Erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Mielestäni on jotenkin "kaksijakoista" yrittää selittää Saksan tulosta pelkästään ulkomaalaisten määrällä. En mielestäni ole yhtään sen tyhmempi kuin keskiverto saksalainenkaan :smt040.

Nannyoggin mainitsema "Begabtenförderung" saattaa Suomessa todellakin olla jotenkin retuperällä, mutta täällä Saksassa siitä puhutaan ihan liikaa.
Sitäpaisi täällä saattaa olla muutenkin hankalaa eritellä, kenelle se Begabtenförderung tulisi antaa; lapselle vai vaiko sittenkin äidille?:smt080 Vai tekeekö Teidän lapset muka läksyt itse :confused: :shock: :bigsmurf: ??? VITSI!!!!

Saara-Äiti

The Wall Street Journalissa mielenkiintoinen artikkeli: What Makes Finnish Kids So Smart? (http://online.wsj.com/public/article/SB120425355065601997-7Bp8YFw7Yy1n9bdKtVyP7KBAcJA_20080330.html)