Heissan!

Esittäisin kysymykseni teille, jotka olette opiskelleet Saksaa vasta aikuisiällä.

Käytännössä työn kautta vai ihan koulussa vai sekä-että? (on tästä vissiin ollut jo jossakin puhetta, mutta en löytänyt..)

Hemmetin vaikeaa opetella kielioppia kun sitä ei osaa edes Suomen kielessäkään. 'Kirjoita seuraava lause akkusatiivissa'... What the h...? :smt017 Tässä joutuu opettelemaan kaksi kieltä yhtäaikaa, ärr! Sen olen huomannut, että on todellakin aivan pakko tietää minkä sukuisia sanat ovat. Muuten ei onnistu ollenkaan yhtään mikään.

En tiedä onko parempi vai pahempi opiskelun kannalta se, että opettaja on umpi suomalainen vai se, että opettaja on umpi suomalainen! :D

Meillä on Saksaa vain kaksi kertaa viikossa joten ei se ole mitenkään liikaa, mutta kun pitäisi ehtiä tekemään muutakin. Olen tehnyt makuuhuoneen seinälle ison värikkään kaavion jo opetetuista asioista ja silmäilen sitä petissä ennen nukkumaan menoa.

En tiedä olenko vain liian kriittinen tai vaadinko itseltäni liikoja. Mutta minun on pakko oppia tämä kieli. :smt079

:smt039

Oman puutteellisen saksankielentaitoni olen saanut lähinnä käytännön kautta, mutta puolivuotinen kielikoulun penkillä auttoi valtavasti.
Parin vuoden sujuvan kuuntelun jälkeen ei enää edistynyt yhtään eteenpäin, kouluun oli mentävä. Siellä sitten sai kuulla näistä kieliopin kiemuroista, mutta se auttaa oikeasti. Samaten tulee sanastoa opittua tulevaisuutta varten.

Sanoisin että koulusta saa hyvät pohjat kielelle, mitä sitten hioo käytännössä paremmaksi.

olen jo yli kymmenen vuotta saksassa ja kielen olen oppinut täällä käytännössä. Ymmärrän erittäin hyvin. Tekstin ymmärtäminen on vielä parempaa. Puhun voimakkaalla aksentilla ja väärin. Kirjoitan heikosti saksaa.
Tulos: Ainaisia vaikeuksia töissä. Olen lähellä lentää pihalle kieleni takia.
Minun pitäisi välttää vastaamista puhelimeen, kun emme ole mikään "Imbisbude". (pomoni kommentti). Ok, teen vaativaa työtä ja ymmärrän hieman pomoanikin, mutta kun olen kansainvälisesä firmassa ja käytän päivittäin myös englantia enkä ole todellakaan kielinero.
Olen käynyt pari kertaa Volkshochschulenin kursseilla, mutta ei ole paljon auttanut.
Kenellä on vastaavia ongelmia ja mistä olette löytäneet apua? Maksaisin jopa yksityistunneista, mutta harvempi osaa opettaa ulkomaalaiselle Saksaa.
Olin kaksi vuotta ammattin valmistavassa koulussa ja sain erikois opetusta.
Saksalaisten kieliongelmissa en tee enään niin paljon virheitä, mutta minulla on ulkomalaisen kieliongelmat.
Tällä hetkellä olen masentunut ja tulevaisuus tuntuu turhauttavalta tälläisenä kielivammaisena.
Eli HELP!!!

Itse voin suositella tandemin hankkimista. Eli tarvitsee vain löytää saksalainen, joka haluaa puhua/oppia suomea ja sitten tavataan esim. kerran viikossa ja puhutaan saksaa ja suomea, mieluiten yhtä kieltä kerrallaan :) . Parempi olisi, että kielitaito on jo sillä tasolla, että pystyy jonkinlaiseen keskusteluun. Saatat huomata, ettei se saksan kielitaito niin huono olekaan, kun kuuntelet toista osapuolta puhumassa suomea. Mun edellinen tandem puhui kyllä tosi hyvää suomea!! Olisi hyvä, jos toinen aina korjaisi virheet, sillä eihän sitä muuten opi. Mutta tandemin tarkoitus ei ole toimia kielenopettajana. Tätä kautta saattaa löytää myös hyvän ystävän. Täällä Giessenissä tandemparin voi löytää yliopiston tai Fachhochschulen kautta.

Itse olen asunut vuoden verran Saksassa, mutta kielitaito ei ole sillä tasolla millä haluaisin sen olevan. Olin jo opiskellut saksaa koulussa ennen tänne tuloani, joten pohja kielitaidolle oli. Opiskelen täällä englanniksi, mikä rajoittaa saksan oppimista. Käyn kaksi kertaa viikossa saksan iltakurssilla ja tänään tapaan uuden tandemini.

Kannattaa siis tehdä kaikki mahdollinen. Jotkut oppii nopeammin, jotkut hitaammin. Itse taidan kuulua noiden hitaampien joukkoon :) Mutta kai se siitä!!

Hei Murmeli!

Tsemppiä, onkohan sinulle sattunut sellainen pomo, joka kohottaa itsetuntoaan toisia painamalla? Hän saa sinut epäilemään omaa kielitaitoasi ehkä enemmänkin kuin on tarpeen ja epävarmuus tuo lisää kieliongelmia.
Mitä jos ehdotaisit, että pomo kustantaisi sinulle kunnollisen intensiivikurssin tai ainakin osallistuisi kustannuksiin ja päästäisi sinut saksankurssille työajalla.

Ja jos tämä ei vedä:
Jos on todella työpaikasta ja omasta mielenterveydestä kyse, kannattaa investoida sekä aikaa että rahaa. Jos et löydä suoraan ilmoitusten kautta opettajaa, voit kääntyä yksityisten kieliopistojen puoleen. Maksavat kylläkin maltaita.

Mutta oliskohan mahdollista saada kurssi "intergraatiokurssina" = Maahanmuuttoviraston (BAMF) tukemana kurssina

Kenellä on tarkempaa tietoa integratiokurssien ehdoista? (Tarkoitus jäädä pysyvästi Saksaan, tarvitsee työsään tai arkielämässään...) Hakulomakkeen löysin netistä ja jopa asiaa koskeva asetuksen "Verordnung über die Durchführung von Integrationskursen für Ausländer und Spätaussiedler", mutta käytäntö olisi tärkempi.

Niistä kolmesta kieliopistosta, joissa olen opettanut suomea, ainoastaan Inlingua on antanut metodista ohjausta. Suomenopettajalle muutama kaksoistunti, ranskanopettajalle monta aamupäivää yksityisopetusta ja sitten "auskultointia". Ja varmaan saksanopettajalle kanssa. Inlingualla on omat saksanopetusmateriaalit ja ainakin minun ohjaajani korosti nimenomaan rohkaisun ja positiivisen palautteen merkitystä.
Inlingualla on kielitaitotesti netissä.

Suomenkielisen saksanopettajan voisit löytää esim. kääntäjien ja tulkkien liiton sivuilta www.bdue.de tai ottamalla yhteyttä suomikouluun ja /tai suomalaiseen seurakuntaan. Siellä tiedetään usein kenellä on esim. saksanopettajan koulutus. Mutta en tiedä onko suomenkielisen opettajan käyttö enää tuossa vaiheessa mielekästä.

t. Liisa

Minä olen jo kerran samasta aiheesta keskusteltaessa antanut
tämän oman vinkkini joka ainakin laajentaa sanavarastoa ja jos on ihminen joka "näkemällä" oppii on tästä hyötyä muutenkin ,
ehtona on tietenkin ,että tykkää lukemisesta:
Luin alkuaikoina tonnikaupalla tätä triviaalikirjallisuutta, lääkärisarjoja,
"Haus Sonnenschein" jne...
Niissä kirjoitetaan ihan oikeaa saksaa, käytetään ihan tavallista puhekieltä ja sellainen vihkonen illassa menee ihan hyvin. Ei tarvitse juonta paljon miettiä kyllä sen ymmärtää , samalla oppii myös oikean kirjoitustavan.
Sitten voikin siirtyä ihan oikeiden kirjojen lukemiseen.

Joo, ja on myös näppärää hankkia jokin lempikirja saksan kielellä. Eli siis kirja jonka on lukenut jo suomeksi monta kertaa. Silloin ei lukiessa niin turhaannu kun jotakin jää ymmärtämättä ja lisäksi oppii vielä monta uutta sanaa kun ihan ulkomuistista tietää mistä asiassa kullakin kohtaa on kyse.

Ensimmäiset saksankieliset kirjani olivat "Pikku prinssi" ja "Tuntematon sotilas" jotka suomeksi osasin ulkoa alusta loppuun.

Saksan kielen opettajani yliopistolla kertoi, että äidinkieltä saksaa puhuvien oikeinkirjoitustaito, siis kieliopilliset ja Rechtschreibung jne. on melkoisen huonossa jamassa. He eivät yksinkertaisesti osaa läheskään kaikki kirjoittaa saksaa oikein ja tämä tulee selvästi esille, kun heidän pitäisi kirjoittaa esseitä ja muita kirjallisia töitä. Opettaja kertoi, että ulkomaalaisille opiskelijoille annetaan erityiskursseja oikeinkirjoituksessa ja kieliopissa, mikä tarkoittaa sitä, että vaihto-oppilaat pääosin kirjoittavat parempaa ja virheettömämpää saksaa kuin äidinkieliset! Ei siis kannata masentua virheistä, niitä sattuu kaikille, ja voin väittää, että suurin osa tällekin foorumille suomen kieltä kirjoittavat, eivät tajua paljoakaan suomen kielen kieliopista ja niiden säännösitä, mutta kuitenkin tässä kirjoitellaan ja ymmärretyksi tullaan, vai tullaanko?

Puhetilanteet on sitten taas aivan toinen juttunsa, nehän eivät nuodata mitään kieliopillisia sääntöjä tiukasti, vaan lauseita pätkitään ja lyhennetään jne. Kuulostaa tosi hassulta jos joku alkaa papattaa suomen kieltä täysin kirjakielisenä versiona, sama koskee saksan kieltä. Olin pubissa, jossa juttelin erään tyypin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että minulla, jolla ei ole läheskään mikään täydellinen saksan kielen taito, puhun parempaa ja kieliopillisesti oikeampaa saksaa kuin yksikään muista pubin saksalaisista asiakkaista.

Saksan kielen opettajani yliopistolla kertoi, että äidinkieltä saksaa puhuvien oikeinkirjoitustaito, siis kieliopilliset ja Rechtschreibung jne. on melkoisen huonossa jamassa. ...

juttelin erään tyypin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että minulla, jolla ei ole läheskään mikään täydellinen saksan kielen taito, puhun parempaa ja kieliopillisesti oikeampaa saksaa kuin yksikään muista pubin saksalaisista asiakkaista.

Samaa sanoo mieheni usein: hän saattaa sanoa, että "sanoitpa tuon lauseen täydellisesti oikein, moni saksalainenkaan ei osaisi sanoa sitä noin vaan sanoisi ---". Tämä tietty kohottaa itsetuntoa, mutta silti oma saksankielen taito on vielä omasta mielestäni surkea... No, ontuu suomikin joskus. :oops:

Tuo kirjavinkki on hyvä, tähän mennessä olen lukenut vain suomenkielisiä kirjoja. Tosin kirjahyllyssä odottavat Paasilinnan Jäniksen vuosi sekä Hurmaava joukkoitsemurha saksankielisinä versoina. :D

Ja ite pidin aikoinani kirjasta mukana, johon kirjotin aina kaikki kuulemani uudet sanat ja suomennoksen perään. Sitten aina sitä kattelin säännöllisesti ja kyllä painu sanat mieleen. Ja kielioppiin ei auta muuta kun pänttääminen.
Itse varmaan pari kuukautta hoin päivittäin artikkeli/adjektiivi/subjekti eri muodoissa - eli esim.:

ein kleiner junge
der kleine junge
den kleinen jungen
dem kleinen jungen
des kleinen jungen

(tulikohan nyt edes oikein :shock: )

Ja nuo tietysti kaikilla artikkeleilla. Tarpeeksi kauan kun ääneen lukee, niin kyllä ne päähän jää ja ihan automaattisesti taivuttaa puhuessa oikein :-D

Minä luin kielioppia oikeastaan vain yhden viikonlopun. Nimenomaan nuo artikkelit ja sijamuodot.

Prepositiot joissa tarvitaan akkusatiivia tai datiivia opettelin ulkoa ja pänttäsin myös ne säännöt joiden mukaan voi päätellä suurimmasta osasta sanoja ovatko ne maskuliineja, feminiinejä vai neutreja.

Loppu kieliopista tarttui sitten ajan mittaan käytännössä, sikäli kuin tarttui... :?

Minä luin kielioppia oikeastaan vain yhden viikonlopun. Nimenomaan nuo artikkelit ja sijamuodot.

Prepositiot joissa tarvitaan akkusatiivia tai datiivia opettelin ulkoa ja pänttäsin myös ne säännöt joiden mukaan voi päätellä suurimmasta osasta sanoja ovatko ne maskuliineja, feminiinejä vai neutreja.

Loppu kieliopista tarttui sitten ajan mittaan käytännössä, sikäli kuin tarttui... :?

Tämä kaikki yhdessä viikonlopussa? Jumankauta, joko Tomppa on todellinen kielinero, tai sitten ite on pari vuotta ihan turhaan päntänny saksan kielioppia päähään ihan yliopiston kursseista lähtien..
Olis sitä ehkä voinu päästä vähemmälläkin :wink:

Ei tosiaan kannata virheistä välittää, itse ajattelin alussa kun jännitti,
että osaan minä kuitenkin paremmin saksaa kuin kukaan teistä Suomea!
Ja voihan sitä vaikka vähän mumista jos ei satu se oikea pääte mieleen,
ei sitä kukaan huomaa!. :wink:
Hermostutti kyllä joskus kun sattui seuraa jossa joka ikinen
kielioppivirhe korjattiin (heti väliinpuhumalla) vaikka varmasti kaikki tajusivat mitä tarkoitin.
Tottakai saa neuvoa , miten se oikein sanottaisiin , mielestäni ei kuitenkaan ihan koko aja, n kun kerran kärryillä pysytään!
Itse olen tosiaan oppinut Saksan koulussa ulkoa lukemalla,
ei silloin paljon puhumista harjoiteltu, siitä on nyt se etu, että taidan olla ainoa koko firmassa joka ei tee kirjoitusvirheitä ( vanhan opin mukaan - uutta en aio sen kummemin edes opetella , mikä nyt mieleen jää) !
Ja se on juuri sitä, että minkä näen, sitä en niin helposti unohda ja sen vuoksi juuri lukeminen on paljon auttanut.

Saksan opettajani mukaan adjektiivien taivutuksissa tapahtuvat virheet ovat niitä kaikista pienimpiä ja huomaamattomimpia virheitä nimenomaan puhetilanteissa, joissa syntyperäinen itsekin "nielee" päätteet niin, ettei niitä pahemmin puheesta erota. Kirjoituksessa taas juttu on sitten eri asia, siinä virheet huomaa helposti ja taivutukset kaikissa muodoissaan olisi hyvä hallita.

Huh, mukavaa kuulla ettei se ole niin helppoa välttämättä pidemmänkään täällä olon jäljiltä. Itse olen nyt ollut 9 viikkoa täällä ja onhan se kielitaito noussut. Lähtötaso kun on se perinteinen 5 vuotta saksaa Suomessa, tarkoittaen lähinnä kirjallisen puolen harjoittelua, puhumisen kustannuksella.

Nyt sentään pysyy jo vähän kärryillä kun paikalliset jutustelevat asioista vaikka ihan vain toisilleen. Puhuminen varsinkin vieraista asioista tai vieraita sanoja vaativista asioista on tietysti hankalaa, mutta sellainen perus lööperi, kuten esittelyt ja taustojen kertominen sentään jo onnistuu. Sitä kun on yliopistolla harjoiteltu aika paljon.

Yliopistolla tulee käytyä vain saksan ja muutaman englannin kielen kursseja, joten eiköhän tuo tuosta parane. Tuntuu vain, ettei se sanavarasto millään laajene niin, että osaisi selittää saksaksi sen, minkä ihan hyvin suomeksi päässään osaa muodostaa! Toivottavasti tämä on vain harhaa ja sitä sanastoa ja kieltä tarttuu koko ajan tv:stä, radiosta (usein kotona päällä) ja erilaisista lehdistä päähän.

Yritin heti aluksi treenata ostamalla täkäläisen lehden aiheesta, joka itseäni kiinnosti. Tasoni oli kuitenkin silloin niin kehno, että kiinnostus sinäänsä kiintoisaankin aiheeseen lopahti ja lehdestä on vieläkin osa lukematta. Pitäisi vaan jaksaa palata ja pureutua uudelleen...

Tuo tandemi on kyllä ihan hyvä ajatus, kuten kaikki alkuasukkaisiin tutustuminen. Yliopistolla on muutamia kursseja, jossa väkeä miksataan keskenään ja varsinkin englannin kielen kurssit ovat hyviä! Siellä kun suurin osa on alkuasukkaita. Olemmekin jo tavanneet yhden tytön joka hauskana sattumana on lähdössä alkuvuodesta Joensuuhun opiskelemaan. Ollaankin sovittu, että alettaisiin tapailla koulun ohessa ja treenaamaan hänen kanssaan saksaa samalla hänelle suomea opettaen. Katsoo nyt miten onnistuu, mutta pääseepä kosketuksiin alkuasukkaan kanssa. :roll:

Itse pidän jatkuvasti mukana pientä vihkoa, johon kirjoitan minulle tuntemattomia sanoja, joihin törmään päivän aikana esim. keskusteluissa, mainoksissa, sanomalehdissä, kirjoissa. Sitten kirjoitan aina perään suomennoksen ja aina välillä, kun kulkee vaikka ratikalla niin ottaa esille vihkon ja silmäilee sitä. Tälla tavalla mulle on jäänyt paljon uusia sanoja mieleen, koska huomasin kanssa, että mikä kumma on kun sanavarasto ei kartu, mutta kyllä se nyt on karttunut ihan selvästi. Ja jos ajattelee, että joka päivä oppii vaikka 10 uuttaa sanaa, niin vuodessahan sé tekee jotakin 3650 uuttaa sanaa! Kyllä niillä jo Horstien kanssa pärjää...

Ja itse vaan pitää mennä alkuasukkaitten luo. Kuulin saksalaiselta ystävältäni, että erityisesti suomalaiset ovat kauhean ujoja lähestymään toisia ihmisiä, he vaan seisovat sivussa ja odottavat, että muut tulevat heidän luokse juttelemaan.

Itse pidän jatkuvasti mukana pientä vihkoa, johon kirjoitan minulle tuntemattomia sanoja, joihin törmään päivän aikana esim. keskusteluissa, mainoksissa, sanomalehdissä, kirjoissa.

Joo, tätä konstia minäkin käytin ja hyvin toimi.

3650 sanaa vuodessa on aika korkealle asetettu tavoite kun ajattelee että keskivertosaksalainen käyttää arkipäiväisissä keskusteluissa vain 400-800 sanaa.

Hyvällä puhujalla on noin 4000-10.000 sanan aktiivinen sanavarasto. Tämä viittaa kyllä sitten jo työkseen puhuviin kuten poliitikkoihin jne.

Sanomalehtien, aikakauslehtien ja klassikoiden lukemiseen riittää noin 5000 sanan passiivinen varasto kun taas esim. Goethen tekstien ymmärtämiseen tarvitaan noin 80.000 sanan passiivinen sanavarasto.

...ja taas kerran se Wiki-linkki saksankielellä:

http://de.wikipedia.org/wiki/Wortschatz

Vuosi saksaa koulussa silloin aikoinaan ei paljon hyödyttänyt kun tulin tänne saksaan. Siinä kun oli välissä jo melkein kymmenen vuotta aikaa hurahtanut. Eli melkein ummikkona tulin vuonna 1997 ja heti sain töitä sairaanhoitajana ja jopa teho-osastolla. Siinä sitä sitten ekat kuukaudet huuli pyöreänä ihmeteltiin mutta kun tapasin nykyisen mieheni alkoi saksankielen oppiminen sujua tosi nopeasti. Kävin siinä sivussa vielä vain kolme kuukautta kielikurssilla. Kyllä se oli alussa hankalaa kun puhun mielelläni paljon ja silloin ei voinut kunnolla jutella kenenkään kanssa. Eka kirja oli Harry Potter jonka luin. Eli muutama vuosi siinä meni. Kielioppi ei mulla ole ihan kohdallaan mutta ei ole kaikilla saksalaisillakaan. Lapseni oppii kaksikieliseksi ja alkoi puhua ensin suomenkielellä joten hänellä oli ongelma päiväkodissa kun kukaan ei ymmärtänyt. Päiväkodissa ehdottivat että puhuisin saksaa hänen kanssaan kun kuulema osaan niin hyvin että kai se on sitten toi puhe harjaantunut. Paras juttu on ollu kun yks potilas sanoi että mulla on ihan Hessenin murre puheessa mutta en ole saksalainen. Eli kyllä se puhe siitä kummasti on parantunut. Mua taas pelottaa että unohdan suomenkielen niinkuin varmaan kirjoituksestani huomaa että kielioppi on jo saksalaista vaikka suomea kirjoitan. Tsemppiä vaan kaikille kielenopiskeluun!!! :D

Tuhannesti kiitoksia kaikista vinkeistä. Meillä on aika kova tahti opiskelussa ja tuntuu vain vauhti kiihtyvän.. :shaking: Yllätin itseni, arviointiasteikolla 1-5, kokeesta saadulla nelosella :shock: . Ehken ole toivoton sittenkään. :lol: (toki tavanomaiseen tyyliini olen mielessäni kyseenalaistanut myös opetuksen tason...)
Kirjaidea kuulostaa loistavalta, mutta ainoa ongelma lienee se, että en lue kirjoja juuri lainkaan ja nekin mitä olen lukenut tuskin löytyvät 'saksannettuina'. :oops: Kuitenkin tuntuu, että juuri lukeminen on se helpoin osuus, sitten puhuminen(jotenkin) jonka jälkeen vasta kirjoittaminen. Kuullunymmärtäminen? I suck, big time! :tard:
Tuon 'tandemin' kuulin nyt vasta ensimmäistä kertaa.. Meillä opiskelee kansainvälisellä linjalla myös saksalaisia, täytyypä ottaa tarkemmin selvää asiasta koululla. Tässä aikuisopiskelussa on haittana juuri se, että koululla ei tarvitse juuri hengailla joten aina jää jostakin paitsi. :?
Noh, ehdin käydä ensi kesään mennessä kaikki 3 Saksan kurssia joten kai se on sitten hommattava kesätyöpaikka Saksasta jos sieltä vaikka löytyisi joku 'kolli' kainaloon samalla! :love10:
Tsemppiä muillekin opiskelijoille! :hello2:

DFG:n foorumissa www.deutsch-finnische-gesellschaft.de on aina silloin tällöin tandem-paria etsiviä saksalaisia. Kokeilepa toisinpäin.

Aiheen ohi Pauliinalle:
Lapset oppivat kyllä saksaa päiväkodissakin (ja isältä jos isä on saksalainen). Ei sen takia tarvitse luopua suomen puhumisesta lapselle. Täällä Saksassa tunnutaan ajattelevan, että integroituminen (sopeutuminen, kotoutuminen) on samaa kuin assimillaatio, eli sulautuminen.
Aito kaksikielisyys on arvokasta, vaikka tarhantädit sanoisivat mitä.
Jos molemmat puolisot ovat suomalaisia, hyvää saksaa täytyy saada muualta = telkkarista, kirjoista, ystäviltä, kummitädiltä...

Itsekin ollen alkanut puhua lapsilleni saksaa jo monta vuotta sitten. Vanhempi oli silloin 8 vuotta ja nuorempi 5 vuotta. Molemmat puhuvat silti edelleen hyvää suomea, koska käymme suomikoulussa ja olemme joka vuosi 3-4 viikkoa lomilla Suomessa. Mutta nuoremman puheesta kuulee, että harjoitusta puuttuu.

Liisa

Meillä olikin ongelma päiväkodin kanssa kun silloin sanoivat että mun pitäisi puhua pojan kanssa saksaa. Isä ja velipuoli ovat saksalaisia joten kyllä tuon pitäis oppia ihan normaalisti sitäkin kieltä. Nyt ne päiväkodissa sanoivat kun on ens kesänä lähtö kouluun että poika puhuu epäselvästi saksaa. Taas jouduin barrikaadeille kun mun mielestä kaikilla lapsilla on muutama hassu sana puheessa joka on normaalia. Käytiin sitten puheterapeutilla joka ei sitten ihmeitä löytänyt. Eli täällä "maalla" on ainakin ongelma jos meinaat lapsesi kaksikieliseksi opettaa.

Ai niin piti vielä sanoa että kyllä yritän vaan suomea puhua ja kun ollaan vain saksalaisten seurassa niin sitten sanon molemmilla kielillä että muutkin ymmärtää. Mun mies ja velipuoli ymmärtävät tosi paljon suomea eivät vaan osaa tai ei oo rohkeutta puhua.

Oman tyttären asioissa puhuttiin monen logopedin, lastenlääkärin ja ties minkä kanssa ja kaikki olivat sitä mieltä että kaksikielisyydestä on vain etua lapselle, ei mitään haittoja.

Täytyy vain huolehtia siitä että kyseessä todellakin on kaksikielisyys eikä puolikielisyys. Eli parasta kun lapset puhuvat toisen vanhemman kanssa vain sitä yhtä kieltä ja toisen kanssa sitä toista, ei sekaisin molempia.

Itselläkin on vaikeutta akkusatiivi vai nominatiivi lauseissa, jos joku voisi tehdä jonkun yhteenvedon ja jotenkin selittää, niin olisi tosi kiva.Linkkejä saa myös antaa, vaikka ehkä parhaiten oppii jos joku selittää :-D

itse ajattelin tuossa keväällä pääsykokeisiin lukiessani(Haen lukemaan Saksan kieltä ja kulttuuria Tampereen yliopistoon) tehdä seuraavanlaisesti. Kun itse opin kielioppiasiat hyvin erilaisista esimerkeistä(tosin epäsäännöliset verbit opin niitä vain koko ajan toistelemalla kun niitä lukee). Saksanopettajani esim. kirjoitti minulle esimerkkilauseen "an der schönen blauen Donau"(Straussin sävellys). Tuosta opin, että an on vaihtoprepositio ja että koska artikkeli on tuossa datiivissa, koska vastataan kysymykseen Wo niin adjektiivit saavat päätteen -en.
mutta niin keväällä ajattelin askarrella itselleni vihkosen/kirjasen kielioppijutuista, joihin laitan juuri tuon tyylisiä esimerkkilauseita ja sitten vielä selostan suomeksi että no mitäs kaikkea tästä lauseesta näkee, ja että miksi ne nyt on tällä tavalla.
Esimerkkilauseet aion poimia esim. Pikku Prinssistä joka minulla saksaksi, ja jonka moneen kertaan saksaksi lukenut. Lasten Raamatusta ja Rammsteinin joistain lauluista. Itse asiassa lukion opettajani, antoikin aina joitain esimerkkilauseita Rammsteinin sanoituksista.

Ymmärsiköhän kukaan yhtään mitään mitä yritin selittää ? Pääpointti tässä minulle siis on, että näin muistan kielioppiasiat paljon paremmin kun teen vaikka vain kielioppitehtäviä. Kirjoitan noita esimerkkilauseita johonkin sivun reunalle vaikka ja näin, ja sitten kun ne ovat oikein hyvin päässä niin fertig, kielioppi hallinnassa :D toivottavasti kirjanen auttaa pääsykokeisiin ainakin....

cryinga: Ihan samaa tuli tehtyä itse aikoinaan ennen pitkän saksan ylppäreitä. :wink:

Tosin lauseet eivät koskeneet noita yleissääntöjä, vaan tiettyjä verbejä, joiden kanssa käytetään aina tiettyä prepositiota tai objektissa tiettyä sijamuotoa (akkusatiivi-datiivi). Tietty alkaen peruslauseista kuten Ich liebe dich, ich danke dir für deinen Brief ja hilf mir, edeten ihanampiin kokonaisuuksiin kuten erinnerst du dich noch an mich.

hmm.. meniköhän nuo kaikki nyt edes oikein... sen siitä saa, kun ei ylppärivuoden jälkeen ole kielioppikirjaa aukaistu... :?

Vähän tukea tarjoaa myös tietotekniikka.

Jos työkseen käyttelee tietokonetta, nopeaa apua on tarjolla kun hankkii (Suomi-Saksa)sanakirja-ohjelmiston, DUDE:n ohjelmiston, pari linkkiä verkossa sanakirjoihin (voikka xxx-Saksa), käyttää esim. Word:ssä oikolukua Saksankielellä jne.

Näin voi yrittää välttää toisaalla forumissakin mainitun etuliite-viidakon aiheuttamia väärinkäsityksiä :)

Osa fraaseista jää kyllä muistiin nopeasti mutta copy/paste auttaa alussa, näin olet saksalaisen kohtelias huomaamattasi.

Kysyessäni kolleegoilta töissä "miten esittäisit seuraavan asian..." saan tasan niin monta vastausta kun on vastaajia, eli saksalainen on kyllä Schillerin,Goethen ja Grassin jälkeläinen.

Itse vedän kyllä turhan usein mutkat suoriksi tekstiä tehtaillessani, yksinkertainen on suomalaisittain kaunista (Tästä voikin sivistynyt humanisti kauhistellen päätellä että en siis ole ammatiltani kaunokirjailija vaan teknokraatti :) )

:D Eikun TeeVee auki ja sitä katsomaan ainakin puoli tuntia päivässä/illassa. Mitä suurempi soopa, sitä parempi käyttökielen kannalta. Ei kannata alkaa kättelyssä katsomaan jotain poliittisia ohjelmia. Turhautumisen estämiseksi. Siinä sivussa tietenkin kokeamman luokan opiskelua. Neuvoja edellisistä.

Tulin tänne ihan ummikkona kymmen vuotta sitten ja kieli piti oppia nopeasti - halusin jatkaa sähkön tai tietotekniikan opiskelua täällä. Sitä varten piti päästä läpi ylpän kielitestistä ja siihen oli 4 kuukautta aikaa. Käänsin sanakirjan avulla luentomateriaalia, tein ristikoita (sillä saa lisättyä sanastoa ihan huomaamatta), pyrin puhumaan vain saksaa ja ajattelemaan saksaksi.
Parhaan avun sain "saksaa saksankielellä" oppikirjoista. Se oli kaksiosainen ja nimi taisi olla "Deutsche Sprachlehre für Ausländer" tai "Deutsch für Ausländer". Se oli tehty niin että minä - en mikään kielinero - jaksoin sitä lukea ja opin helposti perusteet.

Alussa hymilin vain kun olin saksaaisten parissa... siinä vaiheessa kun olin saanut virkkeen muodostettua, puheen aihe oli jo siirtynyt muualle. Mutta sitten aloin vain puhua... periaatteella muodosta lauseen rakenne niin että se tuntuu mahdollisimman pahalta ja silloin se on oikein! Ensimmäiset puhelinkeskustelut olivat ihan kauheita, mutta kun on pakko niin kaikkeen tottuu.

Nyt kieli suju jo ihan hyvin, vaikka artikkeleiden kanssa on vaikeaa. En kiireessä opetellut niitä ja se on tehnyt elämän vaikeaksi. Opetelkaa hyvät ihmiset artikkelit heti sanojen kanssa. Kolumbialainen kaverini teki niin ja hänellä on artikkelit aina oikein (minulla ehkä noin 70% ajasta). Indo-eurooppalaisille artikkeli+sana on kokonaisuus, konseptiero jonka kanssa taistelen.

Luen joka kolmannen kirjan saksaksi ja tietysti töissä käytän kieltä koko ajan. tarkastutan sillointällöin emailini kieliopin kollegoilla ja siten tulee hitaasti lisää varmuutta. Sarjakuvista oppii hyviä sanontoja ja tietysti TV:stä ja jos tulee vastaan uusi sana tai sanonta niin kysyn. Saksalaiset, jopa ventovieraat, ovat onnellisia saadessaan valistaa ulkomaalaista.

Kävin kansalaisoiston kielioppikurssin (Grammatik Oberstufe) ensimmäistä kertaa oltuani täällä seitsämän vuotta. Sen olisi voinut tehdä aiemminkin. :)

Minä luin kielioppia oikeastaan vain yhden viikonlopun. Nimenomaan nuo artikkelit ja sijamuodot.

Prepositiot joissa tarvitaan akkusatiivia tai datiivia opettelin ulkoa ja pänttäsin myös ne säännöt joiden mukaan voi päätellä suurimmasta osasta sanoja ovatko ne maskuliineja, feminiinejä vai neutreja.

Loppu kieliopista tarttui sitten ajan mittaan käytännössä, sikäli kuin tarttui... :?

Jumantseka, itse luin saksaa joskus yläasteella ja lukiossa viitisen vuotta, nykyään muistan, että akkusatiivi ja datiivi ovat olemassa Grammatik'issa, en muuta.

Eilen juttelin tovin erään natiivin kanssa saksaa. Hän sanoi jonkin aikaa kuunneltuaan, että keskittymällä ja miettimällä "mitähän tuo tarkoittaa" aiheesta saa selvää, sanat ovat ok, sanajärjestys aika sotkussa - varsinkin kun innostun jorisemaan pitkiä sivulauseita. Siansaksaa, siis.

Itselleni vaikeasta sanojen taivuttamisesta ei tullut kommenttia, huh. Kannattaa puhua hitaasti, mutta kieli poskessa, jotta epäselvä ääntäminen olisi taattu.

Ja, duunissa puhun englantia, kuuntelen saksaa, dutchia ja englantia, puhelimessa suomeakin. Onneksi hyväksytty kieli on englanti, muuten olisin lirissä minäkin.

Tsemppiä threadin aloittajalle, on varmaan kamalaa olla työpaikalla "kielitaitoterrorismin" kohteena. Kestämistä.

Heitän tämän tänne jonon jatkoksi. Tosin törkkäsin sen jo toiseenkin ketjuun.
Tämän sanakirjan totesin melko hyväksi: BEOLINGUS (http://dict.tu-chemnitz.de/)

Voisikohan kukaan tehdä mulle akkusatiivi vai nominatiivi harjoituksia?
:-D vaikka tähän tai yksityisviestillä.

Voisikohan kukaan tehdä mulle akkusatiivi vai nominatiivi harjoituksia?
:-D vaikka tähän tai yksityisviestillä.

Muutamia kielioppiharjoituksia löytyy täältä (http://www.tkk.fi/Yksikot/KieVie/KieCafe/de/uebungsListe.htm), kannattaa varmaan valita harjoitus 2 tai 3.

Tässä on muutamia hyviä linkkejä:


http://www.dlc.fi/~michi/uebungen/

http://web.letras.up.pt/alemao3/default.htm

http://www.ralf-kinas.de/

Kiitos, Kleinerheini!

Juuri viime viikolla etsiskelin netistä harjoituksia oppilailleni, mutta nuo sinun antamasi eivät jääneet haaviin.

Liisa

Pitkästä aikaa taas kirjoitan. Kiitti monista vastauksista kieliongelmaani. Tosin monia vinkkjä käytän jo päivittäin.
Oltuani yli kymmenen vuotta Saksassa, asuttuani suurimman osan ajasta aidon saksalaisen kanssa, tehtyäni jopa uudelleen koulutuksen täällä, kielitaitoni ei riitä Saksalaisille.
Puhun päivittäin Saksaa, siis tandemin tapaista on tarpeeksi. Suomea en käytä juuri ollenkaan. Työssä käytän myös päivittäin Englantia. Luen paksuja romaaneja saksaksi, sillä rakastan kirjoja ja tarinoita. Poliittiset ohjelmat eivät ole myöskään mikään ongelma.
Keskustelen myös syventävästi maailman menosta Saksaksi, mutta väärin.
Kun en ole koskaan oikein oppinut Saksaa, niin on tosi vaikea näin alle nelikymppisenä pitkään väärin puhuneena sitä kunnolla oppia. En ole kielinero. Jo Suomessa valutin jokaisen kielen takia kyyneleitä, Suomi mukaan lukien. Tosin en ole myöskään tyhmä, opin muita asioita, myös vaikeita, hyvin nopeasti.
Tilanne on tällä hetkellä, että potkut tulee töistä. Tänään jäin sairaslomalle kun en enään kestä. Nyt pitää aloittaa itsevarmuuden ripposien kasaaminen ja sen jälkeen pohtia tulevaisuutta.
Tylsä tilanne. Älykkyyden ja ammatin takia pystyisin hyvinkin vaativaan ja antoisaan työhön. Vain sen takia, että en osaa ja en oikein opi kieltä täydellisesti, mahdollisuuteni ammatissani ovat kapeat.
Uuden työpaikan etsiminen pelottaa, kun tiedän, että kova eksoottinen aksenttini, on parin kuukauden jälkeen rasite. Kirjoituksestani puhumattakaan.
Ai niin mieleeni tuli kirjoitus, jossa joku kirjoitti, että ei osaa artikkeleita.
Olen sitä mieltä, että jos Saksan kielessä ei olisi artikkeleita, elämäni helpottuisi ainakin 60%:sti. Ihan sama miten pänttään niitä artikkeita, niin ei ne päässä pysy. Niillä kun ei ole mitään sisältöä.

No niin, tuli ehkä yhtä sekavaa tekstiä kuin on mielentilani.

Pomollasi on vanhanaikainen johtamistyyli, joten ei sillä työpaikalla olisi kivaa, vaikka puhuisit täydellisesti saksaa.
Tunnet alaltasi varmaan muitakin firmoja, tai mitä jos kouluttautuisit uuteen alaan ja samalla kävisit Arbeitsamtin kustannuksella kielikurssin.
Äläkä itse irtisanoudu, vaikka mieli tekisi.
Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen -parempi- avautuu.

Olen todella pahoillani puolestasi, Murmeli!

Ei kielitaito ole ihmisen arvon mitta!

Koeta levätä ja koota itsetuntosi, sinä itse tiedät mihin pystyt ja mitä osaat, vaikka kielitaito ei olisikaan täydellinen.

Pelkäänpä että olet joutunut tietynlaisen työpaikkakiusaamisen kohteeksi, sillä rakentavalla suhtautumisella työyhteisö kestää sen, että yksi jäsenistä ei ehkä ole parhaimmillaan asiakaskontakteissa. Sisäisellä työnjaolla ja puhelinsaksan kursseilla ym. asia OLISI VOITU hoitaa toisin. Mutta tuossa työyhteisössä sinulla ei ollut hyvä olla. Ehkä sieltä oli pakko päästä pois, ikävää vain että tällä tavalla.

Olisi tärkeää saada kuitenkin sellainen työtodistus, jonka avulla on myöhemmin mahdollista saada töitä. Tästä varmaan muut foorumilaiset osaavat antaa enemmän tietoa. Vaikka eri aiheen alla.

Masennuksesta on mahdollista nousta ja rakentaa uusi tyydyttävämpi elämäntilanne. Se vaatii aikaa ja työtä, mutta se onnistuu.

Voimia sinulle
t. Liisa

Olen juuri kolme vuotta sitten kouluttanut itseni uudelleen. LVA maksoi. Silloin oli jo kysymys saanko kielikurssin ja tein testin. Tulos: Testi oli tarkoitettu saksalaisille, joilla ei ole hajuakaan kieliopista. Minä pärjäsin testissä paremmin kuin moni saksalainen. Vaikka kuinka yritin selittää, että en osaa kirjoittaa kunnolla ei mennyt läpi. Ei olisi pitänyt tietää niin hyvin mikä on verbi ja mikä adjektiivi.
Tänään lääkäri sanoi olevansa minun puolella ja suosittelevansa minulle kielikurssia. Saa nähdä mitä sanovat työvoimatoimistossa. Itseäni en vielä sano irti. Irtisanominen tulee varmasti automaattisesti pomolta. Ja jos ei tule, niin lääkäri sanoi auttavansa siinäkin. Eli, en tule saamaan "sperzeit"ia.

On vaan tylsää lopettaa tällä tavalla töissä. Alussa kun työpaikka oli kuin unelma. Sitä miettii jatkuvasti mihin oikein kaikki johtaa. Kun kuuntelee muiden puheita, niin kaikkialla on painostusta ja huono ilmapiiri.
En ole juurikaan kerinnyt elämän aikana Suomessa tekemään töitä.
Onkohan sielläkin samanlaista? Olen ollut Saksassa myös ulkomaalaisilla töissä. Niissä firmoissa minulla ei ollut koskaan samanlaisia ongelmia kuin Saksalaisissa firmoissa.

kiitti Liisa sanoistasi.

Minulla on tuttavapiirissä asianajaja, joka auttaa, että saan kunnon todistuksen, sillä olen myös tehnyt valtavasti erillaisia asioita ja myös hyviä asioita. Viimeaikoina vaan en ole ollut enään niin hyvä ja olen tehnyt myös virheitä. Mutta tilanteessani ei olisi moni muukaan varmasti parempaan pystynyt. Huh, mitäs tässä kirjoitan, nyt mun pitää uskoa vaan vielä itse mitä tässä kirjoitan.