Opiskelen Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi ja teen gradua aiheesta "kaksikielinen kasvatus saksansuomalaisissa perheissä" (työnimi).

Etsin tutkimustani varten Saksassa asuvia perheitä, joissa toinen vanhempi on suomenkielinen ja toinen saksankielinen (tai muu ei-suomenkielinen). Tutkimuksessani käsittelen nimenomaan synnynnäistä kaksikielisyyttä, eli edellytyksenä on että lapsi on kuullut molempia kieliä alle kolmivuotiaasta saakka.

Minua kiinnostavat kaksikielisten perheiden tarinat, vanhempien käsitykset kaksikielisyydestä, kaksikielisen kasvatuksen tavoitteet sekä käytännön kokemukset. En tutki sitä, kenen lapset osaavat parhaiten suomea tai saksaa, vaan sitä, millainen ilmiö tämä kaksikielinen kasvatus suomalais-saksalaisten perheiden keskuudessa on :wink: . Siis miten teidän perheessänne toimitaan ja miksi? Ilonaiheita? Murheenkryynejä? Epäonnistumisia? Onnistumisia?

Onko Sinulla kokemuksia asiasta? Ehtisitkö vastata kysymyksiini?
Lähetän tarkemmat kysymykset tai hoidan mahdolliset haastattelut sähköpostitse, puhelimitse tai henkilökohtaisesti tietosuojan takia.

Ota minuun rohkeasti yhteyttä heidi.vogel at helsinki.fi

Myös yleinen keskustelu tästä tärkeästä aiheesta on tervetullutta, eli myös tätä viestiä saa mielellään kommentoida!

Kiitän jo etukäteen avustasi.

ystävällisesti Heidi Vogel

ps. oma 15-kuukautinen (toivottavasti) kaksikieliseni aloittelee parhaillaan puhumista, tällä hetkellä sanavarastosta löytyy ne elämän tärkemmät sanat eli anna! (gib mir ei ihan vielä onnistu), kakka ja EI/NEIN! Papakin tulee jo ihan sujuvasti, mutta jostain syystä äidistä tulee aina äijä...

Oletko myös kiinnostunut saksalais-suomalaisesta perheestä, jonka lapset kasvavat kolmikielisinä Ruotsissa?

Kiitos viestistä!

Pyrin löytämään ensisijaisesti Saksassa asuvia perheitä, jotta ympäristön vaikutuksesta ei tulisi tutkimustuloksiin uutta muuttujaa. Mutta kiitos kuitenkin tarjouksesta, palaan asiaan mikäli päätän ottaa tutkimukseeni lisää muuttujia mukaan!

.heidi

Hei,

meillä poika kasvaa kaksikieliseksi (suomi&saksa), mutta ikää on tällä hetkellä vasta reilut 8 kk, joten emme oikein taida olla sopivia haastateltaviksi, koska puheen oppiminen vienee vielä kuukausia, vaikka yksittäisiä sanoja tuntuukin ymmärtävän...

Hei!

Minua ainakin saa haastatella. Kaksikieliset Saksassa syntyneet tytöt ovat nyt 12 ja 15.
Vanhempi on vahvemmin kaksikielinen kuin nuorempi, mikä on hyvin tyypillistä.
Osallistuin jo Tampereen yliopistossa tehdyn gradun haastatteluun (Tanja Granat, 2003) mutta haitenneeko tuo.
Se oli lähinnä kvalitatiivista tutkimusta, ja olisikin jännä saada tuohon vähän tilastotiedettä ja "kovaa" faktaa mukaan.
Esim. ainakin ajatusta siitä, miten kielitaidon tasoa voitaisiin mitata ja verrata oman ikäisiin yksikielisiin lapsiin (kumpikin kieli?). Gradun puitteisiin ei tietysti mahdu varsinainen pitkäikaistarkkailu ja testaus...
Eikä riittävän iso materiaali varsinaiseen faktorianlyysiin.

Saanet tuon gradun Tampereelta lainaksi, jos ei onnistu, niin ilmoittele minulle. Sain yhden kappaleen irtolehtipainoksena vaivanpalkaksi.

Kielikouluista (www.Rengas.de > kielikoulut) löytyy paljon kaksikielisiä lapsia, mutta otos on ehkä vähän kallellaan kaksikielisyyttä tärkeinä pitävien perheitten suuntaan. (Mikä ei tietenkään tarkoita ettei kielikoulujen ulkopuolellakin olisi paljon näitä perheitä).

terkuin
Liisa

Tämän foorumin hakufunktiolla löydät keskusteluja kaksikielisyydestä.
(Muista tähti katkaisumerkkinä)

Näitten foorumijuttujen lainaamiseen olisi kyllä reilua kysyä lupa. Ne syntyvät aika spontaanisti.

Liisa

Hei,

meillä poika kasvaa kaksikieliseksi (suomi&saksa), mutta ikää on tällä hetkellä vasta reilut 8 kk, joten emme oikein taida olla sopivia haastateltaviksi, koska puheen oppiminen vienee vielä kuukausia, vaikka yksittäisiä sanoja tuntuukin ymmärtävän...

Sovitte oikein hyvin haastateltaviksi, koskapa keskityn tutkimuksessani käsittelemään vanhempien käsityksiä, en niinkään lasten kielitaidon tasoa (sitä ainoastaan vanhempien arvioimana).

Kiitos tähän mennessä kaikille vastauksista! Olen saanut sähköpostitse yhdessä päivässä jo jokusen yhteydenoton, mutta lisää kaivataan. Luulen, että kaikki eivät lue forumia päivittäin, tai edes viikoittain, siksi odottelen vielä mahdollisia halukkaita. Kun näen, millainen joukko saadaan kasaan, päätän ketä haastatellaan lomakkein, ketä kasvokkain/puhelimessa. Ja otan sitten yhteyttä.

Kiinnostavaa olisi löytää myös perheitä, jotka ovat päättäneet kasvattaa lapsensa yksikielisiksi. Tai sellaisia perheitä, joissa kaksikielisestä kasvatuksesta olosuhteiden pakosta luovuttiin; mun käsittääkseni tällaisiakin perheitä on paljon. Onko jollain tietoa asiasta?

Kuulkaas ihmiset, tuntuu mukavalta että asia etenee, öitä!

.heidi

Kirjoitin sinulle e-mailia, toivottavasti tuli perille :D

Tiedän muutamia perheitä jotka ovat kasvattaneet tietoisesti tai olosuhteiden pakosta tai asiaa enemmän ajattelematta yksikieliseksi. 1960-1970 luvulla muuttaneiden joukossa näitä perheitä on vaikka kuinka paljon, mutta tunnen muutamia nuorempiakin perheitä.

Pistä tällaisille perheille kohdistettu sähköposti mulle niin annan eteenpäin.

Liisa

Kirjoitin sinulle e-mailia, toivottavasti tuli perille :D
Sähköpostia olen saanut, mutta en ole varma sainko sinulta, koska nimimerkistäsi en osaa päätellä oikeata nimeäsi :oops:
Mutta ainakaan tänne foorumin osoitteeseen en ole sinulta privaviestiä saanut.

.heidi

Kirjoitin sinulle e-mailia, toivottavasti tuli perille :D
Sähköpostia olen saanut, mutta en ole varma sainko sinulta, koska nimimerkistäsi en osaa päätellä oikeata nimeäsi :oops:
Mutta ainakaan tänne foorumin osoitteeseen en ole sinulta privaviestiä saanut.

.heidi
Ups, etpä tietenkään voinut tietää kuka olen :oops: No, mutta sain sinulta vielä e-mailia joten perille vastaus tuli :D

Itse suomalainen, vaimo saksalainen (kotiaiti talla hetkella), asutaan hollannissa ja puhutaan enklantia...

lapset 2v8kk ja 7kk....vanhempi puhuu saksaa enimmakseen ja nuorempi siansaksaa :)

saa haastatella jos haluaa tietaa miten sekotetaan nuorten paat alusta lahtien 4 eri kielella :)

Kaksi- tai monikielinen kasvatus on tosi kiinnostava aihe.
Itselläni on 4 lasta ja seuraan tätä aihetta jo hyvin kauan.
Olen staatlich anerkannte Erzieherin.
On totta, että 70-luvulla ajateltiin asiasta toisin ja nykyäänkin on erilaisia käsityksiä parhaasta metodiikasta.
Aion perustaa monikielisen päiväkodin Müncheniin ja kyselen tässä tarvetta?
Jokaisella perheellä on oma tilanne, joten olisi hyvä kuulla tarpeita ja suunnitella sen mukaan päiväkodin opetussuunnitelma.

upeaa kuulla että tuollainen on suunnitteilla!
jos se toteutuu niin pistäthän postia foorumiin. me olemme (vielä) lapseton perhe, mutta toivottasti sekin pian muuttuu :D
uskon että kiinnostusta on paljon!

Hei sussu!
Upeaa myös kuulla, että monikielinen päiväkoti saa kannatusta!
Tiedän, että euroopan koulussa on myös suomenkielisiä ryhmiä, mutta ne toimivat vain pari tuntia viikossa ja ovat hyvin kalliita.
Sinä varmasti tunnet monia suomalaisa ja voit kertoa suunnitelmastani kaikille. Voin esitellä konseptiani viranomaisille (Schulreferat, Sozialreferat) vasta kun minulla on tarpeeksi paljon suomalaisia tai kaksikielisiä halukkaita perheitä.
Päiväkoti (lastentarha) voi tarjota erilaisia ryhmiä esim. 15 lasta 0-6vuoden ikäisille tai 12 lasta 0-3 vuoden ikäisille + 20 lasta 3-6 vuoden ikäisille.
Struktuuri riippuu kovin tarpeista ja siitä, mikä viranomainen rahoittaa päiväkodin. Uusin muoto on ns. ÖPP= öffentlich-private-Partnerschaft, jossa jokin firma voi Münchenin kaupungin kanssa rahoittaa päiväkodin ja sen kantajan voi valita vapaasti. Yksityinen yritys on myös mahdollista, GmbH samoin kuin "Eltern-Kind-Initiative".
Varsinkin lapsille alle 3 vuotta myönnetään runsaasti rahoitusta, koska "seimipaikkoja" on vielä aivan liian vähän.
Tämä tästä kertaa, terveisin Alja Elsner

Olisipa Frankfurtissakin jotain päiväkotisysteemiä, missä puhuttaisiin sekä suomea että saksaa!

Ei muuta kun perustamaan.

Ei muuta kun perustamaan.Hyvä idea! Mistähän sitä tuota aloittaisi :-D Koulutukseni on valitettavasti väärä...

Mielestäni ihannetilanne olisi laittaa lapsi päiväkotiin, jossa hän oppisi sekä suomea, että saksaa. Henkilökunnan tulisi osata myös molempia kieliä.

Yhdistetty suomalaisten päiväkoti + suomalaisten vanhainkoti olisi kyllä mielestäni tosi mielenkiintoinen hanke! Molemmat asiakkaat hyötyisivät toisistaan. ja muitakin syitä on.
Onkohan tälläiselle tarvetta Frankfurtissa?

taitaa olla meitä suomalaisia "vanhuksia" vähän turhan harvassa

Ei muuta kun perustamaan.Hyvä idea! Mistähän sitä tuota aloittaisi :-D Koulutukseni on valitettavasti väärä...

Mielestäni ihannetilanne olisi laittaa lapsi päiväkotiin, jossa hän oppisi sekä suomea, että saksaa. Henkilökunnan tulisi osata myös molempia kieliä.

Ei kai tuollaisen perustaminen mikään ylipääsemätön este voi olla. Eihän koko henkilökunnan pidä molempia kieliä osata. Byrokratiaa riittää varmasti, mutta missäs sitä ei olisi.

Frankfurtin alueella on kyllä varmaan liian vähän suomalaisia vanhuksia jotka kaipaavat palvelutalon apuja. Ajatuksena se olisi kyllä mukava, saisi hoitoa äidinkielellään, osa vanhuksistahan unohtaa vieraan kielen sairastuttuaan, vaikka olisi suurimman osan elämästään Saksassa asunut.

Paljonkohan Frankfurtin alueella on lapsiperheitä? Voisihan sitä lisätä päiväkotipalveluun vielä vähän isommille lapsille ryhmän, johon tulla koulusta suoraan, jos koulu loppuu kun vanhemmat ovat vielä töissä.

Münchenissä on esimerkiksi saksalais-puolalainen päiväkoti.
Tietenkin päiväkodin henkilökunnassa on sekä saksankielisiä että myös puolankielisiä. Tässä päiväkodissa tai lastentarhassa he toimivat koko päivän kaksikielisesti. Siis henkilökunta puhuu aina omaa äidinkieltään.
Tärkeintä on, että kieli on äidinkieli, ja lapset oppivat ja kuulevat molemmat kielet. Esimerkiksi aamupiirissä (Morgenkreis oder Stuhlkreis) kertovat molemmat opettajat (Erzieherinnen) omalla äidinkielellään päivän aiheen, laulut ja runot ym.

Paljonkohan Frankfurtin alueella on lapsiperheitä? Voisihan sitä lisätä päiväkotipalveluun vielä vähän isommille lapsille ryhmän, johon tulla koulusta suoraan, jos koulu loppuu kun vanhemmat ovat vielä töissä.[/quote]

Suomalaisperheet (tai puolisuomalais) taitavat asua joka puolella Saksaa niin hajallaan, että matkat taitaisivat tulla aika pitkiksi. Eli ensin kouluun, sieltä mahdollisesti kilometrien päässä olevaan tarhaan (kukahan veisi pienet koululaiset?) ja sitten vanhemmat hakisivat kotiin.

Ihan hyvä idea, mutta meitä suomalaisia ei taida suurimmissakaan kaupungeissa olla riittävästi omaa lastentarhaa varten.