Minua kiinnostaisivat suomalaisten (tai puoliksi suomlaisten) lasten etunimet Saksassa. Miten olette nimet antaneet? Oletteko yrittäneet saada nimeen/nimiin kumpaakin kulttuuria vai antaneet toisen viedä? Entä mitkä nimet mielestänne sopivat suomalais-saksalaisille pilteille?

Ja vielä yksi pointti: luin juuri jostain keskustelusta seuraavaa: "tyypillinen ulkosuomalainen antaa lapsilleen nimet siten, etta ekalle annetaan suomalainen nimi, toiselle molempiin maihin käyvä, ja kolmannelle sitten jo asuinmaalle tyypillinen nimi." Oletteko törmänneet tällaiseeen?

Niin, ja tänne voi myös laittaa sellaisia nimiä, joita itse haluaisi lapse/illeen antaa. Esim. itse pidän kovasti nimestä Helmi, mutta saksalaisen suussa se kuulostaa oudolta. Siksi on täytynyt miettiä kumpaankin kulttuuriin sopivia nimiä. Niitä löytyykin sitten yllättäen ruotsalaisten puolelta.

Ja hauskaa on muuten myös se, että täällä Saksassa nauretaan ihan kippurassa Suomessa suosituille nimille. "Että jonkun vauvan nimi voi olla Valtteri (kuten Walther), Verneri, Eemeli, Oskari jne :lol:" Suomessahan nämä ovat muotinimiä!

Mietin just kans tätä nimiasiaa kun LA on maaliskuussa. Joku suht kansainvälinen nimi olisi aika helppo, aivan sama vaikka jossain vaiheessa suomessa tai missä tahansa maassa asutaan. Itse kun olen etunimeäni vuosikausia kirjain-kirjaimelta täällä saksassa tankannut, niin kai tuon lapsen voisi edes siltä säästää :)

Noista kansainvälistä nimistä esim. Elias tai Samuel sopivat sekä Suomessa että Saksassa. Kummatkin ovat Suomessa tällä hetkellä melko suosittuja. Ja minusta kauniita nimiä. Mitäs nimiä olet ajatellut, Makepeace, vai tohditko paljastaa?

En tohdi paljastaa, mutta ihan perinteisillä suomalaisilla nimillä varmaan menen, kuitenkin sellaisilla joista lapsen ei tarvitse kärsiä viidenkymmenenkään vuoden päästä (karmeita ovat mielestäni nimet tyyliin peetu, eetu...) ja joita ei samassa ikäluokassa ole joka toisella (vert. sofia, iida, emilia...).

Lempparit vaihtuu viikottain, kunhan ensin tietää minkä merkkinen (tällä viikolla... :D) niin sitten on jo helpompaa.

Itsellä ei ole lasten nimien miettimiseen vielä kiirettä. Sen olen kuitenkin jo päättänyt, että nimessä tulee olla vähintään sen verran kansainvälisyyttä, että mahdollisimman monessa maassa sen perusteella saa arvattua ihmisen sukupuolen suurimmalla osalla kerroista oikein. Suomalaisuutta tietenkään unohtamatta (ei mitään Ridgejä ja Brookeja, kiitos :-D )

Viime viikolla meinasin oikein bileet pistää pystyyn, kun ensimmäistä kertaa tulin sähköpostissa Frau Outi. :-D Muutoin on tuota Herr -etuliitettä viljelty jopa apikoissa, joissa on etukäteen kyselty sukupuolta. :roll:

Aika monet perisuomalaiset nimethän taipuvat hyvin saksassa kun ei näillä ole edes ärrän kanssa ongelmia kuten jenkeillä tai muilla mongertajilla. Jos ei sitten halua näitä yhdistelmänimiä, joista rationaaliset sakemannit pätkäisevät kaikki jatko-osat pois (esim Kerkko-Ukkopetteristä taitaisi tulla Kerko täällä)
Vanhimmalle kersallemme annettiin nimeksi Pauli paljon ennen saksaan muutto-ajatuksia ja ainakin tämä suomalainen nimi on ollut täysosuma Hampurissa. Vuokrasopimuskin tuli sillä sinetöityä että vuokraisäntä on fanaattinen St. Pauli fani ja totesi että sen nimiselle pikkumiehelle on kämppä vuokrattava heti.

onnea Makepeacelle loppuodotukseen ja nimenvalintaan

Meidän pojat saivat nimet Leon (valitettavasti ollut jo muutaman vuoden muotinimi) saksalaista isoisää mukaillen (Leonhard) ja nuorempi sai nimekseen Paul eli kyllä näillä nimellä Suomessa, Saksassa ja muualla maailmassa aika hyvin tulee pärjäämään.
Suomessa Leon on tietysti kaikille Leo ja Paul Pauli, mutta eivät ole pojat vielä ottaneet nokkiinsa. TIetysti Paul saattaa jossakin vaiheissa myöhemmin huomauttaa, että jättäkääpäs tuo "pienittelymuoto" Pauli pois, kun jo kerran isoja ollaan, mutta se on sitten, kun hän isoksi kasvaa.

Meidän tyttö sai suomalaisen etunimen, kun sukunimi on kerta saksalainen. Tosin vaihtoehtoina oli kansainvälisempiäkin nimiä. Kriteerinä oli se, että nimen pitää sopia sekä suomalaisen että saksalaisen suuhun sekä olla englanninkielisillekin suht helppo lausua, ystäväpiiri kun on tosi kansainvälinen.
Kai sen voin paljastaakin, että lapsen ekaksi nimeksi tuli sitten Lumi, ja sekä saksalaiset että suomalaiset ovat ihastelleet että onpa ihana. Saksalaiset yleensä kysyy, että tarkoittaako se valoa. Tuota latinan (il)luminare-verbiä ei valintavaiheessa tullut ajateltua, mutta näin jälkeenpäin on kiva ajatella, että lapsen nimellä on tuplamerkitys. Kummatkin vielä (ainakin minusta) kivoja asioita.

Jos lapsi olisi ollut poika, niin nimi olisi löytynyt ruotsinkielisestä almanakasta.

Meidän umpisaksalaisystävät Baden-Württembergissä päättivät antaa pojalleen nimeksi Janne. Taipuu kuulemma suissa ihan hyvin. Ovat ylpeinä selittäneet Janne Ahosesta sekä suomalaisesta kollegasta... Raskausaikana sain tehtäväksi listata erinäisiä suomalaisia nimiä, ja Janne tuli valituksi.

Yllätyksenä näille ystävillemme tuli, että heillä on Pohjois-Saksassa tuttavapariskunta, jonka tyttären nimi on Janne... Onneks Janne-pojalla on sentään toinenkin etunimi (Luis), joten sukupuoli selviää jostain kautta nimenkin perusteella... :)

Kannattaa huomioida, että esim. Kari on Suomessa miehen nimi, ja kaikkialla muualla naisen nimi. Ja Janne on Pohjois-Saksan lisäksi ainakin Norjassa naisen nimi.

Itse olen nauttinut kansainvälisestä Paula-nimestäni - lausuntatapa vain tuppaa muuttumaan puhuttelijan kansallisuuden myötä. Saksalaiset lausuu kuten on pennusta asti tottunut, mutta muut yleensä englantilaisittain. Mutta ei tuo ole menoa haitannut!

Tiedän yhden suomalaisperheen, joka on asunut vuosia ulkomailla. Kaksi vanhinta ovat saaneet ihan perinteiset suomalaiset nimet, mutta kolmannen nimi onkin sitten ihan omaa luokkaansa... Kai se on kansainväliseksi luokiteltava, mutta vieraalta se on kuulostanut olenpa sen maininnut minkä tahansa kulttuurin edustajalle... :wink:

Yllätyksenä näille ystävillemme tuli, että heillä on Pohjois-Saksassa tuttavapariskunta, jonka tyttären nimi on Janne... Onneks Janne-pojalla on sentään toinenkin etunimi (Luis), joten sukupuoli selviää jostain kautta nimenkin perusteella... :)

Kannattaa huomioida, että esim. Kari on Suomessa miehen nimi, ja kaikkialla muualla naisen nimi. Ja Janne on Pohjois-Saksan lisäksi ainakin Norjassa naisen nimi.

Myös Virossa Janne on tytön nimi.

Kun kysymys oli ajankohtainen, etsimme nimeä joka olisi sekä Suomessa että Saksassa "käyttökelpoinen".
Marko, suomalaisittain "koolla" kirjoitettuna on ollut ihan OK,
vaikka tietysti lausumisessa on ne eronsa.
Itse kyllä ihan alussa olin Kyrill Alexanderin puolella,
mies sai sitten puhuttua "järkeä" päähän.
Vaikka nätti nimi se minusta on vieläkin. ....

Kun kysymys oli ajankohtainen, etsimme nimeä joka olisi sekä Suomessa että Saksassa "käyttökelpoinen".
Marko, suomalaisittain "koolla" kirjoitettuna on ollut ihan OK,
vaikka tietysti lausumisessa on ne eronsa.
Itse kyllä ihan alussa olin Kyrill Alexanderin puolella,
mies sai sitten puhuttua "järkeä" päähän.
Vaikka nätti nimi se minusta on vieläkin. ....

Mulla myös muutamia aika villejä nimi-ideoita varsinkin toiseksi nimeksi, mutta taitaa sekin tulla ihan perhepiiristä ja olla perinteis-suomalais-tavallinen.

Outi L. kysytkö muuten vaan vai oletko raskaana?

Outi L. kysytkö muuten vaan vai oletko raskaana?

En ole (vielä) raskaana, mutta kovasti vauvakuumeessa. Kivoja nimiä pulpahtelee mieleen koko ajan. On ihan kiva kuulla vastaisuuden varalle, minkälaisia ratkaisuja muissa perheissä on. Lisäksi luen tämän syksyn Leipzigissa nimitutkimusta, joka tuo ihan uutta perspektiiviä tähän nimikiinnostukseen.

Noista nimistä vielä, suomalainen nimi Ossi ei taitaisi Saksaan sopia :-). Jotkut ehdottamani suomalaiset nimet kuulostavat poikaystävästäni nimestä myös muuten vain oudoilta, vaikka äänneasultaan voisivat sopiakin saksalaisen suuhun.

Saksassakin on muuten joitakin hauskoja nimiä, jotka voi ymmärtää Suomessa toisin. Näin etenkin friisiläisellä alueella lähellä Hollannin rajaa. Mitä olisitte mieltä nimistä Tamma tytölle ja Nalle pojalle? Ovat sielläpäin ihan käypiä nimiä. Yksi Janne-niminen tyttö oli muutama vuosi sitten vaihdossa Suomessa, kirjoitti usein nimensä Janne-tyttö :-).

Ihmiset matkustavat nykyään niin paljon maailmalla, että on lähes mahdotonta löytää sellainen nimi, joka jossain kielessä ei kuulostaisi oudolta. Mutta tietenkin, jos perhe on jo valmiiksi kansainvälinen, niin sitä pitää vähän miettiä. Siksi olenkin joutunut hylkäämään tuon Helmin ja toisen lapsuudenaikaisen ihanan nimen, Kukan.

Yksi vaihtoehto on tietysti ottaa joku täysin ulkomaalainen nimi, ja "suomentaa" se kotimaan asukkien suuhun sopivaksi. Niinkuin oma toinen nimeni, perheemme asui syntymäni aikoihin Ranskassa joten äippä päätyi suomentamaan kauneimman ranskalaisen nimen, jonka tiesi. (eli siis äänsi nimen suomalaisittain ja repi aksentit poies vokaalien päältä)

Ja kyllä, joka kerta sitä on joutunut tavaamaan kun on suomalaisissa virastoissa toista nimeä kysytty. :-D Tavallaan antanut tiettyä rutiinia tähän Saksassa tapahtuvaan etunimen tavaamiseen. :wink:

Onneks Janne-pojalla on sentään toinenkin etunimi (Luis), joten sukupuoli selviää jostain kautta nimenkin perusteella... :)


itse tunnen yhden saksalaisen miehen jonka toinen nimi on maria :lol:, ja sehän nyt jos joku on kaikissa maissa nainen, joten eikai toinen nimikään aina kaikkea kerro :lol:

Onneks Janne-pojalla on sentään toinenkin etunimi (Luis), joten sukupuoli selviää jostain kautta nimenkin perusteella... :)


itse tunnen yhden saksalaisen miehen jonka toinen nimi on maria :lol:, ja sehän nyt jos joku on kaikissa maissa nainen, joten eikai toinen nimikään aina kaikkea kerro :lol:

Mariahan on espanjalaisessa kulttuurissa varsin tavanomainen miehen toinen nimi. Johtuisikohan nimen uskonnollisesta merkityksestä...

Jep, Jesus Maria on miehen nimi ja Maria Jesus naisen nimi. Loogista kuin mikä :?

Google.comissa jos hakee "Maria Jesus", niin ainakin itsellä jo toinen tulos vakuutti. Sieltä löytyi nimittäin Miss Espanjan 2004 Maria Jesus Ruiz ja kuvat joissa ei voinut sukupuolesta erehtyä... 8)

Itse olen vuosikaudet vannonut, että jos joskus saan lapsia, niin niiden nimien täytyy ehdottomasti olla kansainvälisesti helposti lausuttavia! Oma nimeni (Marjukka) aiheuttaa aina sen verran hämmästystä ja kummastusta, että en halua mahdollisten lapsieni kokevan samaa :-)

Minnuu noin yleisesti on aina kiehtonu hivenen eksoottisemmat nimet eli siinä mielessä ei hirveitä pulmia nimen valinnassa ikinä olis... Oma nimi on toki ulkomaalaisille vaikea, mutta en varsinaisesti oo sitä kokenu ongelmaks. Tavaamalla, toistamalla ja erilaista ääntämystä sietämällä siitä on aina selvinny. :wink: Toki kannatan sitä, että molemmat vanhemmat sentään osaavat lapsensa nimen oikein ääntää...

Olenhan minä aiemminkin jo maininnut, meidän pojalle (täytti viime torstaina 18kk) halusimme just molemmissa maissa sopivat nimet. Alunperin halusimme Aleksander Carl Leijonamieli, mutta eivät Pasingin virastotalolla hyväksyneet leijonamieltä kun ei ollut esittää että sellainen nimi on suomessa hyväksytty.

kyselin lähetystön kautta kans jos antaisivat jonkun proopuskan mutta enpä saanut kun hekään suomestakyselyn jälkeen eivät tienneet voiko sellaista todistusta tehdä mitenkään.

Oikeasti Vitutti sen jälkeen löytää vrk.fi ja sieltä nimihaku, siellähän niitä Leijonamieliä muutama on listattuna. :( :( :(

Tuli sitten kolmanneksi nimeksi Leonhardt, joka tietenkin on oikeastaan se sama nimi saksaksi.. leijonansydän.

abe

Nimistä on tainnut olla joskus aiemminkin juttua, vai muistanko ihan väärin? No joka tapauksessa...

Meille lääkärit (kaksikin kappaletta) lupasivat tyttöä, mutta poikahan sieltä tuli... Olimme onneksi valinneet poikaakin varten yhden vaihtoehdon, ettei siinä hässäkän keskellä tarvinnut alkaa nimeä miettimään...

Ylipäätään nimeä miettiessä oli pinnalla ajatus, että nimen pitää sopia "niin suomalaiseen kuin saksalaiseenkin suuhun". Ettei nimeä lausuttaisi täysin eri tavalla eri kielissä jne.

Pojusta (nyt 8 kk) tuli sitten Erik Mikael, toinen nimi kulkee meillä suvussa ja miehenkin suvussa Michael-versiona. Pojulla on suomalainen sukunimi, joten siten on ehkä parempikin, ettei tuo etunimi ole kovin eksoottinen, kun täällä kuitenkin luultavasti menee kouluun jne.

Abe: :( Voi harmi, tuo Leijonamieli olisi ollut niin ihana nimi!

Favolina: Lumi on todella kaunis nimi, täytyykin pitää mielessä, jos vaikka joskus tyttö vielä tähän perheeseen syntyisi :wink:

Adolf nimeksi pojalle ja Eva lapselle.

Hohhoijaa, provospede täältä enää puuttuikin.

Niinpä. Natsiviittauksiin ei vaan jaksa tarttua, ne ajat kun oikeasti ovat ollutta ja mennyttä.

OT ja ei niin vakavalla naamalla kirjoitettu: Mutta miksi Adolf on poika ja Eva on lapsi? Mihin termi tyttö unohtui? Eikö naissukupuoli ole enää edes mainitsemisen arvoinen? Ihme spedeilijä...

Niin, ja se on kyllä totta, että Saksassa on joitakin tuollaisia menneisyyden tahraamia nimiä. En usko että Adolf ihan laissa on kielletty, mutta eipä sitä nimeä lapsilla juuri näe. Saman kohtalon ovat kokeneet muut siihen aikaan rummutetut aitosaksalaiset nimet, kuten esim. Irmgard tms. Kyllähän niitä vähän näkyy, tunnen yhden nuoren Burkhardin ja Mechthildin. Itse pidän kovasti näistä romanttisista vanhoista germaanisista nimistä :-).

Mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen: Lumi on aivan mainio nimi! En ajatellutkaan, että siitä voi tulla täällä Saksassa valo mieleen. Tunnen yhden toisenkin suomalais-saksalaisen perheen (Suomessa), jonka tytär on Lumia. Nimellä on muutenkin nostetta Suomessa (siis Lumi ja Lumia). Leijonamieli on myös hieno idea! Harmi, ettei se mennyt läpi, mutta on tuo Leonhardtkin komea. Minusta nämä nykyään muodissa olevat merkitysnimet ovat hienoja, saa nähdä rantautuuko tämä muoti jossain vaiheessa Saksaan.

Ensimmäisestä tuli Ingrid, Suomessa yleensä Inkku.

Toista odotellessamme teimme poikien ja tyttöjen nimilistaa. Esikoinen kuunteli ja ilmoitti, että se ON tyttö ja se ON Ursula. Ja näin kakkonen sai nimensä.

Molemmat nimet ovat Saksassa vanhanaikaisia, mutta olen kuullut asiasta lähinnä positiivisia kommentteja. Eipä ole kaimoja luokassa eikä pihassa.

Joskus menee lekureilta ja toimistotädeiltä äiti ja tytär sekaisin, koska Lisa ja Luisa ovat täällä suosittuja pikkutyttöjen nimiä.

Liisa

Meidän Pojasta tuli Benjamin Alexander ihan sen takia, että molemmat nimet taipuu sekä suomeksi että saksaksi ja varsinkin Benjaminin merkitys sopi meidän lapseen oikein hyvin.

Mikäli Ben olisi ollut vastoin kaikkia odotuksia tyttö, olisi siitä tullut Meritamun Anastasia, eli lyhyesti Meri... vaikka moni on sitä mieltä että lapsella kävi tuuri kun syntyi pojaksi ;)

Jos tytöstä olisi tullut Meritamun, niin miksei pojasta samalla logiikalla tullut Samposun? :-D

Mikäli Ben olisi ollut vastoin kaikkia odotuksia tyttö, olisi siitä tullut Meritamun Anastasia, eli lyhyesti Meri... vaikka moni on sitä mieltä että lapsella kävi tuuri kun syntyi pojaksi ;)
Sahan lohkaisemasta kaskusta toivuttuani tuli mieleeni kysyä satutteko kenties olemaan muinaisen Egyptin ystäviä? Pojalle olisi tällöin sopinut joko Ramses tai Amenhotep.* :faroah:

* Muinaisen Egyptin hallitsijoista mm. Ramses II:lla ja Amenhotep II:lla oli Meritamun-niminen kuningatar.

Meidän rajanaapurissa syntyi 5kk aiemmin poika, sen nimeksi tuli Benedict.... :)

Sinne syntyi myös alle 10kk päästä seuraava poika vielä samana vuonna. Mikähän sen nimi nyt sitten olikaan. Ei voi muistaa.

Innozenz vois olla kiva perinteinen baijerilainen nimi ;)

abe

Mikäli Ben olisi ollut vastoin kaikkia odotuksia tyttö, olisi siitä tullut Meritamun Anastasia, eli lyhyesti Meri... vaikka moni on sitä mieltä että lapsella kävi tuuri kun syntyi pojaksi ;)
Sahan lohkaisemasta kaskusta toivuttuani tuli mieleeni kysyä satutteko kenties olemaan muinaisen Egyptin ystäviä? Pojalle olisi tällöin sopinut joko Ramses tai Amenhotep.* :faroah:

* Muinaisen Egyptin hallitsijoista mm. Ramses II:lla ja Amenhotep II:lla oli Meritamun-niminen kuningatar.

Ramseksen Meritamun oli itseasiassa hänen tyttärensä, jonka hän nostatti kruunulle vaimonsa kuoleman jälkeen :) Mutta totuuden sanoakseni oli minulla ajatuksena nimetä poika "Menefer Amun Alexanderiksi", tuohon nimeen isäntä pääti melko spontaanisti käyttää "Veto-oikeuttaan", joten sain etsiä uuden nimen joka olisi kuulemma "normaalimpi" :twisted:

Ensimmäisestä tuli Ingrid, Molemmat nimet ovat Saksassa vanhanaikaisia, mutta olen kuullut asiasta lähinnä positiivisia kommentteja. Eipä ole kaimoja luokassa eikä pihassa.

Kiva kuulla, että Ingrid on otettu positiivisesti vastaan. Nimi on nimittäin omalla listallani toisena :-). Olen miettinyt, onko se täällä liian vanhanaikainen (näin sanoo poikaystävän suku), mutta hyvä että kelpaa. Minusta Ingrid on ihana nimi, ymmärretään kummassakin kulttuurissa.

Tytöstä tuli Sanna-Veronika,Suomessa ei tarvinnut tietty tavata,mutta lyheni pelkäksi Sannaksi, täällä yleisin lausuttu versio on Saana.

Pojasta tuli Christoph Jukka-Pekka,täällä etunimestä ei "vaivaa",Suomessa vääntyi Tiftof,Tiptop tai Kristof (sukulaiset ja ystävät)tai Hitto,tai Kristus (kaverit pihalla tai tarhassa,kun poika oli alle kouluikäinen)

Ekaluokalla ekana päivänä (Suomessa)poika ei suostunut istumaan hänelle tarkoitetulle paikalle.Paikoilla oli jo etunimet kirjoitettuna valmiiksi,mutta hänelle ei kuulemma ollut omaa paikkaa.Selvisi,että opettaja oli unohtanut h-kirjaimen,kirjoitusasu siis Cristoph,ei kuulemma ollut hänen nimensä,vaan Christoph.Siis heti ekana päivänä opettajan kanssa napit vastakkain :D

Yllättävää, että kukaan ei ole maininnut vielä Timoa. Sehän on täällä Saksassa yhtä yleinen kuin Suomessakin. Hampurissa on myös St-Petri -kirkko, Petri siis kävisi täälläkin.

Eva, Johanna ja Ingrid löytyy sekä mun suomalaisesta että miehen saksalaisesta lähisuvusta, vielä mukavasti niin, että se nimi joka on mummolla toisessa maassa, on tyttärentyttärellä toisessa.

Niin, ja Mika on myös aika suosittu Saksassa. Aika usein näkee Mika-nimisiä vauvoja syntyneet-ilmoituksissa. Olisikohan meidän Häkkisen vaikutusta?

Meidän lasten nimiksi tuli (32 ja 35 vuotta sitten) Tessa ja Kai. Helppoja molemmilla kielillä.

Meilläkin mietittiin pitkään nimiä jotka taipuu niin suomalaisten kuin saksalaisten kielessä. Olisin halunnut Onni nimen etunimeksi mutta kun täällä lausutaan vain yhdellä konsonantilla niin ei ole sitten Onni vaan "Oni". Eli pojasta tehtiin sitten Leonhard Onni. Meillä suvussa kun on tapana antaa yks nimi vanhemmilta tai isovanhemmilta. Eli Onni nimi tulee ukilta. Tytön nimistä olisin mielelläni ottanut Pinjan tai Saanan. Mutta ton Pinja nimen kanssa oli mun miehellä ongelmia kun se on puun nimi. Annika on myös kiva nimi. No poika sieltä silloin tuli. Ja se että suomessa vasta muutaman kuukauden kuluttua ristiäisissä sanotaan nimi on herättänyt joka kerralla ihmetystä kun siitä kerron.

Luin jostakin joskus, että tämä suomalainen perinne kertoa vauvan nimi vasta ristiäisissä johtuu vanhasta uskomuksesta, että nimi halutaan pitää salaisuutena, jotta "pahat henget" eivät saa tietää nimeä, ennen kuin lapsi on kastettu, ja siten "kutsua" lasta. Onko kukaan kuullut muuta selitystä? Sinänsä jännä, että monet asiat otetaan itsestäänselvyyksinä, mutta harvoin tulee mieleen, miksi näin on. :-)

Luin jostakin joskus, että tämä suomalainen perinne kertoa vauvan nimi vasta ristiäisissä johtuu vanhasta uskomuksesta, että nimi halutaan pitää salaisuutena, jotta "pahat henget" eivät saa tietää nimeä, ennen kuin lapsi on kastettu, ja siten "kutsua" lasta.

Olet aivan oikeassa, näin se on ollut. Kastettu lapsi oli suojassa pahoilta hengiltä/paholaiselta. Syy on aikojen kuluessa unohtunut ja tapa on jäänyt. Aikaisemmin tosin ristiäiset saattoivat olla hyvin nopeasti syntymän jälkeen. Joskus taas, jos oli pitkä ja vaikea matka kirkolle, niin ei päästy heti kastamaan. SIlloin oli hyvä olla sanomatta lapsen nimeä. Tätä teemaa sivutaan muuten myös "Myrskyluodon Maijassa". Onkohan missään muussa lähimaassa samanlaista käytäntöä kuin Suomessa? Toisissa maissa on ihan eri juttu, esim. Italissa nimi pitää kertoa heti syntymän jälkeen koko suvulle.

Niin, ja Mika on myös aika suosittu Saksassa. Aika usein näkee Mika-nimisiä vauvoja syntyneet-ilmoituksissa. Olisikohan meidän Häkkisen vaikutusta?

Au Pair perheeni äidin äiti on suomalainen, joten on antanut lapsilleen suomalais/saksalaiset nimet. Tuolla au pair perheeni äidin veljellä kävi vain nuorena aina niin, että kun nimi oli Mika, oli postissa usein lukenut Frau Mika. Vasta kun Häkkinen oli noussut pinnalle, oli posteissa alkanut lukemaan se oikea etuliite ;)

Mun päivää vailla 6-kk vanhan tytön nimeksi tuli Hannah Kati. Hannahin valitsi äitinsä, vaikka tappelin raivokkaasti vastaan. Me kun oltiiin sovittu että valitaan tosiaan nimi joka sopii hyvin sekä saksalaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Minä sain sitten valita toisen nimen, siis Katin. Vaikka se Katin äidin mukaan kuulemma on "halveksittu piikojen nimi". Saksalaiset ystävät on kyllä kehuneet...

Lumi on sympaattinen nimi. Ayla voisi olla myös kiinnostava.

Ayla voisi olla myös kiinnostava.


Jos nyt sitten otettais ihan suomalaisittain Aila.
Tykkään myös nimistä Leila, Laila, Layla. Ja onhan kait olemassa myös Leyla. Huh, nyt tuli tenkkapoo eli kenestäs se Eric Clapton laulaa: Laylasta vai Leylasta?

Leyla/Layla got me on my knees... :?

Leyla/Layla got me on my knees... :?

Jälkimmäinen, eli Layla.

Olipa taas tuiki-informatiivinen viesti :roll:

Ayla voisi olla myös kiinnostava.

onkos täällä luettu Earths Children- sarjaa (oli suomeksi muistaakseni jotain luolakarhuista)? siinähän päähenkilö, sankaritar on kaunis, kaiken taitava Ayla :D

Ayla voisi olla myös kiinnostava.

onkos täällä luettu Earths Children- sarjaa (oli suomeksi muistaakseni jotain luolakarhuista)? siinähän päähenkilö, sankaritar on kaunis, kaiken taitava Ayla :D

Kirjat ovat Jean M. Untinen-Auelin (suomensukuinen kanadalaisnainen, jos oikein muistan) ja yksi niistä kirjoista todellakin on nimeltään "Luolakarhun klaani". Olen ne melkein kaikki joskus 80-luvulla lukenut ja niidenhän päähenkilö on todellakin nimeltään Ayla.

Vielä kiusallanikin halua palata noihin Adolfiin ja Evaan. Ne ovat ihan oikeasti kauniita nimiä. Isonisäninisä oli Adolf. Tai siksi sitä ylimummoni kutsui sänkykamarissa. Muuten Adolf ja Eva löytyvät suomalaisestakin nimikalenterista, mutta sieltä svedujen puolelta, olenko taas väärässä? Ovat känsäinvälisiä nimiä!

Luin jostakin joskus, että tämä suomalainen perinne kertoa vauvan nimi vasta ristiäisissä johtuu vanhasta uskomuksesta, että nimi halutaan pitää salaisuutena, jotta "pahat henget" eivät saa tietää nimeä, ennen kuin lapsi on kastettu, ja siten "kutsua" lasta.

Olet aivan oikeassa, näin se on ollut. Kastettu lapsi oli suojassa pahoilta hengiltä/paholaiselta. Syy on aikojen kuluessa unohtunut ja tapa on jäänyt. Aikaisemmin tosin ristiäiset saattoivat olla hyvin nopeasti syntymän jälkeen. Joskus taas, jos oli pitkä ja vaikea matka kirkolle, niin ei päästy heti kastamaan. SIlloin oli hyvä olla sanomatta lapsen nimeä. Tätä teemaa sivutaan muuten myös "Myrskyluodon Maijassa". Onkohan missään muussa lähimaassa samanlaista käytäntöä kuin Suomessa? Toisissa maissa on ihan eri juttu, esim. Italissa nimi pitää kertoa heti syntymän jälkeen koko suvulle.

Kyllä, totta kirjoitatte. Kun kerroin tästä perinteestä Saksassa, aiheutti se jonkin verran ihmetystä. Toisaalta kornia on sekin, että Suomessa yhä edelleen moni rinnastaa nimen antamisen ja kasteen samaksi asiaksi. Luullaan, että lapsi saa vasta kasteessa nimen, vaikka tosiasiassa vanhemmat voivat antaa lapselle nimen välittömästi. Kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan, mutta käytännön syistä kirkkoon kuuluvilla samassa yhteydessä tieto nimestä on mahdollista toimittaa kirkkoherranviraston kautta viranomaisille.

En oikein ymmärrä, miksi moni viivyttää lapsen nimen julkaisemista kastejuhlaan asti, kun yleisesti ei kuitenkaan ole enää tiedossa sinänsä taikauskoinen perinne kastamiseen liittyen. Puhumattakaan lapsen nimen julkistamisen liittymisestä kastamiseen.

Meillä lapsilla on ns. kansainväliset nimet, mutta täytyy sanoa, että esikoisen nimen viimeistä kirjainta joutuu kyllä selittämään. Se kun on c tunnetumman version x:n sijaan. Nykyään kun asumme Suomessa ja lapset ovat ruostinkielisessä tarhassa, on kavereiden niminä mm. Adam, Samuel, Oskar, Simon, Elias, Elin, Emma, Lotta. Ne ovat mielestäni kaikki aika kivoja, sopivan kansainvälisiä nimiä.

Osa voi myös muuten viivyttää nimen kertomista ihan siksikin, etteivät he ole keksineet nimeä! Tuntuu siltä, että nimen valitseminen lapselle alkaa joissakin piireissä nykyään lähennellä kilpavarustelua. Lapselle halutaan sellainen nimi, jota ei ole muilla, joka sopii täydellisesti lapselle ja jossa myös jokainen nimi (eka, toka ja mahd. kolmas) sopii täydellisesti yhteen. Olen nähnyt foorumeilla keskusteluja, joissa hätääntyneet vanhemmat ovat ilman nimeä ja lapsella on muutaman päivän päästä ristiäiset.

Tuohon ristiäisiin ja nimen antoon: en enää muista, mistä tämän kuulin, mutta yksi äiti oli tokaissut hädissään kastetilaisuudessa, kun pappi puhui jotain seurakunnan jäseneksi ottamisesta "mutta eikös tässä ollut tarkoitus antaa vain nimi!".

Meidän suomalaisesta kummipojasta tuli viime kesänä Frans. Se on käypä nimi täällä Saksassakin, joskin kirjoitusasu on Franz. Mutta kun olen sen täällä Saksassa jollekin maininnut, se on tiedetty heti ja olen vain perään sanonut "mit es", niin kaikki tietää mikä kirjaimista vaihdetaan ässäksi. :-)

En oikein ymmärrä, miksi moni viivyttää lapsen nimen julkaisemista kastejuhlaan asti, kun yleisesti ei kuitenkaan ole enää tiedossa sinänsä taikauskoinen perinne kastamiseen liittyen.

näyttäisi tämä perinne olevan hiipumassa, aika monet pistävät jo ensimmäiseen tekstariraporttiin uuden pienokaisen nimen.

Minusta perinne nimen julkistamisesta ristiäisissä on ihan hauska, onpahan jokin syy saada ihmiset paikalle kuulemaan että "mikä siitä nyt tuli" ja saa seurata eri ikäisten sukulaisten reaktioita joskus eksoottisempiin julkistettaviin nimiin. Muistan oman tyttären ristiäisistä 90v isoisomummon ilmeen kun pikkuflyry sai hänen nimensä, iloisen yllättyneen ilmeen näki mieluusti paikan päällä, mutta makunsa kullakin.

Samoin tulevan vauvan sukupuolen ilmoittaminen kaikille kolmen kuukauden raskauden jälkeen tuntuu suomalaiseen salailuun tottuneesta oudolta, minusta OK että ihmiset pitävät asian omana tietonaan kunnes tulos on nähty

Muistan lukeneeni jostain, että Ilmari Kianto halusi antaa yhden poikansa nimeksi Otso Piru Perkele, mutta pappi kieltäytyi. Olen valitettavasti unohtanut, minkä nimen vauva sitten sai. Jokatapauksessa tästä pojasta tuli sitten isona pappi.

Tuosta linkistä näkee Ilmarin elämäntyön kyntö/kylvöpuolella, aika velikulta.

http://www.kolumbus.fi/kansi.kianto/perhesuhteet.html

Juttu pitää paikkansa tietyiltä osin. Kysymys olivat Ilmari Kiannon ja hänen ensimmäisen vaimonsa Hildur Marian (o.s. Molnberg) 27.1.1911 syntyneestä pojasta. Herra kirjailija oli tullut kastetilaisuuteen melkoisessa tuiskeessa. Ja todellakin, kun Hyrynsalmen kirkkoherra oli kysynyt, mikä lapselle nimeksi, niin Ilmari Kianto oli huudahtanut: "Otso Piru Perkele!" Ehkä ehdotus jotenkin kuvasi kirjailijan silloista mielentilaa.

Joka tapauksessa siitä syntyi ymmärrettävästi "lievä välikohtaus" Hildur-vaimon kanssa, sillä eihän tämä tuollaista nimeä hyväksynyt, eikä sitä ymmärrettävästi hyväksynyt kirkkoherrakaan, vaikka pappi olikin kirjailijan hyvä tuttu. Hildur hyväksyi kyllä Otson, mutta ei Piru Perkelettä. Neuvottelujen jälkeen pojalle annettiin sitten nimeksi Otso Tähtivalo. Kirjailija Ilmari Kiannolla oli kaikkiaan tusinan verran lapsia, joista monilla oli hieman erikoinen nimi

Lainaus Turun Sanomista

Tytöstä tuli Sanna-Veronika,Suomessa ei tarvinnut tietty tavata,mutta lyheni pelkäksi Sannaksi, täällä yleisin lausuttu versio on Saana.

mun nimi on kanssa sanna, mutta lausutaan täällä sana:)

niin ja mun mielestä nico on kiva nimi,ja sopii suomeen että saksaan:)

meilla tuo tytto 2v8kk on Lotte ja poika 7kk on Lasse...
piti loytaa sellaset nimet jotka taittuu helposti molemmissa perheissa sanan laajemmassa merkityksessa.....ja ihan kivoilta noi nimet tuntuu :)

Meidän umpisaksalaisystävät Baden-Württembergissä päättivät antaa pojalleen nimeksi Janne. Taipuu kuulemma suissa ihan hyvin. Ovat ylpeinä selittäneet Janne Ahosesta sekä suomalaisesta kollegasta... Raskausaikana sain tehtäväksi listata erinäisiä suomalaisia nimiä, ja Janne tuli valituksi.

Yllätyksenä näille ystävillemme tuli, että heillä on Pohjois-Saksassa tuttavapariskunta, jonka tyttären nimi on Janne... Onneks Janne-pojalla on sentään toinenkin etunimi (Luis), joten sukupuoli selviää jostain kautta nimenkin perusteella... :)

Janne lienee nimenomaan pohjoisessa aika yleinenkin tytönnimi, itse tunnen Hampurin seudulta parikin naispuolista Jannea.

Miehen kummisetä oli aikoinaan kova Häkkisfani ja 7-vuotias poikansa on Mika :-D Mikoja olen tavannut kaupungilla muutaman kerran, kaikki sen verran pieniä että Häkkis-yhteys lienee sielläkin.

Mutta aika karmaisevaa oli mielestäni tässä pari päivää sitten tv:ssä oli saksalainen pariskunta jotka olivat suuria suomen ystäviä ja heidän poikansa nimi oli Kimi Mika :shock:

Ei kai Kimi edes ollut mikään yleinen nimi, itse olin ennen Räikkösen julkkikseksi tuloa tavannut monta Kimi-koiraa mutten yhtään ihmistä :lol:

Itselleni oli alusta lähtien selvää että meidän lapselle tulee saksalainen nimi koska sukunimi on saksalainen ja täällä tulee kasvamaan. Pojasta tuli Jonathan joka on ainakin omasta mielestäni kiva nimi vaikkei erikoisen yleinen. Ja taipuu vanhojen suomalaisten sukulaistenikin suussa vaikka sitten Joonatanina. Annettiin vain yksi nimi koska olen huomannut että jos täällä olen antanut molempia etunimiäni jossain puolivirallisissa yhteyksissä on minua sitten myös kutsuttu molemmilla. Eivätkä ihmiset tunnu ymmärtävän miksi antaa useampi nimi jos käyttää vain yhtä.

En oikein ymmärrä, miksi moni viivyttää lapsen nimen julkaisemista kastejuhlaan asti, kun yleisesti ei kuitenkaan ole enää tiedossa sinänsä taikauskoinen perinne kastamiseen liittyen.

näyttäisi tämä perinne olevan hiipumassa, aika monet pistävät jo ensimmäiseen tekstariraporttiin uuden pienokaisen nimen.



Mun ja mieheni ensimmäinen yhteinen kummilapsi syntyi tasan vuosi sitten, eikä nimeä kerrottu etukäteen.
Kun sitten tuli ajankohtaiseksi hommata kummilahja, ostimme tietenkin sellaisen, johon tuli kaivertaa nimi. Ainoa ongelma oli saada se nimi tietoon kaivertajalle, vanhemmat kun eivät nimeä kertoneet ennen kastetta - ja kaiverrusta ei voinut jättää kasteen jälkeiselle ajalle välimatkan vuoksi.
Siispä kehittelemään ongelmanratkaisua... Onneksi vanhemmat suostuivat lähettämään kultasepälle tekstarina nimen, ja kultaseppä vakuutti paketoivansa lahjan ennen kuin me mennään se hakemaan.
Siinä olikin muilla kummeilla sitten ihmettelemistä, että kuinka me tiedettiin nimi jo etukäteen, kun lahjakin oli valmiiksi kaiverrettu... :roll:
Kummi-eno alkoi jo lähes olla mustasukkainen, kunnes kerroin miten homma oli hoidettu... :lol:

Eli vielä näitä vanhan perinteenkin noudattajia löytyy, ehkä nykysin harvemmin kuin ennen, mutta silti...

Kai sen voin paljastaakin, että lapsen ekaksi nimeksi tuli sitten Lumi
*huokaus* se on kyllä kovin kaunis nimi... olen jo ajat sitten päättänyt, että jos minulle joskus suodaan tytär, niin nimeksi annan Lumi. Muistoksi Suomesta ja äidin rakkaudesta talveen, vaikka ei tyttö Suomessa (aina) asuisikaan :)

Yhden tutun tutun perheeseen (täyssaksalainen) syntyi jonkun aikaa sitten Maila-Annuk. Kummatkin vanhemmat ovat Suomi-faneja ja he halusivat lapselleen tyypillisen suomalaisen nimen. No ihan ei oikeaan osunut...En edes tajua, mistä he tuon nimen Annuk ovat löytäneet. Saattaa Annukan ja Anoukin risteytys.

Mikoja on näkynyt silloin tällöin kasteilmoituksissa.

Hei,

Elias ja Ingrid ovat jo koululaisia ja hyvin ovat nimet toimineet. Vaikka Ingrid täällä kuulostaa vanhahtavalta, mutta kun samalla luokalla ovat Lydia, Mirjam, Franziska ja Rachel niin hyvin sopii sekaan . Meidän pienin on Ida Maria ja toukokuussa syntyvät kaksoset (jotka eivät suostu sukupuoltaan paljastamaan) ovat sitten Irene ja Iris tai Emil ja Erik. Olen pitänyt oman suomalaisen sukunimeni ja meille oli tärkeää se, että nimet toimivat kummassakin maassa.