Hei,
Olemme mahdollisesti muuttamassa Saksaan tammikuussa ja mietin poikamme, 8- v., koulua.
Millaisia saksalaiset koulut ovat? Onko paljon läksyjä? Entä lomat, koulupäivien pituudet, kouluruokailu, yms.

Olisimme kovasti kiitollisia tiedoista!

Koulujärjestelmä on eri osavaltioissa sen verran erilainen, että olisi hyvä tietää, mille suunnalle Saksaa olette tulossa. Itselläni lapset eivät vielä ole koulussa, joten en ole oikein perehtynyt asiaan. Yleensä (?) kai koulupäivä alkaa melko aikaisin ja loppuu jo puoliltapäivin, joten lapset menevät kotiin syömään. Myös lomat ja pyhäpäivät vaihtelevat osavaltioittain. Muut osaavat varmaan vastata tarkemmin, jos kerrot, mihin tulette. Arkistosta löytyy myös hakemalla jonkin verran kouluasioita ja kokemuksia.

Terveisin
Lea

Heips,

Tässä minun näkemyksiäni kolmen koulu/kindergarten kuukauden jälkeen NRW:ssä.

Ennenkuin sain lapselleni koulupaikan, kiersin muutamassa koulukansliassa. Ilahduttavaa oli kuulla, kuinka hyvin rehtorinnat täällä olivat tietoisia Suomen menestyksestä PISA-tutkimuksissa. Samalla alkoi tietysti itsellä jäytää mielessä, että kuinkahan täällä kouluasiat hoidetaan.

Koulusta:

- vaatii vanhemmilta paljon panostusta (jos lapset ummikkoja kielen suhteen).

- maahanmuuttajalapset ei juurikaan saa erityiskohtelua. Kouluasioista ei ole tullut kotiin riittävästi tietoa, esim. jumppatunnit; uintia vaiko muuta.
Muutokset lukujärjestykseen (ne ovat jokapäiväisiä)

- opettajat voisivat mielestäni raapaista pari riviä "junantuoman" ns "reissuvihkoon", kun ei ihan kaikkia osaa kysyä.

- vanhempien on käytyvä koulussa usein selvittelemässä asioita.

- vihkojen loputon määrä hämmästyttää, lyijykynää ei käytetä, mustetta kuluu

- koulurepun tulee olla ISO

- tässä kylässä on maahanmuuttajalapsille ns Crash-Kursus, 4kk:n saksankielen tehokurssi. En tiedä onko muualla.

- koulurakennukset ovat melko huonossa kunnossa, valaistus/lämmitys puutteellista.

- koulun henkilökunnassa jopa ystävällisiä tyyppejä

- kouluruokailu maksaa, hinta/laatusuhde :roll:

- sokerina pohjalla kirjavuus: Haupt-, Realschule, Gymnasium. Valinta pitää yleensä tehdä 4:nnen kouluvuoden jälkeen. Raaka peli. Tuolloin päätetään kenestä leivotaan levyseppähitsaaja ja kuka joutuu punnertamaan DoktorDoktoriksi asti.

"Päivähoito":

Meidän alueen päiväkoti tahi Kindergarten poikkeaa melkoisesti kotimaan vastaavasta palvelusta. Suurin ero lienee esiopetuksessa, eli sen puuttumisessa.

Ja tuota pientä episodia, jossa yksi henkilökunnan jäsenistä kielsi lastamme puhumasta suomea, en voi käsittä. Asia otetaan vielä esille tarhassa.

Muu rumba siihen päälle, eli klo 12 kotiin syömään ja iltapäivällä takaisin tarhaan, jos vielä kiinnostaa.

Järjestelmien hintaero on 50 erkkua täkäläisten eduksi. Kaikki kunnia Suomen päiväkotien pätevälle, mutta pienipalkkaiselle henkilökunnalle!

Summa summarum: Suomessa maksetaan veroja enemmän ja se näkyy ainakin päivähoidon, esi ja alkuopetuksen korkeana tasona.

Nämä ovat minun henkilökohtaisia havaintoja ja mielipiteitä, joita tietenkin saa kommentoida vapaasti. Lasten koulunkäynnin järjestäminen tässä maassa kannattaa ottaa todella vakavasti, varsinkin, jos aikoo tänne jäädä.

Hyvää illanjatkoa,

MfG Hans

Tuon kouluasian voin allekirjoittaa myös, noinhan se on mennyt. Edellinen kirjoittaja on kuitenkin onnellisessa asemassa, jos lapsi saa neljän kuukauden kielenopiskelun. Puhuuko lapsenne jo saksaa?

Meillä poika ja pienenmpi tyttö, jotka ovat ala-asteella, eivät puhu juurikaan. Ymmärtävät ja puhuvat tietysti jonkun verran, mutta siinä se on.
Vanhin tyttö, joka on lukiossa, oli opiskellut kaksi vuotta saksaa tänne tullessaan, mutta tietäähän sen, mitä 4-5 luokan saksanopiskelu on. Puhuu minun mittakaavallani jo ihan jonkinmoista saksaa kuitenkin ja vähän aikaa sitten aloitti maksullisen kielikoulun opinnot 2x viikko.

Ensi vuoden puolella katsomme, onko oikeasti hyötyä ja sitten laitamme myös pienemmät kurssille.

Olemme kuitenkin päättäneet, jos vain mahdollista, laittaa lapset yksityiseen kouluun.

On tämä ollut rankkaa lapsille. Meille on lisäksi sattunut lukio, jossa opettajat varmaan saavat lisäpalkkaa olemalla ilkeitä ja kohtuuttomia. Joka minun tyttäreni tietää ja tuntee, tietää että hän on herttainen kun mikä, enkä voi käsittää opettajien suhtautumista. Taideopettaja ei mm. antanut numeroa, vaikka suullinen arvostelu oli hyvä piirustuksissa, mutta kieltäytyi antamasta numeroa, kun lapsi ei vielä täysin osaa saksaa. Haloo.

Jos oikein olemme käsittäneet, ensimmäisen vuoden aikana opettajat eivät kyllä edes saisi antaa numeroita, ettei lapsi saa eriarvoista kohtelua. Mm. matikka meillä tuottaa päänvaivaa kirjallisine tehtävineen. Mutta niin vaan oli annettu (onneksi sai ihan hyvät numerot) numero, mutta juuri sitten tuollaisesta kuviksesta ei... naurettavaa. Tällaiseen saksalaiseen koulujärjestelmään olen aivan kypsä ollut. Kun tuollaista tapahtuu koko ajan.

Ala-asteella tiedonkulku on olematonta. Jotkut opettajat lisäksi yrittävät puhua minun kahdeksan vuotiaalleni englantia, jos ei ymmärrä saksaksi. Englanti ei taivu pojalla vielä yhtään ja tilanteet ovat ahdistavia, koska ne päättyvät aina opettajan turhautumiseen.
Pojan luokalla on lisäksi paljon ongelmalapsia ja lapsia, jotka tarvitsisivat erityistä tukea. Poikani on tylsistynyt siellä, kun ei ymmärrä kieltä ja tehtävät ovat liian helppoja. Lisäksi luokassa on niin levoton tunnelma, että suomalaisessa koulussa opettaja ei katsoisi hetkeäkään. Milloin siellä on rullalautailemassa joku kesken tunnin, milloin huudetaan opettajalle eikä totella, milloin tapellaan keskenään..siis oppilaat.
Nuorempi tytär taas tykkää opettajastaan ja tämän tytär kävi auttamassa koululla, mutta silti panikoi jos kotiläksyt jäävät tekemättä sen takia, ettemme täysin ymmärrä, mistä on kysymys. Kaverit leikkivät koulussa hänen kanssaan, mutta yhtään kaveria ei ole meillä käynyt, eikä kukaan pyytänyt luokseen. Ainoa lapsistamme, joka ei ole synttärikutsuja saanut :-(. Tyttö menee rohkeasti mukaan ja olisi innokas oppimaan saksan kielen paremmin. Tuohon kaveri olisi kiva.

Meillekkin hoettiin tuota pisaa ja ettei probleemaa ole. Vaan kuukaudessa olisi pitänyt oppia kieli ja kun se ei ollutkaan niin, alkoi kotiin sadella viestejä, jossa kehoitettiin ottamaan yksityinen kielenopettaja heidän vanhasta opettajastaan. Siis täysin ummikkosaksalainen. Kiitos ei. Ja sekös koulua ärsytti. Sitä samaa opettajaa oli tungettu heti alkuun meille. Me halusimme suomenkielisen opettajan, joka tarvittaessa kykenee selittämään myös suomeksi asian, vaikka suomenkieli periaatteessa tunneilla on pannassa. Ja löysimme onneksi.

Luulen että tilanne voisi olla erilainen, jos minä osaisin saksaa ja pyörisin koulussa mukana. Olen tavallaan jäänyt ulkopuoliseksi koko kouluhommasta. Vaikka saan tärkeimmät enkulla selvitettyä, mutta kuitenkin. Ja ahkerasti olemme käyneeet aina auttamassa, kun lappua ja lippua on kotiin tullut, että tarvitaan vanhempia.
Mieheni sattui olemaat lomalla, kun lyhtyjä askerreltiin ja pienet pojat luokassa olivat aivan innoissaan, kun siellä oli yksi iskä auttamassa. Nyt opettajat ovat jo tottuneet siihen, että myös mies voi osallistua.

On se paljon itsestä kiinni myös, mutta kyllä minä olen pettynyt ihan totaalisesti näihin kouluihin, ala-asteen tasoon ja lukion epäinhimilliseen maailmaan. Joku muuten jossain tällä palstalla sanoi, ettei läksyjä lukiossa hirveästi ole tullut, mutta kyllä meillä on. Niitä tehdään monet päivät monta tuntia. Ja kun esim. ranskaa on neljänä päivänä ja siinä pitää tehdä tuplamäärä käännöstyötä... Niin, ja kyllä vaan nyt olen kuullut niin monelta vanhemmalta, että jos et lukioon pääse, ei sinulla ole mahdollisuuksia kunnon ammattiin. Paitsi sitten jos myöhemmin maksullisissa kouluissa opiskelet, kun ensin olet oppisopimuksella ollut ja plaa plaa plaa...

Lisäksi olen ollut aivan tyrmistynyt siitä, että tyttären luokan tytöt itkevät kokeiden jälkeen välitunnit, jos ei ole tullut priimapisteitä. Vaatimukset ovat sekä koulusta että kotoa kovat, taistelu on kovaa ja nokittelu ja arvostelu muiden oppilaiden taholta myös suurta. Ihan kuin katsoisi kauniita ja rohkeita.

Mutta jos jollain on positiivisia kokemuksia, hyvä niin. En tarkoita nyt aiheuttaa mitään eipäs juupas- väittelyä tänne, vaan kerroin millaista meillä on ollut.

Jokaisella osavaltiolla on omat koululakinsa, joita uudistetaan aina vaalien jälkeen. Meillä on menossa Wendestä lähtien 15. koululakinivaska. Jos kielitaito riittää, kannattaa ladata lakikirja netistä ja tutustua siihen.

Suurin mullistus on mielestäni täkäläinen soutaminen ja huopaaminen koulunkäynnin pituudesta. Kuopus on nyt 11. luokalla, tekee abinsa 12. luokalla. Keskimmäinen on 12. luokalla, tekee abinsa 13. luokalla. Siis kumpikin samaan aikaa samassa koulussa. Mutta abikokeet ovat sitten erilaiset, sillä kuopuksen vuosikerta ei suorita Leistungskursseja, vaan pääaineet opetellaan samalla panoksella.

Eripainotteisia gymnaaseja on suuremmissa kaupungeissa tarjolla lukuisa määrä. Niihin kannattaa tutustua "am Tag der offenen Tür" tai kysellä tutuilta ja katsoa netistä.
Meillä ei ollut valinnanvaraa, sillä pikkukaupungissamme on vain yksi gymnaasi, matemaattis-luonnontieteellinen. Täällä 1. vieras kieli on joko enkku tai venäjä, 2. vieras kieli on ranska, mutta sen opinnot tyssäävät jo 10. luokan jälkeen, koska koskaan ei löydy tarpeeksi halukkaita jatkamaan sitä abiin saakka. VAHINKO!
Latinaa olen kinunnut ja kiristänytkin jo muidenkin lasten puolesta vuosikausia, mutta turhaan. Silti ilman latinaa voi opiskella vaikka lääketiedettä, sillä lääkisopiskelijoiden täytyy suorittaa vain lääketieteellisen latinan kurssi. Esikoisemme kurssilla oli jopa pitkän latinan suorittaneita, mutta siitä ei ollut sanottavaa hyötyä, koska lääketiet. latina sisältää vain nominatiivin ja genetiivin (esim. polven lumpio). Gallian Sodan käännöstaitoa ei tarvita.

Tarhojen ja koulujen varustus ja kunto on usein todella huono. Aikoinani kauhistelin kuopuksen ekaluokan kattoa, jossa oli lautasen kokoinen musta homeläikkä. Sateella kun vettä valui katon läpi. Luokassa oli sitä varten ämpäri... Pelottelin luokanopea ja varoitin juuri häntä terveydellisistä vaaroista, kipaisin vielä varmuuden vuoksi kaupungin rakennusvirastossa. Viikon päästä koulun talonmies oli hoitanut asian: liisteröinyt palasen kukallista tapettia homeläikän päälle... Ja samaan aikaan Suomessa on koulujen hyvä kunto ja esteettisyys jopa lakisäänteinen!
Ainiin, jos koulussa tai tarhassa lapsi vaikka putoaa kiikusta välitunnilla ja satuttaa itsensä, ja kun sitten soitetaan kotiin, että pitää hakea lapsi, olen aina vienyt lapsen vaikka pienenkin tapaturman jälkeen lääkäriin tarkastettavaksi. Se on mielestäni ainoa keino vähentää tapaturmia ja parantaa välituntipihan laatua (poistaa rikkinäiset vehkeet tms.), sillä koulutapaturmat menevät Gemeindeunfallversicherungin piikkiin. Lapsi hoidetaan quasi yksityispotilaana. Ja koska asiasta tehdään protokolla, ei mikään tarha tai koulu halua joutua mustalle listalle vaarallisena laitoksena. Joku voi pitää tällaista yliammuttuna paapomisena, mutta minusta tuolla tavalla voi parhaiten välttää tulevia tapaturmia.

Äitileppis, miten olisi, jos värväisit tyttäresi luokkatoverin antamaan hänelle tukiopetusta tai läksyjentekoapua? Keskustele tästä luokanvalvojan kanssa, tietysti myös sitten sen kaverin vanhempienkin kanssa. Vaikka euro per tunti niinkuin nimellisenä palkkana. Tai kutsukaa teille tyttären luokkatovereita vaikka piparitalkoisiin. Onhan kamalaa olla se ainoa, jota ei kutsuta vaikka synttäreille.

No, kertokaa nyt jotain hyviä puolia Saksan koulujärjestelmästä ?. Vai, onko niitä ?. Entäpä, millaisia ovat esim. Waldorf(olikohan se näin ?), Montessori-koulut ym. ns. maksulliset koulut ?. Euro-kouluthan on taas niiiin kalliita, että ehkä ei kuitenkaan...

Olen tässä koko ajan "odotus"vaihe päällä(asiakkaan proj. aikataulu vielä viimeistelyä vailla) muuttamassa Saksaan, mutta nämä lasten kouluasiat on tässä alkaneet enemmän ja enemmän huolestuttamaan...

No, vuoti se meidänkin koulun juhlasalin katto matikan YO-kirjoitustan aikaan TIP, TIP, TIP.

Ja samannäköinen tasakatto näyttää olevan vieläkin - näin siis Tampereella - PISAn luvatussa maassa. Täytyypä kysyä veljen lapsilta, monestako kohti vuotaa tänä vuonna.

Kouluraknennusten kunto on Suomessakin osittain luvattoman huono - homevauriot yleisiä.

Kaikilla asioilla on se kääntöpuoli. En TODELLAKAAN! kannata sitä, että lasten kohtalo määräytyy kymmenvuotiaana. Lukekaa seuraavat siis sellaisen - tuota - suodattimen kanssa ;) ettei mene inttämiseksi. Listaan VAIN hyviä puolia...

Hyviä puolia:
- vanhempien osallistumista kaikkeen suositaan, eikä kukaan pidä ikävänä vanhempana jos kysyy / vaatii / ehdottaa / haluaa mukaan retkelle, toimintapäivään jne.
- alakoululaisilla on tilaisuus olla lapsia, koulupäivät päättyvät puolenpäivän jälkeen
- gymnasiumissakin (meillä, muista en tiedä) on askartelupäiviä, leikkitunteja yms kevennystä aina välillä
- gymnasiumissa on järjestetty yläluokkalaisten avulla Hausaufgabenbetreuung eli yhdessä tehdään kotitehtäviä koulupäivän jälkeen; osallistuminen vapaaehtoista, maksu minimaalinen, ei tarvitse olla yksin iltapäivisin vaikka vanhemmat olisivat töissä
- lahjakkaiden ei tarvitse yläluokilla kärsiä hyperaktiivisten pällien kiusaamisesta (mulla on katkeria kokemuksia omalta kouluajalta ;) )
- tehokas vihko- ja kansiotyöskentely opettaa enemmän kuin kirjojen selailu (kun kirjat pitää ostaa itse, niitä käytetään vähemmän)
- sekä ala- että yläkoulussa (meillä, muista en tiedä) kirjat on saatu koulun kirjastosta ja vain harjoituskirjoja on pitänyt muutama ostaa
- opettajien persoonat näkyvät opetuksessa (GYmnasium) - siitä seuraa, että väkisinkin oppii, miten on tultava erilaisten ihmisten kanssa (työ)yhteisössä toimeen. Erilaiset opetusmetodit ohjaavat etsimään itselle sopivinta oppimismetodia, ja siitä on hyötyä myöhemmin
- koska koulujärjestelmä vaatii oma-aloitteisuutta, kirjakaupoissa on hyvinkin laaja valikoima apuvälineitä itseopiskeluun!
- opetus on vanhakantaista, autoritääristä jne. mutta se ei ole tasapäistävää
- kouluruoan laadusta ei tarvitse kränätä, eikä sitä tarvitse viedä roskiin, koska sitä ei ole! ;)
- meidän GYmnasiumissamme on myös todella laaja valikoima kerhoja, urheilukerhoja yms. ja mahdollisuus saada edullisesti esim soittotunteja tai taideopetusta heti koulupäivän jälkeen omassa koulussa

Kuten ymmärrätte, osa näistä ei varmaan toteudu muissa kouluissa. Siksi kannattaa käyttää hyväksi sitä, että sen yläkoulun voi valita itse. Suomessahan useimmiten on pakko mennä koulupiirin määräämään kouluun, vaikka sillä olisi minkälainen maine :roll:

hyvä puoli on varmasti se että lapsi oppii kielen josta voi olla joskus ainakin marginaalista hyötyä ja iloa, jäi sitten saksaan tai ei.

Toinen etu lienee se että melkein joka puolella maata kouluryhmä on aavistuksen verran eksoottisempaa kuin Juupajoella ja sekin on natiaisille eduksi että näkevät ihmisiä muualtakin kuin pohojanmaalta ja kaikkien kanssa tulevat toimeen.

Kyllä lapset jotakin positiivista saavat saksalaisesta koulukokemuksesta vaikka kouluohjelma, opetus tai kouluympäristö sinällään ei olisi pohjoismaitten tasoa.

AIniinjookaskununohtui:
KUka meistä muistaa mitään tietoainesta, mitä kouluaikana tuli opeteltua? Oikeastaan ne tarpeelliset jutut opetellaan koulun jälkeen. Ammatti ja sensellaiset jutut. Kouluaikana opetellaan miten opiskellaan, miten tullaan toimeen ryhmässä, työyhteisössä; miten herätään joka aamu ja mennään sinne minne pitää mennä. Opetellaan että jos tekee vähän läksyjä joka päivä, ei tarvitse lukea kokeisiin - ja jos ei tee läksyjä koskaan on edessä armoton pänttääminen viimeisenä yönä ennen koetta. Opetellaan kestämään sitä että on tylsää / vituttaa / jännittää. Sen puoleen aivan sama, minkälaisessa koulujärjestelmässä näitä taitoja opettelee.

Kuten AK sanoi, täällä on laajempi kirjo kanssakoululaisia. Se on hyvä.

Positiivistakin löytyy:

Jos lapsi on "tavallinen" kiltti, ahkera, avoin, ainakin normaaliälyinen ja osaa saksaa, ei luki-häiriötä tms., niin koulusysteemin puutteita ei edes huomaa. Koulussa voi olla kivaa ja sieltä saa kavereita.

Nuorempi tytöistäni on juuri tällainen ongelmaton tapaus. Koulussa on kivaa ja sieltä saa kavereita.

Alakoulussa luokassa oli rauhatonta ja niitä muutamia oppilaita, jotka eivät osanneet riittävästi saksaa, ei tuettu systemaattisesti. Mutta keskittymiskykyinen ja oppimishaluinen lapsi pärjäsi ja pystyi auttamaan muitakin. Ja nuorekas opettaja arvosti tätä.

Tavallisessa julkisessa maksuttomassa gymnasiumissa tyttäreni pääsi jousisoitinluokalle (5-6-luokka), soittaa koulun orkesterissa selloa, lukee kahta vierasta kieltä, viihtyy ja pärjää hyvin. Ja on iloinen siitä että siellä voidaan edetä hyvää vauhtia ja kaikki ovat innokkaita oppimaan. Ei tarvitse odotella hitaita eikä aikaa tuhlaudu kurinpitoon.

Läksyjenlukuun on oma rahallinen tila ja läksyjenlukua valvovat 11.-luokkalaiset, jotka saavat säännöllisellä toiminnalla korvattua jonkin aineen vuosiesitelmän. Jos jollakin lapsella on erityisiä vaikeuksia, vanhemmat kutsutaan heti rakentavaan keskusteluun ja mietitään mitä koulu/lapsi/vanhemmat voisivat tehdä - resurssipulasta huolimatta.

Ruokala perustettiin vanhaan käsityöluokkaan ja ruoka on mukiinmenevää. Vanhemmat vuorottelevat ruokalavalvojina.

Moni korjaus- ja rakennusprojekti tehdään osin vanhempien voimin, mutta siihen saa kovasti tukea ja jälkeenpäin kiitosta ja materiaalit hankkii kaupunki. Entiset oppilaat tukevat koulua taloudellisesti ja käyvät pitämässä erilaisia harrastuskursseja, koska ovat kiintyneet kouluunsa.

Meillä siis neljännen luokan jälkeen gymnasiumista lähinnä positiivisia kokemuksia. Nyt ollaan seiskalla, jatkoraportti seuraa...

Realschulesta saa vähemmän innostuneen kuvan. Mutta sillä ei tarvitse lukea kahta kieltä, jos ei ole kielipäätä ja erityisiä lukuhaluja. Tekniikan tunneilla tehdään paljon kokeita, ja sähköopissa ollaan todella pitkällä. Sopii käytännönläheisille, ei niin kielellisesti suuntautuneille lapsille. Ja silläkin voi olla kivaa.

Haupschulesta olen kuullut lähinnä huonoja kokemuksia, mutta täytyy muistaa että "hyvä kello kauas kuuluu, paha kello kauemmas."

Ammattikoulutus oppisopimuksen kautta on käytännönläheistä ja kohtaamani saksalaiset rakennusmiehet, sähkömieht, putkimiehet ym. ovat kaikki osanneet asiansa. Siististi, nopeasti, tarkasti.

Liisa

Meillä ei lukiossa ole läksyryhmiä, eikä muitakaan ryhmiä.

Hyvänä puolena koen ulkomailla olossa juuri uusien kielien oppimisen, mutta se toteutuu ilman saksalaista kouluakin. Kansainvälisyys on myös plussa.

Järjestelmä, jossa lapsi saa jonkun sosiaalisen käyttäytymisen numeron, aiheutti kyyneleitä. Tyttö joutui tällaisen numeronmetsästäjän viereen, mutta oli ilkeä ja kun tytär yritti kysyä neuvoa, sanoi vaan: "Shhhhhhhhhh!" Nyt asia on korjattu ja opettaja myönsi erehtyneensä tytöstä.

Meille opettaja sanoi, että saksalainen koulujärjestelmä ei ole hyvä. Ihan suoraan. Luetteli puutteita ja väärinkäytöksiä, sekä yleisellä tasolla päivitteli Saksan toivotonta koulujärjestelmää. Me kyllä sitten oikaisimme harhaluuloja kympinkoulusta Suomessa ja myös Suomen järjestelmässä olevista puutteista, eli annoimme vähän tasoitusta. Luokanvalvojalla ei tytöstä pahaa sanottavaa ole ja sanoi että oikeassa paikassa tyttö lukiossa on. Paha sitä kieltääkkään on, kun on ihan hyvä oppilas.

Ongelmia ovat siis aiheuttaneet opettajat, henkilökohtaisella käytöksellään. Lukion opetukselliseen tasoon olen ollut suht tyytyväinen ainakin kutosella.

Eikä kannata pelästyä meidän kokemuksestamme...nyt en muista nikkiäsi... mutta sinä joka pelästyit juttuja saksalaisesta koulusta. Monilla on hyvää sanottavaa. Joku sanoo että lapset sopeutuvat ja kyllähän he sopeutuvat...sopeutuu aikuinenkin vaikka miten surkeisiin oloihin, jos on pakko. Minä vain haluan parasta lapsilleni ja saksalainen koulu on tehnyt varsinkin vanhimman tyttären ajoittain erittäin surkeaksi. Mutta esimerkiksi nyt kun on ollut kaksi päivää kipeänä, sanoi että toivottavasti pääsee jo huomenna kouluun, kun on niitä kivoja aineita. Kun tykkää kuitenkin koulua käydä.

Minun tyttäreni on suloinen ja mutkaton. Kukaan aikuinen ei varmaan koskaan ole pahaa hänestä voinut sanoa, siksi ehkä tilanne nyt koskee niin syvältä. Kun vika ei ole hänessä. Kun ollaan kohtuuttomia ja kostetaan lapselle... Mutta ehkä se onkin juuri niin kuin joku tuossa sanoi, lukiossa on mutkatonta, kun ei ole ylimääräistä vaivaa. Minun tyttäreni taitaa olla juuri sellainen ylimääräinen vaiva opettajille.

Meillä tällä hetkellä ainoa vaihtoehto on yksityinen koulu. Katsomme vielä kevään, mutta näillä näkymin lapset aloittavat ensi syksynä koulun, jossa voivat turvallisesti luottaa siihen, että heistä ja heidän edistymisestään välitetään, kielestä huolimatta. Toisaalta olisi ehkä pitänyt valita alunperin suuri kaupunki pikkukylän sijaan, mutta äkkiäkös tuo muutto tarvittaessa on tehty. Koulut olisivat voineet olla vastaanottavaisempia ulkomaalaisten suhteen tai olisi voinut saada lapsille jonkun sisäänajon kielen kanssa... vaikka aivan ihana kaupunki tämä muuten on.

Unohtui: Minustakin oppisopimus on hyvä, mutta kalliit koulut (jos haluaa myöhemmin lukuaineitakin todistukseen saada) eivät. Oppisopimus on erinomainen tapa oppia ja en ainakaan tarkoittanut arvostella saksalaista osaamista. Siitä minulla ei ole hajuakaan.

Toinen mikä unohtui... piti sanoa, että nykyisin Suomessa saa valita koulunsa.

Ensinnäkin riippuu siitä mihin kaupunkiin/paikkakunnalle olette Saksassa muuttamassa?

Toiseksi oletteko harkitsemassa yksityistä, kansainvälistä vai saksalaista koulua?

Mikäli olen oikein ymmärtänyt lomat ovat hieman erilaiset kuin Suomessa eli suurin ero on kesälomassa joka voi olla jopa vain kuusi viikkoa. Sitten on lisäksi syysloma (1-2 viikkoa), joululoma (2 viikkoa), talviloma (1 viikko) ja pääsiäisloma (1-2 viikkoa). Nämä lomat ovat siis paikkakunta/koulukohtaisia ????

Koulupäivän pituudet sekä ruokailu on myös koulukohtaista. Ruokailusta olen ymmärtänyt että joko sitä ei ole ollenkaan tai se on maksullista (ainakin kansainväliset+yksityiset koulut). Joku korjaa, jos olen väärässä !

Seuraavista osoitteista pitäisi löytyä ainakin jotain tietoa:


www.private-kant-schule.de/bis/

josta löytyy kansainvälinen koulu ja ja lastentarha kita
international.


www.germany.english-schools.org/

löytyy loput kansvliset koulut, ja vieläpä englanniksi.

Olen huomannut että nämä kouluasiat (mihin kouluun haluaisi, mihin kouluun pääsee jne.) eivät ole ollenkaan niin selviä kuin aluksi ajatteli. Mitä enemmän asiaa "kaivelee" sitä sekopäisemmäksi olo tulee
:shock:

Olemme itsekin muuttamassa ensimmäistä kertaa Saksaan (Berliiniin) tammikuussa ja onneksi lasten koulu on nyt selvillä, mutta töitä se teetti ](*,)

No, kertokaa nyt jotain hyviä puolia Saksan koulujärjestelmästä ?. Vai, onko niitä ?. Entäpä, millaisia ovat esim. Waldorf(olikohan se näin ?), Montessori-koulut ym. ns. maksulliset koulut ?. Euro-kouluthan on taas niiiin kalliita, että ehkä ei kuitenkaan...
Minulla on kokemuksia Montessori-opetuksesta Saksassa lastentarhasta peruskoulun loppuun. Pitemmälle ei opetus Montessori kaavan mukaan täällä mene. Sanoisin, että parempaa vaihtoaehtoa ei ainakaan lapselleni ollut. Lastentarhassa saivat lapset oppia jo aivan hurjan kivoja asioita, jos halusivat; yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskua kolminumeroisillakin numeroilla. Tai kenkienkiillotusta. Oppivat odottamaan vuoroaan, kun kaikkea oli vain yksi kappale. Koululuokassa oli aina kolme luokkaa yhdessä, esim. ensimmäinen, kolmas ja neljäs luokka yhdessä. Pienet oppivat suuremmilta.

Minustakin oppisopimus on hyvä, mutta kalliit koulut (jos haluaa myöhemmin lukuaineitakin todistukseen saada) eivät.

Realschule ei ole umpikuja, eikä oppisopimus pelkkää käytäntöä.

Oppisopimukseen kuluu teoreettista opetusta (joko 2 päivää koulua + 3 päivää työssäoppimista viikossa tai jaksoittain).

Oppisopimuksen jälkeen tai ohella on mahdollista suorittaa ammattikorkeakoulukelpoisuus "Fahhochschulreife, Fachabitur" julkisissa maksuttomissa kouluissa ja voi sen täydentää yleiseksi korkeakoulukelpoisuudeksikin "Hochschulreife, Abitur".

Näistä en ole vielä tarkkaan ottanut selvää, mutta yksi tie täällä Baden-Württembergissä on oppisopimuksen jälkeen suoritettava "einjähriges Berufskolleg" ja toinen näyttää olevan uudempi "Berufsakademie, BA".

Tunnen useita eri-ikäisiä saksalaisia AMK-insinöörejä, jotka ovat ennen opintojaan suorittaneet realschulen + oppisopimuskoulutuksen + täydennysvuoden (Fachoberschule, Berufskolleg...)

Liisa

Liisa, eräs tuttu täällä on käynyt juuri oppisopimuksella ensin, mutta sitten kouluttautui samalla joissain kalliissa yksityiskouluissa... ja tekee hyviä töitä nykyisin.

Kyllä minulle on monta kertaa tuolla koulun pihalla sanottu, että jos lukioon ei pääse, se yleensä stoppaa siihen. Toki on päättäväisiä ja fiksuja nuoria, jotka tarvitsevat vain iän mukanaan tuomaa varmuutta jatkaa lukuja.
Toivottavasti lukio ei olekaan ainoa vaihtoehto lapsille. Jotenkin se vain tuntuu jakavan täällä porukat kahteen kastiin :-( Ne hyvät ja sitten ne vähemmän hyvät. Onkohan ajattelutapa vain kiristymässä nykyisin... jotain tällaista olen ollut havaitsevinani. Kyllä monet äidit ovat huolissaan.

Eräs fiksuna pitämäni nainen sanoi täällä, että ei riitä, että hän sanoo lapsillensa, että kunhan teette parhaanne, vaan on sanottava, että teidän on oltava parhaitten joukossa. Klups. Minä en koskaan voisi sanoa lapsille noin. Hänen vanhin lapsensa on kolmannella.
Tämä keskustelu tuli aiheelliseksi, kun hämmästelin, miksi toisten lasten täytyy itkeä kokeen jälkeen. Vanhempien takia :-(

Keskimmäiseni koulutoveri sai gymnaasin alaluokilla jopa remmiä huonoista numeroista. Ja itki juuri siksi välitunneilla, jos oli tullut vaikka nelonen. Keskimmäinen kysyi minulta, saisiko hänkin selkäänsä, jos epäonnistuu kokeessa. Sanoin, että jos piiskaamisesta viisastuisi, huitoisin lapsiani päivittäin. Mutta kun väkivallalla on aivan päinvastainen tulos, niin meillä ei piiskata ketään.
Ei gymnaasia tarvitse kauhistella, kyllä siellä pärjää kun tekee vaikka jotenkin ne läksyt. Sitäpaitsi ei Realschule ole mikään huonompien koulumuoto, sillä hyvällä päästötokarilla saa kiinnostavan oppiammatin ja on jo 18- vuotiaana valmis. Samaan aikaan gymnasiastit vasta alkavat tarvita kovaa rahaa, jos lähtevät opiskelemaan.

täällä on laajempi kirjo kanssakoululaisia. Se on hyvä.

tämä monikulttuurisuusasia on suomessakin ihan ajankohtainen puheenaihe, Jari Tervo oli lausunut aiheesta seuraavaa:

"Suomessa asuu nyt väkeä, joka elehtii, huutaa, keskeyttää ja ilmehtii. Tilanne voi olla vaikea suomalaiselle, joka elehtii yleensä vain hukkuessaan"

:-D

Tuli eilen aamulla melko naseva uutisraportti HR1 kanavalta radioaparaatista. Siinä joku tutkija oli huolissaan lasten koulumenestyksestä ja päivitteli mm. että kauheaa kun lapset (esim. yläasteikäiset) joutuvat itse heräämään herätyskelloonsa eikä äiti ole valmistanut aamiaista jne. vaan on esim. mennyt töihin. Nämä hyljeksityt lapset sitten esiintyvät opettajienkin havaintojen mukaan epäsosiaalisesti luokassa ja oppivat muita hitaammin yms.

Olisi tuohonkin ohjelmaan tuhlaamani aika pitänyt kuunella vaikka Rock´n´Roll -tyylisuunan musiikkia.

Aikanani lusin vuoden (lukion 11. luokka) NRW:ssä Ruhrin luonnonkauniilla (entisellä)kaivosalueella ja kyllä se koulu ihan asiallinen oli. Sain hienoja numeroita, olin joskus käsittääkseni jopa luokan paras koska numeroni oli 1. Joskus meni sitten huonommin ja olin vasta neljäs tai viides. Mutta ei niistä sijoituksista mitään traumoja jäännyt. Ketään sen aikaisista luokkatovereistani en ole FBI:n Most Wanted -listalla nähnyt joten kaippa heilläkin menee ihan kivasti.

Tähän loppun Bob Marleyta mukaillen, Jamaican murteella:
"Deutsche ! Emancipate yourself from mental slavery ! "

tämä monikulttuurisuusasia on suomessakin ihan ajankohtainen puheenaihe, Jari Tervo oli lausunut aiheesta seuraavaa:

"Suomessa asuu nyt väkeä, joka elehtii, huutaa, keskeyttää ja ilmehtii. Tilanne voi olla vaikea suomalaiselle, joka elehtii yleensä vain hukkuessaan"

:-D

Tämä on hyvä! :-D

ENseminäollutvaantuo AK :-D

Mut joo, aivan loistava kuvaus :)

Jatketaan vanhaan ketjuun...

Eli vuosi on takana. TÄhän mennessä Esikoinen, nyt 11v, on oppinut saksaa niin että osaa hoitaa itse läksynsä (Gymnasium), saa kokeista yleensä kakkosen (asteikko 1-5, 6= hylätty), pärpättää kavereittensa kanssa ja korjailee äitinsä puhetta.

Kuopus (nyt 9v) kieltäytyi suunnilleen joulukuulle asti opettelemasta mitään, luovutti sitten ja pärjää nyt ihan kivasti.

Esikoisen itseluottamus on vähän liiankin suuri - hän lukee sujuvasti kirjoja saksaksi, mutta kirjoittamisessa on vielä toivottavaa. Saksan maantieto ei ole hallussa. Toisaalta - mikäs kiire tässä on :)

Ensimmäinen 9kk jakso oli rankahko - suosittelen yksityisen saksanopettajan palkkaamista. Säästää hermoja kun ei itse yritä opettaa ;) Ainakin meidän kersat käyttäytyvät paremmin ns. vieraan kanssa :roll: omille vanhemmille on liian helppo sanoa "emmä haluu, mä meen ulos".

Ei tässä mitään erityistä pointtia ollut - halusin vain, että välillä aiheesta on positiivinenkin kirjoitus 8)

Olisi kiva kuulla myös Äitileppiksen kuulumisia Saksaan sopeutumisesta.

Kun nyt tätä aihetta kerran käydään läpi;

Me ollaan muuttamassa takaisin Suomeen (saksalainen mies). Meillä on 4,5 ja 6,5v. pojat. Ainut ongelma meillä on oikeastaan se, että muuton ajankohta kai siirtyy heinäkuusta lokakuulle (komennusprojekti alkaa vasta silloin). Eli isomman pitäisi aloittaa täällä elokuussa koulu ja sitten parin kk:n jälkeen vaihtaa maata ja koulua!
Jotenkin hirvittää moinen ajatuskin repiä ekaluokkalainen uudesta ympäristöstä, johon on juuri tottunut, ja paiskasta uuteen maahan ekaluokkalaisten joukkoon, jotka taasen juuri ovat varmaan muodostaneet omat "piirinsä". Sellaiseen ei uskoakseni ole helppo päästä enää sisälle varsinkaan "outona eliönä", joka tosin puhuu suomea, mutta lähinnä kirjakielenä...

Muuttaisin muuten edellä, mutta täällä talo pitää pitää lokakuulle saakka, ja als noch Hausfrau ei ole varaa maksaa niin kauan asumiskuluja tuplana (varsinkin kun katsoo Suomen vuokria!!)

Olisin kiitollinen kokemuksista/neuvoista/vinkeistä!

Samassa tilanteessa suom. ystävättäreni otti yhteyttä koulun rehtoriin ja pyysi lapsensa tulevan luokan kavereiden sähköpostiosoitteita. Ja sai niitä. (Saksassa ei mahdollista: Datenschutz)
Joten tämä Saksassa asunut koululainen pystyi tutustumaan jo ennen Suomeen muuttoa tuleviin koulukavereihinsa.

Niin... mutta ekaluokalle menevät eivät vielä osaa kirjoittaa. Mutta jos silti saisi jotenkin kontaktia tuleviin luokkatovereihin.

Äh, olen liian kanaemomainen, mutta lapset ovat tärkeitä, joten vielä yksi pieni idea: Jospa yrittäisitte päästä talosta Saksassa eroon jo vaikka kesäkuussa, ja mies asuisi Saksassa sitten vaikka jossain alivuokralaisena, kunnes lähtee Suomeen.
Te voisitte siis hankkia Suomesta asunnon jo kesällä, ja lapsi pääsisi heti koulun alettua luokalleen.
Kuullostaa nimittäin erittäin rankalta tupsahtaa kesken kouluvuotta Suomeen kouluun.

Muutin Turusta Vantaalle helmikuussa, kun Esikoinen oli ekaluokalla. Uusi luokka oli opettajan johdolla tehnyt tervetulotoivotuksia, julisteita ja kortteja, ja etukäteen oli puhuttu että kuka näyttää mitäkin uudelle luokkakaverille jne. Tyttö tunsi olevansa todella tervetullut, ja sopeutui uusiin kavereihin hetkessä.
Jos lapsesi aloittaa koulun Saksassa, niin saksalaisia kavereita tulee varmasti ikävä. Toisaalta lapsille uuden aloittaminen on aina jännää ja kivaa.

Komppaan tuota ideaa, että mies jäisi Saksaan vaikka alivuokralaiseksi. (Tai tuttujen luokse ilmaiseksi.)

Huh, kuulostaa kauhealta tuo piiskaaminen ja itkeminen huonoista numeroista....

Tuli mieleen, että kun minä ja 2 vuotta nuorempi siskoni reilut 10 vuotta takaperin aloitettiin englantilaisessa koulussa, oli meillä suomalainen au-pair ensimmäisen puoli vuotta joka päivä mukana. toimi todella hyvin, ei ollut ihan yksin, mutta oppi myöskin englantia.

Kalliiden yksityisopettajien sijaan voisihan sitä palkata jonkun nuoren suomalais-saksalaisen juttelemaan, keskustelemaan ja kirjoittamaan lasten kanssa. ei tulisi yhtä kalliiksi, ja perussanasto ja yleinen kyky reagoida ja ymmärtää paranee paljon. Just a thought...

No yksityisopettajahan se nuori suomalais-saksalainenkin on ;) ainakin mun kielenkäytössä...

Mitä kautta nuoren suomalais-saksalaisen opettajan voisi saada? Kun ketään ei tunne! Omat poikamme ovat 11 ja 13 v. ja aloittavat syksyllä saksalaisessa koulussa. Vanhempi pääsi Suomessa viime syksynä "varmuuden vuoksi" kasiluokkalaisten valinnaiselle saksankurssille ja sitä kautta osaa jo jotain. Nuoremmalle ei opetusta pienellä paikkakunnalla löytynyt.

Nyt olisi tarkoitus tulla jo hyvissä ajoin kesällä paikalle, jotta kielen opiskelu pääsisi vauhtiin.

Ja tietääkö joku, miten Bayerin puolella koulut alkavat tai mistä tuon tiedon voisi saada?

Laita ilmoitus tälle foorumille (osio Työpaikat ja pisnes) sekä seurakuntien lehteen / veppiin (oliko se rengas.de?) - eikä sen open ole pakko olla nuori ;-)

Lomat ja vapaapäivät löytyvät esimerkiksi osoitteesta
http://www.ferien-planer.de/

Laita tänne forumille ilmoitus:

http://www.deutsch-finnische-gesellschaft.de/

Tai vaikka yliopistolle kielten laitokselle vai mikskä sitä sanotaan, että haetaan au-pairia vuodeksi/puoleksi vuodeksi.

Ja muutama kerta viikossa oppitunteja voisi kysellä ihan paikan päällä olevilta suomalaisilta/saksalaissuomalaisilta.

On kai se yksityisopettaja sekin, mutta... eri tavalla... :roll:

Hei!

Omia kaksikielisinä kasvaneita lapsukaisiani ja muita suomikoululaisia katsellessa tulee tunne, että kaksikielisenä kasvanut nuori ei (yleensä) olisi paras mahdollinen opettaja.

Tai siis riippuu siitä mitä "opettajan" pitäisi opettaa.
Läksyjen teko yhdessä varmaan onnistuu ja saksalais-suomalainen nuori osaisi varmasti selittää asioita suomeksikin, mutta saksan kieliopista ulkomaalaiselle näillä nuorilla ei ole hajuakaan. He ovat oppineet saksan kuin saksalainen "korvan kautta", eivätkä tunne sääntöjä.

Uskoisin, että suomalainen, joka on itse opetellut tai varsinkin opiskellut saksaa vieraana kielenä, osaa tämän puolen paremmin.

Ota yhteyttä lähimpiin suomalaisiin kielikouluihin ja seurakuntiin (Frankfurt, Rhein-Neckar, Nürnberg). Osaavat varmaan sanoa, kuka lähelläsi asuva suomalainen voisi tulla kysymykseen. Osoitteet löytyvät sivuilta www.rengas.de

Tai voisihan sitä opetella saksaa saksaksikin, mutta en löytänyt Aschaffenburgin kansalaisopiston sivuilta mitään lapsille suunnattua saksankurssia. Lähetin sinne kyselyn kesäkurssista, mahtaakohan löytyä...

t. Liisa

Ihanaa etta joku on kirjoittanut koulujarjestelman hyvia puolia. Eihan se nyt voi olla etta koko saksan koulujarjestelma on ihan peesta. Ma en ole taalla keikalla, asun siis pysyvasti saksassa ja en (onneksi) tunne Suomen koulujarjestelman hyvia puolia ettei sitten tarvitse verrata Suomea ja Saksaa kun lapset lahtevat joskus kouluun.

Kurja kuulla tuollaisia kauhutarinoita kouluista. Sita ma aina ihmettelen etta mitenkahan nama kaikki tohtoreiksi ja muiksi hyvin koulutetuiksi saksalaiset kaverit ovat parjanneet kouluissaan jos se kerran niin yltiokamalaa on?

Tietysti jokaisella on omat vaatimustaasonsa ja vertailukohteensa, mutta uskon ja toivon saksalaisten ja myos saksassa asuvien suomalaisten lasten voivan kayda koulua normaalisti niinkuin mekin aikoinaaan Suomessa. Pidan peukut pystyssa!

Kukkaliini, kokemuksia löytyy varmaan laidasta laitaan. Kuten olen yrittänyt sanoa, en halua vain mollata- meillä on huonoja kokemuksia.

Savolainen oli jossain vaiheessa ketjua kaipaillut kuulumisia kokemuksista täällä, joten laitanpa jotain. En ole palstalla juurikaan käynyt, joten vastaus taitaa tulla hiukka viiveen kanssa. Mutta kuitenkin, tässä näitä kuulumisia.

Muutimme Kölnin puolelle, mutta lapset jatkoivat vanhoissa kouluissaan. Eli toinen vuosi syksyllä alkoi kuitenkin saksakouluissa, toiveistani huolimatta. Miehen työpaikka on järkkäämässä kouluasioita kuntoon, mutta aikaa meneeeeeee...
Vanhin on edelleen lukiossa, seitsemännellä luokalla. Pärjää kohtalaisesti, arvostelu on samanlaista muiden kanssa. Tänään juuri sai saksankokeista 3. 3-4 aika monesta aineesta tulee, entinen 9 oppilas ei ole päässyt siihen, mitä ennen oli, mutta suht tyytyväisiä kaikki ovat. Mielestäni arvostelu on kohtuu tiukkaa ja niin sen tietysti pitää ollakin. Vertailukohteenani on enkun kieli, jota lapsi taitaa suhteellisen hyvin ikäisekseen, mutta arvostelu erittäin kielioppipainotteinen.
No, kavereita on koulussa, käy täälläkin joskus joku, mutta suurin osa kavereista asuu kaukana ja vierailut ovat järjestelyn takana. Joku poika edelleen kiusaa kielestä koulussa.. mutta tyttö ei jaksa enää välittää.
Saksaa osaa kohtuuhyvin, edelleen kaikilla lapsilla yksityinen opettaja.

Pienemmät käyvät ala-astetta, puhuvat saksaa kohtuuhyvin hekin, mutta tottakai sanoja vielä uupuu. Nuoremman tytön arvostelussa juuri kävimme, ja kaikki on suht kiitettävää tasoa. Lukioon kuulemma menee leikiten. Hän siis neljännellä nyt.

Poika on edelleen siinä levottomassa luokassa, eikä kamalasti opettajalle puhu, mutta viimeksi tänään kuulin, kun puhui puiston hoitajalle koirista. Tai siis vastaili, kun kyseltiin.
Arkisaksa varmaan on hallussa kaikilla. Kavereille puhelee luontevasti.
Koulu menee ihan hyvin... pelkää enkunopea tosin.

Kaikki lapset harrastavat AG- tunneilla jotain, käyvät vapaa-aikanaan ratsastamassa ja ovat sopeutuneet siihen, että tänne jäämme, ainakin toistaiseksi.
Jokainen on löytänyt ne hyvät puolet täältäkin, mutta jos ilmottaisimme, että menemme Suomeen, kukaan ei varmaan sanoisi ei. Siis lapsista.

Oma mielipiteeni ei saksakouluista ole muuttunut. Painotan kuitenkin, että viihdyn täällä, vaikka myös tämän maan huonot puolet huomaankin.

Iloista joulun odotusta kaikille!

Enpäs ollutkaan huomannut tätä aikaisemmin. Mutta voin omasta kokemuskesta (parinkymmenen vuoden takaa) kertoa.

Olin 13v. tänne tullessa, ja suunnilleen keskiarvolta 9 oppilas, jos oikein muistan. Menin gymnasiumiin, 8. luokalle melko ummikkona. Meillä oli kotona 2 tai 3 kertaa viikossa iltapäivisin kotiopettaja pariksi tunniksi (täysin saksankielinen). Itse jouduin saksan lisäksi kirimään vuoden verran ranskaa, kun muu luokka oli sen aloittanut 7. luokalla. Sisko pääsi pelkällä saksalla.

Tätä menoa jatkui n. vuosi, minkä jälkeen osattiin puhua sen verran, että koulutyö alkoi sujua ja todistuksia alettiin antamaan. YO-kirjoituksiin mennessä olin päässyt takaisin Suomessa saatuihin arvosanoihin. Paremmaksikin olisi ehkä päässyt, mutta 1,5 vuotta ennen YO-kirjoituksia tuli muutto uuteen kouluun ja samalla meni numerotkin hieman alaspäin.

Kiusaamisesta ei meillä ollut ongelmaa, päin vastoin, kaikki oli vain uteliaita.

Näinkin voi olla.

Päivitetäänpä siis...kun kert muutkin ;) eli meillä on nyt takana Saksassa asumista 1,5 vuotta. Lapset ovat Gymnasiumissa (6. luokka) ja alakoulussa (4. luokka). Molempia arvostellaan kuten muitakin. Vanhempi jäi tänä syksynä kouussa seulaan "heikon luku- ja kirjoitustaidon" vuoksi, mikä ei tietenkään minua hämmästytä; saksan kokeista on tullut jotakin kolmosta, mutta täynnä pientä oikeinkirjoitusvirhettä ne aineet vielä ovat. Sitä kompensoi se, että hän kirjoittaa värikästä kieltä ja hyviä tarinoita. Molemmat lukevat nykyään saksankielisiä kirjoja yhtä mielellään kuin suomenkielisiä, ja uskon vakaasti että kun paljon lukee, kielitaito kohenee "itsekseen". Koulu pahoittelee että näille seulaan jääneille ei tällä lukukaudella voida antaa tukiopetusta, mutta toivottavasti kevätluukaudella voidaan. Sitä odottelemme. Alakoulun opettaja ei ole ollenkaan huolissaan lapsen kielitaidosta - yhtä lailla virheitä vilisee syntyperäisten saksalaistenkin kirjoituksessa kuulemma. Olemme hyvässä yhteisymmärryksessä laittamassa lasta mieluiten Gesamtschuleen (josta pääsee myös ylioppilaaksi) tai Gymnasiumiin. Läheisen Gesamtschulen infoilta on jo tällä viikolla, kauhean aikaisin!

Vanhemmalla lapsella ei ole vielä tullut vastaan sellaista tylsistymistä ja tekemisen puutetta kuin Suomessa usein oli. Hän opiskelee innolla saksan ja englannin lisäksi tänä syksynä alkanutta ranskaa. Osa opettajista on tietenkin "tyhmiä", mutta onhan se hyvä oppia jo nuorena että mänttienkin kanssa on (työ)elämässä tultava toimeen ;)

Nuorempi on toista maata. Hänelle olisi hyvä, jos alakoulu jatkuisi pari vuotta pidempään. Kun se on mahdotonta, pyrimme saamaan hänet siihen Gesamtschuleen ja toivomme, että siirtymä on sitten loivempi kuin Gymnasiumiin mennessä. Gesamtschule kestää myös vuoden pidempään kuin Gymnasium, eli tahti todella on hiukan hitaampi.

Ja tämä kaikki tapahtuu siis Hessenissä, muualla voipi olla toisin.

Mielestäni arvostelu on kohtuu tiukkaa ja niin sen tietysti pitää ollakin. Vertailukohteenani on enkun kieli, jota lapsi taitaa suhteellisen hyvin ikäisekseen, mutta arvostelu erittäin kielioppipainotteinen.


Noista arvosanoista vielä.
Tein itselleni kerran "kelkkamäki-grafiikan" tajutakseni, ettei tuo kolmonen mikään huono numero ole.
(Pistin siis Saksan arvosanat pystyakselille ja Suomen vaaka-akselille ja suora viiva ylhäältä Saksan ykkösestä oikealle Suomen neloseen)

Ihan lineaarisesti Saksan arvosanat vastaavat seuraavia Suomen arvosanoja:
1 ==> 10
2 ==> n. 8 ½ - 9 1/2
3 ==> n. 7 1/2 - 8
4 ==> n. 6 -7
5* ==> 5
6 ==> 4

*Saksassa (tai siis ainakin Baden-Württembergissä) jää kahdella vitosella luokalle, jos ei voi kompensoida muitten aineiden hyvillä numeroilla.

Ihan näppituntumalta ykkönen irtoaa Saksassa harvemmin kuin Suomessa kymppi.

Täällä Baden-Württembergissä todistuksissa lukee, että ykkönen annetaan, jos oppilaan suoritukset vastaavat vaatimuksia erityisen hyvin (wenn die Leistung den Anforderungen in besonderem Maße entspricht).

Kakkonen annetaan, jos oppilaan suoritukset täysin vastaavat asetettuja vaatimuksia.
(wenn die Leistung den Anforderungen voll entspricht)

Eipä näin jyrkää linjaa yleensä noudateta, mutta "tavallisen" oppilaan käytösnumerokin on tyttäreni Gymnasiumissa kakkonen. Ykköseen vaaditaan positiivista, aktiivista osallistumista vapaaehtoistyöhön, esim. toimimista ensipuryhmässä, riitojen sovittelijana tai luokan puheenjohtajana.

Luonnontieteissa, oman kokemukseni perusteella ja mutu-tuntumalta, saksalainen systeemi on suomalaista huomattavasti edella. Samoin kasityolaisammattien suhteen "duales System" paihittaa suomalaiset DDR-ammattikoulut 6-0..

Sitä mekin olemme yrittäneet sanoa, että kaikilla menee tosi hyvin, mutta toiset opettajat antavat kyllä numeroita ihan miten sattuu ja se pistää vihaksi.
Esimerkkinä historia... tyttö tietää uteliaana paljon historiasta ja keskustelee usein historiasta ja myös historian läksyistä isänsä kanssa. Opettajakin mainitsi, että tytöllä on hyvä historiantieto... ja samaan hengenvetoon sanoi, ettei voi antaa historiasta kakkosta, koska muut oppilaat (lue= heidän vanhempansa) olivat sanoneet, ettei lapselle voi antaa hyvää historiannumeroa, koska lapsi ei osaa saksaa niin hyvin. Tämä siis viime vuonna.

Sama nuori ja mukava... ainakin tytön mielestä... ope sanoi, että saksalainen koulu ei toimi. Sama opettaja pahoitteli, että tyttö on joutunut tekemään kaiken yksin, koulu ei ole voinut millään tavalla auttaa lasta ja sanoi, että kaikki kunnia kuuluu yksin tytölle. Sama opettaja lähetti meille kirjeen kotiin, jossa kautta rantain vaadittiin tytölle yksityisopetusta saksan kielessä ja kun ilmoitimme aloittavamme, luki muutaman viikon kuluttua kirjeessä, että kylläpä on kielitaito kohentunut. Emme olleet vielä edes aloittaneet...

Kävin juuri keskustelemassa naamatusten matikan opettajan kanssa, koska se monsteri itkettää lapsia koulussa. Hänen ihana tapansa on kertoa kaksi huonointa numeroa kokeista ääneen ja tämä sai minut raivoihini, kun tyttö tuli itkien kotiin.
Nyt tulemme ongelmaan, joka tytöllä koulussa on. Hän osaa matikkaa, mutta ei edelleenkään ymmärrä kaikkia termejä, eikä kielellisistä tehtävistä osaa kovin hyvin etsiä tehtävää oikein ja aikaa kuluu tuohon.

Opettaja sanoi, että hän näkee, että tyttö osaa kyllä laskea nämä ja on joissain asioissa edellä, että lapsen matikassa ei ole ongelmia. Kokeista tulee kuitenkin kolmosta ja nelosta ja numerot sen mukaisia. Kotona mieheni katsoo vierestä kun tyttö laskee ja osaa kyllä, aika vain kokeissa ei riitä. No, sen nyt näkeekin jo siitä, että osa on tekemättä. Samaa totesi opettaja. Piruako sitten antaa numeroita saksankielen taidon mukaan? Suurin osa on sanallisia tehtäviä.

No, pääsimme yksimielisyyteen lopulta, että numeroita ei enää sanota ääneen. Opettaja yritti kyllä toitottaa, että lapset arvaavat huonot numerot kuitenkin ja siksi sanoo ne ääneen (eläkkeelle ja mars!). Voi äiti... Ja opettaja väitti, että kukaan ei itke välitunneilla huonoja numeroita. Tyttö kertoo jatkuvasti tästä, että näin tapahtuu. (Juuri eilen hän tuli koulusta onnesta sykkyrässä, kun oli saanut saksan kokeesta 3, koska se oli ollut vaikea. Toinen tyttö itki samasta syystä... tottunut saamaan ykkösiä ja kakkosia.)

Vaan nyt sitten... välitodistukseen ei tullut numeroa matikasta tällä kertaa ollenkaan (ennen on tullut) vaan sanallinen arvio, joka oli hyvä. En tajua näitä opettajia... Kai se oli kosto käynnistäni? Kysyimme asiaa luokanvalvojalta, joka vain kohautti olkiaan (hän on se historian/ enkunope).

Viime vuonna kuvaamataidon numeroa ei laitettu (nyt eri opettajalla 2), koska lapsi ei osaa saksaa! Se ihan luki todistuksessa. En tiennyt, itkeäkö, vai nauraa. Kuvaamataito!

Mutta oikeasti, hyvä, jos muilla on hyviä kokemuksia. Ja onhan meilläkin alakoulusta niitä mukavia ja hyviäkin kokemuksia nuoremman tytön luokalta, sekä myös pojan opettajasta, vaikka luokka onkin levoton ja opettaja uupunut.
Tällaista voikin olla vaikea käsittää, jos itse ei ole elänyt tätä lävitse... vaikea minunkin oli uskoa viime syksynä, etten näe pahaa unta.

Voi ihanaa, suru ja ahdistus on poissa ja elämä hymyilee!

Esikoiseni menee ensi syksynä kouluun ja olemme yrittäneet kovasti koulun vaihtoa, paikkaan jossa olisi iltapäiväkerho mahdollisuus. Myös ystävättäreni poika menee ko. kouluun (joka on hyvä koulu), joten siellä olisi tuttu samalla luokalla sekä minulla tuttu aikuinen koulumaailmassa. Koska tällä hetkellä vain opiskelen saksaa enkä ole vielä töissä, on käytännössä tämä koulun vaihto mahdotonta. Suullinen sopimus tuosta iltapäivähoidosta on ja lapsi on käynyt harjoittelemassa jo useamman kerran siellä, mutta lisäksi olisi pitänyt olla lappu työnantajalta, että olen töissä. Mutta kun vasta opiskelen saksaa, jotta voin myöhemmin tehdä töitä, en voi tällaista lappua antaa. Rehtori oli todella tyly ja kyykytti, mutta onneksi mulla oli mieheni töistä edustaja mukana, joten en jäänyt ainakaan kielessä alakynteen. Tähän täytyy kyllä lisätä, että ymmärrän kyllä hyvin heidän näkökulmansa, mutta jotain olen oppinut täällä, että itsekäs pitää olla ja samaa toitotti ystävättereni.

Olin jo päättänyt, että jos emme saa koulun vaihtoa, niin palaamme vuoden päästä kotia, koska en halua täällä vaan kökkiä kotona ja se rehtorikin oli niin k**pää, että en edes sen takia halua lastani siihen kouluun. Mies ja työnantaja ei tietystikkään olleet kovin innoissaan mun päätelmistä lähteä saksasta jo näin nopeesti, joten ystäviä myöten olivat valmiita taistelemaan tuosta koulupaikasta. Mieheni työnantaja oli jo vetoomuskirjeen kirjoittanut, mutta emme ehtineet laittaa mitään papereita eteenpäin, kun eilen tuli postissa kirje. Yritin lukea sitä ja tilitin miehelleni puhelimitse, että nyt tuli päätös, että ei saatu vaihtoa ja byhyy.:smt009 Kun mies sitten luki sen kirjeen, hän ymmärsi sen täysin päin vastaisesti. Tänään oli sitten ystävättereni käymässä ja hän käänsi kirjeen samalla onnitellen siitä, että koulunvaihto onnistuu sittenkin. Ystävättäreni oli jo suunnitellut "sotasuunnitelman", mutta mitään ei sitten tarvinnutkaan tehdä. Onnellisena päätöksestä, mutta hieman hämmentyneenä, että miksiköhän tämä rehtori nyt sitten päättikin näin meidän hyväksi? Vai onko joku antanut jostain tietoja, soittanut tai jotain? En usko, mutta hyvä näin, jee! Nyt "suostun" olemaan ainakin kaksi vuotta lisää! :smt042

[QUOTE=Hans von Schwunghügel;27112]
- tässä kylässä on maahanmuuttajalapsille ns Crash-Kursus, 4kk:n saksankielen tehokurssi. En tiedä onko muualla.


Mistä voisi selvittää onko Bonn:in alueella tällaista Crash-Kursus -tehokurssi mahdollisuutta?

Me muutamme kesäkuussa Bonn:iin ja lapset aloittavat koulun elokuussa. "Pieni" kielikurssi siis olisi enemmän kuin tarpeen :)

Hessenissä alkaa tänään kesäloma. Molemmat piltit onnistuivat korottamaan arvosanoja jonkun verran. 2 vuotta on täällä oltu, molemmilla saksassa 3 - mää pidän sitä ihan hyvänä. Kalliiks tää kyllä tulee - keväällä kun niillä oli koulu-PLÄÄH niin lupasin seteleitä jos numerot todistuksessa on parempia kuin viimeks. Mistä mää olisin arvannu että toinen korottaa melkein kaikkia numeroitaan?

Kalliiks tää kyllä tulee - keväällä kun niillä oli koulu-PLÄÄH niin lupasin seteleitä jos numerot todistuksessa on parempia kuin viimeks. Mistä mää olisin arvannu että toinen korottaa melkein kaikkia numeroitaan?

Luulisin kuitenkin, että oikein mielelläsi kukkaron nyörejä hellität :-)
- onnea lapsillesi koulumenestyksestä!

No kyllä vaan :) ja kiitos onnitteluista.