Olemme muutamassa Dusseldorfiin maali-huuhtikuussa (tarkka päivä ei vielä päätetty). Mieheni on paljon töissä ja minä kahden lapsen kanssa kotona. Pohdinnassa on ollut ottaako au-pair vai ei? Täyttä viikkoa ei tarvitsisi tehdä vaan ehkä pari iltaa viikossa/ 1 ilta viikonloppuna tms. Vai olisiko järkevämpää etsiä hoitaja lapsille jooka saapuisi paikalle tarvittaessa. Onko kokemuksia? ja jos hoitaja niin mistä sellaisen löytää? Hoitajan pitäisi osata Suomea koska nuorempi ei muuta ymmärrä (vanhempi osaa myös englantia). Lapset siis 1v ja 4v.

Piitu
Pian Saksassa :D

Hei!

Kokeilkaa vaikka löytää suomalainen opiskelija paikanpäältä, joka tulee teille vahtimaan lapsia. Düsseldorfissa luulisi niitä riittävän, onhan se aika iso kaupunki. Joku opiskelijatyttö olisi varmasti kiitollinen pienestäkin tienestimahdollisuudesta, varsinkin suomalaisessa perheessaä!

Moikka.
Ehdottomasti kannattaa ottaa lastenhoitaja eikä auparia, säästätte siinä huomattavasti rahaa:) itse olen aupairina täälä düsseldorfissa, töitä taitaa mulla olla jo riittämiin mutta voin kysellä jos jotakuta muuta kiinnostaisi.

Kiitoksia vastauksista.
Mitä ilmeisimmin me siis hankimme hoitajan :) Toivottavasti sellainen löytyy pian ja helposti...

Piitu

Moikka.
Ehdottomasti kannattaa ottaa lastenhoitaja eikä auparia, säästätte siinä huomattavasti rahaa:) itse olen aupairina täälä düsseldorfissa, töitä taitaa mulla olla jo riittämiin mutta voin kysellä jos jotakuta muuta kiinnostaisi.

en heti olisi samaa mieltä.

Au pair järjestelyssä on hyvät puolensa, enkä usko että rahaa menisi juuri enemmän kuin säännöllistä lastenhoitajaa palkatessa. Ainakin meillä olleet neidot ovat syöneet ja juoneet suunnilleen saman verrran kuin kotihiiret, eli kuukausittaisen au pair taskurahan lisäksi ruoka- tai muita kuluja ei juuri huomaa, ainakaan isommassa perheessä.
Suurin kulu lienee riittävän suuri asunto jonka pitäisi olla sellainen että molemmat, sekä perhe että au pair sopivat viettämään ainakin osittain omaa elämäänsä.

Au pair systeemin selkeä etu on pysyvämpi "hoitosuhde" lapsiin, joka on palkitsevaa molemmille. Toinen vielä selkeämpi etu on se että pääsee joskus iltasella kersoja karkuun (meillä aikalailla samanikäiset kuin teillä), vaikka vaan iltakävelylle vaimon kanssa kun tietää että joku on kotona. Puolen tunnin kävelylenkkiä varten tuskin viitsii vaivata satunnaista hoitajaa toiselta puolelta kaupunkia - eli yleensä jää kävelyt tekemättä.

Olen myös sitä mieltä, että au pairissa on etunsa lapsia ajatellen, mutta kuluissa tulisi ottaa huomioon myös mahdolliset kielikurssit ja julkisen liikenteen kuukausiliput, au pairin taskurahasta kun ei jää paljoakaan käteen jos ne pitää itse maksaa. Siis jos haluaa molempien osapuolien kokevan "työsuhteen" reiluna. Ja mitä iltatöihin tulee, niin kyllä pääosin iltojen tulisi olla vapaa-aikaa.

Meillä oli viitenä vuotena viisi au-pairia, ja heihin pidämme vieläkin yhteyttä, sillä he olivat meillä kuin perheenjäseniä. Mutta täytyy myöntää, että rahaa meni enemmän kuin aavistimme alunperin. Iltavahtimiset maksoimme tietenkin erikseen.

Ja kyllä ainakin minä olin huolissani, jos tytöt olivat viikonloppuisin ulkona. Siis kuin äiti konsanaan. Ja joskus sain yöllä soiton, ettei tyttö tiedä, miten pääsisi kotiin, koska bussit eivät enää kulje. Hain tietenkin autolla. Kuten teen nytkin, jos omat murkkuikäiset missaavat viimeisen bussin.

Kun perhe ei kiristele hampaitaan lisäkulujen tähden, vaan ottaa au-pairin vastaan perheenjäsenenä, sujuu vuosi hyvin. Silloisessa talossamme oli pieni sivuasunto omalla sisäänkäynnillä, joten au-pairit saivat olla vapaa-aikanaan omassa rauhassaan, jos halusivat. Se oli ihanteellinen ratkaisu kaikille osapuolille.
Mutta jos tarvitsee vain sillointällöin lastenvahtia, voisi värvätä vaikka naapurin koulutytön vahdiksi. Niin mekin teimme, kun muutimme myöhemmin tänne itään.