Luokkayhteiskunta on jotain, mihin suomalainen ei ole ihan tottunut. Ainakaan minä. Ja se, että jostakin asiasta lukee, ei ole sama kuin elää sen keskellä.

Tässä sivumennen on tullut selväksi, että sinutteleva, rento, töissäkäyvä, eronnut, modernilta vaikuttava naapurittareni on kuitenkin myös erittäin luokkatietoinen. Kun nyt asutaan vierekkäin eikä me sentään tulla eksoottisesta etelästä, olemme kaiketi päässeet samaan lokeroon hänen kanssaan. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että täällä on selviä rajoja. Koulujärjestelmä ei ainakaan vähennä niitä... Yksityiskoulut ovat suosiossa, vaikka ne tulevat kalliiksi. Ja yleisissäkin kouluissa on eroja. Tuossa eräskin lähiperhe pani kuopuksensa yksityiskouluun, vaikka 200m päässä on koulu, koska tämä lähikoulu on niin rupsahtanut ja epäsiisti. (Näkisipä suomalaisia lähiökouluja... :roll: ) Vertailun vuoksi, en tiedä Suomessa juuri muita yksityiskouluja kuin Steinerkoulut ja Helsingissä muutama kielikouluerikoisuus? Täältähän löytyy sisäoppilaitoksiakin. (Ja lapset lukee kirjoja ja saa vaikutteita ja kerjää molemmat nyt pääsyä - sisäoppilaitokseen.)

Itse asiassa, mulle on hämärää se, miten tämä ihmisten luokittelu sujuu. Kun ei se mene pelkästään syntyperän mukaan, eikä tietenkään pelkkä rahakaan riitä. Tähän on varmaan joku hieno yhtälö? Niin kuin että käyttämiesi kenkien hinta ja autosi sijoitus rankinglistalla ja mistä koulusta isäsi on valmistunut ja miten tyttäresi sijoittui esteratsastuskisassa?

Pakko mainostaa että meillä Aitoossa onkin yksityinen peruskoulun yläaste jonka kasvatteja itsekin olen.

www.annatapio.fi

No,se luokkayhteiskunta näkyy esim.siinä,että tavallisten työläisperheiden lapsia et löydä juuri ollenkaan yliopistoista.Tämän takana on Saksan kolmijakoinen koulujärjestelmä,jossa yleensä työläisperheiden lapset päätyvät siihen kaikkein alimmassa kastissa olevaan Hauptschuleen kun taas parempien perheiden lapset pääsevät yleensä lähes automaattisesti Gymnasiumiin,jota kautta sitten päästään opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkekouluun,näiden koulumuotojen välissä on vielä Realschule,joka on jonkinlainen välimuoto.

Saksassa on siis jonkinlainen vastakkainasettelu näiden yhteiskuntaluokkien välillä. Itävallassa tämä vastakkainasettelu on kai vieläkin pahempi.Siellähän pidettiin vielä 70-luvulla kulttuuriväen piirissä skandaalina,kun TV:ssä esitettiin tavallisen wieniläisen työläisperheen elämää kuvaavaa sarjaa tyyliin "Lindenstrasse" tai "Kotikatu".

Pakko mainostaa että meillä Aitoossa onkin yksityinen peruskoulun yläaste jonka kasvatteja itsekin olen.

www.annatapio.fi

Ai täällä on naapurikylänkin poikia. :-) Kouluaikoina tuli käytyä Kirkastusjuhlilla ja Eput ja Popedat vetivät usein keikkaa kultaisella 80-luvulla,olikos se Aitoon VPK:n talovai mikä siellä? Vieläkös niitä Kirkastusjuhlia muuten pidetään,vai onko meno hiljentynyt siellä?

Meno Kirkastusjuhlilla on itse asiassa saavuttanut tähänastisen huippunsa. Alkaa olla aika rajoittaa pippaloiden kasvua vähentämällä mainontaa. Näin viime vuonna jo tehtiinkin.

Juhlapaikkaa on uudistettu talkoovoimin ja miljoonainvestoinnein. Aikamoinen saavutus 400-päisen kylän VPK:lta.

www.aitoo.fi

Kind of back to the topic:

Mulla on saksalainen ystävä, joka on alemmalta portaalta (ei kuintenkaan alimmalta) yhteiskuntaluokkia. Koulutiensä ei siis ollut suoraviivainen Gymnasium-Yliopisto, vaan hän on taistellut tiensä mutkien kautta ammattikorkeaan ja hankkinut Bauengineer-tutkinnon.
Tämän jälkeen hän on työnohessa opiskellut, ja hankkinut DI-tutkinnon ja nyt on hankkimassa vielä jotain lisää.

Tuntuu jotenkin, että hänellä on tarve näyttää siinä saksalaisessa luokkayhteiskunnassa, että myös alemmilta portailta tulevat voivat olla isona jotain 'suurta'.

Jannu on ihan helskutin fiksu, mutta täysi työholisti.


Törmäsin myös työpaikallani huvittavaan asiaan: eräs kollegani hyvin useasti korosti keskusteluissa - varsinkin jos joku oli hänen kanssaa erimieltä - että 'se johtuu siitä mistä hän tulee' että toinen ei ymmärrä häntä ja hänen kantaansa.
Ko. nainen on professorin tytär, ja sitä hän jaksoi korostaa. Hän oli parempi kuin muut, koska se johtui hänen syntyperästään...
Äitinsä oli ollut ompelijatar ennen naimisiin menoaan ja kotirouvaksi ryhtymistään - ja itseasiassa on ollut joskus jopa vaihe, jolloin äiti on tuonut rahan perheeseen ompeluksillaan, kun isä on jatkanut ja jatkanut opintojaan... Mutta tähän ei tietenkään vedottu, vaan siihen 'professorin tyttäreen'. Huh-huijaa...

Ite sain kokea tämän luokkayhteiskunnan, kun ensimmäistä kertaa tulin saksaan yo:n jälkeen au-pairiksi. Perheeni puoliksi suomalainen ja puoliksi saksalainen piti itseään parempaan kastiin kuuluvina. Olihan nainen vapaa journalisti ja mies ympäristötoimittaja HR4:lla (Hessen Rundfunk). Ja tämä olemme parempia asenne ilmeni mm. siinä, että naapureita vastapäätä katseltiin pahalla (nämä olivat itä-saksasta ja normaaleja työntekijöitä). Pitkin hampain päästettiin poika joskus sinne leikkimään, ja sitten arvosteltiin takaapäin. Televisosta katseltiin vain uutiset ja lapsi sai katsoa vain Löwenzahnin ja die Sendung mit der Maus. Lisäksi tämä poika laitettiin Walldorf kouluun ja viulutunnit hän aloitti jo 4-vuotiaana. Ah kun tämä on niin sivistynyttä. :D
Itse sain kuulla sitten aina naisen journalistikertomuksia ties mistä juhlista, missä hän oli ollut, ja sivistyneistä ja kuuluisista ihmisistä, joita oli tavannut. Ja omaa ystäväpiiriäni katseltiin aika pitkään ja annettiin 'neuvoja' kenen kanssa olisi hyvä seurustella. Minut hyväksyttiin osaksi perhettä, mikä sitten tuotti siinä mielessä ongelmia, että minun täytyi tosin edustaa tätä 'yläluokkaa'. Olin kyllä muutenkin jälkeenpäin tähän perheeseen yhteydessä, koska olivat tietyssä mielessä mukavia ihmisiä, mutta aina se kysymys oli, mitä teen juuri, missä töissä olen, paljonko palkkaa jne.. Mitä sitä perheen poikaa myöhemmin näin, niin samoja asioita teki kun muutkin lapset/nuoret, tosin salaa vanhemmiltaan... Tiedä sitten mitä nyt hommailee, on varmasti siinä viidentoista ikäinen. Luulisin että kavereiden vaikutus on tässä iässä suurempi ja kun häntä noin rajoitettiin ja hyysättiin pienenä, varmasti piakkoin ei kiinnosta enää vanhempien 'arvot'. Tai eihän sitä tiedä, ehkä hänestä on tullut kunnon saksan (yläluokan) kansalainen :wink:

Ite sain kokea tämän luokkayhteiskunnan, kun ensimmäistä kertaa tulin saksaan yo:n jälkeen au-pairiksi. Perheeni puoliksi suomalainen ja puoliksi saksalainen piti itseään parempaan kastiin kuuluvina. Olihan nainen vapaa journalisti ja mies ympäristötoimittaja HR4:lla (Hessen Rundfunk). Ja tämä olemme parempia asenne ilmeni mm. siinä, että naapureita vastapäätä katseltiin pahalla (nämä olivat itä-saksasta ja normaaleja työntekijöitä). Pitkin hampain päästettiin poika joskus sinne leikkimään, ja sitten arvosteltiin takaapäin. Televisosta katseltiin vain uutiset ja lapsi sai katsoa vain Löwenzahnin ja die Sendung mit der Maus. Lisäksi tämä poika laitettiin Walldorf kouluun ja viulutunnit hän aloitti jo 4-vuotiaana. Ah kun tämä on niin sivistynyttä. :D
Itse sain kuulla sitten aina naisen journalistikertomuksia ties mistä juhlista, missä hän oli ollut, ja sivistyneistä ja kuuluisista ihmisistä, joita oli tavannut. Ja omaa ystäväpiiriäni katseltiin aika pitkään ja annettiin 'neuvoja' kenen kanssa olisi hyvä seurustella. Minut hyväksyttiin osaksi perhettä, mikä sitten tuotti siinä mielessä ongelmia, että minun täytyi tosin edustaa tätä 'yläluokkaa'. Olin kyllä muutenkin jälkeenpäin tähän perheeseen yhteydessä, koska olivat tietyssä mielessä mukavia ihmisiä, mutta aina se kysymys oli, mitä teen juuri, missä töissä olen, paljonko palkkaa jne.. Mitä sitä perheen poikaa myöhemmin näin, niin samoja asioita teki kun muutkin lapset/nuoret, tosin salaa vanhemmiltaan... Tiedä sitten mitä nyt hommailee, on varmasti siinä viidentoista ikäinen. Luulisin että kavereiden vaikutus on tässä iässä suurempi ja kun häntä noin rajoitettiin ja hyysättiin pienenä, varmasti piakkoin ei kiinnosta enää vanhempien 'arvot'. Tai eihän sitä tiedä, ehkä hänestä on tullut kunnon saksan (yläluokan) kansalainen :wink:En tajua sinun viestisi sisältöä. Mikä ihmeen yläluokka? Mikä parempi kasti? Minunkin lapseni on saanut katsoa TV:stä vain Löwenzahn ja muuta vastaavaa kunnon ohjelmaa. On käynyt yksityistä lastentarhaa ja -koulua (Montessori), saanut käydä musiikkikoulua myös jo nelivuotiaana, käynyt piano- ja kitaransoittotunneilla, museoissa viettänyt paljon vapaa-aikaansa. Opiskellut latinaakin. Eikä hänellä ole ollut mitään haittaa tällaisesta "sivistyksestä". Ja ihmeellistä kyllä osaa vieläkin kolmikymppisenä arvostaa näitä asioita, vaikka on hyysätty ja saateltu koulumatkoilla. Enkä takuulla kuulu mihinkään sen kummempaan yläluokkaan. Minusta tässä on vain lapsesta välittämisestä kyse. Kun lapsia maailmaan saattaa, pitää heistä välittääkin, eikä jättää oman onnensa varaan. Mahtanetkohan olla kateellinen? Mutta mille kateellinen?

Ei tuosta Maarian viestistä nyt todellakaan mikään kateellisuus paista läpi. Ihan asiallisesti kerrottu. Kamalaa, jos joillekin ihmisille on tärkeää ulkoinen päteminen. :?

Kaikkialla on luokkatietoisuutta, sillä jokainen tarvitsee oman yhteisönsä, jossa on hyvä olla. Se muodostuu automaattisesti niistä, joilla on samanlainen elämäntapa ja -arvot. Meidän ystäväpiirimme on samalla henkisellä tasolla - mikä se nyt lieneekään - kuin me.

Taustastaan johtuen eivät lapsemme tarvitse statussymboleja (esim. koulussa) nostaakseen profiiliaan. Tämäkin itsevarmuus on kasvatuksesta kiinni.

Ja pikku kommentti tuohon jääkukan vastaukseen. Jokainen saa tietysti laittaa lapsensa mihin kouluun haluaa, kateellisuudella ei tässä asiassa ole mitään tekemistä. Ja jokaisella on tietysti varallisuudesta riippuen eri mahdollisuudet. Mutta jos sitä aletaan pitämään itseään näiden 'statussymbolien' (tämä ei ehkä ole oikea sananvalinta, joten olkaa kilttejä ja älkää jääkö siihen kiinni) perusteella parempana ihmisenä ja 'luokkana', niin sitä en hyväksy/kautta siihen en totu. Itselleni ei ole tärkeää, mitä ihminen tekee tai on tehnyt, vaan olenko samalla aallonpituudella kyseisen henkilön kanssa.. Mutta jos (kuten tuossa esimerkissäni) koko elämä perustuu siihen, että joka tilanteessa muistutetaan tästä asemasta ja katsotaan muista oloista lähteviä alas ja pidetään heitä automaattisesti alempaan kastiin kuuluvana, silloin on jotain väärin.

Sitä minäkin tarkoitin. Osa asioista periytyy - kuten se, että jos vanhemmilla ei ole koulutusta niin ei osata auttaa läksyissä tai ei pidetä sitä edes tärkeänä. Karkkieväistä on puhuttu joskus aiemmin. Yliopistojen lukukausimaksut voivat olla korkeitakin, kyllä silloin lapsen koulu-uraan vaikutta rankasti vanhempien asema.

Ja jos vanhemmat pitävät välttämättömänä, että perintöprinssillä on tohtorinarvo, niin kyllä sitä prinssiä sittne prepataan vaikka väkisin. Väitöskirjan tekoonkin löytyy rahalla uskomattoman paljon apua.

Osa asioista ei ole sidoksissa taustaan - ilmaista tai halpaa kulttuuria on tarjolla runsaasti sitä etsiville, köyhäkin voi pärjätä koulussa todella hyvin ja hakeutua korkeakouluun jonne ei ole mahdottomia maksuja.

Mutta se, että suhtaudutaan toisiin sen mukaan, onko sama varallisuustaso tai oliko isä professori, ja muut ovat ryönää joka ei kelpaa edes lasten kanssa leikkimään - SE on persiistä.

(Ei se luokkatietoisuus ole yksisuuntaista. Se voi näkyä myös niin, että koulutettuja ja varakkaita katsotaan hymähdellen ja piikitellään, syytetään hienostelijoiksi jne. )

Ydinkysymys on, miten tämä näkyy työnhaussa tai ylennyksistä päätettäessä. Jos on tapana katsella kaikkia sillä silmällä, ja edessäsi on toinen joka lipsauttelee "isäni, professori" ja toinen, jonka taustasta ei ole tietoa (mutta osoite on huonossa kaupunginosassa), mihinkähän se päätös perustuu?

Minusta luokkajako on monimutkainen ja hämärä juttu, enkä todella tiedä mitä kaikkea siinä on mukana. En tiedä edes, onko se pelkästään negatiivinen juttu... Yksi asia on kyllä pistänyt silmään juuri eroja tasaavana: täällä lapsille kaikki terveyden-/sairaudenhoito on ilmasita, jopa lääkkeitä myöten. Ja koululääkärin tarkastushan on suorastaan pakollinen. Todella positiivista ja tasoittavaa. (No ok, ei se ehkä päde hampaitten oikomiseen, mutta siis.)

Erilaisuus on hyvästä. Eriarvoisuus on pahasta.

Pätee myös hampaiden oikomiseen, sillä sen itsekustannettavan osan saa takaisin, kun hoito on saatu kunnialla loppuun.

Vau, aina vaan paranee! :)

No,se luokkayhteiskunta näkyy esim.siinä,että tavallisten työläisperheiden lapsia et löydä juuri ollenkaan yliopistoista.
Saksassa on siis jonkinlainen vastakkainasettelu näiden yhteiskuntaluokkien välillä.

No ei näy ei! Olen tähän viime aikoina ihan erityisesti kiinnittänyt huomiota, ja kun opiskelijoiden taustoista kysyy, niin kyllä sieltä vaan järjestäen löytyy pelkkiä lääkäreitä, lakimiehiä ja muita korkeasti koulutettuja taustajoukoista. Ja suhtautuminen "duunareihin" on myös sen mukaista. Kyllä rekkakuskin tyttärenä on monesti ajautunut työläisluokan puolestapuhujaksi.

Mutta. On kyllä Suomessakin luokkajakoa. Senhän takia lukioitakin rankataan oikein valtakunnallisessa tv:ssä, jotta akateemikot saavat ohjattua räkänokkansa parhaisiin kouluihin. Ja oli meillä Turussa ainakin sillä kaupungin pahamaineisimmalla lähiökoululla, josta opintieni aloitin, ja kaupungin "parhaalla" lukiolla, jossa kirjoitin ylioppilaaksi, eroa kuin yöllä ja päivällä. Ja tottakai siellä työläislähiön koulussa ei ole kellään lääkäri-isää tai opettajaäitiä, eikä siellä välttämättä niistä enkunläksyistä jakseta niuhottaa, pidetään ennemmin tärkeänä, että mennään kunnon kesätöihin tienaamaan. Tottakai Saksassa tälläistä jaottelua on paljon enemmän, mutta tunnetaan se Suomessakin.

Eikös Suomessa riipu keskiarvosta, mihin lukioon pääsee? Ja kuulin myös, että lasten taustaa ei anneta tiedoksi edes opettajille.

Saksassa ON kyllä niin, ettei työläisperhe usein edes halua lastensa menevän gymnaasiin, koska koulutus on täällä tavallisesti perheen oma yksityisilo. Baföggiä saa vain todella köyhien lapset. Hyvä ammattimies ja -nainen ansaitsee "liikaa" saadakseen opiskelijalapselleen tuon tuen.

Saksassa on kuitenkin kivoja ammatteja ilman abituuria ja opiskelua, mutta Suomessa täytyy olla kai joka opistoon ylioppilas.
Juttelin tästä vähän aikaa sitten täkäläisen Kultusministerin (kun kerran herran sain käsiini) kanssa , koska hän ihailee suomalaisten korkeaa ylioppilasprosenttia. Täällähän vain parikymmentä % koululaisista suorittaa abituurin. Tätä prosenttilukua halutaan nostaa. Mutta omasta sammakkoperspektiivistä katsoen täytyisi Saksassa parantaa koulusysteemiä. Ja tarjota lapsille vaikka kouluruokailua, yhtenäistää abituurikokeet, tarkastaa opettajien pätevyys.

Yleistieto on hyvä asia, mutta miksi kiduttaa koululaisia vaikka nyt Saksan kielen opetuksella Suomen koulussa ylioppilastutkintoon saakka, vaikka koululainen haluaa ammattiin, jossa ei tarvitse esim. kyseistä kieltä. (Tämä on vain esimerkki akuutista tilanteesta veljentyttärelläni, joka haluaa tulla lastentarhanopeksi, mutta pelkää, ettei pääse lukioon, koska ei ole innostunut kielistä.)

Saksan oppisopimussysteemi on mielestäni hyvä. Rehellisiä, osaavia ja luotettavia ammattimiehiä tarvittaisiin enemmän. Myös Suomessa.

Rippuu keskiarvosta, toki. Mutta vanhempien asenteet koulutusta kohtaan heijastuvat lapsiinsa, ja tarkoitin kai lähinnä, että kärjistetysti Suomessakin lääkäreiden lapsiasta tulee lääkäreitä ja raksamiesten lapsista raksamiehiä. Suomen opintotukisysteemi tietysti tasottaa näitä eroja, mutta ei se tarkoita, ettei taustalla mitään merkitystä olisi.

... ja tarkoitin kai lähinnä, että kärjistetysti Suomessakin lääkäreiden lapsiasta tulee lääkäreitä ja raksamiesten lapsista raksamiehiä.

Suomen opintotukisysteemi tietysti tasottaa näitä eroja, mutta ei se tarkoita, ettei taustalla mitään merkitystä olisi.

Jenni, juuri tuo ei pidä paikkaansa.

Taustojen merkitys Suomessa on häviävän pieni, ainakin Saksaan verrattuna.

Juuri tuo taustojen merkityksettömyyshän se mielestäni on suomalaisen koulusysteemin perusero verrattuna just tähän saksalaiseen.

Suurin osa kouluaikaisista kanssaihmisistä tuli ihan tavallisista työläisperheistä, mutta mielestäni etenkin lukioon pääsyyn vaikutti vain ja ainoastaan koulumenestys. Eikä meille todellakaan silloin ennen vanhaan mitään yksityistä koulunulkopuolista tukiopetusta järjestetty!

Yhtenä esimerkkinä on aina jäänyt mieleen tuolloisen kunnanvaltuuston puheenjohtajan poika, joka muuten oli täysin herttainen ja ok, mutta lukuedellytyksiä ei juuri ollenkaan. Lukioon ei periaatteessa olisi keskiarvolla päässyt, mutta vanhemmat onnistuivat hänet sinne kuitenkin sijoittamaan. Ennen joulua poika - ja etenkin vanhemmat - joutuivat kuitenkin toteamaan, ettei pysy muiden tahdissa ja josko kuitenkin jokun toinen kouluvaihtoehto olisi parempi. Ja poika vaihtoi koko koulusysteemiä.

Taustat tulevat Suomessa ehkä vasta siinä vaiheessa vastaan, kun haetaan ison ja tärkeän pomon paikkaa.
Vai tulevatko edes silloinkaan?

Taustat tulevat Suomessa ehkä vasta siinä vaiheessa vastaan, kun haetaan ison ja tärkeän pomon paikkaa.

Kyllä ne monella tulee vastaan jo ensimmäistä kesätyöpaikkaa haettaessa.. ei välttämättä aina luokkasidonnaisesti, mutta ne saavat kesätyöpaikkoja, joiden vanhemmilla on suhteita. Tämä vaikuttaa sitten työkokemukseen, omien suhdeverkostojen luomiseen ja siihen, saako rahaa opiskeluun säästettyä.

Kyllä ne monella tulee vastaan jo ensimmäistä kesätyöpaikkaa haettaessa.. ei välttämättä aina luokkasidonnaisesti, mutta ne saavat kesätyöpaikkoja, joiden vanhemmilla on suhteita. Tämä vaikuttaa sitten työkokemukseen, omien suhdeverkostojen luomiseen ja siihen, saako rahaa opiskeluun säästettyä.

Tämä on muuten hyvin totta! Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, joissa on kesätyöpaikat vähissä. Opettajien ja kunnan palveluksessa olevien lapset sai joka kesä töitä. Itsellä onnistu vain kerran ja sekin oli rikkaruohojen nypintää vaivaset kaks viikkoa koko kesän aikana. Paremmat ja pidemmät paikat meni sitten niille, joilla oli suhteita.. Mutta tämä suhteilla pelaaminen taitaa olla kuitenkin melko gloobali ilmiö.

Tjaa, kyllähän se niin on, että hyvät työpaikat löytyvät useimmiten jotain muuta kautta kuin työnvälityksestä. Duuni pitää sitten kuitenkin osata.

Meno Kirkastusjuhlilla on itse asiassa saavuttanut tähänastisen huippunsa. Alkaa olla aika rajoittaa pippaloiden kasvua vähentämällä mainontaa. Näin viime vuonna jo tehtiinkin.

Juhlapaikkaa on uudistettu talkoovoimin ja miljoonainvestoinnein. Aikamoinen saavutus 400-päisen kylän VPK:lta.

www.aitoo.fi

meitsikin käynyt näissä bileissä jo 4:nä vuotena! kivan rento meininki,ja kiva uimpaikka ..sateella tosin kurjaa kun niin paljon mutaa:/

Kiva että tästä puhutaan! Olen ihmetellyt tätä siitä asti kun tajusin että kaikki miehen ystävät on "yliopiston käyneitä toimistorottia" eikä joukoon kuulu ketään "rehellisen työn tekijää" kuten rekkamiestä, kirvesmiestä, kampaajaa ... ammatteja joissa täytyy tehdä käsillä ja olla muutakin silmää kuin näyttöpäättelle. Poikakaverin vanhemmat on kyllä ihan tavallisia ihmisiä ilman huippukoulutusta ja silti ne ovat saaneet poikansa yliopiston läpi.

Minua ärsyttää suunnattomasti tuo luokkatietoisuus ... ihan niinkuin ihmisistä ei saisi pitää sen takia millaisia he ovat persoonina, vaan ihan aluksi pitäisi tarkistaa taustat. Sen verran olen kouluja käynyt, että tiedän yliopisto-opiskelijoihinkin mahtuvan kaikenlaista hiihtäjää... Onnea vaan niille, jotka valitsevat työntekijänsä ensisijaisesti isän ammatin tai koulumenestyksen myötä. Ei ihme, että aika usein työpaikallakin tulee ikävä vanhaa kunnon maalaisjärkeä. Sillä olisi monesti käyttöä kun "isäni on lakimies" -tyypit yrittää saada jotain järkevää aikaiseksi :-D

Ja sitä paitsi illanistujaiset jää aika usein tylsiksi, kun viinilasi kädessä sivistyneesti keskustellaan yleispätevistä teemoista...alan kohta uskomaan että ilo ilman viinaa on teeskentelyä :-D

Ja sitä paitsi illanistujaiset jää aika usein tylsiksi, kun viinilasi kädessä sivistyneesti keskustellaan yleispätevistä teemoista...alan kohta uskomaan että ilo ilman viinaa on teeskentelyä :-D
LOL!!! :lol:

Juu ei saksalaisjäykistelijöiden kanssa jaksa aina iltaa istua. Onneksi voi käydä suomikantiksissa tai vaikka Starkbierfestillä välillä vähän rentoutumassa! :-D

sasu wrote:

Kyllä ne monella tulee vastaan jo ensimmäistä kesätyöpaikkaa haettaessa.. ei välttämättä aina luokkasidonnaisesti, mutta ne saavat kesätyöpaikkoja, joiden vanhemmilla on suhteita. Tämä vaikuttaa sitten työkokemukseen, omien suhdeverkostojen luomiseen ja siihen, saako rahaa opiskeluun säästettyä.


Tämä on muuten hyvin totta! Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, joissa on kesätyöpaikat vähissä. Opettajien ja kunnan palveluksessa olevien lapset sai joka kesä töitä. Itsellä onnistu vain kerran ja sekin oli rikkaruohojen nypintää vaivaset kaks viikkoa koko kesän aikana. Paremmat ja pidemmät paikat meni sitten niille, joilla oli suhteita.. Mutta tämä suhteilla pelaaminen taitaa olla kuitenkin melko gloobali ilmiö.

Sohitaan sitten ampiaispesään:twisted:

Pitänee paikkansa tuo edellä mainittu. Itse en päässyt koskaan kunnalle kesäduuniin mutta paikalliselle tehtaalle kylläkin. Kunnan opettajien ja kunnanvaltuutettujen mukulat sillä vaan leikkelivät nurmikkoa. Eipä silti valittamista. Tehtaalla vuorotyö ja paremmat liksat....ja niin sai alkunsa insinöörin tie.

Saksassa on niin paljon porukkaa että ehkä "kastittamalla" yritetään
erotella niitä toisistaan. Suomessa meitä on niin vähän,että jokainen erottuu itsenään ,persoonana ilman taustatietoja.
Ja se on Suomen hyvä puoli,koska voidaan antaa jokaiselle samat
mahikset.Muistakaa Pisa-tutkimus.
Uskallankohan edes sanoakkaan,että suomalaisena tunnen itseni
myös muita "paremmaksi" täälläpäin maailmaa ja kerron kysyttäessä
ylpeänä olevani suomesta.
-nyt taidan saada jäitä niskaan ?-

... Uskallankohan edes sanoakkaan,että suomalaisena tunnen itseni
myös muita "paremmaksi" täälläpäin maailmaa ja kerron kysyttäessä
ylpeänä olevani suomesta.
-nyt taidan saada jäitä niskaan ?-No näin minä myös teen. Tottakai. Joka käänteessä. Ja ihan vain tämä on avannut jo monia ovia.

...
Ja sitä paitsi illanistujaiset jää aika usein tylsiksi, kun viinilasi kädessä sivistyneesti keskustellaan yleispätevistä teemoista...

Ai säkin käyt siellä juristien ja bwl-opiskelijoiden bileissä???

Olin aikoinani aivan järkyttynyt, kun osuin ensimmäistä kertaa saksalisten "opiskelijabileisiin". Siellä missä meikäläiset oli tottunut tanssimaan, pälättämään, nauramaan, juomaan ja olemaan hauska, saksalaiset vaan istuivat, söivät ja olivat fiksuja. Haaaauuukoootus! Voi että, oli tylsää!

Nyt olen siihen niin tottunut, että huomaan sen vain aina kun mun vanhemmat huomauttaa, "saksalaiset juhlat ovat hieman erilaisia kuin suomalaiset"...
Tää on kai sitä sopeutumista?
Tai sitten kalkkeutumista...

...
Ja sitä paitsi illanistujaiset jää aika usein tylsiksi, kun viinilasi kädessä sivistyneesti keskustellaan yleispätevistä teemoista...

Ai säkin käyt siellä juristien ja bwl-opiskelijoiden bileissä???

Olin aikoinani aivan järkyttynyt, kun osuin ensimmäistä kertaa saksalisten "opiskelijabileisiin". Siellä missä meikäläiset oli tottunut tanssimaan, pälättämään, nauramaan, juomaan ja olemaan hauska, saksalaiset vaan istuivat, söivät ja olivat fiksuja. Haaaauuukoootus! Voi että, oli tylsää!

Nyt olen siihen niin tottunut, että huomaan sen vain aina kun mun vanhemmat huomauttaa, "saksalaiset juhlat ovat hieman erilaisia kuin suomalaiset"...
Tää on kai sitä sopeutumista?
Tai sitten kalkkeutumista...

Olin joskus jossakin Aiesecin "bileissä",joissa miehet joivat pari olutta ja naiset litkivät koko illan Seltersiä. Suomen opiskelijaelämä voittaa kyllä Saksan 10-0.

Olin joskus jossakin Aiesecin "bileissä",joissa miehet joivat pari olutta ja naiset litkivät koko illan Seltersiä. Suomen opiskelijaelämä voittaa kyllä Saksan 10-0.
:shock: Oliskohan kuitenkin eri Fachschaftien välillä vähän eroa? Tai kaupunkien? Osavaltioiden?
Minun hamassa nuoruudessani juhliittiin - ainakin Münchenissä ja varsinkin TU-puolella - kyllä ihan eri tyyliin... :wink: Palautuminen niistä kekkereistä kesti ainakin viikon :-D

Muistakaa Pisa-tutkimus.
Uskallankohan edes sanoakkaan,että suomalaisena tunnen itseni
myös muita "paremmaksi" täälläpäin maailmaa ja kerron kysyttäessä
ylpeänä olevani suomesta.

Niin minäkin :) PISA-tutkimusten tuloksista ei kannata kuitenkaan ihan häikäistyä, tutkimuksessahan saatiin selville nimenomaan se, että Suomessa on parhaat huonot oppilaat, ja se tietenkin vetää keskiarvopisteitä ylöspäin. Suomessa kun yritetään kaikin tavoin pitää myös heikommat oppilaat juonen päässä kiinni, ja siksi heikoimmat ja keskitason koululaiset pärjäsivät Pisassa paremmin kuin missään muussa maassa. Sen sijaan parhainta neljännestä tutkittaessa huomattiin, että Suomen edelle meni kuusi maata.

Suomen opiskelijaelämä voittaa kyllä Saksan 10-0.

Joo näin on! Mun alkoholisoitumisenikin kärsii kamalasti, kun täällä joutuu joskus ihan kesken illan lähtemään pois "opiskelijabileistä", kun on niin tylsää!!

Nim. Takaisin Turkuunko? :occasion5: :occasion7: