Moi!

Ehkä täältä foorumista löytyy "runosieluja" eli voisiko joku auttaa mua kääntämään tämän kauniin runon suomeksi tai englanniksi:

So nimm denn meine Hände und führe mich, bis an mein selig Ende und ewiglich. Ich mag allein nicht gehen, nicht einen Schritt, wo du wirst gehen und sehen, da nimm mich mit. (Julie von Hausmann)

Yritin kääntää itse, mutta siitä tuli jotenkin ihan "tönkkö".

Kiitti paljon etukäteen!

Satu

1. Ota siis käteni ja johdata minua autuaaseen loppuuni asti ja ikuisesti! Yksin en tahdo kulkea, en askeltakaan; minne menetkin ja missä oletkin, ota minut mukaasi.

2. Kiedo heikko sydämeni armoosi ja anna sen lopulta hiljentyä niin ilossa kuin tuskassakin. Anna lapsiraukan levätä jalkojesi juuressa; se tahtoo sulkea silmänsä ja uskoa sokeasti.

3. Vaikka en pystykään tuntemaan mitään sinun voimastasi, sinä viet minut sittenkin tavoitteeseen, vaikka sitten yön halki. Ota siis käteni ja johdata minua autuaaseen loppuun asti ja ikuisesti.

Hei Satu!

Dibba jo sinulle suomenkielisen version kirjoittikin, tässä vielä pari linkkiä vanhoihin käännöksiin:

Englanninkielinen virsikäännös:
http://www.cyberhymnal.org/htm/o/t/otakemyh.htm

Runo on "käännetty" lisäksi ainakin tähän englanninkieliseen virteen:
http://newhopemusic.com/hymns.g-l/guideme.htm

Kuten huomaat, tämä englanninkielinen versio lähinnä "perustuu" saksankieliseen runoon, se ei ole varsinainen käännös. Mutta auttaa ehkä sinua kuitenkin jossain määrin.

Ja runo löytyy myös ruotsinkielisenä virtenä:
http://runeberg.org/sondag/0094.html

Kiitos ja kumarrus!

Saksankielisenä toi teksti kuulostaa paljon paremmalta kuin englanniksi tai suomeksi... Teksti menee hieman liiankin "uskonnolliseksi", kun se on käännetty...

Kyseessä on baltiansaksalaisen, Jelgavassa (saksaksi Mitau) Latvian Liivinmaalla v. 1826 syntyneen ja Võsussa (saksaksi Wösso) Virossa v. 1901 kuolleen Julie Katharina von Hausmannin hengellinen laulu "So nimm denn meine Hände", suom. "Mua tartu käteen Herra".

Hausmannin alkuperäisteksti kuuluu näin:

1.
So nimm denn meine Hände und führe mich,
bis an mein selig Ende und ewiglich.
Ich mag allein nicht gehen, nicht einen Schritt;
Wo Du wirst gehn und stehen, da nimm mich mit.

2.
In Dein Erbarmen hülle mein schwaches Herz,
und mach’ es endlich stille in Freud’ und Schmerz.
Laß ruh’n zu Deinen Füßen Dein armes Kind,
Es will die Augen schließen und glauben blind.

3.
Wenn ich auch gar nichts fühle von Deiner Macht,
Du bringst mich doch zum Ziele auch durch die Nacht.
So nimm denn meine Hände und führe mich,
Bis an mein selig Ende und ewiglich.

Laulusta on tietääkseni useampi kuin yksi suomennos, mutta seuraava (suomentaja minulle tuntematon) on tunnetuin:

1.
Mua tartu käteen, Herra, ja taluta,
niin että pääsen kerran mä kotia.
En jaksa käydä yksin, vaan lankean,
vie kanssas käsityksin niin uskallan.

2.
Sä armos, rauhas anna ain lohduttaa
ja korpitiellä kanna mua uupuvaa.
Mä jalkojesi juureen nyt laskeudun
ja rakkautees suureen taas turvaudun.

3.
Jos tunnekaan en täällä sun hoitoas,
käy kanssain surun säällä, vie kotias.
Mua tartu käteen, Herra, ja taluta,
niin että pääsen kerran mä kotia.

Laulu on Saksassa varsin tunnettu ja lauletaan Friedrich Silcherin duurimelodialla. Suomalaisen mollimelodian laatija on jäänyt tuntemattomaksi. Suomenkielisen käännöksen runomitta on sama kuin saksankielisen, joten melodioita voi vaihtaa keskenään. En muista, onko saksalaisessa melodiassa loppukertaus, mutta senhän voi jättää poiskin.

En malta olla lisäämättä toista saksalaista runo- tai oikeastaan laulutekstiä. Se on vähemmän hengellinen, joten toivottavasti kukaan ei loukkaannu sen esittämisestä tässä yhteydessä. Laulu kertoo vaeltavista mustalaisista ja kuuluu näin:

1.
Lustig ist das Zigeunerleben,
fa-ria, fa-ria, ho.
Brauchen dem Kaiser kein Zins zu geben,
fa-ria, fa-ria, ho.
Lustig ist's im grünen Wald,
wo des Zigeuners Aufenthalt,
fa-ria, fa-ri-a, fa-ria, ho.

2.
Sollt uns einmal der Hunger plagen,
fa-ria, fa-ria, ho.
Tun wir uns ein Hirschlein jagen,
fa-ria, fa-ria, ho.
Hirschlein nimm dich wohl in Acht,
wenn des Jägers Büchse kracht,
fa-ria, fa-ri-a, fa-ria, ho.

3.
Sollt uns einmal der Durst sehr quälen,
fa-ria, fa-ria, ho.
Gehn wir hin zu Waldesquellen,
fa-ria, fa-ria, ho.
Trinken das Wasser wie Moselwein,
meinen, es müßte Champagner sein,
fa-ria, fa-ri-a, fa-ria, ho.

4.
Mädel, willst du Tabak rauchen,
fa-ria, fa-ria, ho.
Brauchst dir keine Pfeif' zu kaufen,
fa-ria, fa-ria, ho,
Pfeif' und Tabak hab' ich hier,
geb' ich gerne, gerne dir,
fa-ria, fa-ri-a, fa-ria, ho.

5.
Mädchen, willst du Kaffee trinken,
Fa-ria, fa-ria, ho.
So mußt du die Schale schwenken,
fa-ria, fa-ria, ho.
Schwenkst du dir die Schale nicht,
trinken wir auch den Kaffee nicht,
fa-ria, fa-ri-a, fa-ria, ho.

6.
Wenn uns tut der Beutel hexen,
fa-ria, fa-ria, ho.
Lassen wir unsre Taler wechseln,
fa-ria, fa-ria, ho.
Wir treiben die Zigeunerkunst,
da kommen die Taler wieder all zu uns,
fa-ria, fa-ri-a, fa-ria, ho.

7.
Wenn wir auch kein Federbett haben,
fa-ria, fa-ria, ho.
Tun wir uns ein Loch ausgraben,
fa-ria, fa-ria, ho.
Legen Moos und Reisig 'nein,
das soll uns ein Federbett sein,
fa-ria, fa-ri-a, fa-ria, ho.