Lehdissä ja uutisissa on nyt viime päivät ollut tuo maaginen lukema 4 000 000 työtöntä. Hyvien suhdanteiden avustamana on menty jo sen alle koko maan laajuisesti. Lukiko vastapäätä istuneen Bildissä, että viime vuonna oli jopa 850 000 henkilöä työllistynyt.

Hurjia lukemia, mutta miten on. Miten saksalaiset tai te asian näette? Onko Saksan työllisyystilanne hyvällä mallilla? Onko noiden lukujen takana ns. tempputyöllistämistä? Suomessahan edellinen hallitus liputti kovasti 100 000 uudella työpaikalla, mutta kansa puhui näistä vain tempputyöpaikkoina; määräaikaisia, pätkätöitä sekä kursseille passitettuja. Miten täällä?

Ainakin rakennusala on hehkuttanut että ei tullut talviseisokkia kun oli niin leutoa - eli rakennusmiehiä ei tarvinnut panna pois töistä. Lienee tosin isoja alueellisia vaihteluita sillä alalla - Frankfurtissa nyt kumminkin työmaita piisaa.

Kyllä minä muistan siellä täällä lukeneeni että ihan "oikeita" uusia työpaikkoja on synytynyt runsaasti ja trendin odotetaan jatkuvan.

Rakennusalalla oli jo tammikuussa 30.000 työpaikkaa enemmän kuin vuosi sitten ja odotetaan että toiset 30.000 työpaikkaa syntyy vuoden mittaan.

Mitä eilen Einslivestä kuuntelin, suurin osa työllistyy Zeitarbeit-firmojen kautta. Joillekkin se on hyvä homma, toisaalta onhan se aika rankkaa, jos tienaa pätkätöillä 10€/tunti ja pätkätyöfirma 30€/tunti. Työnantaja säästää tietysti muissa kuluissa.
Saksastahan muutetaan nykyään pois, mutta en tiedä, onko sillä tilastollista merkitystä.

Työvoiman vuokraus on lisääntynyt kyllä huomattavasti, aivan kuten suomessakin. Irtisanominen on niin vaikeata että yritykset mieluummin maksavat hiukan enemmän työvoimakuluja kuin palkkaavat vakituisesti.

Suomessahan tämä YT-laki muuttui koskemaan firmoja joissa on yli 20 työntekijää, ennen raja oli 30.

Seurauksena eräs tuntemani yritys siirsi puolet henkilökunnasta vuokrausfirmaan päästäkseen taas 20 henkilön rajan alle. :roll:

Tanskassahan irtisanomissuojaa heikennettiin pari vuotta sitten ja seurauksena oli hyvä työllisyysaste - mutta myös jatkuvan vaihtumisen kulttuuri. Projekteista tanskalaisten firmojen kanssa ei tahdo tulla mitään koska yhteyshenkilöt jatkuvasti vaihtuvat. Norjassa alkaa olla sama tilanne, työvoimapulasta johtuen.

Niin no - suomalaisista kavereistani kahdella (2) on virka, kaikki muut enemmän ja vähemmän pätkätöissä. Toisilla pätkät kestävät vuoden, toisilla pari kuukautta. Mitä palkkaan tulee, esimerkiksi viittomakielentulkki (AMK) saa hyvässä lykyssä pari tonnia kuussa. Olisko 12-13 euroa/tunti siis. Rakennusalalla taas se hiljaisempi kausi tulee takuuvarmasti joka talvi... Akateemisten tutkijoiden työllisyyshän on lähinnä vitsi: keikut apurahoilla ja projekteissa vuosikymmenestä toiseen. Eli Suomen työmarkkinoihin ei kauheasti kannata vertailla. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin suomalainen työehtosopimus oli jotakin hienoa ja erinomaista.
(josko oli silloinkaan?)

Tällä foorumilla aktiivikirjoittajista enemmistö taitaa olla keskimääräistä paljon paremmassa asemassa, mitä työehtosoppareihin tulee. Tekee mieli valottaa humanistin arkea Suomesta.

Esimerkki 1: Lain mukaan Suomessa työterveyshuoltoa ei ole pakko järjestää enempää kuin työhöntulotarkastus, ja sekin voi vallan hyvin jäädä tekemättä - sanktioita ei ole. Monilla työpaikoilla sitä työterveyshuoltoa ei ole. Jos sairastut, on pakko hakea itse samana päivänä sairaslomaa terveyskeskuksesta - ja ellet sinne pääse, omalla rahalla yksityiseltä, tai muuten se katsotaan luvattomaksi poissaoloksi. Sama koskee lapsen sairastumista. Niin että siitä vaan bussilla räntäsateessa kuumeisen ja oksentelevan lapsen kanssa terveyskeskuksen päivystykseen jonottamaan 3 tunniksi juoppojen sekaan, tai maksat yksityisasemalle + takseille saman mikä olisi päivän palkkasi. Oma ilmoitus ei läheskään kaikilla työnantajilla riitä.

Esimerkki 2: Opettaja saa kaikki koulun lomat palkallisina lomina. Myös ala-asteen opettaja, jolla ei niitä opetustunteja niin hirveästi ole eikä ylitöitä talvella kerry. Jos opettaja jää vaikka hoitovapaalle vauvansa kanssa, hän voi palata "töihin" kesäkuusta elokuulle eli loman ajaksi - eikä joudu esim kouluvirastoon töihin - ja voi palata taas hoitovapaalle elokuussa kun koulut alkavat. Sijainen on työtön sen kesäloman ajan. Tämä ei ole poikkeus, vaan maan tapa. Virkoja on monenlaisia - ja jos olet tuntiopettajan nimikkeellä, tunteja voidaan kunnan säästöjen nimissä vähentää niin että et pärjääkään palkallasi. Vaikka on se virka ja toimit peruskoulun luokanopettajana. Joku toinen hoitaa "sinun" luokallasi esimerkiksi musiikin, uskonnon, liikunnan, englannin ja kuvaamataidon tunnit.

Eli mitä "tempputyöpaikkoihin" tulee, niin "työpaikka" ei tarkoita sitä että sillä välttämättä tulisi toimeen. Ja jos Saksassa se ein-euro-job = työpaikka, niin tempputyöllistämistähän sekin on? Saati se kampaajan neljä euroa tunnissa -työ...

Itse olen Suomessa tehnyt pätkätöitä silloinkin kun suoraan työttömyyskorvauksena olisi saanut saman ja helpommin. Niin tekevät myös kaverini. Eipähän tarvitse rumentaa tilastoja - eikä tarvitse sanoa olevansa "työtön", se kuulostaa ikävältä.

Tilastoja luetaan usein "väärin" niin että poimitaan vain yksi luku ja tehdään siitä päätelmiä. Tässä tapauksessa työpaikkojen määrä ei yksinään kerro yhtään mitään, ei Saksassa sen enempää kuin Suomessa. Mutta jos Saksan vähentynyt työttömyys yhdistyisi minimipalkkaan (jota ei vielä ole) ja päivähoitolakiin, niin siitä voisi jo alkaa uumoilla jotakin. Kivaa. :)

Mitä palkkaan tulee, esimerkiksi viittomakielentulkki (AMK) saa hyvässä lykyssä pari tonnia kuussa.

Tuohan on vasta peruspalkka nettona ilman lisiä, jos nimittäin sattuu olemaan AMK-lehtorina :-D

Ja sitten alkuperäiseen aiheeseen..ja perisuomalainen pessimismi kehiin, käsittääkseni Saksan sisällä on rajuja aluekohtaisia eroja työllistymisessä eli vaikka liittovaltion luvut ovatkin rohkaisevia voi joku alue kyntää lähes 20 % työttömyydessä ilman toivoa paremmasta.

Tässä (http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Euroalueen+ty%C3%B6tt%C3%B6myys+enn%C3%A4tysalas/1135226967337) vähän tuoreita tilastotietoja keskusteluun... Tuon mukaan Saksassa työttömiä on 3,8 miljoonaa ja Tanskassa puolestaan huima 3,4%:in työttömyysaste. :shock:

Hesarissa on oli muuten viikko-kaksi sitten Sunnuntai-sivuilla karttaan merkittynä Saksan maakuntien työttömyysprosentit. Harmi, ettei sitä tullut ottaneeksi talteen, mutta suurimmat prosentit (luokkaa 15 pilkku jotain) olivat Berliinin ympärillä ja parhaat tilastot Etelä-Saksassa. NRW:ssä prosentit olivat muistaakseni alta 8.

Ja tässä viranomaisen statistiikkaa. Klikkaa aluetta jonka tiedot kiinnostavat:

http://www.pub.arbeitsamt.de/hst/services/statistik/000000/html/start/karten/aloq_aa.html


Tämä sekä muita valaisevia tilastotietoja työttömyydestä löytyvät täältä:

http://www.pub.arbeitsamt.de/hst/services/statistik/000000/html/start/index.shtml

Lehdissä ja uutisissa on nyt viime päivät ollut tuo maaginen lukema 4 000 000 työtöntä. Hyvien suhdanteiden avustamana on menty jo sen alle koko maan laajuisesti. Lukiko vastapäätä istuneen Bildissä, että viime vuonna oli jopa 850 000 henkilöä työllistynyt.

Hurjia lukemia, mutta miten on. Miten saksalaiset tai te asian näette? Onko Saksan työllisyystilanne hyvällä mallilla? Onko noiden lukujen takana ns. tempputyöllistämistä? Suomessahan edellinen hallitus liputti kovasti 100 000 uudella työpaikalla, mutta kansa puhui näistä vain tempputyöpaikkoina; määräaikaisia, pätkätöitä sekä kursseille passitettuja. Miten täällä?

Onko se muuten niin,että tuo alle neljän miljoonan työttömyys on laskettu
Bundesagentur für Arbeitiin ilmoitettujen työttömien työnhakijoiden mukaan? Suomessahan käytetään uutisoinnissa Tilastokeskuksen lukuja,jotka laskevat työttömyyden jonkin ihme haastattelututkimuksen mukaan,jolloin työlliseksi pääsemiseksi riittää yhden tunnin työsuorite kahden viikon aikana? Työministeriön lukuihin verrattuna he saavat aina parisen prosenttia pienemmän työttömyysasteen.

Nyt kun HARZ IV:n tultua voimaan työkkäristä hakevat rahansa myös ne jotka ennen kävivät sossussa, lienee Bundesagentuurin luku aika lähellä totuutta. Kunnathan lykkäävät työkkärin vastuulle jopa täysin työkyvyttömiä. Rankin lukemani tapaus oli kun joku koomapotilas oli ilmoitettu työnhakijaksi.

Harz IV:n tullessa voimaan työttömyysluvut nousivat tästä syystä roimasti vaikka työmarkkinoilla ei ollutkaan mitään muutosta.

Joka ei ilmoittaudu työkkäriin ei saa muualtakaan rahaa. Uskon siis että luku on aika pätevä.

Työttömyyslukuihin pitää tietenkin aina ottaa huomioon kulttuurilliset seikat. Huomatenkin, että Saksan työttömyysluvut ovat huomattavasti alhaisempia etelä-Saksassa (Bayern) ja mistähän se johtuisi...
Ehkä yhtenä syynä on, että Bayern on hyvin perinteinen ja etelä-eurooppalainen sen suhteen, että perheellisen naisen paikka on edelleen kotona eikä uraa luomassa (toki muutosta täälläkin on näkyvissä ja naisia näkyy yhä enemmän työelämässä tietyillä aloilla). Kotona olevien naisten luvut eivät näy työvoimatilastoissa, ja painavat siis Bayerin työttömyystilastot alas. Tokihan se ei ole ainoa syy, mutta varmasti yksi suurimmista...

Niintuota miksi kotona olevien naisten luvut eivät näy tilastoissa? Koska he eivät ilmoittaudu työttömiksi työnhakijoiksi vai?

abe

Eihän kotiäiti ole työtön.

Eikä ainakaan konservatiivisen käsityksen mukaan edes "pelkkä" kotirouva ole työtön.

Miksi ilmoittautua työvoimatoimistoon, jos ei hae töitä.

Ja pelkkien korvausten takia ei kotirouvan kannata mennä koputtelemaan työvoimatoimiston ovia:
Ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen (Arbeitslosengeld I) ovat oikeutettuja vain ne, jotka täyttävät tietyn työssäoloehdon.
Harz IV ei perinteistä kotirouvaa koske: Mies tienaa ja siitä riittää koko perheelle.

Miksi kotiäiteys näyttää ärsyttävän?... Sehän on perheen yksityinen työnjako eikä rasita toisten kukkaroa. Onneksi se otetaan huomioon sentään omassa verotuksessa, mutta valtiolla on tietenkin myös oma lehmä ojassa, sillä kotiäidit vähentävät työttömyyslukua. Eikä töitä löytyisikään niille kotiäideille, joilla ei ole koulutusta tai työkokemusta.

Minä kasvatan kolmea lastamme päätoimisesti.
Näprään vain sivutyönä firmamme kirjanpidossa apuna. Oma karriääri tuli toteutettua, sillä aloimme lisääntyä vasta vanhoina vanhempina.

Kotiäitinä minulla on paljon enemmän töitä kuin ansiotyössäni aikoinaan. Mutta tässä kasvatustyössä näkyvät myös työn hedelmät paremmin.

Tiedän toki olevani etuoikeutetussa asemassa, koska meille oli mahdollista saada päättää, jatkanko ansiotyössä vai kotiäitinä. Mutta jos toimeentulomme olisi riipuvainen kahdesta ansiotulosta, meillä olisi korkeintaan kaksi lasta. Luultavasti vain yksi, sillä yhdelle lapselle olisi ehkä järjestynyt hyvä hoitopaikka.

Eihän kotiäiti ole työtön.

Eikä ainakaan konservatiivisen käsityksen mukaan edes "pelkkä" kotirouva ole työtön.

Miksi ilmoittautua työvoimatoimistoon, jos ei hae töitä.

Ja pelkkien korvausten takia ei kotirouvan kannata mennä koputtelemaan työvoimatoimiston ovia:
Ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen (Arbeitslosengeld I) ovat oikeutettuja vain ne, jotka täyttävät tietyn työssäoloehdon.
Harz IV ei perinteistä kotirouvaa koske: Mies tienaa ja siitä riittää koko perheelle.

Ei Suomessakaan makseta kotona olevalle puolisolle työttömyystukea,jos hän on pudonnut ansiosidonnaisen ulkopuolelle ja puolisolla on niin hyvät tulot,että niiden pitäisi riittää perheen elättämiseen. Eli käytännössä sama tilanne kuin siellä Saksassakin.

Tällä foorumilla aktiivikirjoittajista enemmistö taitaa olla keskimääräistä paljon paremmassa asemassa, mitä työehtosoppareihin tulee. Tekee mieli valottaa humanistin arkea Suomesta.

Monilla työpaikoilla sitä työterveyshuoltoa ei ole. Jos sairastut, on pakko hakea itse samana päivänä sairaslomaa terveyskeskuksesta - ja ellet sinne pääse, omalla rahalla yksityiseltä, tai muuten se katsotaan luvattomaksi poissaoloksi. Sama koskee lapsen sairastumista.

Esimerkki 2: Opettaja saa kaikki koulun lomat palkallisina lomina. Jos opettaja jää vaikka hoitovapaalle vauvansa kanssa, hän voi palata "töihin" kesäkuusta elokuulle eli loman ajaksi ja voi palata taas hoitovapaalle elokuussa kun koulut alkavat. Sijainen on työtön sen kesäloman ajan. Tämä ei ole poikkeus, vaan maan tapa.



Meillä Suomenmaassa tätä koulutusta jaetaan ihan liian suurella lusikalla. On aloja joilla halukkaita tekijöitä on synnytetty paljon enemmän kuin on työmahdollisuuksia ja meno on sen mukaista. Toisaalta on yliopistollisen sivistyksen sijaan paljon käytännön aloja, joissa on työvoimapulaa.

Eihän näihin ongelma-asetelmiin yksilötasolla itse vain ajauduta, vaan asioihin on voinut pitkälti itse vaikuttaa kuitenkin n. 25 ensimmäistä vuotta elämässään. Realiteeteista etukäteen selvää ottamalla törmää helposti nuoren opettajan pätkätyö/kesäloma muilutukseen, apurahatutkijoiden lainsuojattomuuteen, julkisen sektorin pätkätyöketjutuksiin jne.

Kun opiskelupäätöksiä tehdään nuori on isojen asioiden edessä, pitäisi osata erotella se mitä olisi kiva tehdä ja toisaalta se mitä kannattaa tehdä elääkseen. Jos esimerkiksi kohtuullinen toimeentulo kiinnostaa yhtenä mahdollisuutena niin opiskelu esim. lääkäriksi, proviisoriksi, ekonomiksi, juristiksi tai DI:ksi on perinteisesti ollut hyvä vaihtoehto. Ei näissäkään ammateissa välttämättä muita kivempaa töissä ole, mutta saa useimmiten maasta riippumatta edes kohtuullisen toimeentulon ja korrektin kohtelun työpaikalla.

Ammatinvalinta johtaa kuitenkin n. 40-vuoden harrastukseen ja onnellisessa tapauksessa tämä harrastus on alun perin oikein tai edes sinnepäin valittu. Vähäisin tiedoin reaalimaailmasta se on useimmilla kuitenkin tullut tehdyksi, enkä itse ole poikkeus. En kuitenkaan valita osaani.

//jussi

On nyt niin OHI että ei pitäisi kirjoittaa, mutta toteanpa silti, kun kahdenkin kaupungin opetuslautakunnissa olen istunut ja faktoja nähnyt ja kuullut:
Suomessa suuri osa opettajista jää eläkkeelle lähivuosina. Pätevistä aineenopettajista ja erityisopettajista on jo nyt pulaa. Opettajalla on edessään hyvä työtilanne jos jaksaa vielä jonkun aikaa kituuttaa. Ei sekään siis erityisen "väärä valinta" ole ollut. (Ja ei, minä EN ole opettaja.) Tälle sivupolulle ajauduttiin kun puhuttiin tempputyöpaikoista. Jos kunta ottaa opettajan töihin 9 kuukautta vuodesta, lukukausi kerrallaan, eri kouluissa, ja pitää 3kk vuodessa työttömänä, niin se on kikkailua. Ja sillä opettajalla ei ole "oikeaa" työpaikkaa.

Mutta lopetanpa OHIttelun tästä ;)

Voisin kyllä olla samaa mieltä siitä että koulutuksen jako on aika päätöntä Suomessa - etenkin kun yrittäjyysvalmennus on sangen olematonta niilläkin aloilla, joilla realistisin tulevaisuudenkuva on oma yritys. (Kuten vaikka taidekäsityö...)

Saksan koulutuspolitiikastakin olen yrittänyt kuvaa saada viime aikoina. Jotkut toivovat yliopistoihin pääsykokeita, jotkut lukukausimaksuja, jotkut taas haluavat eroon lk-maksuista. Ja jotkut korkeakoulut pitävät jo pääsykokeita. Oppisopimuksella päässee töihin, mutta miten lie palkkauksen laita? FAZissa oli taannoin isohko juttu siitä miksei (muka) kampaamoyrittäjillä ole varaa maksaa kampaajilleen ehdotettua minimipalkkaa. Ei hyvältä kuulostanut...

On nyt niin OHI että ei pitäisi kirjoittaa



Mistähän lie tämäkin liukuma syntynyt...