Tervehdys, olemme viisihenkinen perhe, jolle muutto Saksaan isännän työkomennuksen vuoksi olisi edessä vuoden 2008 alusta. Paikkakunta tulee olemaan Bremen, jossa pitäisi tutustua Saksalaiseen elämänmenoon 3 vuotta.
Perheessämme on poikatrio, jonka kaksi vanhinta on ehtinyt aloittamaan koulutaipaleensa. Vanhempi aloittaa täällä Suomessa ensi syksynä 8. luokan ja nuorempi ensimmäisen luokan. Yksi eniten huolta ja kysymyksiä aiheuttava asia on koulun käynnin järjestyminen. Vanhempi poika on lukenut saksaa 4.luokasta lähtien ja englantia 1. luokasta, eli englanti ja saksa ovat ns. pitkät kielet. Poika tuntuu olevan arvosanojen perusteella jopa lahjakas kielten suhteen, mutta varmasti on pulassa ensimmäisen puoli vuotta koulumaailmassa. Nuorempi on juuri päässyt englanninkielisestä päiväkodista, jossa englantia on tullut ainakin kuunneltua pari vuotta, mutta kommunikointi tarhatätien suuntaan on ollut kyllä suomenkielistä. Eli jonkun verran ymmärtää arkikielestä sanoja, mutta puhu ei vielä yhtään, jos ei englantilaisia loruja ja lastenlauluja sellaiseksi lasketa...
Onkon kellään kokemuksia kansainvälisistä yksityiskouluista tai jopa Bremenin englanninkielisestä yksityiskoulusta? Onko rahan hukkaa vai onko pelastus tavalliseen kouluun verrattuna? Omien rahakukkaroiden nyörit eivät koulumaksuihin kyllä riitä, mutta neuvottelut työnantajan maksamista etuisuuksista ovat vielä kesken, josko siitä suunnasta järjestyisi apuja siihen pulmaan.
Lähinnä kait tässä yritän kysellä, kuinka suurella äänellä kannattaa alkaa vaatimaan lukukausimaksujen maksamista työnantajalta, vai pärjäisivätkö rakkauden hedelmämme todennäköisesti ihan tavallisessakin koulussa? Entä onko joukossanne ketään, joka olisi opettanut lapsiaan itse kotona? Ja onko sellainen vaihtoehto edes mahdollinen? Muutto osuu pahasti keskellä lukuvuotta, joten tuli sekin mahdollisuus mieleen, että kevätkauden yrittäisimme opiskella tarvittavat taidot kotona ja opiskella kieltä siinä sivussa, ja startata sitten syksystä 2008 koulumaailmaan mukaan.
Kiitos jo etukäteen, jos joku jaksoi lukea viestin loppuun saatikka siihen vastata. Varmasti tulee vielä kiusattua teitä pitkillä ja puisevilla kysymyksissä, ennen kuin astumme suuren ja tuntemattoman Saksan maaperälle :shock:

Onko totta että tarjonta yksityiskouluista on Bremenissä todellakin näin vähäinen?

http://www.schule.bremen.de/schulen/privat.html

Kaksi Steinerkoulua ja pari muuta päälle. :?

Entä onko joukossanne ketään, joka olisi opettanut lapsiaan itse kotona? Ja onko sellainen vaihtoehto edes mahdollinen?

Tämä vaihtoehto ei ole Saksassa mahdollinen. Saksassa ei ole oppivelvollisuutta kuten Suomessa vaan kouluvelvollisuus. Lasten on siis käytävä koulua, opetuksen itse järjestäminen ei ole luvallista.

EDIT: siis toki muutama poikkeus tähän velvollisuuteen on osavaltiokohtaisesti olemassa mutta vain erittäin painavista syistä, kuten vakavista terveydellisistä syistä.

Muutimme Saksaan kesken kevätlukukauden vuosi sitten. Lapset menivät lähimpään kunnalliseen alakouluun (2. ja 4. luokalle), josta vanhempi vaihtoi syksyllä Gymnasiumiin (joka ei oikeastaan ole "kunnallinen" vaan valtiollinen, mitä se sitten tarkoittaakin - ainakin se on täkäläisten mielestä arvostettu opinahjo). Vastaanotto oli ystävällinen ja ymmärtäväinen, mutta mitään maahanmuuttaja- tai muuta henk.koht. tukiopetusta ei koulussa ole. Mahdollisuuksia maahanmuuttajaorientoituneeseen opetukseen olisi täällä useitakin, sekä kunnallinen koulu että erilaisia yksityisiä; mutta onnistuimme saamaan yksityisen saksanopettajan syksyllä ja kun saatiin muutamia solmuja avattua, on kielenoppiminen luistanut omalla painollaan.

Ainoa hermoja kiristävä kausi oli syyslukukauden puolivälissä, kun Gymnasiumin opettajista osa koki turhautuvansa hiljaisen tytön kanssa. Lienevät katuneet jälkeenpäin, kun siitä kuoriutui kevätlukukaudella varsinainen räpätäti ;) PALJON auttaa lähes KAIKKIIN tilanteisiin, kun varaa ns. keskusteluajan ja käy juttelemassa opettajien kanssa. Jos opettaja uskoo että kotona tuetaan lapsen koulunkäyntiä, "kaikki sujuu". Ja päin vastoin.

Tähän asti, eli vuoden ajan, lapset ovat saaneet vain vähän numeroita; lukukausitodistukseen tuli osasta aineita merkintä muttei arvosanaa. Esimerkiksi kuvaamataidosta voi antaa arvosanan kielitaidottomallekin, mutta saksan kielestä ("äidinkieli") se olisi ollut kohtuutonta. Ymmärrystä on sisi ollut, muttei liikaa: nyt niitä numeroita alkaa tulla (ja paine korottamiseen on perfektionistilapsella kova...)

Kouluvalinnassa voi ottaa senkin huomioon, että on kivaa jos naapuruston lapset käyvät samaa koulua. Koulumatkan pituus / turvallisuus ei sekään ole vähäpätöinen asia. Itse kysyin naapureilta suosituksia Gymnasiumin valintaan. Nuorempaa emme vuoden päästä laita samaan kouluun, hän on erilainen luonne ja pärjää varmasti paremmin Gesamtschulessa. Pidän erinomaisena sitä, että myös kunnallisissa kouluissa on eri tavoin profiloituneita vaihtoehtoja.

En suosittele kevätlukukauden opiskelua kotona. Tietomäärä 8. luokalla ei vielä päätä huimaa, sen kyllä saa opiskeltua - mutta juuri tuntikausien viettäminen toisten lasten seurassa on se, mikä kieltä opettaa. Päädyittepä sitten englannin- tai saksankieliseen kouluun.

Bremeniä en tunne, mutta olen lukenut erinäisiä lehtijuttuja aiheesta yksityiskoulu vai ei. Kaikissa on todettu, että yksityis-sana ei ole se joka ratkaisee.

Ennen muuttoa otin yhteyttä paikalliseen Suomi-kouluun, ja sieltä sähköpostini ohjattiin joukolle täkäläisiä suomalaisia vanhempia. Sain paljon vastauksia, joista oli sekä hyötyä että iloa :) . Suosittelen kyselemään myös sitä kautta!

Samaa mieltä Nannyoggin kanssa. Suomi-koulujen yhteystiedot löytyvät www.rengas.de sivuilta. Vas. yläkulmassa linkkejä.

Parasta lapsille, jos koulukavereista tulee myös vapaa-ajan kavereita, ja se edellyttää lasten asumista lähellä toisiaan.

Omien kokemusteni perusteella suosittelisin myös "lähikoulua". Tyttömme ei kouluun mennessä (1. luokka helmikuussa) osanut mitään muuta kuin suomea ja poikamme pari vuotta myöhemmin (on nyt 2. luokalla) ymmärsi jo vähän saksaa, mutta puhuminen oli aika alkutekijöissä. Koulun myötä tuli ne ensimmäiset (ja poikamme ainoat) kaverit ja kun saksaa kuulee koko ajan koulussa, niin väkisin oppii. Parhaiten ovat kyllä oppineet kavereidensa kanssa leikkiessä. Tytöltämme saksa sujuu nyt reilu kolmen vuoden jälkeen jopa niin hyvin, että häntä luullaan saksalaiseksi. Poikammekin pärjää ihan hyvin saksan kielellä, mitä nyt kirjoittaminen tuottaa ongelmia. Meidän "pihan" lapset käyvät eri koulua ja heidän kanssaan omat lapsemme eivät ole niin hyvin tutustuneet. Kaverit ovat siis tulleet koulun kautta ja kielitaito sen myötä.

Bremenin suomikoulun osoite ei näy vielä kielikoulujen listassa, mutta perustamiskokous on jo pidetty ja toiminta alkaa kolmessa ryhmässä syksyllä.

Vanhempainneuvoston puheenjohtaja on
Hannele Järvinen
hannele piste jaervinen at gmx piste net

Hannele varmaan osaa kertoa paikallisista kouluista ja ehkä välittää samanikäisten saksansuomalaisten osoitteitakin.

Tämä minun mielipide on enemmäinki lapsen näkökulmasta.

Ensin vähän taustatietoa:

Muutin vuonna 1991 heinäkuussa perheeni kanssa Düsseldorfin lähelle pikkukaupunkiin. Olin siinä vaiheessa 6 v. ja aloitin koulun Saksassa ihan normaalissa koulussa elokuun lopussa. En puhut siinä vaiheessa kuin suomea ja ihan vähän englantia, saksaa osasin kolme sanaa. Luokallani ei ollut yhtään muuta maahanmuuttajaa, joten myöskään tukiopetusta ei järjestetty, kuitenkin jo parin kuukauden päästä osasin niin paljon saksaa, että olin jo mukana koulun näytelmissä ja luin jopa luokan edessä kirjasta ihan niin kuin kaikki muutkin. En ole millään lailla nero, vaan kielen oppiminen oli kovan työn takan, mutta lapsena se tulee leikin ohella. Myös vanhempien ja isovanhempien panostus todella vaikutti oppimiseen.

Olin ensimmäisen puoli vuotta erittäin katkera siitä, että jouduin aina tekemään niin paljon enemmän työtä kun muut luokallani pärjatäkseni, mutta kun kieli alkoi sujua olin todella innostunut kaikesta kouluun liittyvästä. Koska kouluni oli vain kilometrin päässä kotoa kaikki kaverin asuivat ihan naapurissa ja paras ystäväni saksasta on edelleen erittäin hyvä ystävä yli viidentoista vuoden jälkeen takaisinmuutosta. Mutta kun menee saksankieliseen kouluun täytyy sitten kotona pitää suomenkielen lukeminen ja kirjoittaminen yllä, jotta takaisinmuutto ja suomenkieliseen kouluun paluu ei ole täyttä tuskaa.

Suosittelen siis ehdottomasti saksankielistä koulua, sillä se on mielestäni ainut tapa todella kokea uusi kulttuuri ja rikastuttaa kielitaitoa. Itse en kahden Saksa vuoden jälkeen (ja pitkään sen jälkeenkin) uskonut, että uudesta kielestä olisi niin hirveästi hyötyä, mutta nyt kun olen itse muuttamassa Saksaan kolmen viikon päästä olen erittäin kiitollinen kouluvuosista Saksassa.

Hienoa että olette asian tiimoilta hyvissä ajoin liikkeellä !

Päätös saksalaisen tai kansainvälisen koulun välillä ei ole välttämättä mikään helppo juttu. Kannattaa punnita eri vaihtoehdot huolella ja tarkkaan sekä yrittää päästä selville mikä olisi se paras ratkaisu omalle lapselle. Jo eri kouluvaihtoehtojen selvittäminen voi sinänsä viedä aikaa.

Perheemme muutti myös kesken lukuvuoden Suomesta Saksaan (Berliiniin) tammikuun alussa. Molemmat lapset kävivät Suomessa englanninkielistä leikkikoulua. Vanhempi lapsista, silloin 6-vuotias, ehti aloittaa Suomessa eskarin viime syksynä. Nuorempi oli 4-vuotias. Syksyn ajan selvitimme eri kouluvaihtoehtoja. Vaihtoehtoina oli tietenkin tavallinen saksalainen lähikoulu ja eri kansainväliset koulut (esim. NelsonMandela). Useat kansainväliset koulut olivat järkyttävän kalliita. Täysin saksalaiseen kouluun lapset joutuisivat taas menemään täysin ummikkoina eli englannin varhaisopetuksen hyöty olisi mennyt hukkaan. Onneksi löysimme osittain huhupuheiden perusteella "puoli-kansainvälisen" koulun, jossa toimi päiväkoti samassa rakennuksessa.
Kävimme tutustumassa kouluun jo ennen muuttoamme kun siihen tuli tilaisuus. Ja löytyihän koulusta netti-sivutkin kun osasi oikeita hakusanoja käyttää.

Heti tammikuun alusta vanhempi lapsista meni suoraan 1-luokalle ja nuorempi päiväkotipuolelle. Opetus tapahtuu 80% englanti ja 20% saksa. Suurin osa lapsista on saksankielisiä, jonka toinen vanhemmista ehkä on eri kielinen. Lapset puhuvat siis keskenään enimmäkseen saksaa. Paitsi ne jotka oikeesti ovat muualta muuttaneita. Olimme tosi iloisia siitä että lapsilla oli jo ennestään jokin tuntuma englanninkieleen. Se helpotti varmasti paljon - ainakin ymmärsivät mitä opettajat puhuvat ja haluavat heidän tekevän.
Koulun syyslukukausi muuten päättyi talvilomaan (ei siis joululomaan kuten Suomessa).

Nyt siis ollaan kesäkuun alussa. Toki alkuun varsinkin vanhemmalla oli sopeutumisvaikeuksia, mutta niin kuulemma kaikilla on ensimmäiset 2-5 kk. Itse asiassa pääsiäisloman jälkeen opettaja sanoi että suuri harppaus on tapahtunut sekä oppimisessa että viihtymisessä. Tämä tietenkin lämmitti mieltä. Täytyy kyllä sanoa että on aikamoinen ero opiskelussa verrattuna Suomeen. Päivät ovat pidemmät ja taso vaikeampi. Nyt meidän kesällä vasta 7-vuotta täyttävä kaveri yrittää sinnikkäästi opetella kirjoittamaan ja lukemaan englantia sekä saksaa. Ja kotona opetellaan lukemaan suomeksi (Suomi-koulussa käydään kerran viikossa). Täytyy suhtautua asiaan suurella kärsivällisyydellä ja syvällä kunnioituksella. Ei moinen onnistuisi enää vanhemmalla iällä.

Nuoremmalla, joka kesällä täyttää 5-vuotta, ei ollut juuri mitään vaikeuksia sopeutua. Tavallaan siirtyi vain "uuteen leikkiryhmään" kielen pysyessä samana. Toki saksa tuli siinä mukana. Hän sitten jatkaakin syksyllä jo eskarissa, kun täällä aloitetaan nämä kouluhommat vuotta aikaisemmin kuin Suomessa.

Muuten noin 2 viikkoa muutostamme tuli kaupungilta kirje, jossa osoitettiin lähin koulu mihin ilmoittautua välittömästi. Eli kyllä täällä on ihan oikeesti "pakko" mennä johonkin kouluun - kotona opiskelu ei käy päinsä.

Huomioita:

- Suosittelen että jos mahdollista jo Suomessa kannattaa opetella lukemaan ja kirjoittamaan suomenkieltä. Se että osaa lukea edes suomea ennenkuin täällä joutuu tositoimiin opettemaan saksaa tai englantia on suuri helpotus. Varsinkin jos on Suomesta lähtiessään 6-7 vuotias eikä vielä osaa.
- Olemme tyytyväisiä siihen että lapset ovat (nuorempi menossa) kansainvälisessä koulussa. Saksankielisessä lähikoulussa olisi tullut opittua vain saksa ja englanti olisi jäänyt unholaan. Nyt he oppivat kaksi uutta (ja tärkeää) kieltä samanaikaisesti - hyöty on melkoinen.
- Löytämämme kansainvälinen koulu on kohtuuhintainen. Uskon että sellaisia löytyy myös muista kaupungeista. Ainakin kannattaa nähdä vaivaa ja yrittää selvittää.
- Kavereita he ovat kummatkin saaneet - "kielimuurista" huolimatta. Kansainvälisessä koulussa ehkä myös kielen erilaisuus (kansalisuus, kulttuuri) ei ole niin erikoinen ja ehkä ei myöskään kiusattava juttu.

Lämpimät kiitokset jo kaikille vastanneille, ihanaa saada teidän käytännön asiantuntijoiden mielipiteitä. Nyt osaa pitää ihan varteenotettavana vaihtoehtona myös ns. tavallista koulua, kun vielä pari päivää sitten se tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta.
Ajatukset ovat yhdestä jos toisestakin muuttoon liittyvästä aivan sekaisin, mutta kaipa ne siitä yksi asia kerrallaan selkiytyvät. Täällä koti Suomessa on upea aurinkoinen hellepäivä, harvinaista herkkua näin varhain kesäkuussa. Yritän pitää säästä huolimatta ajatukset terävinä ja cooleina :glasses7:

Suosittelen ehdottomasti kansainvälisiä tai yksityisiä kouluja.

Meillä kaksi lasta ala-asteella ja yksi lukiossa. Kieltä ei todellakaan opittu parissa kuukaudessa, vaikka kovaa työtä on tehtykin. Lapset käyvät yksityisesti opettelemassa saksan kieltä ja meidänkin lukiolainen aloitti saksan opinnot jo nelosella (nyt menee seitsemännelle) Tukea ei opettajilta saa ja meidän lapsillemme on kyllä annettu arvosanat numeroina. Joka lapsella oli nelonen saksassa (oikeinkirjoitus kolmonen) joka on SAIRAAN hyvä numero tässä tilanteessa ja josta olemme ylpeitä. Arvostelu tapahtui normaaliarvostelun mukaan (eli samoin kuin koulukavereille), siitä tuli erikseen maininta suullisesti (paras 1 ja huonoin 6).

Lukiosta lapsemme sai tunnustusta, että lapsi on itse tehnyt kaiken, kukaan ei ole voinut (lue: halunnut) häntä auttaa.

Vaikka nyt on jo helpompaa ja lapsilla kavereita, puhuvat saksaakin jo, mikään ei ole ollut helppoa ja kun mahdollisuus tulee, vaihdamme koulua heti. Saksalaisella tutkinnolla ja kans.väl. koulun tutkinnoilla on ero. Lisäksi kans.väl. kouluissa on tuttua, ettei kouluun tullut osaa kieltä ja jokainen käy lukion automaattisesti, jos siinä koulussa loppuun käy.

Anteeksi jyrkkyys tässä asiassa edelleen, mutta talven helvetissä käyneenä en voi olla sanomatta asiaa niin kuin se meidän kannaltamme on ollut.
Jonkun toisen käsikirjoitus on mennyt eri tavalla ja hyvä niin. Meillä on rankka vuosi takana, toivottavasti (uskon näin) helpompi edessä :-). Silti, saksakoulua en voi kenellekään suositella. Kaikkeen perusteluun menisi kasvokkainkin koko ilta, joten tyydyn vain näin toteamaan.

Perheellämme on näillä näkymin muutto Berliiniin reilun kuukauden päästä, eli Elokuussa 2007 työkomennukseni takia ja lasten kouluasia on se, joka enten askarruttaa.

Lapsista kaksi vanhinta 11v. ja 7v. ovat käyneet Suomessa englanninkielista leikkikoulua ja eskaria ja vanhin on tietenkin aloittanut englannin opiskelut ja tuntuu siltä, että koulu Berliinissä pitäisi olla kansainvälinen, tai ainakin osittain kaksikielinen. Meidän nuorimmainen on vanha 3v, joten hänelle yritämme etsiä jotakin hoitopaikkaa, että tulisi ainakin niitä sosiaalisia kontakteja paikallisesti. Saksan puolelta tietenkin suositellaan lapsille paikallisia kouluja, mutta kun kumpikaan meistä ei puhu hyvin Saksaa, niin täysin saksankielinen tuntyy aika kovalta jutulta.

Täysin kansainvälinen saattaa jäädä haaveeksi kustannusten takia ja siksi kyselenkin lisätietoja löytämästänne koulusta.
Voisitko laittaa mainitsemistasi nettisivuista lisää tietoa, niin tutkisin olisiko se meille mahdollinen?
Kiitoksi.


Hienoa että olette asian tiimoilta hyvissä ajoin liikkeellä !

Päätös saksalaisen tai kansainvälisen koulun välillä ei ole välttämättä mikään helppo juttu. Kannattaa punnita eri vaihtoehdot huolella ja tarkkaan sekä yrittää päästä selville mikä olisi se paras ratkaisu omalle lapselle. Jo eri kouluvaihtoehtojen selvittäminen voi sinänsä viedä aikaa.

Perheemme muutti myös kesken lukuvuoden Suomesta Saksaan (Berliiniin) tammikuun alussa. Molemmat lapset kävivät Suomessa englanninkielistä leikkikoulua. Vanhempi lapsista, silloin 6-vuotias, ehti aloittaa Suomessa eskarin viime syksynä. Nuorempi oli 4-vuotias. Syksyn ajan selvitimme eri kouluvaihtoehtoja. Vaihtoehtoina oli tietenkin tavallinen saksalainen lähikoulu ja eri kansainväliset koulut (esim. NelsonMandela). Useat kansainväliset koulut olivat järkyttävän kalliita. Täysin saksalaiseen kouluun lapset joutuisivat taas menemään täysin ummikkoina eli englannin varhaisopetuksen hyöty olisi mennyt hukkaan. Onneksi löysimme osittain huhupuheiden perusteella "puoli-kansainvälisen" koulun, jossa toimi päiväkoti samassa rakennuksessa.
Kävimme tutustumassa kouluun jo ennen muuttoamme kun siihen tuli tilaisuus. Ja löytyihän koulusta netti-sivutkin kun osasi oikeita hakusanoja käyttää.

Heti tammikuun alusta vanhempi lapsista meni suoraan 1-luokalle ja nuorempi päiväkotipuolelle. Opetus tapahtuu 80% englanti ja 20% saksa. Suurin osa lapsista on saksankielisiä, jonka toinen vanhemmista ehkä on eri kielinen. Lapset puhuvat siis keskenään enimmäkseen saksaa. Paitsi ne jotka oikeesti ovat muualta muuttaneita. Olimme tosi iloisia siitä että lapsilla oli jo ennestään jokin tuntuma englanninkieleen. Se helpotti varmasti paljon - ainakin ymmärsivät mitä opettajat puhuvat ja haluavat heidän tekevän.
Koulun syyslukukausi muuten päättyi talvilomaan (ei siis joululomaan kuten Suomessa).

Nyt siis ollaan kesäkuun alussa. Toki alkuun varsinkin vanhemmalla oli sopeutumisvaikeuksia, mutta niin kuulemma kaikilla on ensimmäiset 2-5 kk. Itse asiassa pääsiäisloman jälkeen opettaja sanoi että suuri harppaus on tapahtunut sekä oppimisessa että viihtymisessä. Tämä tietenkin lämmitti mieltä. Täytyy kyllä sanoa että on aikamoinen ero opiskelussa verrattuna Suomeen. Päivät ovat pidemmät ja taso vaikeampi. Nyt meidän kesällä vasta 7-vuotta täyttävä kaveri yrittää sinnikkäästi opetella kirjoittamaan ja lukemaan englantia sekä saksaa. Ja kotona opetellaan lukemaan suomeksi (Suomi-koulussa käydään kerran viikossa). Täytyy suhtautua asiaan suurella kärsivällisyydellä ja syvällä kunnioituksella. Ei moinen onnistuisi enää vanhemmalla iällä.

Nuoremmalla, joka kesällä täyttää 5-vuotta, ei ollut juuri mitään vaikeuksia sopeutua. Tavallaan siirtyi vain "uuteen leikkiryhmään" kielen pysyessä samana. Toki saksa tuli siinä mukana. Hän sitten jatkaakin syksyllä jo eskarissa, kun täällä aloitetaan nämä kouluhommat vuotta aikaisemmin kuin Suomessa.

Muuten noin 2 viikkoa muutostamme tuli kaupungilta kirje, jossa osoitettiin lähin koulu mihin ilmoittautua välittömästi. Eli kyllä täällä on ihan oikeesti "pakko" mennä johonkin kouluun - kotona opiskelu ei käy päinsä.

Huomioita:

- Suosittelen että jos mahdollista jo Suomessa kannattaa opetella lukemaan ja kirjoittamaan suomenkieltä. Se että osaa lukea edes suomea ennenkuin täällä joutuu tositoimiin opettemaan saksaa tai englantia on suuri helpotus. Varsinkin jos on Suomesta lähtiessään 6-7 vuotias eikä vielä osaa.
- Olemme tyytyväisiä siihen että lapset ovat (nuorempi menossa) kansainvälisessä koulussa. Saksankielisessä lähikoulussa olisi tullut opittua vain saksa ja englanti olisi jäänyt unholaan. Nyt he oppivat kaksi uutta (ja tärkeää) kieltä samanaikaisesti - hyöty on melkoinen.
- Löytämämme kansainvälinen koulu on kohtuuhintainen. Uskon että sellaisia löytyy myös muista kaupungeista. Ainakin kannattaa nähdä vaivaa ja yrittää selvittää.
- Kavereita he ovat kummatkin saaneet - "kielimuurista" huolimatta. Kansainvälisessä koulussa ehkä myös kielen erilaisuus (kansalisuus, kulttuuri) ei ole niin erikoinen ja ehkä ei myöskään kiusattava juttu.

[quote="pietive"]
Täysin kansainvälinen saattaa jäädä haaveeksi kustannusten takia ja siksi kyselenkin lisätietoja löytämästänne koulusta.
Voisitko laittaa mainitsemistasi nettisivuista lisää tietoa, niin tutkisin olisiko se meille mahdollinen?
Kiitoksi.

------------------

Toki laitan !

Mainitsemani kansainvälinen koulu löytyy osoitteesta:

www.berlinmetropolitanschool.com

Jos ilmenee mitä tahansa kysyttävää muuttoon liittyen, niin vastailen mielelläni joko tämän palstan kautta tai sähköpostilla privaatisti.

Yst.terv.Leena