Tässä kun on näitä viestejä lueskellut voinee viimeistään nyt (siis tän kenttätutkimuksen perusteella) karkeasti sanoa, että me saksansuomalaiset ollaan täällä joko jonkun sortin työkomennuksella tai sitten lemmen perässä. Itse allekirjoitan tuon viimeisimmän, saksalaisen miehen perässä siis tänne päädyin.

Kertokaahan miten ootte tänne päätyneet, etenkin mua kiinnostaisi ne, jotka ovat työn perässä muuttaneet, ootteko suomalaisen työnantajan komennuksella vai onko työnantaja saksalainen? Itselläni on AMK-sosionomin paperit (itse asiassa vielä plussana englannin kieliseltä linjalta Bachelor of social services), mutta niille ei anneta mitään arvoa täällä, joten työskentelen vanhan ammatin parissa lähihoitajana. Täällä sain siihen tutkintoon 7 kuukauden paperisodan jälkeen tunnustuksen, sekään ei tullut ilmaiseksi, piti valita vuoden työharjottelun tai suullisen kokeen välillä vaikka tutkintopaperit oli jo kädessä! No, suullisen kokeen suoritin ja nyt on titteli Examinierte Altenpflegerin. Että jotain edes. Mutta sosionomin hommat siis kiinnostais, luonnollisesti. Ikävää vaan on kun sellasta tutkintoa kun ei täällä tunneta :evil:

Laittakaahan viestiä, saatte repostella Cee Veellänne :-D

Amerikkalaisen suurpääoman juoksupoikana olen tänne muutanut.

Tuota, loppujen lopuksi muita vaihtoehtoja noiden kahden ekan postauksen jälkeen ei oikein jää. Paitsi ehkä mahdollinen kaksoiskansalaisuus, että on elänyt suomessa nuorempana, ja haluaa nyt testata minkälaista täällä on.

Mun Münsseniinmuutto on vähän sekäettä. Enempää en halua just nyt tässä humalantilassa sanoa ;)

abe

Hain huumorin vuoksi töitä Singaporesta ja Lontoosta, sillä viihdyin näissä kaupungeissa varsin hyvin. Kas kummaa headhunter firma minne cv:ni olin lähtettänyt tarjosi myös paikkaa Frankfurtista. Sanoin heti ei ei ei hei, mutta tajuttuani että maksavat hyvin sekä helppo 440km muutto sensijaan että manteretta vaihtaisin, otin duunin. Siksi olen täällä.

Tuota, loppujen lopuksi muita vaihtoehtoja noiden kahden ekan postauksen jälkeen ei oikein jää. Paitsi ehkä mahdollinen kaksoiskansalaisuus, että on elänyt suomessa nuorempana, ja haluaa nyt testata minkälaista täällä on.


Tähän mun kyllä pitää lisätä, että voihan täällä olla esim. opiskelemessa, työharjottelussa tai au pairina. Nuku nyt humalas pois ja kerro lisää jos siltä tuntuu :wink:

Työ"komennuksella". Työsopimus voimassa toistaiseksi, loppuu automattisesti kesäkuussa 2038 nykylainsäädännön mukaan.

tulin alunperin työkomennuksella. mutta kun kotiinpaluu alkoi uhata, aloin etsiä itselleni uutta duunia ja onnekas kun olin, myös löysin. nyt olen suomalais-ruotsalaisen firman palveluksessa paikallisella sopimuksella, toistaiseksi. esimies on suomessa, työkaverit ympäri eurooppaa.

täytyy sanoa, etten missään vaiheessa edes hakenut saksalaisiin firmoihin, vaan ainoastaan pohjoismaalaisiin ja ylikansallisiin. saksalainen hierarkkisuus ja herranpelko ei sovi suomalaiselle, eikä varsinkaan naispuoliselle sellaiselle, joka on tottunut tekemään hommat eikä juoksemaan lupien perässä pomolta toiselle...

Hain ensin töitä Lontoosta, mutta sikäläisten mielestä työkokemus Helsingistä on suurin piirtein sama kuin Puolasta tai Virosta... joten piti kokeilla plan B:tä. Ehkä jotakin auttoi että CV piti valmiiksi sisällään lyhyitä jaksoja Saksan maalla, ja että sain vakuutettua tulevani professionals (not private) syistä eikä suunnitelmia paluusta Suomeen ole. Joka tapauksessa realiteetti oli että Saksasta avautui ovia nopeammin kuin mistään muualta päin Europpaa, jopa ilman super sujuvaa kielitaitoa. Oman päätöksen tein firman kulttuurin/toimialan perusteella, vähemmän tärkeätä viihtyvyyden kannalta onko skanditiimi vai saksalainen firma. Tosin varmistin etten ole ensimmäinen ulkomaalainen. Sitäpaitsi jos kuitenkin päädyn myöhemmin muualle Europpaan, parempi tuntea myös saksalainen työkulttuuri jos kerran kielenkin hallitsee (=tavoite).

itse sain/saan saksalaisesta työkulttuurista ihan tarpeeksi kuvaa sekä komennusaikanani (saksalainen johto, alaiseni olivat saksalaisia) että nykypaikassa, jossa noin 300 hlön konttorissa saksalaisia on 95% väestä. Oma tiimini on poikkeus joka toimii täällä eikä Suomessa/Ruotsissa poikkeussyistä.

Hauska muuten kuulla että olet saanut töitä vaikkei kielitaitosi ole ollutkaan hyvä. Antaa toivoa muillekin hakijoille. Olen näet kuullut vain ja ainoastaan päinvastaista kaikilta jotka ovat töitä Saksasta hakeneet. Aina ei ole riittänyt sujuvakaan kielitaito jos työtehtäviin on kuulunut dokumenttien laatimista, on kuulemma katsottu että vain syntyperäinen osaa ilmaista asiat varmasti oikein. (Palaute hakijalle syistä miksei häntä oltu valittu.)

Työn perässähän täällä suomalaisella työnantajalla mutta paikallisella sopimuksella.
Mielenkiintoinen kommentti tuosta kielitaidosta. Kun itse kävin Saksassa ensimmäisiä kertoja työhaastatteluissa liki 4 vuotta sitten niin Nürnbergiläinen saksalaisfirma tarjosi sopimusta vaikka en puhunut saksaa senkään vertaa mitä nykyään (eikä taidoissa ole vieläkään hurraamista).

Pitänee kantaa oma korteni kekoon.. ceeveellä ei tämän tarinan myötä tosin retostella... Ala on kuljetus ja logistiikka. Juttu alkaa syykuussa 2002 jolloin hain, ja sain, key account assarin paikkaa sen hetkisen työnantajan kilpailijalta. Ehdin Vantaalle istua n. 6 kk, kun keksin että voisinpa vaikka lähteä pois koto-Suomesta, sen sijaan että tekee Aikuisen Naisen Ratkaisun ja ostaa oman kodin :P

Tuumasta toimeen ja muutaman kuukauden päästä istunkin jo firman Dusseldorfin putiikissa, paikallisella, toiseksi voimassa olevalla sopparilla. Siirtymisen helppouden mahdollistaa se tosiasia että mä kuulun globaalin accountin budjettiin joten se on ihan sama missä istuu, saman verran ne 9 account lokaatiota musta maksaa kuitenkin.

Nykyään tittelillä bisnes analyst, vaikkakin perusduuni on sama kuin 1.5 vuotta sitten, sitä on vaan työnnetty lisää....

Minneköhän täältä seuraavaksi....? Budapestissä olis häppeninkiä tällä hetkellä. Kenties perustamaan sinne Suomi-kanttiksia :wink:

Hauska muuten kuulla että olet saanut töitä vaikkei kielitaitosi ole ollutkaan hyvä. Antaa toivoa muillekin hakijoille. Olen näet kuullut vain ja ainoastaan päinvastaista kaikilta jotka ovat töitä Saksasta hakeneet.

Tällä kertaa fokusoin työnhaun niihin joissa mainos engl. ja myös haastattelu englanniksi, joten saksan taito vain plussaa...tosin testasivat sen poikkeuksetta. Täydellisen kielitaidon vaatimukseen olen itsekin törmännyt aiemmin, kun hain tehtäviin jossa paljon tekemissä saksalaisten (johtotason) asiakkaiden kanssa. Täsmensivät vielä, että aksenttini on liian vahva, sekä saksa & engl. Toki myönnän että vuosikertomustyyppisen teksin tuottamistaitoa en saa haltuun ihan parissa kuukaudessa... olisivat ehkä odottaneet tätäkin.

Mulla ainakin aukesi työura täällä Saksassa ihan ongelmattomasti, vaikka en sanaakaan saksaa aluksi osannut. Ja vieläpä aika vanhakantaisessa Deutsche Postissa. Englannilla aloitettiin; se oli kotonakin monta vuotta "pääkieli". Nyt, muutaman vuoden työrupeaman jälkeen saksa sujuu jo ihan hyvin, vaikken mitään kokouspöytäkirjoja mielelläni saksaksi vielä kirjoitakaan. No, pakon edessä menee nekin.

Kotona kommunikoidaan jo pelkästään saksaksi eli kai tästä se toinen kotimainen kieli sitten on tullut.

Kohta aloitetaan miehen kanssa espanjan opinnot, ehkä jonain päivänä puhutaankin sitten keskenämme sitä... :-)

monsterpoordit ja jobpilotit on kayty lapi....vaan joku mainitsi loytaneensa saksasta tyopaikan headhunter/recruiterin kautta....karsiskohan kysya minka niista? voisi kiinnostaa...

Iso osa noiden jobsafari/monster/jobpilot-ilmoituksista on nimenomaan kubiikkelirekryjen ilmoituksia.

abe

Kukaan ei komentanut ja lempikin oli jo löytynyt, omasta vapaasta tahdostamme lähdettiin v. 94 Suomesta, pahimman laman ja työttömyyden aikana. Sanouduimme vakituisista työpaikoista Suomessa irti (hulluja olette, oli monen kommentti) ja lähdettiin yhdeksi-kahdeksi vuodeksi opettelemaan saksan kieltä lisää ja "vähän kahtelemaan mualimoo". Nyt on yli 10 vuotta kulunut enkä ainakaan pääkaupunkiseutuun takaisin vaihtaisi.

Mä kuulun tässä sakissa vähemmistöön, eli niihin, jotka ovat tulleet rakkauden perässä. Törmäsin opiskeluaikoina Jkl:ssä kivaan saksalaiseen vaihtaripoikaan ja reilut puolitoista vuotta sitten pakkasin sitten kamani ja tulin tänne. Töitä teen edelleenkin Suomeen etänä ja reissaankin siellä suht usein. Projekti on loppumassa kesällä, eli tässä mietitään, mistä aloittais työnhaun. Mahdollisuudet on todennäköisesti aika rajalliset, varsinkin kun haluan töitä Hampurista tai sen ympäristöstä, miehen työn takia ei voi lähteä nyt muuallekaan. Saas nähdä löytyykö mitään, vai tuleeko musta Hausfrau :?

Mä jäin tänne, koska suomalainen tyttöystävä otti huvuudiin. Siitä on kulunut jo varmaan kymmenen vuotta, mutta väliäkö sillä. Nyt ei enää komennella, ainakaan suomeksi. Teen joka päivä umpisaksalaisia asioita alkaen nutellan syömisestä päättyen poliittisiin pohdintoihin siitä, mikä on Saksan rooli tällä maapallolla eli olen päässyt eroon kaikenmaailman puoluettomuuksista ja Tuomiojasta. Olo on niin kotoisa, että saksalaiset alkavat olla jo mun mielestä ulkomaalaisia :P

mä tulin miehen perässä, pienin ja rauhallisin askelin:
ensin kesätöihin muutaman kerran, sitten vaihtoon, taas kesätöihin, ja viimein monen vuoden ravaamisen jälkeen tyhjän päälle keikkumaan, mutta tuli niitä töitä sitten vähitellen etsimällä. Nyt on rakenteilla oma free-elämä, ilman työnantajaa ja sitä useampi asiakas "kiusana".

Ihan vaan itseni vuoksi tänne päädyin. Kiinnostavaa huomata että ainakin tämän keskustelun mukaan suurin osa ainakin tämän palstan Saksansuomalaisista päätti vaihtaa maata duuni-/talousasiat mielessään.

Mulla jäi kosteana englannin-vaihtovuotena oma horsti haaviin :smt117 ja valmistumisen jälkeen häntä tänne Saksanmaalle sitten seurasin. Lähestulkoon olemattomalla saksantaidolla/työkokemuksella ei täällä (varsinkaan nykyisessä tilanteessa) paljoa juhlita, eli ensin piti alkaa oppimalla kieli, sitten vaan työharjoitteluun... Toinen harjoittelu on nyt päällä ja alkaahan se saksakin jo luistamaan. Nyt tarttis sitten vielä löytää KUNNON duuni...

Muuten, Düsseldorfilaiset: saatte janoista vahvistusta kantikseen! :occasion5: Suunnitelmissa (paluu)muutto Düsseldorfiin huhtikuun lopulla.

Sain puhelinsoiton kesämökille, että "would you be willing to live & work in Frankfurt". Vastasin myöntävästi ja siitä se lähti, joskin aikaa siihen meni lähes 10kk.

Täällä Frankfurtissa isossa kansainvälisessä konsernissa paikallisella työsopimuksella ja toistaiseksi vielä kehnosti kieltä taitavana.

Ei minulla ole pahaa sanottavaa saksalaisista organisaatioista, pomoina, työkavereina eikä alaisina. Kyllä täällä pärjää - omassa yksikössä kaikkia sinutellaan (vaikkakin vain englanniksi, saksaksi taas ei)

//Jussi