Eilen mä tulin kotiin bussilla, istuin bussin perällä. Takapenkillä istui mummo, äiti ja lapsi. Koko matkan ajan lapsi, 5-6 vuotta? sähläsi paikkojen kanssa. Ich sitze hier. Oma da, Neiinnnnneinneniennen, ich sitzte jetz hier, ÄÄÄÄÄHHHÄÄÄ!!!!! Mama da, ich da. Mummo ja äiti vaihtoivat paikkoja ipanan kanssa kuin ipana olisi ollut jokin kenraalimajuri ja kovalla äänellä!!!!! Mulla meni hermot 10 minuutin kuluttua ja menin etupenkkiin. Pari muutakin seurasi perässä!!!!!
Joskus näkee vanhempia, jotka pomppii sinne tänne ipanan käskiessä.

Aupparina on joskus vaikeeta, kun ei tiedä miten lapset on kasvatettu. Onneksi mun isäntäperheen lapset on kilttejä ja tottelee vanhempia ja mua. Vanhemmat sano, että sie sagen wo der Schrank steht. Mutteivat kurita lapsia!!!!
Alussa pari kertaa korotin ääntäni että nyt on stoppi hillumisen kanssa. Äiti sattui kuulemaan, mutta illalla sanoi, että hyvä noin, joku järjestys pitää olla. Ipanat kokeilivat rajojaan mun kanssa.

Kaupassakin ovat kiltisti ja eivätkä rynni karkkihyllylle. Syövät harvoin karkkeja ja siitä syystä munkin karkkihimo on vähentynyt, kun yritän olla hyvä esimerkki ;)

Jos miettii eroja Suomen ja Saksan väliltä. Jotenkin suomalaiset lapset on ujoja ja kiltempiä. Saksalaiset rohkeempia.

Mun ranskalaisen aupparikaverin hoidokit on tosi kilttejä ja ihan normaalilla kasvatuksella. Sanovat mulle käsipäivää!!!!! Eka kerta oli aika kummallinen, kun pikku ipana tulee ja antaa kättä ja sanoo, ich bin Sebastian. Willst, äääh, möchten sie wissen wie alt ich bin??

Mutta mun ruotsalaisen kaverini perheessä on päinvastainen tilanne ja
kova kuri. Jos eivät tottele esim. ruokapöydässä, niin heti ulos!!!! Telkkaria ei saa kattoa (1,2päivää!!!) , viikkorahoille loppu, karkkeja ei viikkoon jne. Jotenkin tuntuu, että nämä ipanat ihan vartavasten hilluvat ja koettelevat hermoja?!?! Ruotsalaisessa aupparilla on tekemistä!!!!!!!!

Nyt mun pitää vahtia meidän pikku ipanaa :) joka on niin sulonen...!!!!