Hei - olen uusi kirjoittaja täällä. Olemme perheen kanssa muuttamassa Frankfurtiin syksyllä 2008 miehen työn perässä muutamaksi vuodeksi. Mies sinne jo edeltä lähti ja muu perhe tulemme sitten perässä.

Olemme hakemassa kohta 9-vuotiaalle pojallemme koulupaikkaa Frankfurt International Schoolista ja kiinnostaisi tietää kokemuksia ko. koulusta. Löytyykö täältä muita suomalaisia joiden lapset käyvät tätä koulua - tai jotain muuta kansainvälistä koulua Saksassa?

Olisi kiva kuulla kokemuksia näinkin isojen lasten muutosta ja sopeutumisesta vieraskieliseen koulunkäyntiin. Meillä poika on täysin ummikko suomenkielinen, eikä ole vielä opiskellut mitään vieraita kieliä (on nyt tokaluokkalainen). Englanninkieliseen kouluvalintaan päädyimme, koska oma saksankielentaitomme ei riitä tukemaan lapsen opiskelua saksaksi.

Moi!
Meidan mukelot olivat FISsissa 2-3 vuotta sitten. Omia kokemuksia:
- englantia heikommin (tai ei ollenkaan) taitavat oppilaat on erittain hyvin otettu huomioon, ohjelman nimi on ESL - English as Second Language
- ihan mukava meininki koulussa
- asianmukainen koulukiinteisto, U-Baanayhteyskin on ja erittain laaja bussikuljetusverkosto
- amerikkalainen meininki alkaa tunkea lapi, erityisesti ylaluokilla
- IB-tutkinto ei ainakaan aiemmin kaynyt kaikissa Euroopan maissa yliopistoon valmistavasta tutkinnosta
- suomenkielen opetusta ei enaa liene ko. koulussa, silloin ennen viela oli

Viime vuosina monet suomalaiset ovat siirtyneet Frankfurtin Eurooppakouluun, jolloin suomalaisten suhteellinen osuus on FISissa vahentynyt ja sen myota suomenkielen opetus FISissa tietaakseni paattynyt. No, sita voi paikata Suomi-koulussa kerran viikossa.

Yhteenvetona: ihan hyva paikka. Suosittelisin ehdottomasti FISia ennen ISFaa (Sindlingenissa). Frankfurtin Euroopakoulukin (ESF) on vaihtoehto, mutta englanninkieliselle puolelle voi olla hyvin vaikeaa paasta, jos kumpikaan vanhemmista ei ole minkaan EU-instituution palveluksessa.

Viela tuosta ummikoiden sopeutumisesta:

FIS on hyva vaihtoehto, ne osaa sen ummikoiden sopeuttamisen. Omat lapset olivat 8- ja 9-vuotiaita FISsin aloittaessaan. Syksy meni aikalailla kielen opetteluun. Valilla kynat ja kumit lenteli kotilaksyja tehdessa... Joululoma oli kaannekohta, se jalkeen alkoi tulla juttua englanniksi ja paasiaisloman jalkeen se kieli ei enaa koskaan ole ollut ongelma (paitsi koska vanhempansa puhuvat sita niin sietamattoman kehnosti ;-)).

Kannattaa pitaa huolta myos suomen kielesta, koska 'muutama vuosi' vieraskielisessa ymparistossa etenkin venyessaan voi haitata/estaa paluun suomalaiseen kouluun tai Suomeen noin yleisestikin.

Hei, kansainvälinen koulu on hyvä valinta, etenkin jos lapsenne ei ole lukenut vieraita kieliä vielä montaa vuotta. Omat nuoremme ovat käyneet kohta kaksi vuotta Bonnin kansainvälistä koulua ja tukea opetuskielen oppimiseen saa varmasti. Lisäksi koulujen perusperiaatteena on hyväksyä kaikki ihmiset rotuun, uskontoon tai ihonväriin katsomatta.
Koulu on tasoltaan vaativa mutta palkitseva jos vain jaksat opiskella.

Eli siinä kiteytettynä koulun perusjuttu. Nuorisomme oli Saksaan muuttaessamme lukenut saksaa, englantia, ruotsia ja ranskaa koulussa ja muutoinkin koulumenestykset Suomessa olivat hyvät. Saimme heidät onnen kaupalla gymnasiumiin (Hessenissä), mutta koulunkäynti ei ollutkaan itsestäänselvyys. Vaikka he osasivat saksaa (vanhin oli lukenut 6 vuotta ja osasi melko sujuvasti puhua ja kirjoittaa), saimme heti huomautuksia huonosta saksankielentaidoista. Koulun taholta emme kielen tukiopetusta saaneet edes rahaa vastaan saatikka vinkkiä yksityisopettajasta. Nolaaminen luokan edessä ja jatkuva negatiivisen palautteen antaminen tulivat joka viikkoiseksi ongelmaksi. Lunttaaminen kokeissa ja opettajien lahjonta olivat ihan normaalia käytäntöä. Kuinka tuttu olikaan lause "osaathan sinä nämä asiat, mutta en voi antaa kiitettävää kun et osaa täydellistä saksaa". Vuoden sinnittelimme ja sitten teimme ratkaisun vaihtaa kansainväliseen kouluun vaikka se kirpaisikin tilipussia. FIS oli täynnä, joten muutimme Bonniin koska BIS:ssä oli tilaa. Lisäksi BIS oli tuolloin kansainvälisempi eli kansallisuuksia oli enemmän suhteessa oppilasmäärään.

Oltuaan kuukauden uudessa koulussa, törmäsin vararehtoriin koulun käytävällä ja hän oli yllättynyt kuinka uudet ja yleensä niin ujot suomalaisnuoret hymyilevät joka päivä. Vastaus oli selvä; heidät hyväksyttiin koulussa ja kaikkia oppilaita luokassa kohdeltiin tasavertaisesti.

Nyt olemme lisäksi saaneet huomata, että koulunvaihdos kannatti. Kaksi vanhintamme kirjoittavat toukokuussa ja haut yliopistoihin ovat menossa jo kovaa vauhtia. Mm Englannissa on muutama paikka jo auki ja niihin pääsyyn tarvitaan osaamista eikä isäpapan paksua lompsaa avaamaan ovea.

Vuoden alusta Saksan valtio on hyväksynyt kansainväliset koulut virallisiksi oppilaitoksiksi eli enää ei tarvitse anoa vapautusta kouluvelvollisuudesta opiskellakseen kansainvälisessä. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että näistä kouluista voi hakea jatko-opiskelupaikkaa myös Saksasta. Asioillahan tuppaa olemaan kaksi puolta ja niin on tässäkin muutoksessa, mutta se on jo toinen asia.

Yhteenvetona voin kuitenkin todeta, että meidän perheemme on ollut erittäin tyytyväinen kansainvälisen koulun opetukseen ja tasoon, joiden toivon pysyvän yhtä hyvinä tulevinakin vuosina

Kiitokset kaikille jotka vastasitte minulle tähän ketjuun. Autoitte luomaan jonkinlaisen mielikuvan ko. kouluista. Vielä haluaisin kuitenkin jatkaa tätä aihetta ja kyselyäni. Meille on nimittäin syntynyt omassa hakuprosessissamme jokseenkin epäluotettava kuva FISistä, vaikka muuten koulu hyvältä vaikuttikin. Nyt sitten pähkäilemme FIS:in ja ISF:n välillä. Asia pitää pian päättää.

Ensisijaisesti haimme lapsille opiskelupaikkoja siis vain FISistä, josta tammikuussa lupailivat lähes varmasti paikkoja lapsillemme. "Kun vain ajoissa haette niin varmasti pääsette," olivat sanoneet miehelleni. Laitoimmekin hakupaperit heti tammikuussa. Maaliskuussa olikin sitten FIS:issä jo toinen ääni kellossa: "Valitettavasti meillä onkin niin paljon hakijoita, että paikkoja ei voi vahvistaa. Etenkin vanhemman lapsen osalta tilanne on vaikea. Suosittelemme lämpimästi, että haette muuallekin."

No, ei kun kiireesti laittamaan hakupaperit myös ISF:ään. Huhtikuussa kävimme tutustumassa molempiin kouluihin paikan päällä ja ISF:ssä lasten piti myös tehdä jonkinlaiset tasotestit, joita FISissä ei vaadittu. Vanhempi lapsista kävi eilen suorittamassa viimeiset tasotestit/pääsykokeet ISF:ssä. Niiden tuloksia emme vielä tiedä. Itse kouluna sekä lapset että me aikuiset pidimme FIS:istä ja sen ympäristöstä enemmän, mutta emme laisinkaan pitäneet sen toimintatavasta tässä hakuprosessissa. Toivottavasti se ei heijastele koko koulun toimintatapoja muutenkin?

Meille luvattiin vahvistaa 12.5. onko lapset hyväksytty FISiin vai ei. No 12.5. tuli ja meni. Sen jälkeen mieheni soitti koululle ja kysyi tilannetta. "Valitettavasti vieläkään emme tiedä, vaan vasta toukokuun loppuun mennessä," kuului vastaus tällä kertaa. Itse aloin jo hermostua, sillä kaikkien omien kesäloma- ja sijais- ja muuttojärjestelyjen takia ehdottomasti olisin jo tarvinnut tuon tiedon olemmeko muuttamassa Saksaan vai emme - koulupaikoistahan se enää riippui. Asuntokin pitäisi Saksassa järjestää sen mukaan missä lapsilla on koulu. Eilen sitten saapui tänne Suomen kotiin kirje, joka sisälsi tiedon, että lapset on hyväksytty FISiin, mutta tapa jolla sekin asia ilmoitettiin meni kyllä alta riman.

Olemme nimittäin uusperhe, jossa vanhempi lapsista on miehen ex-liitosta ja toinen meidän yhteinen. Molemmille on haettu paikkaa FISistä. Mieheni on erikseen pyytänyt että kaikki informaatio FIS:istä lähetettäisiin HÄNEN SÄHKÖPOSTIOSOITTEESEENSA, sillä hän tekee liikkuvaista työtä ja sähköposti on varmin tapa saada tieto perille nopeasti. Nimenomaan tiedonkulun nopeudella oli tässä tapauksessa merkitystä sillä odotimme ainoastaan vahvistusta koulupaikoista jotta voimme laittaa heti pyörät pyörimään muuton järjestelemiseksi. No, näin luvattiin tehdä mutta käytännössä viestintä on toiminut niin ja näin. Minunkin sähköpostiosoitteeni on sinne kyllä annettu, mutta toistaiseksi en ole vastaanottanut ainoatakaan informaatiota koulusta muutoin kuin mieheni minulle forwardoimana. Jokunen viesti on tässä kevään aikana sieltä lähetetty mieheni ja hänen tyttärensä sähköpostiosoitteisiin osoitettuna "Dear Mr and Mrs NN" mutta mieheni on sitten oikaissut että vastaanottaja on hänen tyttärensä, ei vaimonsa.

Huolimatta siitä että lupasivat lähettää kaiken tiedon sähköpostitse, maaliskuussa tieto siitä, että koulupaikkoja ei lupauksista huolimatta olekaan, lähetettiin kirjeenä mieheni Saksan kotiosoitteeseen. Ja nyt tuli pohjanoteeraus; sinänsä kauan kaivattu iloinen tieto, että molemmille lapsille (siis myös omalleni) on vahvistettu koulupaikat, saapui kirjeenä Suomen osoitteeseemme osoitettuna miehelleni ja EX-VAIMOLLEEN, joka siis ei mitenkään liity tähän hakuprosessiin. Miehen exä on ollut lähinnä nimenä miehen tyttären papereissa toisena vanhempanaan mainittuna. Kumpikaan noista joille kirje oli osoitettu, ei siis ole kirjoilla osoitteessa johon kirje oli lähetetty (toinen ei koskaan ole ollutkaan). Periaatteessa voisin siis sanoa, että itse edelleen odottelen että joku viitsisi virallisesti vahvistaa minullekin, että lapseni on viimein saanut koulupaikan.

Tässä rinnalla ISF on kuitenkin hoitanut nämä hakumenettelyt mallikkaasti; meille on nopeasti tullut vastaukset missä mennään ja mistä asia vielä on kiinni. Vaikka aloitimme hakuprosessin sinne kiireessä ja myöhään, koska ISF oli vain hätätilanteessa otettu ainoa kakkosvaihtoehto, kaikki siellä on toiminut kuitenkin hyvin ja siitä on tullut luotettava kuva. Nyt odotamme ISF:stä eilisten kokeiden tuloksia.

FIS kuitenkin muuten viehätti meitä kouluna enemmän, samoin Oberursel paikkana, mutta kertokaa nyt te, joilla on kokemusta, että onko tämä aina ollut tällaista sählinkiä siellä? Emme valitettavasti ole kovin luotettavaa kuvaa ko. koulusta saaneet tämän viestinnän perusteella. Jos esim. kodin ja koulun välillä viestintä on tätä tasoa jatkossakin, niin valitsemme mieluummin ISF:n, mikäli ovet sinne aukeavat. Harmi vain, että ISF:ssä ei ainakaan siellä käydessämme ollut muita suomalaisia oppilaita. FISissä niitä sentään oli jokunen.

Löytyykö ketään jolla olisi kokemusta ISF:stä? Mielelläni kuulen myös lisää kokemuksista FISissä. Miten esim. kodin ja koulun välinen viestintä on toiminut? Mitä hyvää, mitä huonoa näistä kouluista löytyy?

Löytyykö ketään jolla olisi kokemusta ISF:stä? Mielelläni kuulen myös lisää kokemuksista FISissä. Miten esim. kodin ja koulun välinen viestintä on toiminut? Mitä hyvää, mitä huonoa näistä kouluista löytyy?

Minä en valitettavasti osaa tässä auttaa, mutta jäin ihmettelemään tuota mikä on ISF... no se selviää netistä.
Muuten, meillä on pikkasen sama tilanne päällä. Soitimme BIS:iin ja kyselimme paikkatilannetta. Työnantajan osallistuminen kustannuksiin virallistetaan vasta kuukauden kuluessa ja nainen koululla sanoi, ettei voi antaa mitään tietoja vielä, hakekaa sitten kouluun kun työnantajan osuus on selvä. Ja he käyvät siis itse parhaillaan neuvotteluita työpaikan kanssa...

Eikös kuitenkin hakupaperien vastaanottaminen maksa 1600 euroa per lapsi??? Entä jos emme haluakaan lapsia kouluun tai he eivät sinne pääse??? Rahastusta, tai sitten olen tajunnut kaiken ihan väärin. Kolmen lapsen kanssa ei kuitenkaan viitsisi vain laittaa hakupapereita huvikseen, vaan jotain pitäisi olla takataskussa. Kyllä ulkomaalaisten osalta heillä pitäisi olla tarkka tieto, kuinka paljon otetaan. Eli vanhat oppilaat huomioon ottaen, kyllä he tietävät, kuinka paljon paikkoja on jäljellä... Tai sitten eivät osaa laskea.

Saksalaisia otetaan tietääkseni edelleenkin vain "täyteoppilaiksi".

Koulut eivät ymmärrä, että heidän käytöksensä leviää maailmalla ja niin paljon merkitsee se, millaisen kuvan koulusta saat, miten itse suhtaudut jatkossa kouluun.

Toivottavasti niin meillä kuin teilläkin oli vain joku harakka vastaamassa (joita on joka työpaikassa) ja itse opettajat ovat mukavia...

Muuten... jos tähän ketjuun saa lisäillä omia kyssäreitä... niin onko kellään kokemuksia Düsselin kansainvälisestä koulusta???

ens alkuun: en tiedä, mutta luulen. Toiseksi: Frankfurtissa on tänä vuonna Gymnasiumeihin 200 hakijaa enemmän kuin paikkoja, eikä lisäluokkia voida perustaa kuin 5 kpl joten EHKÄ siellä sekoillaan myös siksi että pitäisi löytää 80 "ylijääneelle" frankfurtilaiselle Gymnasiumpaikka ensi syksyksi. Touko-kesäkuun vaihteessa pitäisi olla kouluvalinnat selvillä.

Tuo tapa lähettää kaikki paperista löytyvän isän nimissä on niitä maan tapoja joille on paras vaan huokaista.

Kun muutin tänne, koulunjohtaja sanoi että ei kannata luottaa sähköpostiviestintään - hän kyllä lukee mailinsa päivittäin mutta monet hänen kollegansa eivät lue sitä koskaan. Tästä on kaksi vuotta, enkä usko että mitään suurta läpimurtoa on tapahtunut. Aina kannattaa kokeilla, mutta jos sähköpostiviestintä tökkii, kannattaa suosiolla siirtyä puhelimeen, paperikirjeisiin ja - ihan totta - faksiin. Aaah, faksi se on monen saksalaisen mielestä varsin näppärä kapine ;)

Kansainvälisistä kouluista en osaa sanoa mitään kun omat piltit käyvät saksalaisia kouluja.

Komppaan NannyOggia ja totean että jos tuollainen paperien lähettely tuntuu hankalalta ja vanhanaikaiselta niin saattaa vielä tullu suru puseroon enemmän kuin pari kertaa.

Ensinnäkin Saksassa email ei ole virallinen "kirjemuoto" eli mitään virallista tietoa ei voida lähettää sähköpostilla.

toiseksi Fax on oikeesti väline kommunikoida jos haluaa olla "moderni" Saksassa. Perinteinen kirje on edelleen todella suuressa suosiossa keskustella osapuolten välillä.

Joten tähän toimintaan kannattaa tottua.


Lukiessani noita kahden viikon myöhästymisiä tai kirjeitä mietin että mitä ihmeellistä niissä nyt on ? Sitten keksin että olen jo tottunut tähän tapaan toimia tässä maassa.. :)

-Förre-

Löytyykö ketään jolla olisi kokemusta ISF:stä? Mielelläni kuulen myös lisää kokemuksista FISissä. Miten esim. kodin ja koulun välinen viestintä on toiminut? Mitä hyvää, mitä huonoa näistä kouluista löytyy?

FIS:sin viestinnasta: niilla oli oli meidan kannykkanumerot ristissa (isa/aiti) niiden luettelossa, eika sita saatu millaan oikaistua. :-/ On ne muutoin viestittanyt ihan hyvin koulun ja kodin valilla, mutta osittain ne on kylla myos herkkia ylilyonteihin siina suhteessa: otetaan yhteytta kotiin oppilaan kaytoksesta tilanteessa jossa suomalaisessa koulussa kohotettaisiin vain olkapaita. Niita kulttuurieroja jalleen.

ISF:sta on kokemuksia parilla tuttavaperheella, enka taman hetkisen ymmarryksen perusteella olisi suosittelemassa sita FISsin edelle. On jaanyt ISFsta jotenkin semmoinen kuva, etta koulumenestysta vaaditaan ja painotetaan siella paljon, kun taas ilmapiiri FISissa on jotenkin rennompi ja tuloksia syntyy silti. Toisaalta: Ei mistaan voi antaa takuita, asian muuttuvat vuosien kuluessa, saattuu kohdalle hyva/huono opettaja, tulokkailla on jonkinmoisia sopeutumisvaikeuksia koulusta riippumatta, koulu ei vain satu ymmartamaan vanhempia, vanhemmat eivat vain satu ymmartamaan koulua, jne.

Siita vaan sano Sibelius!