Ja uusille tiedoksi heti alkuun, että käytännöt ja koulut eroavat toisistaan ainakin osavaltiotasolla, mahdollisesti myös kaupungeittain. Minun kokemukseni ovat Frankfurtista.

Juu, siis kuopus on nyt 10 v ja 4. luokalla. Ensi syksynä pitäisi olla uudessa koulussa. Grundschulesta ei juuri mitään infoa tipu:
- syksyllä vanhempainillassa juteltiin asiasta ja kerrottiin että pitää itse soitella kouluihin ja/tai etsiä koulujen omilta nettisivuilta, milloin niillä on Infoabend ja/tai avoimien ovien päivä. (Kaikki koulut eivät muuten pidä nettisivujaan a) edes siedettävän helppolukuisina b) ajan tasalla c) ollenkaan toiminnassa. Puhelinluettelo käteen!) Jos et ollut vanhempainillassa, et saanut tätäkään tietoa. (Taas yksi syy miksi ramppaan vanhempainilloissa: siellä kuulee juttuja joista muuten ei mitään tiedä.)
- tammikuussa tuli koulusta tiedote että pidetään Infoabend, jossa eri koulumuotojen edustajat tulevat kertomaan ja vastaamaan kysymyksiin. 20 minsaa per koulu. Paikalla oli siis yksi vararehtori eräästä Gesamtschulesta, yksi Gymnasiumista, yksi Realschulesta ja yksi Hauptschulesta. Oli ihan mielenkiintoista kuunnella, sain mm tietää että täällä (Frankfurtissa) voi vaihtaa koulua "alas- tai ylöspäin" jos koulumenestys antaa siihen aihetta. Jälleen: ellet ollut paikalla, jäit ilman infoa. Ja tietenkin, kun aikaa oli vain 20 minuuttia, kysymykset mukaan luettuna, niin ei siinä ehtinyt kuin esitellä hiukan "omaa" kouluaan ja hiukan yleisesti sitä "omaa" koulumuotoaan. Niin että jos kaupungissa on vaikka 9 Gesamtschulea niin 8 jää edelleen arvoituksiksi.
- helmikuussa vanhempi/vanhemmat käyvät 15 minuutin mittaisen keskustelun luokanopettajan kanssa, aiheesta mihinkäs kouluun teidän piltin kannattaisi jatkaa. Itse olen jutellut tästä jo aikaisin syksyllä yhden kerran, en tiedä onko muilla ollut tarvetta... aika moni näyttäisi menevän niin että millainen koulutus on vanhemmilla, sellainen on oleva lapsillakin. Kyvyistä riippumatta.

Kaikki muu on vanhempien vastuulla. Koulujen avoimien ovien päivillä kannattaa käydä. Maaliskuussa täytetään lappunen johon vanhemmat kirjoittavat 3 koulua. Opettaja kirjoittaa oman suosituksensa. Lappu menee siihen kouluun joka on 1. listalla. Jos kouluun on 170 hakijaa ekalla sijalla, mutta voidaan ottaa vain 130, ylijääneet paperit lähetetään niihin kouluihin jotka kussakin lapussa ovat sijalla 2. Jne. Jos kolmaskin koulu sanoo "ei meille sovi" niin nämä koulut joutuvat sumplimaan keskenään - lasta ei siis voida määrätä muuhun kouluun kuin johonkin vanhempien valitsemaan. (Taas korostan: näin kuulin että Frankfurtissa menetellään. En tiedä päteekö se muualla.)

Ei siis riitä, että joutuu pähkäilemään onko piltille parasta mennä Realschuleen vai Gymnasiumiin, vai kenties peräti Hauptschuleen, vai olisiko sittenkin Gesamtschule paras, ja jos niin integroitu vai se toinen... Sen lisäksi pitää etsiä kyseisiä kouluja ja katsella missä niitä on ja onko sinne kulku järkevää (vaikka yhdellä junalla 20 min, vai 3 raitiovaunulla tunti, jne.)

Tätä palapeliä kun aikansa sorvaa, saa ehkä päätettyä että tuohon lähimpään Gesamtschuleen, mutta ellei sinne sovi niin sitten joku Sachsenhausenin lukioista kun Abituriin tässä tähdätään ja opettajakin sitä suositteli. Ja mitä kukin kouluista painottaa, kellä on ranskaa ja kellä luonnontieteitä... yhdellä on kivat AGt eli kerhot, mutta toisella olisi sitten yläluokille opiskelijavaihtoa ja kolmannella koululla on sellaiset suhteet elinkeinoelämään että jokainen pääsee mielekkääseen työharjoitteluun kahdeksi viikoksi ja...

Ei ihme, että kuulin vanhempainillassa useamman kertovan että "lapsi sanoo että tahtoo siihen kouluun missä isoveli on, mitä sitä miettimään". Eräskin nauroi minulle että hän sanoi lapselleen (huom: kymmenvuotiaalle) että "sinun se pitää päättää, en minä sitä koulua käy".

Onko se sitten vastuullista vanhemmuutta, voisi kysyä, mutta enhän minä kohteliaana ihmisenä mitään sano...

No. Ainahan sitä päätöksiä pystyy tekemään, ei se ole se ongelma. Ja lapsi voi tehdä läksynsä kunnolla ja lukea kokeisiin, ja saa hyviä numeroita... mutta millä varmistaa että pääsee siihen kouluun mihin haluaa? Esimerkiksi koulu, jota meidän esikoinen käy, on niin haluttu että joinakin vuosina sinne on otettu VAIN lapsia joilla jo on sisarus ko. koulussa.

Tämän kuulin tänään alkuasukkaalta:
Henkilökohtaisella kontaktilla. Kouluun voi ottaa yhteyttä ihan itse. Kirjoittaa kirjeen koulunjohdolle, että tyttäreni on mukava tyttö, soittaa pianoa ja on kiinnostunut luonnontieteistä jne. Koska koulu saa päättää, se pistää listaan ekana lapsia joista on jotakin tietoa. Henkilökohtainen, oma-aloitteinen yhteydenotto hyvissä ajoin on välttämätöntä. Kun vielä otetaan huomioon että sisarus on jo ennestään samassa koulussa, voi pääsyä pitää varmana. (Kääntäen: jos vanhemmat ovat :smt070 moniongelmaisia / syrjäytyneitä, :stoned: eivät kirjoittele kirjeitä eivätkä käy infoilloissa, niin ei kukaan auta lasta kiipimään ylemmälle oksalle. :read2: )

Ko. alkuasukas on ystäväni ja tarjoutui näyttämään minulle millaisen kirjeen kirjoittaa omasta lapsestaan, ynnä kirjoittamaan puolestani... ei niin ettenkö yleensä kirjoittaisi itse kirjeitäni, mutta tällä kertaa sanon kyllä kiitos. Integroidun yhteiskuntaan ja pelaan sen säännöillä. Ei ole oleellista kuka kirjeen kirjoittaa, vaan se, että koulu saa lapsesta kirjeen joka henkii sitä että tämä lapsi on oikeaa ainesta tähän kouluun... :star:

Loppuun vielä subjektiivinen kommentti: vaikka tänään närästikin useamman tunnin, kun niitä kouluja kävin läpi ja valkkasin, niin toisaalta vaiva ei ole mahdoton. On mukavaa että voi vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä lapsi opiskelee, eikä ole pakko noudattaa jotain koulupiirijakoa - mikä Suomessa pahimmillaan johtaa siihen että kunnanrajalla asuva käy koulua 15 km päässä vaikka 1 km päässä naapurikunnassa olisi koulu myös. :eviltongue: EN pidä hyvänä että jako tehdään kymmenvuotiaana, mutta :congrats: PIDÄN hyvänä sitä että ylipäätään tehdään jakoa. Gesamtschule olisi paras, mutta koska lapset laitetaan varmuuden vuoksi Gymnasiumiin aina kun mahdollista, ei Gesamtschulessa ole tarpeeksi sitä ylintä kolmannesta. Ei siinäkään mitään järkeä ole, että Suomessa pääsee lukioon alle seiskan keskiarvolla, ja voi sitten jähnätä siellä neljä vuotta ja ottaa surkeat paperit ulos. Eikä ole hyvä, että ne joita ei pätkääkään koulunkäynti kiinnosta, häiriköivät 8. luokan tunneilla. Jos nämä kaksi koulusysteemiä voisi yhdistää, saisi aikaan joko todella kauhean tai aika hyvän.

Vihoviimeinen kysymys täällä pidempään elelleille: onko sillä jossain vaiheessa isompaa merkitystä, mistä koulusta ne paperit ovat?`Tarkoitan, että yliopistoon pääsee riippumatta siitä minkänimisestä koulusta todistus on, ja voiko sillä sen jälkeenkään mitään väliä olla?

Loppuun vielä subjektiivinen kommentti: vaikka tänään närästikin useamman tunnin, kun niitä kouluja kävin läpi ja valkkasin, niin toisaalta vaiva ei ole mahdoton. On mukavaa että voi vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä lapsi opiskelee, eikä ole pakko noudattaa jotain koulupiirijakoa - mikä Suomessa pahimmillaan johtaa siihen että kunnanrajalla asuva käy koulua 15 km päässä vaikka 1 km päässä naapurikunnassa olisi koulu myös. :eviltongue: EN pidä hyvänä että jako tehdään kymmenvuotiaana, mutta :congrats: PIDÄN hyvänä sitä että ylipäätään tehdään jakoa. Gesamtschule olisi paras, mutta koska lapset laitetaan varmuuden vuoksi Gymnasiumiin aina kun mahdollista, ei Gesamtschulessa ole tarpeeksi sitä ylintä kolmannesta. Ei siinäkään mitään järkeä ole, että Suomessa pääsee lukioon alle seiskan keskiarvolla, ja voi sitten jähnätä siellä neljä vuotta ja ottaa surkeat paperit ulos. Eikä ole hyvä, että ne joita ei pätkääkään koulunkäynti kiinnosta, häiriköivät 8. luokan tunneilla. Jos nämä kaksi koulusysteemiä voisi yhdistää, saisi aikaan joko todella kauhean tai aika hyvän.

Vihoviimeinen kysymys täällä pidempään elelleille: onko sillä jossain vaiheessa isompaa merkitystä, mistä koulusta ne paperit ovat?`Tarkoitan, että yliopistoon pääsee riippumatta siitä minkänimisestä koulusta todistus on, ja voiko sillä sen jälkeenkään mitään väliä olla?

Heippa!
Olen saksalainen opiskelija ja mulla ei ole lasta, joten valitettavasti en voi sanoa hirveän paljon koulun vaihdosta, en edes omaa kouluvaihtoani hyvin muista ;) , mutta lyhyesti haluaisin sanoa, että olen ehdottomasti sinun mieltäsi tästä, mitä kirjoitit viimeksi. Molemissa järjestelmissä on mielestäni hyviä ja huonoja puoleja, joten olisi ehkä parhaiten, jos molemmat voi oppia toisistaan. :)

Ja sinun kysymykseen liityvä voin omista kokemuksistani kertoa, ettei ole mitään merkitystä, missä Gymnasiumissa olet käynyt. Yliopistot katsoo vain, onko abituri, mutta ei ole mitään väliä, mistä koulusta se on. :)

Älä panikoi, Nannyogg.

Kuten tiedämme, on joka osamaalla oma koululakinsa ja oma Kultusminister. Ja sitten on vielä osavaltion opetusministeriö ja siellä ihan oma opetusministeri.

Tästä johtuen joissain osamaissa jaetaan lapset vasta heidän mennessään 7. luokalle. Mutta joissain jo 4. luokan jälkeen.

Laittaisin lapset heti gymnaasiumiin, sillä sieltä on todellakin helppo mennä vuoden tai parin jälkeen vaikka Realschuleen, jos lapsi stressaantuu gymnaasiumissa. Se ei ole häpeä. Ei todellakaan.

Realschulesta on vaikea "nousta" gymnaasiumiin, sillä Realschulessa opetetaan aineita suppeammin.

Jokaisen gymnaasin abituuritodistus oikeuttaa opiskeluun jokaisessa yliopistossa. Abitokarin keskiarvo ratkaisee. (Googeloi vielä lisätiedoksi "numerus clausus")

Saksassa on helpompaa päästä opiskelemaan toiveainettaan kuin Suomessa, sillä Saksan yo-tokarin keskiarvo saattaa muodostua oppilaan valitsemista pilipali-aineista.

Mutta Saksassa karsitaankin rankimmin juuri opiskellessa. Raakaa touhua.

Meidän lapset kävivät ja käyvät matemaattis-luonnontieteellistä gymnasiumia. Ihan vain siksi, koska se on ainoa gymnaasi meidän kylillä...

Mutta esikoinen opiskelee lääketiedettä, joten tuo oli hänelle sopiva gymnaasi, sillä ilman hyvää kouluopetusta esim. fysiikassa, kemiassa, biologiassa, ei hän olisi pystynyt seuraamaan edes ekavuoden luentoja. Nyt hän on jo - luojan lykky - saanut kandin tutkinnon läpi. Kyseisen tutkinnon läpäisee joka yliopistossa eka yrityksellä vain noin 50 %.

(Sivutietona:Latinaa ei ollut koulussa edes tarjolla, mutta se ei ole ongelma, koska yliopistoissa on omat latinankurssit, joissa opitaan vain lääkärilatinaa: nominatiivi ja genetiivi.)

Koululakeja kun bruukataan uudistaa usein, niin muistaakseni 6 vuotta sitten uusi koululaki päätti päästää kuopuksen vuosikerran (ja sitä seuraavat) kirjoittamaan ylioppilaaksi jo 12. luokalla. Hän on nyt sillä. Poika-polosella on aina ollut meidän lapsista pisin koulupäivä.

Keskimmäinen on nyt 13. luokalla, joten nämä kummatkin kirjoittavat yhdessä abinsa samassa koulussa samaan aikaan, mutta eri abikokeet.
Absurdia? Ei toki (Kylläpäs!!!), sillä
keskimmäinen on käynyt sitä vanhan koululain kurssimuotoa (Grundkurse, Leistungskurse), ja kuopuksen vuosikerta tekee uudenmuotoista lukiota, jossa ei ole ym. kursseja, vaan kaikkia vaadittuja aineita painotetaan yhtä paljon.

Heillä ei ole tuossa koulussa kielinä kuin enkkua ja ranskaa/venäjää. Tietenkin he voisivat mennä opiskelemaan (luultavasti ihan hyvillä) tokareillaan vaikka italiaa, mutta se opiskelu loppuisi kuin kanan lento. Heillä kun ei ole siitä edes alkeisoppimäärää.

Tällä esimerkillä haluan ainoastaan valottaa tätä opiskelusysteemiä, jossa ratkaisee vain tokari. Tosin pääsykokeita ollaan joissain yliopistoissa harkitsemassa tai jossain niitä saattaa jo ollakin.

Siis Saksassa koululaisen pitäisi kai jo 10-vuotiaana tietää ainakin suunnilleen, mitä hänestä tulee isona. Sen toiveen mukaan voisi sitten valkata sopivimman koulumuodon. Jos päätyisi valinnassaan gymnaasiin, niin niistä pitäisi löytää sellainen, joka tukisi tulevaa ammatin valintaa tai opiskelualaa.

Kuulostaa kauhealta, mutta ihan noin kamalaa se koulunkäynti ei ole, sillä meidän lapset ovat lahjakkuuksiltaan ja älyltään ihan tavallisia ja silti tulivat tai parhaillaan tulevat hyvin toimeen tuossa gymnaasissaan, vaikka minun mielestäni siellä opetetaan ihan liikaa kaikkea mielestäni turhaa. Luen turhiin aineisiin vaikka integraalimatikan.

Ja ihan vain loppukaneetiksi sen verran kuopuksesta, jolla todella on aina ollut 7-8 koulutuntia per koulupäivä, niin silti hänellä on eniten harrastuksia. En ole toppuutellut, vaikka olen tiennyt koulun kärsineen (läksyt), sillä kyllä lapset itse tietävät, miten paljon heillä on halua ja energiaa. Ja elämässä pitääkin olla muutakin kuin vain koulua.

Meillä tämä asia taas meni oikein helposti.

Opettaja järjesti kaikille vanhempain vartin, jossa käytiin lasta ja hänen oppimistaan lävitse. Vanhemmat katsoivat, mitä mieltä opettaja on ja hyväksyivät läpikäydyn. Sitten laitettiin siihen paperille mihin itse haluaa lapsen kouluun ja opettaja laittoi oman mielipiteensä. Meillä se oli yksimielisesti lukio.

Lukiosta ja muista kouluista tuli paperit, että silloin ja tällöin ovat avoimet ovet ja nykäisimme ohimennen samalla rehtoria hihasta, vai oliko se toisinpäin? Itse olin ostamassa vohveleita lapsille juuri silloin. No, kuitenkin, esittelimme lapsen, koska edellinenkin käytettiin rehtorin kanslian kautta muuttaessamme maahan ja siinä puhuimme yhteistuumin, että samaan lukioon sisarensa kanssa tulee.

Muuttaessamme valitsimme lukion sijainnin mukaan, eli lähimpänä kotia. Vaihtoehtona olisi ollut myös se gesamtschule, mutta meillä ei oikein ollut tarpeeksi käytännöntietoa tuosta koulusta.

Jostain kuulin, että tämä meidänkin lukio olisi enemmän matemaattinen, mutta kyllä täällä kieliä opetetaan ihan samalla tavalla... en ehkä tajua koko juttua, mutta ehkä matikka on täällä korostetussa asemassa Suomeen verrattuna, mutta toisaalta, niin ovat kieletkin. Vaaditaan ja opiskellaan enemmän.

Onnea lapsen koulun valintaan!

Oi, kamalaa miten vaikeaa voi täällä olla koulun valinta. Paljon tsemppiä valintaan Nannyogg! Kyllä taitaa meikäläinen (jos Luoja lapsia suo) viedä naperot Suomeen kouluun..

Kiitos kannustuksesta :)

Joo, edelleen pidän hyvänä sitä että valita voi. Lauantaina oltiin sen koulun tutustumispäivässä, jota Esikoinen käy. Kuopus on niin innoissaan ja haluaa sinne...

Elena: minulla on niin ristiriitaisia kokemuksia Suomen kouluista, nuo ehtivät siellä olla koulussa melkein 4 vuotta, että en kyllä veisi. Onneksi sitä valintaa ei tarvitse tehdä, kun ei muutenkaan olla muuttamassa Suomeen ;)

Tästä jäi vielä kertomatta se, että yksityiskoulujakin sitten on. Sekä kaupunkikouluja että sisäoppilaitoksia. Walldorf-kouluja ja lahjakkaiden erityisahjoja, ja niitä kouluja jotka ovat olemassa vain siksi, että jotkut haluavat uskoa että todella kallis koulu on se paras koulu... Kaikkee on!

Elena, minun poikani luki ylioppilaaksi Suomessa, seuraava oli koulussa viisi luokkaa, seuraava kolme, ja nuorin yhden luokan. Kaikkea on tapahtunut, mutta silti suosittelen oikein lämpimästi Suomalaisia kouluja. Saksassa on kokemusta kahdesta koulusta, en tykkää yhtään systeemistä, enkä opettajista.

Ne joiden kanssa olen jutellut kansainvälisistä kouluista, ovat sanoneet, että kyllä se vaan hakkaa muut koulut mennen tullen, niin suomalaiset kuin saksalaiset, opettajat ovat innokkaita auttamaan lasta (varmasti opettajakunta valitaan niin ja kaikki lapset ovat tavallaan samassa asemassa) ja taso on hyvä. Myös tanskalaiseen kouluun olen kuullut verrattavan ja sekin hävisi tasossa.

Monet saksalaiset hakevat lapsilleen paikkaa kansainvälisestä koulusta, jos vain rahaa piisaa, sekin jo kertoo jotain. Ja, monet äidit täällä haukkuvat saksalaista koulua ja ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta, ennen asiat olivat kuulemma eri tavalla (siis vielä ikäisteni naisten jutuista päätellen).
Täällä on monia äitejä, jotka vaativat vain ykkösiä lapsiltaan, että saavat kunnon koulutuksen (lukio). Ilmeisesti lukioiden taso on hyvä täälläkin, puhun yleisestä tasosta jutussani (ala-aste on aika leikkikoulu...) ja opettajista, jotka eivät ole minusta luonteeltaan ja käytökseltään yhtä hienoja kuin Suomessa.

Tyttäreni lukiossa on lapsia, jotka itkevät kokeitten jälkeen. Olen käynyt aiheesta (tai siis muusta asiasta, tuo tuli esille keskusteluissa muuten vain) keskustelemassa koulussa kahden opettajan kanssa. He myöntävät, että saksalaisessa koulujärjestelmässä on jotain vikaa, vanhempi opettajista tosin ei osannut kertoa mikä. Minä kerroin sen hänelle, se on hän itse. Eli opettajat. Tämä opettaja nöyryytti lastani koko luokan kuullen ja se oli ensimmäinen kerta kun lapseni tuli itkien koulun käytävällä vastaan ja takuuvarmasti viimeinen.

Nuorempi opettaja (luokanvalvoja) on rehellisesti myöntänyt meille, että järjestelmä on mätä ja mm. hän ei voi antaa historiasta niin hyvää numeroa tytölle kuin kuuluisi (ilmeisesti maailman historia osataan Suomessa paremmin), koska tytön saksankielen taito ei ole viime vuonna ollut tarpeeksi hyvä, että MUUT OPPILAAT olivat asiasta valittaneet.
Minä purskahdin itkuun, sillä tunsin järkyttävää voimattomuutta tuota järjestelmää vastaan ja olin raivoissani.

Vanhemman tyttären luokalla oli myös kiusaamista, se niistä ihanista luokkarovereista. Tyttäreni pyörä kaadettiin hänen ajaessaan sillä parin viikon ajan, reppu heitettiin tielle, pojat ilkkuivat hänelle puhumisesta puolitoista vuotta!!!! Nyt se on ilmeisesti vähentynyt, mutta tuo oli päivittäistä, eikä opettaja saanut sitä loppumaan. Eräskin poika kysyi joka ikinen päivä, "että mitä oikein puhut, en tajua puheestasi mitään" ja paskaiset naurut päälle. Ehkä se ei opettajalle ollut mitään, mutta tyttärelleni ei kovin kannustavaa.

Mutta, edelleen.... jokaisen kokemukset ovat henkilökohtaisia ja yksi ei voi sanoa, että asia on näin ja piste. Vaan, ihmisillä on erilaisia kokemuksia asiasta. Tiedän muitakin, joilla huonoja kokemuksia saksakouluista ovat, mutta he eivät täällä halua välttämättä yleisen ilmapiirin takia kertoa aiheesta. Tarkoitan sitä, että jos uskaltaa arvostella Saksassa jotain, saa täälläkin helposti nenälleen, mikä minusta on todella väärin. Kaikki kokemukset ovat kertomisen arvoisia ja korostan sitä, että on hienoa, jos muiden kokemukset ovat positiivisia täältä. Kunpa meidänkin olisi ollut.

Mutta koen myös velvollisuudekseni kertoa, että Saksassa on myös ikäviä puolia ja varsinkin kun puhumme kouluista. Sillä on mieletön osuus lasten viihtymiseen maassa ja äidin ja isän sydän voi kokea monta viiltoa... joten asiaa kannattaa miettiä moneltakin kannalta, sekä hyvältä että huonolta, kun päätöksiä tekee.

Suomalaisena opettajana saksalaisessa koulussa näen paljon samaa, kuin äitileppis. Opettajilla on valitettavan usein tapana käyttää häpäisyä rangaistuksena ja oppilaiden tulee tehdä kaikki opettajan pillin mukaan. Jotenkin tuntuu, että täällä ei ole kovin moni vielä tajunnut, että opettajalla vielä viisikymmentä vuotta sitten ollut automaattinen kunnioitus on poissa. Se on ansaittava nykyisin! No joo, jo riittää vuodatus saksalaisista kouluista. En pidä kyllä suomalaisistakaan kouluista yleensä. Tiesittekö muuten että suomalaiset koululaiset inhoavat eniten kouluun tulemista WHO:n koululaistutkimuksen mukaan? Tässä linkki: http://www.hbsc.org/publications/reports.html Klikatkaa part 2 kohdasta 2001/02 International Report: Young People's Health in Context ja menkää sivulle 44.

Olisi muuten kiva jos kommentteihin pantaisiin myös, mistä osavaltioista kokemukset on kerätty. Tähän mennessä kahden vuoden aikana olen ymmärtänyt että ainakin BW:n ja Hessenin erot ovat ISOJA.
Opettaja suositteli nyt kuopukselle Realschulea, mistä tietenkin sain pienoisen paniikkikohtauksen kun muistin jonkun väittäneen että sieltä pääsee parhaassa tapauksessa oppisopimuskoulutukseen. Kävin eilen suositellun Holbeinschulen esittelyssä, ja sain kuulla mm. että heillä on toimiva "vaihto-ohjelma" viereisten (näkyy ikkunasta) kahden Gymnasiumin kanssa, molempiin suuntiin, jos lapsen edistyminen tuntuisi vaativan koulunvaihtoa. Heillä toteutetaan myös sisäistä "erottelua" niin että yläluokilla voi lukea enemmän kieliä ja reaaliaineita, ja päätyä erilliseen "lukioon" (Gymnasialer Oberstufe) ja siitä Abituriin. Jos ei kiinnosta, voi ottaa yläluokilla kotitaloutta ja veistoa ja päätyä jonneen muuanne.

Ilmeisesti tämä ei ole kaikkialla samoin. Tietenkin isossa kaupungissa on aina enemmän tarjontaa kuin pienessä, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt siitä, miten avoinna tuolla pidetään väyliä joka suuntaan. Realschule+Gymnasialer Oberstufe = 9v, kun Gymnasium tällä hetkellä on 8v. Ja sitten on näitä muita kouluja, ja mikä ihme on Fachabitur... ach, minä olla aina vaan hämmästyneempi.

Toki juttelin pitkästi myös parin vanhemman kanssa, joilla jo on lapsi Holbeinschulessa. Kehuvat kovasti.

Asiasta kukkaruukkuun: miten taide(korkea)koulut ottavat opiskelijoita? Pitääkö olla Abitur taskussa, vai mennäänkö sinne pääsykokeilla? Katson kyllä Googlesta jossain vaiheessa ;) mutta jos jollakulla sattuu olemaan takataskussa niistäkin tietoa, kiitollisuudella vastaanotetaan.

Olisi muuten kiva jos kommentteihin pantaisiin myös, mistä osavaltioista kokemukset on kerätty. Tähän mennessä kahden vuoden aikana olen ymmärtänyt että ainakin BW:n ja Hessenin erot ovat ISOJA.

Isoin ero Baden-Württembergin ja Hessein välillä taitaa olla siinä, että Baden-Württembergissä neljännen luokan opettajan sana on laki. Siis jos opettajalta ei heru "suositusta" (= lupalappua) Gymnasiumiin, sinne on mahdollista päästä neljännen luokan jälkeen vain pääsykokeitten kautta (n. 10 % kokelaista onnistuu). Gesamtschule-vaihtoehtoa ei ole.
Siirtyminen Realschulesta Gymnasiumiin on periaatteessa mahdollista ainkin kahden ensimmäisen vuoden ajan, mutta aika hankalaa:
Realschulessa luetaan 5. luokalta alkaen yhtä kieltä, Gymnasiumissa kahta. Mitä myöhemmin vaihtaa sitä enemmän on kiinniotettavaa.

---
Ja mitä tapahtuu jos jää neljännellä luokalla Gymnasium-junasta:

Mittlere Reife -tutkinnon (tavallisesti Realschulesta tai Werkrelschulesta) jälkeen täällä Baden-Württembergissä on oppisopimuskoulutuksen lisäksi ainakin kaksi vaihtoehtoa:

Jos pääaineiden keskiarvo vähintään 3,0:
Berufliches Gymnasium (= kolmivuotinen lukio, jolla aika voimakas sosiaalinen, taloudellinen tai tekninen painotus, muitakin linjoja on esim. muotoilu ja IT-linja).
Päästötodistus on samanarvoinen kuin tavallisenkin Gymnasiumin päästötodistus "Allgemeine Hochschureife = Abitur". Eli todistus on suora pääsylippu sellaisiin yliopisto- tai ammattikorkakouluopintoihin, joissa ei ole aloituspaikkarajoituksia. Muihinkin saa pyrkiä.

Ilman virallista keskiarvorajaa, käytännössä rajoitettu aloituspaikkamäärä:
Berufskolleg BK
(= tavallisesti kaksivuotinen ammattipainotteinen oppilaitos, jossa voimakas sosiaalinen, taloudellinen tai tekninen painotus. Käytännön opetusta koulun verstaalla tai "kuviteellisessa firmassa" on 1 päivä viikossa ja ensimmäisenä vuonna on kaksi 7 viikon harjoittelujaksoa yrityksissä).
Lopputodistus "Fachochschulreife" on suora pääsylippu ammattikorkeakolun niille linjoille joissa ei ole aloituspaikkarajoituksia. Muihinkin saa pyrkiä.

Osa Berufskolleg-koulun linjoista on pitempiä ja valmistaa suoraan ammattiin (esim. lastentarhanopettaja "Erzieherin" on täällä Baden-Württembergissä nelivuotinen BK-koulutus)

Oppisopimuskaan ei täällä Baden Württembergissä ole mikään umpikuja:
Oppisopimuskoulutuksen jälkeen on mahdollista suorittaa yksivuotinen BK, jonka lopputodistus on myös "Fachochschureife = Fachabitur"

Pohdimme juuri oman tyttären valintoja:
Realschulen keskiarvo riittäisi tuohon kolmivuotiseen lukioon.
Berufskolleg kuitenkin houkuttelee käytännönläheisyydellään ja lyhemmällä opiskeluajalla. Jokunen oppisopimuspaikkahakemuskin on vielä vetämässä.
Tyttö on nyt viettämässä välivuotta kansanopistossa Suomessa, ja sieltä käsin on aika hankala hakea oppisopimuspaikkoja, koska kukaan ei ota oppilasta ilman työpaikkahaastattelua tai lyhyttä harjoittelua. Hiihtolomallaan tyttö piipahtaa kuitenkin parissa haastattelussa. Saas nähdä nyt...

Sisäpiiristä katsoen tuntuu kauhealta, kun opettajia haukutaan. Toivoisin, että katsottaisiin myös vähän ylemmille tasoille, josta erinäiset harkitut (?) päätökset tulevat.

Kuinka paljon SINÄ pystyisit tekemään, jos sinulla olisi esimerkiksi kuusi 32 oppilaan luokkaa? Jos tapaisit päivittäin 120 - 180 oppilasta?

Jos välitunnin pituus on 5 min, jonka aikana sinun on vaihdettava luokkaa ja kannettava sinne kaikki mahdollinen tarvittava? Myös piirtoheitin on haettava jostakin.

Kuinka paljon ja kuinka nopeasti SINÄ pystyisit muuttamaan käytänteitä, jos koulussa vallitsee se asenne, että kaikki rikotaan ja opettajaa/systeemiä vastustavat ovat cool? Jos vanhemmat sanovat soittaessasi, että heillä on sama ongelma, eivät hekään voi nuorelle mitään? Jos autoritäärinen päsmäröinti ja suuri koko+ääni ovat ainoa tapa herättää "kunnioitusta"?

Kuinka paljon SINÄ saisit tuloksia parannettua, jos poliitikot päättävät, että koulunkäyntiajasta otetaan vuosi pois eivätkä vaatimukset muutu? Kuinka paljon olisit valmis lapsilta vaatimaan: onko oikein, että viides- ja kuudesluokkalaisilla on 32 tuntia viikossa eikä heillä ole mahdollisuutta ruokailuun?

Minkäänlaista "ulkopuolista" henkilökuntaa ei ole: ei kouluavustajia, ei psykologeja, kuraattoria, ei ketään muuta kuin sihteeri ja johtaja. Jos olet sairas, ei ulkopuolelta tule sijaista vaan kollegat tekevät tuntisi palkatta. Johtaja edellyttää puolivirallisesti, että sairaskin toimittaa koululle tehtävät.

Paljonko SINULLA olisi aikaa käyttää opetuksesi ja koulun ilmapiirin parantamiseen, jos istut kokonaisen kuukauden (yötä päivää laskettuna) pelkästään korjaamassa LAKISÄÄTEISIÄ kokeita?

Opettajalla ei ole käytännössä minkäänlaista työskentelytilaa. Opettajainhuoneessa on "paikka" 60 opettajalle: 60 tuolia ja 50 cm pöytää. Koko koulupäivänä et saa hetkeäkään olla rauhassa ja melutta. Tietokone on oltava kotona. 700 oppilasta, kaksi beameriä, kolme tv:tä. Kirjat ym materiaali on ostettava itse, samoin luokkaretken ym kustannukset (ei päivärahaa) ja lisäkoulutukset maksat itse. Osassa kouluja myös kalvot. Minulla on "varaa" kopioida 14 arkkia per oppilas per vuosi, pelkät kokeet vievät kuusi sivua.

Opettajan työ on erittäin vaativaa. Hän kohtaa päivittäin suuren määrän ihmisiä ja lukee parhaansa mukaan erinäisistä suullisista, kirjallisista ja sanattomista viesteistä, miten hänen kussakin tilanteessa olisi viisainta käyttäytyä. Tarkkaavaisuus on tuntitolkulla äärimmillään. Tuntien välissä on viisi minuuttia aikaa nollata, oli edellinen tunti sitten ollut kuinka hankala ja tunteita herättävä tahansa. Opettaja vetää joka päivä showta näyttelijän tapaan, mutta eroja ovat, että näyttelijää tullaan vapaaehtoisesti katsomaan ja että näyttelijällä on vain yksi kenraaliharjoitus, opella on niitä useita joka päivä. Monella on suuria ongelmia olla ajattelematta kouluasioita ja yksilöiden kohtaloita, nollata. Työn luonteeseen kuuluu, ettei koskaan tunne olevansa valmis.

Valitinko jo tarpeeksi? Osassa koulua koskevissa käsityksissä on se ongelma, että jokainen on käynyt koulua oppilaan roolissa ja luulee siksi tietävänsä, millainen työpaikka se on.

Saksalainen koulu ei varmasti ole helppo paikka lapselle, jos se aikuisetkin ajaa niin ahtaalle kuin mitä päivittäin itse koen ja kollegoissa näen ja jos tämänkin foorumin kritiikkiin on uskominen. Emme me tahallamme tai välinpitämättömyyttämme näitä "huonoja" opettajia olla.

Tule ja kokeile. Jos kiinnostusta löytyy, voit tulla seuraamaan, millainen työviikko minulla on.

Kiitos edellisistä viesteistä! Valaisi ainakin meikäläisen osalta hyvin. Esikoinen on menossa ensi syksynä kouluun, mutta pidän kyllä huolen, että tänne ei jäädä. Eipähän tarvii miettiä mitä 4.luokan jälkeen.

Sisäpiiristä katsoen tuntuu kauhealta, kun opettajia haukutaan. Toivoisin, että katsottaisiin myös vähän ylemmille tasoille, josta erinäiset harkitut (?) päätökset tulevat.

Kuinka paljon SINÄ pystyisit tekemään, jos sinulla olisi esimerkiksi kuusi 32 oppilaan luokkaa? Jos tapaisit päivittäin 120 - 180 oppilasta?

Jos välitunnin pituus on 5 min, jonka aikana sinun on vaihdettava luokkaa ja kannettava sinne kaikki mahdollinen tarvittava? Myös piirtoheitin on haettava jostakin.

Kuinka paljon ja kuinka nopeasti SINÄ pystyisit muuttamaan käytänteitä, jos koulussa vallitsee se asenne, että kaikki rikotaan ja opettajaa/systeemiä vastustavat ovat cool? Jos vanhemmat sanovat soittaessasi, että heillä on sama ongelma, eivät hekään voi nuorelle mitään? Jos autoritäärinen päsmäröinti ja suuri koko+ääni ovat ainoa tapa herättää "kunnioitusta"?

Kuinka paljon SINÄ saisit tuloksia parannettua, jos poliitikot päättävät, että koulunkäyntiajasta otetaan vuosi pois eivätkä vaatimukset muutu? Kuinka paljon olisit valmis lapsilta vaatimaan: onko oikein, että viides- ja kuudesluokkalaisilla on 32 tuntia viikossa eikä heillä ole mahdollisuutta ruokailuun?

Minkäänlaista "ulkopuolista" henkilökuntaa ei ole: ei kouluavustajia, ei psykologeja, kuraattoria, ei ketään muuta kuin sihteeri ja johtaja. Jos olet sairas, ei ulkopuolelta tule sijaista vaan kollegat tekevät tuntisi palkatta. Johtaja edellyttää puolivirallisesti, että sairaskin toimittaa koululle tehtävät.

Paljonko SINULLA olisi aikaa käyttää opetuksesi ja koulun ilmapiirin parantamiseen, jos istut kokonaisen kuukauden (yötä päivää laskettuna) pelkästään korjaamassa LAKISÄÄTEISIÄ kokeita?

Opettajalla ei ole käytännössä minkäänlaista työskentelytilaa. Opettajainhuoneessa on "paikka" 60 opettajalle: 60 tuolia ja 50 cm pöytää. Koko koulupäivänä et saa hetkeäkään olla rauhassa ja melutta. Tietokone on oltava kotona. 700 oppilasta, kaksi beameriä, kolme tv:tä. Kirjat ym materiaali on ostettava itse, samoin luokkaretken ym kustannukset (ei päivärahaa) ja lisäkoulutukset maksat itse. Osassa kouluja myös kalvot. Minulla on "varaa" kopioida 14 arkkia per oppilas per vuosi, pelkät kokeet vievät kuusi sivua.

Opettajan työ on erittäin vaativaa. Hän kohtaa päivittäin suuren määrän ihmisiä ja lukee parhaansa mukaan erinäisistä suullisista, kirjallisista ja sanattomista viesteistä, miten hänen kussakin tilanteessa olisi viisainta käyttäytyä. Tarkkaavaisuus on tuntitolkulla äärimmillään. Tuntien välissä on viisi minuuttia aikaa nollata, oli edellinen tunti sitten ollut kuinka hankala ja tunteita herättävä tahansa. Opettaja vetää joka päivä showta näyttelijän tapaan, mutta eroja ovat, että näyttelijää tullaan vapaaehtoisesti katsomaan ja että näyttelijällä on vain yksi kenraaliharjoitus, opella on niitä useita joka päivä. Monella on suuria ongelmia olla ajattelematta kouluasioita ja yksilöiden kohtaloita, nollata. Työn luonteeseen kuuluu, ettei koskaan tunne olevansa valmis.

Valitinko jo tarpeeksi? Osassa koulua koskevissa käsityksissä on se ongelma, että jokainen on käynyt koulua oppilaan roolissa ja luulee siksi tietävänsä, millainen työpaikka se on.

Saksalainen koulu ei varmasti ole helppo paikka lapselle, jos se aikuisetkin ajaa niin ahtaalle kuin mitä päivittäin itse koen ja kollegoissa näen ja jos tämänkin foorumin kritiikkiin on uskominen. Emme me tahallamme tai välinpitämättömyyttämme näitä "huonoja" opettajia olla.

Tule ja kokeile. Jos kiinnostusta löytyy, voit tulla seuraamaan, millainen työviikko minulla on.

Ihan mitenkään oikeasti veetuilematta, heitän kysymyksen, miksi työskentelet tuolla? Opettajan työhän pitäisi olla kutsumusammatti... no jaa, ammatti kun ammatti, eikö vain..vai onko? Suomessa opettajat valittavat huonoa palkkausta ja kiirettä, mutta tuohan on selvää jo kouluun haettaessa ja ammattiin valmistautuessa.

Minä luin ensin itseni kokiksi ja totesin, että onpa paska duuni ja vaihdoin alaa. Ihminen stressaantuu väärässä työpaikassa (tai väärällä alalla).

Ymmärrän pointtisi ja arvostan opettajien työtä, jos sen arvostuksen ansaitsevat. (En arvosta lääkäreitäkään, jos tekevät virheitä jatkuvasti.)
Mikään kertomastasi ei kuitenkaan oikeuta olemaan oppilaalle epäreilu tai ilkeä... meidän kohdallamme on kyse ollut tuosta.
Minun lapseni ei kuulu niihin, jotka haistattelevat opettajille, hän on varmaan yksi kilteimmistä ihmisistä, jonka tiedän. Hän ei ole ansainnut sitä sontaa päälleen, minkä saksakoulussa saa/ on saanut.

Olen itse työskennellyt oppilaiden kanssa ja oppilaat olivat monesti laiskoja ja hankalia. Aina he eivät ilmestyneet paikalle ja sillon olin itse tekemässä ylimääräistä työtä (ammattikoulutuksesta on kyse). Toiset oppilaista eivät olleet ollenkaan motivoituneita ja he halusivat kokeilla minua. Tiedän, mitä on ansaita luottamus ja kokea onnistumisia. Tiedän myös sen, mitä on kokea se fiilis, kun tajuat, ettei kaikille voi mitään, etten syntynytkään pelastamaan noita nuoria ;-)...

Oli kiire monesti, tuli mokia ja yllättäviä juttuja... niihin oli vain totuttava (se etten hallinnut kaikkea, oli vaikeaa hyväksyä, mutta osa tuota työtä). Kuitenkaan yksikään oppilaista ei ansainnut vihaani tai halveksuntaani... minä olin siellä heitä varten, eivät he minua varten. Minulla ei olisi ollut sitä työtä ilman oppilaita, se oli hyvä muistaa.

Minua ei oikeastaan jaksa edes kiinnostaa, mitä sisäpiirissä tapahtuu, sillä se ei saa näkyä ulospäin. Tuossa olet tosin oikeassa, että koulut ovat varmasti voimattomia poliittisten päätösten edessä, mutta se ei saa estää opettajaa tekemään parastaan... tai sitten pitää vaihtaa työtä.

Tsemppiä sinulle Susanna ja toivottavasti en kuitenkaan loukannut sinua, se ei ainakaan tarkoitukseni ollut. Minä vain katson asioita ihan kylmästi tosiasioiden ja kokemuksen perusteella. Ymmärrän, ettei mm. ymmärtämättömyys ( kuten nyt koit asian?) tunnu hyvältä, mutta lapset ovat kuitenkin ensi sijalla minun ymmärryksessäni. En mitenkään voi sanoa, että nyt kun kerroit miten asia on, saavat opettajat kohdella lapsia miten vaan...

Hyvä kun avasit suusi, sillä huomaan että olen liian vähän kehunut sitä mikä on hyvää... jos lohduttaa, niin olen kyllä kiittänyt opettajia päin naamaa.

Olen kuullut Suomessa melkein samat sanat kuin sinulta - suomalaisen koulun suomalaiselta opettajalta. Kamalaa. :(

Mutta asiaan: lapsillani on ollut tähän mennessä monta kannustavaa ja innostavaa opettajaa. Päinvastaisista opettajista vanhempi kersa on oppinut että hankalienkin ihmisten kanssa täytyy ja voi tulla toimeen... kun kaikki eivät ole hankalia. Englantia on vain tietty tuntimäärä viikossa ;) ja kyllä siitä hyvän numeron saa vaikka olisikin eri mieltä metodeista. Tekee "typerän sanastovihon" ja se siitä... Ranskasta saa saman numeron mutta opiskelu on hauskempaa kun opettaja kannustaa itseopiskeluun, kertoo miten kannattaa tehdä sanakortteja ja harjoitella itsekseen. Ranskanopettajan mielestä tunnilla kyllä näkee ja kuulee onko opiskeltu.

Minulta on melkein jokainen tapaamani opettaja kysynyt tai kommentoinut jotain Pisa-aiheista. Olen joka kerran sanonut, että minusta molemmissa systeemeissä on paljon hyvää ja myös korjattavaa. Innere differenzierung (tjsp) on hyvä asia. Olen niin kauhean vanha (pakko tunnustaa) että kävin peruskoulua silloin kun yläasteella oli tasokursseja, ja se oli hyvä asia kaikille.

En ole asiantuntija mitä tulee saksalaisiin kouluihin, kokemusta on nyt kahdesta koulusta ja keskustelemaan olen päässyt niiden lisäksi muutamassa muussa. En ole kuullut että lasteni luokilla olisi ketään nöyryytetty tmv. Siis uskon, kun muut kertovat että niin voi olla, mutta meillä ei sitä ole sattunut. Kerran Tytin luokalla Gymnasiumissa joku itki välitunnilla kun matikankoe meni huonosti. Opettaja jutteli sen jälkeen tytön kanssa ja tuli kuulemma parempi mieli. Luulen (mistä sitä koskaan voi tietää mitä toisten kotona on?) että itkun syynä oli itsekritiikki ja toisaalta se että ko. tyttö ilmaisee tunteensa vuolaasti - eikä suinkaan selkäsaunan pelko ;)

Tuo kouluajan lyhentäminen vuodella on käsittämätön juttu. Ketjun ensimmäisessä viestissä mainittu piltti mennee syksyllä Realschuleen ja jos hyvin menee (mitä itsas kukaan ei epäile), jatkaa sieltä Gymnasiale Oberstufelle - näin hän tulee käyneeksi vuoden pidempään koulua ennen Abituria kuin Gymnasiumia käyvä siskonsa.

Tämä isompi taas kertoi tänään että luokalta yksi tyttö vaihtoi koulua koska paine oli liian kova. Siirtyi Ganztagsschuleen niin että illat jäävät vapaiksi. Hyvä että on vaihtoehtoja kuitenkin.

SusannaII: Saksalainen koulu ei varmasti ole helppo paikka lapselle, jos se aikuisetkin ajaa niin ahtaalle kuin mitä päivittäin itse koen ja kollegoissa näen ja jos tämänkin foorumin kritiikkiin on uskominen.

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin vakiintuneen työyhteisön tapojen muuttaminen, vaikka ne tavat olisivat pyllystä. Toivottavasti saat paikan jostakin paremmasta koulusta, sillä kirjoituksesi perusteella burn-out uhkaa :( On niitä toisenlaisiakin kouluja! Esimerkki: Kävin nyt sattuneesta syystä haistelemassa useiden koulujen ilmapiiriä, ja varsinkin yhdessä pienessä (kaksisarjainen, 270 oppilasta) Realschulessa huomasi että opettajilla on kivaa koulussaan, oppilaista näki ja kuuli että jokainen saa toteuttaa itseään, johtaja tunsi jokaisen oppilaansa nimeltä - ja kun juttelin muutaman kanssa joilla on lapsi ko. koulussa monetta vuotta, he kehuivat että siellä kaikki oppilaat viihtyvät. Jutskasin jonkun aikaa vararehtorin kanssa siitä sopiiko koulu lapselleni (ja sopiiko lapseni sinne) - kun sanoin sivulauseessa että ei mulla sen kummempia tavoitteita ole kuin että tuosta kasvaa onnellinen ihminen niin välitön reaktio oli että sama tavoite on heilläkin. Juunou. Tavoite ei ollut "kolmannes suorittaa Abiturin aikanaan" tai "täällä kasvaa maajoukkuetason jalkapalloilijoita". Minusta tuntuu että onnellisten ihmisten kasvattaminen on paljon haastavampaa.

Ohi topicin..ja puuttumatta mitenkään opettaja/koulukeskusteluun, kun ei ole mitään käsitystä koko asiasta (ei ole lapsia), kiinnostaisi tietää miten SusannaII olet päätynyt Saksaan opettajan ammattiin?

Nannyogg, meidän tyttö sai eilen paperit, että pääsi lukioon. Joko teillä on päätös kouluista tullut?

Voi ei, toukokuussa vasta. Frankfurtin aikataulu: http://schulamt-frankfurt.bildung.hessen.de/A03/SLB03/Terminuebersicht_07-08_.pdf

- ja onneksi olkoon, kiva että tyttö pääsi sinne mihin toivoitte. :)

Ei muuten päässyt :D. Minähän olen sitä miehen työpaikan koulua odottanut kuin kuuta nousevaa, sen piti alkaa syksyllä.

Mutta siihen kouluun pääsi, mihin haki (ja mihin tyttö toivoi), eli sisarensa kanssa samaan kouluun.

Tänään tuli kirje: piltti pääsi siihen kouluun mikä oli meillä ykkösvaihtoehtona. Seuraavaksi jännätäänkin sitten miten koulunkäynti alkaa sujua - suositellaanko parin vuoden päästä vaihtoa Gymnasiumiin vai jatkaako tuolla. Ja kun se on ohi, mennäkö gymnasialer oberstufelle mikä vastaa suomalaista lukiota... lisätään soppaan sekin, että vasta muutaman vuoden käytössä ollut G8-gymnasium on Hessenissä kovasti vastatuulessa ja kenties ensi syksystä oppisisällöt muuttuvat sielläkin... hohhoi.

Koulun vaihdossa on nimittäin pieni mutka - ainakin näissä tutkimissani kouluissa Gymnasiumissa alkaa toinen vieras kieli 6. luokalla, mutta Realschulessa vuotta myöhemmin. Eli jos aikoo koulua vaihtaa, pitää ottaa kieliopinnoissa muita kiinni.

Mutta muuten olen ihan toiveikas ensi syksyn suhteen. Koulu on sopivan matkan päässä, se on niin pieni että opettajat ja rehtorikin tuntevat jokaisen oppilaan nimeltä ja sisäistä eriyttämistä harjoitetaan... ei kai tässä paljon muuta voi toivoakaan.

Tuo isompi piltti on nyt käynyt Gymnasiumiaan kohta kaksi vuotta. Siinä ajassa opiskelumetodit ovat kehittyneet (härreguu, mää en 12-vuotiaana uhrannu ajatuksia läksyilleni ennenku viime tipassa illalla; unohtelin kirjoja kotiin ja tylsistyin koulussa.) - ja ihmeellistä kyllä, hän on oppinut selviytymään erilaisten opettajien kanssa. Vaikea tässä kuvailla menemättä sosiaalipornon puolelle mutta melkoisia sosiaalisia taitoja on osoitettu mennen tullen.

Yksi merkittävä juttu on se, että hänen luokkansa on ollut kahdesti tänä keväänä todella reipas ja oma-aloitteinen: ekalla kerralla luokka laati kirjelmän rehtorille yhtä opettajaa vastaan - tämä oli mm laukonut että ulkomaalaiset pilaavat koulun. Sitä tyyppiä ei kuulemma enää ole näkynyt koulussa.

Toisella kerralla luokka värväsi vanhemmat vastustamaan aiottua luokan hajottamista ensi syksynä, ja lapset ajoivat asiansa pontevasti (mutta rakentavasti perustellen) niin että lähes varmaksi ilmoitettu luokan hajotus onkin peruutettu. (Tämä liittyi kielivalintoihin ja lukujärjestyksen muka mahdottomaan tekemiseen... ja siitä ei etukäteen tiedotettu vanhemmille; luokanvalvoja vuosi tiedon luokalle, ja siitä puhuttiin sitten vanhempainillassa jne.) Minusta on myös hienoa että lapset saivat tuntea, että heidän mielipiteillään on merkitystä, ja että kun asiaansa ajaa - no, asiallisesti, se saattaa jopa tuottaa tulosta.

Päätän raporttini täältä tähän ;)

Meillä on kouluvaihe ohi, sillä keskimmäinen (13.lk) ja kuopus (12.lk) kirjoittavat parhaillaan yhtäaikaa, koska kuopus käy tämän osavaltion ekaa G8:aa.

Kuopuksen vuosikertaaan kuuluu kolme rinnakkaisluokkaa, joista yhteensä 17 oppilasta passitettiin jo alkukeväästä 11. luokalle, sillä heillä ei ollut koossa tarvittavaa pistemäärää, joka oikeuttaa kirjoituksiin.

Toivoin hartaasti myös kuopuksen saavan tuon lisävuoden, sillä hän ei ole läheskään yhtä vastuuntuntoinen ja aikuistunut kuten sisarensa. Mutta hän menestyy koulussa hämmästyttävän hyvin, vaikka ei viitsi kantaa edes reppuaan huoneeseensa. Reppu onkin kieltämättä painava, sillä siinä on kaikki koulukirjat jne., herra huoleton kun ei jaksa pakata sitä päivittäin.

Eipä hänellä olisikaan aikaa läksyihin, sillä koulupäivän (7:25-15:15) päätyttyä hän omistautuu harrastuksilleen ja kavereilleen.

En ole nipottanut enää vuosiin koulun takia, sillä eihän se hyödytä. Sitäpaitsi koulusta on tullut vain soittoja, kun hänet oli yllätetty tupakoimasta (sai Verweisin. Ihan hyvä.) ja kun hän on ollut "frech",siis tokaissut opelle, ettei tämä saa huutaa oppilaille, "huutakaa kotonanne!"
Tästäkin Verweis...

Lukaisin jostain G8:lle aiottavan vähentää opintomäärää etenkin luonnontieteellisissä kouluaineissa. Näköjään päättäjätkin ovat huomanneet G8-koululaisten pitkät koulupäivät.

Mutta silloin pitäisi - loogisesti ajatellen - myös yliopistojen vähentää tenttivaatimuksiaan.

Esikoisemme opiskelee luonnontieteitä sivuavaa ainetta. Hän läpäisi siihen kuuluvat fysiikan, kemian ja biologian tentit melkein vain kertaamalla gymnaasinsa laajan oppimäärän. Moni muu kommilitooni reputti. Kerran ja toisenkin, muutama kolmannenkin ja sai sitten lähteä kokonaan.

Saksassa kun on armoton tenttisysteemi. Sitä pitäisi todella uudistaa.

Asia, jota en pari vuotta sitten lainkaan tajunnut.

Kun valitset lapsellesi koulua, ota selvää, miten iso osuus oppilaista on taustaltaan jotain muuta kuin saksalaisia. Syy? Lapset oppivat toisiltaan. Ihan sama vaikka tunnilla saksankokeesta kirjoittaakin ykkösen, se puhekieli tarttuu välitunneilla. Nuorempi on nyt taipuvainen puhumaan vähemmän viehkeää "maahanmuuttajasaksaa". Hän osaisi kyllä parempaakin, mutta kun se vaan tarttuu. Tämänpäiväinen esimerkki: ruoka kuumeni mikrouunissa liikaa, neiti poltti näppinsä ottaessaan kulhoa, ja sätti uunia sanomalla "scheissehure". Hän ei muuten tiennyt mitä Hure tarkoittaa...

Naurattaisi ellei itkettäisi.

Vertailukohteena on eri koulua käyvä 2v vanhempi sisar. Hänen koulussaan käyttäytymiskulttuuri on aivan erilaista, eikä sitä selitä pelkästään ero Gymnasium-Realschule.

Kysymys on tietenkin paljon moniulotteisempi, kuin pelkästään kansallisuus - mutta se toimii ihan näppäränä indeksinä.

Saanko kysyä mitkä 2 koulua ovat kyseessä?

Mä vastaan privana.

Minä muutan Suomeen siinä vaiheessa kun lapsien pitää kouluun mennä :) Itseasiassa saksalainen emäntäni sanoi, että hän ei lapsiaan saksalaiseen kouluun laita, että viimeistään silloin lähdetään Suomeen.

Sopii minulle !

Tuo nannyoggin mainitsema maahanmuuttajaslangi ("krass reden") on monissa kouluissa niin yleistä että myös saksalaiset nuoret ryhtyvät sitä puhumaan - jotta eivät poikkeaisi enemmistöstä.

"Krass reden" googlaamalla löytyy heti alkuun pari mielenkiintoista artikkelia aiheesta.

Pitäisköhän todeta, että lapset ehti käydä myös suomalaista koulua muutama vuosi sitten; ja vaikka koululla oli ns hyvä maine, niin kokemukset kokonaisuudessaan eivät olleet parempia kuin kokemukset saksalaisista kouluista tähän mennessä. Tuo toisen tyttären käymä Gymnasium voittaa suomalaisen yhtenäiskoulun mennen tullen, ja toisen käymä Realschule on samaa tasoa kuin suomalainen per'skoulu.

Mut aina pitää pyrkiä parempaan. Kiitos Tomppa, tuossa piisaakin lueskelemista toviksi.