Lähde: Frankfurter Rundschau
http://fr-aktuell.de/in_und_ausland/wissen_und_bildung/aktuell/?em_cnt=1308557


Saksassa suurin osa erityistarpeisista lapsista sijoitetaan erityiskouluihin, ja suuri osa jää ilman päättötodistusta. Käytäntöä kyseenalaistetaan. "Muualla" on jo pitkään pyritty integraatioon, ihanteena pidetään inkluusiota. Tavoitteena yleensä on, että lapsia ei sopeuteta koululaitokseen vaan koulu sopeutuu lapsiainekseensa. Saksakin aikoo allekirjoittaa YK:n tavoitteet... vaan miten käynee?

Suomessa käytäntö vaihtelee rajusti kunnittain. Vantaalla ollaan integraatiossa oltu perinteisesti pisimmällä, Turussa kauimpana. Turussa on pitkä erityiskouluperinne - ja vaikka onkin ihan perusteltua keskittää viittomakielisten kuurojen opetus, on vaikea löytää perusteluita sille miksi siellä on mm ns. apukoulu eli mukautetun opetussuunnitelman mukaan opiskelevien koulu... jossa hämmästyttävän suuri osa oppilaista on maahanmuuttajia.

Aivan sama näkyy Saksan erityiskouluissa: suhteettoman suuri osa oppilasaineksesta on maahanmuuttajia. Joka toinen erityiskoululainen on siellä oppimisvaikeuksien takia. Vanhemmat, jotka haluavat esim. fyysisesti vammaisen lapsensa taviskouluun, joutuvat kamppailemaan asiasta. (Kävin sattuneesta syystä tänä keväänä useassa koulurakennuksessa, eikä yhdessäkään ollut hissiä saati vessaa johon pääsisi pyörätuolilla - sekin kertoo, että liikuntavammaisia lapsia ei näissä kouluissa ole.) Artikkelin mukaan 15% vammaisista lapsista käy tavallista koulua.

Keskustelu on joka tapauksessa hidasta, sillä artikkelissa mainittu herra Munoz esitti rankkaa kritiikkiä jo vuosi sitten, eikä vielä ole mikään muuttunut. Palloa heitellään toiselta toiselle - asia kuuluu kuulemma osavaltioiden hoidettaviin, mutta kun esim Hessenissä ei päästä sopuun edes siitä kuka on oppositiossa niin miten mikään voisi edetä.

Lasten erottelu eri kouluihin heijastuu myös "normaalien" lasten elämään - jos tottuu pienestä pitäen siihen että mikä tahansa vamma, heikkous, tai oppimisvaikeus, johtaa erottamiseen muiden joukosta ja "joutuu erityiskouluun" on hirveitä paineita pysyä muiden mukana; kuitenkin oppimisvaikeudet voivat olla tilapäisiä ja/tai parannettavissa. Samoin kuulon tai näön heikentymistä tai sairastumista pitää salailla, sillä erityiskouluun voi joutua myös niiden vuoksi.

Reunahuomautus: erityiskoulu ei välttämättä merkitse huonoa tai vajavaista opetusta sinänsä. Käytännössä kuitenkin 80% erityiskouluja käyneistä jää ilman päättötodistusta.

Lisää aiheesta: vanhempien perustama etujärjestö http://www.gemeinsamleben-gemeinsamlernen.de/

Erittäin mielenkiintoista aineistoa, kiitos nannyogg!

Meidän Elina saa tänä vuonna joko ikioman opettajan tai jos se ei onnistu, uhkasivat "vapauttaa" hänet kouluvelvollisuudesta. Mahdollisuudet näyttävät toistaiseksi hyviltä saada tuo opettaja. "Vapautusta" en tule missään tapauksessa hyväksymään.

Olemme käyneet tutustumassa kolmeen "tukikouluun" mutta ne kaikki ovat erittäin kaukana sekä ohjelmaltaan sopivat vain henkisesti vammaisille ja ruumiillisesti ei-vaikeavammaisille.

Yritämme muiden vanhempien kanssa saada sitten vuodesta 2009 alkaen perustettua ihan oikea "koululuokka" jossa olisi noin 6 lasta. Tämä on nyt sitten sitä "erottelua" mutta näiden lasten osalla on erittäin intensiivinen tuki tarpeen.

Muuten on ehdottomasti hyvä opettaa kaikkia yhdessä - myös "ei-poikkeavat" lapset tottuvat siihen että ihmiset ovat erilaisia.