Saattaapa sattua näinkin:

8 vuoden jälkeen Saksassa suhde loppui. Että nyt sitä sitten mennään takaisin Suomeen. Vaikka lapsilla on täällä koulunsa ja kaverinsa mutta minulla ei juurikaan ole mitään, ei omaa asuntoa, vain pari kaveria, en ole ollut töissä viimeiseen 3 vuoteen. Löytyisikö jotakuta täältä foorumista, jolla on sama takanapäin. Tuntuu töllöltä kun on aina koittanut seistä omilla jaloillaan, ollut töissä ja opiskellut ja ollut pärjääjän maineessa mutta nyt tuntuu että ei yhtäkkiä osaisi Kelaan mennä rahaa kinuamaan. Ja asunto Suomesta pitäisi löytyä. Ja että mennäkö sinne isän ja äidin luo vinkumaan vai johonkin muualle, mihin? Taidanpa olla niitä jotka aina ajattelivat että "minähän en tuohon tilanteeseen joudu, eteenpäin vaikka pää kainalossa" ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Tumput suorina.

Tuota noin... kuinka nopeasti pitää järjestellä kaikki, onko tämä juuri tapahtuneen johdosta vai oletko ehtinyt mitenkään valmistautua/valmistella?

Lähtö on heinäkuussa, niin että lapset saavat täällä lopettaa kouluvuotensa rauhassa. Päätös lähdöstä siinä viikon vanha.

:(

Itselle tuli ero tosiasiaksi tuossa puolitoista vuotta sitten, mutta sentään töitä oli
Saksassa. Tuon jälkeen ei ollut oikein mitään kunnon syytä jäädä Saksaan
norkoilemaan, mutta päätin olla hötkymättä sen kummemmin - kahtellaan ensin
rauhassa tilannetta. Nyt sitten olen hiljaksiin hakemassa töitä Suomesta,
voin tehdä tuota rauhallisin mielin, kun on vielä hommia täälläkin.

Sinulle neuvoisin että: hae töitä Suomesta, kun se on järjestynyt niin
asunnonkin paikka on helpompi päättää. Ihan tyhjänpäälle muuttaminen ei
tunnu minusta muulta, kuin stressiä lietsovalta vaihtoehdolta, valitettavasti.

Samaa mieltä Juhan kanssa. Jos jotenkin mahdollista, koittaisin pitää erossa muuton ja suhteen. Voisivatko lapset olla vielä vuoden nykyisessä koulussa? Hakisit rauhassa töitä ja sulattelisit asiaa. Omilla jaloilla seisomisen tunne on tärkeä!!

Olen itse sellaisessa "lopun alku" tilanteessa, jossa tekisi mieli PAETA Suomeen, etenkin kun asunto siellä on (vuokralaiset), ja ratkaista asia sillä nopeasti, mutta olen päättänyt jäädä vielä vuodeksi tai kahdeksi, jottei muutto ole eron syy eikä ero muuton. Kyllä mä täällä hyvin yksinkin pärjään -meiningillä. :] Tsemppiä. Elämä jatkuu -- parempana!!!

Toivottavasti teille on mahdollista sopia eroon liittyvät asiat sovussa.

Lasten muuttoon Suomeen pitäisi periaatteessa olla molempien huoltajien suostumus.

http://de.wikipedia.org/wiki/Aufenthaltsbestimmungsrecht

Heinäkuuhun on onneksi aikaa, mutta koska Suomessa alkaa koulut jo elokuun puolivälissä, ei lapsille kyllä jää kovin paljon aikaa sopeutua uusiin juttuihin. Toisaalta, tuossa ajassahan voi ihmeitä suhteenkin suhteen tapahtua
Miltä tuntuisi Helsinki, siellä on saksalainen koulu ja jatkuvasti töitä saksankielen taitoiselle jos ole kovin vaativa? Tai minkä alan töitä olet etsinyt?
(Myös Tampereella on saksankielinen luokka.)
Näissä "ulkomaalaisluokissa" on se hyvä puoli että muutkin on muualta tulleita, ja on totuttu että luokkaan tulee uusi oppilas.
Muutkin erikoisluokat (musiikki, liikunta) ovat hyviä, sillä niihin tulee lapset yleensä vähän laajemmalta alueelta. ns korttelikouluihin on monesti vaikeampi päästä sisään jos ei ole ennestään mitään kaverisuhteita.