Handelsblatt.de uutisoi näyttävästi eilen julkistettua "rikkaiden ja köyhien" tulorajoja- Lisäksi on nyt julkistettu ns. "Armutszeugnis" joka pohtii ihmisen riskiä ajautua köyhäksi täällä Saksanmaalla. SPDn julkistaman raportin mukaan joka neljäs saksalainen on "köyhyyden vaarassa", tai pysyvät nippa nappa tuon rajan yläpuolella vain ja ainoastaan valtion tukien avulla. (anteeksi nyt, äidinkieli tökkii taas asiapuolella, en osaa nyt kääntää oikein mutta lukekaa rivien välistä, tiedän että tiedätte mitä tarkoitan) Tutkimusta on kritisoitu kovasti sillä se perustuu vuoden 2005 lukuihin, jolloin maan tilanne oli jotain aivan muuta kuin tänään, "Aufschwungin" jälkiaalloilla ja Harz IV-uudistusten jälkeisessä Saksassa.

En ota tähän Saksan tilanteeseen tässä vaiheessa sen enempää kantaa (mielipiteitä kyllä löytyy ;) ) mutta artikkelissa silmiini pisti jutun liitteenä ollut kaavio (http://bc1.handelsblatt.com/news/loadbin/ShowImage.aspx?img=1665127&l=1). Vertailukohteina "köyhyysriskimaiden" yläpäähän oli valittu sosiaalidemokratian kehtomaat, hyvinvointiyhteiskunnat Ruotsi, Suomi ja Tanska. Kulmani kohosivat - mutta vain hetkeksi. Jotenkin Suomen paikka tuolla listassa tuntuu loogiselta, samoin Ruotsin. Itse luen niin kovin vähän Suomalaisia nettijulkaisuja ja -lehtiä, ja itseasiassa minulla on mielikuva että tämä teema ei ole mitenkään aktiivisesti kotimaisen lehdistön hampaissa, joten ajattelikin herätellä keskustelua täällä (palsta kun on tunnetusti täynnä fiksua porukkaa!): Mitä ajatuksia tämä teissä muissa herättää? Onko Suomessa yhteiskunnan jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin kiihtynyt? Onko näiden ääripäiden välinen kuilu leventynyt ja syventynyt entisestään? Mitä on tehtävissä? Vai ajoiko "juna jo ohi härmän"? Saksankin tilannetta saa luonnollisesti kommentoida :)

Koko handelsblatin artikkeli löytyy saksankielisenä täältä (http://www.handelsblatt.com/News/Politik/Deutschland/_pv/doc_page/1/_p/200050/_t/ft/_b/1432235/default.aspx/das-armutszeugnis.html). Tässä (http://www.handelsblatt.com/News/Default.aspx?_p=300025&_t=ig_p_text&ig_xmlfile=hb_armutsbericht.xml&ig_page=1) kuvakollaasi sekä informaatiota kuka näiden uusien määritelmien mukaan saa ja voi tuntea itsensä joko köyhäksi tai rikkaaksi. (Tämä jotenkin pysäytti tuossa kuvakollaasissa: Die reichsten 10 Prozent der Einkommensteuerpflichtigen tragen zu über 52 Prozent des gesamten Einkommenssteueraufkommens bei. Die unteren 50 Prozent der Einkommensteuerpflichtigen tragen zu rund sechs Prozent des gesamten Einkommenssteueraufkommens bei.)

mietteitänne odotellen...

Tietynlainen ongelma näissä köyhyystutkimuksissa on köyhyyden määritelmä. Ymmärtääkseni tässä eilen julkaistussa raportissakin oli käytetty EU-tyyppistä köyhyyden määritelmää, eli köyhiksi tai köyhyyden uhkaamiksi katsotaan henkilöt, jotka ansaitsevan tarpeeksi pienen prosentin mediaanitulosta. Relative Armut (http://de.wikipedia.org/wiki/Armut#Relative_Armut)

Tällainen suhteellinen köyhyys ei kerro ihmisten todellisesta tilasta juuri mitään, eikä suhteellista köyhyyttä myöskään voi oikein poistaa, etenkään jos määritelmä perustuu mediaaniin eikä keskiarvoon. (Ainoa mahdollisuus mediaaniin perustuvan köyhyyden poistamiseen olisi käytännössä, että kaikki saisivat saman palkan.) Hyvä esimerkki oli tuossa edellä linkitettyyyn artikkeliin linkitetty artikkeli, jossa todettiin, että esimerkiksi Bill Gatesin muuttaminen Saksaan lisäisi tutkimuksen mukaista köyhyyttä.

Joku voisi kutsua tällaisia suhteellisia köyhyysmääritelmiä kateusköyhyydeksi; mitä enemmän muut saavat sitä köyhempi minä olen. Näistä määritelmistä tulee usein myös mieleen vanha Dilbert-vitsi: "Ei voida hyväksyä, että 40 prosenttia sairaslomapäivistä on maanantaita tai perjantaita."

No joo, määritelmät sikseen. Absoluuttinen köyhyys on ihan todellinen ongelma ja sen poistamiseksi tulee sivistyneen yhteiskunnan toimia aktiivisesti, eikä keskustelua välttämättä tulisi ainakaan yrittää suitsia kuten Suomessa (http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Vanhanen+moittii+viestimi%C3%A4+huono-osaisuuden+korostamisesta/1135235101379).

Olen sitä mieltä, että pelkkä tuloerojen kasvu ei kuitenkaan ole ollenkaan huono asia. Allaolevan linkin perusteella näyttää siltä, että myös alempien tuloluokkien tulot ovat nousseet, vaikkakin ylempiä luokkia hitaammin tuloerojen kasvaessa, ts. hyvinvointia valuu alaspäin. Oikeasti pitäisi keskittyä siihen absoluuttisen köyhyyden poistamiseen, eikä huolehtia siitä, ettei kukaan muu vain saisi enemmän. Tässä olisi valtion lisäksi (tulonsiirrot, kannusteet) myös esimerkiksi ay-liikkellä paikka katsoa peiliin: työttömät, köyhät ja syrjäytyneet eivät paljon tunnu huolettavan kuin vaalien alla tiettyjä poliittisia tahoja arvosteltaessa, muulloin yritetään vain turvata oman jäsenistön, lue: työssäkäyvien, mahdollisimman hyvät edut.

Pohdittavaa (http://www.stat.fi/artikkelit/2005/art_2005-03-16_002.html?s=0)

Olen todnäk sanonut tämän ennenkin, sori toisto... mutta yksi syy siihen että pienituloisten määrä lisääntyy huikeasti osapuilleen 2005-2015 on se että sekä Suomessa että Saksassa suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Eläkeläinen ei välttämättä pidä itseään köyhänä, jos on säästöjä, mahdollisesti omistusasuntokin jne. Ne eivät näy tuloissa. Tilastossa hän kuitenkin ON pienituloinen.

Ja mua ärsyttää se että esitetään opiskeluaikojen lyhentämistä ratkaisuksi tähän... terveisin G8-broilerin kasvattaja.

Erittäin hyviä kommentteja tt:ltä ja nannyoggilta. On tosiaan tärkeää mieltää absoluuttisen ja suhteellisen köyhyyden ero.

Vieraillessani Puolassa rautaesiripun ollessa vielä voimissaan tapasin sukulaisiani, joilla paikallisen mittapuun mukaan meni kohtuullisen hyvin. Jo Suomen mittapuulla tarkasteltuna - puhumattakaan sen ajan Ruotsista tai Sveitsistä - he olisivat kuitenkin olleet vähävaraisia, ainakin silloin, jos ostovoimaa ja materiaalista omaisuutta olisi käytetty mittarina.

Raportin pohjana ovat vuoden 2006 luvut ja siinä katsottiin köyhäksi se jonka kuukausitulot ovat alle 781 Euroa netto. Tähän ryhmään kuuluu 13% väestöstä.

Sen lisäksi toiset 13% pysyy vain tulonsiirtojen avulla tämän rajan yläpuolella (Harz IV, lapsilisät...).

Vuonna 2005 lasketetiin köyhäksi 12% väestöstä - mutta raja olikin silloin korkeammalla, 938 Euroa netto. Vihreiden mukaan, samaa mittapuuta käyttäen olisi köyhien osuus vuonna 2006 noussut lukemaan 18,3%.

Omituista että vahvasta inflaatiosta huolimatta rajaa on madallettu.

Raportin mukaan eläkeläiset eivät kuulu erityisesti köyhien ryhmään vaan ennemminkin työttömät, yksinhuoltajat sekä matalapalkkasektoreilla työskentelevät, jotka muodostavat noin kolmanneksen työväestöstä.

Omituista että vahvasta inflaatiosta huolimatta rajaa on madallettu.


Rajahan ei ole absoluuttinen vaan suhteellinen, eli köyhäksi lasketaan ne, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanista, 2006 siis 781 €. (Saattaa toki myös olla, että aiemmin on käytetty eri köyhyyden määritelmää, jonka mukaan rajat ovat muodostuneet korkeammiksi.

"Nach der Definition innerhalb der Europäischen Union ist arm, wer als Alleinlebender weniger als 60 Prozent des mittleren Einkommens verdient, also 781 Euro netto. Als reich gilt, wer mindestens 200 Prozent des mittleren Einkommens hat. Bei einem Alleinstehenden wären das 3418 Euro, bei einer Familie mit zwei Kindern 7178 Euro. Von 2004 auf 2005 ist die Armutsrisikoquote in Deutschland nach den EU-Daten leicht von 12 auf 13 Prozent gestiegen."
lähde (http://www.bundesregierung.de/nn_1264/Content/DE/Artikel/2008/05/2008-05-19-armuts-und-reichtumsbericht.html)

Vertailun vuoksi:
Pikaisesti googletettuna Suomessa on ainakin aiemmin käytetty köyhyyden rajana 50 prosenttia mediaanituloista, jolloin vuonna 2004 raja oli 825 € ja suhteellisesti köyhiä oli 11%. Aika samoissa mennään siis Saksan kanssa.
lähde (http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yhyys#K.C3.B6yhyys_Suomessa)

Absoluuttista köyhyyttä on valitettavasti tilastoilla vaikeampi hallita, joten sen tutkiminenkin on vaikeampaa.

Tietoiskuja suomalaisesta köyhyydestä (http://dialogi.stakes.fi/FI/arkisto/2007/1/sivu/35.htm)

Tällainen suhteellinen köyhyys ei kerro ihmisten todellisesta tilasta juuri mitään, eikä suhteellista köyhyyttä myöskään voi oikein poistaa, etenkään jos määritelmä perustuu mediaaniin eikä keskiarvoon.
Hmm... Tuossa Wiki-linkissä sanotaan:
Relative Armut macht sich auch durch eine sozio-kulturelle Verarmung bemerkbar, womit der Mangel an Teilhabe an bestimmten sozialen Aktivitäten als Folge des finanziellen Mangels gemeint ist (wie z. B. Theater- oder Kinobesuch, Klassenfahrten).
Mutta tämähän on asian ydin: jos ihmiset eivät voi osallistua taloudellisista syistä haluamallaan tavalla yhteisön elämään, on kyseessä suora "köyhtyminen". Keskiluokka sulaa pikku hiljaa pois, lapset (siis tulevat veron- ja eläkkeenmaksajat) saavat yhä vaikeammin mahdollisuuden riittävään/haluamaansa koulutukseen - tästä on lyhyt loikka koulupolitiikkaan, mutta en sitä soppaa ala nyt tässä mukaan sekoittamaan. Ja kuka romanialainen Nokia-työntekijä pärjäisi palkallaan Bochumissa - vaikka onkin onnellinen (suhde: työnhakijamäärä/otetut työntekijät) työpaikastaan... Tää on vaikea aihe.

Mutta tämähän on asian ydin: jos ihmiset eivät voi osallistua taloudellisista syistä haluamallaan tavalla yhteisön elämään, on kyseessä suora "köyhtyminen". Keskiluokka sulaa pikku hiljaa pois, lapset (siis tulevat veron- ja eläkkeenmaksajat) saavat yhä vaikeammin mahdollisuuden riittävään/haluamaansa koulutukseen - tästä on lyhyt loikka koulupolitiikkaan, mutta en sitä soppaa ala nyt tässä mukaan sekoittamaan.


Kuulisin mielelläni perustelut sille, miten se, että ei pääse teatteriin vaikuttaa siihen, millaisen koulutuksen lapset voivat hankkia. (Itse asiassa kiinnostaisi myös tietää, miksi tuo suhteellinen köyhyys sulkisi pois nuo wikissä mainitut aktiviteetit, jotka eivät välttämättä niin hillittömän hintavia kuitenkaan ole, mutta uskotaan tässä lähdettä kuitenkin.)

Suhteellinen köyhyys tarkoitta toki, ettei rahaa ole käytössä yhtä paljon kuin muilla, mutta mielestäni "oikean" absoluuttisen köyhyyden kanssa asialla on hyvin vähän tekemistä. Tuloerojen kasvamiseen ja keskiluokan häviämiseen liittyen suosittelen lukemaan aiemmin linkittämäni tilastokeskusksen raportin tuloeroista, jossa varsin kriittisestikin tarkasteltuna on todettu, ettei tuloerojen kasvaminen ole (ainakaan yksiselitteisen) huono asia.


Ja kuka romanialainen Nokia-työntekijä pärjäisi palkallaan Bochumissa - vaikka onkin onnellinen (suhde: työnhakijamäärä/otetut työntekijät) työpaikastaan... Tää on vaikea aihe.

Miksi ihmeessä romanialaisen Nokia-työläisen pitäisi pärjätä palkallaan Bochumissa? Kärjistetysti ilmaistu, mutta ei hyvintoimeentuleva vaikkapa mäntsäläläinen pärjäisi palkallaan yhtä hyvin vaikkapa Tokiossa, eikä se liity köyhyyteen mitenkään. Lienee selvä, että palkat suhteutetaan paikalliseen hintatasoon, ts. ostovoima ratkaisee, mutta suhteellisen köyhyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Suhteellinen köyhys määritellään maan sisällä, joten siinä ei samalla tavalla ostovoiman merkitys näy; suhteellisessa köyhyydessä on kysymys lähinnä siitä, ettei ansaitse yhtä paljon kuin muut.

Todettakoon vielä, että noissa suhteellisesti köyhän määritelmään kuuluvissa on ihan oikeastikin köyhiä ihmisiä, jotka joutuvat taistelemaan päivittäin suurissa vaikeuksissa; tarkoitus ei ole vähätellä köyhyyttä ja sen mukanaan tuomia ongelmia, vaan yrittää asetta määritelmiä perspektiiviin, sillä moni noista suhteellisesti köyhistä pärjää vielä ihan hyvin verrattuna "oikeasti" absoluuttisesti köyhiin.

Tilastollisesti tuloerot ovat tällä hetkellä Suomessa 1970-luvun alun tasolla. Työmarkkinat ovat jakautumassa voimakkaasti ns.taysiaikaisiin ydintyöpaikkoihin sekä matalapalkkaisiin osa-aikaisiin työsuhteisiin. Laman jälkeen yhteiskunnan tulonsiirrot ovat jääneet voimakkaasti jälkeen yleisestä palkka-ja hintatason kehtyksestä.Tässä ehkä muutamia syitä suhteellisen sekä absoluuttisen köyhyyden lisääntymiseen

Sehän on nyt täysi myytti, että Suomi olisi vielä jokin hyvinvointivaltio. Voi korkeintaan ihmetellä kohta, minne ne verovarat oikein häviävät.
Tässä pari kuukautta sitten Suomen sosiaaliturva rankattiin Hesarissa samalle tasolle Iso-Britannian ja Italian kanssa.

Onko Suomessa yhteiskunnan jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin kiihtynyt? Onko näiden ääripäiden välinen kuilu leventynyt ja syventynyt entisestään?

Itse katsoisin, että Suomessa väestö on alkanut jakaantumaan kolmeen eri tasoon/väestöryhmään.

1. On niitä joilla menee hyvin, lainat ja asunnot on maksettu, tekevät vakituista ja hyvin palkattua duunia sekä parhaimmassa tapauksessa ansaitsevat pääomatuloja/osinkoja ja/tai omistavat itse yrityksen. Tähän sektoriin on mahdollista päästä myös mojovilla perinnöillä (tai sitten näiden menoja rahoittaa vanhemmat). Tämän ryhmän varallisuus ja käytettävissä olevat tulot ovat kohentuneet huomattavasti mm. Suomen suotuisan talouskehityksen takia.

2. On niitä, jotka ovat vakituisessa työssä mutta asuntolainaa on todella paljon ja maksuaika on pitkähkö (esim. 20 vuotta). Kuitenkin perhe ja päivittäiset kulut (mm. päivähoitomaksut, bensat, harrastukset) syövät lähes kaiken tulon eikä säästöjä juurikaan jää. Suomen tilannetta jyrkentää se, että esim. vuokra-asuminen on kovin harvoin todellinen asumisvaihtoehto. Perus-Virtasen omaisuus on Suomessa useimmiten asuntoon sijoitettuna, jota on kovin vaikea muuttaa nopeasti rahaksi esim. työttömyyden kohdatessa. Suomen kansalaisten velkaantumisaste onkin selkeästi kasvanut. Tässä ryhmässä on kovin paljon n. 25-50 -vuotiaita lapsiperheitä, jonka molemmat huoltajat käyvät työssä.

3. Se vaikein sektori eli yksinhuoltajat, työttömät, sairaat, opiskelija, pienillä eläkkeillä tai muilla yhteiskunnan tukirahoilla elävät, jotka kurjimmillaan saavat hakea elantoonsa jatkoa ns. leipäjonoista ja muista ruoanjako pisteistä. Alkoholi- ja huumeongelmaiset sekä mm. mielenterveyspotilaat on ehkä kaikkein heikoimmassa asemassa.
Tähän ryhmään voi lukea myös heikommin menestyvät pätkätyöläiset ja projektityöläiset (etenkin nuoret naiset, tutkijat, taitelijat), jotka ei koskaan pääse palkalliselle lomalle tai elävät jatkuvassa epävarmuudessa elantonsa jatkumisesta.
Tälle väestöryhmälle harvemmin myönnetään asuntolainoja, mutta kaikenlaiset pikavipit (kovakorkoisia lyhytaikaisia lainoja) on jo tuttuja.

Muutamia tuloeroja kasvattavia asioita

Eräs Nyky-Suomen erikoisuus on kokonaisverotuksen muuttuminen yhä enemmän tasaveropohjaiseksi. Näitä tasaveroja ovat mm. kunnallisverot, alv. ja pääomatulot. Progressiivista verotustahan on lähinnä vain tulo- ja varallisuusverot. Progressiivisen verokertymän osuus Suomen kokonaisverokertymästä (v. 2005 n. 35,7 mrd eur) on nykyään vain n. 37,5 %. Pelkät eläkevakuutuksien osuus on jo yli 20 % koko Suomen verokertymistä (ja osuus kasvaa tulevaisuudessa). Tunnetusti tasaverothan syövät kovemmin pienituloisimpien ostokykyä, etenkin jos yhteiskunnan tulonsiirrot ovat jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Itse epäilen, että tulemme vielä jossain vaiheessa Suomessakin näkemään USA:sta tutun "työtä tekevä köyhälistö" ilmiön.

Jotta teksti ei olisi vain negatiivista, niin on hyvä muistaa, että Suomessa varallisuus ja hyvinvointi on huomattavasti lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana. Tosin sen tuottamat hedelmät ovatkin sitten jakaantuneet aikaisempaa epätasaisemmin. Nyky-Suomessa todella rikkaat ansaitsee vähemmän palkka-, eläke- tai muita progressiivisen verotuksen piirissä olevia tuloja ja keskittyvät ensisijassa pääomatulojen hankintaan (tasaveroa, joinka suuruus 28 %).

ps. hieno keskustelun avaus ja erinomaisia kommentteja...

Selasin tässä viikon loman jälkeen työpöydälle kasaantuneita Kauppalehtiä ja huomasin 16.6. numerossa sivulla 12 (mediahuomio) Tapio Nurmisen kommentin tähän köyhyysraporttiin ja sen aikaansaamiin reaktioihin sekä poliittiseen peliin (raportin esittelystä Bildin otsikoissa ennen virallista julkistamista).

Hienoja ajatuksia muuten ketjussa! En ole päässyt itse vastailemaan kun on ollut opiskelut pinnalla mutta palaan varmasti aiheeseen näin "kesäloman" alkaessa...