Saksassahan on sellainen Suomen käytännöstä poikkeava tapa, että avioeron jälkeen jompi kumpi puolisoista (yleensä vaimo) saa toiselta elatusmaksua.

Vuoden alusta tuli voimaan lakimuutos joka korostaa kummankin puolison velvollisuutta pyrkiä huolehtimaan itse toimeentulostaan.

Samoin tuomarit velvoitettiin arvioimaan joka tapauksen kohdalla mahdollisen elatusmaksun todellinen tarve ja korkeus. Aiemmin elatusmaksu määrättiin tietyn laskukaavan perusteella lähestulkoon "automaattisesti".

Muita huomattavia muutoksia:

- Nyt kaikki lapset ovat aina tasavertaisesti etusijalla elatusmaksuja määrättäessä. Toisella sijalla on pieniä lapsia hoitava äiti. Aiemmin etusijalla olivat ensimmäisen avioliiton lapset, sitten ex-puoliso, sitten uuden liiton lapset sekä uusi puoliso. Ennen tälle uuden liiton lapsille ja varsinkaan puolisolle ei jäänyt mitään ja elatus tuli sossulta.

- Myös naimaton äiti on lapsensa lisäksi itsekin oikeutettu saamaan elatusmaksua, ainakin ensimmäisten kolmen vuoden ajan.

Lakimuutokset koskevat kaikkia tapauksia, myös "vanhoja" erotapauksia. Monet elatusmaksupäätökset ovatkin jo muutettu asianomaisen tekemän kanteen nojalla.

Eri paikkakuntien tuomioistuimet määräävät hyvin paljonkin toisistaan poikkeavia käytäntöjä. Edes jossakin määrin yhtenäinen käytäntö lienee vasta mahdollista kun ylin oikeusaste on tehnyt useita linjauksia.

Uusi elatuskäytäntö on tämänpäiväisen FOCUS-lehden pääaihe.

Oman arvioni mukaan tähän uuteen käytäntöön liittyy sellainen hallitukselle mukava sivuefekti että sosiaalikustannukset laskevat huomattavasti.

Tästä seikasta en tosin ole huomannut medioissa mainittavan mitään.

- Myös naimaton äiti on lapsensa lisäksi itsekin oikeutettu saamaan elatusmaksua, ainakin ensimmäisten kolmen vuoden ajan.
Olen kyllä sinänsä pannut tuon uutisen ja muutoksen kiinnostuneena merkille, mutten ole perehtynyt siihen kovin tarkkaan.

Mikäs se muutos oikein tämän aviottoman lapsen äidin kohdalla on? Tähänkin asti he ovat saaneet halutessaan elatusmaksua tosiaan lapsen kolmen vuoden ikään asti (Hannani täyttää toukokuussa kolme vuotta, paljon onnea isi! :smt077 ). Ainakin kaksi vuotta sitten pidettiin hyvin mahdollisena, että lakia muutettaisiin siten että aviottoman lapsen äiti asetettaisiin samaan asemaan eronneen äidin kanssa, ja oikeutettaisiin saamaan elatusmaksua kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

Varalta aihetta vähän vähemmän tunteville: lapsihan saa elatusmaksua (riippuu isän tuloista) joka tapauksessa vähintään 18 vuotiaaksi. Tässä on kyse äidin saamasta lisärahasta, joka riippuu äidin tuloista, ja joka voi korkeudeltaan olla äidin aikaisempi nettopalkka täysimääräisenä, jos äiti päättää jäädä hoitamaan lasta kotiin. Tässä kohtaa pienet matematiikkaharjoitkset antavat mielenkiintoisia tuloksia...

Eroamisprosentit eivät liene sitten aivan samaa luokkaa kuin Suomessa....50% ? :-D

Voi voi. Eroprosentti on jopa suurempi. Tässä taulukko: http://www.efg-hohenstaufenstr.de/downloads/tabellen/scheidungen_eheschliessungen.htm

Tämä hurja elatusrasitus on mielestäni yksi niistä syistä miksi syntyvyys Saksassa on niin alhainen. Monilla rahat eivät yksinkertaisesti riitä uuden perheen perustamiseen.

Muutos aviottoman lapsen äidin hyväksi on ennen kaikkea siinä että nyt esim. 2-vuotiasta lasta hoitava avioton äiti on etusijalla verrattuna vaikka saman isän ex-vaimoon, joka kasvattaa 16-vuotiasta lasta.

Aiemmin avioliitto-äiti oli lapsiensa jälkeen ehdottomalla etusijalla, jopa ennen tuota 2-vuotiasta lasta. Aiemmin saattoi käydä siis niin että 16-vuotias lapsi ja hänen äitinsä saivat täydet elatusmaksut, 2-vuotias lapsi ja äitinsä eivät mitään.

Nyt molemmat lapset saavat ensin elatusmaksunsa, sen jälkeen pikkulasta hoitava äiti ja jos rahaa jää niin vanhempaa lasta hoitava äitikin saa jotakin.

Ai niin, tuo lasten ja vanhempien keskinäinen elatusvelvollisuus on muuten Saksassa myös paljon laajempi kuin Suomessa.

Vanhemmat ovat periaatteessa velvollisia elättämään lapsensa ilman aikarajaa, mutta samoin ovat lapset velvollisia elättämään vanhempiaan. Elatusvelvollisuus ulottuu myös lapsenlapsiin ja isovanhempiin.

Käytännössä tämä johtaa toisinaan siihen että "lapsi" vetelehtii yliopistossa yli 30-vuotiaaksi saakka ja on koko ajan oikeutettu elatusmaksuihin vanhemmiltaan ja/tai isovanhemmiltaan.

Muutos aviottoman lapsen äidin hyväksi on ennen kaikkea siinä että nyt esim. 2-vuotiasta lasta hoitava avioton äiti on etusijalla verrattuna vaikka saman isän ex-vaimoon, joka kasvattaa 16-vuotiasta lasta.
Tänks, joo, tämä muutos on kyllä hyvä ja niissä tapauksissa mitä tämä koskee hyvinkin merkittävä.

Vanhemmat ovat periaatteessa velvollisia elättämään lapsensa ilman aikarajaa, mutta samoin ovat lapset velvollisia elättämään vanhempiaan. Elatusvelvollisuus ulottuu myös lapsenlapsiin ja isovanhempiin.

Käytännössä tämä johtaa toisinaan siihen että "lapsi" vetelehtii yliopistossa yli 30-vuotiaaksi saakka ja on koko ajan oikeutettu elatusmaksuihin vanhemmiltaan ja/tai isovanhemmiltaan.
Luin just noin kuukausi sitten oikeuden päätöksestä tapauksessa, jossa isä oli mennyt oikeuteen, kun yli 20-vuotias poika oli vaan tosiaan vetelehtinyt (lopettanut jotkut opinnot, ei aloittanut mitään muuta). Ja oikeus totesi että eipä ollut isukki enää velvollinen maksamaan elantoa, koska pojalla ei ollut aiettakaan hankkia koulutusta ja työtä.

Joo, ilman muutahan jokaisen on ensisijaisesti huolehdittava elatuksestaan itse.

Poikkeus ja sen mukana elatusvelvollisuus tulee kun joku jostakin hyvästä syystä ei voi hankkia elatustaan itse. Tällainen syy voi olla siis lapsen hoito, opiskelu ammattiin, sairaus, etc.

Se että ei huvita oppia ammattia tai edes hakea työtä, ei tuo oikeutusta elatusmaksuihin, koska toinen ei edes yritä hankkia elatustaan nyt tai tulevaisuudessa.

Opiskelun venyminen taas voi johtua monistakin eri syistä ja siksi velvollisuudesta elättää "ikuista ylioppilasta" on vaikea luistaa.

Milläs se isä sitten elää itse jos on vaikka pari avioliittoa ja 3 lasta takana?
Meidän naapuripiirissä muuten pienten lasten vanhemmat ovat lähes 2x meitä vanhempia iältään... tai no ehkei aivan, ei mekään enää niin nuoria olla. Mutta suhteellisen vanhoja ovat, verrattuna suomalaisiin.

Milläs se isä sitten elää itse jos on vaikka pari avioliittoa ja 3 lasta takana?
Meidän naapuripiirissä muuten pienten lasten vanhemmat ovat lähes 2x meitä vanhempia iältään... tai no ehkei aivan, ei mekään enää niin nuoria olla. Mutta suhteellisen vanhoja ovat, verrattuna suomalaisiin.

Maksut ovat suhteutettuna tuloihin.... Ei kaikkea koskaan viedä. Noita juttuja pitäisi vähän miettiä ennenkuin lähtee höseltämään (en sääli juurikaan moisia "Isiä").
Saksassa aloitetaan lasten teko vasta vähän myöhemmmin kuin suomessa. Joskus on parempikin näin. Aikuisena on vähän enemmän kärsivällisyyttä.
Täällä tuntuu prioriteettina olevan ainakin jonkinlainen "ura" ja kohtuulliset (säännölliset) tulot, muuten ei kuulemma ole varaa tehdä lapsia.

Maksut ovat suhteutettuna tuloihin.... Ei kaikkea koskaan viedä.
Niinpä. Lapselle menevä raha suhteutetaan isän tuloihin, ja äidille menevä raha äidin (aikaisempiin) tuloihin (aviottoman lapsen tapauksessa). Tätähän toki tarkoitit? Vaikka silloin tuosta lausumasta puuttuu kyllä logiikka.
Turvaosa, mikä isälle pitää jäädä, on muistaakseni noin 900€/kk. Siitä pitää siis saada maksettua koko oma eläminen vuokrineen jne. Kaikki siitä yli menevä saattaa mennä elatusmaksuihin. Tämä nyt ihan ilman kannanottoa onko se oikein vai vähemmän oikein.
Noita juttuja pitäisi vähän miettiä ennenkuin lähtee höseltämään (en sääli juurikaan moisia "Isiä").
Jokainen tapaus on yksilöllinen. Vaikka totta kai on paljon höseltäneitäkin isiä, niin olisin kyllä varovainen moisen yleistyksen kanssa. Yleensä kai on toki niin, että jos suhde on niin läheinen, että sen tuloksena on lapsi, niin suhteessa on myös mukana kohtuullinen määrä keskinäistä luottamasta - ihan noin yleisesti. Mutta jos mies haluaa olla varma, että ei saa suunnittelematonta jälkikasvua, niin hän ei saa luottaa kumppaniinsa lainkaan, vaan varmistaa itse tilanteen hallinta. Ja sehän se vasta onkin rakentavaa sen suhteen kehittämiselle...

Turvaosa, mikä isälle pitää jäädä, on muistaakseni noin 900€/kk. Siitä pitää siis saada maksettua koko oma eläminen vuokrineen jne. Kaikki siitä yli menevä saattaa mennä elatusmaksuihin. Tämä nyt ihan ilman kannanottoa onko se oikein vai vähemmän oikein.

Onpas kätevää. Vois olla kyllä muutto maihin lämpöisimpiin moisessa tapauksessa elintasopakolaiseksi...

Mitäs jos noi "exät" tienaavat itsekin rahaa? Pitääkö maksaa silti jotain?
Eronneilla miehillä varmaan riittää kysyntää naismarkkinoilla "joo, sori voisitko sä maksaa, mä tienaan 900e/kk, ei oo nyt rahaa tohon hamppariin jonka sulle tarjosin romanttisesti"

Miehet nyt vain eivat ole koyhia, ala nyt ala maalailemaan mitaan mielikuvituskoyhia taululle!

abe

Onpas kätevää. Vois olla kyllä muutto maihin lämpöisimpiin moisessa tapauksessa elintasopakolaiseksi...

Mitäs jos noi "exät" tienaavat itsekin rahaa? Pitääkö maksaa silti jotain?
Pari vuotta sitten kun kerroin Suomessa asuville kavereilleni täkäläisistä kuvioista niin eka kommentti oli "Kuinkas paljon Brasiliassa asuu saksalaisia isiä?".

Jos on ihan erosta kyse niin niitä kuvioita en tunne niin tarkkaan että arvaisin kommentoida. Aviottoman lapsen kohdalla äidille maksettava elatustuki määräytyy periaatteessa sen mukaan miten paljon äidin ansiot tippuu lapsen takia, siis myös murto-osaratkaisu on mahdollinen. Minun kohdallani oli niin että lapsen äiti väitti haasteessaan että hänen toimistopalvelunsa oli tuottanut lapsen tulon jälkeisten kuukausien aikana tappiota, mutta kieltäytyi toimittamasta väitettä tukevia dokumentteja. Tuomari vaati dokumentit, minkä takia ne sitten ilmaantuivatkin istuntoon. Niistä kävi ilmi että liikevaihto olikin ollut suurempaa kyseisenä ajankohtana kuin aikaisemmin. Ja mitäkö tämä vaikutti tuomarin päätökseen? Tämän: "Kyllä teidän herra Kirvesoja pitää maksaa rouva X:lle elatustukea, jotta tämä ilahduttava asiantila jatkuu". Hip hip hurraa.

Niinpä. Lapselle menevä raha suhteutetaan isän tuloihin, ja äidille menevä raha äidin (aikaisempiin) tuloihin (aviottoman lapsen tapauksessa). Tätähän toki tarkoitit? Vaikka silloin tuosta lausumasta puuttuu kyllä logiikka.
Turvaosa, mikä isälle pitää jäädä, on muistaakseni noin 900€/kk. Siitä pitää siis saada maksettua koko oma eläminen vuokrineen jne. Kaikki siitä yli menevä saattaa mennä elatusmaksuihin. Tämä nyt ihan ilman kannanottoa onko se oikein vai vähemmän oikein.

Jokainen tapaus on yksilöllinen. Vaikka totta kai on paljon höseltäneitäkin isiä, niin olisin kyllä varovainen moisen yleistyksen kanssa. Yleensä kai on toki niin, että jos suhde on niin läheinen, että sen tuloksena on lapsi, niin suhteessa on myös mukana kohtuullinen määrä keskinäistä luottamasta - ihan noin yleisesti. Mutta jos mies haluaa olla varma, että ei saa suunnittelematonta jälkikasvua, niin hän ei saa luottaa kumppaniinsa lainkaan, vaan varmistaa itse tilanteen hallinta. Ja sehän se vasta onkin rakentavaa sen suhteen kehittämiselle...

Tarkoitin kyllä lähinnä noita isän maksuja. Kyllähän ne äidillekin menevät ovat tavallaan suhteutettuja isän tuloihin - jos on paljon yli 900€/kk tuloja, niin maksaa enemmän kuin joku joka tienaa 912,55€/kk ...Minulla on ollut kunnia erota vain suomen lainsäädännön alaisuudessa. Nämä ihmissuhdejutut ovat kyllä melko kiemuraisia juttuja.