Suomensukuisen huumorin levinneisyydestä on tähän asti puuttunut
kattava kokonaisesitys. Toivon että tämä suomensukuisen huumorin
kokonaisesitys osoittautuu hyödylliseksi ja tarpeelliseksi
kokonaisesitykseksi suomensukuisen huumorin levinneisyydestä.

Levinneisyyskartasta toivotaan olevan erityisesti hyötyä korkeasta
verenpaineesta kärsiville, jotka saattavat olla kuukaudenkin
sairaslomalla tietämättä itse, missä päin maata ovat oleskelleet.
Levinneisyyskartasta lienee apua olinpaikan paikantamisessa.

Ahvenanmaa

Ahvenanmaan ensimmäisessä postimerkissä on kuva Eetvart Eriksonista,
humanistista ja yksikielisyysmiehestä, joka hävitti maakunnasta
kaksikieliset käärmeet perustuslain vastaisina. Mutta mistä Eetvart
sai nimensä? Eetvartin äiti oli naimisissa laivanvarustaja Eriksonin
kanssa, joka oli paljon merillä. Vaimo sai olla paljon yksikseen.
Sattuipa sitten kerran ummikko suomalainen yksikielinen kulkumies
yösijaa pyytämään. Rouva tuhahti ylenkatseellisesti. - Här bimsa?
Tokig kille! Sehän tarkoittaa ahvenanmaaksi, että "menkää matkoihinne,
sivistymätön suomalaismoukka" Mutta kulkumies, ummikko kun oli,
ymmärsi rouvan sanoneen "härmäläiselle pimpsaa, tuu pukille", ja
ryhtyi työhön käskettyyn. Sisäkkö-Mandi kuuli emännän huoneesta outoja
ääniä. Mandi ryntäsi sisään ja näki kulkumiehen leikkivän emännän
kanssa "nelijalkaista eläintä". Mandilta lensi hämmästyksestä yöastia
kädestä. - Härregyyden madam! Mite se teke? - Eetvarttia, Mandi.
Eetvarttia. Siitä siis sai suuri ahvenanmaalainen humanisti ja
yksikielisyysmies Eetvart Erikson nimensä.

Varsinais-suomi

Turuus vaikutta yks vuarneuvos, yks vuarneuvos Ketone. Kyl kai te
tiärä. Mut tiärätteks te kans, kuis siit se vuarneuvos tulis? Irja, se
on just tää vuarneuvos, se meni asiaflikaks sinne Turu Sanomi. Se
mikkää Ketone sillo viäl ollu. Mut siit se sitte alko se Irja
urakehitys vissi sillai pikkuhiljaa. Tai oiketten se alko kehitty se
Ketone, se kun se Turu Sanomi omistis, nii se Ketone kehittys sil
urallas. Tai oiketten sil Irja ural. En mää sit kauhiast ihmettele.
Liha ja luut ihmine on. Niinko se sanos, se vanha Ketone, sitte ku se
oli nainu se Irja pois kuleksimast: "Semmone flik se Irja et niinko
Fiskarsin kympi aura kääntelisis." No, se vanha Ketone kuali sitte
laakommi aik. Ja tää Irja se sit peri. Ny se on sit vuarneuvos. Vaan
ei ole nuaruttens aikoja unohtanu. Tässä se istu yhrenki kerra olisko
ny LIFIMIN vai RASTORIN seminaaris, se Irja. Alustaja, mikä lie
ekonominkutale, niinko leikkiä laskeakses, nii vissi, tokas, et kui
toi prouvaväki tämmöttis liikkeenjohdollis asioita lainka ymmärttä.
Niinko näitä ny on, tavoitejohtaminen, tulosvastuu ja tämmöttis. Mut
kyl se Irja näpäyttis sitä valla mahrottoman onnistuneesti. Se näet
kopauttis knuppiaan, se Irja, ja sanosis: - Emmä ny nii pal tierä. Mut
vuarineuvos oon ja senverra ymmärä, etten ole tähänsaak yhtikäs kerta
tätä yläpäätä tarvinnu. Kyl naise ova valla ihmellissi!

Uusimaa

Uusimaalaiset ovat Suomen huumorintajuisin ja nokkelin heimo. Heillä
on todella sana hallussa. Sattuipa kerran erityisen kerkeäkielinen
uusmaalainen astumaan raitiovaunuun, jossa rahastaja kehotteli
matkustajia käytävällä peremmälle. Oli ruuhka-aika, ja rahastaja
uudisti kehotuksensa. Hetken kuluttua rahastaja joutui jälleen
pyytämään käytävällä peremmälle. Silloin tuo huumorintajuinen
uusmaalainen laukaisi tilanteeseen mahdollisimman hyvän ja terävän
repliikin: - Ei pääse enää!

Aito statilainen oli kesälomalla käymässä kotonaan. Vanha isä
statilaiselta kysymään, että minkämoista se oikein on se metrossa
kulku. - Ka, niinhänn se on, ko pernakuopas pimmees istuis ja
nelmannin seteleitä repis. - No voe hyvä immeinen itteään, aiton
statilaisen isä ihmettelemään. Aito statilainen pyöritti päätään. -
Ekkönä ny mualaine naijannu, että se oli dzoukki!

Karjala

Kaksi karjalaista evakkoa käveli turistimatkalla käet taskussa
Viipurin katuja. Miliisi tuli vastaan. - Mitä pidätte maastamme,
miliisi kysyi ystävällisesti. - No myöhä pietään siun maastas. Mut
sanoha sie, jot mitä sie tykkäät täst meiä kaupungist? Miliisi ei
"leikkiä" ymmärtänyt vaan vei karjalaiset kamarille, jossa
miliisikapteeni alkoi ottaa karjalaisten henkilötietoja ylös. - Nimi?
Kapteeni karjaisi. - Jälttähä mie, ensimmäinen karjalainen vastasi. -
Mie oon Rääpys, toinen sanoi. Miliisikapteenin oikeinkirjoitus ei
ollut hänen vahvin puolensa. - Miten ne kirjoitetaan, kapteeni
ärjäisi. - Jii-ää-äl-tee, Jält. Tee-ää, tä. Jälttä! - Rää-ää-ää, Rää.
Pee-yy-äs, pys. Rääpys! Samassa karjalaisia alkoi kovasti naurattaa.
Karjalaisethan ovat sellaista väkeä, että ilo pintaan vaikka sydän
märkänis. He katsoivat toisiaan ilkikurisesti ja sanoivat yhteen
ääneen: - Taasha myö tavattii!!!

Häme

Kaksi tamperelaista tapaa toisensa pitkän ajan kuluttua. - Meinaan
nääs. - Nääs mitä meinaat? -Sitä meinaan nääs, että kyllä varmaan
meillä on parhaat poliitikot, mitä rahalla saa. - Kyllä varma on niin,
nääs. - No moro. - Moro, moro.

Kaksi tamperelaista koiranulkoiluttajaa tapaa toisensa. - Tiäräks mikä
on Suomen Manchester? -No sehän on tää Tampere. Mutta tiäräks sää,
mikä on Suomen Winchester? - En tiärä. - Se on tää pystykorva!

Satakunta

Ennen vanhaan oli Nakkilassa tapana pyydystää nahkiaisia
anopinraadolla. Raato pantiin köydenpäähän ja heitettiin virtaan.
Anoppi käytiin sitten kokemassa aamuin illoin. Kerrankin oli muuan
J.W.Suomisen nahkatehtaan karvari nakannut anoppinsa Kokemäenjokeen
saaliin toivossa. Eräs kasvuiässä oleva ympyräsuinen huomasikin raadon
vedessä ja luikerteli isä-nahkiaisen kielloista huolimatta anopin
sieraimesta sisään. Karvari tuli aamulla, nosti anopin ylös ja
tottelemattoman nahkiaisenpojan sen mukana. Isä-nahkiaisen vahingonilo
oli aitoa: - Jaa, jaa. Kukas käski tuntea paikkansa joka nenään!

Savo

Mikkelin kaapunnissa vaekut iäskin iloluontoene immeinen. Laahkee oli
luonnoltaan ja iärimmäise herttanen. Piäsky olj sen nimi. Vuan sit
mualiman vanhinto ammattii harjootti tämä Piäsky. Voe sit makkeeta
naatintoo, jot se Piäsky kaapunnin ukoille tarjos. Vähän jokaenen tais
käyvä Piäskyllä koettamas sit mualiman parraenta paekkoo. Ka. Huaraha
se Piäsky olj. Huara mikä huara. Tämä Piäsky. Huara olj nii. Ai
Piäskykö? Nii, tämä Piäsky justiinsa. Lapsenmullikat huuteloo perrää
jottae "Huara! Huara!" Siis tämän Piäskyn perrään. Vuan yks olj
semmonen kueva käppyrä, yks Liikase poeka, jok ei koskaan huuellu
Piäskyn perrään et "Huara". Nii olj hyvätapane tämä Erkki, tämä
Liikase poeka justiinsa. Josta ny olj puhe. Nii ei koskaan huuellu
Piäskyn perrään jottae "Huara". J ajos jtennii tuli kaapunnilla
vastaan tämä huara, siis tämä Piäsky, niin ei koskaan sanonut että
"Huara", meinaannii tämä ei sanonut tämä liikase poeka, joka ny onnii
herrana siellä Helsinnii kaapunnissa, tämä Erkki, nii ei koskaan
sanonu Piäskyä huaraksi. Ja voe tokkisa, jos vastaan tulj, siis tämä
huara, tämä Piäsky, tuansa, tek hyv päevät ja kysj jottae: - Ottaaks
haarapääsky pullaa?

Pohjanmaa

Laihialainen oli menettänyt kapinan aikana vasemman silmänsä. Eräänä
päivänä mies kiipesi uunin päälle ruokaperäsille. Vaimo keritsi
lampaita uunin edessä. Kuinka ollakaan, laihialaisen marssiessa
unissaan Vaasan torille, hän putosi tohkeissaan pankolta. Kerihtimet
menivät suoraan näkevästä silmästä sisään. Laihialainen suuttui vallan
julmetusti. - Vaimo! Mitä tämä tuhlaus meinoo? Että kerihtimet kun
notta kyllä maar puukkokin olis riittäny!

SETA:n gaydisco avattiin ensi kertaa Kurikassa. Jepualaanen
homoseksuaali uhoaa porstuassa: Kolome on Pohojanmaalla kovaa. Sievin
häjy, Vetelin poika ja meikälääne valehtelemahan. Huis!

Lappi

Sattuipa kerran pääsiäisen tienoilla, että arkkipiispa Paavalin
ollessa Sevettijärvellä kolttia tarkastamassa, kirkonmiehen alkoi
äkisti tehdä hyvää mieli. Mikäs auttoi. Paavali kääri kolttunsa,
kyykistyi jänghälle ja alkoi massuttaa halulla makeata
pääsiäisherkkua. Pöllähtipä paikalle ruma ateistisaamelainen. - Ka,
mitä mies? - Tässä vaan pashalla, Paavali vähätteli. Ruma
ateistisaamelainen pyöritti päätään. - Jo vain, emme mekään täällä
joka paikkaan koota pane!

Viro

Kell on Eestivegetaristises vabariikis yheksäteist viisteist,
kapitalistimaassa anoastases kaheksateist viisteist. Kaks
vegetaristises töön sankarises, Aadu Päts ja Purnu Leibabuu, istuses
kaik rahuses televitsiooni ääreses. - Kuis on, Aadu hea, mikäses
programmis mielusimmillas tiiruses? - Täytyses todetases, et
kernaimmites tiiruses Eesti vegetarisises puoluejohtajases. Purnu
Leibabuu iskes ehmätys. - Näis on näreses, Aadu Päts vahvistases.
Tiiruses! Siin hän taas näkyses televitsiooniruutuses. Purnu Leibabuu
purskahtases naurases. - Nyt tiiruses Soomi televitsioonises! Ei ole
Eesti vegetaristises puoluejohtajases vaan K-kaub Väiskises
lihatiskilläses! Aadu Päts hengähtäses helbodukses. - No johan minu
ullatuses et vegetaristises puoluejohtajases tyytyneses nii niuk
eväses!

Itä-Karjala

Ga oli ennen uggo, oli agga. A kerran ryhdyih ginastaman, gumb on
paremb, a Suom vaig Venäi. - A Venäi on paremb, uggo sanoih. - Midä
sie haastad, agga gälätten. A Kuib on Venäi paremb? - A sillaih on
paremb go ei välleen oud ryssää naapuris!

Petsamo

Kaksi venäläistä keskusteli. - Sinulla on kuulemma nikkelikaivos,
toinen sanoi. - A kyl on, toinen vastasi. - No miten sinä semmoisen
sait? - A mie löysin. - Löysit kaivoksen? Tyhjän kaivoksen? - A vot.
Oli siellä suomalaisia sisällä, mut en mie niit tarvinnu.