Luulin ensin, että tänään on aprillipäivä, mutta kyllä ne urpot taas ovat puuhaamassa tällaistakin...Voin tarvittaessa tehdä puolessa tunnissa ranskalaisilla viivoilla yhteenvedon tulevan tutkimuksen jo itsestäänselvistä vastauksista. Yksi onkin jo näköjään lipsahtunut juttuun...Tai oikeastaan kaksi...

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Pekka+Himanen+tekee+valtiolle+selvityksen+kulttuur in+tulevaisuudesta/1135248979686

Yksi tapa ajatella miltä kulttuurin tulevaisuus näyttää, on katsoa taaksepäin, ja vetää siitä johtopäätöksiä minne ollaan menossa.

Saunakulttuuri: trendi: vähemmän savua, enemmän tilaa. Tulevaisuus: omakotitalon kokoisia saunoja, joissa kodin viihde ja kuntokeskus, on-site off-shore pesijät ja hierojat.

Juomakulttuuri: trendi: virallisiakin vaihtoehtoja on enemmän, ja makuvariaatioitakin on tullut. Tulevaisuus: marjamakusettejä oluen sävyttämiseen ja yrttiöljyjä votkalle, juomiskokemus laajentuu votka- ja olutkylpyihin, sekä ököluokkaisiin shampanja-jacuzzeihin.

Musiikkikulttuuri: trendi: kannelmusiikkia ja 5 jakoista lyriikkaa vähemmän, humppaa enemmän. Tulevaisuus: humppaa enemmän.


ööh... minne voi lähettää laskun?

Pekka Himanen kutsuu selvitystä työnimellä "2010-luvun kukoistuksen käsikirjoitus".

Tää on ihan selvästi jostain Marco Bjurströmin (vai miten se kirjoitetaan?) salaisesta päiväkirjasta napattu...

Pekka Himanen kutsuu selvitystä työnimellä "2010-luvun kukoistuksen käsikirjoitus".

Taitaa olla sitten aika lyhyt ja lakoninen kirjoitus varmaan.

Mutta noin oikeasti ja vakavasti: miksi Suomessa kulttuuri nähdään aina abstraktiona ja käsitetään vain korkeakulttuurin ohuena siimana? Hyvin teennäisenä, epäaitona ja harvemmin ilman juuria tai todellista pohjaa kansakunnan sielussa.

Eikö kansa muovaa sitä kulttuuria? En tarkoita kansankulttuuria pelkästään, vaan sitä ideaalien tavoitteiden ja hienonnetun todellisuuden tunnetta - se että "nymmäoon kyldyrelli" tai että "dämmä ol kyldyyridego". Otetaan esille Ruunebergi, Tobelius, ja Agseli Gallengallela - hehän katsoivat kansan arkea ja juhlaa, ja siitä rakensivat ideamaailman "kyldyyrile" - josta kansakunnan isoiset tänään uhovat.

Ja nyt kun asialle laitetaan yläfalsetossa valistuksen valoa jakava - niin tuskin tuo käsikirjoitus tulee edustamaan muuta kuin tyhjien ajatusten abstraktia balettia. Mikä ehkä sitten on tosiasiallinen kuva Suomen kulttuurin sisällöstä 2010-luvulla?