Meidän tytöllä on suomenkieli edelleenkin aika hakoteillä...
Hänellä on tosi kova kiinnostus englannin oppimiseen ja selailee "Mein erstes Englisch"- kirjaansa aina iltaisinkin vielä sängyssä. Ajattelin, jos saisin tätä kautta kuin salakavalasti sille opetettua suomeakin. :angel4:

Eli nyt olisi paras suomen kuvasanakirja hakusessa!

Olen googlannut ja kaverini Suomessa oli käynyt kirjakaupassa kysymässä. Tarjosivat Muumia (http://www.schildts.fi/suomenkieliset-kirjat/kirjat/lastenkirjat/1648/Muumilaakson-kuvasanakirja) tai sitten Aamu (http://www.booky.fi/book.php?book_id=9789521300653)- nimistä kirjaa. Muumi-kirja on aika tyyris, hintaa 28 euroa. Muuten maksaisin senkin, mutta Muumeista hän ei ole ollut kiinnostunut koskaan. Aamu-kirjan kuosi taas on niin tylsän näköinen ja enemmän ehkä aikuisille tarkoitettu. Löysin Googlesta myös Disney- kuvasanakirjan. Hintaa vähän päälle 21 euroa. Suomi- saksa kirjoja ei näyttäisi lapsille olevan ollenkaan. Tuo Disneykin oli Suomi-englanti.

Onko kellään kokemusta tällaisista kirjoista ja voiko joku erityisesti suositella jotain kuvasanakirjaa?

Me tykkäämme Eric Hillin Puppe-sarjasta (Otava).
Ei ole kylläkään alunperin suomalainen, mutta hyvin käännetty ja hauska.
Kuvasanakirjan nimi on Pupen iloiset sanat.
Muissakin Puppe -kirjoissa keskitytään kieleen. Pupen touhukas päivä -kirjassa esitellään värit, numerot, muodot, vastakohdat, eläinten äänet - ja tarina kadonneesta nallesta

Onkohan Puppe jo vähän liian lapsellinen 8-vuotiaalle...? Kiitos kuitenkin vinkistä. Pitää laittaa mumma (joulupukki) asialle. :)

on ulkomailla asuvan perusteos. Sarjasta saatta loytya myos lapsille sopivia kirjoja...

http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/7132-kirja-arvio-tatun-ja-patun-suomi

-IK

Tai Hugo-hirvi...

-Förre-

Tatun ja Patun Suomi meillä on. Siinä on liikaa kertovaa tekstiä (lapselle, joka haluaa itse opetella kieltä). Eikä siinä esineiden ja asioiden vieressä lue sitä sanaa, että mikä se on. Lisäksi kirjan vitsit eivät avautuneet meidän lapsille. Minusta se on kirja vain suomalaisille. Ei ulkosuomalaisille lapsille, jotka eivät osaa riittävästi suomea. Esim. kuva sivulla 4, jossa mallinukke seisoo kaikkia suomi-asioita päällään, ympärillään... "Puiset lumikengät kantelevat hyvin lumen pinnalla" (nuken jalat on kantele- soittimissa). Yritäpä kääntää saksalaiselle asian pointti...

Täytyy varmaan tehdä mukuloita itsekin, että oppii ja näkee...ei ymmärrä miten puoli suomalaisessa perheessä (oletan) ei opi suomenkieltä ihan kotona puhumalla.

Oman mukulan on parasta oppia suomenkieli, jos meinaa paremmin juttuun minun kanssa tulla, äitin kanssa voi puhua saksaa ja muualla jos siltä tuntuu.

Laitetaan nyt oikein tuollaiset *trolli* merkit ettei mene herne nenään.

Mutta oikeasti kertokaas nyt joku täällä "seka-perheessä" asuva, jolla siis noita lapsiakin on, onko se niin vaikea opettaa kotona molempien vanhempien kieli, vai johtuuko asia enemmän siitä että kotona puhutaan vain enimmäkseen toisen vanhemman kieltä, ja tässä kohtaa luulen että harvempi saksalainen puolisko on viitsinyt opetella suomenkieltä, joten kotona puhutaan siis "liikaa" saksaa?

Ja siis ymmärrän kyllä että vaikka lapsi omaksuu hirveän hyvin, niin voi olla hidasta oppia silti usempaa kieltä yhtäaikaa, mutta että 8-v ei puhuisi "sujuvasti" molempien vanhempien kieltä...

Meillä puhuu kolmevuotias (niin kuin sen ikäiset puhuvat) kolmea, isän-, äidin- ja saksankieltä.
Ei se ihan helppoa aina ole mutta yritämme parhaamme, että se pysyisi näin. Kai muukin kontakti ihmisiin jotka puhuvat muuta kuin saksaa on tärkeä asia.

Meillä on nimenomaan liikaa saksaa. Tarha, koulu, kaikki kaverit, naapurit, oma isä. Meillä ei ole suomalaisia tuttuja ja Suomessa on varaa käydä max. kerran vuodessa. Lisäksi olen itse enemmän hiljaista tyyppiä enkä pälpätä ja purpata kokoaikaa sitä suomen kieltä (enkä kyllä saksaakaan). Että kai tässä meidän perheen ongelma: Minä.

Mutta oikeasti kertokaas nyt joku täällä "seka-perheessä" asuva, jolla siis noita lapsiakin on, onko se niin vaikea opettaa kotona molempien vanhempien kieli, vai johtuuko asia enemmän siitä että kotona puhutaan vain enimmäkseen toisen vanhemman kieltä, ja tässä kohtaa luulen että harvempi saksalainen puolisko on viitsinyt opetella suomenkieltä, joten kotona puhutaan siis "liikaa" saksaa?
Meillä on tyttäreni (3,5v.) suomenkielen oppimisen kannalta sikäli "onnekas" tilanne, että kun me ei äitinsä kanssa koskaan asuttukaan yhdessä, niin kun Hanna on minun kanssani, hän kuulee vain suomea (koska yleensä ei ole niitä vain saksantaitoisia perheenjäseniä paikalla). Ja Hanna kyllä ymmärtää ihan sujuvasti suomea, vaikka puhuukin itse liki pelkästään saksaa minullekin (meidän keskustelu on varmaan hupaisaa kuunneltavaa). Viime aikoina hän on kyllä alkanut käyttämään selvästi enemmän suomalaisia sanoja.

Kannattaa siis muistaa, että kielen ymmärtämisen ja itse aktiivisen tuottamisen välillä voi olla suuri (ajallinenkin) ero. Mutta näinhän se on varmaan meillä itsekullakin aikuisella ollut, kun ollaan saksaa opeteltu, eikö vain?

Tämä menee vähän kirja-aiheen vierestä, mutta minua kiinnostaisi kuulla miten täysin suomalaisissa, molemmat vanhemmat suomalaisia siis, Saksassa asuvissa perheissä lapset oppivat äidinkieltään suomea. Eli siis lapset, jotka ovat syntyneet täälä tai asuneet hyvin pienestä pitäen. Ovatko oppineet ihan hyvän suomenkielen, vai onko ollut ongelmia kielen kanssa esim palatessa kotimaahan?
Meillä toinen tytöistä nyt 2-vuotias asunut täällä vauvasta lähtien melki koko elämänsä ja tämä asia askarruttaa. Varsinkin kun aloittaa saksalaisessa päiväkodissa niin miten käy suomenkielen.

Meidän viisivuotias puhuu kotona saksaa vaikka olen aina puhunut hänelle suomea. Hän ymmärtää suomea ja Suomessa ollessa puhuu kaikille muille paitsi minulle suomea.
Vähän on puhe sellaista " hoonosoomi " tasoa mutta puhuu kuitenkin. Ja täällä Saksassa, kun mennään suomikouluun, hän puhuu siellä vain suomea ja kun minä tulen, alkaa pulittaa saksaa.Isä on tietysti saksalainen, joka ei puhu sanaakaan suomea.

Minulla on 3 lasta, joista nuorin on syntynyt täällä Saksassa. Olemme täyssuomalainen perhe. Itse olen aina puhunut lapsilleni suomea, mutta mutta... Olemme olleet täällä jo yli 10 v. ja lasten suomenkielen kielitaito on suppea, jopa niin suppea, että jos palaisimme SUomeen ei koulunkäynti sujuisi. Taito kirjoittaa on olematon, puhuminen on enemmän tai vähemmän "koomista" vahvalla saksalaisella aksentilla ja monet asiat on ensin selvitettävä saksaksi ennenkuin voi vastata suomeksi, jos sitten enää viittii... Silti jaksan vieläkin yrittää. Suomi-koulut ovat olleet ihana tuki ja sitten teinit ovat harrastaneet vaihto-oppilasaikoja Suomessa. Asia, josta monet suomalaiset ystävät ja tuttavat jatkuvasti jaksavat piikitellä.
Kirjat ovat hyviä apuvälineitä. Meillä on parhaiten purrut Mauri Kunnaksen hihitettävän hauskat opukset. (myös 8-v. lukee innolla Herra Hakkaraisen aakkosia)
Vanhemmille vain tsemppiä, kyllä se kielitaito auttavana pysyy, vaikka toinen puhuisi vain saksaa ja toinen suomea. Onpahan arki ainakin mielenkiintoista.

että kaikki lapset osaa lukea ja kirjoittaa suomenkieltä. Muuten on varmasti kielipuolisuuden loukossa.

Toinen tekijä on kielikuri. Kotona puhutaan vain suomea. Näyttää kuitenkin sekakieli yleistyvän, joten kielipoliisin täytyy puuttua asiaan.

Onneksi Aku Ankka on mieluisaa luettavaa, siksipä lapset pitävät oman tasonsa yllä tietämättään. Ja Facebook auttaa heitä suomalaisten kontaktien ylläpidossa, kuten internet muutenkin nykypäivänä.

-IK

Tuli hankittua miehekkeelle 8) "Ensimmäiset 1000 sanaani"-kirja. Se unohtui tosin Suomeen, mutta tämä (http://www.info.fi/tiedot.aspx?Tieto=1001728) kirja näyttäisi samannäköiseltä. Vinkki saatiin suomikurssilaiselta, eli ainakin aikuiseen makuun tuo näyttäisi olevan ;).

Richard Scarry ei tarvinne kertoa enempää. Google ja wikipedia tietää. ;-)

-IK

Tuli hankittua miehekkeelle 8) "Ensimmäiset 1000 sanaani"-kirja. . Näyttääpä juurikin sellaiselta kirjalta, jota ajoin takaa! Kiitos Saikulle!

Kotona puhutaan vain suomea.

Ja Facebook auttaa heitä suomalaisten kontaktien ylläpidossa, kuten internet muutenkin nykypäivänä.


Ei 8-vuotiaalla ole Facebookia tai siellä tuttuja. Ja meillä ei voi kotikieli olla Suomi, kun mies ei ymmärrä kuin 1/10.

..kun mies ei ymmärrä kuin 1/10.

Tämä taitaa olla pysyvä vakio riippumatta mitä kieltä kukakin puhuu... :)

-Förre-

Meillä poika (tosin vasta 3,5-vuotias) sai synttärilahjaksi Disneyn sanakirjan, myöskin 1000 sanaa. Se voisi ehkä vielä kiinnostaa myös 8-vuotiasta, jos siis Disneyn sadut/hahmot ovat muutenkin tuttuja. (Disney 1000 sanaa. Hauska kuvasanakirja.)

Richard Scarryn kirjoissa on myös tosiaan paljon "selitetty" kuvia sanojen avulla. Meillä on "perinnöksi saatu" Iloinen esikoulu, ja siinä ainakin on paljon sanoja. :)

6-vuotias tyttö oli ihan innoissaan Hexe Lilli-kirjoista. Siis saksa-englanti. Siinä oli mielestäni kirja sekä cd, jolla lauluja yms. Opin itse saksaa sitä toisella korvalla kuunnellessa... :P

postaukseni taisi kadota... siis Hexe Lilli oli kova sana 6-vuotiaalle tytölle oppia englantia. Siis saksa-englanti. Kirja+CD.

Tilasin joulupukilta Saikun mainitseman kirjan. Se on tällä viikolla Info-kirjakaupoissa 7,90 alennuksessa. Jos jotakuta muutakin kiinnostaa hommata samainen kirja. Disneyn kirjan saa n.18-20 euron hintaan. Meillä toki joskus Disneytä seurataan, mtta ajattelin tässä säästää pukin rahoja. :icon_smile: No, oikeastaan, jos totta puhutaan niin mulle oli tärkeämpi, että siinä kirjassa ei ole liikaa epäselvyyksiä ja että lamppu on selkeästi lamppu eikä esimerkiksi Disneyn Kaunotar ja Hirviö- elokuvan omituinen lamppu millä on silmät ja suu jne.

Meidän lapset (isompi 4 v. ja pienempi melkein 2 v.) puhuvat suomea ja saksaa ja ymmärtävät kolmatta kieltä, nuorempi ymmärtää kolmatta vähän paremmin kuin isompi. En tiedä miten on sitten isompana, mutta tällä hetkellä molempien suomenkieli on kyllä mielestäni oikein hyvä. Isompi käyttää monimutkaisia, koukeroisia ja vitsikkäitäkin lauseita, pienempi puhuu kuin samanikäinen serkku Suomessa. Isomman saksa on myös erittäin hyvä, pienemmän ikätasoa vastaava. Toivottavasti suomi pysyykin vahvana. Mä olen tehnyt niin, että jos lapsi sanoo jonkun sanan lauseessaan saksaksi, kun ei vaikka muista mikä se on suomeksi, niin sanon "ai että sä tarkoitit patalappua" tms.
Me luetaan myös suomenkielisiä lastenkirjoja ja katsellaan suomenkielisiä dvd:tä. Heinähattu ja vilttitossu-dvd on tämänhetken suosikki!