Aloitin uuden threadin, jotta ihan kaikki saksalaisuuden pohdinta ei mene Fingerporien lukemiseksi,

Jari Sedergren pitää muiden kiireittensä ohella blogia, jossa luettavaa riittää. Tällä kertaa Sedis on kirjoittanut aika piiiitkän mietelmän Saksan viime aikojen historiantutkimuksesta ja siihen liittyvistä erilaista näkemyksistä,

bloggaus on http://sedis.blogspot.com/ entry 21. Toukokuuta 2010, ja jutun clue on mielestäni 'historianhallinnassa', kärsimyshistorian määrittelemisessä ja silleen,

pitkä bloggaus, sivistyssanojakin ja saksalaisia termejä mukana, mutta käykääpä lukemassa, jos/kun saksalaisen lähihistorian tulkinta kiinnostaa. Sedis varmaankin arvostaa kommentteja blogiinsa, joten kirjoittakaa kiittävät/kriittiset kommenttinne suoraan sedisblogiin :)

kipeä menneisyys ja varsinkin sen myöntäminen toisi inhimillisyyttä oikeastaan kaikkien muidenkin maiden touhuihin.. eikä vähiten Suomen. Joissain maissa kuten Venäjällä ja USAssa riittäisi kun tutkittaisiin kipeää nykyhetkeä.

tie viisauteen alkaa totuuden myöntämisestä.

menneisyys ei ole tae tulevasta, mutta väittäisin että Saksassa saa maailman tasa-arvoisinta kohtelua siis taustan perusteella. Suomi tulee jossain sijoilla 100+.