tiiho
22-10-10, 13:17
:smt027
Tapahtuipa eräälle hyväuskoiselle idiootille seuraavaa:
Hyväuskoinen idiootti (H.I) osti perheeseen uudemman saksalasvalmisteisen farmariauton jo paljon maailmaa nähneen ja kilometrejä nielleen Mondeon tilalle. H.I on nykyaikanen ja laittoi vanhan Mondeonsa nettiin myyntiin kahdelle saksalaiselle sivustolle, vaikka saksan kieli ei nyt niin hyvin luistakaan. Der Checkeriä on H.I sen verran katsellut, että autosanasto on hyvin hallussa. Auton myymiseen liittyvät säännöt ovat H.I'lla hyvin hämärän peitossa, juurikin ehkä puutteelisen kielitaidon vuoksi. (Liittokansleri Merkelkin ehti juuri kehumaan, että miten hyvin H.I ja muut maahanmuuttajat tänne ovat integroituneet). :laughing8:
Noh, kiinnostus H.I:n Mondeota kohtaan oli laimeaa, koska ilmoituksessa selkeästi luki, että paljon on ajettu ja ruostekin raiskaa. Eräs ilta sitten puhelin soi, ja linjan toisessa päässä Enricoksi itseään tituleerannut mieshenkilö haluaa tulla autoa katsomaan, ihan Frankfurtista asti. H.I tuumasi, että mikäpäs siinä, senkun tulet. Enrico parka sitten eksyi matkalla, kun ei ollut navigaattoria ja ohjeetkin sekavia, kun sekaisin saksaa ja englantia piti vääntämän. Enrico ei periksi antanut, vaan sitkeästi raivasi tietää kohti H.I:n kotopaikkakuntaa, vaikka kellokin alkoi jo lähennellä puolta yötä. H.I ei enää tässä vaiheessa hennonut toivottaa Enricoa painumaan hornan tuuttiin, kun kerran oikein kahden ja puolensadan kilometrin päästä tullaan. Vihdoin parkkeerasi Enrico tovereineen pihaan puoli yksi yöllä ja kaupanteko saatoi alkaa. H.I oli hiukan ihmeissään, kun Enrico olikin Ahmed (nimi muutettu), eikä latinalaisperäinen herrasmies, niinkuin nimen perusteella olisi saattanut odottaa.
H.I tuumasi, että ei nimi miestä pahenna ja ajatteli, että ennakkoluuloton suhtautuminen on nykyaikaisen maailmanmiehen malli, joten kaupanteko jatkui. Entinen Enrico, nykyinen Ahmed tutki ja syynäsi ja ilmoitti vikoja kuin liukuhihnalta. H.I oli ihmeissään, koska kaikki oli toiminut vielä aiemmin illalla, kun H.I oli autoa vielä ajanut. Pyyntihinta oli asetettu auton kuntoon suhteutetulle tasolle, Ahmedin mielestä auto oli kuitenkin vain 200 euron arvoinen. Tässä vaiheessa meinasi H.I'lla mennä niinsanotusti palko nasaaliin, elikkäs herne nenään, mutta H.I arveli tämän kuuluvan Ahmedin kaupankäyntistrategiaan ja viileään sävyyn esitti tiukan vastatarjouksen.. Kiihkeän tinkaamisen tuloksena Mondeon hinnaksi sovittiin 500 euroa. Tämä ei H.I'tä juurikaan lämmittänyt, mutta ajatteli pääsevänsä helpommalla laittamalla nimen paperiin ja ns. hillot taskuun. Nyt tullaan tarinassa tärkeään osioon....
Ahmed kirjoitti kiltisti tietonsa kauppakirjaan, jonka H.I oli ladannut netistä ja tulostanut kahtena kappaleena. Oliko Ahmedin puolelta pienoinen lapsus, että ihan kaikkia viivoja ei asianmukaisesti täytetty, kuten esim. sitä osiota, jossa sanotaan, millon herra Ahmed on vastaanottanut auton? H.I'lla taisi jo uni painaa silmässä, että moinen lapsus jäi huomaamatta, Ahmedin henkilöllisyyttäkään ei H.I ollut millään tavoin todennut oikeaksi. Auto oli H.I'lla vielä rekisterissä, joten auto luovutettiin Muhammedille H.I:n kilvissä, myöhäisen ajankohdan takia ei tietenkään käynti rekisteröintitoimistolla tullut kyseeseen. Muhammed kiltisti lupasi käydä rekisteröimässä ajokin ensi tilassa, jossein nyt heti seuraavana päivänä, niin ainakin seuraavana.
Seuraavalla viikolla Ahmed vielä soitteli perään, että taisi vanteen pulttien avain unohtua kaupan yhteydessä. H.I totesi näin käyneen ja lupasi toimittaa puuttuvan kappaleen heti paikalla Ahmedille nopsaa ja tehokasta saksalaista postia käyttäen. Kyselipä siinää samalla, H.I Ahmedilta, että joko on auto rekisteröity omiin nimiin, ja näinhän oli kuulemma hetimiten tehty.
H.I tyytyväsenä tuumasi itsekseen, että asia on nyt sitten loppuun käsitelty.
Karua oli paluu todellisuuteen, kun H.I kuuli vakuutusmieheltään, että auto on vielä H.I:n nimissä. Vakuutusmies on asiakaspalveluhenkinen, niinkuin monet Saksan pojat ja tytöt tuppaavat olemaan ja otti asiakseen kysellä asiasta paikallisesta Zulassugstellestä. Seuraavien viikkojen aikana sekä H.I, että vakuutusmies ja H.I:n saksaa puhuvat työkaverit yrittivät selvittää auton kohtaloa. Vihdoin 2 viikkoa sitten H.I sai hyviä uutisia, kun täti Frankfurtin Zulassungista sanoi, että Ahmed on vihdoin rekisteröinyt auton nimiinsä ja asia siltä osin pihvi.
Suuri oli hämmästys, kun H.I sai tänä aamuna käteensä parkkisakon, joka oli myönnetty Frankfurtissa 8. päivänä kuluvaa kuuta. Oli kullemma ollut HI:n Mondeo parkissa jopa 20 minuuttia, asukaspaikoituksessa ja näkyvissä ei ollut asiakaspaikoitukseen oikeuttavaa pilettiä. H.I tuumasi, että nyt mättää joku ja rankasti, koska johan Zulassungin täti sanoi, että Ahmed auton rekisteröinyt on. Soitto saksaa puhuvalle kolleegalle, joka soittaa uudestaan Frankfurtiin. Ei kuulemma nyt sitten olekaan asia kunnossa. Vasta KIRJE on Ahmedille lähetetty, että yrittäisitsä nyt kiltti Ahmed... Viitsisitsä vääntäytyä sinne Zulassungiin, etsä viittisitsä.
Tällä välin H.I maksaa vakuutusmaksut, verot ja parkkisakot.
Tää nyt on vähän kieli poskella kirjoitettu juttu, mutta täysin totta. Myin auton 2.9 ja vieläkään ei ole rekisteröinnin suhteen mitään tapahtunut. Ette usko, miten voi vituttaa tämmöinen asia. Sitä valvoo yöt läpeensä miettien, mitä se tuhoja se munapää vielä saa aikaiseksi. Mun vakuutuksen piikkiinhän kaikki menee, jos jotain sattuu. Mitä jos se onkin joku "al kaida"?! Mitään ei kuulemma ole virallisesti tehtävissä, ennen kuin herra Ahmed on saanut aikaa reagoida hänelle lähetettyyn kirjeeseen. Käsittämätön systeemi täällä toisaalta..
Neuvoksi muille, jotka myytte autonne Saksassa yksityiselle:
Jos et tunne ostajaa, älä myy autoa rekisteröitynä. Piste. Luovutat auton joko rekisteristä poistettuna, tai menette kaupanteon yhteysessä yhdessä rekisteröintitoimistoon hoitamaan asian.
Varmistu ostjan henkilöllisyydestä ja katso, että joka ikinen kohta kauppakirjassa tulee täytetyksi.
Tapahtuipa eräälle hyväuskoiselle idiootille seuraavaa:
Hyväuskoinen idiootti (H.I) osti perheeseen uudemman saksalasvalmisteisen farmariauton jo paljon maailmaa nähneen ja kilometrejä nielleen Mondeon tilalle. H.I on nykyaikanen ja laittoi vanhan Mondeonsa nettiin myyntiin kahdelle saksalaiselle sivustolle, vaikka saksan kieli ei nyt niin hyvin luistakaan. Der Checkeriä on H.I sen verran katsellut, että autosanasto on hyvin hallussa. Auton myymiseen liittyvät säännöt ovat H.I'lla hyvin hämärän peitossa, juurikin ehkä puutteelisen kielitaidon vuoksi. (Liittokansleri Merkelkin ehti juuri kehumaan, että miten hyvin H.I ja muut maahanmuuttajat tänne ovat integroituneet). :laughing8:
Noh, kiinnostus H.I:n Mondeota kohtaan oli laimeaa, koska ilmoituksessa selkeästi luki, että paljon on ajettu ja ruostekin raiskaa. Eräs ilta sitten puhelin soi, ja linjan toisessa päässä Enricoksi itseään tituleerannut mieshenkilö haluaa tulla autoa katsomaan, ihan Frankfurtista asti. H.I tuumasi, että mikäpäs siinä, senkun tulet. Enrico parka sitten eksyi matkalla, kun ei ollut navigaattoria ja ohjeetkin sekavia, kun sekaisin saksaa ja englantia piti vääntämän. Enrico ei periksi antanut, vaan sitkeästi raivasi tietää kohti H.I:n kotopaikkakuntaa, vaikka kellokin alkoi jo lähennellä puolta yötä. H.I ei enää tässä vaiheessa hennonut toivottaa Enricoa painumaan hornan tuuttiin, kun kerran oikein kahden ja puolensadan kilometrin päästä tullaan. Vihdoin parkkeerasi Enrico tovereineen pihaan puoli yksi yöllä ja kaupanteko saatoi alkaa. H.I oli hiukan ihmeissään, kun Enrico olikin Ahmed (nimi muutettu), eikä latinalaisperäinen herrasmies, niinkuin nimen perusteella olisi saattanut odottaa.
H.I tuumasi, että ei nimi miestä pahenna ja ajatteli, että ennakkoluuloton suhtautuminen on nykyaikaisen maailmanmiehen malli, joten kaupanteko jatkui. Entinen Enrico, nykyinen Ahmed tutki ja syynäsi ja ilmoitti vikoja kuin liukuhihnalta. H.I oli ihmeissään, koska kaikki oli toiminut vielä aiemmin illalla, kun H.I oli autoa vielä ajanut. Pyyntihinta oli asetettu auton kuntoon suhteutetulle tasolle, Ahmedin mielestä auto oli kuitenkin vain 200 euron arvoinen. Tässä vaiheessa meinasi H.I'lla mennä niinsanotusti palko nasaaliin, elikkäs herne nenään, mutta H.I arveli tämän kuuluvan Ahmedin kaupankäyntistrategiaan ja viileään sävyyn esitti tiukan vastatarjouksen.. Kiihkeän tinkaamisen tuloksena Mondeon hinnaksi sovittiin 500 euroa. Tämä ei H.I'tä juurikaan lämmittänyt, mutta ajatteli pääsevänsä helpommalla laittamalla nimen paperiin ja ns. hillot taskuun. Nyt tullaan tarinassa tärkeään osioon....
Ahmed kirjoitti kiltisti tietonsa kauppakirjaan, jonka H.I oli ladannut netistä ja tulostanut kahtena kappaleena. Oliko Ahmedin puolelta pienoinen lapsus, että ihan kaikkia viivoja ei asianmukaisesti täytetty, kuten esim. sitä osiota, jossa sanotaan, millon herra Ahmed on vastaanottanut auton? H.I'lla taisi jo uni painaa silmässä, että moinen lapsus jäi huomaamatta, Ahmedin henkilöllisyyttäkään ei H.I ollut millään tavoin todennut oikeaksi. Auto oli H.I'lla vielä rekisterissä, joten auto luovutettiin Muhammedille H.I:n kilvissä, myöhäisen ajankohdan takia ei tietenkään käynti rekisteröintitoimistolla tullut kyseeseen. Muhammed kiltisti lupasi käydä rekisteröimässä ajokin ensi tilassa, jossein nyt heti seuraavana päivänä, niin ainakin seuraavana.
Seuraavalla viikolla Ahmed vielä soitteli perään, että taisi vanteen pulttien avain unohtua kaupan yhteydessä. H.I totesi näin käyneen ja lupasi toimittaa puuttuvan kappaleen heti paikalla Ahmedille nopsaa ja tehokasta saksalaista postia käyttäen. Kyselipä siinää samalla, H.I Ahmedilta, että joko on auto rekisteröity omiin nimiin, ja näinhän oli kuulemma hetimiten tehty.
H.I tyytyväsenä tuumasi itsekseen, että asia on nyt sitten loppuun käsitelty.
Karua oli paluu todellisuuteen, kun H.I kuuli vakuutusmieheltään, että auto on vielä H.I:n nimissä. Vakuutusmies on asiakaspalveluhenkinen, niinkuin monet Saksan pojat ja tytöt tuppaavat olemaan ja otti asiakseen kysellä asiasta paikallisesta Zulassugstellestä. Seuraavien viikkojen aikana sekä H.I, että vakuutusmies ja H.I:n saksaa puhuvat työkaverit yrittivät selvittää auton kohtaloa. Vihdoin 2 viikkoa sitten H.I sai hyviä uutisia, kun täti Frankfurtin Zulassungista sanoi, että Ahmed on vihdoin rekisteröinyt auton nimiinsä ja asia siltä osin pihvi.
Suuri oli hämmästys, kun H.I sai tänä aamuna käteensä parkkisakon, joka oli myönnetty Frankfurtissa 8. päivänä kuluvaa kuuta. Oli kullemma ollut HI:n Mondeo parkissa jopa 20 minuuttia, asukaspaikoituksessa ja näkyvissä ei ollut asiakaspaikoitukseen oikeuttavaa pilettiä. H.I tuumasi, että nyt mättää joku ja rankasti, koska johan Zulassungin täti sanoi, että Ahmed auton rekisteröinyt on. Soitto saksaa puhuvalle kolleegalle, joka soittaa uudestaan Frankfurtiin. Ei kuulemma nyt sitten olekaan asia kunnossa. Vasta KIRJE on Ahmedille lähetetty, että yrittäisitsä nyt kiltti Ahmed... Viitsisitsä vääntäytyä sinne Zulassungiin, etsä viittisitsä.
Tällä välin H.I maksaa vakuutusmaksut, verot ja parkkisakot.
Tää nyt on vähän kieli poskella kirjoitettu juttu, mutta täysin totta. Myin auton 2.9 ja vieläkään ei ole rekisteröinnin suhteen mitään tapahtunut. Ette usko, miten voi vituttaa tämmöinen asia. Sitä valvoo yöt läpeensä miettien, mitä se tuhoja se munapää vielä saa aikaiseksi. Mun vakuutuksen piikkiinhän kaikki menee, jos jotain sattuu. Mitä jos se onkin joku "al kaida"?! Mitään ei kuulemma ole virallisesti tehtävissä, ennen kuin herra Ahmed on saanut aikaa reagoida hänelle lähetettyyn kirjeeseen. Käsittämätön systeemi täällä toisaalta..
Neuvoksi muille, jotka myytte autonne Saksassa yksityiselle:
Jos et tunne ostajaa, älä myy autoa rekisteröitynä. Piste. Luovutat auton joko rekisteristä poistettuna, tai menette kaupanteon yhteysessä yhdessä rekisteröintitoimistoon hoitamaan asian.
Varmistu ostjan henkilöllisyydestä ja katso, että joka ikinen kohta kauppakirjassa tulee täytetyksi.